13.2.2010

Mekö luopuisimme dopingtesteistä?

Tänään Aamulehdessä tutkijaprofessori Tapio Videman kanadalaisesta Albertan yliopistosta esittää mielenkiintoisia näkemyksiä dopingista. Helsingin Sanomien uutisoi niistä otsikolla "Suomalainen veridopingtutkija luopuisi testeistä kokonaan".

Videman ei usko dopingtesteihin ylipäätään, vaan pitää niitä pr-temppuna: pari käräytystä yleisön mielisiksi, uskottavuuden säilyttämiseksi. Esimerkiksi hän nostaa Marion Jonesin, joka testattiin 200 kertaa ilman yhtäkään positiivista tulosta, vaikka nainen käytti steroideja, epoa ja kasvuhormoneja. Videmanin mielestä luvallinen ja avoin doping tekisi siitä myös turvallisempaa. Toisaalta hän myös huomauttaa, ettei testejä tehdä edes kaikissa lajeissa, joissa hengästyy! Onhan se outoa - varmasti douppauksesta on apua myös esimerkiksi jääkiekossa. Jutussa esitellään myös Suomen antidopingtoimikunnan lääketieteellisen johtajan, Timo Seppälän eriäviä mielipiteitä.

Heijastuspinnassa on aiemminkin keskusteltu hyvin pitkästi dopingin sallimisesta ja sen eri puolista.

Image and video hosting by TinyPic
Predisone 5mg by Denn via Flickr tällä CC-lisenssillä

15 kommenttia :

Nici kirjoitti...

Itse olen osaksi samaa mieltä Tapio Videmanin kanssa. Dopingista ja sen testaamisesta on oikeastaan vähitellen tullut kokonaan median ruokaa. Toissaalta olen kuitenkin dopingin kokonaan sallimista vastaan. Mitä järkeä on pitää urheilukilpailuja, jotta saadaan tietää kuka pärjää parhaiten aineita veressä? Mielestäni eri urheilulajien kilpailut on alkujaan järjestetty jotta voidaan oikeasti verrata sitä, kenen kunto ja osaaminen on parempi kuin toisen.

Siria kirjoitti...

Ennen se, että on ollut kova kunto, todellakin on riittänyt, mutta nykyään urheilukisat ovat lähinnä "kellä on parhaimmat mömmöt"-kisat. Totuus on, ettei kärjessä enää pärjää pelkällä ruisleivällä. Harmillista kyllä. Siitä, pitäisikö doping vaan sallia, en osaa sanoa mitään. Luultavasti kisojen suosio ainakin kärsisi, koska ei minua ainakaan kiinnostaisi katsoa avoimesti "saastutettuja" kisoja. Nyt voin sentään aina väittää itselleni, että siellä ollaan puhtailla eväillä menossa..

Stiina kirjoitti...

Urheilijat ovat varsinkin nuorille ja lapsille roolimalleja. Dopingin sallimisella kasvaville lapsille annettaisiin vääristynyt kuva siitä, että huumeiden käyttö on muka ok. Doping voidaan kuitenkin vaarallisuudellaan rinnastaa huumeiden käyttöön. Kannatan kaikkien huumeiden laillistamista, mutta en sitä, että menestynyt ja rikastunut kilpaurheilija hehkuttaa mediassa voittaneensa dopingin avulla. Tätä kuvaa emme halua nuorille välittää.

Minäkin haluan jatkossa pitää dopingin kiellettynä ja uskoa puhtaaseen kilpaurheiluun, vaikka ei se totta olisikaan.

Maria kirjoitti...

Toisin kuin siis ehkä jotkut, minä en halua takertua vääriin toiveisiin ja haavekuviin. Doping on fakta, ja sitä harrastetaan paljon laajemmalti kuin mitä ilmi tulee. Huippu-urheilu ei ole puhdasta, niin se vain on. Minä haluan välittää nuorille kuvaa maailmasta sellaisena kuin se on, risuineen ja ruusuineen, en valehdella heille.

Mitä tulee huumeisiin, niiden haitat ja hyödyt sekä vaarallisuus tulisi arvioida vakavasti uudelleen. Kannabis on vaarattomampaa kuin alkoholi ja tupakka. Päihteiden käytön moraalisuudesta päättäkööt jokainen omalla kohdallaan itse.

Maria kirjoitti...

...Ja nyt kun tiedätte, että lähes kaikki huipulla kilpailevat ja mitaleita kahmivat hyvin todennäköisesti douppaavat, vähentääkö se teidän intoanne katsoa urheilua? Siis se, että douppaaminen on muodollsesti kiellettyä ja kaikki urheilijat muodollisesti tuomitsevat sen? Veikkaanpa, ettei se todellisuudessa paljoa urheilunseuraamisintoon vaikuta.

