28.2.2009

Tigi Catwalk Headshot: shampoo ja hoitoaine testissä

Tigin Catwalk-sarjan Headshot-shampoo ja -hoitoaine pääsivät käyttötestiin. Myös MouMou on testannut sarjaa, hänen arvionsa voi lukea täältä.

Tehokkaasti hiusta korjaavan ja kosteuttavan, kaikille hiuslaaduille sopivaksi luvatun tökötin tuoksu on erikoinen: makeaa ruusua sekoitettuna kirpeään minttuun. Olin suorastaan tyrmääntynyt tuoksusta, enkä siis suinkaan positiivisessa mielessä - vaihteeksi.

miittilahjat3


Headshot Heavenly Hydrating -shampoo vaahtosi tigimäisen erinomaisesti, ja hieman yllättäen jopa kihelmöi päänahassa. Tuntui raikkaalta ja hyvin viileältä - minttua. Ensin säikähdin ja ajattelin saaneeni allergisen reaktion, mutta tuoksu paljasti vihulaisen. Tigillähän on myös piparminttuhiusnaamio, jonka efekti on ilmeisesti kutakuinkin sama. Kuka tykkää, kuka ei, minua raikas kihelmöinti päänahassa ei viehättänyt.

Shampoo oli aikamoinen pettymys - hiukset jäivät sen jäljiltä tuskaisen ja kuivan tuntuiseksi, jopa takkuisiksi, runsaan vaahdotuksen ja huuhtelun jäljiltä, mutta tämä kaikki saattaa myös johtua kuivan ja runsaasti käsitellyn luonnonkiharan huokoisesta hiusrakenteesta. Se yksinkertaisesti kaipaa tätä hoitavampaa tuotetta, ja käyttämäni Dumb Blonde -sarjan shampoo toimii hiukseeni huomattavasti paremmin. Se myös tuoksuu nenääni tätä paremmalta.

Headshot Reconstructive Intense Conditioner -hoitoaine sen sijaan oli shampoon rinnalla positiivinen yllätys. Tuoksu oli sama, omalla kohdallani luotaantyöntävä sekoitus. Hoitoaine ei vaikuttanut järin riittoisalta verrattuna esimerkiksi Dumb Blonde -hoitoaineen koostumukseen, ja Headshottia saikin levittää lähes kämmenittäin, jotta hiukset sai selväksi shampoon jättämistä takuista. Vaan kun hiuksensa oli vihdoin saanut käsiteltyä ja antanut hoidon vaikuttaa joitakin minuutteja, alkoi jo elämä vähän hymyilläkin. Hoitoaineen huuhtouduttua pois hiukset jäivät yllättävän hyvän ja sileän tuntuisiksi, pehmeiksi, kuten luvattu olikin. En kuitenkaan vaihtaisi Dumb Blondea tähän tavaraan, joskin voisin hyvin käyttää hätävarana.

Shampoo oli siis suuri pettymys, mutta hoitoaine pelasti paljon. Tuoksu ei miellyttänyt nenääni, enkä liiemmin välitä mintunraikkaasta päänahastakaan. Tuotteet toimivat varmaan ihan hyvin omia hiuksiani vähemmän kiharassa ja kuivassa alustassa. Anoppikokelas kertokoot, tuotteet jäivät Pasilaan testaukseen.

Tuotteet peräisin SKT-Groupin sponsoripussukasta.

Darrren Hayes - Neverland

Tässäpä koskettava ja soundiltaan jännä biisi. Lukekaa sanoja tuon fanimusavideon sijaan. :)



Long ago
When mercury descended high on the moon
Far below
Where little hands are making shapes in the room
The shadows they dance
And they cheer up this place
The face
That's staring through the tiny crack in the door
Eyes so wide
He's never seen a women fall on the floor

I swear daddy's killed her this time
Should I make a rocket?
Should I try to fly away?
Should I make a hammer?
Should I try to smash his face?
Should I make a bullet?
Should I try to shoot the gun?
I'm sure the judge will let me off real soon.

Long ago
When saturn tried to find a way past the sun
Deep inside
A little boy is turning pain into fun
The pencils, the crayons, the paint colors run
The plans
Are forming slowly made with scissors and glue
Eyes so wide
He's telling mommy all the things he can do
He'll sketch a contraption to save them for sure

He can draw an alien
He can come and take them home
He can draw a cartoon
He can draw a safety hatch
He can draw a hot bath
He can plug a toaster in
And wait till daddy's nice and warm
Toss it in

And then when he's gone
There's a neverland of fun

Take a loaded gun.
Take a shot of rum.
Take a poison rat.
There's a lesson in that.
No more closing fists.
No more face to hit.
No more bloody nose or apologetic roses.

Long ago when mercury descended high on the moon.
Should I make a rocket?
Should I try to fly away?
Far below little hands are making shapes in the room.
Should I make a hammer?
Should I try to smash his face?
Long ago when Saturn tried to find a way past the sun.
Should I draw are cartoon?
Should I draw an alien?
Deep inside a little boy is turning pain into fun.
Should I draw a hot bath?
Should I throw the toaster in?

27.2.2009

Näin pääsi käymään

Bongasin tässä tänä aamuna tällaisen yllättävän tilanteen:

Ensiksikin hehkutus: OMG top kymppi Blogilistalla, omgomgomgomg!

Normalisoidaanpa sitten tilanne. Olen yllättynyt tuosta korkeasta sijoituksesta paitsi vähintään muodollisesti nöyrän blogaajan tavoin siksi, etten aloittaessani luonnollisestikaan odottanut mitään tämän tasoista suosiota, mutta myös siksi, että Google Analyticsiäni Blogilistan tilastoihin verratten näytti siltä, että merkittävä osa lukijoistani lukee blogiani jonkin muun kuin Blogilistan kautta. Olen yllättynyt tilaajamäärien huimasta noususta viime päivien aikana, ja hei, onhan se nyt komeaa killua top-10:ssä, tai vähintään nyt sen takamuksen lähituntumassa, vaikka Blogilistan tilastointi nyt perustuukin vain osatotuuteen. Oindexin muoti ja tyyli -kategorian blogien top-10:ssä oleminen ei vaan siltikään ole yhtä hohdokasta, eihän siellä edes ole kaikkia, joiden kanssa ottaa mittaa virtuaalipeniksistä.

