15.9.2009

Kenen pitäisi mediakasvattaa ja ketä, tai "Miten helvetin pihalla opettajat vaan on?"

Vähän jännää, miten joidenkin mielestä omat vanhemmat eivät tuntisi lastaan tai tietäisi, mikä juuri sille omalle muksulle on toimivaa tai sopivaa. Asenne on "Kuunnelkaa vain kiltisti niitä asiantuntijoita!" Imho, tilanne, jossa vanhemmat eivät tiedä omasta lapsestaan sen vertaa, kuin mitä tämän pelot ovat tai mistä se oma lapsi järkyttyy, on lähtökohtaisesti aika surullinen. Asiantuntijatietoa on hyvä hyödyntää ja siihen on erinomaisen hyvä perehtyä, mutta koska jokainen muksu on kuitenkin yksilö, on kyettävä näkemään myös jokainen tilanne omanlaisenaan, eikä pelkistää sitä yksittäistä mukulaa tilastolliseksi keskiarvotapaukseksi. Pelittää se kodin ja koulun yhteistyökin paremmin, kun lähtökohtana ei ole se, että vanhemmat eivät vain osaa. Joskus se toki on totta, mutta jumaliste, ei ne opettajat läheskään aina sen hääppöisempiä ole, suorastaan surullisia tapauksia jotkut. Kokemuksen rintaääni oppilaan näkökulmasta. Ja kyllä, nuoretkin opettajat voivat olla näitä surullisia tapauksia.

Tästä pääsenkin aasinsillan kautta seuraavaan välitehtävään, jossa tulee tarkastella mediakasvatusta mediakasvatettavan näkökulmasta Omalla kohdallani tästä tuli massiivinen avautuminen. Yrittäkää kestää.

Koulussa en kokenut juurikaan tulleeni mediakasvatetuksi. No, ensimmäinen kosketukseni kyllä tietokoneeseen ja Internetiin tuli koulun atk-tuntien kautta, mutta teknisen tutustumisen jälkeen sisällöllisen perehdyttämisen tekivät lähinnä kaverit ja ystävät. Kuudennella luokalla saatoimme koulun jälkeen mennä kirjaston tietokoneelta Kiss Chattiin sexybeibe87:oina ja kikatellen kirjoitella pikkutuhmia ja kömpelöitä flirttejä pari vuotta vanhemmille pojille. (Jälkeenpäin ajateltuna, mieluummin ehkä tsätissä kuin kylillä viikonloppuiltaisin, sitäkin joidenkin kohdalla tapahtui.) "Kato tää on sähköposti, tällein me voidaan kirjotella toisillemme!" "Hei tsekkaa, tältä sivulta saa tilattua soittoääniä ja siistejä logoja kännykkään!" "Ooksä kuullu irkkaamisesta?" "Joko se hornyboyh86 pyys sua tekstarilla kimppaan?" Teinit tekivät sitä, mistä teinit ovat kiinnostuneita, ja käyttivät siihen noita tuolloin uusia tapoja tehdä näitä itsessään jo muinaisia asioita. Mikäs sen tehokkaampaa mediakasvatusta.

Mitenkäpä sitä mediakasvatusta olisikaan voinut kukaan muukaan tehdä, kun käpykylän aikuiset, opettajat mukaan luettuna, vasta yrittivät sopeutua ajatukseen mukana kulkevasta puhelimesta. Hirveä paha uusi media tietenkin, ei sillä ole hyviä tai edes viihdyttäviä käyttötarkoituksia, ainoastaan nuoria turmelevia haittoja. Opettajan tietämättömyyttä heijastelevat kommentit, joiden tarkoitus oli selkeästi antaa puhujasta tietävämpi kuva kuin mitä todellisuus oli, vaikkapa tsättäämisestä, aiheuttivat oppilaissa lähinnä myötähäpeällistä huvittuneisuutta - uskottavuus kuoli sen sileän tien. "Nyt se koittaa hirveesti tehä vaikutusta, mut se vaan ei tajua, se on lukenut ohjekirjan ja luulee nyt tuntevansa koko kuvion..." Tämä kaava on toistunut ala-asteelta yläasteen kautta osittain lukioon ja jopa yliopistoon. Niinpä olenkin ollut hyvin vaikuttunut tämän kurssin toteutuksesta ja luennoitsijasta - vihdoinkin opettajanvirkaan on astunut aikuinen ihminen, joka on itse sisällä näissä asioissa, ei sillä tavalla wannabe-coolisti, vaan ihan aidosti ja lasten leikisti. Useimmiten opettajiksi kun on tuntunut valikoituvan sitä konservatiivisinta "ei mikään saa muuttua koskaan ja mietitäänpä millä tavoilla kaikki uusi on uhkaavaa ja miten saadaan uusi sukupolvi vakuutettua ja syyllistettyä tästä" -materiaalia.

