26.10.2009

Haipakkapäivä

Huh, haipakkaa, haipakkaa. Aloitin tänään luentokurssin "Introduction to Comics" ja siellä istuessa tuli taas tajuttua, miten suuri merkitys hyvällä luennoitsijalla on. Ei mitään hiljaisia muminoita ja liian asiallista ja liian perusteellista lähestymistä kiitos, tällainen lähinnä vie unen ja valveen rajamaille. Kyllä mä osaan kysyä jos jotain jää epäselväksi, tai siis osaisin, jos kuulisin edes puolet muminoidusta. Mut pojot mediakulttuurin osastolle siitä, että järkkäävät kuitenkin aika kivoja ja arkeen hyvin läheisesti aiheiltaan liittyviä kursseja - elokuvan historiaa ja sarjakuvien analysoinnin perusteita... Sitten kun vielä tietäis miksikä isona haluaa, niin voisi opiskella myös jotain vähän enemmän ryppyotsaisuususkottavuutta kartuttavaa.

Mut kanssanörtit välillä vähän häkellyttää. "Onko kurssilla esitietovaatimuksia?" Ei ole, kuuluu vastaus. "Saako silti käyttää esitietojaan, jos sellaisia on?" No hyvänen aika, tyhmääkö muka pitäisi leikkiä? *trout slap* Ottaisivat minusta esimerkkiä ja pätisivät vain omissa blogeissaan siitä kuinka monta Batman-piirtäjää osaavat luetella. -.-

Mut sori mun angsti, se mumina tosiaankin oli väsyttävää.

Aiheisiin jännempiin! Lauantaiksi Tampereelle pelmahtaa pari kivaa kanssabloggaaja Nooran järkkäämiin ruokamässäysryyppäystanssikierrosbileisiin, joita myös pikkujouluiksi kutsutaan. Pukukoodi: bilevaatetus. Kunhan tästä pukeutumiskriisistä toivun, niin keksin mitä puen näiden metallirannekasojen kaveriksi.

Alla jokunen bongaus päivän varrelta:

red berries
Vain syksyisin voi nähdä jotain tällä tavalla kaunista.

tako
Maria sydän Hämeensilta pimeällä.

henkkamaukkamen
Näistä lisää myöhemmin... ;)

Aijoo, todistinpa vähän uhkaavaa tilannetta, jossa nuorisojoukko yritti bussiin maksamatta, kävi pitkää sanavaihtoa kuskin kanssa, eivätkä olleet tottelemassa käskyjä poistua autosta. Lopulta muut lähtivät, yksi jäi itsepintaisesti, ja lopulta kuskin piti pitkällisen käskytyksen jälkeen voimatoimin heittää suutaan soittava ja oviin tarrautuva poika pihalle. Kähinä meinasi jatkua vielä ulkopuolellakin ja joku matkustajista oli jo soittamassa poliisille. Pojan kaverit kai saivat tämän pihalla aisoihin, ja lopulta kuski pääsi takaisin sisälle, löi ovet kiinni ja matka jatkui. Ei ihan joka päivä Tampereen rauhallisessa ilmastossa tälläistä näe.

Mutta kuten alussa sanoin, huh haipakkaa. Nyt jotain syömistä nassuun ja aivot nollille WoWin kanssa!

4 kommenttia :

Andy kirjoitti...

Jos sarjakuvat tosiaan kiinnostaa muutenkin kuin viihdykettä etsivän lukijan näkökulmasta, suosittelen Scott McCloudin teoksia. Understanding Comics on mun suosikki, mutta hyviä ne on muutkin. :)

Maria kirjoitti...

Täytynee tutkailla :) Kiitos vinkistä!

Jossu kirjoitti...

Tulis kyllä ihan eri mielikuvat bussiepisoista jos tuohon lisäis sanan "ulkomaalaiset nuoret" pelkän nuorien sijaan.

(En tiedä nyt mikä hymiö tähän perään pitäs pistää niin jätän pistätämättä, täydennä itse! Luulen että valitset saman ku minä :D)

Nanna kirjoitti...

Joo, Hämeensilta on pimeällä ihan huippu. :) Harmi vaan, että sitä on aika pitkä matka ihailemaan joka ilta. :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...