Rokkimimmi-wannabella on töpsykät

Olin tuossa eräs kaunis päivä tossusankari. Uudet Converse-töpsykät toimivat ihan hienosti keväisessä säässä, siis niinä päivinä, jolloin maa ei ole loskan ja peilikirkkaan jään peitossa. Eivät ole talvikengät nämä! Nimimerkillä tuli sekin jo testattua.

Kengät - Converse Light Acoustic, nahkatakki - H&M, pipo - WESC, kaulaliina - Pieces, t-paita ja laukku, jota ei näy - American Apparel, farkkuleggingsit - Gina Tricot, aurinkolasit - Global Accessories

Ystäväni kysyi joitakin kuvia katseltuaan, että en kai herrapiesus oikeasti seiso jalkaterät söpösti sisään päin käännettynä. Vastasin, että en toki, se vain näyttää toisinaan niin söpöltä. Rouheikkaimmatkin kengät alkavat näyttää aika suloisilta sillä tavalla mallattuna. (Jokin rokkari-wannaben identiteettikriisi, jossa haluaa näyttää yhtä aikaa rajulta, että ärsyttävän hellyttävältä?) Saisikohan vastaavasti ultrasöpöistä, rusetein ja paljetein koristelluista ballerinoista räyhäkkäät poseeraamalla jalat aggressiivisesti harallaan eri suuntiin määrätietoisesti sojottaen? Siitäpä syntyisikin ovela kontrasti. Miksi ihmeessä en omista ultrasöpöjä, rusetein ja paljetein koristeltuja ballerinoja?

Converse Light Acoustic - tossut, jotka hyppäsivät jalkoihini

Moi. Mulla on uudet tennarit. En ole koskaan ennen omistanut tällaisia. Blogeissakin ympäriinsä ahkerasti pyörineet Converse Light Acoustic -tossut olivat varustettu paitsi mehevällä alennusella Sokoksen kenkäosastolla, mutta ne olivat myös mainiontuntuiset jalassa. Miinuspuolena kotona paksumman sukan kanssa tuli huomattua, että ehkä sittenkin aavistuksen isompi koko olisi ollut paikallaan, mutta enpä toisaalta ajatellut näillä talvella kulkeakaan. Ohuet sukat riittävät hyvin.

Vaan täytyyhän nyt jokaisella olla myös ne rentojen, mutta viileiden päivien kengät. No, ei jokaisella täydy, mutta tulin siihen tulokseen, että minä tarvitsen sellaiset. Tätä ei siis oikeastaan voi laskea heräteostokseksi. Ne vain tulivat vastaan aiemmin, kuin olin arvioinut.

Esittelyä näistä jalkautuneina vielä luvassa!

Jussi Halla-aho sai syytteen viranomaiskritiikistä?

Sananvapaus on Suomessa taas uhattuna. Tai, tottahan se on sitä ollut jo hyvän tovin, mutta kehityssuunta on synkkää. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta ennätyksellisen paljon langettavia tuomioita sananvapausasioissa.

Tuoreimpana tapauksena meillä on kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa vastaan nostettu syyte uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Varmasti jokainen valtamediaa seurannut voi äkkiseltään todeta, että ihan oikein meni, ansaitseekin mies syytteensä. Ovathan Halla-ahon maahanmuuttokriittiset näkemykset ja blogikirjoitukset joidenkin mielestä pelottavia ja ahdasmielisiä, jopa värisyttävän vastenmielisiä.

Vaan unohdetaan hetkeksi mieheen kohdistuvat ennakko-odotukset ja kaikki muu, mitä hän on sanonut. Halla-aho sai nimittäin syytteen vain tasan yhdestä kirjoituksestaan, ja se kirjoitus sattumoisin kritisoi viranomaisvallan kaksoisstandardeja (ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti) ja yllättäen myös sananvapautta. Pyydän jokaista lukemaan tuon kirjoituksen kaikessa rauhassa. Perehtymisen arvoinen on myös Halla-ahon vastaus syytteisiin, jonka ohessa on myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen perustelut syytteen nostamiselle.

Syyte tuli tarkemmin ottaen muutamasta esimerkinomaisesta virkkeestä, joiden tarkoituksena ei ollut kirjoittajan omien mielipiteiden tuominen esiin tai asian esittäminen ikään kuin faktana, vaan sen demonstroiminen, että Suomessa vallitsee kaksoisstandardeja viranomaisten toiminnassa. Asiayhteydestään irroitettuna ne kuulostavat kovin irvokkailta toteamuksilta, ja sellaisena monet suuret mediatkin haluavat asian esittää. En lainaa noita kohtia tähän, koska haluan jokaisen tutustuvan aiheeseen itse siinä asiayhteydessä, kuin asia on esitetty.

Electronic Frontier Finland ry (EFFI) on ottanut niin ikään kantaa Halla-ahon syytteeseen ja ilmaissut huolensa sananvapautta uhkaavista asioista. Lehdistötiedotteen aiheesta voi lukea täältä. Tiedotteessa tuodaan esiin myös toinen sananvapauden kannalta hälyttävä tapaus, Matti Nikin nettisensuuria ja lapsipornoa vastustaneen lapsiporno.info -sivuston joutuminen poliisin sensuurilistalle ilman oikeudenkäyntiä ja valitusoikeutta. Lisää sensuurilistan ongelmista voi lukea Effin Nettisensuuri-FAQ -sivulta.

Uskonrauhan rikkomisesta mielenkiintoinen vastaesimerkki löytyy Sana ja Ylistys -seurakunnan Veli Saarikallen, Harri Kiviniemen ja kumppaneiden saarnojen ja opinkappaleiden räikeästä pilkkaamisesta Youtube-videoilla. Rikosilmoitushan siitä tuli. Esitutkintapöytäkirjassa rikosnimikkeisiin kuului mm. uskonrauhan rikkominen. Tässä tapauksessa kuitenkin valtionsyyttäjä Mika Illman päätti jättää syyttämättä pilkkaajia. Illmanin perustelut voi lukea linkkaamastani tekstistä. Ne taas, jotka lukivat linkkaamani Halla-ahon kirjoituksen, huomaavat, että Illman on, kuinka ollakaan, sama mies, jonka toimia Halla-aho tekstissään, josta syyte nostettiin, kritisoi. Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Uskonrauhan rikkomisesta on kirjoitettu myös Uskomattoman bussikampanjan kampanjasivuille lyhyesti: "Oli sitten kyse "evankelisluterilaisen vakaumuksen loukkaamisesta" tai "uskonrauhan rikkomisesta", on selvää, että näitä hyödynnetään vallankäytön välineinä niin kauan kuin uskonnollisilla vakaumuksilla on erityisasema Suomessa. Valitettavasti ateisteilla ja muilla uskonnottomilla ei ole tällaista suojakilpeä, jonka seurauksena eturivin poliitikotkin voivat huoletta leimata ateistit lähimmäisenrakkaudettomiksi ihmisvihaajiksi. "

Lopuksi vielä lainaan EFFIn tiedotteesta yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Tarvaisen hyvän ja oleellisen pointin sananvapaudesta: "Suomessa ei tunnuta ymmärrettävän, että sananvapautta ei saa rajoittaa vain mielipiteiden vastenmielisyyden perusteella."

On mielenkiintoista seurata millaista uutisointia EFFIn kannanotto herättää. Voin jo kuvitella yksipuoliset otsikot Turun Sanomissa: "EFFI ry sittenkin rasistiyhdistys!" Toivotaan tätä parempaa.