Mieleen nousee myös laitokseni emeritusprofesssori Kaarle Nordenstrengin sitaatti kirjasta Näkökulmia mediakasvatukseen (Kupiainen, Reijo; Sintonen, Sara & Suoranta, Juha 2007: Suomalaisen mediakasvatuksen vuosikymmenet, s 12, teoksessa Kupiainen, Reijo ym (toim.): Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2007): ”Ellei kouluhallinto ja opettajainvalmistus nyt pikaisesti ryhdy siirtämään teoriaa käytännöksi, voi käydä niin, että Suomesta tulee koulusuunnittelun alalla kaksinaismoraalin kukkanen: ylpeillään edistyksellisillä mietinnöillä samaan aikaan kun koulussa jaetaan vuosisataisia oppeja.” (SS 17.6. 1971)" 1970-luvulla lausuttu ajatus kuvaa suorastaan itkettävän hyvin vielä 2000-luvun opettajien mediaan liittyvää tieto- ja taitotasoa, ainakin omasta näkökulmastani.

Kotona mediakasvatukseni ei ollut sen kummoisempaa, minä itse asiassa olin se, joka mediakasvatti. Televisiota katsottiin yhdessä ja elokuvia kommentointiin, mutta uutiset otettiin totuutena, enkä koskaan kuullut sanomalehtien luvun keskeltä kommentteja uutisten esittämistavoista tai näkökulmista, en liioin kommentteja mahdollisista poliittisista vaikuttimista tai muistakaan. Mediakriittisyyteni heräsi vasta netissä keskustelufoorumeilla ja kohosi uusiin sfääreihin alkaessani lukea blogeja. Kun tarjolla on runsaasti erilaisia tulkintoja ja näkemyksiä, avaa silmänsä helpommin erilaisille vaikuttimille totena tarjotun tiedon takana.

Kenties mediakasvatuksen vastuualue tulisikin antaa medioissa aktiivisille oppilaille, eikä kerta toisensa jälkeen uudelle sukupolvelle kynsin hampain status quossa roikkuvaa, ummehtunutta opettajakuntaa, jonka mielestä tulevaisuus on vuosisadasta riippumatta vain yksi kamala syöksykierre taivaallisesta rauhasta kohti tuhoa ja turmiota. Sitten voitaisiin kuunnella kiltisti vain niitä tosiasiallisia asiantuntijoita - käyttäjiä itseään. Vilpitön ja avomielinen osallisuus ja käyttäjyys antaisi rutkasti ymmärrystä medioiden käyttötavoista ja sitä kautta tarjoaisi niitä todellisuuteen perustuvia oivalluksia, joita sitten voisi välittää seuraavalle sukupolvelle ja lisätä näin tiedon ja taidon määrää. Huhupuheet, ohjekirjojen ulkoa mantraaminen ja kollegoilta kahvihuoneessa kuullut kauhutarinat eivät tee asiansa tunteviin oppilaisiin minkäänlaista vaikutusta.

Positiivisin kokemukseni mediakasvatuksesta on yläasteen ja lukion kuvaamataidon opettajan kohdalta. No, hänkin oli taas kyllä itse oppilaidensa mediakasvatettavana, mutta tämä nainen oli ainoa tapaamani aikuinen ihminen, joka siihen mennessä oli aidon innostunut ja kiinnostunut kaikista näistä jännittävistä tavoista muokata kuvia ja tehdä digitaalisia elokuvia ja pitää esitelmiä ja tuottaa ties mitä uutta ja kiinnostavaa. Muut tuntuivat lähinnä sietävän kaikenmaailman uusia kotkotuksia opetussuunnitelman saneleman pakon takia. Kenties tuosta asenteesta juontuu myös tämä voimakas turhautumiseni koko aiheeseen. "Te siis ette vaan tajuu."

19 kommenttia :

Amna kirjoitti...

Hyvä teksti. Eksyn nyt itse ehkä hieman varsinaisesta medikasvatuksesta ihan vain tietotekniikan hyödyntämiseen, kun sivusit osittain sitäkin aihetta.

