Inspiraato

Pari viime päivää olo on ollut pukeutumisellisesti ja/tai valokuvauksellisesti aika inspiraadollinen, olo on ollut luovalla tavalla siis kuin raadolla (ei, otsikossa ei siis ollut kirjoitusvirhettä). Johtuneepi unirytmin korjauksesta ja hetken olleesta nurinkurisesta päivärytmistä - keskellä yötä on vaikea löytää innostusta pukeutua. Sen sijaan innostusta pelata Baldur's Gatea on ollut sitäkin enemmän. Josko tämä tilanne tästä taasen paranee, sentään reissu tiedossa ja unirytmikin jo ensimmäistä päivää kunnossa!


Tänään käytiin syömässä Koskipuiston Rossossa (Pippurikalkkuna erittäin priimaa eikä italialainen olutkaan pahaa ole! Pojot myös erinomaiselle panna cottalle ja superkivalle tarjoilijatytölle, kehui kaulakoruani.) ja rankkasadehan se yllätti sitten jälkeenpäin. Miten voikin ihminen kastua ihan täysin läpimäräksi ilman sateensuojaa välillä Koskikeskus-Keskustori! Sandaalit jalassa olisi yhtä hyvin voinut olla paljain jaloin - onneksi ei ollut yhtään kylmä. Uusi pipo muuten piti hyvin hiukset pääosin kuivina, vaikka itse neulos ottikin kosteutta reippaasti. Hervantalainen pikkupariisitar on tähän erittäin tyytyväinen.

Huomenna lauantaina suunta kohti Pasilaa enemmin tai myöhemmin, nyt voisi piakkoin painua aikaisille yöunille.

Palaillaan vielä ennen reissua!

Kenkien monet kuteet

Inspaannuin taas vähän lisää. Bare with me ja kliks settiä suuremmaksi.

Once by Idhren featuring Givenchy

Erityisesti alimman rivin, varpaista avonaiset saapikkaat ovat aivan mahtavat. Givenchyn popot itse asiassa muistuttavat aika paljon niitä eräitä Topshopin kenkiä, joista Marie tuunasi kullatut metalliosiot maalilla mustiksi. Kuola.

P.s. Tsek muuten Bubblen solariumpostaus!

Diablo-hinku

Baldur's Gate: Dark Alliancea pelaillessani olen kaihoisasti muistellut vuosi sitten läpitahkottua Diablo II:sta (hassua kyllä, ykkönen on jäänyt pelaamatta) ja sitä, miten hauska se oli. Tunnelma oli kohdillaan, seikkailuräiskintäroolipelaus hauskaa (ja erilaista WoWin tarkan strategiseen taisteluetenemiseen verrattuna) ja hahmot olivat loistavia. Tarina oli upea. Dark Alliance tyydyttää kyllä hyvin näitä kaipauksia, mutta melkein kyllä tekisi mieli pelata Diablo II uudelleen läpi, lanissa vakkaripelikumppanini kanssa tietysti. Kaksin aina hauskempaa.

Vielä enemmän odotan hamassa tulevaisuudessa julkaistavaa Diablo III:sta. Traileritkin jo ovat niin mehevää kamaa, ettei tässä meinaa järjissään pysyä. Nuo maisemat, tuo musiikki (voisin vaikka vannoa, että siinä hetken väläyksen soi hyvin barrensmainen viba...) ja synkkä, mystinen tunnelma! Ja tietysti Deckard Cain, tuo vanha parta... ;) Kyllä Blizzard pelitunnelman päälle ymmärtää.

Muita Diablo-intoilijoita?

Hi-Def Curls by Tigi Foxy Curls

Sain viimeinkin käsiini jo edellisellä kampaajareissulla ihastelemani kiharasuihkeen, ja olen iloisena suihkutellut tököttiä päähäni melkein päivätahdilla. Otetaanpa siis esittelyyn

Tigi Bed Head Foxy Curls Hi-Def Curls Spray
(Huh näitä nimihirviöitä...)

Mitä tällä aineella siis onkaan tarkoitus tehdä? Se aktivoi ja silottaa kiharaa, se on siis mainio apu kiharoiden vääntämiseen tai meille pöheikköpäille hyvä aine suihkuttaa kosteisiin hiuksiin ja antaa kuivua. Kiharoista on tarkoitus tulla erotellut ja eloisat, muotonsa säilyttävät kiehkurat. Siinä on myös ripaus kosteutusta.

Parasta tässä aineessa on ehdottomasti tuoksu. Huumaavan raikkaan makea, meloninen lemu oli se, mihin tässä ihan ensiksi ihastuinkin. Matkalla kotiin kampaajalta haistelin hiuksiani tasaisin väliajoin...

Hi-Def Curls ei myöskään ole minun tukassani tuotefloppi, toisin kuin eräät jos toisetkin. Se todellakin näyttää antavan kiharoille buustia, jopa jo kertaalleen lässähtäneille sellaisille. Lupaukset pitävät ja erotellut kiharat ilmestyvät hiuksiin lähes itsestään (vähän voi sormilla sivellä apua). Huomattavaa tosin on, että yksinään aine toimii vain kiharaan taipuvaisessa hiuksessa, suoratukkaiset tarvitsevat edelleen kuumia välineitä kiharoiden vääntämiseen. Tämä on kuitenkin hyvä apu siihen.

Pehmeyttä taas en voi allekirjoittaa - muotoilutuote käyttäytyy muotoilutuotteen tavoin, ja hiukset jäävät helposti hieman koviksi. Mahdollisesti tökötin yliannostus, mutta siinä tapauksessa syyttää voi lähinnä spray-mekanismia, joka pruuttailee hiuksiin nestettä kaikkea muuta kuin tasaisesti. No, ainakin kiharat pitävät kutinsa. Sen huomaa myös siinä kohtaa, kun yrittää avata tukkansa kiehkuroita, harjalla tai sormin. Tiukassa istuu.

Mikä on lopullinen tuomioni? Aine, joka tekee pätevästi mitä lupaa, tosin sivuvaikutukset ovat erilaiset kuin pullon kyljessä printattu teksti uhoaa. Herkullisin, mahdollisesti kaikista haistelemistani Tigi-tuotteista paras tuoksu tekee tästä kuitenkin yhden lempihiustuotteistani, ja mieli tekee suihkutella violetin pullon sisältöä hiuksiin silloinkin, kun sitä ei oikeastaan edes tarvitsisi. Voisin kuitenkin elää myös ilman tätä.