Rakastamaton

Harvoihin biiseihin tulee eläydyttyä samalla tavalla kuin Darren Hayesin sanoituksiin ja tulkintoihin. En tiedä johtuuko se vain pitkästä ja tunteentäyteisestä Savage Garden -fanihistoriastani vaiko tavastani löytää sanoituksista ties millaisia merkityksiä, vai mistä, mutta tämä mies ryömii aina ihon alle ja tuntuu kuvailevan hämmästyttävän hyvin joitakin asioita ja tunteita elämästä - joskus hyvin kipeitäkin, kuten vaikkapa kotiväkivaltaa.

Tässä on Darren Hayes: Unlovable

Valkoista ja mustaa, eli mustavalkoista

Eilen oli jälleen kokeilupäivä huivin kanssa. Tällä kertaa kankaanpalanen päätyi epäsymmetriseksi, erikoiseksi kaulurintapaiseksi kaulakoristeeksi. Hakaneulat piilossa laskosten alla ovat kavereita. Yksinkertainen vaatekappale, josta saa mielettömästi iloa! Aikaisempia huivikokeiluja on tehty mm. seuraavissa postauksissa:

Kuinka kietaista huivista viitta eli viittasankarit vauhdissa
Huivi täydentää asun tälläkin tavalla
Viitoitettu tie?
Huivista vaatteita
H&M -huivi jatkaa ihastuttamistaan

Sitte sen toinen pää kyllä pääsi valahtamaan jostain välistä, mutta toimiihan se asustus näinkin!



Huivi - H&M, t-paita - InWear, hame ja boaleggingsit - American Apparel, kynsissä Mavala - Paris




Olen muuten täysin lumoutuneen inspiroitunut tästä Stellan postauksesta, tai oikeammin siihen kootuista kuvista. Olisiko taas aika koota se keväthuumasta harhaileva pää vaihteeksi olkapäiden väliin ja muistaa, mitkä ne vaatekaappini kulmakivet nyt taas olivatkaan. (Nehän olivat helppo yhdisteltävyys, monokromaattinen värilinja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, erilaiset materiaalit ja yksinkertaiset, mutta mielenkiintoiset leikkaukset.) Olen kuitenkin yhä vakuuttunut siitä, että vaatekaappini tarvitsee lisää vaaleita asioita, oli se sitten harmaata tai valkoista, ei väliä.

Jes, poikaystävä tulee tänään työreissultaan! o/ Tulee joku roti tähän mässyttelyyn ja valmisruokien popsimiseen. Ilman ravitsemuksellista omatuntoani sanomassa "ei, vastahan me äsken hotkimme juustoja ja punkkua" homma tuppaa riistäytyä aina käsistä.

Tänään telkkarissa Ykkösdokumentti: Kenen tekijänoikeus?

Tänään ykköseltä tulee varmasti mielenkiintoinen Ykkösdokumentti, jossa käsitellään tekijänoikeuksia ja kulttuuria. Kenen rahapussiin rahat virtaavat, mitä kulttuuri hyötyy, mitä kulttuurintekijät hyötyvät?

Ykkösdokumentti: Kenen tekijänoikeus?
tänään ykkösellä kello 21.15.

EDIT: Uusinta lauantaina 4. 4. klo 13.05, ohjelma myös Yle Areenassa!

Asiaa sivuten voi lukea vaikka eräänlaiseksi pohjustukseksi, mitä Heijastuspinnassa on aiheesta ja aiheen vierestä keskusteltu viime vuoden puolella:
Heijastuspinta: Suurin osa nuorista on rikollisia

Converset paljeteilla?

Vau. Tsekatkaa nämä paljetein koristellut Converse-tossut. Kaikkea ne sitä keksiikin. En ehkä ihan kelpuuta vieläkään paljetteja omaan vaatekaappiini, mutta keksin heti muutaman ihmisen, joiden tyyliin nämä istuisivat paremmin kuin hyvin.... ;)

Kuva: Halens

Uppoaako? Riittääkö huumorintaju?

Kirpparivuodatusta

Kävin Radiokirppiksellä. Huolimatta huolellisesta koluamisestani, en löytänyt sieltä kerrassaan mitään. En mitään. Harvoja kirpparikäyntejäni harventaa ennestään se, että kun sinne kerrankin vaivautuu, ei yksinkertaisesti löydä mitään ja alkaa lähinnä ärsyttää.

Mikä nyppii? No. Kaikki kengät ovat kokoa 35, korkeintaan, korkeintaan kokoa 36 (ei lohduta, kun jalka on jotain 38 ja 39 välillä), kaikki muut vaatteet sitten ovatkin jättiläisille sopivia koon 50 naistenjakkumekkoja (minkä muotoisia entisajan ihmiset ovat olleet minijalkoineen ja jättiläismäisine ruhoineen?) ja ainoat näköpiirissä olevat laukut ovat joko keinonahkaa tai kovaa ja koppuraista nahkaa. Neuleet ovat tunkkaiselta haisevaa akryyliä (joskus hyvin harvoin oikeaa, hyvin karheaa villaa) tai kovalta tuntuvaa en-tiedä-mitä-keinokuitua. Korut ovat tasoa "rikoin tästä lukon, mutta ehkä se kelpaa jollekin." Hyvin harvoin tulee tehtyä niitä todellisia löytöjä. Tasoni on korkealla, makuni hyvin valikoiva, kulutusvimmani järjetön ja yläosani kokoa minimisu, jalkani suhteessa kroppaani Hessu Hopon. Kirpparit, mikä tuskan ja turhautuneisuuden lähde. Pian taas morkkistelen, että olen ostanut uutta, kun en ole käytettynäkään löytänyt.

Lisäksi kirppareilla on aina liian vähän kulkutilaa ja liian paljon ihmisiä tukkimassa sitä. Ei ole elämä helppoa.

Villatakki - JC, villamekko - Kostym, mokkavyö - Gina Tricot, saappaat - Ten Points, koru - Kaipaus, villasukkahousut - Falke

Kirjahyllyssä (ja vähän muuallakin)

Minulta on pyydetty jonkinlaista selontekoa lukemistani kirjoista. Tutkitaanpa siis akuutisti käsillä olevia teoksia ja listaillaan tähän mennessä luettuja, lukemisen alla olevia ja mitä olisi tarkoitus lukea.

Aloitetaan siitä, mitä aivan ehdottomasti pitäisi lukea:

Tenttikirjallisuutta. Juha Herkmanin Audiovisuaalinen mediakulttuuri. Tentti parin viikon päästä. Fiksuna tyttönä kirja aukaistaan aikaisintaan viikkoa ennen tenttiä. Bahh.

Mitä tekisi mieli lukea tenttikirjallisuuden sijaan, ja jonka parissa aikaa kulutetaan tappotylsillä luennoilla:

Sam Williamsin kirjoittama elämäkerta Richard Stallmanista: Free As In Freedom. Mies on kenties maailman tunnetuin hakkeri ja ohjelmistopatenttien vastustaja ja GNU-projektin perustaja. Hakkerilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta tyypillistä tietoturvaterroristia, vaan ohjelmoijaa, joka parantaa ohjelmistoa kirjoittamalla omaa koodiaan vanhan sekaan, päälle tai alle. Hakkerikulttuurille tyypillistä on avoimuus - se, että kuka tahansa pääsee käsiksi ohjelmistokoodiin ja voi parantaa sitä tai kehittää sen päälle ihan uutta. Vastaavasti muut pääsevät käsiksi tähän paranneltuun ja kehitettyyn koodiin. Kaikki voittavat, ohjelmat ovat parempia ja ohjelmistoja käyttävä yhteisö saa tehtyä asiansa sujuvammin. Siinä menee käsitys immateriaalioikeuksistakin uusiksi. Hyvin peräänantamaton, periaatteen mies tämä Stallman. Sieluntoveri on kivasti. Toverinsa kuvailevat tätä jopa hankalaksi ihmiseksi.