Olen iloinen ja tyytyväinen. On mahtavaa, että kaikki te luette blogiani, kuka mistäkin syystä ja kuka milläkin mielellä. On hauskaa voida tavoittaa niin paljon ihmisiä, ja erityisen iloiseksi olen tullut niistä ihmisistä, jotka ovat kertoneet minun jollain tavalla vaikuttaneen heihin, oli se sitten rohkaisunpoikanen kokeilla jotakin uutta vaatekaapin saralla, tiedonpalanen jostakin, mitä ei aiemmin tiennyt tai jopa kokonaan uusi näkökulma johonkin asiaan. On todella hienoa voida tarjota ihmisille jotakin heidän mielestään arvokasta. Sitä tuntee jopa tekevänsä jotakin merkityksellistä. (Älkääs tyrskähdelkö, olen suoranaisen liikutuksen vallassa tässä!)

Näen suosiossa toki myös minua itseäni palvelevan puolen. Suosio avaa uusia mahdollisuuksia ja näkymiä, tai ainakin lähietäisyyden näköaloja niistä. Suosiolla voi tehdä kaikenlaista ja sitä voi hyödyntää monenlaisissa asioissa, aina ihmisten poliittisesta aivopesusta (heh heh, tajusivatko nyt kaikki) mainostuloihin, joilla voi syödä melkein puolitoista viikkoa, toivottavasti vielä tulevaisuudessa kauemminkin. Myös jatkuva kehittyminen elämän eri osa-alueilla on minulle tärkeää, vaikka henkinen kasvu onkin välillä aikamoista levitointiharjoitusta. Toki pyrin myös toimimaan vastuuntuntoisesti ja avoimesti, enkä halua ajatella lukijoitani välineinä omaan menestykseeni. Sieluani en myy, mutta joistakin asioista olen toki valmis käymään kauppaa.

Tähän köykäisesti liittyen, muutaman muun blogaajan tavoin, minullakin on oma, mielenkiintoinen viritykseni käynnissä, ja olen siitä erittäin innoissani. Palataan asiaan siis lähitulevaisuudessa homman polkaistessa itsensä käyntiin! ;)

Kiitos siis kaikille lukijoilleni, jotka olette vaatteistani ja ajatuksistani kiinnostuneita! Tehdään hei yhdessä loistavan hehkuva tulevaisuus!

Terveisin taivaanrannanmaalari.

P.s. Blogini pääsee lisäämään Blogilistan suosikkeihin tästä. :)

Seuraa Idun viikonloppua Miggissä!

Moi, ajattelin vain mainita, että vaikka noita postauksia nyt on tiedossa viikonlopullekin pari, enkä nyt aio alkaa kaverimiitissä erityisesti nörtteilemään, niin aion silti tehdä pikapäivityksiä mikroblogi Miggin puolella tekemisistäni ja kuulumisistani, kuten tähänkin asti. Että jos haluaa onkia tietoonsa mitä elokuvaa Idhren kavereineen päätyi katselemaan tai mihin suunnittelivat suunnistavansa syömään, niin Miggiä kohti katseet kääntykööt!

Vanha ja muinainen tyylini

Minulta on toivottu paljon postausta tyylini kehittymisestä. Oma kokemukseni on se, että tyylini alkoi oikeastaan kehittyä vasta löydettyäni Tyylitaivaan ja alettuani siellä aktiiviseksi, mutta todellinen menestystarina alkoi vasta aloitettuani blogaamisen. Olen kirjoittanut ulkoisen itsetuntoni kehittymisestä postauksessa Oudolla tavalla kaunis ja oman, minulle hyvältä tuntuvan tyylin löytymisestä postauksessa Vaatekaapillista itsetutkiskelua. Vanhoista hiustyyleistäni voi lukea Hiushistoriikista. Tästä postauksesta tulee huiman pitkä. Teitä on varoitettu!

Muinaista minääni voi kuvailla lyhyesti niin, että omasta luonteestaan, kyvyistään ja omasta mahtavuudestaan itsevarma tyttö oli läpi yläasteen ja suurimman osan lukiota hyvin epävarma ulkoisesta olemuksestaan. Kropassa ei ollut mitään vikaa, mutta kasvot ja hiukset olivat outoja, niitä pilkattiin ja pukeutuminenkin oli jokapäiväinen häpeä - "Mistä ihmeestä muut hankkivat vaatteita, jotka saavat heidät näyttämään noin upeilta ja mitä näille hiuksille muka voi tehdä?"

Aikahyppäys: Lukion päättymistä kohti myös se ulkoinen itsevarmuus alkoi kasvaa, ja aloin tulla tyytyväisemmäksi itseeni, poikaystäväni vaikutuksesta aloin pitää kasvoistani, ja kun hiuksiin löytyi toimivat sävyt ja mallit, nekin olivat jo rakastamisen arvoiset. Vaatteetkaan eivät enää aiheuttaneet hirvittäviä noloudentunteita, mutta silti yhä vain aina oli riittämätön olo. Ei suuntaa, ei tyyliä, ei raameja, ei kykyä yhdistellä eikä minkääntason mielikuvitusta. Rakastin vaatteita, mutten tiennyt mitä tehdä niillä (heh heh). Kaikki tämä muuttui, kun upottauduin muotiblogien maailmaan ja kierin siinä muutaman kuukauden pähkäillen millaiset asiat kaikista maailman ihanista asioista sopisivat juuri minun persoonaani, kuvastamaan juuri minua.

Jutut alkoivatkin löytyä. Ensin halusin hieman keinotekoisesti ja vääntäen korostaa iloisuuttani käyttämällä runsaasti värejä, sekä tuoda esiin huumorintajuani ujuttamalla asuun jonkin humoristisen viban. Se kaikki oli enimmäkseen kömpelöä, vaikkakin erittäin hauskaa ja itsetuntoa hivelevää. Pikkuhiljaa keinotekoiset yritykset korostaa sitä tai tätä katosivat ja fiilikset tulivat enemmän mukaan. Tahtoo yksinkertaista, tahtoo mustaa, tahtoo valkoista, tahtoo sääriä, tahtoo kiiltävät leggingsit, tahtoo särmää ja rouheutta.