Harmittaa todella, että nykytekniikkaa hyödynnetään niin heikosti muun muassa opetuksessa. Tietokone ja nettiyhteys alkavat kuitenkin vähitellen löytyä lähes jokaiselta opiskelijalta, joten on todella hämmentävää, ettei niiden käyttöä oteta osaksi opiskelua muuten kuin ehkä ATK-tunneilla. Itselläni on toistaiseksi kokemusta vain peruskoulusta ja lukiosta, joissa opiskelun voisin kuvitella tehostuvan melkoisesti, jos tekniikkaa osattaisiin ja haluttaisiin hyödyntää. En varmastikaan ole ainoa lukiolainen, joka on tuskastunut kirjoittamaan käsin ja pyyhkimään pieleen menneen tekstin kerta toisensa jälkeen, kun saman voisi tehdä huomattavasti tehokkaammin tietokoneella. Kuvataiteessakin voitaisiin hyödyntää vaikkapa netin taidegallerioita (DeviantArt, Harhakuva...). Mahdollisuuksia olisi aivan rajottamasti, mutta ei - kerta toisensa jälkeen heitetään kalvo piirtoheittimelle, kopioidaan teksti vihkoon, kirjoitetaan kotona lisää vihkoon... kokisin, että olisi äärettömän hienoa, jos osa tehtävistä toteutettaisiin tietokoneen/netin avulla. Esimerkiksi tietynlainen blogisysteemi ois ihan mieletön lisä opetukseen.

Toisaalta mietin, että onko tää sittenkin aivan uusi ongelma. Ehkei kyse ole pelkästä muutosvastaisuudesta, vaan ihan vain siitä, etteivät monet enää pysy mukana. Tekniikka on kehittynyt viime vuosikymmenten aikana aivan hurjasti, joten tavallaan ymmärtää, ettei opetussuunnitelmaa (tai montaa muutakaan asiaa) ehditä päivittää sen vaatimalla tavalla. Mulla ainakin on vähän sellainen kutina, että me eletään melko spesiaalia aikakautta. Vaan vähitellen tää niin sanottu nettisukupolvi siirtyy työelämään ja uskon, että muutoksia on odotettavissa.

Hauwerine kirjoitti...

Hyviä näkökulmia.
Myös Amnan viimeisessä kappaleessa on hyvä pointti. Muutosvastaisuutta vai kyvyttömyyttä pysyä kärryillä? Mielestäni kyse on molemmista. Oma kouluhistoriani mediakasvatuksen kannalta näyttää olevan samantyyppinen kuin sinulla. Opettajien ja aikuisten asenteet olivat lähinnä "enosaaenymmärräsiisvastustan" tai sitten sitä "luen kirjasta ja esitän osaavani".

Vanha tuttu on turvallista. On vaikea yrittää opetella järjetöntä määrää uutta teknologiaa ja kommunikointitapoja, jos se on tullut vastaan vasta aikuisella iällä. Nykyajan lapset ja nuoret taas saavat yleensä ensikosketuksensa tietokoneisiin ennen kuin osaavat edes kynää pitää kädessä. Silti muutosvastaisuus tuntuu olevan myös periaatteellista. Se on outoa, se on uutta, en osaa, siis vastustan. Kaikenlainen hapatus siitä, että internet pilaa kasvokkaisen vuorovaikutuksen, on mielestäni naurettavaa potaskaa, joka pitäisi jo jättää kahdeksankymmentäluvulle. *turhauma*

Mielenkiinnolla odotan, kun tämä sukupolvi astuu työelämään. Olenkohan itse siinä vaiheessa se kalkkis?

outi kirjoitti...

Opeopiskelija vastaa :) Tähän mennessä opintoja mediakasvatus on tullut esille yhdellä ainoalla "erikois"luennolla sanomalehtikasvatuksen muodossa. (eikä siis mediakriittisessä mielessä) Jospa tässä syyttävän sormen pitäisikin osoittaa johonkin muuhun kuin uuteen opettajaan, jolla ei välttämättä ole mahdollisuutta saada ohjausta ja opetusta mediakriittisyyden opettamiseen ja ymmärtämiseen.. Allekirjoitan kyllä tekstisi esiin tuomat ongelmat ja ainakin pyrin sittenjoskusisona tuomaan esille asioiden toisenkin puolen esim sanomalehtien kohdalla, sillä kriittinen lukeminen ja kuvan katsominen on mielestäni erityisen tärkeää.. Mutta toisaalta tiedän kyllä, että opettaja kohtaa joka puolelta niiiiin paljon vaatimuksia, haluja ja tahtoja, että joskus "oma ääni" hukkuu kaiken sen sekaan..

tjaah..olikohan tuossa mitään järkeä..kauheassa kiireessä ja aamutoimien ohessa yritin muodostaa jonkinlaista ajatusta :D

Joka tapauksessa..tärkeällä asialla olet..

