7.5.2009

Mustavalkoisista mainoksista

Minulta pyydettiin lukijatoiveissa pohdintaa blogien kaupallistumisesta ja sen vaikutuksesta blogien sisältöihin. Aihe on mielenkiintoinen ja yhä enenevissä määrin myös Suomessa ajankohtainen. Pohdiskelusta ja pyörittelystä, muiden näkemysten lueskelusta ja joistakin hyvin hedelmällisistä keskusteluista puoliskoni kanssa syntyi lukuisiin eri suuntiin hapuileva ajatusrakennelma, joka yrittää tavoittaa aiheesta erilaisia lähestymistapoja ja raapaista pintaa hyvin monimutkaisesta aihepiiristä. Tarkoitukseni ei ole julistaa kiveenhakattuja totuuksia, vaan tuoda esiin joitakin tuoreita näkökulmia keskusteluun.

Todetaan nyt ihan alkuun, että blogi, joka keskittyy puimaan sitä mitä kirjoittaja on ostanut, mitä kirjoittaja haluaisi ostaa tai mitä kirjoittaja muuten vain ihailee, sisältää jo lähtökohtaisesti runsaasti mainoksia. Tuotemerkkien mainitseminen ja esilletuominen antaa joka ikinen kerta näkyvyyttä kyseisille tuotteille ja merkeille, ja näin tapahtuu ihan riippumatta siitä, saako blogaaja niiden mainitsemisesta rahaa tai muita hyödykkeitä vai ei. Kuluttamisesta oleellisimman sisältönsä ammentavat blogit ajavat väistämättä kaupallisia arvoja. Kyse on siis lähinnä siitä ottaako mainoksistaan maksua vai ei.

Puhutaanpa sitten niistä maksullisista mainoksista. Monet tuntuvat kuvittelevan, että mainossopimukset tai mainosten ottaminen blogiinsa jotenkin automaattisesti sitoisi blogaajaa johonkin, menisi siinä osa itsenäisyydestä tai omasta riippumattomuudesta, koskaan määrittelemättömästä aitoudesta, sielut on myyty ja omia, rehellisiä mielipiteitä ei ole sillä sekunnilla, kun blogaaminen tuottaa sentinkin rahaa, jada-jada-jada. Toisaalla on jada-jada siitä, miten blogaajalla on oikeus tienata harrastuksellaan. Asia ei ole näin mustavalkoinen.

Toisin kuin vaikkapa suurissa muotilehdissä, blogeissa kirjoittaja voi itse päättää tasan mitä mainostaa ja ottaako siitä maksua vai ei. Hän myös päättää mainostuksen muodoista. Affiliate-ohjelmien kautta mainoksia voi valikoida niiltä mainostajilta, joilta haluaa, ja mainoksia voi viitseliäis vääntää vaikka täysin omakätisesti. Affiliate-ohjelmissa ainoat sisältöä koskevat rajoitukset ovat tasoa "sivuillani ei ole pornoa tai laitonta materiaalia". Suoraa kommunikaatiota mainostajaan ei ole, kaikki toimii välikäsipalvelun, esimerkiksi TradeDoublerin tai Zanoxin kautta. Affiliate-ohjelmien linkit teksteissä ja kuvissa ovat helposti kenen tahansa nähtävissä ja tunnistettavissa. Kukaan ei ole vielä käskenyt ainakaan minua kirjoittamaan siitä tai tästä, tai määritellyt minulle näkökulmaa, josta kirjoittaa, saatikka kieltänyt minulta mitään, kaikkein vähiten kritisoimasta mainostamiani brändejä. Toisin arvatenkin olisi muotilehdissä.

Edellämainittu ei ymmärrettävästikään koske suoraan mainostajan kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka voivat olla ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä - mihin vain kirjoittaja onkaan valmis suostumaan. On kuitenkin huomattavaa, että tällöinkin pallo on blogin pitäjällä itsellään - tällä on valtaa kieltäytyä, neuvotella ja hyväksyä. Olivia-lehdelle siirtynyt blogaaja Stella Harasek on useita kertoja kirjoituksissaan todennut, että kaikenlaisia tarjouksia on kyllä aiemminkin tullut, mutta vasta Olivia teki riittävän hyvän sellaisen. Samalla hän on todennut nostavansa esiin vain sellaisia asioita ja tuotteita, jotka on itse hyväksi havainnut. Jos nyt ei ruotivia ja kriittisen tiukkoja analyysejä huonoista tuotteista olekaan häneltä luettavissa, niin ainakaan hän ei anna näkyvyyttä asioille, joihin hän itse ei vilpittömästi uskoisi. Näin siis ainakin lukijoille on kerrottu. Mieleeni ei äkkiseltään tule yhtäkään suomalaista, mainoksia näyttävää blogaajaa, jonka blogista huokuisi mitään muuta asennetta, kuin juuri tätä. Moni jopa rehellisesti sanoo, mikäli ei jostakin pidä.

Toisaalta taas on vaikea ymmärtää, miksi mainostettavan asian edes pitäisi olla millään tavalla julkaisijansa erityisessä suosiossa. Mainoksen toiminnan ja rahan ansaitsemisen kannalta oleellisintahan on se, että mainostettava asia on tai tulee olemaan oletettavasti yleisön, potentiaalisen asiakaskunnan suosiossa. Lisäarvoksi niin julkaisijalle kuin mainoksellekin voi katsoa sen, mikäli nämä kaksi asiaa sattumoisin kohtaavat. Ei blogaajan tarvitse heittäytyä jokaisen mainostamansa asian palvojaksi, tai pidättäytyä vain palvomiensa asioiden mainostamisessa.

Oma ulottuvuutensa ovat pöydän alla mahdollisesti kulkevat lahjukset, joista ei ole minkäänlaista mahdollisuuttakaan lukijan tietää. Jos tätä pitää merkityksellisenä asiana, on vain luotettava blogaajaan, joka on kertonut ilmoittavansa saamistaan lahjuksista, tai vaihtoehtoisesti vedettävä foliohattu päähän ja alettava kyhäillä salaliittoteorioita. Onko tuolle tai tuolle maksettu tästä? Onko hänen bloginsa ihkaoikeasti vapaa maksetuista mainoksista? Kulkeeko pöydän alla sittenkin lahjuksia? Suomalaisessa blogosfäärissä on kuitenkin runsaasti sosiaalista painetta avoimuuteen niin kanssablogaajien kuin lukijoidenkin taholta. Kehenkään ei ole koskaan pakko luottaa, mutta se taas tekee elämän vaikeaksi.

Toisaalta on myös niin, että mikäli mainostaja lähestyy blogaajaa kuin paraskin kaveri konsanaan, lupaa tälle ilmaisia tuotteita ja kutsuja hienoihin tilaisuuksiin, tarjoaa skumppaa, hymyilee ja tuote-esittelyidensä jälkeen kuuntelee vastavuoroisesti uutta ystäväänsä, sitä tuntee varmasti helposti olevansa kiitollisuudenvelassa. Jos ei koko yhtiölle tai brändille, niin ainakin niille henkilöille, jotka näitä edustavat. Tuntuu hyvin kusipäiseltä nauttia ensin hauskan illan verran esityksistä, tarjoiluista, lahjoista ja hyvästä seurasta, mutta sitten jättää mainitsematta positiivisesta kokemuksesta, tai edes kirjoittaa tapahtuneista neutraalisti. Ihmisiähän tässä kuitenkin ollaan, ei kaupallisuuden tai kaupalliskriittisyyden pitäisi tulla inhimillisen vuorovaikutuksen väliin pääasiaksi tai määrittäväksi tekijäksi, eihän? Zädääm ja napakymppi, kihertää mainostaja ja edustajisto itsekseen. (Joku voisi melkein jopa syyttää kyynisyydestä. Sekin olisi kieltämättä kätevä manipulointikeino.) Blogaajilla on pohdiskeltavaa siinä, miten toimia tällaisessa ympäristössä, ja miten tunnistaa suoranainen kusetus. Jotkut syyttävät blogaajia läpimädästä korruptoituneisuudesta ja laskelmoidusta oman edun tavoittelusta, minusta toisinaan on aistittavissa vähän turhankin paljon sinisilmäisyyttä ja hyväuskoisuutta.

