27.9.2009

Häämekko?

Olen joskus aiemminkin jo kohkannut siitä, miten tyypillisen tylsät ja latteat, yksilötasolla täysin mitäänsanomattomat tavat ja etiketit, nuo tapaorjuuden representoinnit, lähinnä ärsyttävät.

Tästä luonnolisesti seuraa se, että jos/kun (ei nyt mulle maailman tärkein asia) joskus päädyn naimisiin, häät eivät varmasti noudata mitään muuta kaavaa kuin sitä, mikä juhlakaluparista itsestään tuntuu hyvältä. Tästä puolestaan seuraa omannäkösten vihkikaavojen tekeminen, vain oikeasti läheisten ihmisten kutsuminen yleisen sukujuhlinnan ja kiusallisen patsastelun sijaan, jokin hauska juhlintamesta rennolla otteella ja buffetti, josta löytyy molempien lempiruokia.

Olen myös jo ehtinyt julistaa häämekkoni olevan minimittainen nahkaluomus - no, tämä Acnen ensi kevään mallistosta löytyvä, scifistelevä makkarankuori voisi olla juuri Se. Mitään muuta veruketta tai oikeutusta en varmasti tule keksimään tämän arvatenkin erittäin tyyriin ihanuuden kaappiin haalimiseksi. Vaihtoehtoisesti suunnittelen jotain vastaavaa ja tosi rankkaa ja teetän sen Rhialla.

Image and video hosting by TinyPic

Kuva: Carolines Mode (lisää kuvia Showroomilta täällä!)

11 kommenttia :

Rokkirusetti kirjoitti...

Loving that dress!
Täällä päässä on (myöskin) häitä suunniteltu, vaikkeivat olekaan ajankohtaiset ja nämä pippalot ovatkin sitten kaikkea muuta kuin perinteistä kaavaa. (Hyvää seuraa, fiftaripändi ja amerikanrautoja silmänkantamattomiin)

Upeaa kun yhä useampi uskaltaa olla oma itsensä.

tuijja kirjoitti...

Mä olen myös päättänyt, että kun muutaman vuoden päästä menen naimisiin, tapahtuu se mustassa häämekossa. Juhlava ja iso se saa olla kuten ne perinteiset mekot.

Tässä on kyllä aihe, josta voisin puhua tuntikausia :D On kutkuttavaa suunnitella ehkäpä elämänsä isoimpia bileitä ja miettiä, miten niistä saisi juuri meidän näköiset.

bubble kirjoitti...

Mulla on vähän sama fiilis häiden kanssa. Niiden on ehdottomasti oltava omannäköiset! Mieluiten haluaisin ehkä vihkimisen maistraatissa ja erilliset juhlat ystäville. Ainoa vaan, että en haluaisi loukata sukulaisia tai muuta. Kai niille voisi pitää oman kestitsemistilaisuuden. Tai jotain. No nää tietenkin riipuu siitäkin, mitä se tuleva mies olis site mieltä :P

Tein joskus postauksen unelmahääpuvuista, mutta ne perustui aika traditionaaliseen. Valkoisen lisäksi tosin haluan ehdottomasti pinkkiä tai punaista, enkä tod mitään huntuja päähän! Mutta eipä joo kauhean ajankohtaisia asioita nämä ;)

Selma kirjoitti...

Olen samoilla linjoilla kanssasi, en tod. halua omissa häissäni nähdä mitään perinteisiä morsiamen ryöstöjä sun muita. Ei sillä että jostain syystä vihaisin kaikkia perinteitä, mutta on tultu oltua niin monissa häissä jotka noudattavat samaa kaavaa, että loppukesästä ei melkein pysty muistamaan missä häissä tapahtui mitäkin kun kaikki kesän kemut on sisältäneet samat perinteet.

linda sofia kirjoitti...

oi miten hieno toi!

ladyam kirjoitti...

Oon kans miettinyt samaa juttua, kun sellanen perinteinen nilkat peittävä ja valkoinen pitsihörhelö ei ainakaan tässä vaiheessa elämää oikeen inspaa. Tai sitten vois perinteitä kunnioittaen keksiä jotain omannäköistä.

Maria kirjoitti...

Hauskaa, että niin moni muukin uskaltaa suunnitella jotain omannäköistään! :) Ja joo, tosiaankin on hauskaa suunnitella tälläsiä, vaikkei ajankohtaista tod. olekaan :D

Laura kirjoitti...

Hehee, meilläpäin tuo suunnittelu on ajankohtaista ja kuulostaa aika lailla samalta kuin omatkin mietintäsi. :) Tosin mustaa en ikinä käytä, joten tuo mekko ei ole ihan se mun juttu. ;) Mutta sellaista polvimittaista puhvihelmaunelmaa olen jo hetken ettinyt...

Itselle on ollut kauhean luontevaa kyseenalaistaa aivan kaikki avioliittoinstituutiota myöten, enkä hääperinteitä miettiessäni yleensä löydä yhtäkään perustetta sille, miksi meidän pitäisi jotakin perinnettä jatkaa, eivätkä nämä perinteet tunnu minulle alunperinkään luontevilta. Harmi vaan, että sulhosta ne tuntuvatkin sitten itsestäänselvän luontevilta, eli meillä on ollut aiheesta yksi jos toinenkin pitkä keskustelu.... :)

k kirjoitti...

