13.12.2009

Käräytä koulusi!

Käytetäänkö koulusi tietokonetunneilla ohjelmia, joilla opettaja voi seurata mitä oppilaiden tietokoneiden ruudulla tapahtuu? Tämä on perustuslain vastaista viestintävakoilua, sillä myös lapsilla ja nuorilla on oikeus viestintäsalaisuuteen, myös siellä koulussa. Käräytä koulusi ja ole mukana nostamassa opettajien ja oppilaiden tietoisuutta! Koulusi viestintäsalaisuuden rikkomisesta voit ilmoittaa täällä. Maaliskuussa lista kouluista, joista on tehty ilmoitus välitetään tietosuojavaltuutelle.

Tsek piraattinuorten tiedote koulu-urkinnasta
Tsek koulu-urkinta.info

"Opettajan tulee tietysti opettaa ja valvoa ryhmäänsä, jotta järjestys säilyy - mikäli opetusta ei valvota, tämä aiheuttaa helposti järjestyshäiriöitä, jotka haittaavat muiden oppimista. On kuitenkin selvää, että tämä valvonta ei voi tapahtua millä keinolla tahansa. Sitä, että opettajat, joiden tulisi olla lapsille ja nuorille esimerkkeinä, rikkovat lakia jopa järjestelmällisesti, ei voida hyväksyä." -koulu-urkinta.info

On ajatuksena aivan kamala, että mikä tahansa yleissivistävä laitos, jonka on tarkoitus olla mukana kasvattamassa uusia yhteiskunnan jäseniä, harrastaa järjestelmällistä perusoikeuksien loukkaamista. Miten koululaisille ja nuorille voidaan välittää viesti siitä, että heillä on oikeuksia, joita heillä on kaikki oikeus ja velvollisuus puolustaa, jos tällainen laitos itse kävelee noiden oikeuksien yli?

Voin kuvitella, että joissakin paikoissa tästä asiasta puhuminen voitaisiin katsoa luokahuoneessa jopa häiriköinniksi ja pullikoinniksi, luultavasti omalla yläasteellani näin olisi ollut - millaisen viestin se sitten antaa kasvaville sukupolville? Tottele auktoriteetteja ja ole kiltisti hiljaa silloinkin, kun oikeuksiasi poljetaan silmiesi edessä? Älä häiritse tätä (kyseenalaisin perustein järjestettyä) yhteiskuntarauhaa puuttumalla siinä vallitseviin vääryyksiin? On väärin vaatia järjestelmää kunnioittamaan oikeuksiasi?

23 kommenttia :

Nemariel kirjoitti...

no huhhuh. yläasteella oli aina käytössä sellain ohjelma ja opettaja pysty "ottamaan haltuun" oppilaan koneen.. ei pahemmin viittiny missään ns. kriittisillä sivuilla kuten galleria (haha) lueskella kavereitten laittamia, välillä melko henkilökohtasiakin juttuja :D

Maria kirjoitti...

Joo, meillä oli varmaan kyllä aika samanlainen systeemi. :> En tiedä mikä on nykytilanne ja olikohan lukiossa tuota... En muista että ainakaan olisi sanottu näin. Taisi olla luottamus vähän paremmalla jamalla ja idea sekin et tehkää mitä teette kuhan annetut hommat tulee jokaisen tehtyä...

lindalinda kirjoitti...

Meille yläasteella _sanottiin_ että olis tällänen ohjelma, mutta valinnaisen atk:n jatkuessa tajusin lopulta että se olisi meidän silloiselle atk-maikalle aivan hänen kykynsä ylittävä homma (hän esimerkiksi moitti minua siitä että käytin näppäinyhdistelmiä, vaikkapa ctrl+c:tä right click+'valitse kopioi':n sijaan) saada kyseinen ohjelma toimimaan aataminaikuisilla koneilla :D

En tiedä onko meininki muuttunut, mutta jotenkin vaikuttaa siltä että atk-opetus on aivan ala-arvoista. Se lykätään sille opettajalle jolla ei muuten tule tunnit täyteen ;) Kaksi vuotta kyseistä opettajaa oli aivan liikaa. Se sentään laski mun atk-arvosanaa numerolla koska (and I quote) "Ei ole tarkoitus opetella tekemään kotisivuja koodaamalla, pitää opetella käyttämään PageBuilderia". Okay, thankssss...