Mainokset ja kaupallisuus ovat asioita, joita vastaan on toisaalta helppo hyökätä jo lähes kliseiksi muodostuneilla hokemilla ja asenteilla: mainokset paha, mainokset yhtä kuin mainostajien perseennuolenta, kaupallisuus paha, yhtä kuin riippumattomuuden kuolema. Mainosvastaisuus tuntuisi istuvan suomalaisessa mielialassa yhtä tiukasti kuin kateellisuus ja yleinen jurotus. Raja lammassieluisen fraasien toistelun ja prosessinomaisen ajatustyön välillä on häilyvä, eikä se maailmakaan ole täysin mustavalkoinen. Esimerkki: Sanomalehdistö makaa hyvin tukevasti mainostulojen varassa (yli puolet tuotoista on ilmoitustuloja), eivätkä toisaalta ylevät puheet ammattitoimittajien objektiivisuudesta ja kriittisyydestä ole läheskään aina perusteluja - kuka tahansa sanomalehtiä ajatuksella lukeva huomaa tämän.

Riippuvuussuhteita ja biasoituneita näkemyksiä on siis kiistatta olemassa, mutta toisaalta rahavirrat eivät aina tarkoita sitä, että kaikki esitetyt näkemykset olisivat aina ja väistämättä piilomainosta jonkin tuotteen tai ideologian puolesta. Niin kauan, kuin rahaa virtaa monesta suunnasta monille suunnille, tiedonvälittäjien laaja kirjo takaa sen, että yleisöllä on monipuolista materiaalia, jota prosessoida, ja jonka perusteella muodostaa käsityksensä todellisuudesta. Kyllä keskenään kilpailevat tahot hyvin mielellään ruotivat ja kritisoivat toisiaan oman seuraajakuntansa kasvattamisen ja ehkä siinä sivussa myös totuuden julkistamisen toivossa. Eri asia on se, onko yleisö riittävän fiksu tämän tajuamiseksi, saatikka sitten käsitelläkseen näin moniulotteisia asioita ja arvioimaan erilaisia tiedonlähteitä. Lisää mediakasvatusta ja mitä tahansa ajattelua kehittävää toimintaa kouluihin, kiitos. Tosin se, että monet valittavat "piilomainoksista", kertoo jo itsessään joko siitä, etteivät ne mainokset nyt niin piilotettuja voi olla, tai että lukijat todella vain ovat hyvin fiksua porukkaa.

Minkä tahansa ilmiön suosion kasvulla tuppaa olemaan se seuraus, että ilmiö ennenpitkää kaupallistuu ja siihen liitetään rahavirtoja. Toki tämän ulkopuolelle voi erikseen jättäytyä, mutta monissa tapauksissa tuolloin käy niin, että ilmiö jää hyvin pieneksi nicheksi, marginaalisen yleisön nautinnonkohteeksi. Muotiblogit ovat kovaa vauhtia tämän kehityksen keskiössä, vaikka sieltä täältä kuuluukin vaimeita haikailuja vanhoihin hyviin/huonoihin aikoihin, kun kaikki oli niin jotain muuta. Jokaisella kehitysaskeleella on aina omat vastarannan kiiskensä. Oli näkökulma mikä tahansa, tätä kehitystä on mielenkiintoista seurata. Blogit kasvattavat koko ajan suosiotaan.

Voisin omalta kohdaltani sanoa, että minulle on tärkeää voida ilmaista oma, rehellinen mielipiteeni kenenkään sitä estämättä. Rajoitukset suorastaan yllyttävät minua puskemaan läpi yhä kovemmin. Blogini kautta saan arvoni ja näkemykseni tuhansien ihmisten tietoon ja minulla on valtaa vaikuttaa siihen, mihin ihmisten huomio kiinnittyy. Niin kauan, kun minua ei suoraan tai epäsuoraan painosteta luopumaan vapaudestani ruotia tai ylistää mitä haluan, en näe minkäänlaista ongelmaa muiden ihmisten osto- ja shoppailuhaluilla rahastamisessa. Vaikka minulla on valtaa houkutella ihmisiä ostamaan ja lietsoa näiden (ja samalla omaa) kulutusvimmaa, en silti voi ottaa vastuuta tai kunniaa itsenäisiä päätöksiä tekemään kykenevän ihmisen ostopäätöksestä.

Minusta olisi oikein hienoa voida jonain päivänä elättää itseni täyspäiväisellä blogaamisella - johan käytän aikaani harrastukseeni jo muutenkin useita tunteja päivässä. Jos eläisin blogaamisella, on totta, että olisin siihen huomattavasti nykyistä sidotumpi ja olisi yhä tärkeämpää saada ihmiset lukemaan blogiani ja mahdollisesti jopa pitämään siitä. Toisaalta taas se tarkoittaisi myös sitä, että ilman aitoa kiinnostusta ja halua homma ei vain toimisi. Ketään ei kiinnosta teeskentely tai väkinäinen yrittäminen. Ammattimainen, menestyvä blogaaminen takaa sen, että kirjoittaja on tosissaan, onhan kyse sentään elannosta, eikä vain huvin vuoksi tehtävästä ajanvietosta.

Suosittuna oleminen on mahdollista vain, jos tarjoaa jotain, mistä lukijat pitävät: Blogaamisella ansaitsemisen on oltava merkki siitä, että ainakin jotain on tehty oikein. Olen muutaman vuokraosuuteni blogini mainostuloilla tänä vuonna maksanut, enkä ole koskaan tuntenut olevani niin riippumaton ja vapaa, kuin voidessani määrätä itse oman elämänrytmini ja sen, miten päiväni käytän. Olen myös kokenut tekeväni jotakin hyvin arvokasta pitämällä esillä hyviksi katsomiani arvoja ja tarjoamalla ihmisille näkökulmia, toisinaan jopa rohkaisua tai inspiraatiota kokeilla ja ajatella jotakin heille uutta.

EDIT 8. 5. klo 2.30: Näyttäisi siltä, että merkittävä osa blogien kaupallistumiskritiikkiä palautuu postausten sisältöihin ja sitä kautta siihen, mitä ihmiset sisällöltä odottavat. Ihmiset ovat erilaisia ja lukevat blogeja erilaiset kiinnostuksenkohteet mielessään - yksi tykkää inspiraatiosta ja kuolattavista vaatteista, toinen lukee blogia yhteisöllisyyden tunteen takia ja kuulumisien vaihtamiseksi. Tuotesijoittelu ja mainospostaukset eivät haittaa niin paljoa sellaista, joka lukee blogeja kulutusvaihde muutenkin mielessään, kuin sellaista, joka kokee tuotesijoittelun vievän sijaa päiväkirjamerkinnöiltä. Tuotesijoittelu voi ensiksimainitussa tapauksessa olla hyvinkin positiivinen asia, kun taas jälkimmäisen lukijatyypin mielestä suunta on alaspäin.