Lukekaa toki myös postauksesa linkkaamani keskustelu, siellä on hyvää pohdintaa siitä, mitä urheilulle voisi tapahtua, kuinka suuri osa suoritusta douppaus lopulta mahdollisesti on ja missä menee raja.

Siria kirjoitti...

Maria, niin pitkään kun doping on edes muodollisesti kiellettyä, niin katson urheilua. Tiedän, se on sinisilmäistä mutta silloin tosiaan voi kuvitella että urheilussa todellakin olisi kyse kunnosta ja periaatteessa kuka tahansa kovalla harjoittelulla pystyisi pärjäämään. Mutta sitten kun urheilijan tiedoissa alkaa lukemaan "aineidenkäyttö: epo" ja lääkefirmat maksavat suurimman osan kustannuksista niin ei, en halua katsoa. Olen katsonut (talvi)urheilua koko pienen ikäni ja siskoni ansiosta olen saanut nähdä myös muuta kuin sen kuvan, mitä televisiossa pyörii. Mutta vaikka tiedän ettei ole enää olemassa ns. puhdasta urheilua, haluan uskoa siihen edes nimellisesti. Dopingin salliminen ei ratkaisisi mitään.

Maria kirjoitti...

Toki voisit jatkaa samaa linjaa sen luvallistamisen jälkeenkin. Et vain lukisi ketkä urheilijat käyttävät ja mitä. Ei itsepetos ole ennenkään faktoja katsonut.

Stiina kirjoitti...

Maria kirjoitti: "Doping on fakta, ja sitä harrastetaan paljon laajemmalti kuin mitä ilmi tulee. Huippu-urheilu ei ole puhdasta, niin se vain on. Minä haluan välittää nuorille kuvaa maailmasta sellaisena kuin se on, risuineen ja ruusuineen, en valehdella heille."

Maria, se että dopingia harrastetaan laajalti ei tarkoita sitä, että kaikki douppaisivat. Nuoriso varmasti tietää, että huippu-urheilussa doupataan. Siitähän voidaan lukea joka päivä lehdistä. Kenelle muka ollaan valehdeltu, kun kaikki tämän jo tietävät? Media päättää kenestä luodaan hyvä, puhdas ja kunnollinen urheilija (esim. Kuitunen kiinni jäämisestä huolimatta) ja kenestä ei (Myllylä). Kyse on ehkä enemmänkin medialukutaidosta.

On eri asia valistaa nuoria dopingista kuin yllyttää heitä niiden käyttöön urheilussa siten, että doping sallittaisiin ja menestynyt urheilija listaisi mediassa kaikki aineet, joiden avulla voitetaan olympiakultaa. Tämä varmasti edistäisi dopingin käyttöä ja lääkefirmat saisivat ilmaista mainosta tuotteilleen. Mitä enemmän mediassa julistetaan, että yhä useampi pärjäisi doupingilla, sitä enemmän siitä tulisi "normaalia". Tätäkö me muka halumme urheilun junioritoiminnalle viestittää: on normaalia käyttää douppeja pärjätäkseen?

Mielestäni haluat nyt sekoittaa tahalleen kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa - itsemäärämisoikeuden tekemättä vahinkoa muille ja doupingin sallimisen urheilussa, jolla taas on selkeää vaikutusta muiden toimiin. Ja vaarallisuuteen liittyviin kommentteihin liittyen, totta, että kannabis on vaarattomampaa kuin alkoholi kuin tupakka. Mutta doping on varmasti jo paljon vaarallisempaa varsinkin silloin, kun urhelijalla sykettä nostetaan huippulukemiin.

Medialle ei saa antaa sitä valtaa, että he voisivat kirjoittaa, ettei doping olisikaan enää tuomittavaa. Haluaisitko todella, että lapsesi kasvaa syömällä anabolisia steroideja, jos itse päättää niin tehdä, koska kaikki urhelijat tekevät niin?

Kertaa vielä pointtini: On täysin eri asia sallia doupit ja tuomita ne (pidetään douping kiellettynä urheilussa), kuin sallia doupit ja mainostaa mediassa urheilijoiden avulla rohkaisemaan käyttämään niitä (douping sallitaan urheilussa).

Maria kirjoitti...

"Nuoriso varmasti tietää, että huippu-urheilussa doupataan."