Maria kirjoitti...

Lindalinda, hehe, joo taitaaa olla noitakin tosiaan, että ajatellaan, että pelkkä "uhkailu" on riittävä toimenpide.. :P Aika tumpeloita on kyllä tosiaan ollu monet meidänkin atk-opettajat, silleen karisee ukottavuus kun oppilaat osaa käyttää asioita luontevammin kuin opettajat itse. Yläasteella yks mies jopa osasi neuvoa et Open Office on hyvä juttu... :P

Toisaalta onhan se sillä tavalla hellyyttävää, että opettajia ja oppilaita lähentää se, että opettaja pyytää oppilasta laittaan dvd-soittimen toistamaan elokuvaa tai laittaa videotykin toimimaan ;P

Maria kirjoitti...

..Tai siis että jopa osasi kyllä neuvoa Open Officea, se teki muhun nyt takautuvasti vaikutuksen jopa :P

r kirjoitti...

Voi harmi, kun en enää ole kotipaikkakuntani lukiossa tai yläasteella. Tuo oli siellä niin yleistä.

Anonyymi kirjoitti...

miten sun mielestä tämä asia sitten olisi hyvä ratkaista? esimerkiksi koulu-urkinta.info -sivustolla esitetty ratkaisuehdotus, jossa luokka istuu selkä päin opettajaan niin että opettaja näkee kaikkien oppilaiden näytöt on käytännössä monellakin tavalla toimimaton. kaikissa tietokoneluokissa koneet eivät suinkaan ole "perinteisessä luokkahuonemallissa" riveittäin ja jonoittain järjestettynä. saatika sitten mallin aiheuttama epäergonominen työasento, jossa oppilaat joutuisivat kuikuilemaan selkänsä taakse nähdäkseen opettajan tai kääntyilemään jatkuvasti.

tarkennuksena vielä, minunkin mielestäni kaikille ihmisille kuuluu viestintäsalaisuus, eikä opettajalla tai kenelläkään muullakaan ei ole asiaa toisen ihmisen henkilökohtaisiin viesteihin.
käytännön koulun arjessa sosiaalistaminen yhteiskuntaan tapahtuu kuitenkin pääasiassa aineiden oppisisältöjen kautta. ensisijaista on se, että oppilas on aktiivisesti mukana opetuksessa ja oppimisessa ja jos tuntien aikana oppilas keskustelee esim. irc-galleriassa, ei tämä tavoite täyty. yleensähän yläkouluikäiset ovat myös oppivelvollisuusikäisiä.
mielestäni koulun sosiaalistamistehtävistä onkin se, että nuori ihminen saadaan ymmärtämään se että yhteiskunnassa on paitsi yksilön oikeuksia, myös velvollisuuksia ja niiden kanssa on opittava tasapainoilemaan.

Maria kirjoitti...

Mun mielestä on kyllä erittäin oleellista, että laitos tekee itse sen mitä saarnaa. Oikeudet eivät ole vain ulkokultaisia juttuja jossain toisessa ulottuvuudessa, joista puhutaan kauniilla sanakäänteillä niiden tarkoittamatta mitään konkreettista. Se oikeastaan onkin nykyisessä opetuksessa ongelma - oikeuksista puhutaan ja niihin viitataan, mutta aika harvalta jää tajuamatta mikä niiden arvo ja merkitys meille jokapäiväisessä arjessamme on. Liian harva on yhtään kiinnostunut siitä mitä noille oikeuksille tapahtuu, kovin moni ei edes tunnu tuntevan mitä kaikkea heidän oikeuksiinsa edes kuuluu!