Jalouse kirjoitti...

Ajatuksia herättävä postaus. Itse 90- luvulla pienellä paikkakunnalla yläasteen käyneenä muistelen osallistuneeni yhdelle hassulle atk- tunnille. Opin käynnistämään ja sammuttamaan tietokoneen. Lukioaikana käytin lähinnä poikaystävän kotikoneen Wordia pakollisiin koulutehtäviin. Vasta vuonna 2000 jouduin / pääsin tietokoneen kanssa enemmänkin tekemisiin työelämässä. Sen jälkeen kehittymishalusta ei ole tullut loppua, ja olenkin osallistunut monenlaisille multimediakursseille ja itseopiskellut asioita.

Kotona meillä ei ollut tapana sen kummemmin yhdessä katsella uutisia. Ohjelmisto koostui kevyemmästä viihteestä. Sanomalehtiä sen sijaan on aina luettu. Jännä juttu, kuinka nykyäänkin luen mielummin uutiset lehdestä kuin katson televisiosta.

90- luvulla syntynyt pikkusisareni on kasvanut aivan erilaisessa mediaympäristössä kuin minä. Hän on kinunut minut galleriaan ja on tsättäillyt koko pienen ikänsä. Hän on lähtenyt mukaan villitykseen, että jokaisella 14- vuotiaalla tulee olla oma digijärkkäri ( voi niitä äiti- ja isiparkoja... ). Siskoni lapsuus kului myös pelikonsoleiden keskellä. Minun lapsuudessa 8- bittinen Nintendo vasta keksittiin ja tietokoneitakin oli ehkä joka kolmannessa lapsiperheessä.

Tällä hetkellä erilaisten medioiden ja tekniikan kehitys on niin huimaa, että ei ole ihme, jos ei opettajat pysy perässä. Saati, että voisivat olla edellä aikaansa ja opettaa lapsille ja nuorille. Mikäli opettajien taitoja haluttaisiin pitää ajantasalla, olisi kursseja tai vastaavia oltava vähintään kaksi kertaa vuodessa. Omasta aloitteesta monien saattaa olla vaikeaa vastaavia taitoja hankkia, varsinkin jos ei ole aiheesta erityisen kiinnostunut. Vanhemmille ihmisille näiden asioiden sisäistäminen on tietysti myös hankalampaa.

Mikä voisi olla ratkaisu tähän tilanteeseen, että lapset opettavat aikuisia? Kiperä pulma. Luulen, että päiväni kuluu tätä pohdiskellessa.

Maria kirjoitti...

Kiitoksia hyvistä ajatuksistanne! :)

On kyllä ihan totta tuokin, että mukana on toisaalta sitäkin, ettei vain ehdi pysyä kaiken kärryillä. Toisaalta, opettajien työ on muutenkin koko ajan tietojen päivittämistä ja ajan tasalle saattamista, olisiko se sitten hirveän paljon tehdä se myös tällä saralla? :> En tiedä.

Oli tulevaisuudessa mediakasvattajatahona kuka vaan, imho olisi tärkeää, että kitkettäisiin se kaikkea uutta vastustava asenne opettajakunnasta. Lapset ja nuoret ovat useimmiten uteliaita ja vilpittömän kiinnostuneita uusista asioista - miten tämän lähestysmistavan saisi taottua niihin opettajiin, jotka hinaavat siellä kultaisella seitkytluvulla, tai missä lie hinaavatkaan?

jOjO kirjoitti...

Tarvitaan lisää myrskylyhtyjä!:) tsekkaa: http://jojostiina.blogspot.com/2009/09/kansankynttila-vai-myrskylyhty.html

Sintsu kirjoitti...

Kannattaa Maria muistaa, että puhut nyt vain omista kokemuksistasi. Kaikkien opettajien syyllistäminen ja asian leimaaminen muutoinkin vain "opettajien viaksi" ei ole kaikkein kypsin tapa lähteä kokemuksiasi käsittelemään. Itse kirjoituksesi sai selkäkarvani pystyyn, miten ihmeessä voit tuomita koko Suomen koululaitoksen ja opettajat vanhanaikaisiksi ja opetuksen surkeaksi.

