2.1.2010

Lilja 4-ever viiltää syvältä

Image and video hosting by TinyPic

Tulipa katsottua pitkästä aikaa uudelleen Lilja 4-ever. Suorastaan ahdistavan realistinen elokuva kertoo 16-vuotiaasta venäläisestä Liljasta, joka haaveilee paremmasta elämästä ystävänsä Volodjan kanssa. Kipeässä rahan tarpeessa vielä osittain lapsuuttaan elävä Lilja ottaa mallia kaveristaan, pukee päälleen tiukan topin, meikkaa silmänsä ja huulensa, laittaa hiuksensa ja antaa varakkaiden liikemiesten panna häntä rahaa vastaan. Pian Liljalle avautuu mahdollisuus aloittaa uusi elämä ihanassa Ruotsissa... Oikeasti elämä on paskaa ja kaikki ympärillä on paskaa.

Lilja 4-everin kaltaisia elokuvia ei juuri milloinkaan tehdä. Hollywoodin draamatkin ovat siirappisen sokerista bambimaailmaa tämän rinnalla aina samoine, toistuvine tarinakaarineen ja helpotuksentunteineen. "Kaikki järjestyy, sinä voit muuttaa kohtoaloasi ja nousta paskasta maailman huipulle" -dogmaa toistellaan kuin se todella olisi niin yksinkertaista, kuin kaikki ongelmat todella olisivat vain itseaiheutettuja ja jotenkin ansaittuja. Eikä ihme, usein elokuvia tekevät rikkaat ihmiset, jotka todella uskovat tuohon itsekin, onhan se lohduttava ajatus siinä kaiken oman vaurauden ja rikkauden keskellä.

Image and video hosting by TinyPic

Kuitenkin Lilja 4-everia katsellessa saattaa tuntea suorastaan käsinkosketeltavana sen toivottomuuden ja mahdottomuuden, joka valitettavan monille on totisinta totta suurine suruineen ja pienine iloineen. Elokuva on juuri niitä kokemuksia, joiden jälkeen tuntuu suorastaan syylliseltä nauttia yhtään kevyemmästä viihteestä. Jopa täällä melankolian ja synkistelyn Pohjolassa onnistutaan yleensä välttämään näin kipeiden katselukokemusten tuottaminen.

Image and video hosting by TinyPic

Lilja 4-everissa erityisen ahdistavaa on se, ettei surumielisyyttä ja pahaa oloa ole mitenkään erityisesti tehokeinoilla korostettu. Kyynelissä ei kieritä eivätkä hahmot koe oivalluksia dramaattisen musiikin pauhatessa. Mitään ei tarvitse korostaa: elokuvan todellisuus on tarpeeksi, ja itse asiassa vielä enemmän. On kuin katsojalle sanottaisiin "Nämä ovat vain faktoja" ja sen ymmärtäminen tekee hyvin kipeää. Realistisuus on niin (inho)realistista, että sitä tuntuu välillä olevan vaikea kestää. On tämän rinnalla jotenkin irvokasta, että tunnetuin kuvaus länsimaisessa elokuvassa ihmiskaupasta on kepeän romanttinen komediaelokuva Pretty Woman. Lapsikaupasta mieleeni ei toisaalta muistu yhtäkään.

Lilja 4-ever -elokuvan traileri:


Nyt pitää taas vähän nollata päätä ja päästä takaisin siihen mielentilaan, jossa kaiken viihteen ei tarvitse olla vakavaa ja yhteiskunnallisesti puhuttelevaa. Aivot on ihan hyvä välillä pistää narikkaan, kunhan ne vain eivät jää sinne roikkumaan pitkiksi ajoiksi.

Kuvat via Filmgoer.fi, Grapefruits, Curlysocks

17 kommenttia :

KatriK. kirjoitti...