Mielestäni on ihan riittävää, että opettaja asettaa oppitunnille tavoitteet, joiden tulee täyttyä. Tavoitteiden valvomista voi valvoa esimerkiksi palautettavilla tehtävillä, jotka mahdollisimman hyvin mittaavat asian oppimista ja omaksumista. En näe mitään pahaa siinä, jos oppilaat vähän surffaavat galtsussa siinä sivussa, jos osoittavat, että omaksuttava asia on heillä hallussa. Mielestäni ei oleellista ole se, että oppilaat noudattavat jotain sotilaskuria ja pysyttelevät tiukasti yhdellä tietyllä sivustolla (ei se ole muutenkaan se keino, miten useimmat käyttävät Internettiä), vaan se, osataanko asia, joka pitäisi osata. Samahan se mitä siiä sivussa puuhaa, jos työt vaan tulee tehtyä ajallaan, eikö?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä, olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että jos työt tulevat ajallaan tehdyksi, on todelakin aivan yhdentekevää mitä siinä sivussa puuhataan. Harmi vain, että aika harvan yläkouluikäisen itseohjautuvuus on sillä tasolla että he tämän ymmärtäisivät. Usein saattaa käydä niin, että oppilaiden koko oppitunti menee juuri niissä "sivupuuhailuissa". Tietotekniikan tunneista minulla ei ole kokemusta, koska ilmeisesti minulla on opetettavia tunteja muutenkin riittävästi, mutta erilaiset tietotekniikkaan liittyvät tavoitteet kuuluvat muihinkin aineisiin.

"Kontrollitehtävät" toimivat kyllä ryhmästä riippuen joskus, mutta valitettavan usein käy niin, että osa oppilaista jättää ne palauttamatta keskittyen tunneilla kaikkeen muuhun. Ja surullista kyllä, useimmiten nämä oppilaat ovat sellaisia, joilla on muutenkin erilaisia ongelmia koulunkäynnin suhteen ja usein he ovat esimerkiksi suorastaan syrjäytymisvaarassa olevia oppilaita.

Maria kirjoitti...

Jos on ongelmia opiskelijoilla organisoida ajankäyttöään tai muistaa, että jotain piti tehdäkin, niin tähän varmasti auttaa opettajan tiukka muistutus tehtävistä ja mahdolliset lisäohjeet. Jos taas tehtäviä ei palauteta, niin siitähän voi sitten opettaja vetää johtopäätöksensä osaamisesta ja antaa vastavuoroisesti oppilaalle oman palautteensa. Jos taas tämä ei oppilasta kiinnosta yhtään, se on hänen oma mokansa, eikä sitä asennevammaa luultavasti korjata lisäämällä valvontaa, vaan ihan muilla keinoin.

Anonyymi kirjoitti...

Itse asiassa perusopetuksen piirissä olevilla oppilailla ei tiukkakaan muistutus ja ohjeistus välttämättä auta. Tottahan toki oppilas numerossaan ja/tai muissa palautteissa näkee, miten tuntityöskentely on opettajan mielestä sujunut, mutta kun tässä on se laajempi konteksti myös, johon myös tässä koulu-urkinta-kampanjassakin viitataan.

Koulun tehtävänä tosiaan on sosiaalistaa oppilaitaan aktiivisiksi toimijoiksi ja osaksi yhteiskuntaa. Tähän tähtää myös opetussuunnitelma ja näin ollen myös tunneilla opetettavat asiat. Useissa aineissa tietotekniikkaa käytetään nimenomaan oppimisen apuna ja välineenä ja tarkoituksena on esimerkiksi oppia tiedonhakutaitoja ja lähdekritiikkiä. Jos oppilas kaikilla tietokoneavuisteisilla tunneilla viettääkin aikansa mesettämällä tai galtsun parissa, kumuloituvat seuraukset hyvin nopeasti. Oppilaalla jää sisäistämättä monia sellaisia taitoja, jotka nykyisessä yhteiskunnassa ovat hyvinkin tarpeellisia. Samoin hän jää opetettavissa aineissa helposti jälkeen.