Hinta Suomessa n. 25 euroa, Feel Uniquen verkkokaupassa n. 10 euroa toimituskuluineen.

Tsek muuten myös Bubblen Tigi-kokeiluja!

Bändin levymyynti kasvuun Youtube-piratisoinnin jälkeen

Törmäsinpä Torrentfreakissa tällaiseen juttuun indiebändi Barcelonasta, jonka levymyynti lähti kasvuun fanin käytettyä erästä bändin biisiä Youtube-videossaan. Bändi huomasi saaneensa kasan uusia faneja ja lähettikin kiitoksensa kappaleen käytöstä, Youtube-videolla sekin. (Arvatenkin jokin muu kokoonpano olisi vetäissyt pernan kitalakeensa ja lähettänyt aggressiivisia uhkailuviestejä, joissa lupaa haastaa faninsa oikeuteen ja järjestää tämän/nämä velkavankeuteen loppuiäksi tästä kamalasta rikoksesta, senhän he nyt vähintään ansaitsevat...)

Samassa jutussa päivitellään vielä tapausta artistista, joka oli uppinut Youtubeen oman biisinsä, mutta jonka Youtube poisti musiikkijärjestön tekemän copyright claimin takia. Kuka ajoikaan kenen etua ja mitä ilmaisen musiikin pitikään väistämättä, ilman epäilystäkään tehdä levymyynnille?

Myös artikkelin kommenteissa on hyviä ja mielenkiintoisia huomioita puolin jos toisinkin, niitä kannattaa asiasta kiinnostuneen lueskella.

Tässä vielä tuo kaunis, suorastaan unenomainen video:

Kuroshio Sea ja Barcelona: Please Don't Go

Kynsi

Vau.

Pamela Lovella on upeita koruja. Tällä luonnosta, mytologioista ja anatomiasta inspiraatiota saava naisella on kykyjä vangita jotakin elävänkaltaista metallinkappaleeseen ja tehdä se erittäin järisyttävällä tavalla. Huolisin kotkankynnen muotoa jäljittelevän hopeakappaleen kaulaani roikkumaan milloin tahansa, senkin uhalla, että pelkäisin finaldestinationmaisesti kompastuvani ja kynnen lävistävän kohtalokkaasti sydämeni. Onneksi moisesta ei ole huolta, ei nyt ihan juuri löydy reipasta kolmeasataa dollaria uhrattavaksi yhteen koruun, niin ihana kuin se onkin.

Tuleeko muuten kenellekään mieleen Jurassic Parkia tuosta kynnen muodosta? No, kuten Sam Neilin roolihahmokin toteaa, dinosauruksethan muistuttivatkin enemmän lintuja kuin liskoja... Oli muuten sellainen leffa, että olin vuosikausia varma, että haluan arkeologiksi tai paleontologiksi. (Seuraavaksi näin Jodie Fosterin tähdittämän Contactin ja halusinkin tähtitieteilijäksi.)

Kuva: Forward by revolve

Musta tonttulakki, eli kuinka valita muhkealle tukalle sopiva pipo

Pipot ja myssyt ovat minulle ongelma. Pääni on suuri ja sitä suurentaa entisestään muhkea peikkotukkani, joka sojottaa pipojen alta joka suuntaan ja hädin tusin mahtuu kaikkien myssyjen alle. Luottopiponi onkin talven pakkasissa ollut jo muutaman vuoden WESCin paksua neulosta oleva pipo, joka tosin on käytösssä rispaantunut jonkin verran. Se on perushyvä ja perustyylikäs.

Haussa on kuitenkin ollut vaihtoehtoisia päähineitä syksyn ja talven ulkovarustelua piristämään. Löysin Asokselta aika kivan neuleyksilön: muhkean, möhkyräisen pulsupipon, jonka poikaystävä nimesi jo tonttulakiksi. Rakkautta ensisovituksella! Hiukset ne sinkoilevat tämänkin myssyn alta, vaan eivät aivan yhtä villisti kuin yleensä. Tilaa on hyvin ja pipa ei latista tukkaa. Se on kuitenkin riittävän paksu pitämään viiman loitolla - täydellistä.

Pipo - Asos, tunika ja pitsireunaiset pyöräilyhousut - American Apparel, jakku - second hand, kengät - H&M

Pipo on itse asiassa niin hieno, että jollei se olisi niin paksu ja lämmittävä, pitäisin sitä imagomyssynä jo nyt.

Tässäpä muuten kaava tyylikkään yksinkertaiseen pukeutumiseen: Ota valkoinen t-paita tai sen tapainen, yhdistä mustaan housualaosaan, heitä päälle jakku ja jalkaan kengät, jotka ovat asun monimutkaisin osa. Arskat sopivat kuvioon, samoin se pipa. Asu muuntuu säästä toiseen hihan- ja lahkeenpituuksia vaihtelemalla, kenkävalinnalla voi myös tehdä eron arkiasun ja viihdepuvun välillä. Koruja oman maun mukaan. Niin yksinkertaista, että ihan naurattaa, miksi en ole osannut pukea tätä aiemmin sanoiksi! Oivalluksia ne ovat pienetkin oivallukset.

P.s. Koko aamuyö ja aamu pelattu Baldur's Gate: Dark Alliancea kaksinpelinä. Aika Diablomainen rymistelyroolipeli, Maria hyväksyy!

Sneak

Hihii, pipametsästykseni tuli tiensä päähän.

Huomenna siis luvassa juttua mm. tästä kaunokaisesta (se on siis tuo toisen kaunokaisen päässä oleva kaunokainen):


Nyt iltapalan tekoon (meillä ollaan yösyöjiä, kyllä), huomiseen!

Kuva: Asos

Sade ja sulat

Inspiroiduin sateesta. Levinneitä värejä, epätasaisia väripintoja... Klikkaa kuvasta itsesi Polyvoren sivuille nähdäksesi setin suurempana.

