6.11.2009

The Shield - Lain varjolla

Olen kyllä täysin vakuuttunut siitä, että The Shield on paras koskaan tehty sarja. Seitsemän kautta tiukkaa tykitystä vuodesta 2002 ja IMDB:n pisteet huimat 8,9. Michael Chiklis rokkaa kaljupäisenä kovispoliisina, toisin kuin parikymmentä vuotta sitten semikaljupäisenä pehmopoliisipäällikkönä. Aikamoinen roolinvaihdos, ja se toimii täydellisesti.

The Shield kertoo Los Angelesin Farmingtonin piirikunnan poliiseista keskittyen nelihenkisen Iskuryhmän ympärille. Iskuryhmää johtaa detective Vic Mackey, kadut ja jengit ja näiden huumebisnekset läpikotaisin tunteva kaveri, jolla on aina langat käsissään. Mackey hoitaa hommansa ja pitää tiiminsä kanssa kadut ojennuksessa, mutta on myös tunnettu taipumuksestaan eettisesti arveluttaviin metodeihin tavoitteidensa saavuttamiseksi. Koko sarjan aloitusjakso osoittaa tämän kaikessa raakuudessaan - katsojan ei pidä kuvitella, että Mackey tai hänen miehensä olisivat mitään puhtaita pulmusia. Katsojan ei pidä silti kuvitella sitäkään, etteikö Mackey olisi "hyviksien", eli tavallisten, elämäänsä parhaansa mukaan elämään pyrkivien ihmisten puolella.

Jokaisessa jaksossa katsoja joutuu pohtimaan, mikä oikeastaan on moraalista ja mikä ei, mikä on oikein ja mikä ei. Juuri tämä jännite ja veitsen terällä taiteilu tekee sarjasta läpikotaisin niin erinomaisen - ehdottomia totuuksia ei ole, mustavalkoisuutta saa hakemallakin hakea. Muutama periaate Mackeylla on: viattomat eivät ansaitse kärsimystä ja kaveriin pitää voida luottaa, perhe on kaikkein tärkein. Kaikki muu on vain kaupankäyntiä pienimmän haitan logiikalla.

The Shieldiä on tehty seitsemän kautta, ja niistä kuudes on pyörinyt nyt hyvän aikaa Nelosella. Sarja on kirjoitettu ilmiömäisen hyvin (huomaatte, että tulen toistamaan tätä vielä pariin otteeseen): juoni on äärimmäisen uskottava, pysyy koko ajan kasassa (tarkoitan oikeasti aivan koko ajan, mitään turhaa ei ole eikä juttu karkaa käsistä hetkeksikään), tapahtumat liittyvät toisiinsa monilla eri tasoilla ja vielä viimeisessäkin kaudessa mukana seuraavat tapahtumat, jotka tapahtuivat jo ensimmäisessä jaksossa. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö sarjaa vaivaisi saippuaoopperamainen papukaijatoisto, jossa joka jaksossa toistetaan aikaisemmat tapahtumat, eikä se olisi mahdollistakaan, sillä koko ajan tapahtuu niin valtavan paljon. Aikaisempia tapahtumia ei kuitenkaan unohdeta eikä niiden yli kävellä ja toivota, että katsoja ei muista niitä. Kaikkea kerrottua kunnioitetaan ja kaikki tapahtunut vaikuttaa hahmojen kehitykseen.

Ja ne hahmot. En ole eläessäni nähnyt sarjaa, jossa näin pitkällä aikajänteellä hahmot olisivat kerrassaan näin hyvin kirjoitettuja. Jokainen on oma, harmaankirjava tapauksensa hyvine ja huonoine puolineen, ja jokainen hahmo oikeasti muuttuu ja kasvaa (tai joidenkin tapauksessa puhutaan enemminkin taantumisesta) sarjan edetessä. Hahmot ovat äärimmäisen kiinnostavia ja mikä parasta, uskottavia. Supersankareita ei ole, eikä yksikään hahmo ole vain yhdenlainen, käsikirjoittajan määräämien attribuuttien vanki. Juoni on dynaaminen ja ihmiset ovat dynaamisia. Näyttelijät ovat ihan huippuluokkaa.