Mitä asennevammoihin ja muihin vastaaviin tulee, näen ne useimmiten oppilaan ikäkauteen liittyvinä "oireina". Useimmat asennevammat korjautuvat iän ja kokemuksen karttuessa ja mielestäni opettajana minulla on velvollisuus vastata siitä, ettei oppilas suhteettoman paljon joudu tulevaisuudessaan kärsimään siitä, miten kasiluokalla tärkeintä elämässä oli kaverit ja youtube-videot, eikä niinkään opiskelu. Useimmiten peruskouluikäiset oppilaat ovat kuitenkin vielä hyvinkin lapsellisia, eivätkä näinollen pysty tekemään kauaskantoisia päätöksiä kovinkaan hyvin.

Minulla ei ole vastausta kouluissa esiintyvään urkintaongelmaan. Haluan tuoda esille oman mielipiteeni asiasta, sillä koska näkökulmani muodostuu kouluinstituution sisältäpäin, tuntuu se olevan hyvin erilainen kuin niiden, jotka tarkastelevat asiaa ilman läheistä kontaktia koulumaailmaan.

Maria kirjoitti...

Kenties osaat opettamisen ammattilaisena sitten tarjota sen paremman ratkaisun. Selvää on, että perusoikeuksien rikkominen ei voi olla mikään ratkaisu.

Maria kirjoitti...

...Ja siis paremman ratkaisun siihen esitettyyn oppilaiden tietokoneidenkäyttö/oppimisongelmaan.

Maria kirjoitti...

En muuten sinänsä pidä teini-ikäisten älykkyyden tai vastuullisuuden aliarvioimisesta tai lähtökohdasta, että nuori on kykenemätön harkintaan ja jotenkin luontaisesti vastuuton (rippikoulu näyttäytyy muuten instituutiona tässä valossa aika epäilyttävänä juttuna). En muista omasta nuoruudestani mitään raivostuttavampaa kuin aikuisten jatkuva aliarviointi ja typeränä ihan vaan iän ja luokka-asteen perusteella pitäminen. Sitä vastaan jo teki vähän mieli kapinoidakin, vaikka muuten olin esimerkillinen ja tunnollinen oppilas.

Jos nuorilla on omat juttunsa, jotka ovat heille tärkeitä, niin niiden häiriönä pitämisen sijaan voisi miettiä voitaisiinko niitä hyödyntää oppimisessa ja opetuksessa. Joka tapauksessa mesettely ja Youtube ei ole missään nimessä vain nuorille ominaista netinkäyttöä, vaan niitä käyttävät ihan aikuisetkin. Koska ne ovat niin kiinteä osa nykyistä nettikulttuuria, olisi sijaa harjoittaa jonkinlaista mediakasvatusta näidenkin asioiden kohdalla, vaikka sitten muun opetuksen seassa sen sijaan, että dumabataan koulun ulkopuoliseksi viihteeksi, josta kukaan aikuinen ei nuoren kanssa asiallisesti keskustele. Näin meillä koulussa tapahtui.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, kuten jo edellä mainitsinkin, vaikka toiminkin opettajana, ei minulla ole esittää ratkaisua tähän esille nostettuun ongelmaan. Ennemminkin olen yrittänyt keskustelullani tuoda esille sen, että ilmiöllä on myös toinen puoli ja tavallaan koettanut taustoittaa sitä, miksi näin "pohjois-korealaiseen" toimintatapaan on joissakin kouluissa lähdetty. Arveluttavaahan tuollainen siis toki on, mutta mielestäni ongelmaan ei kovin helposti ole myöskään löydettävissä ratkaisua. Onkin mielestäni aiheellista pohtia, onko kuuluuko jokaisen perusoikeuksiin galtsusurffailu tai mesettäminen tilanteessa kuin tilanteessa? Millaista kuvaa yhteiskunnasta koulu, jossa mainitunlainen käytös sallitaan, taas puolestaan luo?