Jokohan tähän asti luettuaan alla olevat kuvatkin jo olisivat pikkuhiljaa latautuneet... Tästä siis alkaa Vanha ja muinainen tyylini.

lostinthemirror
Tämä on vanhin kuva minusta, jonka löysin, se on vuodelta 2003. Ajatelkaa, kuusi vuotta sitten! Hiukseni olivat pitkähköt ja luonnollisessa värissään. Paitana ohut hippipaita, jollainen löytyi myös parilta luokkalaiselta. Kamerana toimi uskollisesti yliopistoon saakka Olympuksen C-300 Zoom. Ei ne pokkarit ihan turhia vermeitä ole, varsinkin, jos osaa yhtään kuvia muokata. Siitä tulikin yksi mieliharrastuksistani, kuten tulette huomaamaan, ja kuten galtsukyttääjät ovat jo varmasti huomanneet.


harmaa
ecstasy
Hypätään vuoteen 2004, tässä ollaan jo lukiosssa. Hiukset ovat kokeneet dramaattisen muutoksen elämänmuutosangstien kourissa. Kauluspaidat tuntuivat istuvan hyvin ja ne antoivat vaikutelman Kypsästä Ihmisestä. Noiden aikojen jälkeen en ole varsinaista kauluspaitaa pitänytkään. Vastapainoksi yritin tuoda pukeutumiseeni pirteyttä väreillä, jotka eivät lopulta olleet omiani. Huomatkaa hiusten pyramidimalli, joka syntyy yhtälöllä luonnonkiharat + tasapolkka ilman kerrostusta. Kaulassani killuu mummulta saatu, kultainen @-merkki kertomassa jotakin minusta.


kirja

inestimable

Tiukat lantiofarkut olivat vuonna 2005 tosi kova juttu, ja liian lyhyet paidat samoin. Pikkuhousut vilkkuivat. Pidin värikkäistä vöistä, joita minulla oli tasan yksi, tuo punainen. Ylemmässä kuvassa luen Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -kirjaa. Eläköön keinotekoinen blurri.

farkkupose
muistamme
Noina aikoina pidin kovasti ruskeasta. Olin lukenut muotilehdestä, että "ruskea on uusi musta", joten innokkaana pyrkyrinä halusin olla aikani hermolla. Sain myös ensimmäiset Dieselin farkkuni (kuvassa), ja olin hurjan ylpeä niistä. Aloin myös käyttää korollisia talvinilkkureita ja Demin Saarijärvi-keskustelussa joku katkera yläastelainen kävi haukkumassa minut koppavaksi ja itserakkaaksi. Jotain siinä mainittiin nenästä ja korkokengistä.
Anonyymeistä vittuilijoista on siis oikeastaan jo monen vuoden kokemus. Löysin myös vakosamettibleiserien ihmeellisen maailman ja elin H&M:n toffeenruskeassa ja mustassa versiossa yliopistoon asti. Kaulaan on vaihtunut poikaystävältä 18-vuotislahjaksi saatu Kalevala korun Kukkaketo-riipus, jota ilman ei voi olla.


idhren
afternoonircing
Pidin myös Vero Modan pooloneuleestani, joka antoi toisaalta kypsän sivistyneen, toisaalta kauluspaitalinjaa rennomman viban. Pidin vihreästä väristä, punosvöistä ja tunsin itseni melkein fashionistaksi käyttäessäni koulussa vihreitä helmiä. Hankkimani Applen Powerbook (nyk. Macbook Pro) oli paitsi ensimmäinen omistamani designer piece ikinä, mutta myös ehkä tähänastisista sijoituksistani paras. Kone on minulla tälläkin hetkellä uskollisena palvelijana. Kuinka monta vuotta sinun puucee-läppärisi on kestänyt, hah.

forwardbunker
leikkikoti
Keväällä 2006 kirjoitin ylioppilaaksi ja sain ensimmäinen kesätyöpaikkani. Ostin itselleni Lacosten ballerinat ja pidin kovasti printtiteeppareista. Pillit tekivät tuloaan Suomeen ja kävin itseni kanssa kamppailua siitä näyttävätkö ne hyviltä vai eivät. Enemy Territory oli maailman paras peli, eikä ollut mitään niin fiiliksiä nostattavaa, kuin pelata läpi yön vilkkaista pikkutunneista hiljaisiin aamunyön hetkiin ja siitä taas vilkkaampiin aamutunteihin. Powerbook pyöritti hyvin. Kun seuraa maailman nukahtavan ja taas heräävän ollen itse hereillä, tulee aika kaikkivoipa olo.

pillifarkut
kokovartalo
Aloittaessani yliopiston hankin ensimmäiset pillifarkkuni, joita pian seurasivat toiset pillifarkkuni. Ihastuin ja rakastuin mustiin Dieseleihin, jotka tosin ovat lahkeista niin pitkät ja leveät, että olen alkanut epäillä niitä suoralahkeisiksi farkuiksi. Mutta tunsin oloni hyväksi ja kadehdittavaksi niissä. Tuota raitapaitaa vihaan syvästi. Onneksi olen hankkiutunut siitä eroon. Ylemmän kuvan asu minulla oli päällä ensimmäisenä yliopistopäivänäni toffeenruskean vakosamettijakun ja mustien loafereiden kanssa - GAHH.

naisenpaikka
Musta on aina tuntunut hyvältä, mutta olen aina harannut sitä vastaan, koska "ei kaikki voi olla mustaa!" Miksei? Jos haluaa? Tämän oivaltamiseen kului vuosia, ja kiitos siitä kuuluu lopullisessa muodossaan tyylijumalatar Honey Junkielle. Taustalla muuten voi nähdä kämppämme keittokomeron ennen massiivista remonttia - kaapistot olivat aika retrot.

stylediaryoutfit

Emme aina olleet sinut itsemme kanssa, ja koska "ei kaikki voi olla mustaa", yritämme olla pukeutumatta mustaan, ja sen sijaan yrittää... punaista! Liityin tuona talvena muotiyhteisöön Style Diary, tosin en muista miksi. Yritin kai olla khuul.

liivipaita
Epätoivoisia ääniä. "Missä on minun tyylini? Millainen se edes on? En halua olla ikuinen perässähiihtäjä." Tuo paita on kenties pahin tyylillinen hairahdukseni, joka mieleeni muistuu. Se näytti huomattavasti paremmalta Trendin muotikuvissa kuin minun päälläni. Käytin sitä, koska se kuulemma oli muotia.

Jossain näillä main taisi vaihtua kamera pokkarista Canonin EOS 350d -järkkäriin kittiputkella, jolla siis kuvan vielä tänäkin päivänä. Putkihifistelijöiltä otetaan lahjoituksia vastaan.

linnunpojatorsillaan
Keväällä 2007 sain sattumalta kasaan asun, johon rakastuin. Siihen kuului Vero modan stretch-paitis, H&M:n valkoiset farkut, kotoa löydetty nahkavyö ja Andiamon alesta löydetyt, muoviset ballerinat, jotka kiilsivät hienosti. Ne itse asiassa eivät olleet jalassa sen pöllömmät tai epäkestävämmät kuin vuotta myöhemmin seuranneet Vagabondin nahkaversiot. Molemmat olivat yhden kesän jälkeen finito. Ostin myös elämäni ensimmäisen nahkatakin, joka on yhä käytössä (joskin tiukan ja todella leveän helmaresorin takia kaipaisin malliltaan parempaa nahkista ottamaan hyvän palvelijan paikan...).