Samaa sarjaa, tällä kertaa pitäisi lukea -kategoriassa, on Steven Levyn teos Hackers. Tämä ja Free As In Freedom ovat molemmat poikaystäväni teoskokoelmaan kuuluvia kappaleita, ja suostuttelun jälkeen tartuin viimeksi mainittuun ja aloin sivistää itseäni.


Idealismista hömpempään päin. Audrey Niffeneggerin Time Traveller's Wife on yksi lempikirjoistani. Sain sen jokunen vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi hartaan toivomisen jälkeen, ja luin sitä valtavan suuren liikutuksen ja huvitusen vallassa. Muistikuvani romanttisista kirjoista koostuivat lähinnä Sweet Valley High -hömppäsarjasta, ja voin vakuuttaa, että tämä oli rutkasti sitä laadukkaampaa tavaraa. Olihan siinä jopa ripaus scifiä.


Vieressä näkyvät myös Dan Simmonsin Hyperion (yhä kesken) ja Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Myös Tove Janssonin Muumipappa ja meri on rakas teos. Vaan mihin lienee eksynyt hyllystäni Tolkienin Taru sormusten herrasta...

Neil Gaimanin tuotannosta vain Sandman-sarjakuvat vetävät vertoja Coralinelle. Pelottavin lastensatu koskaan. Ja tunnelma, tunnelma! Hrrh.


Sarjassa lukeminen yhä työn alla löytyy myös kokoelma H. P. Lovecraftin klassisia novelleja ja tarinoita. Tästä ei kauhukirjallisuus parane. Vaan kuten sanoin, tämä on yhä hyvin kesken.


Keskeneräisillä jatkuu. Douglas Adamsin kokoelmateoksesta Linnunrata luettuina on vasta Linnunradan käsikirja liftareille ja suurin osa Maailmanlopun ravintolaa. Kieltämättä viimeksi mainitussa mieleen on jäänyt elävästi kohtaus ravintolassa, jossa puhuva nauta kävelee pöytään esittelemään paistikelvollisia ruumiinosiaan ja haluaa tulla syödyksi. Se on jalostettu sellaiseksi. Se jopa ampuu itse itsensä. Eräs kirjamme päähenkilöistä kokee tämän vastenmieliseksi, ja kieltäytyy syömästä elävää olentoa, joka haluaa tulla syödyksi. Kun hänelle huomautetaan, ettei ole parempi syödä sellaista, joka ei halua tulla syödyksi, ja että kasvitkin ovat eläviä ja ajattelevia olentoja, päähenkilömme päätyy syömättömyyslinjalle. On se elämä maailmankaikkeudessa vaikeaa.

Paras ja lienee ehkä myös ainoa lukemani runokirja on Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Lyhyen ja ytimekkään teoksen lukee helposti puolentoista tunnin junamatkalla.

Lisää Muumi-kirjoja. Parasta suomalaista lastenkirjallisuutta, sanon minä. Myös sarjakuvat ovat varsin viihdyttäviä niin lapsille kuin aikuisillekin, joskin kukkahattutädit ja -sedät kyseenalaistanevat niiden sopivuuden keskenkasvuisille. Sentään sellaisia elämän realiteetteja kuin pilvenpössyttelyä ja erilaisia huijausbisneksiä niissä esitellään. Ehkä joku Hesarin foorumilla tärkeilevä keksii vielä keinon syyttää kouluammuskeluja Muumien lapsia ja vanhempia turmelevasta vaikutuksesta.


Tämä on itse asiassa ihan täysin poikaystävän kirjallisuutta, sattui lojumaan jossakin pahvilaatikossa. Jonkinlainen elämäkerta sekin. Liittyy jollain tavalla kehon ja mielen voiman rakentamiseen ja hallintaan.


Ja lopuksi vessalukemistona tuorein Image. Kilpailussa voitettu vuosikerta on tullut hyvään tarpeeseen, kerrankin vessassa jaksaa istua juuri niin pitkään, kuin asia vaatii. Lehden lueskelee sopivasti kuukauden vessaistunnoilla läpi, kun taas uusi numero kolahtaa ovesta sisään.


Kirjahyllyn kätköistä löytyy lisäksi myös Richard Dawkinsin God Delusion, Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa, Barack Obaman Dreams From My Father, Philip Pullmanin Universumin Tomu -trilogia, Neil Gaimanin Sandman-sarjakuvia (keräily kesken), Jonathan Gloverin Ihmisyys (sekin kesken), Frank Herbertin Dyyni lukuisine jatko-osineen sekä joitakin sekalaisia Oscar Wilde -teoksia, joiden päälle poikaystävä selkeästi ymmärtää enemmän kuin minä, joka en kovin Dorian Grayn muotokuvasta lukiossa vaikuttunut. Ehkä olen vain vähän tyhmä. Vaihtoehtoisesti olen liian nuori ymmärtämään moista. Mummun kirjahyllystä sen sijaan voisin ryöstää itselleni Mika Waltarin Sinuhe, egyptiläisen, josta pidin jo yläasteikäisenä. Lukemista ja hieman kypsempää ikää odottaa hyllyssä niin ikään syntymäpäivälahjaksi anoppikokelaalta saatu Virginia Woolfin kootut teokset -kokoelma.

Oma lukunsa ovat myös useat, hyllyyn ajautuneet ruokateokset, joista löytyisi tsiljoonittain erinomaisia reseptejä, mutta joiden selailuun ei koskaan ole aikaa tai kärsvällisyyttä puhumattakaan suunnitelmallisesta ruuanteosta. On suorastaan naurettavan helppoa vain kumauttaa pannulle kasa pakastevihanneksia, mausteita ja kiehauttaa riisit. Hyvä jos edes vahtia tarvitsee. Yritäpä siinä sitten saada ihminen keskittymään edes erilliseen sipulin pilkkomiseen ;o

Löytyykö kirjasamiksia?

Viestintää opiskelemaan, osa 4

Edellisten osien kirjoittamisesta on jo aikaa, mutta koska jatkoa kirjoituksille tiedotusoppiin hakemisesta on pyydetty, jatketaanpa siis vielä jonkin verran. Koska omat kokemukseni ovat lähinnä Tampereen yliopistosta, teksti on sen mukaista ja on huomioitava, että eri yliopistoissa on varmasti erilaisia käytäntöjä ja piirteitä.

Ihan alkuun tiedotusluontoinen asia: Jos on sellaisia ihmisiä, jota hakevat Tampereelle ja haluaisivat mahdollisesti tutustua vanhempiin opiskelijoihin ja samalla vähän saada otetta lukemaansa, niin tiedotusopin ainejärjestö Vostok järjestää lauantaina 18. 4. valmennuspäivän Sampolan työväenopistolla. Hinta 40 euroa. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 1. 4. Lue lisää täältä. En itse ole aineaktiivi, joten minua valmennuspäivässä ei näe, mutta kehuja päivästä kuulin viime vuodelta puolin ja toisin. On muuten syntymäpäiväni tuolloin!