En nyt voi kollektiivisesti puhua kaikkien opetustyötä tekevien puolesta, mutta omassa opetuksessani totta kai käytän Youtubea ja muita vastaavia palveluita, blogeja sekä erilaisia sosiaalisen median keinoja osana opetustani. Edellisessä viestissäni yritinkin nimenomaan tuoda esille sitä, miten erilaiset mediakasvatukselliset tavoitteet on nykyisin integroitu osaksi useita oppiaineita.

En muuten minäkään pidä yhtään ikään perustuvasta kategorisoimisesta.
Edelleenkin ihmisten erilaiset alentuvat asenteet ärsyttävät minua.

Mielestäni en itse syyllistynytkään siihen, että olisin aliarvioinut kaikkien teini-ikäisten kykyjä tehdä itsenäisiä päätöksiä saatika väittänyt tietynikäisten olevan "luontaisesti vastuuttomia". Väitän kuitenkin, että eri kohdissa elämäänsä oleville ihmisille asiat priorisoituvat erilaiseen järjestykseen. Mielestäni mielekästä ei ole kuitenkaan kapinoida sillä tavalla, että voi samalla tulla hankaloittaneeksi omaa tulevaisuuttaan. En kuitenkaan tarkoita sitä, että idealismin ja kapinan tulisi loppua "aikuistumiseen". Kannatan ehdottomasti idealismia, enhän muuten kävisi esimerkiksi tätä keskustelua.

Jäin kuitenkin pohtimaan, että ihanko oikeasti sinun mielestäsi esimerkiksi kaikki kahdeksasluokkalaiset ovat kypsiä päättämään yksin omista asioistaan ja lyömään lukkoon sellaisia ratkaisuja, jotka saattavat vaikuttaa vielä vuosikymmenien päässäkin?

Sasse kirjoitti...

Kiitos tästä, kävin oman koulunikin tuonne ilmoittamassa.

Maria kirjoitti...

Kys ei ollut siitä, että jokaisen oikeuksiin kuuluu mesetys, vaan tästä:

""Rikoslaki 38 luku: Tieto- ja viestintärikoksista

3 §: Viestintäsalaisuuden loukkaus

Joka oikeudettomasti

1) avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä taikka

2) hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta,

on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava."


Jos opettaja vakoillessaan pääsee lukemaan esimerkiksi kahden oppilaansa kahdenkeskistä, yksityistä mesekeskustelua tai sähköpostiviestiä, hän syyllistyy viestintäsalaisuuden loukkaamiseen.

Minä en ole lainkaan vakuuttunut, että mitään kovin ihmeellistä ongelmaa on tuntityöskentelyssä edes olemassa, ei mitään sellaista, minkä mukamas tällainen lainvastainen kyttääminen ratkaisisi. Jännästi tulee ne läksytkin tehtyä, vaikka varmasti kotonakin ne miljoona virikettä.

Syrjäytymisvaarassa olevat häirikköoppilaat taas ovat joka tapauksessa marginaalista porukkaa, eikä heidän ongelmansa tällä ratkea, he tarvitsevat aivan erilaista huomiota kuin sen, että opettaja lukee laittomasti heidän mesekeskustelujaan.

"Jäin kuitenkin pohtimaan, että ihanko oikeasti sinun mielestäsi esimerkiksi kaikki kahdeksasluokkalaiset ovat kypsiä päättämään yksin omista asioistaan ja lyömään lukkoon sellaisia ratkaisuja, jotka saattavat vaikuttaa vielä vuosikymmenien päässäkin?"

En väittänyt sellaista. Väitän, etteivät he ole niin typeriä tai vastuuttomia kuin yrität antaa ymmärtää. Hyvin meillä ainakin toimi jo yläasteella tuntityöskentely, vaikka siellä sivussa mesetettiin ja surffattiin iloisesti ties missä, hienosti kaikki palauttivat tehtävänsä tunnin lopuksi, kun opettaja niin käski. Useimmat nuoret ovat hyvin ajattelevaisia, fiksuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka tarvitsevat vain oikeanlaista motivointia, kannustusta ja myönteistä palautetta. Vakoileminen, luottamuspuutteen alituinen osoittaminen ja mäkättäminen eivät motivoi juuri ketään toimimaan oikein yhtään missään, ei aikuista eikä nuorta.

