10.7.2009

Kiusaus

No voi ny lääh. Tsekatkaa nyt, miten hyvältä Jolier One näyttää Wiken päällä. Oliskohan tänään päivän ohjelmassa lähteä katsomaan, millainen tämä epäilemättä hitiksi nouseva monikäyttövaate on livenä. Ei tällaista ole edes olemassa! Eikä varsinkaan Etsy.comin ulkopuolella! Ja kelatkaa, tää ilmiö (saa se nyt jo olla virallisesti ilmiö) on ehdasti suomalainen. Ajatelkaa, ostamalla yhden kankaanpalasen saisi kaappiinsa heti yli viisikymmentä, uutta vaatetta...

Kiitti vaan, Wikke.

17 kommenttia :

Tuhlaus kirjoitti...

mä kans vähän innostuin tuosta ekan kerran nähdessäni, mut tunnetusti nuo One size viritykset ei ole tarkoitettu tällaiselle kokoa 44 olevalle ihmiselle. :P

Molly Moll kirjoitti...

Kuolaan kovasti kyllä tuon perään, mutta tiedän jo kysymättäkin, mitä taloutemme miespuolinen henkilö sanoisi noinkin hinnakkaaseen vaateostokseen, oli kuinka hyvät perustelut hyvänsä :D Toivossa on silti hyvä elää :)

Tiina S. kirjoitti...

Hei, inspiroiduin H&M:llä tästä Jolier Onesta, ja ostin Organic Cotton hiilenmustan/ harmahtavan huivin (alennuksesta 3e). Tämä huivi on tosi iso ja pitkä, kangasta riittää siis. Luultavasti itse käytän huivia kuitenkin normaalisti kaulahuivina, mutta kaltaisesi tyylitaituri keksisi varmasti tälle huiville uusiakin käyttötapoja! Ainakin Jyväskylässä noita on vaikka kuinka paljon vielä. Muutenkin haluaisin sanoa, että blogisi (ja etenkin kuvat) ovat ihastuttaneet minua jo jonkin aikaa:)

Sugar Kane kirjoitti...

Hei kiitos linkkivinkistä! Olis kiinnostavaa nähdä sunkin kokeiluja kys. vaatteella!

wikke kirjoitti...

Haha, ole hyvä! Just hyvä että sait hankittua sen itsellesi, mun mielestä varmasti sopiiki sun tyyliin loistavasti, ja sulle on varmaan etua siitä että oot lyhyt, menee mekkonakin (epäreilua) :D

Ja uudemman postauksen kommenttiin viitaten, täälläkin poikaystävä oli todella nihkeänä ja yrmynkyrmynpyllynä ko "tuhlailin" taas rahaa turhuuksiin, mutta ääni muuttu kellossa ku sovittelin tuota eri tavoilla :D Ootko muuten vielä hkissä kauan vai joko lähdit treelle?

Maria kirjoitti...

Tuhlaus, toisaalta tuota vaatetta myydään myös raskausvaateliikkeessä, et ainakin joku näyttää uskovan, että se sopii :)

Molly, mut kato jos järkeilee, että se on sijoitus... ;)

Tiina S, mukava kuulla, että olet tykännyt, kiitos! :) Mulla itse asiassa on viime talvena ollut kasa juttuja siitä, miten pitkäkäisellä huivilla voi tehdä asuja hieman samaan tapaan :) Mutta kiitos vinkistä!

Sugar Kane, hän on hyvä ^^

Wikke, Helsingissä vielä tällä hetkellä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ehdasti suomalainen ilmiö? Suunnittelija on tosiaan Viipurissa syntynyt os. Svetlana Farafonova, joten siinä sitä suomalaisuutta ;)

Terv. samanlainen "ehta suomalainen"

Maria kirjoitti...

Miten syntymäpaikka tähän liittyy? Planman on tätä nykyä kyllä ihan suomalainen, hän on kasvanut Suomessa, opiskellut Suomessa (ja Italiassa) ja Jolier ONE valmistetaan sataprosenttisesti Suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

No todellakin syntymäpaikka liittyy. Ihan nimestäkin voi päätellä, että joko toinen hänen vanhemmistaan tai molemmat ovat venäläisiä, joten kyllä se siitä niin etnisesti (ihan ulkonäköä myöten) kuin kulttuurillisestikin välittyy. Asuin- tai opiskelupaikka ei tee hänestä suomalaista. Ja aika ihmeellinen tuo "Planman on tätä nykyä kyllä ihan suomalainen"... Ööh, miten niin, onko kansallisuus jotenkin muuttuva käsite? Olen itsekin lähes koko elämäni asunut Suomessa, mutta juuri edellämainittujen syiden takia (syntymäpaikka, vanhempien kansallisuus) minua ei suomalaiseksi voisi kutsua.

Maria kirjoitti...