baltiaroadtrip-lautta
Kesällä 2007 käytiin poikaystävän perheen kanssa roadtripillä Virossa ja Latviassa. Asiaan kuului myös autolauttailua Saaremaan seikkailulla. Tuuli tuiversi tukkareuhkaani, jota keksin kasvattaa pitkäksi haaveissani unelmakutrit. Virheliike. Kuvasta voi nähdä mitä kostea meri-ilma teki vielä hetki sitten semi-siistille pöheikölle.

tthenkselihamepaul
Alkuvuodesta 2008 liityin Tyylitaivaaseen ja tulin yhtäkkiä epätoivoisesti tietoiseksi oman tyylini täydellisestä puuttumisesta. Ahdistuin ja yritin pukeutua tyylikkäästi. Tämän Gina Tricotin olkainmekon hankin ihailtuani Converting Vegetariansin Heidin tyyliä. Yritin kai näyttää yhtä upealta kuin hän. Repesin itsekseni tälle ajatukselle yhdistettynä yllä olevaan kuvaan. Olin todella epätoivoinen. Niin epätoivoinen, että hankin kolmannet Dieselini.

ttpaulfrankpaitaharmaatfarkut

Siis todella epätoivoinen. Puhvihihatkin menivät, muotia kun olivat. Ja se tukanreuhka...

nolopeilikuva
Ruskea oli musta, kun ei voinut olla mustaa. Yritin soveltaa tyyliini pitkiä paitoja ja vyötärövöitä, jotka sentään olivat askel oikeaan suuntaan. Ne eivät sentään näyttäneet päälläni säälittäviltä, vaan jopa... hyviltä. Huomatkaa taustalla lojuva imuri. Sillä on tapana lojua ennen ja jälkeen siivouksen. Joskus tunteja, joskus jopa päiviä. Se on semmoinen veitikka.

Pian iski putkiremontti, jonka takia jouduimme evakkoon kotoamme. Menimme Tampereelta poikaystävän äidin luo Helsinkiin tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja noh, lopulta Helsingissä tuli vietettyä monta kuukautta remontin junnatessa paikallaan. Kesän alussa siirryimme takaisin Tampereelle - mummuni, joka oli muuttanut keväällä Saarijärveltä Tampereelle, nurkkiin. Remontti kesti vielä reippaan kuukauden, ennenkuin kämppää pystyi taas järjestelemään asuttavaan kuntoon.

ttkevätpäivä2
Evakkoaikana pyrin kehittämään tyyliäni edelleen, ja yksi merkittävä askel oli leikata reuhka pois ja ottaa tilalle nykyäänkin päässäni vaikuttava malli - kerrostettu polkka, joka on takaa hyvin lyhyt ja edestä pitkä. Vaalennusprojekti oli täydessä vauhdissa. Helsinki mahdollisti tyylikkäämmän minän shoppailun ja koin jonkinlaisen maniakauden Gina Tricotin kanssa. Tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni leggingseihin, ostin Vagabondin ballerinat ja rakastin nahkatakkiani. Tunsin itseni urbaaniksi ja pidin siitä. Alkoi tuntua lopultakin siltä, etteivät muut kadulla kulkijat vain naura minulle pilkkavasti selkäni takana.

aikuinniikitsch2
Toukokuussa perustin blogin. Kesän tullen ja blogini kerätessä joitakin lukijoita rohkaistuin kokeilemaan enemmän erilaisia vaatteita, tyylejä ja värejä. Etsin kovasti suuntaani ja jotakin, joka näyttäisi minulta. Olisiko se kirkkaita värejä ja nostalgiavibaa sekä ainaista huulten punaamista? Vaiko kenties yksinkertaista ja mustavalkoista, nahalla höystettyä kirpeyttä? Aloin myös lueskella Honey Junkien tekstejä ja jossain vaiheessa valaistuin - en minäkään halua nähdä tyylini eteen ihan mielettömästi vaivaa, ja värien, kuosien ja punaisten huulten yhdistely tuntui juuri siltä. Mutta miten pukeutua yksinkertaisesti näyttämättä tylsältä?

Tietämättäni olin jo vastannut omaan kysymykseeni ehkä tuon kesän parhaalla asulla:

keltaisetyksityiskohdat

Opin myös vihdoin käyttämään poskipunaa.

värikäsmekko
Totaalihudeilta ei säästytty viime kesänä...

blogibangbang1
Kesän edetessä rakastuin palavasti Ida Sjöstedtin kiiltoleggingseihin ja etsin sellaiset netistä käsiini. Rakkautta ensisilmäyksellä. Syksymmällä niitä alkoi jo vilistä kaupoissakin ja viimeistään alkutalvesta joka toisella oli Suomessakin samanlaiset. Jes, napakymppi! Väsäsin myös oman versioni kasettikorusta.

cute dress and wet leggings 3 un-high contrast
Carrie innoitti yhdistämään romanttista rokkiin ja luomaan kontrasteja. Tätä kautta aloin vähitellen uskaltautua pikkuhiljaa rokimpaan suuntaan, ja vähitellen romanttisuus kaventui yksinkertaisuudeksi.

Lopulta sitten ilmestyi se itseluottamus tyylin ja ulkonäön suhteen, eikä enää tarvitse yrittää sokeasti matkia trendejä sen toivossa, että tulisi tehtyä jotain sattumalta oikein, ettei vain joudu pilkan kohteeksi junttiuttaan. Sellaisella ei ole enää väliä. Nyt uskaltaa jo erottua tyylillään ja olla rohkea, eikä toisaalta haittaa sekään, vaikkei erottuisikaan. (On tullut myös opittua, että ne yläasteen riemuidiootit haukkuisivat vaikka ketä vaikka mistä, mikä nyt kenenkäkin kohdalla sattuu pilkan kohteeksi sopimaan.)

Voi valita niitä asioita, joiden jo tietää sopivan omaan tyyliinsä ja täydentävän sitä. On myös helpompi sopeutua oman tyylin muutoksiin ja muokata sitä, kun nyt ensin on selvittänyt itselleen, mitä se oma tyyli noin suunnilleen on. Minun kohdallani se ei tarkoita tiukkoja pukeutumissääntöjä, vaan omaa, laveaa tyylilinjaa, jonka sisään mahduttaa kaikenlaisia kivoja asioita. Se on kuin oma brändi.


Tämän kehityksen voi myös nähdä blogiani selailemalla, joten jätetään "miten tyylisi on kehittynyt blogaamisen myötä" -kuvapostaus johonkin toiseen yhteyteen.

Tähän kuitenkin on tultu:

tyylikollaasi2009
Kunhan ei liian heviksi mennä.