Ajattelin aiemmin samalla tavalla kuin sinä perinteistä ja etiketistä. Nyt kun ikää on tullut lisää, on mieli muuttunut - nykyään rakastan perinteitä, tapoja ja etikettiä ja haluan toimia niiden mukaan.

Erosin aikanaan kirkosta ja kyseenalaistin koko avioliittoinstituution. Ajattelin, etten koskaan tulisi menemään naimisiin, vaan eläisin loppuelämäni seurustellen. Nyt nimenomaan haluan mennä naimisiin ja ajattelin jopa liittyväni takaisin kirkon jäseneksi. Minulle perinteiden arvostus on osa sitä, että tunnen kuuluvani enemmän yhteiskuntaan, jossa elän ja siten haluankin toimia sen mukaan mitä yhteiskunnassamme arvostetaan. Jotenkin perinteiden arvostus liittyy kohdallani myös vastuullisuuteen. Haluan olla hyvä kansalainen ja näyttää sen myös muille. Toki ajattelen siis omilla aivoillani, eli en vain sokeasti etene perinteiden velvoittamalla tavalla, vaan useimmiten asiaa pohdittuani yksinkertaisesti vain haluan tehdä niin.

En tietenkään kirjoituksellani tarkoita, että sinun mielipiteesi tulee välttämättä koskaan muuttumaan. Tarkoituksenani oli lähinnä tuoda esille tätä toista puolta keskusteluun ja kumota käsitystä siitä, että perinteiden arvostaminen on jotenkin "sokeana lampaana etenemistä" tai muutosvastaisuutta.

Maria kirjoitti...

Heh, aika paljon sais mun päässä tapahtua, että mut sais edes harkitsemaan kirkkoon takasin liittymistä :DD Tällä hetkellä suhtaudun tapakristillisyyteen lähinnä selkärangattomuutena ja periaatteettomuutena, ja mun on myös hankala kuvitella, että pärähtäisin uskoon.

Mä koen tällä hetkellä olevani osa yhteiskuntaa hyvinkin voimakkaasti, ja se tulee sitä kautta, että koen olevani osaltani vastuussa siitä millaisessa valtiossa elämme, ja pyrin siihen myös omalta, joskin hyvin pieneltä, osaltani vaikuttamaan poliittisen aktiivisuuden kautta. Minun on erittäin hankala kuvitella tilannetta, jossa alkaisin kokea olevani vastuullinen jostakin sitä kautta, että noudattaisin ulkokultaisia rituaaleja, jotka eivät puhuttele minua millään tasolla, eivät henkilökohtaisella, eivätkä edes kansanhistoriallisella, eivätkä vaikuta yhteiskuntaan mitenkään muutoin kuin vanhoja kaavoja pönkittäen ja ylläpitäen. En halua tehdä päätöksiä elämässäni sen perusteella mitä muut tekevät tai mitä yhteiskunnassa milloinkin sattumalta arvostetaan, vaan sen perusteella, mikä on oikein ja mikä tuntuu tärkeältä ja oikeasti minulle merkitykselliseltä. Olen toisaalta myös huomannut, että monissa asioissa oma käsitykseni ja yhteiskunnan käsitys asioista eivät yksinkertaisesti yhtene.

Kukin taaplaa tavallaan, vaikka mä oikeastaan toivoisin, että ihmiset kokisivat osallisuutensa yhteiskuntaan vaikkapa sen poliittien aktiivisuuden ja ruohonjuuritason kautta, eivät niinkään toistamalla pölyttyneitä perinteitä. Eivät toki sulje toisiaan pois nämä asiat.

Rhia kirjoitti...

Musta on hienoa että ihmiset uskaltavat tehdä häistä ja hääpuvuista itsensä näköisiä. Ihan liikaa olen työssäni nähnyt niitä morsiamia jotka valitsevat perinteisen juhlan ja hääpuku-mallin siksi että niin vaan "kuuluu tehdä" tai koska sukulaiset järkyttyisivät jostain muusta tai koska morsiamen äiti haluaa puvun olevan tietyn mallinen tai eivät vain ole tarpeeksi rohkeita valitsemaan jotain muuta enemmän omaa silmää miellyttävää. Mutta on mulla ollut kunnia olla mukana suunnittelemassa erikoisempiakin hääpukuja kuten Tuulen viemää-leffan puvustuksen perusteella teetetty isohelmainen puku, pinkki-musta tyllipuku ja Satuhäät-ohjelmassakin nähty koristeellinen taftipuku pitkällä laahuksella. Se on puvun suunnittelijalle/tekijällekin jännempää mitä enemmän on variaatiota. Sitäpaitsi olen aina sanonut asiakailleni heidän kysyessään hääetiketistä että hääpäivässä on tärkeintä että juhla on hääparin omien toiveiden mukainen ja heidän tyylisensä, ei se että noudatetaan tarkkaan perinteitä ja tapoja, sillä eivät kaikki ole yhdestä puusta veistettyjä vaan erilaisia persoonia kukin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...