Valintakoetilaisuudesta

Valintakoepäivä. Se suuri ja pelottava koetilaisuus, jota varten useimmat ovat valmistautuneet ja stressanneet jo kuukausitolkulla, ja johon jotkut harvat uskaltavat suhtautua rennommin ja aloittaa lukemisen korkeintaan kuukautta ennen koepäivää. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ei se määrä, vaan se laatu. Jokainen tietää itse omalta kohdaltaan, millainen lukumäärä on itselle edullisin.

Valmennuskurssitkin ovat juuri aloitelleet toimintaansa. Usein tilastoja katsellessa alkaa vaikuttaa melkein siltä, kuin maksamalla itsensä kipeäksi valmennuskurssista ostaisi itselleen opiskelupaikan, mutta niinhän se ei todellisuudessa mene. Mokata voi kursseista huolimatta ja valmistautua voi hyvin itsekseenkin. Tärkeintä on keskittyä itse asiaan.

Niin, se valintakoe. Yliopistossa ei tyypillisesti erikseen kutsuta valintakokeisiin, joten on ihan normaalia, ettei postiluukku ole hakemuspapereiden lähettämisen (Joko ne on lähetetty? Hakuaika päättyy 30. 4.) jälkeen kolahdellut. Tiedotusopin kokeet ovat tyypillisesti olleet vasta pitkällä kesäkuun puolella, joten aikaa valmistautua ja kärvistellä henkisesti on suorastaan ruhtinaallisesti. Omaan kokeeseeni onnistuin hankkimaan karmean flunssan ja kuumeen - melkein kuin olisi Murphyn laista nautiskellut, mutta toisaalta myös antanut koko Murphylle turpaan kuin Rocky neuvostomutantille konsanaan. Burana se on ihmeellinen asia, aina välillä.

Koe taisi alkaa siinä puolenpäivän kieppeillä, useat sadat hakijat jaettiin sukunimen alkukirjaimen mukaan eri saleihin. Yliopiston päärakennus oli täynnä asiaan liittyviä opasteita ja tietoa kuulutettiin vielä ennen kokeen alkamista, ihmisiä ohjailtiin oikeisiin paikkoihin myös vielä hyvän tovin saleihin asettumisen jälkeen, joten ei stressiä tästä asiasta!

Laukut jätetään, kuten muissakin normaaleissa tenttitilanteissa, salin laidalle ja penkeissä istutaan joka toisessa paikassa. Mukana saa koepaikalla olla kirjoitusvälineiden ja henkilöllisyystodistuksen ohella juomapullo, tai ainakaan minun salissani niitä ei komennettu takaisin laukkuihin. Aikaa kokeen tekemiseen oli nelisen tuntia, tosin itse taisin käyttää siitä vain noin puolet. Se on ihan ok, ei salissa tarvitse istua koko aikaa, jos merkinnät paperilla eivät siitä mihinkään ole muuttumassa.

Koekysymyksistä

Omat valintakoekysymykseni olivat nämä vuoden 2006 kysymykset. Kuten voi tehtävänantoja tutkiessa huomata, vastausten sallitut enimmäispituudet eivät ole kovin pitkiä: 200-300 sanaa on todella vähän. Siihen tilaan täytyisi saada sitten mahdutettua ja tiivistettyä se oleellinen asia ja mahdollisesti olla jopa hieman omaperäinenkin. Varsinkin idealuonnoksissa omaperäisyys on jopa ihan virallinen arviointikriteeri. Vaan tärkeintä on saada paperille se oleellisin. Koska asiaa joutuu varmasti tiivistämään ja esittämään omin sanoin muotoillen, on tärkeää ymmärtää kirjoissa esitettyjen teorioiden kantava idea ja perustelut, sekä kytkökset muihin asioihin.

Idealuonnokset. Piirtäminen. Muistakaa nyt hyvät ihmiset, ettei tämä ole valintakoe taideteolliseen tai mihinkään muuhunkaan graafisen tai visuaalisen alan koulutukseen (no, kuvajournalismin linjalle hakijoille enemmän kuin muille), eikä tärkeintä ole se, että osaa piirtää, vaan se, että on idea, joka sopii tehtävänantoon ja on toisaalta jollain tavalla kekseliäs. En muista, mitä itse piirtelin esimerkiksi otsakkeella "luovuus", mutta "ekoturismiin" raapustelin nurmella makaavan viltin, jossa makasi muutama hedelmä, aurinkolasit, kirja ja jotain muuta. "Työpaikkakiusaaminen" -otsakkeen alle piirtelin jopa kliseisyyttä lähentelevän asetelman, jossa työpaikan keittiössä yksinäinen ihminen seisoo keskellä huonetta pimeys ympärillään ja kahvit pitkin pöytiä. En koskaan mennyt katsomaan paljonko olin mistäkin tehtävistä saanut pisteitä, joten en tiedä tarkasta pisteytyksestäni mitään.

Miten koetta varten voi sitten harjoitella itsenäisesti? En ole koskaan saanut käsiini itsevalmennusmateriaalia, enkä tiedä, millaista toimintaa valmennuskursseilla on harrastettu, mutta maalaisjärjellä voin heitellä, että kannattaa yrittää selittää lukemaansa sellaiselle, joka ei asiasta tiedä sen enempää kuin itsekään tiesi ennen lukemista. Toki voi myös kirjoitella itselleen tiivistelmiä kirjojen tärkeinä pitämistään osista, se toimii myös loistavana apuna lukemisen ja opettelun yhteydessä. Harrastin tällaista metodia jo lukiossa - muutaman sanan tai virkkeen rautalankamalli per sivu tai aukeama kirjan marginaalissa auttoi kummasti kokeeseen lukemisessa. Sellainen "asian ydin for dummies".

Idealuonnoksia voi kokeilla nappaamalla vaikkapa sanomalehdestä tai sanakirjasta satunnaisen sanan tai ilmauksen ja yrittää keksiä sille kuvitus. Hyödyllistä on varmasti myös ylipäätään lukea sanomalehtiä ja kiinnittää huomiota siihen, millaisia kuvituksia erilaisissa lehdissä on erilaisille jutuille. Halukas voi myös kokeilla ideoida joidenkin valmiiden juttujen kuvituksen kokonaan uudelleen.

Tsemppiä kaikille luku-urakkaan!

Lue myös:
Viestintää opiskelemaan, osa 1
Viestintää opiskelemaan, osa 2
Viestintää opiskelemaan, osa 3

P.s. Jos on vielä kysyttävää tai ideoita, mistä kirjoittaa lisää tiedotusoppiaiheisia postauksia, ehdotuksia otetaan vastaan ja kysymyksiin vastataan toki myös sähköpostin puolella. :)

Harmaa villatakki JC:ltä ja pohdinnanpoikanen Sairaala-sarjasta

Löysin JC:n alennusmyynneistä villatakin. Oikeasti, se on aitoa villaa. Alkuperäinen hinta pyöreä 40 euroa, nyt se maksoi enää 12 (poikaystävä: "WUT, mulle tekstasit, että makso kympin!"). Aitoa villaa kahdellatoista eurolla. Maria ei tällaista diiliä päästä ohitseen, varsinkin, kun villa on harmaata ja kaapista puuttuu harmaa villatakki. Uudessa, kietaisumallisessa villatakissani on jopa yksi tasku. Näitä jäi vielä rekkiin, myös mustana!