26.2.2009

Sananen politiikkaa, toinen ympäristöasiaa

silpperywhenwet
Villatakki - Filippa K, t-paita - Cittari + DIY, nahkahousut - Vila, kengät - Global Essentials, nahkaranneke - H&M Men

Suurin osa vihreistäkin päätyi sitten puoltamaan nykyisenmallista urkintalaki Lex Nokiaa. Muutosehdotuksista äänestettiin eilen, eikä yksikään mennyt läpi. Alkaa näyttää hyvin synkältä, ettäkö lakia saataisiin enää kaadetuksi, mutta ei lyödä hanskoja tiskiin ennen finaalia. Mikäli laki astuu voimaan, en voi edes läpällä uhata muuttavani Ruotsiin, kas kun Ruotsissa asiat ovat vähintään yhtä huonosti sähköisten oikeuksien osalta. Siellä tosin piraattipuoluetoiminta on huomattavasti suuremman skaalan juttu kuin toistaiseksi Suomessa.

Sitten vaihteeksi ympäristöasioihin. Kansainvälisen polaarivuosi -raportin mukaan Antarktiksen napajää sulaa odotettua nopeammin ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Tästä aasinsillan kautta päästäänkin pohdintaan onko mitään enää tehtävissä, elleivät maailman suurimmat päästövaltiot tee jotakin suuressa mittakaavassa ja pian. Tavallisen tallaajan kierrätys ja joukkoliikenteen hyödyntäminen ei varmastikaan enää maailmaa pelasta, joskin hyödyttää toki ympäristöä pienemmässä mittakaavassa, ja jo senkin takia kannattaa ekoilla, edes vähän, edes joskus. Kaikkea ei tarvitse kenenkään yhdessä yössä tehdä. Vaan vaikka ekoilu olisikin turhaa (mitä se ei ole!), en minä luopuisi kangaskasseistamme tai energiansäästölampuista, ne hyödyttävät myös meitä itseämme rahansäästön muodossa.

Tässä yhteydessä voinkin päätyä muutaman muun blogaajan tavoin vakaaseen, ainakin kuukauden mittaiseen ostoslakkoon. Pyrin normaalistikin välttämään turhia ostoksia (krhm) ja perustelemaan hankintani itselleni mahdollisimman hyvin, mutta lisälakkoilu ei tee pahaa. Lakosta huolimatta haaveilu ja suunnittelu on täysin sallittua. Palataan niihin kesäkenkiinkin sitten kesemmällä. Tosin jos löydän ne imagoarskat, ne tarttuvat niin heti matkaani.

Tänään takaisin Tampereelle ja huomenna alkaa viikonlopun mittainen kaverimiitti. Postauksia siis tiedossa varasto-osastolta. Luvassa on ainakin postaus vanhoista tyyleistäni... ;)

Mistä joka paikan kesäkengät? Vagabondilta? Acnelta? Pääsiäispupulta?

Olen pähkäillyt koko vuoden ongelmaa nimeltä kesäkenkä. Niiden hankkiminen on jokavuotinen riesa ja lähes aina menee tavalla tai toisella pieleen. Unelmani on saada kaappiini kesäkengät, jotka ovat niin monikäyttöiset, etten tarvitse useampia paria eri fiiliksiin.

Ongelmia kesäkengissäni:

1. Useimmiten ongelmaksi tulee se, etteivät kengät kestä yhtä kesää kauemmas. Viime kesän Vagabond-ballerinani lopulta hajosivat kesän päätteeksi, varvaspääty alkoi rakoilla ja revetä liitoksistaan. Siitä voi toki syyttää huonosti suunniteltua mallia, joka laittaa päivittäisessä käytössä saumat tiukille.

2. Millaiset voivat olla kengät, joiden on tarkoitus olla yhtä aikaa rennot, mutta tilanteen vaatiessa myös sopia fiinimpään asuun?

3. Kenkien tulisi myös olla erinomaiset jalassa, jotta niillä jaksaa kuljeskella pitkin maita ja mantuja. Olisi mahtavaa, jos kengissä olisi korko, koska korothan nyt vain ovat kuumia. Se kuitenkin rajoittaa merkittävästi kengän mahdollisuuksia olla mukavat jalassa.

4. Myös materiaali asettaa vaatimuksia. Vaikka nahkaa usein hehkutetaan sen hengittävyydestä ja mukavuudesta jalassa, niin ainakin minun jalkani hikoilee yhtä paljon nahassa kuin muovissakin. Vaikka muuten nahasta pidänkin, niin kesäkengissä se ei useinkaan muotoudu ihan niin mukavaksi, etteikö se alkaisi ennenpitkää hiertää. Kangaskenkiä en ole kokeillut ala-asteen jälkeen, kenties niistä löytyisi ratkaisu pulmaan? Kangas on myös yksi ekologisimmista materiaalivalinnoista. Poikaystäväni tosin on vakuuttunut siitä, että kangaskengät jos mitkä hajoavat hetkessä.

Mahdollinen vastaus kaikkiin näihin vaatimuksiin löytyy ehkäpä näistä Vagabondin Dynamic-kangassandaaleista. Voisin kuvitella talsivani onnellisesti näissä satoi tai paistoi, oli fiilis rennon letkeä tahi hienostelevan wannabe. Ehkä myös kesäkenkiä voisi toivoa syntymäpäivälahjaksi.... Sitten enää ongelmaksi jääkin valitako musta vai harmaa.

Image and video hosting by TinyPic

Erityisesti mustissa Dynamiceissa on havaittavissa samoja viboja kuin Acnen kahden ja puolensadan euron sandaaleissa. Dynamicit maksavat n. 60 euroa.

Image and video hosting by TinyPic

Kuvat: Vagabond, Vagabond Portal ja Acne

P.s. Dynamicit menisivät vähän vilpoisemmillakin keleillä soveltamalla paksuja sukkia sandaalien kaveriksi. Onko minulla enää yhtään syytä olla lisäämättä näitä Vagabondin kenkiä ostoslistalleni, siis heti, kun olen päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen värivalinnasta?

25.2.2009

Ratkaisu arvoitukseen

Nyt seuraavat oikeat vastaukset kisaan "Arvaa mitä ostin".

Batiikkivärjätyt leggingsit Gina Tricotista. Helpot tehdä itsekin, mutta minulla on taipumus rakastua juuri tiettyihin yksilöihin. "Ei, minä en halua leggingsejä minkäänlaisella muulla kuvioinnilla kuin juuri tasan tällä, sen pitää näyttää tasan tältä!" Itse asiassa kävin läpi kaikki saman koon leggingsit telineestä ja tein valintani niiden joukosta.