Rain washed by Idhren featuring Alexander Wang

Sulkien heittämisestä mukaan inspiraatiokrediitit Youth vs. Futuren uudelle Soaked-kokoelmalle, joka koostuu erilaisista sulkakoruista. Tsek myös Stellan ja Sugar Kanen hype! Saa nähdä, tuleeko sulista samanlainen kulttikoru kuin Antti Asplundin rististä (en saa manipuloitua mieltäni näkemään sitä minään muuna, syy miksen jo omista sinänsä mielenkiintoista kapistusta). Ensin ajattelin, etteivät sulat ole yhtään tyyliäni, mutta kelailtuani asiaa tulin siihen tulokseen, että sulat voivat olla erittäin kivoja yksinkertaiseen tyyliin yhdistettynä. Totaalihurahtamistani odotellessamme...

Shalandis Isle

Yöllä alkoi soida päässä Shalandis Islen omaperäinen teemamusiikki. Tällaista ei muualta WoWista löydy! Edelleen kehoitan jokaista factioniin ja lajiin katsomatta vierailemaan tässä henkeäsalpaavassa chillailumestassa Ghostlandsin rannikolla. Kuvat eivät tee erityisesti öisen ajan tunnelmalle oikeutta. Jos Shalandis Isle olisi tuoksu, se olisi minulle Kenzon Eau Indigo.

Olen vakaasti sitä mieltä, että tässä olisi ainesta terapiamuodolle: kauniita, rentouttavia ja vain kaikesa rauhassa olemaan ja vaeltamaan kehoittavia, raukeutta kutsuvia virtuaalitodellisuuspaikkoja ja -maisemia kauniin musiikin ohella, mahdollisesti 3d-kypärän kanssa. Elämys on aina yhtä todellinen ympäristöstä riippumatta.

Samaa muuten lähentelee ThatGameCompanyn minipeli Flower...

Yli merten seilataan

Jesjesjejsjesjejsjejs! Tää plikka lähtee ens sunnuntaina kohti Tukholmaa! o/ Poikaystävä ja anoppikokelas matkassa shoppailumekka kutsuu, ja kun maissa ollaan peräti yön yli, ehtii sitä katsoa vähän paremmin ympärilleen kuin tavallisesti risteilyillä.

En tiedä, onko tämä ylipäätään paras ajankohta shoppailuille valikoimien puolesta, mutta samapa tuo, pysyypä kulutushysteria hallussa. Niin ja tietysti Tukholmassa on varmasti muutakin tekemistä kuin kaupoissa pyöriskely, itse asiassa aion yrittää rajoittaa paikasta toiseen säntäilyä matkakumppaneita säästääkseni, mutta innostukseni kaikesta siitä mitä ei Suomesta löydy minulle kuitenkin suotakoot. Weekday, Urban Outfitters ja Filippa K Second Hand, täältä tullaan! (American Apparelin liikkeeseen en mene, se olisi varmasti turmiollisinta kaikista.)

^^

Makkarankuori ja pitsi

Olin koko eilisen päivän lähdössä "ihan pian" käymään Stockalla aikeenani tuoksutella Kenzon Eau Indigoa, mutta viiden jälkeen tajusin, että eihän se pulju olekaan auki kesäsunnuntaisin kuin kuuteen. Tervemenoa, viimeiseen, ennen sulkemisaikaa perillä olevaan bussiin olisin ehtinyt, jos olisin tajunnut tarkastaa asian kymmentä minuuttia aiemmin. No, ehkä tänään sitten. Kostoksi kuitenkin maailmalle pieleen menneistä suunnitelmista käytiin hakemassa lähikaupasta nuudeleita ja parit oluet. Nuudelit ovat silloin tällöin kivasti maustettuina erinomaisen herkullista välipalamässyä.

Eilen pukeuduin AA:n makkarankuorimekkoon ja pitsireunaisiin pyöräilyhousuihin. Yksinkertaista ja kaunista, lintukoru ja pitsi tuovat yllättävän ripauksen romantiikkaa ilman yli-imeliä viboja. Inspiraation kokeilla kuvamuokkauksia seepialla ja voimakkailla vinjeteillä sain Riepan heittämästä valokuvablogilinkistä: Marianne Taylor osaa muuten ottaa kuvia. Mä täällä vielä harjottelen. Koko elämä onneks aikaa kehittyä tästä! Kyllä mä silti jo jotain osaankin.


Mekko ja pyöräilyhousut - American Apparel, laukku ja nahkaranneke - H&M, kengät - Vagabond, lintukoru - titiMadam

Sitten kun...

Farkut - Cheap Monday, tuubitoppi ja laukku - H&M, koru - Kaipaus design by Paola Suhonen (poikaystävältä)

Melkein jo toivoo, että ilman olisivat nykyistä kylmempiä, jotta pääsisi taas käyttämään muutamia lempivaatteita, jotka ovat toistaisesi haudattuna vaatekaapin perukoille. Polven yli ulottuvia saappaitakin olisi taas vaihteeksi mielenkiintoista käyttää.

Joka kerta kun huomaan ajattelevani tällä tavalla, kadun syvästi - odotanhan joka talvi hartaasti kesää, lämpöä, valoa, ohuita vaatekerroksia ja pukeutumista, kun ei tarvitse miettiä pärjääkö ulkona varmasti nyt kaksilla kerroksilla villasukkahousuja vai pitäisikö päälle heittää vielä urheilukerraston kalsarit. Kuitenkin olisi taas hauskaa käyttää joitakin vaatteita paistumatta niihin (tuntuu lähes omituiselta, että kaltaiseni vilukissa ylipäätään voi paistua). Onneksi sentään illan viileydessä voi tyydyttää himojaan vetämällä jalkaansa vaikkapa kauan ikävöidyt Cheap Mondayn kivipestyt farkut.

Nyt pois minusta syyshaikailu (varsinkin kun angstaan talvesta sitten kuitenkin), pitää opetella elämään Tässä ja Nyt, eikä haikailemaan aina johonkin toiseen hetkeen. Elämää ei ole vasta "sitten kun...", vaan juuri tasan nyt, jumaleissön.

Kenzo L’Eau Par Kenzo Eau Indigo

Rakastuin.