Pitäisiköhän ihan katsastaa tämä elokuva. Kun omakin elämä heittää häränpyllyä, usein helpottaa katsoa jotain, joka näyttää, että paskemminkin voisi olla. Kiitos vinkistä Maria :)

Hepa-Neiti kirjoitti...

täytyykin katsoa tuo leffa! mulla nimittäin on tuo dvd hyllyssä pyörinyt jo usean vuoden kun joskus jostain alesta oon ostanu mut ei oo vieläkään tullut katsottua..

Maria kirjoitti...

Suosittelen sitä kyl lämpimästi :)

ulla kirjoitti...

Korjaa toki, jos oon väärässä, mutta Pretty Woman kertoi kai itsenäisestä ammatinharjoittajasta eikä ihmiskaupan uhrista?

Lilja 4-everin oon aikoinani nähnyt elokuvateatterissa, joten katselukerrasta on vierähtänyt melkoinen tovi. Muistan kuitenkin hyvin tuon katsojan päälle hyökyvän pahan olon, josta puhuitkin. Taitavaa tekoa.

Maria kirjoitti...

Eikös päähahmolla ja kaverillaan ollut parittaja, joka vaati rahaa ja välillä hakkasi tyttöjään? Aika nopeasti se tosin taidettiin sivuuttaa. No, mä itse taas en ole hetkeen katsonut Pretty Womania, joten voin mäkin toi olla väärässä :D

Mä näin Lilja 4-everin ekaa kertaa joskus itsekin teininä ja se oli jo sillon tosiaan aika ahdistava kokemus, nyt ihan vähäsen vanhempana se avautui tas vähän erilaisesta näkövinkkelistä ja jos mahdollista, vieläin ahdistavampana... Taitava mies tuo Moodysson!

Anonyymi kirjoitti...

Pretty Womanin katsomisesta on kulunut aikaa, mutta mun muistaakseni se tyttöjen ahdistelija oli vuokranantaja.. Tosin en tiedä onko vuokranantajalla ja parittajalla tässä tapauksessa suurtakaan eroa. Joka tapauksessa kyseinen leffa ei kuitenkaan ollut mikään poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan:P

Lilja 4-everin olen itsekin joskus nähnyt. Kyllähän siitä kovin toivoton ja harmaa tunnelma jäi, ja kuten Maria painotti, ilman sen kummempia tehokeinoja ja alleviivauksia... Toisaalta lopputekstien aikaan oma elämä tuntui kirjaimellisesti taivaan lahjalta, toisaalta oli tunne että kaikki on kuitenkin vain paskaa.
Elokuvan maailma ei tosiaan tarjonnut päähenkilöille mahdollisuuksia paljoa mihinkään, mutta on pakko mainita, että empatiakyvylläni on kuitenkin rajansa. Saatan kuulostaa kovalta ja julmalta, mutta valitettavasti turhauduin kaikenlaisten Britney Spears ja Michael Jordan -puheiden siimeksessä:( Kaikesta ja kaikista roolihenkilöistä paistava flegmaattisuus ja "kun nyt ollaan tänne synnytty eikä kukaan tule auttamaan, on paras haistella liimaa" -tyyppinen dialogi ärsyttivät tuon tuosta. Tuolla logiikalla kukaan ei nimittäin koskaan nousisi minkäänlaisesta suosta yhtikäs mihinkään.
Mutta täältä lintukodosta on tyhmää huudella, tiedän:) Ja amerikkalaisen puolipatrioottisen sankariuden keskellä tosiaan kaipaa toisenlaista näkökulmaa.

/Hannele

Anonyymi kirjoitti...

Lisäisin aiempaan kommenttiini vielä sen, että yksi vahvoista leffan herättämistä tunteista liittyi ihmisruumiseen "kulutushyödykkeena". Kaksi jalkaa ja se mitä niiden välissä on, on ainoa asia, joka ihmisessä on jollakin tasolla arvokasta. :( Kuvottavaa. :(
Kuitenkin pisteitä tästä leffan tekijöille.

/Hannele

maissi kirjoitti...

