2.5.2009

Luontokuvausta

Luontokävelypyrähdykset ovat loistavia. Auringonpaistetta, rauhallista metsäympäristöä, satunnaisia ulkoilijoita ja hyvät maisemat - vain toivo paremmista maastokengistä kalvaa mieltä.

Yritin taas soveltaa värejä pukeutumiseeni, mutta epätoivoisten yritysten jälkeen totesin, että kyllä mustaan voi aina luottaa. Jos ei kerro, kukaan ei edes tajua, että se villein inspiraatio oli hukassa. Niin hyvältä musta voi päällä näyttää.

mustat vaatteet 1
Matkalla kohti Herwoodin metsiköitä... T-paita - American Apparel, leggingsit - Vero moda, sandaalit ja korut - H&M, kulunut ja kulahtanut farkkuliivi - second hand

mustat vaatteet 2
Metsiköissä, vakionähtävyydeksi muodostuneella lammikolla.

sammakko
Pari limaista kurnuttajaa löytyi...

kyy
Tämä taas bongattiin ihan tien vierestä (hrr!) päivää paistattelemasta. En ole ennen ollut käärmepelkoinen, mutta tämän, elämäni ensimmäisen luontokäärmekohtaamisen jälkeen aloin tarkkailla tien varressa olevia oksia ja pitkulaisia varjoja ihan uudella, hysteerisen vainoharhaisella tavalla... "Turhaa", sanovat luonto-opukset. Kyyt eivät järin herkästi pure - ne mieluummin pötkivät pakosalle tai tekevät valehyökkäyksiä suu visusti kiinni.
P.s.
Halutaan ostaa saada järeä telezoomiobiska.


Oletko sinä tehnyt mieleen jääneitä luontobongauksia?

10 kommenttia :

mangolisa kirjoitti...

Käärmepelot on ihan turhaa tavaraa. Eivät ne kyyt ihmisiä juurikaan pure, ja Suomessa ei ole tainnut 20 vuoteen kuolla yhtäkään henkeä kyyn puremaan. Koirat ovat tappaneet enemmän porukkaa. Kyyn purema on vaaraksi lähinnä allergisille ja lapsille. Kuten ampiaisenkin purema.

Mutta eihän pelot ole yleensä kovinkaan rationaalisia. Itse pelkään ampiaisia erittäin pahasti, ja ei siinä mitkään "ei ne pure" vakuuttelut auta, kun juoksen jo 100m päässä pampparista. Asiaa ei ainakaa auttanut se, että monta ampiaisen pistoa kokenut kaveri sai kerran yhdestä puremasta niin pahan allergisen reaktion, että joutui hankkimaan adrenaliinipiikin kotiinsa.

Surettaa vaan se, miten kyitä lahdataa sillä perusteella, että ne on jossain nähty. Sen takia kyseisen otuksen kanta on aika merkittäväsi vähentynyt.Mikä ei tietenkään monia haitaa, koska kyy ei ole söpö ja karvainen nappisilmäinen pikkuolento.

Tikusta asiaa...

kirppu kirjoitti...

Ihana liivi, hei! Mut yöööörgh, käärme, HRRRRRR! Pakko nostaa jalat tuolin päälle. :D

Jenna kirjoitti...

Hyi toi käärme :/ Mä olisin juossut kovaa vauhtia pakoon jos oisin törmännyt tuollaiseen otukseen! hrrr... oon aina inhonnut käärmeitä yli kaiken!

Käärmeistä viis, tykkään sun asusta :>

Rhia kirjoitti...

Huiiii! Olen tainnut nähdä kyyn luonnossa vain kerran joskus lapsena. Onneksi olen säästynyt siltä ja kotona maalla lohdutan itseäni aina sillä että siellä missä on paljon muurahaisia ei ole käärmeitä.
Mieleenpainunein luontobongaukseni oli muutamia vuosia sitten Annalan perukoilla kun näin metsässä palokärjen. Pari viikkoa sitten bongasin maalla kurki-pariskunnan sekä pari joutsenta. Kotona maalla bongailenkin lähinnä lintuja joita näin kaupungissa ei useinkaan näe. Paitsi naakkoja ja puluja =P Keväisin suosikkibongailuani ovat myös maasta tunkevat kasvit kuten sini- ja valkovuokot, leskenlehdet, lumikellot jne.

Riikka kirjoitti...

hyi hyi hyi! Oon aina vihannut käärmeitä, ne on niin kamalia jopa kuvissa. Pienestä saakka oon kyllä tottunut mökillä että niitä saattaa näkyä, mutta silti ne on aina yhtä kauheita! Ei se pisto pelota, vaan jotenkin se koko käärme, tapa millä se liikkuu, miltä se näyttää... :P

Mut kiva asu ;)

enskumuisku kirjoitti...

Joo, montakin! Pyöräillessäni näin hirven ja lapsihirven, meidän takapihan tuntumaan on muuttanut kolme valkohäntäpeuraa... :) Luonto on kiva.

Maria kirjoitti...

Joo, turhahan noita on sinänsä pelätä :) Just muisteltiin tuota tiiraillessa metrin puolentoista päässä että se edesmennyt krokotiilimieskin aina selosti, miten eläintä on suhteellisen turvallista lähestyä niin kauan, kun se ei joudu umpikujaan tai koe olevansa muuten nalkissa - eläimet hyökkää kimppuun lähinnä silloin, jos eivät näe muuta keinoa uhkaavassa tilanteessa. :) Ja liikkeellehän tuokin luikero sitten lähti, kun siinä hetki zoomailtiin.

En tosiaan ole ennen luonnossa käärmettä nähnyt, en edes lapsuuteni mökillä Keski-Suomessa metsiköissä ja rannoilla liikkuessani. Ihan uuden kokemuksen siis tulin tässä hankkineeksi :)

Anonyymi kirjoitti...

Mökillä olen kohdannut käärmeitä lapsesta saakka, mutta aina se on yhtä inhottavaa. Muutama vuosi sitten mökin rappusten alta luikerteli kyy yrittäen purra meidän uteliasta koiraa, mutta koira oli onneksi nopeampi. Pitkään tuli harpottua sen kohdan yli, vaikka oli tietenkin epätodennäköistä, että juuri samassa paikassa lymyilisi toinen :) Niitä on kuitenkin syytä varoa, koska jotkut saavat puremista hurjan allergisen reaktion.

puukkohupparitytöt kirjoitti...

hyiiiiii mikä käärme ja yök mitä sammakoita :---DD kuvat on hienoja mutta voi että mä kammoksun tommoisia otuksia.


ida

Maria kirjoitti...

Sammakot ok :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...