Tämä sopii asun kaveriksi ja lämmikkeeksi silloin, kun musta tuntuu liian... mustalta. Filippa K:n luottovillatakki on kyllä aikamoinen luottokaveri, mutta niin kovin... musta. Varsinkin keväällä. Pidän kovasti mustasta, mutta musta on niin... musta. Varsinkin keväällä. Varsinkin.

Villatakki - JC, mekko - American Apparel, farkkuleggingsit - Gina Tricot, kynsissä Mavala - Paris

Olenko ainoa, joka lähes haluaisi joutua TAYSiin hoidettavaksi sen seurauksena, että on katsonut Sairaala-sarjaa ja ihastellut henkilökunnan kameranaamoja ja ystävällistä, rentoa asennetta? Te, joilla syystä tai toisesta kokemusta henkilökunnasta on - onko tuo lämmin inhimillisyys todella olemassa, vai onko se vain kamerashowta?

Entä onko kukaan muu ärsyyntynyt sarjan kiintiösynnytyksistä, joita tuntuu olevan useammassa, kuin joka toisessa jaksossa? Eikö sitä syntymän kauneuden ihailemista ja asiaankuuluvan ähkinnän taltioimista ole jo riittävästi lukuisissa, asialle omistetuissa jenkkisarjoissa? Kansallisen tason salaliitto pyrkiä herättää nuorissa naaraissa lisääntymishaluja kusee kohdallani kintuille. En tuu ähkimään teille, saatana. -.-

Presidentti Halonen armahti Aki Greusin

Vihdoinkin presidentti käyttää vähäistä valtaansa ja passiivisena sivustaseuraamisen sijasta (kuten esimerkiksi Lex Nokian kohdalla, olisi voinut lähettää lain oikeuden arvioitavaksi, vaan ei lähettänyt) tekee jotain. Tarja Halonen on armahtanut Aki Greusin, joka oikeusmurhattiin asevelvollisuussotkuista. Edes jotain asiallista tapahtuu Suomessakin!

Nyt lisää punkkua ja Pasilaa.

Kiinalaiset saavat minut voimaan pahoin (ei tule tulkita rasistisesti)

Lievästi kylmenneestä säästä huolimatta nahkatakki senkun keikkuu mukana. Tällä kertaa matka suuntautui kirjaston kautta Koskikeskuksen kiinalaiseen ravintolaan, Golden Roseen syömään mummun kanssa. Yllättäen kaikkea mausteista inhoava ja sipulia kammoava mummu on paljastunut kiinalaisen ruuan ystäväksi. Seisova pöytä on muuten kiinalaisessa kuin kiinalaisessa minulle aina katala paikka - syön itseni yleensä niin täyteen, että minut pitäisi suunnilleen kierittää puljusta ulos, ja voin fyysisesti pahoin vähintään tunnin ruokailun lopettamisesta. Olen usein lähellä pyörtyä ja oksentaa. Halu syödä on suurempi kuin mahalaukun vetoisuus. Traagista se voi olla näinkin päin.

Lähes traagiseksi yltyi myös paluun tehnyt vaatekaappikriisi - miten voi olla mahdollista, että viikko aurinkoa saa arvioimaan uudelleen kaappinsa tummuusasteen aivan liian tummaksi? Epätoivoista, ahdistavaa, masentavaa. Aivan kuin syksy asuisi hyllyssä. Lisäksi tein huomion, että nahkatakkini pilottipusakkaimainen malli saa minut useimmissa asuissa näyttämään... teiniltä.

Teineissä ei ole mitään vikaa, ja ihailen toki myös teinityyliä, mutta haluaisin kovasti tavoitella annamariamaista ja camillemaista, graafista ja veistoksellista ulkomuotoa teineilyn sijaan. No, puolirokkariuteen olemme tällä kertaa tyytyväisiä. Sainhan myös syömäreissulla lupauksen uudesta nahkatakista syntymäpäivälahjan muodossa. Toki minun täytyy itse ensin metsästää juuri Se Oikea yksilö, joka valitettavasti tuntuu olevan täysin maan alla.

Toisaalta kylmässä viimassa hiihtäessäni panin merkille, että mustat vaatekappaleet lämpöä vaaleita tehokkaammin imevinä lämmittävät muutaman villakerroksen edestä. Tarkoittaa sitä, että Maria lähes jäätyi reisistään.

Nahkatakki - H&M, sininen mekko ja laukku - American Apparel, farkkuleggingsit - Gina Tricot, saappaat - Ten Points, koru - Kaipaus, aurinkolasit - Global Accessories, kynsissä Mavala - Paris

Ennen ruokailua ehdin kiertää Koskikeskuksen jokaisen vaateliikkeen ja jopa hyödyntää huimia alennuksia. Olinko enää edes olevinani ostoslakossa? Siitä myöhemmin. Tielleni sattui hauska villakangasviittatakki (se oli lyhyt takki kunnollisine hihoineen, ja siihen kuuluivat viittamaiset hulmuamiskangaskaistaleet hihojen ympärillä) JC:ssä, hintaa pari kymppiä ja rapiat. Se oli henkarissa oikein hauskan näköinen, valitettavasti minun päälläni se näytti hyvältä lähinnä sivulta ja takaa. Sellainen ei ole käytännöllistä. Vaan jos joku muukin on ylettömän kiinnostunut viitoista, kokoa XS ja M oli vielä eilen jäljellä.




Kiinalaisen ruuan jälkeen pyöritimme itsemme mummun kanssa vielä Stockmannille, sain Herkusta mukaani kassillisen hyvää syötävää lievittääkseni ikävää poikaystävän ollessa reissussa (baah, kun on popkornia, munkkia, olutta ja suklaata, ei kukaan kaipaa mitään ylimääräisiä ihmisiä syömään niitä pois, mullekaikkivaan). Oikein hyvä päivä.

Myöhemmin luvassa siis vielä juttua alelöydöstäni! Huomatkaa yksikkö! Eivät alennusmyynnit suinkaan tarkoita sitä, että tavaraa pitäisi rohmuta kilokaupalla ihan vain alennusten takia. Joku tolkku tässäkin.

Spede needs beer

Viikonloppuun on enää yksi päivä, ja sitä voikin pohjustaa ottamalla mallia edesmenneen Spede Pasasen olutrakkaudesta. Klassikkopätkä "I Need Beer" tulee tässä:

Punaista kynsilakkaa ja huulirasva, joka kiiltää

Kuolattuani riittävän kauan Essien unikonpunaiselle kynsilakalle mittani oli tietämättäni aivan täysi. Kun kaupassa vastaan osui Mavalan vastaava sävy, kiikutin sen epäröimättä kassalle. Ah ja voi, mikä kirkas, kirkuva ja huutava oranssin punainen väri! Tästä alkaa ihan oikeasti kevät!

Itse asiassa Auroraltakin taisi myös tuo samainen sävy löytyä. Samiksia!

Olen tuplasamis. Ipu listasi Puukkohupparitytöissä kosmetiikkaansa ja mainitsi postauksessaan minulle aivan uudesta tuttavuudesta, Labellon kiiltohuulirasvasta. Halusin aivan ehdottomasti testata moista keksintöä, varsinkin, kun pelkistä huulikiilloista en ole koskaan perustanut ja huulipunat eivät tunnu järin hoitavilta markkinapuheista huolimatta (mitä uutta tässäkin on?). Olikin kätevää, että värittömän kiillon lisäksi valikoimasta löytyy punainen kiiltorasva. Ei se järin voimakkaasti huulia värjää, mutta antaa sävyä riittävän selvästi, ettei poikaystävä halua lainata uutta huulitököttiäni. Ihan loistavaa!

