Olen aina kuvitelllut olevani truu-lande, asuinhan suurimman osan iästäni maatilalla ja useita kesiä moneen otteeseen kesämökillä (kerran asuimme siellä likimain kuukauden), seurasin viljelyksiä, vietin päiväni haahuilemalla metsissä ja pelloilla, olin ahkera apukalastaja mökillä matojen metsästyksestä kalanperkaamiseen asti, saatoin viettää kokonaisen iltapäivän uiden järvessä, tiesin missä olivat hyvät kalapaikat ja miten kaloille valmistettiin hyvä kutemispaikka, tiesin miten viljelyksiä piti rytmittää, mitä kirota EU-tarkastuksissa ja osasin vähän niinkuin ajaa traktoria.
Voisi kuvitella, että kun päähäni iskostui kaikenlaista lähellä maata ja luontoa elävän ihmisen perustietoutta, landeymmärrystä, mukaan olisi iskostunut myös syvä rakkaus ja hyväksyntä näitä asioita kohtaan, että olisi muuttunut sellaiseksi McGyver-landeksi, joka naureskelee vieraisille tulleille kaupunkilaisille ja näiden hämmästykselle: "Ihan todellako käydään pienessä puukopperossa tekemässä tarpeita?" ja nappaa kätevästi ja ilmeisen kokeneesti nukkumatiloihin livahtaneen rotan. Kuittailla luonnosta eksyneiden epäihmisten järkytyksestä.
Vaan miten sitten kävi, kun Maria vuosien jälkeen pitkästä aikaa pääsi mökkeilemään? Näytin vähän väliä tältä:
Voisi kuvitella, että kun päähäni iskostui kaikenlaista lähellä maata ja luontoa elävän ihmisen perustietoutta, landeymmärrystä, mukaan olisi iskostunut myös syvä rakkaus ja hyväksyntä näitä asioita kohtaan, että olisi muuttunut sellaiseksi McGyver-landeksi, joka naureskelee vieraisille tulleille kaupunkilaisille ja näiden hämmästykselle: "Ihan todellako käydään pienessä puukopperossa tekemässä tarpeita?" ja nappaa kätevästi ja ilmeisen kokeneesti nukkumatiloihin livahtaneen rotan. Kuittailla luonnosta eksyneiden epäihmisten järkytyksestä.
Vaan miten sitten kävi, kun Maria vuosien jälkeen pitkästä aikaa pääsi mökkeilemään? Näytin vähän väliä tältä:

"Hyi täällä on hyttysiä!"
"Yäääk, huussi..."
"IIIH hämähäkki, ei voi mennä huussiin kun ovessa on hämähäkki!"
"Yyy, kuuluu ihan vääränlainen ääni..."
"Iiks ei juoksevaaa vettä?"
"Miten muka voi pestä järvivedellä shampoot pois päästä?!"
"Yääääk, täälläkin on ötököitä..."
"TAAS HÄMÄHÄKKI!"
"Ei kai täällä ole käärmeitä?"
"Onkohan täällä punkkeja..."
"En mee kyllä huussiin..."

Poikaystävä jaksoi ihmetellä reaktioitani. "Eiks sun pitäny olla maalta?" Ilmeisesti olen ollut synnynnäinen city-chick. Nyt kun muistelen, en erityisesti pienenäkään rakastanut luonnon keskellä olemista. Silloin oli vain helpompaa unohtaa se keskittymällä muutamaan mielenkiintoiseen aktiviteettiin. En liene luonnosta eksynyt, sillä en ole koskaan luonnossa elänytkään. Ihan sama mitä esi-isäni tekivät tuhansia vuosia sitten.
Vaikka eihän tuota tiedä, kyllähän sitä tunsi jonkinlaista harmoniaa ympäröivien pörriäisten, ruohonkorsien ja metsiköiden kanssa käydessään pusikossa luontopissalla.





























6 viestiä keskusteluboksissa:
Mulla ja sun äijällä on samat t-paidat, oi onnea :D
Mökillä pitää höpertyä muutama päivä, ja vasta pois tullessa älyää nauttineensa siitä. Eksällä oli kauhean ihana mökki, nyt ei ole ketään jolla mökki olisi :< Ikävä.
Varmaan ihana paikka. :) Mulla on taas käyny päinvastoin, eli ennen panikoin mökillä/maalla just noita samoja juttuja, mut nykyään en oo moksiskaan ja voisin vaikka muuttaa maalle asumaan: :D
Noa, mahtavaa :D
Onnekkaita te, jotka osaatte täysipainoisesti nauttia :) Mä ehkä tarvitsisin kunnollisen karaistumisannoksen :D
Oi kun tunnelmallisia kuvia :) Mulla on vähän sama juttu ton mökkeilyn kanssa, eilen meinas meinas järki lähteä niihin satoihin ja satoihin sääskiin, itikoihin, hyttysiin jotka meinas syödä ihmislapsen elävältä. Helpotti kumminkin kummasti kun veti 25 asteen helteellä äiskän tuulipuvun päälle, iskän kumpparit jalkaan, nahkahanskat käteen ja sääskihatun päähän. Ei enää ärsyttänyt. Paitsi kuumuus. Ja koitan kyllä vältellä ulkohyyssikkää parhaani mukaan.
Mä asuin 19 vuotta maalla ja "luonto" tarkoitti mulle juurikin ötököitä ja mätäneviä, iljettäviä juttuja ja mutaisia järviä. Ja sitä että ajetaan autolla pururadalle lenkkeilemään. En karaistunut, mutta onneksi asun nyt paikassa josta löytyy puistoja ja katuja.
Varsinaisesti piti sanomani että todella kauniit iltahämärän värit noissa ulkona otetuissa ei-asukuvissa. Ruusupensaskuvat ovat erityisen tunnelmallisia, melkein alkoi tehdä mieli maalaisidylliin :D
Kivan näköstä! <:
Ootpa sulo noissa asukuvissa!
Lähetä kommentti