10.11.2009

Surupuku

Kuulin tuossa eilen bussissa tutun biisin jo useamman vuoden takaa. Olin teininä kova Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen fani ja popitin biisejä täysillä huoneessani hoilaten tietysti mukana. Melodia iski, sanat, joista huomasi, että niiden takana on ajatusta, iskivät, vaikkei sisältö aina täysin auennutkaan. Jotkut tietysti aukesivat. Surupuku oli yksi niistä, jotka jäivät vielä maailman menosta jokseenkin kiinnostumattomalle 16-vuotiaalle vähän etäiseksi paatokseksi, mutta kun musiikki rokkas ja fiilis oli hyvä, niin kyllähän sillekin lämpesi.

Noh, bussissa tunnistin tietysti heti tutun melodian ja sanatkin muistin lähes kaikki ulkoa, joten hyräilin siinä hiljaa itsekseni ilahtuneena siitä, että tämä jo unohduksiin painunut tuttavuus palasi näin ihastuttamaan matkaani. Sitten mulla sytytti. Sanat olivatkin yhtäkkiä ihan uudella tavalla merkityksellisiä ja täysin omia fiiliksiäni kuvaavia (ei ihme, enhän tosiaan vielä 16-vuotiaana ollut kovinkaan perehtynyt siihen miten perseellä, osittain tietämättömälläkin tavalla nykypolitiikkaa ihan oikeasti tehdään ja miten ihmisten oikeuksia poljetaan sivistysvaltiossakin ihan surutta). "Joojoo, just näin se on!"



"-- Kun yhteinen maailma on
Pelkkää mielikuvitusta,
Minä pukeudun surupukuun
Ja surupuku on musta.

Jos oikeutta enemmän vain nähdä saan,
Voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan.
Mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallusta,
Ylläni on surupuku ja surupuku on musta. "


Pitääkin ihan alkaa kaivella tuota muinaista levyvarastoa ja etsiä tämän kokoonpanon omistamani levyt, tähän pitää tutustua uudelleen!

On se kasvaminen ja vanheneminen jännä juttu, maailma näyttäytyy ihan eri valossa kun tieto, ymmärrys ja näkökulmat kehittyvät ja muuttuvat. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna en malta odottaa, miltä maailma näyttää minulle kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua!

3 kommenttia :

bubble kirjoitti...

Rautiainen+Niskalaukaus on kyllä hyvä, itsekin sitä tuli kuunneltua muutama vuosi takaperin. Voisikin kaivaa mp3t jostain arkistosta taas esiin :)

(Mulla on näitä omituisia musiikkiperversioita, kun saatan tykätä Kotiteollisuudesta ja Justin Timberlakesta.. Kumpaakaan en silti viralliseen määritelmään musiikkimaustani listaisi, eh.)

Maria kirjoitti...

Hehe joo, onhan mullakin aika sekalaiselta alalta noita hyviä artisteja, ei se väärin oo! ;D

juskan kirjoitti...

Tuo kuvailemasi fiilis on kyllä kullan arvoinen. Se on ihan mahtavaa, kun kuulee pitkästä aikaa jonkun vanhan ystävyyden ja huomaa, että sen takana on jotain mitä ei ole ennen hoksannut/tullut ajatelleeksi. Alteaampa täälläkin siis kaivaa levyhyllyä...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...