Maria kirjoitti...

...Sitä paitsi, 15-16-vuotiaitahana valtio pitää jo varsin kykeneväisenä tekemään loppuelämäänsä koskevia päätöksiä, siinä kun pitäisi osata valita peruskoulun jälkeinen opiskelupaikka, millä taas voi tosiaan olla kauaskantoisia seurauksia. Pitäisi osata valita joko oikea linja ammattikoulusta tai sitten lukio, ja alusta asti lukiossakin jo oikeat aineyhdistelmät. Pitäisi tietää jo siinä suunnilleen ysiluokan puolessa välissä, ellei jo vähän aikaisemminkin, mitä haluaa ainakin teoriassa tehdä loppuelämänsä. Siinä ei galtsuttelu paljoa kupissa paina.

Jos ysiluokkalainen osaa päättää mitä lähtee opiskelemaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi ja valinnasta riippuen mitä sen jälkeen, väitän, että muutkin yläasteikäiset ovat kykeneviä ajattelemaan sen verran, että tajuavat opiskelun olevan tärkeä juttu tulevaisuuden kannalta. Itse asiassa, mä itse ymmärsin sen jo ala-asteella hyvin selvästi ja kirkkaasti, kiitos kotona väännetyn rautalangan. Ei se itse asiassa ole kovin vaikea konsepti tajuta. Jos sitä ei yläasteikäinen allekirjoita, vika luultavasti on taas jossain muualla kuin siinä, että koneella pyörii mese. Jos esimerkiksi kotona on ongelmia ja pahimmillaan vaikka väkivaltaa, en yhtään ihmettelekään, jos koulu ei vaan rankkaa muksun tärkeysjärjestyksessä ja kiinnostusasteikolla ekaks tai edes top-10:iin. Taas tarvitaan joitain muita keinoja kuin mesen vakoilu tai edes ne yleissivistävät nettitehtävät.

Mulla on itse asiassa kokemusta tällaisesta tilanteesta lähisukulaispojan kautta. Kotona aivan hirveä olla, alkoholiongelmia, tupakkaa, ystäväpiirisssä jopa huumeidenkäyttäjiä. Älyttömän älykäs ja ajattelevainen kaveri nuoresta asti ja saa heti luokan kirkkaimpia numeroita, kun hetken menee hyvin, mutta jotenkin vaan ei ole tullut ala-asteelta saakka opettajien kanssa ollenkaan toimeen. Opettajat simputtavat, ottavat silmätikukseen ja tekevät koulunkäynnistä entistä vaikeampaa, kun ei se meinaa muutenkaan tätä kaveria kiinnostaa. Joka suunnasta saa osakseen vain saarnoja ja mäkätystä tai haudankylmää hiljaisuutta. Ei ollenkaan myönteistä palautetta aikuisilta. Ainoa henkireikä on kaveriporukka, eikä sekään aina niin iloinen juttu. Onneksi tää kaveri sai nyt edes peruskoulunsa suoritettua ja muutti pois kotoa, ehkä se elämä alkaa taas näyttää paremmalta.

Samaa kokemusta oli lukiosta corollamiesten osalta. Ensin kaksi vuotta pistetään läskiksi ja kurssit menee ripaa hipoen läpi, mutta heti kun vähän skarpataan kirjoitusten alla, numerot nousee kohisten. Ei kyse ole henkisten ominaisuuksien puutteesta tai edes kehittymättömyydestä, jolla nyt tietysti on helppo perustella vaikka mitä, vaan oikeanlaisista ihmisten välisistä kohtaamisista ja motivoinnista, toisen kunnioittamisesta ihmisenä.

Maria kirjoitti...

Ja noin muuten minä jätän ihan ilomielin ne ratkaisut tuntityöskentelyn etenemisestä ammattikasvattajien harteille, mikäli ammattikasvattajat katsovat, etteivät jo tarjoamani toimintamallit ole käytännöllisiä. Onhan se toki teidän vastuunne.