Huomatkaamme siis, että ihmiset ovat erilaisia ja liikkeellä erilaisin tarkoitusperin.

44 kommenttia :

Naapuri kirjoitti...

Aivan ensimmäiseksi pitää sanoa, että kaupallisuus ja mainonta vyöryy arkipäiväisessä elämässä päälle kuin hyökyaalto. Kaiken kukkuraksi huomasin juuri, että asunnostani ulosastuessa näen ensimmäisenä naapurin peräkärrin, johon on liimailtu firmojen mainoksia. Ei.

Minua on blogeissa viehättänyt se, että bloggaajat ovat kuin kavereita, jotka kertovat mitä heidän elämäänsä kuuluu, mihin mukaviin asioihin he ovat törmänneet tai millaisia huomioita he ovat tehneet. Bloggari on kuin kaveri, jonka luokse menee teelle, mutta jolta ei saa itse puheenvuoroa vaan tyytyy vain kuuntelemaan hänen tarinoitaan.

Se, että blogeissa aletaan mainostaa tuotteita tuntuu samalta kuin jos ihan oikea kaveri alkaisi harrastaa verkostomarkkinointia. Jotenkin se suhde vain muuttuu kun tietää, että taustalla on erilaisia taloudellisia vaikuttimia ja sitä tulee jotenkin vainoharhaiseksi juttujen tarkoitusperien suhteen.

Kuten alussa mainitsin, niitä mainoksia on niin runsaasti joka puolella, että sitä vain välillä tarvitsee tyhjiön, jossa ei altistu kaupallisille viesteille tai mielipiteille, joihin kaupalliset intressit ovat vaikuttaneet. Tähän mennessä blogit ovat tarjonneet siihen hyvä mahdollisuuden, mutta maailman muuttuessa voi olla, ettei asia enää pitkään ole niin.

Maria kirjoitti...

Olisin kiinnostunut kuulemaan, millä perusteella vertaat verkostomarkkinointia blogeissa mainostamiseen? :) Valottaisitko ystävällisesti tätä hieman lisää?

Anonyymi kirjoitti...

Johan se tuossa sanottiin selvästi.

Bloggaaja on kuin kaveri - kaveri alkaa myydä sinulle tuotteita kaveruuden varjolla - verkostomarkkinointi.

Opettele lukemaan.

Maria kirjoitti...

En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi kaveruussuhde jokaisen lukijani, joita siis on tuhansia, kanssa. On aika lailla eri asia näyttää mainoksia parhaimmillaan kymmenille tuhansille ihmisille kuin pitää Tupperware-kutsuja kymmenelle kaverilleen. Aika huteralla pohjalla tuo verkostomarkkinointivertaus nyt kyllä tuntuisi olevan.

Aurora kirjoitti...

Miks tässä ei oo sellasta fejsbookin Like!-nappia?? Olis ollut hyvä tähän, sillä oli oikein hyvä kirjoitus! :)

Maria kirjoitti...

On tietysti mielenkiintoista todeta se, että blogit ovat omalla osaltaan vaikuttaneet siihen, että media vuorovaikutteistuu, eikä ole enää vain yksisuuntaista tiedon välittämistä taholta A (toimittajat sun muut) taholle B (yleisö). Varmasti se, että lukijoiden kanssa ollaan suoraan tekemisissä ja heidän kanssaan käydään vuoropuhelua, on vaikuttanut siihen, että blogit ovat niin suosittuja. Aika horinaksi kuitenkin menee puheet ja argumentit kaverisuhteista.

Sara kirjoitti...

Olisi kiva tietää hieman lähteitä, joita olet käyttänyt kyseistä tekstiä kirjoittaessasi, sillä uskoisin, että olet jotain lähdettä kuitenkin käyttänyt. Jos et varsinaisesti tämän tekstin yhteydessä ole käyttänyt, niin varmasti mielipiteesi perustuvat jo johonkin aikaisempaan lähteeseen, kuten opintomateriaaliin tms. Aiheesta olisi kiva lukea hieman laajemminkin, joten lähteet olisi kiva tietää.

MouMou kirjoitti...

Tässä taas ilmenee sitä, että osa lukijoista ei usko rehellisyyteen. Itseäni esimerkkinä käyttäen, suostun itselleni sopiviin diileihin! En todellakaan mainostaisi Halensia, elleivät parit suosikkikenkäni olisi sieltä. En kehottaisi ainuttakaan lukijaani ostamaan Panicin farkkuja, ellen itse kokisi niitä hyviksi. Kun ei se mene niin, että "saat rahaa, jos mainostat tätä". Ennemminkin "hei, kun kerta kerta tykkäät meidän tuotteista, tahtoisitko koittaa uutuuksia ja kertoa sitten mielipiteesi niistä meille - ei tarvitse kirjoittaa blogiin". Tietysti hyviä löytöjä kehutaan, mitä väliä siinä vaiheessa on, onko se bloggaajakaveri ostanut sen tuotteen itse vai saanut sen äidiltää/joltain firmalta?

Niin ja vaikka nuo nimet nyt tuossa tulivat esille, tämä ei ollut mainos.;)

Anonyymi kirjoitti...

Negatiivisesta suhtautumisesta. Moni on sillä kannalla ettei mikään mainosten tms. lukelu yksinkertaisesti kiinnosta, mielummin lukee bloggaajan muita asioita. Mutta usein myös painaa se, ettei esim. tuotearvostelu välttämättä tunnu ihan aidolta. Varsinkin jos tietää että taustalla on jotain sponssijuttuja, eikä esim. joku satunnainen ostos. Vaikka arvostelu olisikin siis vilpitön. Mutta onneksi lukijat saavat valita mitä blogeja lukevat. Toivottavasti mainoksettomia blogeja tulee olemaan vielä tulevaisuudessa.

Salla kirjoitti...

Aamen, ei voi kerta kaikkiaan muuta sanoa. Tää postaus täytyy linkata omaankin blogiin!

Maria kirjoitti...

Aurora, kyllähän sellasen widgetin taitaa nykyään blogeihin saada... :P

Sara, en ole täysin varma mihin viittaat, mutta heitellään :) TradeDoublerin ja Zanoxin kohdalla lähteet luonnollisesti on nähtävissä käyttöehtosopimuksista, Stellan kohdalla lähteenä ovat hänen omat blogitekstinsä.

Sanomalehdistön rahoituksesta voi tsekata esim tämän kaavion: http://www.sanomalehdet.fi/index.phtml?s=128 , sen mukaan vuonna 2007 sanomalehdistö sai yli puolet tuloistaan ilmoitustuloina. :)

Suosittujen ilmiöiden kaupallistumiseen ja sen ulkopuolelle jäämisen nicheytymiseen minulla valitettavasti ei ole lähdettä, voin siinä hyvin olla väärässäkin.

MouMou, uskoiskohan tuota... ;P

Anonyymi, niin, se on vähän sellaista, että ihmisten kanssa tekemisissä ollessa on fiksua pitää pieni varaus mukana, mutta loputon epäilykään ei tee hyvää. Balance is the key, jne. Mutta kuten sanoit, luijat valitkoot mitä lukevat :) Näinhän se toimii lehtienkin kanssa.

Salla, kelpaa! :D

Stazzy kirjoitti...