No siinä tapauksessa se nuorten kasvatuksellinen ja roolimallillinen toive on jo mennyttä. Ei siis tarvitse pelätä ainakaan tätä!

Hauskaa sinänsä kyllä, että dopingia vastustetaan tällä kertaa aika puhtaasti sentimentaalisista syistä, yleisö haluaa tuudittautua uskoon puhtaasta kilpaurheilusta ja ammattimaisen urheilun terveen elämän esikuvallisuudesta, vaikka todellisuus puhuu karua kieltään, eikä vain douppaamisessa. Sinänsähän on tosi hauskaa, että juuri tästähän Videman puhui sanoessaan, että doping-testit ovat lähinnä pr-temppuilua. Huolestuttavaa on, että mahdollisen sallimisen hyvät puolet torpataan niillä henkilökohtaisilla toiveilla voida säilyttää se lapsenusko johonkin ideaaliseen kuvaan urheilusta. Ja kun se ei toimi, aletaan vedota lapsiin.

"Media päättää kenestä luodaan hyvä, puhdas ja kunnollinen urheilija (esim. Kuitunen kiinni jäämisestä huolimatta) ja kenestä ei (Myllylä)."

Eivätköhän tämän päätä ensikädessä ne, jotka siellä päättävät siitä kuka kärähtää aineista ja kuka ei. Marion Jones ei kärähtänyt 200 testissä, vaikka käytti aineita.

"Mielestäni haluat nyt sekoittaa tahalleen kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa - itsemäärämisoikeuden tekemättä vahinkoa muille ja doupingin sallimisen urheilussa, jolla taas on selkeää vaikutusta muiden toimiin."

Oletko siis sitä mieltä, että aineiden käyttö ei kuulu itsemääräämisoikeuden piiriin? Millä perusteella? Saanen huomauttaa, että kaikilla valinnoilla, joita ihminen tekee omalla kohdallaan, voi olla epäsuoria vaikutuksia siihen, mitä muut tekevät, mutta pointti onkin siinä, että ne ovat sitten taas heidän muiden omia valintoja.

"Medialle ei saa antaa sitä valtaa, että he voisivat kirjoittaa, ettei doping olisikaan enää tuomittavaa. "

Mä olen kyllä sitä mieltä, että median tulee voida kirjoittaa ihan mistä sitä huvittaa kenenkään ulkopuolisen asiaan puuttumatta, vaikka sen lieveilmiönä meillä olisikin kaikenlaisia epäeettisesti toimivia julkaisuja ja roskalehdistöä kasapäin. Sananvapaus ja silleen. Voi kysyä itseltään miksi roskalehdistö menestyy ja miksi laadukkaatkin sanomalehdet ovat alkaneet tabloidisoitua. (Veikkaan, ettei vastaus liity mitenkään dopingiin.)

"Haluaisitko todella, että lapsesi kasvaa syömällä anabolisia steroideja, jos itse päättää niin tehdä, koska kaikki urhelijat tekevät niin?"

Siinä kohtaa kun puhutaan yksilön omista, henkilökohtaisista valinnoista, minun henkilökohtaisilla haluillani ei liene niissä sijaa. Jos lapset ovat hirveässä vaarassa (niinkuin aina tuntuvat olevan!), siihen voi vaikuttaa viisaalla ja valistavalla kasvatuksella. Henkilökohtaisesti pidän sitä parempana ratkaisuna kuin sitä, että vaaditaan koko maailmaa toimimaan lasten ehdoilla ja kielletään kaikki, mikä voi epäsuorastikin olla ehkä kenties vahingollista muksuille. Ei paljoa autoillakaan ajeltais.

Salsa kirjoitti...

Siria kirjoitti...

"Ennen se, että on ollut kova kunto, todellakin on riittänyt, mutta nykyään urheilukisat ovat lähinnä "kellä on parhaimmat mömmöt"-kisat. Totuus on, ettei kärjessä enää pärjää pelkällä ruisleivällä. Harmillista kyllä. "

Mun mielestä on harmillista, että näinkin naivia ajattelua esiintyy. Toisaalta tämänkaltaiset kommentit selittävät kyllä osaltaan dopingin vastustuksen ja uskon puhtaaseen urheiluun.

Mikä tuo mystinen "ennen"-aika on? Dopingin käytöstähän ei ole olemassa virallisia tietoja kovin pitkältä ajalta, sillä viralliset doping-testit aloitettiin vasta vuoden 1968 kesäolympialaisissa. Se ei silti tarkoita, etteikö aikaisemminkin olisi doupattu. Jo antiikin Kreikan olympialaisissa käytettiin apuvälineitä sekä erilaisia suoritusta parantavia lääkeaineita. On siis jokseenkin ihmeellistä, että urheilijoiden on "ennen" kuviteltu tekevän suorituksiaan pelkän ruisleivän ja kaurapuuron voimin.