Sinä et käsittääkseni tunne naista henkilökohtaisella tasolla, etkä tiedä mitkä hänen kytköksensä tai henkilökohtaiset intressinsä tai identiteettikokemuksensa ovat. Ihminen, jolla on Suomen kansalaisuus, on suomalainen, ja ihminen, joka on kasvanut suomalaisessa kulttuurissa, on minun mittapuullani suomalainen, vaikka hänellä olisikin kytköksiä muualle. Entä mitä tiedät hänen vanhemmistaan tai heidän kulttuurillisesta identiteetistään? Ihan oma lukunsa on toki se miten kukin itse oman identiteettinsä kokee, mutta pelkän nimen tai synnyinpaikan perusteella siitä ei vielä voi päätellä juuri mitään. Jolier ONE on sitä paitsi brändätty suomalaiseksi tuotteeksi, joten se olkoot ehdasti suomalainen tuote.

Anonyymi kirjoitti...

No tosiaan kyllä sitä vanhempien taustan näkee ihan nimestä. Ja esimerkiksi eräässä haastattelussa hän mainitsee: "Vaatteissani on läsnä tietynlainen naisellisuus, joka tulee varmasti Venäjältä." Samaisessa haastattelussa on mainintaa venäläisistä juurista.

Mainitsit, että jos jollakin henkilöllä on Suomen kansalaisuus, niin hän on suomalainen. Mitenköhän sitten niiden kohdalla, jotka ovat kahden maan kansalaisia? Puhumattakaan sellaisita ihmisistä, jotka ovat ensin 40 vuotta asuneet omassa kotimaassaan, muuttaneet sitten Suomeen ja saaneet Suomen kansalaisuuden 5-10 vuoden jälkeen. Ovatko sellaiset ihmiset silloin yhtäkkiä suomalaisia? Ei tietenkään, jos olet koskaan tavannut sellaisia, niin tiedät itsekin, että heitä ei voi millään tavalla nimittää suomalaisiksi. Joten se kansalaisuus ei kyllä kerro mitään kansallisuudesta.

Anonyymi kirjoitti...

Ja tuo Jolier ONE on brändätty täällä kyllä suomalaiseksi tuotteeksi, mutta äsken kun luin venäläisiä sivuja, niin siellä ei kyllä ole unohdettu tätä venäläistä alkuperää...

Maria kirjoitti...

Noniin, jos sinulla on jotain oikeaa tietoa asiasta, niin miksi et tuonut sitä heti esiin, vaan höpisit vain nimistä ja synnyinpaikoista?

Onhan noita paljon, että lapsi syntyy toisessa maassa, mutta tulee sitten toiseen maahan hyvin hyvin pienenä ja tämä käytännössä kasvatetaan vain toisen kulttuurin piirissä, eivätkä kaikki koe erityistä hotsitusta joihinkin muihin, heille vieraisiin juuriin. Tätä ei voi saada selville vain nimeä tuijottamalla, sekin kun voi kulkea vaikka kuinka monennessa polvessa, tai olla puhdas nostalginen jäänne, tai ties mitä. Sitä varten täytyy tietää henkilöstä jotain muutakin - vaikka sitten lukea hänestä haastattelu! Itse asiassa voi olla aika ajattelematontakin lähteä tekemään päätelmiä ihmisen syntyperästä tai identiteetistä tai oikein mistään muustakaan sen syvemmestä vain jonkun nimen perusteella.

Suomalainen on kuka tahansa ihminen, jolla on kansalaisuus (vaikka olisi muitakin kansalaisuuksia, mikseipä sitä voisi olla yhtä aikaa ehta suomalainen ja ehta venäläinen niin kokiessaan) ja joka kokee olevansa suomalainen, se käy minulle. Valtiolle riittää virallinen kansalaisuus. Jos se 5 vuotta täällä asunut ihminen ei koe mitään kytkösiä maahan jossa on aiemmin asunut, vaan kokee tämän kulttuurin kodikseen, hän olkoot minun puolestani suomalainen. Jos ei koe, sitten ei tietenkään ole kuin vain viralliselta statukseltaan. Nimen perusteella tätä kokemusta ei vielä voi mitenkään selvittää.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä on paljonkin esimerkkejä tapauksista, jossa lapsi syntyy toisessa maassa, joka onkin aivan vieras maa muuten ym., mutta puhuin heti alussa juuri tästä tapauksesta. Nimi kertoo kuitenkin jo jonkinlaisista juurista tai muista kytköksistä, on ne sitten hyvin kaukaiset tai läheiset - hänen tapauksessaan vielä enemmän, koska sekä hänen etu- että sukunimensä ovat venäläiset. Mutta olin kyllä jo ehtinyt lukea sen haastattelun kun tulin ensimmäisen kerran kommentoimaan tätä keskustelua, joten ehkäpä minun olisi pitänyt mainita siitä asiasta, eikä vain "höpistä nimistä ja synnyinpaikoista" niin kuin ystävällisesti ilmaisit.