Minä ymmärsin kyllä hyvin pitkälle, mitä Naapuri ensimmäisessä kommentissa halusi sanoa. Siis verkostomarkkinointivertauksen. Bloggaaja ei ehkä ole kaikkien lukijoidensa kaveri, mutta lukija muodostaa herkästi kovin henkilökohtaisen suhteen bloggariin. Jollakin perusteellahan se suosittu blogi on valittu.

Kun seassa alkaa olla paljon jonkin tuotteen silkkaa mainostusta, tulee vähän semmoinen "En mä tätä alunperin halunnu" -olo.

On toki totta, että lukijalla on viimeinen valta, ja että bloggarin on helppo sanoa, että "Älä sit lue jos ei miellytä", mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Entäs jos muu sisältö onkin mielenkiintoista? On vaikeaa olla vain joko-tai.

Toisaalta, ymmärrän, että bloggarin voi olla vaikea kieltäytyä kaikenlaisesta mainosyhteistyöstä. Tarkoittaahan se, että omaa jonkinlaista vaikutusvaltaa, ja että on tietyllä tasolla "kuuluisa". Jopa Affiliate-ohjelmiin hyväksymiseen tarvitaan hieman lukijapohjaa. Useat ihmiset haluavat "viisitoista minuuttiaan kuuluisuudessa" ja ilmaisia vaatteita.

Itsehän olen tehnyt päätöksen siitä, että blogi pysyy mainoksettomana. Voin tokikin mainita tuotteita tai palveluja jotka mielestäni ovat mainostamisen arvoisia, mutta en halua antaa namaani pysyvästi jollekin tuotemerkille (tai sitten tuotemerkin pitäisi olla todella mielenkiintoinen ja vastata kaikkiin niihin eettisiin kysymyksiin joita päässäni pyörii mainonnan osalta). Eipä sillä, että kukaan moista ehdottelisi :)

Maria kirjoitti...

Aijoo, sanomalehdistön ja mainostulojen osalta nyt täytyy tosin todeta se, että tässä talouskriisin keskellä mainostajat ovat vähän tupanneet huveta, mikä taas ajaa sanomalehdistöä yhä ahtaammalle. Toisaalla on ennakoitu sähköisen mainonnan lisääntyvän, ymmärrettävästi se on halvempaa kuin mainosten painaminen. Paremmat ajat sähköiselle medialle (ja blogeille)?

Maria kirjoitti...

Stazzy, vaan voiko blogaajaa oikeasti sitten syyttää siitä, että lukija luulee olevansa blogaajan kaveri? Uudenlaiset mediat voivat toki hämmentää ihmisiä ja saada luulemaan vuorovaikutusta ties miksi, mutta siinä kohtaapa taas tarvittaisiin sitä mediakasvatusta. Henkilökohtaiseksi koettu suhde voi muodostua paljon etäisempiinkin asioihin, kuin blogaajaan, joka vastaa siihen yhteen kommenttiin, jonka tälle randomisti jättää.

Affiliate-ohjelmia käyttämällä ei saada ilmaisia vaatteita eikä mainoksia näyttämällä saada kuuluisuutta. Se menee niin päin, että muunnetaan jo olemassa oleva kuuluisuus rahaksi.

Naapuri kirjoitti...

Selvennetäänpäs muutamaa asiaa.
Tuntuu samalta kuin = aiheuttaa samanlaisen tunteen tai johtaa samanalaiseen tunnereaktioon

Kaveri-vertaus liittyy vain ja ainostaan siihen, miksi tiettyä blogia jaksaa lukea päivästä toiseen. Ne oikeat kaverit ovat henkilöitä, joihin on jollain tavalla tykästynyt ja joiden kanssa haluaa viettää aikaa henkilöiden itsensä takia. Samasta syystä myös itse luen aktiivisesti tiettyjä blogeja eli jollain tavalla blogin kirjoittaja onnistuu kirjoituksillaan luomaan mielenkiintoisen kokonaisuuden, jonka pariin haluaa palata viettämään aikaa ja jonka sepustuksia oikeasti jaksan "kuunnella" mielenkiinnolla.

(jatkan paremmalla ajalla)

Nana Q. kirjoitti...

Tuskin Stazzy tarkoitti, että lukijan kaveruusvibat ovat bloggaajan vastuulla. Ennemminkin ymmärsin asian niin, että tunnesuhteen syntyminen selittää, miksi blogimainostus herättää niin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

Oma suhtautumiseni tähän mainosasiaan on vähän ambivalentti. Usein ihmiset kokevat erilaiset mainosbannerit häiritseviksi -minä en. Postauksiin ujutetut mainosviestit ovat minulle se suurempi häiriötekijä. Sisällön muuttuminen lienee se pahin peikko, jota lukija pelkää.

Luulen, että tämä blogimainonnan ympärillä kuohuva keskustelu on jonkinlaista vastareaktioita siihen, että kansalaisesta on yhtäkkiä tullut kuluttaja, että mainosralli pyörii minne vain katseensa kääntää, että päättäjät kehottavat ostamaan ja ostamaan, jottei lamapeikko pure. Ihmiset ovat kyllästyneitä! Ylikulutusta kohtaan tunnettu raivo on sitten helppo suunnata sitä tuttua bloggaajaa kohtaan. Paljon vaikeampaa on huudella, että maailmantalous hoi, oot perseestä.

Maria kirjoitti...

Naapuri, jos susta tuntuu joltain, niin sille ei sitten oikein voi mitään. Valitettavaa, että sellainen sinua henkilökohtaisesti häiritsee.

Verkostomarkkinointi on edelleen mielestäni aika todella kaukaa haettu vertaus.

Meillä on katsottu podcastpeli- ja leffa-arvosteluohjelmaa nimeltä The Totally Rad Show, jota tekee kolme lepposaa veikkoa nälkäpalkalla. Veikkoset jutustelevat ohjelmassa hyvin rennosti ja heihin on helppoa samastua ja heistä on helppo tykätä. Vuorovaikutustakin löytyy katsojien kanssa. Heistäkin voisi sanoa, että he tuntuvat "kuin kavereilta". Jokaisessa jaksossa on useamman minuutin pituinen promopätkä, jossa mainostetaan ja ylistetään sponsoreita. Se ei häiritse, koska on tiedossa, että ilman mainostusta poikasilla ei luultavasti olisi mahdollisuutta tehdä ohjelmaa sellaisessa mittakaavassa kuin tekevät, saatikka aikaa tai energiaa omistautua viikottain ulos tulevalle ohjelmalle.

Ohjelma on kiva ja tyypit kivoja, joten toki heille suo kaiken tuoton, minkä he suinkin voivat kääriä siitä, että tuottavat katsojien mielestä arvokasta ja mielenkiintoista matskua. Tässä taloudessa oltaisiin valmiita ostamaan oheistuotteitakin ihan halusta tukea tuota toimintaa.

Eikä meistä tunnu siltä, että meihin kohdistettaisiin tässä verkostomarkkinointia.

Anonyymi kirjoitti...

Millä korvauksella pidät mainoksia blogissasi? Noin suunilleen.

Maria kirjoitti...

Komissiot vaihtelevat mainostajasta riippuen suorista myynneistä impressiomyynteihin joistakin senteistä useampiin euroihin per myynti. Myös prosenttiosuus tilauksen arvosta on mahdollinen. Jotkut maksavat klikkauksista, Google-mainokset perustuvat myös klikkauksiin.

Toivoja kirjoitti...