Minulla on koko ajan haku päällä - nimittäin uusien hajuvesien haku. Olen jo pitkään etsinyt tuoksua, joka "täyttäisi" minut ja voisi olla kuin käyntikorttini. Haku on haastavaa, sillä olen erittäin, äärimmäisen nirso. Pidän raikkaista tuoksuista ja sitruksista, mutta en pääse yli saippuaisista mielikuvista. Vaikkei olekaan kovin huono asia tuoksua puhtaalta, toivoisin hajuvedeltä hieman enemmän syvyyttä kuin suihkugeeliltäni. Sitten taas toisaalta pidän myös pehmeistä, kukkaisista ja hieman mausteisista tuoksuista, mutta usein sellaiset ovat joko yli-imeliä ja päätä vihlovia, vaihtoehtoisesti täysin mitäänsanomattomia tusinatuoksuja tai sitten vain kauniita tuulahduksia, jotka katoavat iholta saman tien.

Uusi rakkausyhdistelmä, Kenzon L’Eau Par Kenzo Eau Indigo Pour Femme (aka nimihirviö), pitää sisällään bergamottia, mandariinia, jasmiinia, appelsiinin kukkaa, ylang ylangia, tonka-papua ja meripihkaa. Tunnelma on mysteerejä ja illankajoa täynnä, jotkut jopa kuvailevat tuoksua oudoksi. Sopii minulle, mieluummin outo kuin täysin merkityksetön. Kuvailut laskevasta auringosta ja tyynestä vedenpinnasta tuovat toisaalta mieleeni myös World of Warcraft -pelimaailman, Azerothin mysteerisimmät paikat; Shalandis Islen (yksi lempifiilistelyspoteistani, käykää siellä yöllä!), öisen Azsharan rannikon, Moongladen Lunar Festivalin aikaan sekä Winterspringin kuumat lähteet. Wow, kehitän itselleni pakkomiellettä tähän hajuun.

Eau Indigo on muunnelma L´Eau Par Kenzosta, mutta kuulemani mukaan tuoksut ovat keskenään aivan erilaisia. Pullo on kaunis, tuo hieman mieleen revontulet. Yhdistettynä miesten versioon pullot muodostavat keskenään suorakulmaisen särmiön ja samalla sen todellisen indigon, jonka kuvaillaan olevan jotakin violetin ja sinisen väliltä. Olisikohan poikaystävä kiinnostunut tuoksuttelemaan Pour Hommea... (Skeptisyys iskee, miehen mielestä on täysin järjenvastaista ylellisyyttä maksaa useita kymmeniä euroja pullosta, jossa on litkua, josta saa vain vähän kummallista tuoksua, ja jonka sisältö mukamas menee hetkessä piloille. Onhan tuossa pointti, mutta kun.)

En tiedä onko tämäkään tuoksu Se Oikea, tai päädynkö koskaan hankkimaan sitä, mutta ainakin siinä yhdistyy monta asiaa: Siinä on sitrusta, mutta se on myös pehmeä olematta kuitenkaan särkevän imelä. Testerilapussa se tuoksuu pitkään aivan saippualta, mutta ihollani se on heti viettelevän pehmeä, jopa aavistuksen kirpakan mausteinen. Se tuntuu myös kestävän iholla kauemmin kuin huokauksen verran. Tuoksuttelut varmasti jatkuvat tämän osalta...



Kuvat: Kenzo

Sijoittelu

Uusi sijoittelu unelmatatskalle (näyttää aikas hyvältä käsivarren sisäpinnalla, näin kauempaakin katsottuna) ja valaistuskokeiluja työvalaisimen kanssa.

Saa muuten kertoa, mikä on ehdottomasti Tampereen paras tatuointimesta ja miksi!

P.s. Olen koukuttunut Lärvikirjassa ihan täysin Mafia Warsiin. Mahdollisesti paras roolipeli, mitä tuosta paikasta löytyy! Mut voi löytää ryöstelemässä museoita ja iskemässä rahankuljetusautoihin... Ja tuijottamassa ruutua "Eikö se energia nyt vois palautua nopeammin et pääsen tekemään lisää jobeja?!+1"

Uusi blogirakkaus

Löysin juuri aivan mielettömän tyylikkään lyylin ja lyylin blogin. Kuolaan melkein lähestulkoon likimain aivan kaikkea, mitä tämä tanskatar nimeltä Marie päälleen vetää. Marie kirjoittaa blogia A Fashion Tale Loten kanssa sekä tanskaksi että englanniksi. Keksin yhdestäkin naisen postauksesta jo mm. sen, että kengissä olevat vääränväriset metallikappaleet voi itse asiassa maalata toisen värisiksi! Nyt mikään ei enää voi seistä minun ja kiilakorkonilkkurirakkauksieni välissä.

Marien tyyli muistuttaa jonkin verran omaani, ja yhteisiä rakkauksia on huomattavissa helposti pyöräilyhousuista monokromaattiseen värimaailmaan ja yksinkertaisiin, mielenkiintoisilla yksityiskohdilla varustettuihin asuihin, kuten alla olevassa kuvassakin näkyy. Sainpa tuosta jo päähäni, että tarvitsisinkin juuri tuollaiset kengät... Ja miten ois toi Alexander Wangin laukku? Huh huh, kuolareseptorit hajoavat. Tästä blogin asuosioon.

Kuva: A Fashion Tale

Pitsipöksyt American Apparelilta

Edellisessä tatuointipostauksessa jo vilahtivatkin uudet rakkauteni, joita aiemmin kuolasin. Mummoalkkareiksikin jo kommenteissa nimitellyt pyöräilyhousut pitsireunuksilla ovat kauniit ja jakkuun yhdistettynä suorastaan hienostuneet. Sähäkät, seksikkäät ja varmasti provosoivat - sopii mulle! Jykevä jakku tuo asuun ripauksen androgyynisyyttä, jonka hepenet ja kihara tukka vetävät kuitenkin naisellisuuden puolelle. Mummoalkkarit eivät ole vielä koskaan näyttäneet näin hyviltä!

Pitsipöksyt ja t-paita - American Apparel, jakku - second hand, koru - H&M, kengät - Ril's

Huomatkaa myös sandaaleista tulleet rusketusrajat jalkapöydällä. Ihan kuin olisi likaiset jalat! :D Tuliskohan kuviorusketuksesta joskus muotia... Seeprakuosi koko iholla...