Viime päivinä tämä mentaliteetti on myös tullut tutuksi poikaystävälleni muodossa "Ei, minulle ei kelpaa meeeelkein identtinen versio haaveilemastani ylihinnoitellusta nahkatakista, tässä muka-halpaversiossa ei ole nappia oikeassa kohdassa! Sen pitää näyttää juuri tasan tältä! *osoittaa ylihinnoiteltua nahkatakkia näytöltä*"

acidlegging

Vilan haaremihousut, aka pappahousut, aka vaippahousut, aka kakkahousuhousut. Minua ei häiritse, vaikka ihmiset tuijottelisivatkin haaroväliäni. Warrior queen tulee, pois alta kaikki ne, joiden mielenterveys ei muiden vaatevalintoja kestä! Jos onnistun yhtä aikaa nauramaan peilikuvalleni niin, että päässä humisee JA yhä näyttämään omasta mielestäni ultrakhuulilta, ei se voi olla kovin paha asia.

Alla demonstroitu wannabe-cool -ekspressio.

pantaloupe2
Paita - American Apparel, kengät - Tiger of Sweden, koru - Kaipaus, haaremihousut - Vila

Liivi jäi kauppaan, koska se ei vain istunut riittävän hyvin. Olisi ehkä pitänyt kokeilla vielä pienempää kokoa, mutta veikkaanpa, että silloin olisi tullut jo ongelmia kainaloiden kanssa. Ja kuten monet veikkauksissaan arvelivat, eihän sitä epäistuvaa vaatetta vain ole järkevää ostaa.

Esittelyä näistä vielä luvassa!

Papukaijamerkit siis kaikille oikein veikanneille! ;)

Arvaa mitä ostin!

Nyt seuraa pieni kisa, josta tällä kertaa palkintona on vain papukaijamerkki, mutta sitäkin enemmän rispektiä oikein veikanneille! Eli arvaa, mitkä kaksi vaatekappaletta tarttuivat mukaan shoppailukierroksellani. Tässä on myös tilaisuus testata ymmärrystään järjenjuoksustani.

Vaatekappale numero 1: Batiikkivärjätyt leggingsit Gina Tricotista

Miksi se voisi olla tämä: Mustavalkoisissa, epäsymmetrisissä ja kontrasteja esittelevissä leggingseissä on luonnetta, eivätkä ne kutita. Seepraleggingsien ohella erittäin kiinnostava tapa piristää asua. Näen sieluni silmin itseni puisella lattialla valkoista seinää vasten jöröttämässä Tigereissani, musta t-paita, silmiinpistävä riipus ja nämä leggingsit päälläni. Hiukseni hapsottaisivat epäsiististi joka suuntaan, sillä Joicon kuivavahasuihke toimii epämääräisen huonosti. Olisin kuin suoraan jonkin pienen independent-suunnittelijan kuvastosta.

Mihin tämä voi kosahtaa: Melkein 18 euroa leggingseistä, joita ei olisi vaikea tehdä itse kotioloissa, ainakaan tällä kloriitinkäsittelytaustalla?
guess1

guess2

Vaatekappale numero 2: Militanttihenkinen, Balmain-vaikutteinen liivi Gina Tricotista

Miksi se voisi olla tämä: Liivit ovat olleet mielessäni koko tämän vuoden. Kaksirivinapitus on minun juttuni. Rouhea militanttisuus on kuin tehty nahkahousujen parittelukumppaniksi - rule me!

Mihin tämä voi kosahtaa: Liivi latistaa kiinni ollessaan tissit olemattomiin, muttei siksi, että se olisi niin tiukka, vaan siksi, että se on semi-tiukka. Tämä on itse asiassa vielä pahempi, sillä se lähinnä mehevöittää yläruumista epäimartelevalla tavalla.

guess5

Vaatekappale numero 3: Haaremihousut Vilasta

Miksi se voisi olla tämä: Salaa kytenyt haaremihousufantasiointi warrior queen -viboilla kulminoituu 1) tyylijumalatar Anna-Marian kaivettua poikaystävänsä vaatekaapista asenteellisimmat ja epäluuloja herättävimmät pöksyt sitten pillifarkkujen 2) Idhrenin eksyttyä farkkuleggings-metsästyksellään sovittamaan samanlaisia vaippahousuja ja ihastuttuaan peilikuvaansa. Taas.

Mihin tämä voi kosahtaa: Kuka normaali ihminen voi olla nauramatta tuolle haarovälille? Voiko haaroväleille nauraminen edes olla tasapainoista tässä wannabe-siveässä turmion sipulisessa yhteiskunnassa? Onko moraalisesti perusteltua järkyttää ihmisiä housujen laskoksista muodostuvilla, jättiläismäisillä kamelinvarvas-efekteillä?

guess3

guess4

Arvauksia siis kehiin!

Tässä vielä shoppailupäivän asu:

guess6
Neuletakki - Filippa K, viskoositeeppari ja boaleggingsit - American Apparel, kengät - Tiger of Sweden, koru - Kaipaus

Arvauksia siis kehiin!

24.2.2009

Marc Jacobs: Daisy - tämän kesän tunnus?

Ihastuin shoppausreissullani hajuveteen. Taas. Viimeisimmät rakkauteni ovat olleet Chanelin Coco Mademoiselle (joka tuntuu kevän korvaalla, yllättävää kyllä, lähes raskaalta ja jopa liian hienostuneelta hempeästä pullostakin huolimatta) ja vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi saatu Sarah Jessica Parkerin Covet. Viimeksi mainittua hajuvettä olen luultavasti kuluttanut enemmän kuin mitään aikaisemmin omistamiani, joten olen kahden vaiheilla hankkiako sitä lisää nykyisen pullon loputtua...

Niin, se uusi rakkaus. Viime kesänä haistelin ja nuuhkin ahkerasti tuon kevään uutta tulokasta, Marc Jacobsin Daisya, johon pari bloggariakin muistini mukaan tuolloin hurahti. Nenäni tavoitti tähän mennessä vain eau de toilette -version, eikä nenäni oikein onkinut pulloista minkäänlaista hajua. Tilanne ei parantunut edes paperille ainetta läträämällä. Kenties onnistuin nuuhkimaan nenä jo ennestään tukossa, mutta tällä kertaa sain käsiini eau de parfumin.

Näiden kahden ero on siinä, että eau de parfumissa on toilettea enemmän itse tuoksuvaa parfyymiä, ja vaikutelma on tällöin voimakkaampi. Myös ainesosien lantrinkisuhteet voivat erota, ja tuoksut olla täten ihan oma maailmansa sekoitusvahvuudesta riippuen. Myös iho voi reagoida näille eri tavoilla, joten jos oma kärsivällisyys vain kestää, kannattaa tsekata tuoksuista molemmat versiot.