Maria kirjoitti...

Heh, näinhän se on.

Musta on vähän kummallista oikeastaan ylipäätään sellainen huippu-urheilun ihannointi ikään kuin myyttinä huipputerveellisestä ja niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ylivertaisesta elämästä. Kun on ulos päin niin huippuluokkaa, pitäisi jotenkin olla myös moraalisesti "ylivertainen".

Ja toisaalta, totuushan on, ettei huippu-urheilijan elämä edes ole niin kovin ihanteellista sen terveellisyyden kannalta, tuon tason urheilussahan yhtä kyytiä telovat itseään, ramppaavat leikkauksissa ja rikkovat niveliään ja luitaan, niistä aineista puhumattakaan. Kiekkoilijat taas ei paljoa omalla purukalustollaan juhli. Henkiset paineet on niin ikään todella kovat: Juuri tänään pikaluistelija Pekka Koskela totesi, että putoaminen jatkosta ja mahdollisilta mitalipaikoilta tuntui kuin olisi mennyt seitsemän vuotta elämästä hukkaan. Yhden suorituksen takia. Näin kovia paineita ei soisi kenellekään. Ajatukset siitä, että jalosti tässä vain kilpaillaan kun se on niin hauskaa eikä tuloksilla ole väliä, ovat ihan jostain vaihtoehtotodellisuudesta.

Ihanteellinen, optimaalisella tavalla terve elämä ei ole huippu-urheilijamaista ja suorituksen täyteistä elämää, vaan ihan tavallisen ihmisen arkea, jossa syödään mahdollisimman terveesti ja liikutaan riittävästi rikkomatta itseään liian rankalla tai vaativalla treenillä, tai muutenkaan. En oikeastaan tässä valossa edes pidä mitenkään tavoiteltavana asiana ihannoida menestykseen ja mahdollisimman koviin suorituksiin tähtääviä urheilijoita.

Kahvakuula kirjoitti...

"Oletko siis sitä mieltä, että aineiden käyttö ei kuulu itsemääräämisoikeuden piiriin? Millä perusteella? "

Doupatkoot aikuiset ihmiset ihan niin paljon kuin jaksavat. Ei _kilpailujen_ doping-kielto käsittääkseni kenenkään itsemääräämisoikeutta riko. Yhtään sen enempää kuin se, ettei Sedulan portsari välttämättä päästä kiltissä sisään.

Maria kirjoitti...

Näinhän se on. Puhe vaan oli "dopingin sallimisesta urheilussa", ei esittämäsi tarkka rajaus vain ja pelkästään kilpailuihin. Ymmärsin, että keskustelu koski siis ylipäätään urheilua. Doping-testejä tehdään kyllä muuten myös treenikaudella.

Kahvakuula kirjoitti...

"Puhe vaan oli "dopingin sallimisesta urheilussa", ei esittämäsi tarkka rajaus vain ja pelkästään kilpailuihin."

Tämä menee nyt kyllä jo pilkunviilaamiseksi, mutta eikai dopingin käyttö yleisesti _urheilussa_ edes ole mitenkään kiellettyä? Jos nyt ei puhuta lääkkeisiin tai huumeisiin liittyvistä rikoksista. (Tämän takia se rajaus kilpailuihin.) Dopingin käyttö on kiellettyä vain niissä kilpailuissa, joiden järjestäjät (esim. lajiliitto) ovat sitoutuneet Suomen antidopingtoimikunnan säännöstön tms. noudattamiseen. Em. kisoihin ei kenenkään ole pakko osallistua, mutta urheilla voi silti. Työpaikan hiihtokisoihin saanee suorituskykyään pyrkiä parantamaan ihan haluamillaan tavoilla. Treenikaudella testit tehdään vain niille urheilijoille, jotka ovat osallistumassa aiemmin mainittuihin ADT:n tms. doping-sääntöjä noudattaviin kisoihin. En vain voi ymmärtää millä tavalla näitä doping-sääntöjä noudattavan kilpaurheilun doping-kielto rikkoo kenenkään itsemäärämisoikeutta.

Maria kirjoitti...

Ei se sinänsä ihan rikokaan sillä tavalla kuin esität. Dopingia on kuitenkin vastustettu argumentilla "sillä vahingoittaa itseään" ja "muut ottavat mallia". Siihen minä vastaan, että olkoot se jokaisen oma asia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...