Edelleenkin yhdistelet kummasti kansalaisuuden ja kansallisuuden käsitteitä. Mihin liittyy se, että valtiolle riittää virallinen kansalaisuus? Puhe oli kansallisuusidentiteetistä, eikä siitä, mitä missäkin paperissa "virallisesti" lukee. Sellainen ihminen, joka on on asunut hyvin pienen osan elämästään Suomessa ei voi kokea identiteettiään suomalaiseksi vaikka hänellä olisikin Suomen kansalaisuus. Sinä voit pitää häntä suomalaisena, mutta etsi minulle yksikin sellainen aikuiselämänsä aikana Suomeen muuttanut henkilö, joka kokisi itsensä ehdaksi suomalaiseksi.

Toisekseen erikoinen on myös väite, että joku voisi kokea itsensä samanaikaisesti esimerkiksi ehdaksi suomalaiseksi ja ehdaksi venäläiseksi. Miten ihmeessä henkilöllä voi olla kaksi yhtä vahvaa kansallisidenteettiä? On mahdotonta kuvitella sellaista tilannetta, jossa kumpikin maa herättäisi aivan tismalleen samanlaisia tuntoja. Kansallislauluja kuunnellessa kummankin valtion hymnit saisivat aikaan samoja tunteita? Tai urheilutapahtumia katsellessa kannustaa kumpaakin maata aivan yhtä paljon? Puhumattakaan muista syvemmällä olevista tunteista, joita jokainen kokee sille maalle, johon kansallisidentiteetti on rakentunut.

Olen myös sitä mieltä, että monet sellaiset ihmiset, jotka ovat syntyneet ja eläneet Suomessa, joiden vanhemmat ovat suomalaisia ja jotka ovat siis sitä kautta kaikin tavoin aitoja suomalaisia, eivät juurikaan aina edes joudu miettimään kansallisuusidentiteettiään sen tarkemmin. Koska se on tällaisissa niin yksiselitteisen selvä, sitä ei lähde analysoimaan tarkemmin (miten suomalaisuus näkyy, tuntuu, miten sen kokee tai vastaavaa). Asiaa kyllä varmasti miettii siinä vaiheessa, kun tilanne on monimutkaisempi. Jokainen haluaa kuitenkin kokea olevansa "kotona" jossain maassa tai tuntea jonkun kansallisuuden omakseen.

Maria kirjoitti...

Selvä, jos sinä haluat uskoa, että nimestä voi päätellä ihmisestä riittävästi, niin usko toki niin. Minuakin on kuitenkin nimeni perusteella epäilty ei-suomalaiseksi, vaikka suvussani ei tiettävästi muita kuin suomalaisia olekaan, itse olisin hyvin varovainen tehdessäni päätelmiä toisista ihmisistä yksittäisten tietojen varassa. Joskus nimi on erittäin triviaali asia, joskus ei, ennalta sitä ei voi tietää.

Ei kai maiden tarvitse täsmälleen samanlaisia tuntoja aiheuttaa, vaikka kokisikin olevansa vahvasti molempia kansallisuuksia ja kokisi molemman puolen yhtä rakkaiksi. Miksi identiteettinsä pitäisi rakentaa vain yhdelle maalle, varsinkin, jos molemmat ovat oleellinen osa elämää käytännössä ja arjessa? Miksi sellainen tilanne olisi mahdoton?

Maria kirjoitti...

Ja jääkiekkomatsis muuten voi kannatettavan joukkueen valita muillakin perusteilla kuin edustetun kansallisuuden - niin mäkin joudun tekeen sillon, kun suomalaiset ei oo pelaamas ja kansallisuuskortti on siis pois pelattu :P Sitten sitä alkaa tarkastella esimerkiksi sitä, kummalla on taitavimmat pelaajat tai tyylikkäimmät parrat.

Lisää pohdintaa aiheesta:

Ei se nationalismi nyt globaalissa maailmassa nykyajassa ihan kaikille niin henkeen ja vereen oleva asia ole, kun ihmisillä on muitakin tapoja muodostaa lähipiiriään ja identiteettiään kuin maantieteellinen paikka ja ympäröivä geosfääri. Tunnen itse esimerkisi enemmän yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa yhteisten arvojen ja ajatusten kautta, kuin kansallisuuden. Yhteiset meemit ovat kivoja, koska ne luovat yhteenkuuluvuudentunnetta, ja sitä varmasti jokainen kaipaa, sen voin uskoa. Menneessä elämässä fyysinen läheisyys (ei kuitenkaan välttis semmoinen läheisyys) on ollut ehto yhteisten meemien leviämiseen, mutta koska matkustelu on nykyisin helppoa ja Internet rlz, tämäkin muotti joidenkin kohdalla murtuu hyvin tehokkaasti. Koti ei enää välttämättä jokaiselle ole mikään yksi, maantieteellisesti fiksattu paikka, vaan pikemminkin mielentila, joka saavutetaan.

Maria kirjoitti...

...Mä esim. voin tuntea oloni hyvin viihtyväiseksi ja mukavaksi vaikka kuinka pitkän aikaa, kunhan mukana on vähän vaatetta ja tietokone :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...