21.9.2009

Minä median kuluttajana

Millainen mediankäyttäjä minä olen? Olenko kriittinen, vastaanottaja, muodon analysoija vai mitä ihmettä? Tällaista asiaa pitäisi pohtia seuraavassa mediakasvatuskurssin välitehtävässä.

Blogini lukijoille tai minut muuten tunteville ihmisille tuskin tulee yllätyksenä, että suhtaudun aika kriittisesti vähän kaikkeen, mitä ympärilläni pyörii, oli kyse sitten uutisista, kirjallisuudesta, opettajien opetuksista tai elokuvista. Kyseenalaistan lähes kaiken ympärilläni etsiessäni keskiarvoa siitä, miten asiat oikeasti ovat. Jokaisen viestin tuottaa aina joku ihminen sen hetkisistä tiedoistaan, ennakkoluuloistaan ja mielipiteistään käsin - jo tämä antaa syyn suhtautua varauksella lähes mihin tahansa, ja virittää itsensä mielentilaan, jossa annettu "totuus" voikin korvautua paremman tiedon ilmestyessä ihan toisenlaisella. Esimerkiksi uutisista on mahdollista analysoida, miten voimakkaasti tietynlaista kuvaa asioista yritetään antaa, jätetäänkö asioista toisen osapuolen näkemys kertomatta, pohjautuvatko esitetyt väitteet johonkin ennakkoluuloon tai -odotukseen, poliittiseen korrektiuteen, millaisia sanavalintoja käytetään ja löytyykö niistä arvolatauksia. On ihan eri sanoa "pääministeri suosii jotakin" kuin "pääministeri valitsee/päättää jotakin" jne. Tästä näkökulmasta keksin myös usein tapoja, miten asia olisi voitu tehdä paremmin. "Käy ny Ylen setä siellä piraattipuolueen sivuilla kattomassa mitä ne oikeestaan ajaa ennenkun meet telkkariin selittään omasta päästä keksimiäs juttuja!!11 Voi jumalauta, propagandaa valtion rahottamassa puljussa ja ihmiset ei hoksaa mitään!"

Toisin kuin jotkut ajattelevat, tämä ei sinänsä johda ainakaan minua ideologiseen kyynisyyteen (mahdollinen kyynisyyteni juontuu ihan muista asioista), vaan avaa mielen vastaanottavaiseksi perustelulle muutokselle ja sille elämän tosiasialle, ettei juuri mikään ole kovin staattista, eivätkä edes ne luotettavimpina pidetyt tahot välttämättä puhtoisia pulmusia, vaan enemmän tai vähemmän myös omia arvojaan ja etujaan ajavia ja asemaansa pönkittäviä toimijoita. Valinnat, varsinkin silloin kun ne koskettavat omaa napaa ja sitä laajempaa aluetta, on hyvä perustaa mahdollisimman oikealle tiedolle, mikä se kulloinkin sattuu olemaan.

Vaikka haluan ajatella itseäni hyvin kriittisenä ja muotoja alituiseen joka asiasta alituiseen analysoivana (kirjoitusvirheet, saatte huutia kaikkialla muualla paitsi irkissä ja joillakin foorumeilla), vaikeasti aivopestävänä tyyppinä, minussa on myös vastaanottajaa, sitä, joka ottaa vastaan tarjotun tiedon pureskelematta ja nielee kiltisti mällit. Kun aloin miettiä tästä esimerkkejä, en kuitenkaan keksinyt yhtäkään. Silti olen varma, että ohitseni menee paljon myös kyseenalaistamatonta tietoa ja kritisoimattomia näkemyksiä, niitä vain voi olla vaikea bongata. Se, minkä huomaa jo kaukaa kirkuen, ei ole ollenkaan vaarallista, vaarallista on se, joka livahtaa ohitse huomaamattomasti.

Kun taas palaan pohtimaan, mihin suhtautuisin vähiten kriittisesti ja ylipäätään muutenkin ruotivasti, voisin päätyä seuraavaan johtopäätökseen: mies. Vaikka saamme aikaan kiivaitakin väittelyjä ja tuntikausia kestäviä mykkäkouluja niin yksilönvapauden rajoista kuin tiskivuoroistakin, mies on se, jonka sanomisia olen valmis kaikista auliimmin uskomaan ja kaikista vähiten kritisoimaan. Kirjoitusvirheistä sun muusta kirjoitusteknisestä yksityiskohdasta motkotan vain pyydettäessä (Onpa tuo hämmästellyt, että olemme molemmat kirjoittaneet äidinkielestä ämmän.). Jotkut ajatukseni ja asenteeni voin sanoa lähes suoraan omaksuneeni häneltä. Kyse on mitä ilmeisimminkin luottamuksesta ja havainnosta siitä, että toisella leikkaa erittäin terävästi, hyvinkin usein jopa terävämmin, kuin itsellä. Joitakin uutisia en jaksa edes itse lukea, kun luotan toisen raportointiin ja kommentaariin asiasta.

Toisaalta sitten taas mieskin tekee osuvia huomioita asioista, joihin en itse välttämättä kiinnittäisi edes huomiota: en tiedä, olisinko alkanut sen kummemmin pohtia vaikkapa pelien juonen tärkeyttä tai laatua, ellei niitä olisi läheisyydessäni alistettu täsmälleen samalle kriittiselle arvioinnille kuin kirjoja tai elokuvia, nin sisällön kuin muodollistenkin seikkojen kannalta. Tuppasin ennen ajattelemaan, että hei ihan sama, ei se oo, jossain lol peleissä, oleellista. Miksei olisi? Miksei voisi tai saisi olla? Enpä ollut tullut ajatelleeksi. Ilman tätä oivallusta olisin kenties sivuuttanut joitakin kokonaisia peligenrejä sen kummemmin asiaa ajattelematta. Pistää miettimään, mitä kaikkea muuta ei vaan ole sattumoisin tullut ajatelleeksi!

Olen huomannut, että miksi/miksi ei -kysymysten esittäminen kantaa jo erittäin pitkälle myös mediakriittisyydessä. Niinpä esitän alituiseen kysymyksiä ympäristön tarjoamista väittämistä, näkökulmista ja tiedoista.

3 kommenttia :

Napaulina kirjoitti...

Eksyin blogiisi ja tämä teksti erityisesti upposi. Itsekin mediakasvatusta opsikelleena ja media-alaa seuranneena on mukava huomata, ettei kaikkea oteta annettuna.

Täytynee poikeat toistekin lueskelemaan ajatuksiasi.

Maria kirjoitti...

Tervetuloa uudestaan :)

K kirjoitti...

Tää oli hyvä kirjoitus! Itseäni kiinnostaa samat asiat juuri siksi, että ne ovat kokoajan ympärillämme, huomaamatta tai huomioituina... Asioiden kyseenalaistamisessa en ole päässyt vielä samalle tasolle kuin sinä, olen siihen jostain syystä vähän liian laiska. Media-alan lisäksi olen äärimmäisen kiinnostunut psykologiasta juuri siksi, miten se liittyy elämäämme pienimmissäkin asioissa, ei pelkästään median osalta. Vaikka juuri psykologista silmäähän esimerkiksi uutisointi ja mainontakin vaativat mitä suurimmissa määrin! Mielenkiintoisia asioita :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...