Lilja on ehdottomasti yks mun lempparielokuvista, joka on katsottava aina tasaisin väliajoin. Voimakkaita tunteita herättävä elokuva, joka ei ole perus valasmallin leffa. Toinen ehdoton lemppari samaan kategoriaan on Unelmien sielunmessu.

Anne kirjoitti...

Pretty Woman on kyllä vallan viihdyttävä elokuva ja kiva klassikko, mutta onko sillä mitään tekemistä todellisen elämän kanssa - siitä voi kiistellä. Ainakin varsin glamuurin mielikuvan jättää meille huoran ammatista... ja toki monelle mieliksi olisi avioliitto jonkun rikkaan hurmurin kanssa...%)
Lilja 4-ever on uskoakseni realistisempi (ja raadollisempi) elokuva, eikä tosiaan ainakaan meitä herkempiä säästä kyyneliltä.
Ei siis välttämättä leffavalinta ensitreffeille tai hauskanpitoon...

"Kyynelissä ei kieritä eivätkä hahmot koe oivalluksia dramaattisen musiikin pauhatessa."
No ei ehkä - mutta on se niin pirun vaikuttavaa kun yksi juoksee päämäärättä pakoon Rammsteinin pauhatessa taustalla.... Eli soundtracki on mielestäni osunut täysin kohdalleen.

Stazzy kirjoitti...

Lilja 4-everia en ole katsonut, en pidä ahdistuselokuvista. Koska elämä ei aina mene kuten pitàis, haluan nähdä onnellisia loppuja edes valkokankaalla. Pretty woman nyt ei taida olla juuri minkäänlainen kannanotto, kunhan halusivat uudelleenfilmatisoida musikaaliklassikon.

Maria kirjoitti...

Ei se olekaan kannanotto, sehän siinä onkin vähän pleh ;< Aihe, johon liittyy hyvin merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia ja useammin surua kuin vapaaehtoista oman itsensä toteuttamista, ja tästä aiheesta tehdään iloinen ja elämänmyönteinen komedia, joka ei sano mistään mitään ;< Ja sen ihmiset muistavat.

Anonyymi kirjoitti...

Eiks sua huolittu indiedaysiin...?

Maria kirjoitti...

Ei kysytty.

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä kirjoitit hyvin. Olen nähnyt tämän ja muistan kuinka olin ihan mykkä pitkän aikaa, siis en osannut sanoa mitään.

bubble kirjoitti...

Mun on pitänyt katsoa tää SATA VUOTTA, mutta en oo koskaan saanut aikaseksi. Jotenkin sitä ei kai kuitenkaan halua tiedostaen katsoa surullisia elokuvia.. Vaikka en tykkää komedioistakaan, mutta helposti tulee valittua Makuunin hyllyltä jokin viihdyttävä teos. Vaikka melankoliset ja raa'atkin elokuvat ovat silti yleensä aina niitä parhaita.

Anonyymi kirjoitti...

Loistava kirjoitus.

Katsoin Lilja 4-everin joskus viime talvena, ja jo puolivälissä tuli tunne, etten ehkä tahtoisi nähdä sitä loppuun. Katsoin kuitenkin, enkä usko, että mikään elokuva on koskaan saanut sisuksissani aikaan yhtä pohjatonta surua ja ahdistusta.

Taidan omata jonkun addiktion ns. ahdistusviihteeseen, koska heti tämän luettuani mieleen tuli monta muutakin leffaa, joilla on ollut ainakin minuun samankaltainen vaikutus. Gus van Santin draamaelokuva Elephant, Klaus Härön Den nya människan, sekä Jan Guilloun kirjan pohjalta tehty elokuva Pahuus ovat vieneet minut sanattomaksi. Suosittelen jokaista, jos et ole niihin vielä tutustunut :).

Maria kirjoitti...

Kiitos kaikille :)

Elephantin olen nähnyt, ja se vaikka olikin ihan katseluelämys, ei ihan hirveästi sinänsä vakuuttanut, vaikka toki kyllä oli voimakkaita tunnereaktioita siinäkin :> Nuo muut täytyy kyllä pistää korvan taa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...