1.12.2009

Muumilaakson marraskuu

Manailin koko marraskuun ajan sitä, että haluaisin lukea pitkästä aikaa Tove Janssonin Muumilaakson marraskuun, ja nimenomaan marraskuussa. Halusin kirjan myös ehdottomasti omakseni. Kaiveltuani Tamperetta jouduin hämmästyneenä toteamaan, etteihän näitä Muumi-kirjoja löydy yhtään mistään kirjakaupasta. Aikani vitkuteltuani marraskuu alkoi kääntyä kohti loppuaan ja etsimisinto sen myötä, enää ei huvittanut edes alkaa tilailemaan nettikaupoista. Aloin hyväksyä tappioni.

Vaan kuinka ollakaan, marraskuun viimeisenä viikonloppuna mies yllätti velmu ilme naamallaan ja kiikutti eteeni Muumilaakson marraskuun. Mokoma ketku oli etsinyt sen Helsingin työreissullaan käsiinsä ja jemmannut sitä. Niinpä pääsin kuin pääsinkin lukemaan kirjaa marraskuun aikana! ^^ Muutama viimeinen luku nyt sitten tulee luettua joulukuun puolella, mutta se nyt ei haittaa.

Luin kirjaa viimeksi joskus teini-ikäisenä, sitä ennen yrittänyt kahlata sitä jo ihan muksuna. Tove Janssonin viimeisimpiin teoksiin kuuluva tarina on erityisen kaihomielinen ja monimerkityksellinen, harmautta, menetyksen tuskaa, mielenterveyttä, pelkoja ja yksin olemisen käsittelyä. Ihan pienenä se oli mielestäni tylsä ja kalsea, teininä jo vähän parempi, mutta selkeästi sellainen, etten vielä ollut riittävän fiksu älytäkseni sitä. En tiedä olenko vieläkään ihan riittävän sitä, mutta tälläkin lukukerralla taas aukeni uusia juttuja tarinasta, mm. Tuhto-nyydin tapa purkaa pettymystään ja huijatuksi tulemisen tunnettaan tarinoihin, ja Nuuskamuikkusen kehoitus tähän olla päästämättä asioita kasvamaan liian suuriksi. Ihan uutena oivalluksena tuli Vilijonkan traumat ja paniikkikohtaukset ja jo vähän skitsofrenisia piirteitä saavat salaliittoteoriat...

Muumi-kirjoissa olen aina pitänyt siitä, että ne sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin, ne kestävät ja jopa vaativat useita lukukertoja ja tapa, jolla asioita ja ympäristöä kuvataan ja väritetään on hyvin tunnelmallinen. Ne herättelevät aina minussa ajatuksia, ja jopa antavat hyvin myönteistä tsemppausta sinänsä yksinkertaisilla toteamuksilla. Ihania kirjoja, ihania tarinoita.

Onko jokin Muumi-kirjoista jäänyt eritysen hyvin sinun mieleesi?

11 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Ah, Muumi-kirjat ovat sellaisia, että niiden lukeminen toimii jonkilaisena terapiana ja ajatusten selkeyttäjänä. Tove on onnistunut pukemaan sanoiksi niin monia sellaisia asioita, jotka on kyllä tiedostanut, mutta vasta luettuna ne iskevät tajutaan täydellisesti. Ehdoton lempparini on Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, löytyy siis kokoelmasta NÄkymätön lapsi ja muita kertomuksia. Vilijonkan mielenterveydelliset edesottamukset avaavat silmät sellaisella tavalla, että melkein hirvittää. Parhautta.

annika kirjoitti...

Taikatalvi! Kannattaa ehdottomasti lukea se, jos et ole vielä ehtinyt :) Ihana, ihana tunnelma siinä kirjassa. Tove Jansson on kyllä ollut älyttömän fiksu ihminen.

Maria kirjoitti...

Anonyymi, oon samaa mieltä :) Oon kans lukenut tuon kokoelman jossain vaiheessa, ja muistan tuon onnettomuuspelon, hirveän paljon muuta en sitten muistakaan. Siinä taas yksi teos lisää, joka pitäisi lukea uusiksi!

Annika, joo, se on tosi hyvä! :) Oon lukenut sen jo lapsena, ja lukiossa taas kun tein äidinkielen tunnille siitä kirjallisuustutkielman :P En ole varma onko sen jälkeen tullut luettua sitä. Erinomaisen hyvä kertomus sekin :) Muumipappa ja meri taitaa olla nyt viimeisimpiä, joita olen ennen Muumilaakson marraskuuta lueskellut, noin puolitoista kertaa :P

Maria kirjoitti...

Hmm, toivottavati tuo annikan viesti tuosta ilmestyisi vielä näkyviin muillekin, Bloggerilla nyt ollut vime päivinä vähän jotai kitkaa kommenttien kanssa muodossa jos toisessakin :o

Maria kirjoitti...

Noh, Taikatalvesta kumminkin oli puhetta :>

poskisuudelma kirjoitti...

Taikatalvi oli pienempänä ehdoton suosikkini, Marraskuu nousi teini-iässä edelle. Pitäisikin lukea se uudestaan, tuskin minäkään teininä kaikkea tajusin. Ihania kirjoja, aikuisille ja lapsille. :>

Ava kirjoitti...

Muumipappa ja meri on se minun ehdoton rakkaus. Rakastin sita seikkailutunnelmaa jo pienena ihan hpona, ja nyt isona niiden tarinoinen nostalgiointiarvo on mieleton.
Muumilaakson marraskuu on kylla tarinana todella upea kanssa! Siihen ei miulla vaan liity niin suuria henk.koht tunteita.

Hepa-Neiti kirjoitti...

Oon viimeksi lukenut Vaarallisen Juhannuksen. Multa löytyy omasta kirjhyllystä useampi muumi-teos koska olen vannoutunut muumi-fani! :) Vaan tuo teos taitaapi puuttua, täytynee hankkia sekin! Muumit on parhautta!

Maria kirjoitti...

Nyt on sit tämä kirja luettu... Oli aika liikuttavaa tämä Tuhdon kaipuu ja odotus, joka alkoi jo sitten käydä raskaaksi ja vääristyneeksikin... Aika koskettavaa.

J kirjoitti...

Jos haluat Muumi-kirjoja ja mistään ei löydy, niin Muumimuseon kaupasta löytyypi ;) Muutama omani on löytynyt Suomalaisesta kirjakaupasta, jopa.

Maria kirjoitti...

Hei enpä muuten muistanut edes, että Tampereella on tuo Muummuseokin! Hittolainen, en ole edes koskaan käynyt siellä - tähän pitää tulla korjaus!! Kiitos kun muistutit! x)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...