Maria,

Kiitokset toivomukseni täyttämisestä! :)

Ensilukaisulla tekstisi vaikutti erittäin antoisalta - olet pohtinut asiaa ihailtavan monipuolisesti ja argumentaatio on hyvää. Palaan tekstin pariin makoisten yöunien jälkeen, ehkäpä palailen asiaan kommenttiboxissa vielä huomenissa.

Tattista vielä ja god natt,
Toinen viestinnän opiskelija

Stazzy kirjoitti...

"vaan voiko blogaajaa oikeasti sitten syyttää siitä, että lukija luulee olevansa blogaajan kaveri? Uudenlaiset mediat voivat toki hämmentää ihmisiä ja saada luulemaan vuorovaikutusta ties miksi, mutta siinä kohtaapa taas tarvittaisiin sitä mediakasvatusta."Mediakasvatusta toki tarvittaisiin muutenkin, eikä bloggajaa itsessään voi syyttää. Kysehän on viimekädessä vain siitä, mistä lukijat tykkäävät. Jos blogista on tykännyt paljon ilman mainoksia, mainosten "heittäminen silmille" voi häiritä. JA tässä puhun lähinnä tekstissä olevista mainoksista, satunnaiset bannerit eivät minua häiritse. Vähän kuin lempikirjan tekstissä alkaisikin yhtäkkiä vilahdella mainoksia.

Bloggari saa tehdä kuten haluaa, mutta suunnan muuttuminen mainostavampaan saattaa häiritä lukijoita.

Maria kirjoitti...

Nana Q, minä puolestani näkisin painospisteenä tuon muutoksen - ennen suomalaiset blogaajat olivat ilman ansiota liikkeellä, ja se on joidenkin osalta muuttunut, ja tilanne on ehkä muuttumassa yleisemmälläkin tasolla (miten yleisellä, nähtäväksi jää). Kuten todettua, niitä läheisiksi koettuja suhteita voi kyllä muodostua tahoihinkin, jotka ovat ihan selkeästi kaupallisia. Mä halusin 15-vuotiaana mennä naimisiin Darren Hayesin kanssa. :)

Sisällöistä kommentoi hyvin myös eräs anonyymi, joka jostain syystä lisäsi viestinsä kenkäkuolauspostaukseeni :P Ilmaisi myös huolensa sisältöjen muuttumisesta mainosmaisemmiksi. Erään toisen blogin kommentteihin taas joku asiaa tunteva kertoi tienanneensa pari tuhatta kuussa sijoittamalla blogiinsa jonkun kymmenisen erityistä mainospostausta kuussa. Voisin kyllä itsekin olla valmis tuollaiseen, eihän se lopulta olisi kuin pari postausta viikossa - halukkaat voisivat sellaisen yli hypätä suoriltaan, ja silti heillä olisi mielenkiintoista matskua tarjolla. :)

Toivoja, kiva kuulla, että toiveesi on nyt toteutettu :)

Kaunis keltainen kattila kukkakoristeilla kirjoitti...

Väittäisin, että monella hampaita vihloo tässä asia se, että blogaaja saa lukijoidensa ansiosta (kukaan sponsori ei tietenkään blogaajaa palkitse kirjallisista ansioista/valoisasta persoonasta, vaan tavoittelee näiden lukijoiden huomiota) jotakin, joka taas vastavuoroisesti vie tältä lukijalta sen blogin jota hän halusi lukea. Siis ilmeisesti sen tunteen "aidosta ja puhtaasta blogista ja mielipiteiden vaihdosta" tai jotakin vastaavaa.

Miksi mainoksista ei sitten tykätä? Niitähän kaikkialla joka tapauksessa ja plaa plaa, kaikkien tuotteiden mainitseminen on jo mainos itsessään plaa plaa.

Tuo jonkun muun kaveri-vertaus oli toki liioiteltu, mutta toisaalta: uskoisin, että aika monelle blogimaailma ei niinkään ole ilmaisjakelussa oleva nettimuotilehti, vaan paikka jossa voi kerääntyä muiden samanhenkisten kanssa ja höpöttää vaatteista ilman että läheiset kärsii ja pyörittelee silmiään. Blogimaailmassa voi kaikeassa rauhassa intohimoisesti hehkuttaa sitä Täydellistä Kenkäparia, ja ihmiset jopa ymmärtää mistä on kyse, ja aiheesta saattaa jopa syntyä keskustelua! Jippii. Poikakaverin tai bestiksen huolestuneen "ihan kivat, mutta eikö sulla oo jo viidet tollaset?" -kysymyksen sijaan.

Muotiblogimaailmaa pystyssä pitää nimenomaan se, että se on tavallaan "interaktiivinen vertaisverkko". Ihmiset kirjoittelevat omista jutuistaan ja lukevat ja kommentoivat toisten juttuja, käytännössä jakavat intohimonsa vaatteisiin, ja ovat monella tapaa vuorovaikutuksessa. Vaikka blogaajia tuskin voi kutsua kavereiksi, koko blogaajajoukko ja aktiivinen lukijakunta muodostaa auttamatta tietynlaisen yhteisön. Kahden henkilön välisillä suhteilla ei sinänsä ole niin merkitystä, sen sijaan tällä tietyllä yhteishengellä ja vertaistuella on, ja ne minä näkisen muotiblogien suosion taustalla. Raaka totuus on myös, että nämä sponsorit ja väliin yrittävät mainostajat eivät niinkään ole kiinnostuneita yhdestä erillisestä blogista sellaisenaan, vaan nimeomaan haluavat tunkeutua tähän "kaveriporukkamaiseen" blogimaailmaan, käyttäen suosittua (ja usein toki suosionsa ansainnutta) blogia porttina. Voi olla, että joku kokee vääräksi sen, että suosittublogaaja sitten avaa ne rennon harrastelijayhteisön portit kaupallisuudelle ja muulle negatiivikseksi koetulle.

Ehkäpä sponsoriaan mainostava blogaaja ei niinkään ole kaveri verkostointimarkkinoimassa kesken teehetken, vaan enemmänkin kuin menisi jonkin sortin kokkikerhoon nauttimaan yhteisestä harrastuksesta ja kun olisi ennestään tuntemattoman parin kanssa tarkoitus ryhtyä suunnittelemaan menuuta, niin tämä vetääkin Loistokattilat Oy:n mainoslehtiset esiin ja alkaa leveä hymy kasvoillaan kertomaan kuinka keitti perunoita edellisenä viikonloppuna kyseisen puljun sponssaamalla kattilalla, ja tilaa nyt sinäkin ja saat alennuksen ja liityt postituslistalle! Voisi ehkä viattoman innostunut kokkailumieliala hieman laskea. :)

Toki kun blogien aihepiirinä on ollut vaatteet, shoppailu ja muutenkin kulutustottumukset, niin se kaupallinen maailma on siellä aina mukana ollutkin, mutta "puskaradiolla" ja maksetulla/sponsoroidulla mainostuksella on eroa. Tuotteita suosittellaan ja vertaillaan jatkuvasti ihan oikeassa elämässä jatkuvasti, mutta tavallaan kirjoittamattomia sääntöjä rikkoo se, tuote ehkä pääsee esille sen takia, että blogaaja sen sattui saamaan ja se oli ihan kiva. Pelistä saattaa mennä maku tässä vaiheessa. Suosittelijan mielipide alkaa epäilyttää, kun tämä ei olekaan enää samassa asemassa. Olisiko blogaaja ostanut kyseisen tuotteen, jos sitä ei olisi hänelle työnnetty? Ilmaisena tuote oli siis kiva, mutta olisiko blogaaja muuten oikeasti ostanut sen ja valinnut kaikkien muiden tuotteiden joukosta? Tässä vaiheessa lukija ei ehkä enää niinkään epäile blogaajan rehellisyyttä, vaan sattaa nähdä hänet enemmänkin uhrina. Ilmaisesta on etenkin opiskelijabudgetilla kiva pitää, ja saattaa sitten jäädä vastaava tuote ostamatta (ja näin huomiotta blogissa), kun kerran kiva ilmaispurkki odottelee kotona. Aivopestäänkö blogaaja-parka tämän huomaamatta?