P.s. Kaikki kirjallisuuden ja tatuoinnin yhdistämistä puoltavat tsekatkaa ihmeessä tämä mahtava sivusto: Contrariwise.org. Sinne on kerätty toinen toistaan hienompia kirjalisuusaiheisia tatskoja, niin sitaatteja kuin kuvitusaiheisiakin. Sattuneesta syystä parit viime entryt ovat olleet aika Harry Potter -painotteisia...

Söps

4v. Aww!

Tatuointihaave: Don't panic!

Taas haaveilen tatuoinnista (arvatenkin mummuni hirveäksi kauhistukseksi, terveisiä vain sinne!). Aiemmin pohdin tatuointikuumettani tässä postauksessa.

Olen päättänyt, että ensimmäiseni tulee olemaan Don't panic! -teksti Douglas Adamsin kirjasta The Hitchhiker's Guide to the Galaxy. Kirjassahan moinen neuvo oli painettu juuri tuon samannimisen ohjekirjan kanteen "in large, friendly letters". En tiedä ystävällisistä, mutta ainakin suuria nämä kirjaimet ovat:

Kaulakoru, jossa ihmiset näkevät eri asioita, muuten näyttää nyt omaan silmääni ihan puolikkaaalta auringolta!

Ajatus siis olisi toteuttaa teksti tyylikkäällä fontilla, joka voisi olla kuin kirjan sivuilta napattu. Gimpin kanssa leikkiessäni hoksasin myös, että lisäämällä tekstin taakse hennot varjostukset typografiasta tulee enemmän kuin pelkkä teksti: siitä tulee kuva, ja mielestäni hyvin kaunis sellainen. Juuri tällaisen tatuoinnin voisin ihooni ottaa. Siinä näperrellessäni hoksasin myös, että lopulta haluaisin kuvan käteni sisäpinnalle kainalon ja kyynerpään väliin, lähelle sydäntä, paikkaan, josta kuva ei kilju olemassaoloaan, mutta jossa se ei myöskään ole suoranaisesti ehdottoman piilossa.

Miksi juuri tämä teksti? Koska se puhuttelee minua niin monella tasolla. Paniikkikohtauksista kärsineelle/kärsivälle ja aivan liikaa asioita murehtivalle kehoitus olla panikoimatta on erittäin viisas neuvo, ja olemassaolollaan teksti muistuttaa ottamaan iisisti. Toisekseen sillä on erittäin vahva scifikytkös, ja varmasti suurin osa lukijoista onkin jo hoksannut, että scifi on se mun juttu. Ilmiselvästi Don't panic! on myös kunnianosoitus erittäin loistavalle kirjailijalle ja erittäin hulvattomalle kirjasarjalle. Lisäksi käyttämäni fontti on Bitstream Vera Serif: siis open source -fontti, siis vapaassa jaossa käyttöön ja remiksaukseen oleva fontti. Sopii teikijänoikeuskriittisiin näkemyksiini ja ideologiaani. Kaikki palaset vain loksahtelevat tässä yhteen!

Ja kyllä, tätä voisin kuvitella kantavani erittäin iloisena myös satayksvuotiaana, erittäin kurttuisena ja ryppyisenä mummelina. Näyttäisin potentiaalisille lapsenlapsilleni ja käskisin ottaa neuvosta vaarin. Tietystikään en voi tietää millainen ihminen luonteeltani tulen olemaan satayksvuotiaana, elämä kun on kasvua ja yhtäkyytistä muutosta... Silti en osaa kuvitella, että katuisin tätä.

P.s. Näin unta, että olin menossa ottamaan tatuointia. Ajanvaraus tehtiin hammaslääkäritätimäiselle vastaanottovirkailijalle, ja selitin haluavani kyynärvarteeni mustan saappaan. Sillä oli jokin hieno symboliikka, jota en tosin enää muista, mutta myhäilin tädille, että odotas vain kun kerron, sä tulet hämmästymään. Jos muistan joskus mitä sen mustan saappaan piti tarkoittaa, voisinkin ottaa sen harkintalistalleni... Sentään unessa keksitty idea!

Harmaata collegea

Löysin kaaostilassa möyryävää vaatekaappiani penkoessa nämä harmaat minishortsit, jotka jo ehdin unohtaa ostaneeni aiemmin kesällä parilla eurolla Henkkamaukalta. Säädyllisyyden nimissä alle livahtivat myös sukkahousutuunaukset. Sininen, itselyhennelty farkkuliivi taas on luultavasti kirkkain ja värikkäin vaate, joka päälläni tullaan toistaiseksi näkemään.

Pahoitteluni puhkipalaneista kohdista kuvissa: kun taivas on pilvistä riekaleinen ja valaistusolosuhteet ehtivät muuttua niissä parissa sekunnissa, kun kävelen jalustalta poseerauspisteeseeni ja takaisin, tulee asetusten säätämisestä himppusen haastavaa. Toivonkin usein, että voisin monistautua kahdeksi ja kuvata itse itseäni jalustan ja kaukolaukaisimen käytön sijaan. Tai miten olis etäohjattava robotti ja siirreltävä, langaton näyttö?

Liivi - second hand + DIY, t-paita - InWear, harmaat shortsit, sandaalit ja nahkaranneke - H&M, koru - Pohjolan helmi, pyöräilyhousut - DIY sukkahousuista

Aurinkorasvaa keskellä yötä

Aehhehih, alkoipa keskellä yötä päässä pyöriä Sunblock - I'll Be Ready. Jostain syystä tää kyllä iskee muhun enemmän kuin David Hasselhoffin esittämä alkuperäinen tunnari, niin Baywatchia kuin ahkerasti muinoin tapitinkin. (Miksei Nelonen muuten voinut aloittaa uusintoja siitä ensimmäisestä kaudesta lähtien? Nostalgiaviboissani olisin saleena kattonu!)

Control Freak Serum vs. Rock Out Shine Blaster

Luvassa on massiivinen ja maratoninomainen, erittäin subjektiivinen katsaus kahteen kokeilemaani hiustuotteeseen.

