27.10.2009

Aistihaaste

Sain Marilta aistimushaasteen!
TUNNUSTUKSEEN kuuluu haaste ja se kuuluu näin:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. Näkö
Olen ajatellut jo pitkään, että näkö on minulle kenties aisteistani kaikista oleellisin ja tärkein. Elän niin paljon visuaalisuuden, kuvien, kuvaamisen, kauniiden asioiden katselun ja ihailun, visuaalisten elämysten kautta, että näköaistin menettäminen on minulle ajatuksena hyvin lähellä kuolemaa. Tiedän, että varmaan ennenpitkää sopeutuisin jotenkin ja löytäisin uusia tapoja elää ympäristössäni, mutta kukapa sellaista vapaaehtoisestikaan kohdalleen haluaisi?

2. Kuulo
Toisin kuin näön kohdalla, minun on melkeinpä hankala keksiä asioita, joissa kuulon menettäminen olisi minulle muuta kuin jonkintason ärsytys ja haaste. En kuuntele hirvittävän paljoa musiikkia, vaikka hyvästä musiikista ja tanssimisesta nautinkin, ja olen jo muksuna tottunut katselemaan elokuvia lähes tai kokonaan ilman ääntä, yömyöhään salaa oman peiton alta. En useinkaan kuule, mitä ympärilläni tapahtuu, sillä olen niin uppoutunut tekemiseeni ja suljen äänet ikään kuin kokonaan pois päästäni. Tästä seuraa toisinaan varsin ikäviä tilanteita, kun mies kommentoi tai puhuu jotakin, ja aina en sitten vain kuule tai kuuntele...

Toisaalta taas esimerkiksi englanninkielen hyvä ääntämiseni ja ylipäätään kykyni puhua kyseistä kieltä on peräisin ihan kokonaan elokuvista kuullusta ja matkitusta (mitä siellä koulussa muka tästä oppii, ei tasan mitään). Saatoin katsoa ja kuunnella samoja elokuvia uudestaan ja uudestaan, ja toistin perässä mahdollisimman samoilla äänenpainoilla ja kielenkäänteillä, ja omaksuinpa jopa merkityksetkin, kiitos tekstityksen. Tästä taidosta taas on ollut paljon iloa matkoilla ja ulkomaisia ihmisiä kohdatessa. Kenties kuulo onkin tärkeämpi, kuin osaan kuvitellakaan...

3. Tunto
Osaan kuvitella vielä sokeutumistakin pahemman asian: halvaantumisen. Jos ruumiistani menisi kaikki tunto, enkä voisi liikkua, minun on oikeasti hyvin hankala kuvitella miten ihmeessä voisin muka elää millään tavalla mielekästä ja elämisen arvoista elämää. Tulevaisuus onneksi tuo toivoa: ajatuksen voimalla toimivat tietokoneet saattavat olla jo lähitulevaisuuttaa ja kunhan kantasolututkimukset edistyvät, voi koko halvaantuminen olla vain akuutti tila, josta parannutaan. Vaan koska toistaiseksi en näe valoa kuvitteellisen tunnelini päässä, pelkään lähes hysteerisesti halvaantumista ja kaikkia niskoihin kohdistuvia kiputiloja ja vammoja. Itse asiassa, nyt alkoi tässä selkää kyllä kolottaa aika ikävästi, onkohan siellä nikamat vääntäytymässä valmiina katkaisemaan selkäytimeni... Ai mikä itsesuggestoiva luulosairas hullu? Voin sanoa, että elokuva Meri sisälläni oli tämän ilmiön takia fyysisesti tuskallista katsottavaa.

4. Haju
Olen aika herkkä hajuille. Erityisesti ruokien hajuille. Erityisen erityisesti kamalien ruokien hajuille. Kerran lentokoneessa matkustaessani lämmitettävät mikroruuat haisivat aika lähellä paikkaani, ja lemu oli jotain ihan hirvittävää. Tätä sitten piti kestää hyvän tovin, joka meni lämmittelyssä, ja sitten vielä niin kauan, että ihmiset ympärillä saivat syötyä tämän hirvittävän löyhkäävän ruuan. Toisella kertaa olimme menossa bussilla luokkaretkelle, ja koko bussi löyhkäsi sisältä kaikenlaisilta sipseiltä - juustosnackeilta, Pringleseiltä, grillimaustetuilta ja valkosipulikermaviilisipseiltä. Kun tähän yhdistää matkapahoinvoinnin, ei lopputuloksena fiilis ole kovin vahva.

Aurajuusto haisee minun nenääni sukkahieltä.