"one of my favorite gifts" - Lauren Murphy Flickr.comissa tällä Creative Commons -lisenssillä

Marc Jacobsin Daisy oli kuin palanen unelmakesää. Raikasta ja kukkaista, aurinkoista ja iloista. Jostain syystä haistoin jopa omenaa, vaikka sitä ei tuoksussa pitäisi olla. Sen sijaan villimansikkaa, verigreippiä, myskiä ja vanilijaa tuoksusta löytyy. Kepeä tuoksu viskasi minut keskelle paahtavaa kaupunkia ja sai unelmoimaan timotein täyteisistä niityistä. Fiilis oli siis etäisesti sama kuin Covetin kanssa, kyseisen tuoksunhan tulen aina ja ikuisesti yhdistämään kesään ja urbaaniin kaupunkimeininkiin.

Now Smell This -blogin arvostelu tuoksusta ei ole yhtä mairitteleva. Sen mukaan 18-25 -vuotiaille suunnattu tuoksu on jopa liian kiltti ja no... sanalla sanoakseni särmätön, jotta se tekisi minkäänlaista vaikutusta kehenkään. Voin yhtyä siihen, että tuoksu on hyvin kiltti ja ketäänhäiritsemätön, mutta vaikutuksen se minuun ainakin teki luomalla voimakkaita mielikuvia. Jos omalla lemullaan haluaa erityisesti tyrmätä muut, sen luultavasti voi tehdä yksinkertaisimmin uimalla hajussa. Tosin ymmärrän pointin halussa säväyttää muita omalla olemuksellaan, vaikka sitten sitä tuoksuaan myöten. Vaan ensisijaisesti taitaa kuitenkin useimmilla ideana olla viihtyä itse, eikö niin.

Syntymäpäivätoivelistani kasvaa. Nyt sillä piileskelee jo uusi objektiivi ja mahdollisesti tummanharmaa nahkatakki. Gaah. Voisiko jotain saada etukäteen?

Lex Nokiaa ajavien vastaus kritiikkiin

Eduskunnassa on tänään keskusteltu urkintalaki Lex Nokiasta. Lakia ajavat ovat pääsääntöisesti höpöttäneet ummet ja lammet kaikenlaista liittymätöntä tai muuten vain huteraa, ja kritiikkiin vastataan toteamalla, että eri mieltä olevat eivät vain ole perehtyneet asioihin tarpeeksi. Vanhat demittäjät tunnistavat tällaisen argumentin myös ymmärtämättömyyskorttina.

Lisäksi lol @ lapsipornokortti.

Vanha sokeri janottaa, eli löytö vaatekaapista ja sirkustemppuilua Tigerin kengillä

navyblue jacket 1

Miitistä on virallisesti selvitty (ensi viikonloppuna taas tiedossa uusi miitti, tällä kertaa kaveritreffailujen merkeissä Tampereella), ja kun tästä nyt ei ihan salamana oltu Helsingistä Manseen palaamassa, niin tokihan täytyy pyhittää vähintään yksi iltapäivä maaniselle kauppojen kiertelylle edes takaisin Manskua.

Soviteltuani rajoittunutta vaatevalikoimaani, joka mukaan on päätynyt, päädyin siihen lopputulokseen, että ulkona liikkumiseen tarkoittamani vaihtokengät eivät vain näytä hyvältä kuin korkeintaan nahkahousujeni kanssa (ja niitä ei huvittanut heti uudestaan maanantaina pukea), joten pakkoratkaisuna uskaltauduin liukastelemaan kymmenen sentin tappajakoroillani. Mutta oli se sen arvoista! Tsekatka nyt noita kenkiä! Tuossa jo poikaystävälle murehdin, että mitä tulen koskaan tekemään ilman niitä, jos onnistun ne jossain vaiheessa elämänkaartaan (toivottavasti vasta vuosikausien kuluttua, enkä esimerkiksi tällä viikolla) hajottamaan... Päivän jalkatreenikin tuli näppärästi suoritettua, kun yritti tampata jäistä mäkeä ylös. Enkä edes kaatunut kertaakaan. Olenpa aika akrobaatti!

Olen myös rakastunut uudelleen kaksi vuotta sitten H&M:ltä hankkimaani tummansiniseen villakangastakkiin. Väri tuntuu taas ajankohtaiselta (viime talven kärvistelin sen kanssa, sitä edellisenä olin taas innoissani) ja kaksirivinapitus nyt vaan sopii minulle kuin tukka päähän. Leikkauskin miellyttää tänä talvena takissa enemmän kuin aiemmin. Takki on muuten myös positiivinen poikkeus H&M:n tavanomaiseen laatuun - lähes päivittäinen, kolmen talven käyttö ja takki on yhä kuin uusi. Ehkä en sittenkään tarvitse särmikkäämpää talvitakkia - ainakaan enää tänä talvena. Kaikista mahtavimmat löydöt ovat niitä, joita voi tehdä omasta vaatekaapistaan.

Kuvauksesta kiitos poikaystävälle. En ihan ottanut jalustaa ja kaukolaukaisinta mukaan.

navyblue jacket 2
Takki - H&M, boaleggingsit ja laukku - American Apparel, kengät - Tiger of Sweden

P.s. Löysin kaupoilta jotakin. Taas. Calvin Kleinia shoppaileva mummuni hiljaa siellä nyt! ;D

23.2.2009

Keravalaisessa koulussa poljetaan oppilaiden perusoikeuksia

Suomen perustuslaki, 10 § 2: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton."

Keravalainen koulu rikkoo perustuslakia. Rehtori oikeuttaa oppilaidensa perusoikeuksia vastaan rikkomisen omistusoikeudella taustallaan ajatus siitä, että jokainen on lähtökohtaisesti väärintekijä - ei suinkaan syytön, kunnes toisin todistetaan, vaikka sivistyneet oikeusvaltiot tällaiselle ajatukselle pohjaavatkin.

Kyseessä on koulun oppilaiden tietokoneen käytön reaaliaikainen seuranta - valvova opettaja näkee omalla ruudullaan kaiken, minkä oppilaskin. Toisin sanoen oppilailla ei ole tietokoneella mitään yksityisyyttä ja heidän sähköpostejaan ja muuta yksityisyydensuojan piiriin kuuluvaa viesintää voidaan seurata. Siihen kuuluu mm. Internetissä surffailu ylipäätään. Tätä perustellaan sillä, että valvonnasta ilmoitetaan, ja että näin pyritään estämään väärinkäyttöä koulun omistamilla koneilla.

Tehtäkööt siis vielä selväksi: tämä on aivan selkeästi perustuslain vastaista toimintaa ja se rikkoo yksityisyydensuojaa vastaan, sitä ei mikään plakaati tai omistusoikeus poista.

Saa nähdä kuka ehtii ensin tekemään rikosilmoituksen. Ainakin piraattipuolue on jo julkisesti tulistunut asiasta.

Asiasta raportoi Helsingin Sanomissa Nuorten ääni -toimituksessa kirjoittava lukiolainen.