Nämä kaksi pörröisyyttä poistavaa ja kiiltoa antavaa hiusseerumia Tigiltä ovat olleet nyt hetken yhtäaikaisessa kokeilussani. Mitä näistä luvataan?

"TIGI Bed Head Control Freak Frizz Control and Straightener:

Fights the frizz and stomps the curl. This light, greaseless & humidity resistant formula delivers a straight-up glossy finish."

Siis silottaa ja joko on oiva apu suoristukseen, tai vaihtoehtoisesti kiharan huolitteluun. Koostumus on kevyt ja rasvaton, toisin sanoen siinä on hyvin pientä, hileistä glitteriä. Kosteussuoja löytyy. Tuoksu on ananaksinen.

"TIGI Rockaholic Rock Out Shine Blaster:

To Use: Smooth into damp or dry hair to add intense shine, tame frizz and resist humidity.

The Lowdown:

- Seals cuticle tight to speed up drying time.
- Use it as a ‘mixer’ with your favorite styling aid to soften up the hold factor and add shine.
- Temporarily masks split-ends."

Siis silotusta ja huimaa kiiltoa, kosteussuoja, märkien hiusten kuivumista nopeuttava ja pehmeyttä tukalle antava tökötti, joka vieläpä piilottaa monihaaraisia.

Omassa käytössäni ehdin jo ihastua Rock Out Shine Blasteriin. Sen toiminnasta ei ole epäilystäkään. uitenkin mieltäni on kalvanut putelin pieni koko ja se, että kuivat hiukseni tuntuvat imevän tätä ihmeainetta aika paljon. Kuten kuvastakin näkee, joitakin viikkoja tavaraa on käytetty ja pullo on jo puolillaan. Edullisemmaksi tulisi käyttää haastajaa, eli tuota paljon mullekin kehuttua Control Freak -seerumia, jonka pullokoko on suurempi (100ml vs. 250ml) ja hinta tähän nähden huokeampi, vain vajaan euron Shine Blasteria kalliimpi FeelUnique.comissa (n. 10,40 € vs. 11,30 €). Halusin siis kovasti, että Control Freak osoittautuisi vähintään yhtä hyväksi kuin Shine Blaster. Mulla oli oma lehmä ojassa ja se liputti vihreän aineen puolesta.

Tein poikaystävälle sokkotestin. Hiusten pesemisen jälkeen levitin kosteisiin hiuksiini pään toiselle puolelle Control Freakia ja toiselle puolelle Shine Blasteria. Lisäsin vielä kosteuttavan, hiuksiin jätettävän suihkeen ja annoin kuivua. Hiusten kuivuttua ja asetuttua kävin vielä kertaalleen molemmat puolet läpi tököttejä säästelemättä. Sitten pyysin poikaystävää arvioimaan valon alla seistessäni kumpi puoli päätä näyttää ja tuntuu sileämmältä, kiiltävämmältä, paremmalta. Shine Blaster voitti kaikki kategoriat. Miten tässä näin kävi?



Ne hileet. Aiemmin olen jo parjannut hileeseen perustuvaa kiiltomekanismia (mieleni teki kirjoittaa hilseeseen) ja pelkäänpä pahoin, että parjaamaan joudun taas. Kiiltoa ja hohtoa kyllä aavistuksen verran tulee, mutta Shine Blasteriin verrattuna ero on dramaattinen. Hileet eivät vain pelitä, öljyihin perustuva kiilto toimii näin karheassa tukassa paremmin. Jonkun toisen päässä tosin voittaja-aine on varmasti sitten taas liian rasvaisen näköinen.

Entäpä ne silottavat ominaisuudet? Kuten poikaystävä niin erinomaisesti hiusten muotoilusta mitään ymmärtämättä totesi Control Freakin puoleisesta päästä: "Tässä yksittäiset hiukset erottuvat selkeämmin ja tulevat paremmin esiin." Helou, heinäkasa. Myös käteen yksittäiset Control Freak -hiukset tuntuivat karheammilta, kuin toisella tökötillä käsitellyt. En siis ollut vainoharhainen ajatellessani hiuksia näpelöiden, että hileseerumi tuntuu jättävän tukan hieman "kovaksi" ja karheaksi, jopa hieman tahmaiseksi. Olen saattanut käyttää sitä toki liikaakin, mutta toisaalta vähemmällä määrällä hiuksiin ei saa minkäänlaista muutosta aikaiseksi. Sitä paitsi, kuinka kivaa on käyttää ainetta, jonka annostelu hiuksiin on mittapeliä?

Viimeiseksi arviossa tuoksu, josta poikaystävä ei osannut sanoa yhtään mitään. Minä osaan. Liimapurkin näköisessä pullossa oleva liimainen töhnä haisee hieman liimaiselta. Ananaksen kyllä huomaa, mutta silti tuoksu on jotenkin aika epätigimäinen - pettymys. Shine Blasterkaan ei varsinaisesti hajunystyröitä hivele hennolla lemullaan, mutta ainakin siinä on pehmeyttä.



Entä mikä on voinut mennä epätieteellisessä, tieteellisyyttä hapuilevissa testauksissani vikaan? Olen saattanut käyttää tuotteita liikaa tai liian vähän, olen saattanut pestä hiukseni sillä tavalla, että hoitavia aineita on levittynyt enemmän toiselle kuin toiselle puolelle, kysymyksenasetteluni poikaystävälle on ollut johdatteleva ("Kumpi vaikuttaa paremmalta" uskottelee, että toinen on parempi, mutta oikeastaanhan pitäisi ensin kysyä "Onko näissä eroa?", joskin silloin en luultavasti olisi saanut puoliskoa tarkastelemaan hiuksia kovinkaan suurella mielenkiinnolla...) tai kenties minulla vain on testihäviäjästä maanantaikappale. Mahdollista on myös se, että huolimatta yrityksistäni eliminoida ylimääräiset valonlähteet, eli yöllisen piemästä ajankohdasta ja eteisen luonnonvalolampusta huolimatta, valaistus on silti suosinut toista pääpuoliskoa enemmän, kuin toista.

Testi täytyy siis toistaa vielä muutaman kerran. Lupaan ilmotella, mikäli premilinääritestien tulokset osoittautuvat nurinkurisiksi. Tällä hetkellä, ikävä kyllä, evoluutio näyttää suosivan Shine Blasteria: lehmä ojassa ammuu paheksuvasti.