Hyvin harvan blogaagan teksti on sisällöltään ja kieleltään oikeasti sen tasoista, että sitä jaksaisi lukea muotilehdestä. Luulisin, että suosio tosiaan kumpuaa siitä yhteisöstä ja blogikulttuurista, eikä niinkään pelkistä teksteistä teksteinä kuvineen. Sen takia sen tietyn yhteisöllisen blogikulttuurin rikkoutuminen ja yksittäisen blogaajan uusi asennoituminen harrastukseensa enemmänkin pienimuotoisena sivutyönä saattaa surettaa ihmisiä. Ei niin, että siinä mitään VÄÄRÄÄ todellakaan olisi - jos blogin kautta on mahdollisuus jotain saadakin, jokainen on tietysti vapaa ottamaan sen edun - mutta voin toisaalta ymmärtää, jos ihmisiä tämä muutos harmittaa ja he kokevat menettäneensä SEN blogimaailman, josta he tykkäsivät. Totta kai, ota tai jätä, ja maailma muuttuu - mutta onhan se tietysti tietyllä tapaa aika karua.

(Ja sivubannerit ja Google-mainokset ja muut tuskin ketään haittaavat, pieni esteettinen haitta, mutta niiltä voi todellakin lukija sulkea silmänsä jos ja kun ei kiinnosta. Sellaisista urputtaminen ja blogaajan mahdollisten pienien sivutulojen saamisen kutsuminen kaupallistumiseksi on naurettavaa. Sellaisia mainoksia nyt tunkee ihan joka paikassa silmille, ja jos niiden uhriksi tahtomattaan joutuu, niin valitettavasti on asiat aika huonosti tässä maailmassa. Se mistä minkä minä näen monien harmistuvan, on enemmänkin tuotesijoittelu ja sponsorin tuotteiden mukaan pääsy blogiin ja kenties sen hidas ja piilevä vaikutus blogin kehityssuuntaan ja sisältöön, ja siis usein suuntaan jonka lukijat kokevat vastenmieliseksi. Ja siis ne samat lukijat, joiden suosion vuoksi nämä mainostajat blogista kiinnostuivat. Mikä ehkä harmittanee osaa näistä lukijoista.)

Tämä ei siis ole mitenkään minun absoluuttinen kantani asiaan, ymmärrän monet sinutkin pointeistasi aivan yhtä lailla, mutta asiat harvoin ovat kovin mustavalkoisia ja yksinkertaisia. :) En haluaisi uskoa, että enemmistöllä on kateus syynä nihkeään suhtautumiseen.

Maria kirjoitti...

Kaunis keltainen kukkakattila koristeilla (eiku miten se meni :D) kiitos pitkästä ja asiallisesta pohdinnastasi! :)

Haluaisin ensiksi huomauttaa, etteihän se, että blogit ovat verkostonomainen kokoontumispaikka mitenkään katoa siitä, jos kokoontumispaikalla on mainoksia. Keskustelu on yhä mahdollista, ei aito ihmisten välinen kohtaaminen katoa siitä. Kuitenkaan kyseessä ei ole keskustelufoorumi. Se on vain uudenlainen media ja uudenlainen tapa viestiä ihmisille ja ihmisten kesken.

En myöskään ihan niele mielikuvaa kokkikerhosta - ehkäpä hyvin pienen blogin kohdalla tuo toimii, mutta jos puhutaan tuhansista ihmisistä? Voisiko niin suuren kokkitapahtuman odottaa olevankaan muuta kuin kaupallisista intresseistä järkätty tapahtuma? Entä vähentääkö se toisaalta sen arvoa, että siellä voi silti oppia jotain uutta ja kivaa sekä tavata kivoja ihmisiä?

Toisaalta se, millaiseksi yhdet kokevat blogit, ei tietenkään voi määrittää kaikkien muiden puolesta millaiseksi he taas blogit kokevat tai millaisina he haluaisivat ne nähdä. Ihmiset ovat erilaisia, ja se on suotavaa hyväksyä. Minä olen vaihtanut muotilehdet blogien kahlaamiseen, koska muutama ahkerasti päivittyvä, kiva muotiblogi tyydyttää muotihimojani paremmin, kuin kerran kuussa ilmestyvä muotilehti, olkoonkin, että blogi on monessa suhteessa erilainen julkaisu kuin se lehti. Ne kuitenkin vastaavat omalla kohdallani samoihin tarpeisiin: vaatteita, trendejä, inspiraatiota, ja blogit tekevät sen vieläpä muotilehtiä paremmin, koska nettijulkaisemisen edut. Jollain toisella voi olla erilaiset tarpeet.

"Olisiko blogaaja ostanut kyseisen tuotteen, jos sitä ei olisi hänelle työnnetty? Ilmaisena tuote oli siis kiva, mutta olisiko blogaaja muuten oikeasti ostanut sen ja valinnut kaikkien muiden tuotteiden joukosta?"Tätä pointtia mä en kyllä ymmärrä nyt :D. Mä en ainakaan ostaisi mitään, jos saisin kaiken ilmaiseksi tai edes "ilmaiseksi". Minusta on kivempaa omistaa kivoja asioita kuin kuluttaa niihin rahaa :D. Enemmän pohdinnanaihetta on mielestäni juuri tuossa, ettäpä hehkuttaako tuotetta siksi, että se on hyvä tuote, vai siksi, että kokee sen velvollisuudekseen omasta mielipiteestään huolimatta, tai kokeeko, että on painostettu pitämään tuotteesta. "Nyt tarttee tykätä, kun ilmaiseksi annettiin." Kirjoitinkin, että välillä blogaajat tuntuvat olevan vähän turhankin sinisilmäisiä.

Noin muuten ymmärrän hyvin lähestymistapasi asiaan :) Haluankin kiittää suuresti vaivannäöstäsi siitä, että valotit ajatuksiasi näin hauskalla tavalla :)

Maria kirjoitti...

Oikeastaan tuo kattilan teksti sai tajuamaan jotain aika itsestäänselvää, mutta silti niin tärkeää tästä asiasta:

Ihmiset ovat erilaisia. Näin yksikertainen asia, mutta silti niin suuri ahaa-elämys :D. Ihmiset kokevat blogit (ja ehkäpä vielä erilaiset blogit?) erilaisina ympäristöinä ja erilaisina kanavina, ja lukevat ja käyttävät blogeja hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin. Minä selaan blogeja nimenomaan kulutus ja kaupallisuus mielessäni, himoitsen uusia kenkiä, etsin uusia verkkokauppoja, kuolaan uusia tapoja pukeutua ja uusia asioita, joita haalia kaappiini, joku muu selaa blogeja muita samanhenkisiä etsien. Ei ole ollenkaan väärin haluta erilaisia asioita.

