22.9.2009

Ruotsin vasemmistopuolue tahtoo kirjastot latauskeskuksiksi

Kiintoisaa, Ruotsin puolella alkavat puolueet pikkuhiljaa heräillä tekijänoikeuskriittiseen keskusteluun. Täkäläinen vasemmistopuolue on omaksunut piraattiliikkeen tavoitteen laillistaa yksityinen tiedostonjako, ja sitä vastaavasti puolue on tehnyt ehdotuksen, jossa kirjastoista tulisi elokuvien ja musiikin latauskeskuksia.

"Ehdotuksen mukaan kirjastojen palvelimilta ladattavista äänitteistä ja elokuvista maksettaisiin vuosittain 300 miljoonan kruunun (n. 30 miljoonan euron) ylimääräinen kirjastokorvauspotti kulttuurin tekijöiden tukemiseksi. Ehdotettu korvaussumma on vain promillen viidesosa valtion kokonaisbudjetista, mutta se on kuitenkin kulttuuripoliittisesti merkittävä rahamäärä, koska levymyynnin vuotuinen kokonaisarvo Ruotsissa on noin 800 miljoonaa kruunua ja maan elokuvateattereiden liikevaihto puolestaan noin miljardi kruunua. Näistäkin 1,8 miljardin kruunun tuloista suurin osa katoaa jakeluketjujen käsiin, joten 300 miljoonaa kruunua olisi tuntuva apu maan kulttuurintekijöille.

-- "Digitaaliset kirjastot eivät tulisi sinänsä korvaamaan tiedostojen jakamista yhtä vähän kuin kirjastot ovat lopettaneet kirjojen yksityisen lainaamisen ihmisten kesken", Ohly (puolueen puheenjohtaja) ja von Knorring (puolueessa vaikuttava kirjailija) painottavat. "Se ei ole myöskään Ratkaisu isolla R:llä siihen, miltä tulevaisuuden kulttuuriekonomia tulee näyttämään. Sen sijaan se voi auttaa meitä siirtymään kieltoihin perustuvasta politiikasta ratkaisuihin perustuvaan politiikkaan."

Kiintoisaa. Suomessa taas Vihreät nuoret ovat tehneet tietoyhteiskuntalinjauksen, jonka mukaan "albumin tai elokuvan imuroinnin tulee olla laillista." Josko tästä vielä jotakin järkevää saadaan lähitulevaisuudessa aikaiseksi! Aktiivisuus kannattaa, ilman sitä ei ole muutosta.

3 kommenttia :

ulla kirjoitti...

Täähän alkaa kuulostaa hyvältä! Täytyy suorastaan ihmetellä, miten näin loistava ajatus ei ole aikaisemmin tullut mieleen. Latauskeskustelussa oon tähän asti ollut kielteisellä linjalla, koska tekijöiden toimeentulo on huolettanut minua, mutta tämähän näyttäisi tuovan ratkaisun siihenkin ongelmaan. Tiedätkö, onko ehdotus keränyt jonkinlaisia vasta-argumentteja?

Maria kirjoitti...

Luultavasti se jonkinlaisia on kerännyt, mutta en ole hirveästi tähän ehtinyt tutustumaan (köh, ja mun ruotsini on vähän ruosteessa :D) :) Mutta ihan varmasti tuollekin idealle on vastustajansa :P

Ja joo, tää vois olla yksi niistä vaihtoehdoista, joita voidaan toteuttaa ja kulttuurintekijät sais silti rahansa, mutta latailijoita ei vainottaisi :)

mediamelua kirjoitti...

Hyvähän se on, että lataajien vainoamisesta on alettu siirtyä hyväksyvämpään asenteeseen. Spotifyiden tapaiset ilmaiset striimauspalvelut ovat esimerkki siitä, että levy-yhtiöt eivät ole enää niin kielteisesti asennoituneita verkkomusiikkiin kuin vielä vuosituhannen vaihteessa.

Kysyn vain, että mihin suuret mediayritykset kirjastoja välittäjätahoksi tarvitsevat, kun voivat itse pistää pystyyn Spotifyn oloisia välityspalveluja joilla ei ole ainakaan näennäisiä yhteyksiä isoihin pahoihin levyfirmoihin. Ylimääräisiä kustannuksia siitä vain koituu molemmille osapuolille, kirjastojen olisi saatava rutkasti lisää määrärahoja uuden palvelun ylläpitoon. Nykyiset systeemit eivät riitä: klassisen musiikin Naxos-verkkokirjastoa kyllä tarjotaan monissa Suomenkin kirjastoissa mutta esim. Turun seudulla vain 10 ihmistä voi olla palveluun samaan aikaan kirjautuneina.

Muiden Pohjoismaiden kirjastoverkossa on kyllä jokusen vuoden ajan ollut käytössä palveluita kuten Net Music ja Låtlån, joissa käyttäjä pääsee kuuntelemaan myös populaarimusiikkia. Itse en tiedä miten nämä palvelut ovat menestyneet, mutta jotain kertonee sekin, etteivät ne 5-6 toimintavuotensa aikana ole vielä onnistuneet ulottamaan lonkeroitaan Suomeen, paria poikkeusta (esim. Pietarsaaren kaupunginkirjasto) lukuunottamatta.

Ei ole montaa vuotta siitäkään, kun Suomen arvovaltaiset tekijänoikeustahot ÄKT ry:n puheenjohtaja Arto Alaspään suulla esittivät toiveen 18 kuukauden mittaisesta kirjastokarenssista, jota sovellettaisiin uusiin äänitteisiin. Tämä siksi, että kirjastolainaus katsotaan äänitemyynnille haitalliseksi. Todennäköisesti suhtautuminen kirjastojen verkkopalveluun olisi yhtä kielteinen.

Mielelläni toki kirjastonsetänä ja musiikkiaddiktina näkisin, että kirjastot pystyisivät verkkomusiikkia käyttäjilleen tarjoamaan samassa mitassa kuin fyysistäkin musiikkia. Se ei vain vaikuta kovin realistiselta mahdollisuudelta.

Jottei liikoja tulisi aiheesta kirjoiteltua niin kiinnostuneen kannattaa lukea Suomen musiikkikirjastoguru Heikki Poroilan blogeja. Niissä asiat ilmaistaan hienostuneemmin kuin mihin minä kykenen: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/musiikki/kolumnit/

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...