Vielä yksi huomio: Monet ilmeisesti käyttävät Control Freakia suoristuksen alla. Minä annoin hiusteni kuivua kiharapilveksi, kuten yleensäkin nykyisin teen. Tulos olisi saattanut siis olla hiletöhnälle suosiollisempi hieman erilaisella käsittelyllä. Kenties hileet toimivat paremmin suorassa ja sileäpintaisessa hiuksessa - mene ja tiedä. Ehkä mun täytyis taas jaksaa suoristaa koko pää nähdäkseni, onko tässä perää.

Sade

Sade on kaunis. Kiitos poikaystävälle upeasta kuvasta.

P.s. Sain Facebookissa yllättäen tältä minulle ennestään täysin tuntemattomalta tyypiltä herjaavia ("sä voit ämmä painua vittuun") ja oikeudella sekä väkivallalla uhkailevia viestejä ("piraatit hirteen ja varkailta kädet poikki") inboxiini. Sivumennen siinä taisi jo edeltävästi lentää yksi kappale kiristysvaatimuksiakin ("elätä mut ja perheeni loppuelämämme ja maksa lisäksi mulle miljoona e niin perun puheeni"). On aina tragikoomista huomata kerta toisensa jälkeen, että nykyisenmuotoista tekijänoikeutta puolustetaan lähinnä haukkumalla ja uhkailemalla sen kritisoijia.

Saakohan pelottelulla paljon faneja?

Näin tulet Sartorialistin kuvaamaksi

Tää oli hauska. Get snapped by the Sartorialist!

Släsh

Lammas halusi kokeilla, saisiko käytöstä kadonneisiin farkkuleggingseihin uutta hohtoa viiltämällä niihin parit reiät, tai oikeastaan leikkaamalla ja repimällä niihin sellaiset. Kun harmaa maanantai, väsymys ja angstia kutsuva mielikuvituksettomuus yrittävät päästä pöksyihin, tulos on tämä. Ainakin maanantaista tuli vähän mielenkiintoisempi.

Jakku - second hand, farkkuleggingsit - Pieces + tuunaus, t-paita - Filippa K, laukku - H&M, kengät - Ril's, koru - Pohjolan helmi (poikaystävältä saatu)

Kylläpä muuten teki harvinaisen hyvää pestä hiukset pitkästä aikaa omilla luottotuotteilla - niin laadukasta tavaraa kuin anoppikokelaani käyttääkin (ja antaa ystävällisesti minunkin käyttää, säästyn omien jättipötiköiden raahaamiselta), niin kyllä eron tuntee. Tigin Dumb Blonde -setti on ihan huippua tavaraa tälle kuontalolle. Karvakasa tuntuu käteen pehmeältä ja asettuu ihan eri tavalla, kuin muita tuotteita käytettäessä, joskin kuvassa hiukset ovat päättäneet vaihteen vuoksi muistuttaa kuivunutta heinäkasaa, ainakin tuolta kamerapuoleiselta sivulta.

Se taas voi johtua siitäkin, että testailen Rock Out Shine Blaster -kiiltoseerumin sijaan nyt sitä paljon hehkutettua Control Freak -seerumia (,joka olisi miellyttävästi edellämainittua edullisempaa) juuri tuohon puoleen päätä, ja toistaiseksi olen edelleen hieman epäluuloinen tätä kohtaan. Siinäkin kiilto näyttää perustuvan samaan asiaan, kuin herjaamassani Dumb Blonde -silottelutahnassa: miniglitteriin. Tuoksukin on hieman liimainen. Myös poikaystävätesti ("Hei, mulla on nyt pään eri puolilla eri tuotteet, katso tässä lampun alla seistessäni kumpi puoli päästä näyttää mielestäsi paremmalta ja kiiltävämmältä ja kumpi tuntuu paremmalta?") puhui Shine Blasterin puolesta 2-0. Varaan oikeuden pyörtää puheeni, mutta toisaalta, kaikki ei aina vaan toimi kaikilla samalla tavalla ja jonkun muun päässä SB saattaa näyttää rasvaiselta. Aika näyttäkööt, ja olenhan joka tapauksessa jumissa vähintään pienen ikuisuuden hiletökötin kanssa.

Crank

Jason Statham on uusi lempparipahaperseeni.

Crank on hieman pelimäisesti kuvattu, huiman vauhdikas toimintapläjäys, jonka juju on kekseliäs ja hyvin toteutettu: Chev Chelios on freelancerina toimiva palkkamurhaaja, joka on myrkytetty. Chevillä on tunti aikaa kostaa tulevalle tappajalleen, mutta vain, jos mies saa pidettyä adrenaliininsa liikkeellä. Vaaraa, jännitystä, aineita ja seksiä - enää nämä pitävät Chevin hengissä.

Ajoittain Crank muistuttaa hieman Johnny Deppin hulvatonta Fear and Loathing in Las Vegasia, mutta päähahmo ei ole nynny narkkari, vaan tyyppi, jonka kanssa et halua joutua selvittelemään välejä.

Maria ehdottomasti suosittelee. Listaliin pisteitä annoin 9/10.

Crankista on tänä vuonna ilmestynyt myös jatko-osa: Crank - High Voltage.

Tyttöisyyshaaste

Stazzy haastoi tyttöilemään, joten tyttöilläänpäs nyt sitten. Pari muutakin haastetta kyllä odottaisi yhä toteuttamistaan...

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
Vähintään puolisen tuntia on ihan kiva, kiireetön tahti. Siinä ajassa ehtii helposti meikata ja jopa miettiä hetken, mitä sitä päälleen vetäisi. Jos ihan hirveä kiire tulee, varmaan kymmenenkin minuuttia riittää, tarvittaessa laittautumisen voi jättää kokonaan väliin.

2. Tyttömäisin tapasi?
Meikeistä ja vaatteista täriseminen.

3. Lempihajuvesi?
Tällä hetkellä Chanelin Coco Mademoiselle on aika kiva, joskin Se Täydellinen Tuoksu, joka kertoisi juuri minusta, on yhä hakusassa. CM tuo kuitenkin mieleen kauniit vaatteet ja Tukholman, sillä edellisellä laivareissulla olin tuoksutellut hajuvesitesteriä reippaalla kädellä, ja tuosu seurasi koko päivän shoppailumekassa kierrellessäni.