The Shield on myös kuvattu tyylikkäästi ja erottuvasti: Paikoitellen kuvaus muistuttaa hieman dokumentteja käsivarakameroineen ja kuvakulmineen, taustamusiikkia on vähän ja kun sitä on, se ei ole sarjaa varten sävellettyä lirkutusta. Useimmiten taustat ovatkin tapahtumapaikkojen ääniä, ja ne luovat täten aidon tunnelman. Katsojalle ei taustamelun tai muidenkaaan asioiden puolesta sanella, miten asioihin ja tapahtumiin pitäisi suhtautua, (tiedättehän esimerkiksi miten Tappajahaissa juuri se tietty tunnusmusiiki kertoo, että nyt on hai ja vaara ja ruumiiden tulo lähellä, kannattais pelätä) vaan asiat esitetään sellaisina kuin ne ovat, ja vastuu vastaanottamisesta jää katsojalle. Voi rakastaa tai inhota, ärsyyntyä tai pysyä neutraalina, pelätä tai nauraa - sarjantekijät eivät ole sanelleet oikeita tai vääriä vastauksia näihin asioihin. Tässäkin mielessä sarjasta tulee paikoitellen mieleen dokumentaarisuus, vaikka hahmot ja tapahtumat itsessään ovatkin täyttä fiktiota.

Tämä myös korostaa entisestään käsikirjoituksen tärkeyttä - kun apuna ei ole kerronnassa suoraan tunteita ohjaavia tehokeinoja, on asiat esitettävä hahmojen toiminnan kautta mahdollisimman selkeästi ja perustellusti. Myös näyttelijöillä on iso työ välittää roolihahmojensa kulloisetkin tunnetilat ihan vain omalla itsellään, silti mitenkään liioittelematta. Hahmojen teot voivat olla itsessään jopa vastenmielisiä, mutta silti on ihailtava sitä, miten hahmot on rakennettu ja tuotu tähän tilanteeseen, ja miten viimeistä hengenvetoa myöten hahmo tekee asioita juuri oman, pitkällä aikavälillä rakennetun kehyksensä puitteissa. Se ei silti tarkoita ennalta-arvattavaa käytöstä, sillä eihän katsoja kaikkea kaikista hahmoista koskaan voi tietää.

Vaikka kerronta on tehosteista pelkistettyä, se on silti aivan omaa luokkaansa mihinkään muuhun verrattuna. Jokaisella kaudella ja jaksolla on oma teemansa, mutta sitä ei tungeta silmistä ja korvista alas, vaan teemoja käsitellään hyvin hienovaraisesti nyanssien kanssa pelaten. Eri toimijoiden valinnat ja valintojen seuraukset voivat vasta lopussa osoittaa, mitä oikeastaan on haluttu sanoa ja mikä se teema onkaan ollut. Kun Vicin oikea käsi yrittää pyörittää rikollisia pikkusormensa ympärillä saadakseen aikaan halutun lopputuloksen ja homma kusee hänen osaltaan täysin, eräs roistoista toteaa tälle, että tunteellisuus tuhoaa hänet. Samaan aikaan Vic on pyörittänyt samalla tavalla toista rikollisjoukkoa ja jakson alun katastrofi on kääntynytkin hänen edukseen: katsoja tajuaa, että Vic onkin tehnyt eräässä vaiheessa tarinaa valinnan olla ryhtymättä tunteellisuuden linjalle (toisin kuin oikea kätensä, joka onkin koko jakson ajan toiminut itse asiassa lähinnä empatian ja velvollisuuden välillä tasapainoillen). Se itse asiassa okin ollut juuri se ratkaisuun Vicin osalta johtava kohta, joka näin rikollisliigalaisen toteamuksen myötä meille viimeistään paljastuu ratkaisevaksi. Tämän enempää rautalankaa sarjassa ei väännettä, ei mistään asiasta.

