3.7.2009

Watchmen - harvinaisen hyvä sarjiselokuva



Watchmen on Alan Mooren sarjakuviin perustuva elokuva vaihtoehtotodellisuudesta, jossa supersankarit ovat arkipäivää. Rikollisia metsästävät naamiosankarit pitävät järjestystä, mutta heidän aikansa alkaa olla ohi, ja ihmiset vaativat pukujen riisumista. Kun sankarit ovat siirtyneet viettämään hiljaisia eläkepäiviä muutamien persoonallisuushäiriöiden kanssa, joko identiteettinsä salaten tai julkistaen, alkaa tapahtua outoja: joku murhaa entisiä rauhanvartijoita. Samaan aikaan maailmaa uhkaa myös Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kitkerät välit ja ydinsota on syttymäisillään.

Jotkut ovat haukkuneet elokuvaa tylsäksi, mutta itse en huomannut edes haukotelleeni sen aikana. Elokuvassa oli miellyttävän vähän toimintaa, ja se vähäinenkin määrä oli kenties elokuvan pitkästyttävintä antia. Tämän tarinan ansiot ovat jossain muualla kuin X-Men -tyyppisissä pläjäyksissä. Kahden ja puolen tunnin mittaisessa elokuvassa käsitellään sarjakuvaelokuville epätyypillisen syvällisiä aiheita epätyypillisen perusteellisesti. Millainen ihminen voi alkaa supersankariksi? Mitä tapahtuu, kun ihmisestä tulee lähes jumalan tasoinen hahmo uskomattomine kykyineen? Onko jumalaa? Mikä on ihmiskunnan luonto ja miten ihmiset elävät sen kanssa? Entä periaatteista tinkimättömyys vastaan kompromissit?

Watchmenissa tarinaa kuljetetaan usean hahmon näkökulmasta käsin. Tarinan etenemisen lomassa katsellaan myös kunkin sankarin menneisyyteen ja valotetaan näiden välisiä suhteita. Luurankoja paljastuu kaapeista, hahmojen luonnekehitys saa syvyyttä ja tukahdutetut muistot avautuvat vähitellen. Lopussa jopa aidosti yllätyn.

Elokuva tarjoilee hassujen asujen, inhorealismin ja fantasian sekoituksen ohella kasan mielenkiintoisia ja vähemmän mielenkiintoisia hahmoja. Hämärä ja armoton, hieman dekkarityyppinen ja Clint Eastwoodilta kuulostava Rorschach (Christian Balella olisikin opittavaa tästä seuraavaa Batman-pätkää varten siitä, miten kähistään uskottavasti ja epäkoomisesti) nousi omaksi suosikikseni. Tässä hahmossa on kieltämättä bad-assia enemmän kuin Takenin päähahmossa. Toki myös sinisenä hehkuva Dr. Manhattan / Jon on kaikessa lempeydessään ja hirvittävissä voimissaan sekä häilyväisessä mielentilassaan hyvin kiinnostava. Jostain syystä sympatiapisteitä minulta vähiten saa leppoisa ja hyväntahtoinen vässykkä Nite Owl II / Dan.

Watchmen saa miinusta joistakin kömpelyyksistä diaglogissa ja kuvauksessa, sekä muutamasta kliseisyyttä lähentelevästä hetkestä. Sarjakuvaan tutustuneet varmasti huomaavat, että laajaa lähdemateriaalia on karsittu ja lyhennelty reippaalla kädellä, ja jopa tällaiselle asiaan perehtymättömälle tästä saa vihjeitä pitkin elokuvaa. Vaikka itse koin muutamia yllätyksiä paljastuskohdissa, niin toisaalta ne eivät olleet järin suuria paljastuksia, ja luultavasti jokaisen niistä olisi voinut päätellä aikaisemmasta kuvauksesta ja kerronnasta, ellei olisi keskittynyt ihmettelemään, miten naamioton sankari voi olla naamiosankari. Tässä mielessä Watchmen ei ole loistelias tai nerokas elokuva, mutta omalaatuiset hahmot ja tyylikäs toteutus pelastavat leffan reippaasti plussan puolelle. Myös runsas määrä viittauksia kahdeksankymmentäluvun kulttuuriin ja tapahtumiin kirvoittavat hykerryksiä, ilmeisimmin tämä näkyy soundtrackille kootuissa biiseissä, jotka tunnelmoittavat elokuvaa.

Elokuvan on ohjannut Zack Snyder, siis sama tyyppi, joka ohjasi myös huiman visuaalisen ja tyylikkään mäjäyttelyelokuvan 300. Tässä taloudessa mielenkiinnolla seurataan, mitä tämä mies saa vielä aikaan.

Mitä mieltä sinä olit elokuvasta?
(Jos haluat säästyä spoilereilta, kommenttiosion lukeminen vain omalla vastuulla ;o)

2 kommenttia :

Aridith kirjoitti...

Ennen kuin miesystävä tän raahasi katsomaan ei ollut kyllä itsellä minkäänlaista käsitystä siitä mikä on Watchmen. Ajattelin että mennään katsomaan jotain sotaelokuvaa tai vastaavaa. Oli positiivisesti yllättynyt. En tyypilliseen ad/hd tapaani pitkästyneenä huokaillut penkissä vaan homma oli ihan katsottavaa loppuun asti. Hyvin sarjakuvamainen ja mukavan freessi, itseä kun ei voisi vähempää kiinnostaa joku Supermies tyylinen overpower juttu.

Tosin itseä ärsytti Rorschach ylitse kaiken :D. Ihan mukava elokuva illan ratoksi, mutta kuten sanoit, ei toki mikään maailmaa mullistava. Komeeta maisemaa, suhteellisen hyvä hahmoja ja hassuja asuja.

Maria kirjoitti...

Mullakaan ei hirveesti ollut odotuksia, kun ei tuo Watchmen-universumi ole mulle tuttu, joten olin myös positiivisesti yllättynyt :) Joo, noi Spidermanit sun muut on olleet oikeastaan aika hirveää katseltavaa, vaikka ekaa Spidermania kyllä fanitin teinihuumassani ja Toby-hysteriassa :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...