On ehkä kuitenkin hieman kohtuutonta arvostella blogaajaa, mikäli tämä muuttuu tai haluaa muuttaa blogiaan yhdestä suunnasta toiseen, oli se muutos sitten mitä hyvänsä. Harmistus on toki ymmärrettävää, kuten aina minkä tahansa muutoksen kohdalla (jos on ollut tilanteeseen ihan tyytyväinen), saattaahan se tarkoittaa jostakin luopumista, ellei muutokseen sopeutuminen tule kysymykseen.

Kiitos siis kattila vielä kerran erinomaisesta viestistäsi, se kyllä tosiaan nyt sai minut ymmärtämään jotain, olkoonkin sitten näinkin yksinkertaisesta asiasta :)

Maria kirjoitti...

Niin joo ja piti se vielä sanoa, että minun tapaani selata blogeja ei vaikuta hirvittävän paljoa se, vaikka siellä alkaisikin tuotesijoittelua ja mainoksia nähdä, sehän olisi minun näkökulmastani vain enemmän matskua blogissa, jota voin ihailla ja katsella, tai josta saada vinkkejä. Sellaiselle, joka on lukenut blogia ihan muista syistä, ja joka kenties kokee, että sponssit ovat menneet sen jonkin muun edelle tai vallanneet siltä sijaa, se tietysti on negatiivinen kehityssuunta. :>

Anonyymi kirjoitti...

Sanomalehdistöä enemmän kiinnostaisi nähdä aikakauslehtien rahoitusrakenne.

Jenni kirjoitti...

Tämä oli minustakin tosi hyvä postaus. Tarkastelit aihetta tosi monipuolisesti ja monesta näkökulmasta. :) Itse en kyllä yhtään osaa rinnastaa blogimainostusta mihinkään verkostomarkkinointiin. En omassa blogissani yleensä mainosta saamiani tuotteita mitenkään kovin suoraan. Saatan mainita tuotteen, jos olen oikeasti pitänyt sitä todella hyvänä tai vaihtoehtoisesti huonona. Mutta mitenkään oletusarvoisesti en mainitse saamiani tuotteita, vaan niiden pitää ikään kuin "ansaita" mainintansa blogissani.

Anonyymi kirjoitti...

hei

itse pidän joistakin teksteistäsi ja seuraan blogiasi aika useinkin. Koen esim sivuillasi olevat linkit tuotteisiin/nettikauppoihin ärsyttävinä, mutta jos kiinnostun tuotteesta tai kaupasta etsin sen jotain toista reittiä kuin käyttämällä linkkiäsi siihen enkä ainakaan näin osallistu tähän ketjuun josta sinulle rahaa tulee.. hmm. no tämä on oma ratkaisuni en sano että se on oikein tai paras, mutta toimii itselleni omalle ajattelumaailmalleni, joka on, myönnetään, puuttellinen ja vajavainen :D

toivon että voisit teksteilläsi ansaita jotta tuotemainonta vähenee näin olisin mieluummin tukemassa uraasi blogaajana.

-hanna

Maria kirjoitti...

Mustakin olis kiva ansaita teksteillä, mutta kukapa niistä mulle maksaisi? :> Voisin tehdä blogistani maksullisen, jolloin lukijat rahoittais mun blogailun, mutta olen vähän skeptinen siitä, kuinka moni haluaisi lopulta maksaa sellaisesta. :P Joku lehti jos ostaisi koko hörskän, niin sittenhän se olis pop :P

Stazzy kirjoitti...

"Ihmiset ovat erilaisia. Näin yksikertainen asia, mutta silti niin suuri ahaa-elämys :D. Ihmiset kokevat blogit (ja ehkäpä vielä erilaiset blogit?) erilaisina ympäristöinä ja erilaisina kanavina, ja lukevat ja käyttävät blogeja hyvinkin erilaisiin tarkoituksiin."Totta, ja henkilökohtaisella tasolla jatkuva blogikilpailujen tai ilmaistuote-esittelyjen työntäminen silmille ärsyttää. Minä nimenomaan etsin mielenkiintoista lukemista ja vuorovaikutusta blogeista (luen enemmän muita kuin muotiblogeja). Jos joku vaate joskus iskee, osaan etsiä moiden ilman merkin alleviivausta. Minä sen sijaan en ole kaikki lukijat, ja joku muu saattaa ärsyyntyä vähemmän. Muitakin ärsyyntyviä näyttää kuitenkin olevan, ihan sen perusteella minkälaista kommenttia "piilomainonnasta" blogeihin tulee.

Bloggari kirjoittaa blogiaan ensisijaisesti itselleen, mutta jos blogista haluaa saada jotain (rahallista) hyötyä, sen pitäisi myös miellyttää lukijoita, eikö? Liika mainostus tappaa mainostuksen.

Maria kirjoitti...

Vaan silti blogien lukijoiden ja kävijämäärien kasvu näyttää olevan enemmän tai vähemmän tasaisesti ylöspäin, myös niiden kohdalla, jotka saavat noita piilomainontakommentteja. Näyttäisi siis siltä, että vaikka joitakin soraääniä kuuluu, silti kokonaisuudessaan suosiot vain kasvavat. Ei se silloin voi hirveän montaa ärsyttää ainakaan niin paljoa, että se saisi lopettamaan lukemista. :>

Mutta kuten sanottua, tätä kehitystä on mielenkiintoista seurata :)

Sara kirjoitti...

"Sara, en ole täysin varma mihin viittaat, mutta heitellään :) TradeDoublerin ja Zanoxin kohdalla lähteet luonnollisesti on nähtävissä käyttöehtosopimuksista, Stellan kohdalla lähteenä ovat hänen omat blogitekstinsä."

Lähinnä tarkoitan siis yleisesti ottaen "lähdettä", josta mielipiteesi kumpuavat, eli periaatteessa sitä minkä varaan perustat mielipiteesi? Oletko siis kirjoittanut kyseisen tekstin ihan vain kokemuksien perusteella vai sen perusteella, mitä Yliopistossa on opetettu? Vai onko "lähteinä" käytetty muun muassa joitakin lehtiartikkeleita, joita olet taannoin lukenut tai jokin tietty kirja/opintomateriaali, jossa näitä samoja aiheita on käsitelty ja joiden pohjalta olet ainakin osittain kirjoittanut?

Maria kirjoitti...

Sara, tuossa johdantotekstissä se tuli aika hyvin :) Omat kokemukset + se. En ainakaan muista lukeneeni juuri tästä aiheesta mistään sen virallisemmasta lähteestä. Aikaisemmin kyllä kirjoitin blogeista ja lehdistöstä, ja viittauksia siihen voi tästä tekstistä nähdä muutaman kappaleen: http://www.heijastuspinta.fi/2009/04/biasoitunut-nakemys.html

Vastaako tämä paremmin kysymykseesi? :)

Sara kirjoitti...

Juup, kiitos vain:)

Anonyymi kirjoitti...

No jopas oli vuodatus. Muistan kun forumilla jonkin aikaa sitten olit kyllä hyvin toista mieltä asiasta. Siis aivan että evvk, tää on sun periaatteita vastaan :) Ja muut työkseen bloggaajat sai kuulla sulta kunniansa.

Mutta taas nähdään että kyllähän se raha terveelle ihmiselle maistuu.

btw hyvä blogi, lueskelen silloin tällöin.

eve

Maria kirjoitti...

Se "jokin aika sitten" taisi olla joskus viime vuonna Demissä. :D Ihmiset muuttuvat ja muuttavat mielipiteitään, onneksi. Olin silloin huteralla pohjalla mielipiteeni kanssa enkä oikeastaan edes tiennyt mistä puhuin.

Kiva kuulla, että tykkäät blogista :)

Kalle kirjoitti...