Minua kiinnostaa ensisijaisesti vain se, että joka ikisen kansalaisen perusoikeuksia kunnioitetaan tässä yhteiskunnassa, ei vain aikuisten, vaan myös alaikäisten. Heillä on aivan yhtä suuri oikeus tulla kohdelluiksi oikeudenmukaisesti ja heidän oikeuksiaan kunnioittaen, itse asiassa, lastenoikeuksien kautta alaikäisille suunnattu on aivan erityisiä oikeuksia, joiden tarkoitus on suojella heitä aikuisten vääriltä toimilta heiltä kohtaan. Se, että monessa asiassa lapset katsotaan aikuisista vähäisimmäksi (joidenkin mielestä lapsia saa kuritustarkoituksissa jopa lyödä, toisin kuin aikuisia ihmisiä ei missään nimessä saa lyödä) kertoo omaa huolestuttavaa kieltään. Uskon, että olemme tästä täsmälleen samaa mieltä.

Vakoilisitko työtoverisi sähköpostiviestejä? Edes sen varjolla, ettei työtoverisi tee töitään kunnolla? Aivan ennenkuulumaton ajatus. Täsmälleen saman ennekuulumattomuuden tulisi ulottua myös alaikäisiin.

Kyllä valtiokin haluaisi meitä kansalaisia vakoilla (se tekee pyrkimyksiä laajentaa vakoilua koko ajan, tällä hetkellä meitä vakoilee jo Ruotsin tiedustelupalvelu), koska sen avulla olisi helpompaa pitää järjesteystä ja valtaa, aivan kuten opettajakin voisi haluta vakoilla oppilaitaan, jotta työrauha säilyisi paremmin. Mutta se helppous ei anna oikeutusta rikkoa perusoikeuksia. Ei anna oikeutusta valtiolle, ei anna oikeutusta opettajalle.

s kirjoitti...

http://yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/2009/12/koulukuvia_kaytettiin_oikein_ylivieskassa_1270183.html
Mitäs tuumit tästä?

Anonyymi kirjoitti...

Onpa vastenmielinen kampanja. Pelkkä nimi aiheuttaa vilunväreitä. Työni puolesta joudun joka päivä kohtaamaan oikeita haasteita ihmisten perusoikeuksien puolesta ja siksi tälläinen höpö höpö-kampanja nostattaa pelkästään kiukkua. Mikäli haluaa kerätä ilmaisia fanipisteitä nuorilta, on tämä tietenkin helppo tapa päteä ja kalastella.

Maria kirjoitti...

S, en osaa ottaa näin äkkiseltään ottaa kantaa, mutta jos asiantuntijat ovat asiaa pohtineet ja antaneet selkeitä ohjeistuksia, on se ainakin parempi kuin opettajien harrastama mielivalta, oli se sitten miten paljon tahansa "lasten parhaaksi", millä verukkeella nyt tosin on tässä maassa oikeutettu jopa perustuslainvastaista ennakkosensuuria.

Anonyymi, tuo nyt on tuommoista tyypillistä "kun meillä on näitä isoja ongelmia niin kukaan ei saa puuttua näihin pienempiin ongelmiin" -retoriikkaa. Tuskin on sinun arvokkaasta työstäsi pois se, että eri ihmiset pyrkivät korjaamaan eri väryyksiä. Olisit iloinen, että ihmisiä herätellään olemaan aktiivisia ja hyödyntämään niitä vaikuttamisen kanavia, joita heillä on käytössään.

Maria kirjoitti...

...Ja voin kyllä vakuuttaa sinulle, että mikä tahansa se sinun työsi onkaan, maailmasta voidaan aina kaivaa vielä jotakin perustavammanlaatuisella tavalla väärää ja kamalaa, jonka ajamisella taas sinunkin työsi voidaan leimata kiukkua nostattavaksi höpöhöpökampanjaksi, jolla yritetään vaan kalastella pisteitä ja päteä ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...