Dinskon tekonahkasaappaat ja auringonpaiste

Eilen oli taas ihanaa auringonpaistetta ja aamupakkasista huolimatta lähemmäs nollaa päästin auringonpaisteessa. Mahtavaa! Eikun nahkatakkia vain taas päälle. Tänään sää lupailee muutamaa pakkasastetta, mutta aurinko se taas vain paistelee! :)

Pitkästä aikaa jalkaan pääsivät myös viime keväänä hankitut Dinskon tekonahkasaappaat, jotka ovat niitä harvoja vaatekappaleita, joita omistan tekonahkaisena. Syyt aidon nahan suosimiseen ovat paitsi esteettiset, myös käytännölliset (ja toki vähän myös ekologisen eettiset) - vuoden verran feikkinahkaa ja oikeaa nahkaa vertailtuani olen joutunut toteamaan, että kyllä niiden ulkonäössä, tuoksussa ja käsituntumassa on eroa. Lisää kahdesta viimeksi mainitusta voi lukea Pupulandian Jennin postauksesta Miten tunnistaa aito nahka.

Vaan koska tekonahkabuutsit ovat kaappiin päätyneet ennen henkilökohtaista valaistumistani, ei niitä auta jättää käyttämättä. Ottaisin toki mieluusti juuri tällaiset yksilöt myös aitonahkaisina, kyllä ne sen verran hyvältä jalassa näyttävät.

Tekonahkasaappaat - Dinsko, nahkatakki - H&M, villatakki - Filippa K, t-paita - City Market, farkkuleggingsit - Pieces, koru - Kaipaus, kynsissä Mavala - Paris (Tästä lisää myöhemmin omassa postauksessa!)

Jumitusvaate, mainitsiko joku jotakin jumitusvaatteesta? Filippa K:n lämpöisestä villatakista on tullut sellainen. Pitää nahkatakilla maaliskuussa kekkaloivan lämpimänä ja taskuihin mahtuu vaikka mitä. Täydellinen vaate!

P.s. Tehtiin eilen Pnkd:in suosikkireseptiä hieman mukaillen huippuhyvää ruokaa. Aamulla luin postauksen ja päätin että hei, poikaystävä tuo sitten luennolta tullessaan kaupasta kasan sipuleita ja soijakastiketta. Kasvisversio kiinalaisittain maustetusta ruuasta ilman hapanimeläkastiketta ja kolmella valkosipulinkynnellä oli aika... No, valkosipulista, mutta erittäin herkullista! Seuraavalla kerralla voisi toki kokeilla sitä hapanimelääkin, vaikka valmiit purkkikastikkeet ovatkin poikaystävän mielestä vähän huijausta, ja minä luultavasti liian laiska tekemään kastiketta itse omin kätösin.

Terveisin vieläkin valkosipulia voimakkaasti hönkäilevä Maria, joka kikattaa ajatukselle poikaystävästä työreissussa hönkäilemässä kollegojensa hengitystilaan samaa löyhkää. Toivottavasti ovat hekin sipulisen ruuan ystäviä.

Viinit, juustot...

Juustonmaisteluviini-illat ovat kivoja. Tosin inhoan sinihomejuustoja.

Ihania noi sameat viinilasit... ;o Ihan puhtaita ovat oikeasti. Viini taas argentiinalaista. Punaetikettinen Trapiche oli ehkä lievästi sinietikettistä parempaa. Katottiin Lostia.

Joku nimitteli minua pahansuovasti hervantalaiseksi pikkupariisittareksi. Minusta tuo kuvaus on jotenkin erittäin romanttinen kaikessa arkirealismissaan. Halpaa punaviiniä lipittäessä, juustoja haukkaillessa (myös valkosipulipatongit kuuluvat kuvioon) ja keskellä ihanaa vaatekomeroa pyöriskellessä olo on todellakin pikkupariisittarinen! Ja Hervanta, se ei kaipaa selittelyjä. Alankin tituleerata itseäni "Maria Morri, hervantalainen pikkupariisitar". Jotain karulla tavalla hyvin ylevää siinä on.

Terveisin, Maria Morri, hervantalainen pikkupariisitar <3

T-paita pelastaa totaalijumitukselta

Painiskelin taannoin aivan hirveässä vaatekaappikriisissä. Samaan aikaan, kun olin täysin henkisesti lukossa esseeni kanssa, kävi ilmi, että olin myös henkisesti lukossa vaatteiden valinnan suhteen. En yksinkertaisesti löytänyt kaapista päälle pantavaa, kaikki yhdistelmät olivat liian jotain, ja muutamat kokeilemani vaatteet eivät yhtäkkiä näyttäneetkään päällä ollenkaan hyvältä. Ilmeisesti kun yksi ajattelun osa-alue jumiutuu, myös muut menevät totaaliseen solmuun. Kiusallista.

Lohdutuksen tarjosivat luottofarkut ja yksinkertaisuus - Cittarista ostettu parin euron harmaamalmeerattu t-paita (on muuten ihan huippupehmeä yksilö!) osoittautui päivän pelastajaksi, enkä enää tiedä haluanko sittenkään tuunata siitä minimekkoa. Esseen taas pelastivat lopulta henkevät pohdintakesustelut poikaystävän kanssa - kun oma ajattelu on totaalijumissa, on hyväksi saada uutta näkökulmaa perehtymällä toisen vastaavaan. Mitä tekisinkään ilman näin fiksua hanipöötä?

Farkut - Cheap Monday, t-paita - City Market, kynsissä Essie - Over the Top

Naurettavat turistit

Turistit ovat joskus hieman pihalla. Tämä käy ilmi The Daily Telegraphin kokoamasta kahdenkymmenen typerimmän turistivalituksen sarjasta. Valittaa nyt curryn täyteisestä ruuasta Intiassa tai siitä, että meressä on kaloja, joita lapset pelästyvät. -.-

The Daily Telegraph: 20 ridiculous complaints made by holidaymakers

Mirrormask

Mirrormask oli aika hyvä. Neil Gaimanin teokset ovat aina olleet mieleeni, erityisesti Sandman-sarjakuvat, eikä Mirrormaskin filmatisointi pettänyt, joskin juoni on tässä elokuvassa lähes sivuseikka. Symbolinen satu kasvamisesta on täynnä jännittäviä hahmoja ja surrealistisia asetelmia. Visuaalisuus on kuin Salvador Dalin maalauksista ja musiikki on demomaisen unenomaista. Suosittelen elämysfiilistelijöille.

Henkireikä

Esseen viimeistelyä, herkkujen perään haikailua, Schindlerin lista (Liam Neeson ja Steven Spielberg parhaimmillaan, suosittelen lämpimästi) ja vielä vähän esseen viimeistelyä. Hyvä, jos välillä uloskaan ehtii. Lisäksi pitäisi kaivaa kiven alta muutama tenttikirja ja märehtiä vielä vähän lisää kesätöistä - aina yhtä uuvuttavaa. Melkein yhtä uuvuttavaa, kuin se joka paikan floodiminen hakemuksilla.