Ehkä omina kouluaikoinasi olet saanut huonoa opetusta (niin minäkin, mutta olenkin sinua vuosia vanhempi). Nykyisin kuitenkin mediakasvatukseen ja tvt-opetukseeen on olemassa tarkat strategiat ja ne huomoidaan soveltuvien aineiden opetuksessa (historia, yhteiskuntaoppi, maantieto, terveystieto, kotitalous...)

Opettajat, niin nuoret kuin vanhemmatkin, ovat yleensä hyvin edistyksellistä porukkaa ja pysyvät ajan hermolla. Uusia ohjelmia tulee kouluhallintoon jatkuvasti ja sähköiset oppimisalustat ovat jo arkipäivää. Kursseja voi suorittaa verkossa lukioissa ja samaa suunnitellaan myös yläkoulun puolelle. Koulutusta on tarjolla vaikka kuinka ja opettajat ovat asiasta yleensä innostuneita. Kouluilla on videotykit ja SmartBoardit ja pelit ja vehkeet, toista se oli vielä 90-luvulla.

Ainoastaan tietokoneluokan suuri käyttöaste rajoittaa verkon käyttöä opetuksessa. Myös se on huomioitava, että noin 20% oppilaista ei ole vieläkään konetta kotona käytettävissä, joten projekteja/kotitehtäviä ei voi vaatia kotona tehtäviksi.

Monesti juttu ei siis olekaan kiinni taidoista tai siitä, että opettaja vastustaa muutosta ja haluaisi säilyttää kaiken ennallaan. Mistähän olet moisen ajatuksen edes saanut? Opettajien tärkein tavoite on kuitenkin saada oppilaat ajattelemaan omilla aivoillaan ja tukea luovuuden kehitystä, tiedon ymmärtämistä ja yhdistelemistä ja kasvattaa nuorista myös mediakriittisiä.

Mietihän tätä.

Ope

Rhia kirjoitti...

Vaikka sain pc:n vasta 1999 on oma tiedonjano ja oppimishalu eri medioista ollut suurena syynä siihen että olen pysynyt tietotekniikan ja medioiden kehityksessä mukana. Pian koneen saatuani surffasin netissä, chattasin, mesetin ja irkkasin. Ensimmäisen sähköposti-osoitteeni olin luonut jo noin vuotta aikaisemmin. Myöhemmin liityin irc-galleriaan ja useille erilaisille keskustelufoorumeille sekä direct connect-hubeille.

Erilaisten medioiden kehitys ja uusien medioiden tulva on kuitenkin siitä 10 vuoden takaisesta tilanteesta vähän riistäytynyt käsistä. Vaikka koen olevani muutoskykyinen ja kiinnostunut uusista jutuista ja kehittyvästä teknologiasta, en ehkä pysty enää käsittelemään tätä valtaisaa uusien medioiden syntymistä. Osaltaan tähän vaikuttaa myös halu olla hieman erilainen kuin valtavirta. En koe tarpeellisena liittyä facebookiin koska se tuntuu enemmän lähinnä muoti-ilmiöltä kuin varteenotettavalta uudelta medialta. Samaan kategoriaan kuuluvat twitter ja myspace. Samalla kuitenkin on omakin medioiden käyttö muuttunut paljon. Sanomalehtiä luen nykyään todella harvoin, radiosta kuuntelen ainoastaan valtakunnallista YleX:ää (koska radiomainokset ärsyttävät), tv:stä katson lähinnä leffoja ja sarjoja. Keskustelupalstat ovat vaihtuneet toisiin, olen ladannut valokuviani ja piirroksiani Aukea.nettiin ja alkanut bloggaamaan vuosi sitten. Blogeja aloin lukea vain hieman ennen oman blogin aloittamista. Oman yrityksen nettisivut avautuivat n. puoli vuotta sitten. Silti taitaa olla pakko tunnustaa että mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi on pysyä muutoksessa mukana ja sitä mukavuudenhaluisemmaksi sitä tulee. Ei enää jaksa tai pysty opettelemaan ihan kaikkia uusia juttuja eikä mennä mukaan ihan jokaiseen "muoti-ilmiöön". Eikä se aina ole kiinni omasta halukkuudesta. Johan sen huomaa vanhempien ihmisten kännykänkäytössä. Aivot eivät vaan enää vastaanota tietoa niin helposti kuin nuorena. Lähimuisti heikkenee ja juuri opittu tieto unohtuu hämmentävän nopeasti. Jopa oma äitini joka ei vielä ole edes 60-v kokee vaikeaksi oppia miten kännykkää käytetään. Hänellä on ollut kännykkä jo lähes 10 vuotta mutta oppi vasta hiljattain lähettämään tekstiviestejä. Toisaalta voihan olla että vanhemmilla ikäluokilla ei ole vielä samanlaista kokemusta huipputeknologiasta kuin nykypäivän nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Ovatko tämän päivän nuoret valmiimpia sisäistämään uutta teknologista kehitystä paremmin sitten kun he ovat vanhoja?

