9.1.2010

Mitä yhteistä on Hancock ja I Am Legend -elokuvilla?

Katsoin tuossa jokin aika sitten Will Smithin tähdittämän elokuvan Hancock. Se kertoo miehestä, jolla on supersankarin kyvyt ja halua auttaa. Tunarina vain Hancock on huono sankari, sotkee ja tekee vahinkoa, ryyppää, kiroilee ja on kaikkea muuta kuin tyyppi, jota kaupungin ihmiset syleilisivät auttajanaan. Hancock saa vain lokaa niskaansa ja on siksi vetäytynyt ja epäkohtelias. Sitten hän pelastaa miehen, joka haluaa vastapalvelukseksi auttaa kohentamaan supersankarin imagoa.

Täytyy kyllä sanoa, että elokuva seuraa jossain määrin samaa kaavaa kuin maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva I Am Legend, jossa seurattiin maailmanlopun jälkeisesssä maailmassa viimeisen ihmisen (Will Smith) ja tämän koiraystävän selviytymistä. Premissi on molemmissa kiinnostava (huolimatta siitä, että asetelmaa supersankariteema ja "viimeinen elossa oleva ihminen yrittää pärjätä" on käytetty jo lukuisassa tarinassa ja elokuvassa), Will Smith vakuuttaa ja vetää heti katsojan sympatiat puolelleen, tarina kulkee hyvin ja sujuvasti, siihen tulee syvyyttä ja syvällisyyttä. Katsoja luulee jo katsovansa molemmissa tapauksissa mielenkiintoista henkilötutkielmaa siitä, mitä yksinäisyys tekee psyykkeelle ja miten tärkeää on saada myönteistä ihmiskontaktia ja myös siitä, miten elokuvan sankari kummassakin tapauksessa tulee toimeen näin ainutlaatuisessa tilanteessa. Sympatiat on siis todellakin pelissä!

Mutta sitten: puolen välin tienoilla molemmat elokuvat vetävät päälle jonkin aivan ihmeellisen, turhan toiminnan ja vähä-älyisyyden vaihteen. Hancockista alkaa tulla mieleen Fantastic Fourin ala-arvoisen tylsä superhero-rymistely vailla päätä ja häntää, I Am Legendin hyvin toimiva 28 days laters meets Cast Away -asetelma muuttuu wannabe-ihmissuhdedraamaksi residentevilmaiseen sävyyn. Molemmista katoaa punainen lanka, on kuin olisi alettu tehdä yhdenlaista elokuvaa ja sitten päätettykin tehdä ihan toisenlainen elokuva. Katsojan kokema sympatia, jonka varaan tarinaa on ensin rakennettu, menettää täysin merkityksensä. Se vaan lopahtaa.

Hancockin loppu on ihan kummallinen ja epätyydyttävä, I Am Legendin loppu ylisokeriskliseinen ja epätyydyttävä. No, Hancock-hahmo sentään löysi sovituksensa ja jollain tavalla täydensi alussa alkaneen kaarensa, mutta I Am Legendissä koko elokuvan loppupuoliskon olisi voinut jättää leikkauspöydälle ja meillä olisi vielä hyvä, joskin lyhyt elokuva: se toimii loistavasti siihen asti, kunnes päähenkilö vapauttaa karvaisen kaverinsa. Oikeastaan zombejakaan ei olisi tarvinnut näyttää ollenkaan, elokuvasta olisi tullut paljon psykologisempi, kun olisi voinut pohtia, onko päähenkilö vain tulossa hulluksi yksinäisyytensä keskellä. Sitähän moni muu asia elokuvassa vihjaa moneen otteeseen...

Will Smith osaa kyllä ihan näytellä. Jos I Am Legend ja Hancock eivät (alkupuoliskoillaan) siitä vakuuttaneet, viimeistään melankolinen Seven Pounds rikkoo mieliin syöpynyttä kuvaa Men In Blackin ja Independence Dayn rääväsuisesta koviksesta. Se jopa pysyy alusta loppuun koossa, eikä tunnu siltä, kuin ohjaaja ja käsikirjoittaja olisivat vaihtuneet elokuvan puolessa välissä.

Hancockin traileri:


I Am Legendin traileri:


Seven Poundsin traileri:

5 kommenttia :

Ida yhellä i:llä kirjoitti...

I Am Legend oli kyllä ihan viihdyttävä, mutta loppu meni mun mielestäni aika perseilyksi. Oli sitten jälkeenpäin hämmentävää lukea alkuperäinen kirja ja verrata sitä leffa"sovitukseen", melkein pisti vihaksi! Kirja on ihan loistava ja selittää monta leffassa päättömän irralliseksi jäänyttä juttua (no vaikka se nimi, raah). Suosittelen :)

(ja sisäinen yläasteikäinen poikani nauraa ajatuksellekin Hancockin pääperserinkikohtauksesta...)

Maria kirjoitti...

Joo, on se mun lukulistallani.. :P :)

Prefecta kirjoitti...

Mä muistan vaan Will Smithin kommentin jostain (oisko ollu) Oscaribileistä, ehkä MIB II:n jälkeen tjsp: "I've been saving the world three years in a row, it's someone elses turn..."

pee
http://anotherfabday.blogspot.com

Maria kirjoitti...

Aika osuva kommentti :)

Anonyymi kirjoitti...

I am legend oli mainio siihen asti kunnes alkoi paljastua liikaa ja loppu lässähti ihan totaalisesti. Kirja kiinnostaisi lukea, siinä loppu on kuulema erilainen (ei niin jeesusteleva...) Mut idea ja lähtöasetelma on loistava. Hancock oli ihan surkea :D Kummallisia asioita laitettu yhteen ja en oikein tiennyt katsoinko toimintaa, komediaa vai draamaa... Will Smith on silti lahjakas ja symppis näyttelijä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...