Taidan vielä ennen kesäpummiksi julistautumista hakea ainakin koulutussihteeriksi, tai siis huseeraamaan Tampereen yliopistoon hakevien papereiden, valintakokeiden ja muun sälän kanssa. Sitten sitä voisi hylkäyskirjeen saaneet kohdistaa pettymyksensä minuun vakuuttuneina siitä, että olen lähetellyt kirjeitä vääriin osoitteisiin ja pian oveni takana olisi kasa vihaisia stalkkereita. Hmm, pitääpä miettiä tämä vielä uusiksi...

Alla kuitenkin todistusaineistoa siitä, että kyllä sinne uloskin ehtii. Iltapäiväkävelyt on parhaita. Viime kesänä niitä tuli tehtyä harva se päivä, syksyn tullen jäivät kokonaan. Antiliikkujana en olisi uskonut nauttivani edes tämän vertaa ympäriinsä käyskentelystä, mutta kamoon, kevät! Kaikki tuntuu paljon keveämmältä, kun näkee asiat suuressa mittakaavassa, omat murheet kutistuvat lähes merkityksettömiksi ja olo on vapautunut. Sitten voi taas palata sisälle märehtimään. Eiku...

Nahkatakki ja ketjukoru - H&M, saappaat - Vagabond, farkkuleggingsit - Gina Tricot, huivi - Pieces, villatakki - Filippa K

P.s. Kevät tuli, kevät meni, eilen vielä plussaa, tänään jo reippaasti miinuksen puolella. Bleeh. Vaan ainakin pääsin kuin pääsinkin lopulta eroon siitä kirjoitushistoriani pirullisimmaksi muodostuneesta esseestä.

Zombihyökkäys

Oikeesti, mä niin hajoan tähän henkiseen kyvyttömyyteen tuottaa järkevää tekstiä. Tätä on jatkunut nyt yli vuorokauden. Palautuspäivä on tänään. Pitääkö tässä lähteä aamusta sitä punkkua hakemaan, jos alkais juttu taas luistaa. Spurguilu - mikä loistava tulevaisuus! Eikö ne toimittajanrentut semmosia just oo...

Jotta aivoton olotilani tulisi oikein rautalangasta väännetyksi, tämä David Hasselhoffin tautologinen ja kauhunsekaisia fiiliksiä herättävä biisi (Ei, ei se, mitä ajattelette) sopii erinomaiseksi kuvaukseksi päänsisäisestä jumituksesta.

David Hasselhoff: Crazy For You

P.s. Poikkis kokeilee parhaillaan Warhammer Onlinea. Melkein tekee mieli palata WoWin ääreen. Jos koneeni pyörittäisi sitä vähän paremmin, luultavasti loggaisin. Meehh.

Kuinka tamperelainen olen?

Kun on testattu kuinka saarijärveläinen olen (50%), voinkin nyt pari vuotta Mansessa asuneensa testata kuinka tamperelainen olen. Onhan se myös sopiva tapa paeta esseen viimeisiä puristuksia vaivaasta täystotaalisesta kirjoituslukosta. Sisällössä on kissan ja koiran mentäviä aukkoja, mutta millä hitolla ne täyttäisi! Testi löytyi tällä kertaa Nooran blogista.

[x] Asut tampereella
[] Käytät sanaa "nääs"
[] Tiedät mikä on hämppi
[] Tiedät mikä on Tessu
[] Tiedät mikä on Ratku
[] Tiedät mikä on Pynsä
[] Osaisit kävellä Sorilta Särkänniemeen
[] ...Ja tiedät mikä on Sori (Oon vähän nuub.)
[] Käyt kesäisin Särkänniemessä useammin kuin kerran
[] Olet kävellyt Pispalan portaita pitkin

1/10

[x] Olet käynyt Näsinneulassa
[x] Tiedät mitä tarkoittaa "rotvalli"
[x] ...ja "rokulipäivä"
[x] ...ja "nysse"
[] Tiedät mikä on Liatsu
[x] Ymmärrät mitä joku tarkoittaa, jos hän sanoo: "nysse tulee"
[x] ..."etsunkavvaameinaa"
[x] ..."eisevväliä"
[x] ..."älä nyr rupeep poraa"
[] ..."meen enste Hietsulle"

8/10

[] Käytät sanoja sää ja mää
[] Tiedät mitä tarkoittaa sana "kälee"
[] ...Tiedät mitä tarkoittaa "rotsia"
[] Käytät sanaa "äite"
[] Tiedät missäpäin Tamperetta Pispala on
[] Tiedät mikä on Teivo
[] ...Ja missä se sijaitsee
[] Tiedät mikä on Kauksu
[] Tiedät mitä tarkoittaa sana "tosso"
[x] ...Ja "ovvai"
1/10 (Noloo.)

[] Tiedät mitä ruokaa on käntty
[] ...Ja hilario
[x] Tiedät missä Tohloppi sijaisee
[x] Tiedät missä TAYS sijaitsee
[x] Tiedät missä Koskikeskus sijaitsee
[] Tiedät mihin suuntaan rautatieasemalta täytyy lähteä, jos haluaa päästä Sorille
[] Olet uinut Pyhäjärvessä
[x] Käytät Tampereesta nimitystä Manse
[x] Osaat sanoa missä on Hämeenpuisto
[] Olet syntynyt Tampereella
5/10

[x] Osaat sanoa missä Finlayson sijaitsee
[x] ...Ja tiedät mikä se on
[x] Tiedät missä kirjasto sijaitsee
[] Kiität useimmin "tattis!"
[x] Tiedät mitä kutsutaan "Vinlayssoniksi"
[x] Käytät sanaa "mettä"
[] Tiedät mikä kaupunki on "Tari"
[] Käytät sanaa "köyköne" (köykäne)
[] Tiedät mitä tarkoittaa: "kävellä sivuitte"
[] Tiedät mitä tarkoittaa: "ajaa rossia"

5/10

Yhteensä pisteitä tuli 19, eli tuplattuna prosenteiksi ilmestyy 38%. Ihan loogista, että tässä vaiheessa olen vähemmän tamperelainen kuin saarijärveläinen, siis ottaen huomioon molemmissa paikoissa vietetyn ajan suhteen toisiinsa katsoen.

Tamperelaiset, mikä on teidän tamperelaisuusprosenttinne?

P.s. Blogilista taas vaihteeksi melkein toimii.

Ronskit ketjut ja tyylini kohtalo tulevaisuudessa

Ketjuja. Niitä ei vaan voi olla liikaa. Ostoslakkoni romutusreissulla mukaan tarttui vyön ja farkkuleggingsien lisäksi ketjuja H&M:lta. Näin järeää metallikasaa vain ei jätetä roikkumaan kaupan naulaan! Muistuttaa muuten erehdyttävästi gTien huomattavasti arvokkaampaa metallikasaa... No, toisaalta heittämällä kasan ketjuja yhdeksi ryppääksi se ei kummoinen saavutus ole. Olisipa rautakauppa lähellä. Vaan katsokaa tuota mahtavaa ketjukasaa! Hintaa pyöreät 12 euroa.