Opettajista: ei ehkä ole aina opettajasta henkilönä kiinni miten kehitys otetaan vastaan mediakasvatuksessa tai onko koulussa edes mediakasvatusta. Muutosvastaisuus saattaa lähteä jo ylempää esim koulun johdosta. Tulee aina olemaan ihmisiä joiden konservatiivisuutta ei ohiteta. Ei yksi "pieni" opettaja välttämättä jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan luovuttaa alkuunsa ja tyytyy siihen mitä saa.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni niputat opettajakunnan hieman turhan rankasti kastiin, einevaantajua. Saattavatpa tajutakin. MUTTA Oppiaineiden opetettavan aineksen määrä on monesti huikea. Siinä ei niin vaan irroteta vartteja siihen, että keskustellaanpa nyt vähän mediasta. Tärkeämpää kuin syyllistää opettajia kyvyttämyydensät opettaa medianlukutaitoa tai erilaisten medioiden käyttöä olisi ehkä määrätä tetty määrä mediakasvatusta kuuluvaksi selkeästi johonkin tiettyyn oppiaineesee, olkoon se sitten vaikka äidinkieli, yhteiskuntaoppi, tai ATK. Oletus, että jokainen opettaja kaikkien aineiden tunnilla paneutuisi uusmedioihin, chatteihin, blogeihin, lähdekritiikkiin ja ties mihin syvälisesti on puahdasta utopiaa. Toki mediaan liittyviä asioita tulee otettua opetuksessa esille ja eri medioita hyödynnettyä, mutta tulisi muistaa, että jokainen aineen opettaja on jo jonkin alan ammattilainen. Ei jokaiselta voi olettaa tämän lisäksi täydellisiä mediakasvatustaitoja.

Ja hieman kärjistäen. Jos lapset ovat jo niin taitavia näissä asioissa, että päätyvät opettamaan opettajia, miksi koko asiaa pitäisi koulussa opiskella. Emmekö voisi vain keskittyä lähdekriittisyyden opetteluun.

Maria kirjoitti...

Omista kokemuksistanihan minä olenkin koko ajan puhunut, luulisi olevan vähän itsestäänselvä asia -.- Ei oo sinänsä mun vika, jos käpylään ja yliopistoon ovat sattumoisin eksyneet ne takapajuisimmat opettajayksilöt. Olkaa itse parempia!

"Monesti juttu ei siis olekaan kiinni taidoista tai siitä, että opettaja vastustaa muutosta ja haluaisi säilyttää kaiken ennallaan. Mistähän olet moisen ajatuksen edes saanut?"

Puhelemalla opettajien ja tulevien opettajien kanssa...

Miehen vaari opetteli käyttämään tietokonetta 80-veenä. En ihan menisi uskomaan, että keski-ikäinen opettajahenkilö, joka toivottavasti on opetellut oppimaan, kokisi liian haastavana uusien tekniikoiden omaksumisen.

Maria kirjoitti...

"Ja hieman kärjistäen. Jos lapset ovat jo niin taitavia näissä asioissa, että päätyvät opettamaan opettajia, miksi koko asiaa pitäisi koulussa opiskella. Emmekö voisi vain keskittyä lähdekriittisyyden opetteluun."

Minun aikanani tämä oli ihan karua todellisuutta: oppilaat opettivat opettajia käyttämään laitteita (miinus ala-asteen nelosella Altavista-opetus ja matikkapelit) ja kertoivat mihin medioita käyttivät. Opettajat saattoivat olla sanomalehtien ja ajankohtaisohjelmien asiantuntijoita, mutta se on vielä aika kapoinen otos varsinkin nuorten mediakäyttäytymisestä puhuttaessa.