5. Kuudes aisti
Päässäni alkaa aina sumista, kun ihmiset höpisevät mukamas kyvyistään nähdä enneunia tai ennustaa sitä tai tätä epämääräistä tahi nähdä haamuja kännissä tai aistia joku, jonka nimi on Pete, Petteri, Petri, Pekka, Pirkko, Pera, Peetu, Patu, Porkkana, Pöllönaama tai "ainakin jotain sinne päin". Siedän vielä helposti sen, että joku nimeää kuudenneksi aistiksi sen, että ajattelee parhaan kaverinsa kanssa yhtä aikaa samaa telkkarisarjaa, jota he molemmat fanaattisesti seuraavat ja fanittavat ja josta mesettävät yömyöhään, mutta jenkkimalliin kun aletaan sukulaisiaan surevilta ihmisiltä nyhtää suuria summia rahaa sepityksistä siitä, miten kuolleen äidin kanssa joskus riideltiin ja joskus taas ei (ja tämä muka tiedetään koska kuollut äiti muka mumisee meedion korvaan jotakin mistä ei oikein meediokaan meinaa saada selvää), mun päässäni alkaa kihistä, suhista ja raivo kehittyä. Jännästi niistä poronkiveksistä ei kuitenkaan seuraavan viikon lottonumeroja näe. -.-

En heitä nyt haastetta tällä kertaa eteenpäin, mutta sen saavat toki tehdä kaikki halukkaat! ^^

9 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Entäs maku?

Maria kirjoitti...

Mitä siitä? :P Pyydettiin listaamaan viisi, ja sen tein :P Viimeinen oli toki vähä tollanen ;P

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kommentoida tuohon kuudenteen aistiin, että mummoni näki unessa numeroita, muutti niistä muutaman lottoriviin ja niin jäi potti saamatta; olisi vain uskonut untansa ja ollut muuttamatta ;D Ja totista totta on vaikka uskomattomalta kuullostaakin.

Maria kirjoitti...

Joo ne on kaikenlaiset tarinat jännittäviä. Yhteistä niille on se, etteivät ne sitten ole muuttuneet konkreettisiksi, todistettavissa oleviksi teoiksi. -.- Ikinä.

ihan_hupsu kirjoitti...

lukuunottamatta tota 6. aisti -hommaa nää ois voinu olla lähes suoraan mun kirjottamia! kuulo on mulleki aika "turha" aisti vaikka tietenki keskustelussa korvaamaton, mut musaa en juurikaan kuuntele ja selviäisin luultavasti ihan hyvin ilman mitään ympäristön taustaääniä (tosin niiden yhtäkkisen puutteen luultavasti huomais kyllä varsin hyvin). näköaistin menettämistä pelkään sikana, kosk mua ahdistaa jo pilkkopimeessäkin se etten nää ympäristöäni ja sokeudesta ei pääsis eroon edes sytyttämällä valoja :D tuntoaistin menettämistä en kyl yhdistä halvaantumiseen mut ilmanki halvaantumista se vois olla aika friikkiä ja kokovartalohalvaus nyt vasta tuskaa oliskin! niin ja pahoille hajuille oon varsin herkkä myöskin, säilyketonnikala, roska-auto ja aurajuusto HYH! :D

kerron kirjoitti...

Minä uskon mummini juttuun:

Hänellä on rintasyöpä, joka uusii suhteellisen usein, jolloin hän menee huonoon kuntoon ja joutuu käymään hoidoissa. Joka kerta, muutamaa päivää ennen, sairauden uusiutuessa mummini näkee unta, jossa hän ompelee itselleen jotain suurta punaista vaatetta, joka on aina erinlainen, mutta yhteistä unissa on se, että vaate on punainen.
Myös muiden vaikeiden/surullisten tapahtumien yhteydessä on hän saattanut nähdä kyseisen unen.
Yhtenä esimerkkinä hänen poikansa eli minun isäni itsemurhayritys/itsensä tahallinen vahingoittaminen.
Unen nähtyään hän ei siis tiedä mitä tuleman pitää, mutta sen hän tietää, että mitään hyvää ei ole tiedossa.

Kysyin mummilta, että eikö häntä yhtään pelota. Hän vastasi kielteisesti. Mummini on hieman päälle kuusikymmentä ja aivan täysijärkinen.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tuntoaistin menetettyä pystyy vartaloaan ja raajojaan liikuttamaan. joutuis vaan katsomaan hyvinkin tarkkaan ettei esim taita sormea liikaa tai astu jalalle oudosti, niin että ne murtuisi.

Maria kirjoitti...

Ihan_hupsu, samiksia.. :P

Kerron, niin, unet on jänniä. Pitää kuitenkin muistaa, että ihmisten elämä nyt tuppaa olemaan ylä- ja alamäkeä. Ei sinänsä ole mikään juttu sanoa, että jotain pahaa vielä tapahtuu. Se kun on sellainen asia elämässä, ettei sitä voi välttääkään - aina jokaiselle tapahtuu joskus jotain pahaa tai ikävää. Mäkin voin sanoa tässä, että jotain pahaa tulee tapahtumaaan vielä niin minulle kuin sinullekin, ihan ilman mitään unia.

Toivon mummillesi ja myös sinulle kuitenkin kaikkea hyvää! On muuten samaa ikäluokkaa kuin omani.. :)

Anonyymi, joo, toki, mä ajattelinkin enemmän jut sellasta halvaantumistyyppistä.. :> En oikein keksinyt parempaakaan tapaa ilmaista asiaa :)

Kerron kirjoitti...

Arvasin kommenttisi kertomaani juttuun. En jaksa väitellä vastaan, jokaisella on vaupaus sanoa oma mielipiteensä. Inhoan vain tapaa jolla ilmaiset sen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...