Lue myös: Tuhat sanaa: Viestintäsalaisuuden uhkana tietämättömyys ja osaamattomuus

22.2.2009

Blogimiittiraportointia!

Jos ei vielä tullut selväksi, niin blogaajamiitti oli iiiihan mahtavan loistava ja ihmiset ihania ja ohjelma kivaa ja ne lahjapussukat, wautsi, ja kaikki ihmiset whoa! Miittiin osallistuminen kustansi 11 euroa per nenä, jolla siis sai ruuan ravintolassa ja ohjelmaa itse miittipaikassa.

Image and video hosting by TinyPic
Pöydässä lasien takana Rhia ja Tiiti.

Kuten Annakin jo ehti raportoida omassa blogissaan, ilta alkoi illallisella italialaisessa ravintolassa, Papa Giovannissa. En ole erityisesti italialaisen ruuan ystävä, enkä liiemmin pidä juustosta, joten juustossa uitettu kanapasta ja lihapullapasta, josta puuttuivat lihapullat, eivät varsinaisesti vakuuttaneet minua, mutta pisteet muuten kivasta paikasta!

Siellä Idhren jo nurkassa valmistautuu illan legendaarisia ilmeitä varten ja kuuntelee Wiken Pasila-turinoita. Turisee toki itsekin. Kuva: Annan poikaystävä, eli Valtteri, eli hovikuvaaja

Image and video hosting by TinyPic
Asutaan Nooran kanssa samalla kadulla, mutta tavattiin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Aika iso maailma!

Ilta jatkui Myllypurossa Kurkimäen Korttelitalolla. Ohjelman alkajaisiksi Anna lausui tervetulotoivotukset, esitteli SKT-Groupin edustajan, Mikon, joka kertoi tuotteista ja lupasi antaa niiden käyttämiseen ohjeita ja neuvoja. Ehkä illan tyylikkäimmät farkut! Olin muuten äimistynyt siitä, miten pitkä Anna on luonnossa. Toisaalta sain itse kuulla illan aikana ainakin viisi kertaa siitä, miten lyhyt itse olen. Nou hätä, olen sinut lyhyyteni kanssa ;).

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic
Hovikuvaaja Valtteri oli myös hovi-dj. Selkeästi eristetty muista.

Image and video hosting by TinyPic
Sitten ne lahjapussit... mmm...

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic
Iki-ihanat Laura (oik.) ja Sharon (vas.). Superherttaisia ja söpöjä tyttöjä. Kuten kuvasta myös näkyy, ihmiset toivat omat juomansa.

Image and video hosting by TinyPic
Mikon lisäksi porukan ainoa miesblogaaja, Silver.

Image and video hosting by TinyPic
Tätä syötiin paikan päällä: Annan äidin leipomaa kakkua (kyllä olikin hyvää!) ja erilaisia sipsejä. Limsatarjoilukin löytyi.

Image and video hosting by TinyPic
Sharon veti illan parhaan karaoke-esityksen. Käytiin mekin Wiken kanssa vetämässä Jemmica Laamasta, mutta siitä ei ikävä kyllä (ja onneksi) ole kuvia. Hah!

Image and video hosting by TinyPic
Tara ja Nadja - ihmisiä, joiden kanssa olisi kyllä pitänyt ehtiä jutskailemaan enemmänkin. Ens kerralla hei! Taustalla muuten Tukholmasta asti tullut Minttu.

Taas istun reunassa ja taas osaan ilmeillä. Oikea meininki! Vieressä kameraan tähyilee suloinen Crislia. Kuten hänkin kirjoitti, en minä oikeasti ole niin pelottava, kuin vakuuttavimmat mielipidetekstini saattavat antaa ymmärtää. Sain pituuteni kommentoinni ohella kuulla tämänkin parin kertaa illan aikana. :) Kuva: Valtteri

Image and video hosting by TinyPic
MouMou, the Disco Queen! Itselleni mieleen tulee tanssiva tulijumalatar - kattokaa nyt, miten se hehkuu ja on kuin pimeydessä lepattava liekki. Energiaa tällä likalla piisasi! Myöhemmin MouMou ja Polkadots riemastuttivat ihmisiä jätesäkkisilikonirinnoilla. Toivottavasti jompikumpi julkaisee tästä blogissaan kuvamateriaalia ;).

Image and video hosting by TinyPic
Lauran korokepohjagladiaattoritappajakorkkarit olivat uskomattomat. Myös Eliiinalla oli huippumakeat kengät, mutta kuva niistä oli niiden muistikortin data erroreiden joukossa. :(

Image and video hosting by TinyPic
Eliiina, Wikke ja minä kaveriposessa. Tsekatkaa muuten Wiken ihana, sininen hame!

Image and video hosting by TinyPic
Oltii Wiken kanssa kenkäsamiksia, ainakin melkein. Molemmilla oli jalassa Tiger of Swedenin Mae 99 -malliset popot, minulla nilkkurimalli, Wikellä avokas. Mitä upeita kenkiä!

Image and video hosting by TinyPic
Carrie tuli taloon... Eikun siis, meille järjestettiin muotikilpailu, jossa tehtävänä oli tuunata roskapussista muotiluomus. Polkadotsin reikämeko oli kerrassaan upea niittivyöllä ja nahkatakilla asustettu kokonaisuus. Voittoon kuitenkin sännähtivät Laura ja Tuhlaus tasaväkisen huutoäänestyksen päätteeksi. Alla oma, yliyksinkertainen luomukseni, johon lopulta ihastuin niin paljon, että toin sen jopa kotiin asti. Lol? Huomatkaa taas asenneilmeet.

Catwalk-kuvat: Valtteri

Image and video hosting by TinyPic
Rubio oli ihana, yhtä hymyä ja onnistuu jätesäkissäkin näyttämään nostalgisen kauniilta. Upeaa!

Kimppakuva jätesäkkikisaan osallistuneista. Mahtavan upeaa! (Klikkaa kuvaa isommaksi) Kuva: Valtteri

Oli siis ihan mahtava miitti! Illan päätteeksi suunnistimme Llauran, Crislian ja sori-nyt-mä-jo-taas-unodin-kenen kanssa kimppataksilla keskustaan ja siitä junalla eteenpäin. Itse jäin Pasilaan, jossa poikaystävä onneksi tuli asematunnelilla vastaan (hiljaista kuin kuolemassa siellä oli, ryöstäjiä ja raiskaajia enemmän huoletti tavaramäärän paino ja se, miten saan raahattua ne anopille asti).

Kuten Nelliina jo ehti hihkua, seuraava miitti pitääkin sitten meidän tamperelaisten järkätä tänne Mansen puolelle. Otetaan keväämmällä uusiksi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...