Maria kirjoitti...

..ja jos mediakasvatus todella on niin tärkeä asia, kuin siitä halutaan maalailla, niin eipä sitä voi hoitaa sillä tavalla, että opettajat eivät pidä itseään ajantasalla, vaan esittävät tietävää samalla kun oikeasti vain nyrpistelevät nenäänsä uusille ja vähän vaikeille asioille, joiden opetteleminen nyt vie sitä kallisarvoista aikaa joltain muulta asialta. Jos mediakasvatus on tärkeää, sitten on oltava senkin tärkeää, että mediakasvattajat osaavat asiansa. Mediakasvattajien on tällöin otettava taitojensa ja tietojensa ajan tasalla pitäminen vakavasti, eikä keksittävä tekosyitä sille miksi ne ei nyt tajuu mikä ihme on se semmoinen Facebook. -.-

Anonyymi kirjoitti...

Mutta eihän opettaja ole tietoa lasten niskaan kaatava auktoriteetti! Yksi ihminen ei voi hallita koko opetettavien aineiden kirjoa, tieteenalojen tutkimustietoa ja tieteiden historiaa. Saati että tämä olisi oleellista tai takaisi tasokkaan opetuksen.

Itse koen että mediakasvatuksen tehtävä on kasvattaa. Kasvatus on muuten koko alakoulun ensisijanen tehtävä. Itse taas kasvatuksen kannalta koen huomattavasti oleellisemmaksi sen, että oppilaat oppivat itse tarkastelemaan mediaa kriittisesti, näkemään sen merkityksen jokapäiväisessä elämässään, miten se vaikuttaa omiin valintoihin ja mikä oleellisinta, kuinka mediaan voi itse vaikuttaa!

Erilaiset mediat opetuksen apuvälineinä ovat sitten eri juttu. Autenttisten tekstien, olivatpa ne uutisia tai keskusteluketjuja, käyttäminen äidinkielen tehtävissä, netin käyttäminen tiedonhaussa. Pelienkin uskaltaisin väittää tulleen osaksi koulukulttuuria, erityispedagogiikan puolelle ainakin on suunniteltu pelejä, joilla voidaan tukea niin kielen kuin hienomotoriikankin kehittymistä.

Maria kirjoitti...

Ei kukaan vaadi noin laajaa hallintaa kaikesta mahdollisesta yhden ihmisen niskaan. Onko oikeasti liikaa pyydetty, että mediakasvattava tyyppi, kuka se sitten onkaan, suhtautuisi mediaan sen verran vakavasti, mutta avomielisesti, että hallitsee sen ja ymmärtää sitä ylenkatseisen nyrpistelyn ja sietämisen sijaan?

"Itse koen että mediakasvatuksen tehtävä on kasvattaa. Kasvatus on muuten koko alakoulun ensisijanen tehtävä. Itse taas kasvatuksen kannalta koen huomattavasti oleellisemmaksi sen, että oppilaat oppivat itse tarkastelemaan mediaa kriittisesti, näkemään sen merkityksen jokapäiväisessä elämässään, miten se vaikuttaa omiin valintoihin ja mikä oleellisinta, kuinka mediaan voi itse vaikuttaa!"

Olen täysin samaa mieltä. Mediakriittisyyttä vaan on hankalampi olla, jos ei ole ensin ymmärrystä niistä medioista välinetasolla - miten ne toimivat ja miten niissä toimitaan. Omassa kirjoituksessanihan yritin tuoda esiin sitä, miten ehkä juuri ja juuri osataan jotenkuten se välinetaso, ehkä osataan just ja just käyttää dvd-soitinta tai rekisteröityä Facebookkiin (monta kertaa tosin oppilaat ovat näissä asioissa joutuneet opettajaa auttamaan, "kuka osaa käyttää videoita?" -kysymys ei ollut ollenkaan harvinainen tunneilla), mutta miten ihmiset käyttävät näitä välineitä hyväkseen, sitä ei moni tunnu ymmärtävän, kun eivät niitä kerran itse käytä (no dvd-soittimen kohdalla tilanne on ehkä jo nyt eri, opettajien Facebookkauksesta minulla ei ole muuta kuin tulevien opettajakokelaiden paheksuvalla asenteella sävytettyä dataa).