Journalistiopiskelijana varmasti tiedätkin, mitä laki ja journalistin eettiset ohjeet sanovat sisältömarkkinoinnista: toimituksellinen materiaali (blogien tapauksessa siis esimerkiksi omat mielipiteet) on selkeästi erotettava maksetusta sisällöstä kuten mainoksista tai "yhteistyökumppanien" tuotteiden puffeista.

Lukijan kannalta on tärkeä tietää, milloin kaupalliset kytkökset voivat vaikuttaa blogin tai lehden sisältöön, joten tästä säännöstä on syytä pitää kiinni tulevaisuudessakin. Muu olisi lukijoiden huijaamista.

Niin kauan kuin bloggaaja pitää huolta siitä, että kertoo rehellisesti ja avoimesti suhteestaan mainostajiin ja sponsoreihin eikä syyllisty piilomainontaan, hän ei mielestäni tee väärin. Tietenkin voimme toivoa, että epäkaupallisuudesta tulisi entistä suositumpaa, mutta tuntuu kummalliselta vaatia sitä tyyliblogeilta: on vaikea keksiä blogityyppiä, joka olisi tiiviimmin kiinni kuluttamisessa.

Maria kirjoitti...

Kyllä, tiedän sen erinomaisen hyvin. :)

Affialiate-mainonnassa muuten etuna on juurikin se, että mainoslinkin tai -kuvan voi suoraan urlista nähdä (viemälä hiiren päälle ja katsomalla mitä tuonne alapalkkiin ilmestyy kohdeosoitteeksi) ja näin kuka tahansa erottaa mainoksen tavallisesta linkistä/kuvasta. Niiden suoraan tehtyjen sopimusten ja saatujen tuotteiden kanssa sitten sopiikin olla tarkkana. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että avoimuus ja rehellisyys tässä asiassa on pop.

Stazzy kirjoitti...

"mitä laki ja journalistin eettiset ohjeet sanovat sisältömarkkinoinnista: toimituksellinen materiaali (blogien tapauksessa siis esimerkiksi omat mielipiteet) on selkeästi erotettava maksetusta sisällöstä kuten mainoksista tai "yhteistyökumppanien" tuotteiden puffeista"Mutta laki ja journalistin eettiset ohjeet eivät varmaankaan suoranaisesti vaikuta blogikirjoitteluun, eihän blogeja (ainakaan vielä nykyään) rinnasteta "kunnon journalismiin".

(Tokikin olen kommentin pointista samaa mieltä.)

Liisa kirjoitti...

"kuka tahansa erottaa mainoksen tavallisesta linkistä/kuvasta"

Ei, kuka tahansa ei erota mainosta tavallisesta linkistä/kuvasta. Kaikki eivät huomaa tarkastaa urlia alapalkista. Kaikilla ei ole edes käytössä alapalkkia. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä, että alapalkkiin tulee url, ja että maksettu url näyttää erilaiselta kuin tavallinen.

Minä tiedän, miltä maksettu linkki alapalkissa näyttää, sinä tiedät - mutta ihan kaikkea vastuuta ei pidä sysätä lukijalle.

Maria kirjoitti...

No, affiliate-linkitkään nyt eivät tosiaan automaattisesti mainoksia tarkoita, kritiikkiin ja arvosteluihinkin voi lisätä affiliate-linkkejä, joten joo, pelkästään urleista sitä mainosta ei tosiaan näe, siinä olet oikeassa. Joskin amatöörisurffailijoilla se alapalkki kyllä on oletusarvoisesti aina esillä kaikissa suosituimmissa perusselaimissa. Vaatii jo vähän taitoa hankkiutua siitä eroon. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä lukijalle, mutta ei myöskään blogaajalle.

Tuosta aiemmasta kommentistani kenties saa väärän kuvan linjastani: tarkoitukseni ei ollut vihjata, että kirjoittaisin asioista aina ja pelkästään mainosten takia (joskus toki voin näin tehdä, mutta tuolloin teen sen kyllä rautalankamaisen selväksi), tai että jokainen positiivinen asia, jonka sanon, jonka kanssa on affiliate-linkki, olisi mainos. Halusin pikemminkin tuoda esiin sitä, että affiliate-linkit ovat läpinäkyviä - eivät piilotettuja, eivät salamyhkäisiä, ne kertovat mihin ne ovat kytköksissä, ja että kyseessä ei ole tavanomainen linkitys. Pahoittelen, mikäli ilmaisin itseäni harhaanjohtavasti tai muutoin epäselvästi tässä asiassa.

Kalle kirjoitti...

Stazzy: Blogit ja muut nettisivut ovat lain silmissä julkaisuja siinä missä aikakauslehdetkin. Sivustolla tulee olla esimerkiksi vastaava toimittaja riippumatta siitä, millaisia juttuja siellä julkaistaan. En tiedä, moniko bloggaaja mieltää bloginsa julkaisuksi, mutta sellainenhan se lopulta on.

Journalistin ohjeet eivät kaikilta osin kosketa tyypillistä tyylibloggaajaa, mutta esimerkiksi faktojen huolellinen tsekkaaminen ja lähteiden mainitseminen ovat varmasti noudattamisen arvoisia periaatteita kaikissa blogeissa.

Olen samaa mieltä siitä, että affiliate-linkeistä olisi hyvä mainita myös tekstissä. En usko, että läheskään kaikki lukijat tunnistavat sellaista pelkästä osoitteesta. Affiliate-linkki ei välttämättä ole mainos, mutta se on lähes aina "kaupallinen kytkös", joka on tehtävä lukijalle selväksi.

Ja kyllä rehellisyys myös kannattaa: se herättää lukijassa luottamusta ja arvostusta. Luotettavaksi koettua bloggaajaa lukee ja tukee mielellään, mikä voi kääntyä lopulta myös rahalliseksi ansioksi.

Täsmennetään nyt vielä, että minusta Heijastuspinta on suoriutunut näistä asioista aivan mallikkaasti. :)

Maria kirjoitti...

Epäilen, että aika harva mieltää blogiaan julkaisuksi. Moni suhtautuu blogailuun niin harrastus- ja ajanvietepohjalta, ettei sitä ikäänkuin "oteta vakavasti" journalistisessa mielessä. Lain tulkinnoista en tiedä, mutta toki kenen tahansa soisi aina ja kaikissa tilanteissa olevan rehellisiä ja tarkastavan ne faktansa. :)

Affiliate-linkkien erillisestä mainitsemisesta tai mainitsematta jättämisestä voi olla montaa mieltä. Kaiken voisi aina tehdä paremmin ja tarkemmin, voisi laatia laajoja lähdeluetteloita mielipidetekstiensä perään ja käyttää enemmän kielioppaita kirjoitusasun tarkastamiseen. On kuitenkin huomionarvoista, että maininta affiliatesta ei vielä sekään takaa, että lukija ymmärtäisi sen merkityksen. Voisi myös vaatia asian täydellistä selontekoa jokaisen aff-linkin yhteydessä, tai vaikkapa vaatia ilmoittaa jokaisen linkin yhteydessä julkaisijan mahdolliset komissiot.

Mikä on riittävää rehellisyyttä ja avoimuutta lukijaa kohtaan? Kannatan ehdottomasti läpinäkyvyyttä ja journalismi-ihanteita, mutta minusta se, että linkistä itsestään näkee tuon kytköksen ja voi näin halutessaan jättää sitä klikkaamatta (kuten tuolla aiemmin joku ilmoitti tekevänsä), riittää.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...