The Shield on älykäs poliisisarja. Se on äärimmäisen uskottava ja realistinen, harmanasävyillä ja moraalisilla dilemmoilla alituiseen pelaava kokonaisuus, jossa ei ole löysyyttä ollenkaan. Se tekee sarjasta hyvällä tavalla hengästyttävän katsoa, mutta jos sitä ei seuraa joka viikko, putoaa varmaan aika nopeasti kärryiltä. (Toisaalta itse aloin katsoa sarjaa muinoin keskeltä ensimmäistä tai toista kautta, seurasin sitä kauden verran, ja sitten kun se alkoi pyöriä Canal-kanavien lisäksi myös Nelosella, aloitin alusta.) Joka tapauksessa, tässä on virallisesti minun mielestäni paras sarja, jota on televisiohistoriassa ikinä tehty.

Sarjassa on muuten vieraillut mm. sellaisia erinomaisia näyttelijöitä kuin Forest Whitaker (ja mikä roolisuoritus, WHOA!) ja Glenn Close. Suosittelen lämpimästi. Mies suosittelee kans. Kunhan josku Blu-raylla tai jollekin tulevat, ne vielä päätyy tuonne hyllyyn Sopranosien kaveriksi. Näissä kahdessa sarjassa on muuten jonkun verran yhteisiä tekijöitä ja loistavastihan viimeksi mainitutkin on tehty ja näytelty. Silti Michael Chiklis vie mafiapomolta paikan märkien unien sankarina.

The Shield - Lain varjolla Nelosella torstaisin klo 22.00

Kuvat: IMDB.com, TeleFilmania.it, Channel 5

10 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Mä haluaisin niin kovasti kuulla sun tälläisen mielipide-postauksen siitä, mitä mieltä sä olet The Green Mile -elokuvasta! Se olisi ihan mahtista. :)

supervain kirjoitti...

toi shieldin pääosa mies on mun mielestä yks ällöttävimmistä miehistä ikinä :D en kestä sitä yhtää..

Maria kirjoitti...

Anonyymi, mikäpä jottei, on tuo leffa tullut aika monta kertaa katsottua ja oon kyllä tykännyt siitäkin :) Kirjaa en tosin ole lukenut kokonaan, mutta haitanneeko tuo.. :)

Supervain, hehe, muhun taas kyllä iskee se karskeus :P Vrt. Hiattin näyttelijä, joka vois olla jostain keski-ikäsistä Backstreet Boysista... x)

Anonyymi kirjoitti...

Toi eilen Nelosella esitetty Shieldin jaksohan oli kuudennen kauden viimeinen. Sitä en tiedä milloin 7. kauden olisi tarkoitus alkaa.

Loistava sarja kyllä, taatusti pääsee omaankin hyllyyn uusintakatseluja varten, kunhan kohtuuhintaan jostain löytyy.

-satunnainen lukija-

Maria kirjoitti...

Aijaa, no voi hitto! >_> Nelosen tuntien siihen voi mennä vaikka vuosi tai kaks >_<

Tiina kirjoitti...

Vic <3 Jotenkin pelottavaa tajuta kuolaavansa miestä joka on ihan TÄYSIN vastakkainen siihen yleiseen ihanteeseen verrattuna :DD

Anonyymi kirjoitti...

Googlettelin just Shieldiä ja törmäsin sun blogiin. Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi. Hahmot on vaan niin taitavasti kirjoitettu, juoni rullaa, katsojaa ei aliarvioida vaan haastetaan koko ajan monella levelillä. Kaikki Lostit ja CSI:t yms. sarjat ovat vain niin ankeita Shieldiin verattuna. Tässä yksi esimerkillinen, taitavasti rakennettu helmikohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=n0VF77f5S8E

Anonyymi kirjoitti...

No niin, tänään on se SUURI päivä. Eli sarja päättyy. Luin kirjoituksesi sarjasta, ja siihen ei todellakaan ole mitään lisättävää, kaikkien aikojen sarja!!!!!!!!

Maria kirjoitti...

Todellakin :S

Jaki kirjoitti...

Kohta alkaa :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...