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan se muuten onkin juuri tuo avarakatseisuus, joka on mediakasvattajan tärkein työkalu. Osaamista täytyy tietenkin olla myös välinetasolla, mutta opettaja voi nousta hyväksi kasvattajaksi myös silloin kun myöntää ettei hallitse jotain välinettä kovinkaan hyvin. Itse en esimerkiksi pelaa oikeastaan mitään pelejä, mutta olen aidosti kiinnostunut siitä miksi ihmiset pelaavat ja innostuvat pelaamisesta, miten pelit vaikuttavat pelaajaan, kehittävät kognitiivisia taitoja nyt esimerkiksi.

Mediakasvatus on koulukulttuurissa edelleen uusi juttu ja jokainen opettaja on mediakasvattaja (jo tuosta opetussuunnitelman laveasta muotoilusta johtuen). Toivottavasti jossain vaiheessa kentälle saadaan lisää ihmisiä jotka ovat mediakasvatuksen todellisia asiantunijoita!

Nyrpistelyfiilis kumpuaa varmaan siitä, että mediakasvatuksessa on keskusteltava myös medioiden huonoista puolista. Vaikka lapset hallitsevat medioita hyvin, eivät he välttämättä hahmota median suhdetta arkipäiväiseen elämään. Kriittinen ajattelu kun yleensä kumpuaa jutuista jotka ovat nyrjällään. Itse ihmettelen miten minä esimerkiksi pystyn välittämään oppilaille ajatusmaailman jossa koneella ei kannata istua koko päivää vaan liikuakkin pitäisin, kun omassa arvoasteikossa päämäärätön ajanvietto koneella ja päämäärätön juoksentelu metsässä putoavat tasan yhtä alhaiselle tasolle (kärjistäen)?

Jatkaa tuo edellinen Anonyymi (pahoittelee toistoa) ja kiittää näistä mediakasvatuspostauksista! Toivottavasti jatkat näiden kirjoittamista!

Maria kirjoitti...

Jo, siinä on kyllä pohtimista itse kullekin :) Ja enmäkään pidä pahana sitä, että puhutaan myös kääntöpuolesta, se on sekin ehdottomasti tosi tärkeää, kunhan sitten puhutaan myös niistä hyvistä puolista :) Jos siis sellaisia ylipäätään on, kuten useimmilla asioilla yleensä kyllä onkin :P ja ehkä mediakasvatuksen yksi anti voisikin olla se, että miten medioita käytetään rakentavasti, eikä pelkästään siihen päämäärättömään lusmuamiseen, mutta toisaalta senkin pitää tapahtua jollain nuorille mielenkiintoisella ja mielekkäällä tavalla :) Omien ajatustensa ja mietteidensä blogaaminen tai nettiin toteutetut yhteiset projektit voisivat olla yksi tapa.

Jutut ja ehkä vähän avautuminenkin jatkuu varmasti :) Tätä mediakasvatuksen kurssiakin on vielä jäljellä, joten kurssipostauksia on luvassa ;) Kiva juttu, että tämä aihe on herättänyt keskustelua monesta näkökulmasta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Sosiologian opiskelija vastaa;)

Itselläni ei ole mediakasvatuksesta itsestään kovin paljoa sanottavaa, ainakaan juuri nyt, kun en ole aihetta lähiaikoina paljoa pohdiskellut. Ehkäpä lisää myöhemmin.
Sen haluaisin sanoa kuitenkin jo nyt, että tätä "koemme suurta mullistusta" -ajattelutapaa, jota osa kommentoijista tuntuu julistavan, on hyvä suitsia: maailma muuttuu, se on muuttunut ennenkin ja tulee muuttumaan tulevaisuudessakin. Me elämme yhtä kehitysvaihetta ja asiat on hyvä nähdä jatkumona, ei ehkä niinkään suurten mullistusten sykäyksinä.

/Hannele

Laura kirjoitti...

Asian sivusta, mutta kuitenkin:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/09/25951
Aina ei media itsekään tee kaikkeaan sukupolvien välisen kuilun kuromiseksi. Mikähän tekee ihmisten tai hevosten kuvista vaarallisempia kuin muista kuvista?

Stazzy kirjoitti...

Pitääpä ihan linkittää "Selvitys lasten ja nuorten mediamaailmasta", suunnilleen vuoden takaa, kun kerran osui netissä surffatessa eteen. Sopii oivasti aiheeseen.

http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=22170&name=DLFE-4803.pdf&title=Lasten%20ja%20nuorten%20mediamaailma%20p%C3%A4hkin%C3%A4nkuoressa%20-kooste%2018.11.2008

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...