4. Monetko kengät omistat?
Toistakymmentä paria löytyy, ihan liikaa siis. Aion vielä saada aikaiseksi hankkiutua osasta pareja eroon.

5. Käytkö kirpputoreilla?
Aina välillä.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
En tällä hetkellä aja muulla kuin bussilla.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
Pyrin välttämään roskaohjelmia. Niistä nousee vain verenpaine.

8. Päivittäiset kauneus -rutiinisi?
Kasvojen pesu. Kaikki muu riippuu siitä, onko jaksanut meikata vai ei, ja kuinka kuivalta naama tuntuu, onko pessyt hiuksensa tai tarvitsevatko kynnet lakkausta. En edes harjaa hiuksiani joka päivä, koska kikkurat.


9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
Vaihtelee. Jos nyt aina toisinaan pääsisi pari viikkoa sillä tavalla, ettei tulisi edes nilkkasukkia ostettua... Olen kulutushysterian uhri, enemmän tai vähemmän.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
Hesari. Roskan vältteleminen koskee myös lehtiä. Tosin taso se on syöksykierteessä sanomalehdilläkin.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
Ei.

12. Millainen on vaatekaappisi?
Pieni ja sotkuinen. Liian pieni. Liian sotkuinen.

13. Entä karkkihyllysi?
Karkit yleensä leviävät tasaisesti pitkin kämppää...

14. Panostatko sisustukseen?
En. Kotini on luolani, eikä yhtään enempää.


15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
Ylen yksi huomionhakuisista, kikattavista pojista. Erityisesti tyttöporukassa.

16. Alusvaatemakusi?
Käytännöllinen ja mukava. Alusvaatteeni koostuvat enimmäkseen Sloggin mustista mikrokuituhepeneistä.

17. Onko mätsäys tärkeää?
Vain silloin, kun se on tärkeää.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
Ei näköjään lue.

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
Ei, scifiä sieltä enimmäkseen löytyy ;o Sinkkuelämää oli silti kyllä erinomainen sarja!

20. Millainen on ystäväpiirisi?
Koostuu muutamista vanhoista koulukavereista, muutamista kanssablogaajista ja satunnaisista, pitkäaikaisista irkki- ja demitoveruuksista.


21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
Ei ainakaan virallisesti.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
Voiko Urheilukanavan yleisurheiluselostusta sanoa musiikiksi? Ei ollut mun valinta!

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
Rusketus on yliarvostettua ja säteilystä voi saada syövän. Iho saa mulla olla sen värinen kuin kulloinkin on.


24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
Miksi television katselua pitäisi kutsua urheiluksi? Mitä vikaa television katselussa?

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
En valittaisi, vaikka vaate- tai kenkäliikkeesssä olisinkin, enkä myöskään, jos joku olisi kiinnostunut ostamaan suunnittelemiani tekeleitä.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
Ai shampoon ja hoitoaineen lisäksi? Hiuksiin jätettävä, kosteuttava hoitoaine. Bonacuren Moisture Kick on ollut käytössäni jo vuosia. Myös suoristusrauta ja lämpösuoja ovat mulle erittäin tärkeitä hiustuotteita.


27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
Toki. Mulla ei ole erillisiä viihteilyvaatteita, sillä pääsisin sellaisia käyttämään ehkä kerran puolessa vuodessa. Toisaalta arkivaatteeni ovat useat sellaisia, että niistä saa helposti bilevaihteen asusteilla ja korkokengillä. Monikäyttöisyys on Se Juttu.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
Nätit pojat on nättejä katsella, epäsiistit rokkarit varmaan kivoja kuunnella, maailmaaparantavat mielenosoittajat (muutkin kuin hipit) ovat inspiroivimpia. Suomessa tarvitaan enemmän kansalaisista kumpuavaa aktiivisuutta, ideologiaan ja ajettavaan asiaan katsomatta.


29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
Välillä liikaa, välillä liian vähän. Siinä mielessä liikaa, että tilasta on puutetta.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
En. Kynnet ovat työkaluni ja lakkauksen kuosissa pitäminen riittävän suuri haaste.

31. Käytätkö koruja?
Lähes aina on kaulassa tai ranteessa (tai molemmissa) jotakin.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
Parhaiten se ratkaisee suklaanhimo-ongelman.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
Toki. Poikaystävä lienee tällä hetkellä se paras ystävä.

34. Teetkö heräteostoksia?
Valitettavasti.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
En, mutta sellaiset voisivat olla kiinnostavat nähdä!

Koska haaste on kiertänyt jo ihan tsiljoonassa blogissa, niin tätsä napatkoot ja tehkööt sen kaikki ne, jotka eivät vielä ole tätä täyttäneet! ;)

Sorsamiitti puistossa, eiku...

Kuvia puistomiitistä Sorsapuistossa! Lue myös muiden turinoita aurinkoisesta hengailupäivästä: Noora (sisältää mm. rusketusvertailun), MouMou (ja villi Tampere), Salla (melkein Tampereella eksynyt), Nadja (klubilta toipunut), Sofia (rakastui Tampereeseen) , Mari (jolla oli huisin kiva päivä) ja Jenna (viihtyi joukossa hyvin).

Eväinä omia ja muiden karkkeja, viinirypäleitä, kaurakeksejä (kiitti Noora!), käsidesiä (ei suuhun!), pari siideriä ja olut.


Sorsapuistossa oli sorsa.

...Ja kasa ihania tyttöjä ympäri Suomea!

Mari


Maikki (ja upea, itsetehty ketjuryökkiö - tekisköhän Maikki mullekin...)


Emma


Rhia (tsekkaa myös ohje noiden upeiden kukkahihojen tekemiseen!)


Jenna


Salla


Sara


Nadja


Anna-Maria


Sofia


MouMou ja kaverit


sekä Noora :)

Noora tallensi myös hienon kuvasarjan poseeraavaa Mariaa väijyvästä Marista... Mitenkähän tuo loppui...










...Maria sai posetuksensa.

Toivottavasti kaikilla muillakin oli yhtä hauskaa!