Ketjut - H&M, viskoosinen t-paita - American Apparel, farkkuleggingsit - Gina Tricot

Olen hetkittäin miettinyt, että tämän hetkinen muoti sattuu olemaan hyvinkin suosiollinen asioille, joille lämpeän, eli ketjuille, ronskin rouheille ja räyhäkkäille yksityiskohdille, riekaleisille vaatteille, vetkoketjuille, niiteille ja kiiltäville pinnoille, olivat ne sitten nahkaa tai erityyppisiä muovimateriaaleja. Tämän keskellä olen löytänyt tyylini. Mitä tapahtuu, kun nämä asiat yksinkertaisesti menevät pois muodista? En huolehdi lainkaan siitä, ettäkö sitten olisin epämuodikas, sellainen ei kiinnosta minua, huoleni on puhtaan käytännöllinen: joudunko metsästämään riittävän räyhäkkäitä asioita kissojen ja koirien kanssa? Täytyykö minun opetella ompelemaan ja vääntelemään metallilangasta ketjuja? Ei sinänsä aivan kestämätön vaihtoehto.

Toivon kuitenkin, että tyylini kehittyy ja sopeutuu ajan muutoksiin - jos nahkaa ja metallia ei enää yksinkertaisesti mistään saa, toivon, että niiden korvaajat viehättävät minua edes puoliksi yhtä paljon. Päätellen edellisten vuosikymmenten kauhistelusta pelkoni on aiheeton. Ja ollessani neli-viiskymppinen muotimaailma on jälleen tehnyt täyden kierroksen ja metalli tekee comebackin!

Onneksi suurin osa vaatteistani on lopulta hyvin yksinkertaisia ja ajattomia, niitä on helppoa yhdistellä erilaisiin viboihin maustamalla asusteilla. Mustat perusmekot ja lämpimät neuleet tuskin menettävät koskaan voimaansa, jakut ja nahkatakit ovat käytännössä aina muodissa ja nahkahousujakin voi pitää ainakin baanailemassa. T-paidatkin ovat aina t-paitoja.

Kuinka paljon minussa vielä on saarijärveläistä

Facebook-testeillä jatketaan.

KUINKA PALJON SINUSSA ON SAARIJÄRVELÄISTÄ -testi

"Kerro lopullinen pistemäärä kahella, niin saat prosenttimäärän."

[ ] Asut Saarijärvellä
[ ] Olet aina asunut Saarijärvellä
[x] Olet opiskellut/Opiskelet Saarijärvellä
[Molemmat vanhempasi asuvat Saarijärvellä
[] Molemmat vanhempasi ovat asuneet Saarijärvellä
[] Sinulla/perheellänne on mökki Saarijärvellä tai lähikylissä
[x] Sinut on mainittu tai sinusta on ollut kuva joko Sampossa tai Saarijärveläisessä
[x] Olet käynyt useammin kuin kerran Sokkarin kahviossa
[] Tiedät, missä entinen Vallivaaran kauppa oli
[x] Tiedät Saarijärven Paavon tarinan
[] Olet käynyt Tarmo Mannin patsaalla
[x] Olet käynyt Paavon aukiolla
[x] Tiedät missä on mm. Mannila, Koiralammet, Mustikkakorpi, Husuaho ja Hietalahti.
[] Sinulla on vahvat mielipiteet Pylkönmäen yhdistymisestä Saarijärveen
[] Olet kuullut Ahvenlampien ajankohtaisesta tilanteesta
[x] Olet käynyt ent. Vesieläinpuistossa (nyk. Puuhapuisto Veijari)
[x] ...ja Kalastajakylästä ostamassa lohta
[x] Olet käynyt markkinoilla kesäkuussa
[x] Olet käynyt Saarijärven nuorisotalolla
[x] Olet käynyt Kirmoissa
[x] Tiesit, että Saarijärven kunnalla on omat nettisivut
[] Tiedät nykyisen kunnanjohtajan nimen
[x] Tiedät kuka on Ilkka Hirvi
[] ...ja Pirtsi Pulkkinen (Kuka?)
[] ...Seppäsen Erkki, Unski, Tukka Teuvo (Häh?)
[] Olet kuullut legendaarisen "Hiljaa rivissä!" huudon ja osaat yhdistää sen henkilöön (Veikkaan erästä verkkarisankaria ja entistä luokanvalvojaani, mutten osaa silti kiistatta yhdistää.)
[] Tiedät keitä tarkoitetaan, kun sanotaan: "Tonttu", "Nyrkkeilijä" ja "Nokikana"
[x] Olet heittänyt kylälenkkiä Saarijärvellä
[x] Olet uinut Mansikkaniemen uimarannalla
[x] Olet uinut Autiolahden ja Vanhan Lossin rannoilla
[x] Olet mennyt ent. Lossilla Matosalmen yli
[] Ainakin toinen vanhemmistasi on/on ollut töissä joko opettajana/terveyskeskukse

ssa/kaupungintalolla
[] Tiedät mikä ja missä on Kafe Kardemumma
[x] Tiedät missä oli ennen Ale Makasiini
[] Tiedät mikä ST1 Ranta-Kivi oli edelliseltä nimeltään (Wut wut mikä?)
[] ...ja olet käynyt siellä kahvilla
[x] Olet soutanut/veneillyt Saarijärvessä/Lumperoisissa
[x] Tiedät ainakin yhden Saarijärven poliisin nimen (Kai sukunimi riittää?)
[] ...ja olet joutunut ongelmiin ainakin yhden kyseisen kanssa
[] Omistat koiran tai useammankin (MITEN tää liittyy saarijärveläisyyteen tai mihinkään muuhunkaan? ;D)
[x] Tiedät missä on Efore
[x] Joku tuttusi on ollut töissä siellä
[ ] Tiedät mitä tarkoitetaan Kyöpelivuorella ja Kyöpelin mökillä
[ ] Tiedät kuka poltti Kyöpelin mökin
[x] Olet pyytänyt jotakuta hakemaan sinulle alkoholia/savukkeita
[ ] Olet pyytänyt jotakuta paikallista pultsaria
[] Olet ollut pussikaljalla vanhan Alkon takana
[x] Olet ollut Seurahuoneella ja/tai Sumppilassa
[x] Olet ollut Railin Pubissa ja/tai Green Doorissa
[] Olet ollut Wanhassa Mestarissa ja/tai entisessä Paavon Pubissa

Pisteeni 25 -> 50% saarijärveläinen. No, asuinhan siellä suurimman osan elämästäni. Kyselystä puuttui kokonaan tohtori (nyk. kyläjulkkis) Kiminkisen vastaanotolla käyminen! Tsek Yle 1 perjantaisin klo 18.30, uusinnat maanantaisin klo 10.25!

Kevät on sininen mokkavyö ja kivan värinen huulipuna

Keksin kuin keksinkin, mihin yhdistää sähkönsinisen mokkavyön. Valkoisen ja mustan kaverina se toimii kuin nakutettu.

Paloin pihalla puhki. Auringonpaiste on haastava asia! Myös satunnainen tuuli on sitä. Mutta kevätkevätkevät! Ulkona jopa ehkä juuri ja juuri tarkenee auringonpaisteessa jakkutakilla! Mikä mahtava asia!






Myös punainen huulipuna on kiva, keväinen asia. Tähän liittyen, tsek tsek Nelliinan kevätmeikkipostaus. Itse en heleän pinkkiä poskipunaa syleile, mutta jos kasvoni eivät jo luonnostaan olisi helakan vaaleanpunaiset, vannoisin varmasti sen nimeen.



Jakku - second hand, t-paita, farkkuleggingsit ja mokkavyö - Gina Tricot, kaulakoru - Kaipaus, kengät - Tiger of Sweden, kynsissä Essie - Over the Top

Kevät kevät, joko se on täällä? Mä en ainakaan pysy farkkuleggareissani!