31.5.2009

"I have had it with these motherfucking snakes on this motherfucking plane!"



Kuumehoureissa oli aivan erinomaista katsoa jo telkkarimainosten perusteella legendaarinen komedialeffa, Snakes on a Plane. On epävarmaa, onko tätä tehty komediaksi tarkoituksella, mutta toisaalta, ei kai kukaan täysijärkinen tee tällaista elokuvaa otsa kurtussa ja saa siihen vielä Samuel L. Jacksonia päätähdeksi?

Juoni: Teinipoika, jota näyttelee kolmikymppiseltä näyttävä surffari, todistaa jonkun randomin aasialaisen mafiapomon suorittamaa murhaa ja päätyy näin tähtitodistajaksi. Poika lähetetään kotimantereelle lentokoneella, turvamiehinään Jackson ja tämän random-pari. Sitten yhtäkkiä koko lentokone on täynnä ihmisten kimppuun silmittömästi hyökkäileviä myrkkykäärmeitä (sen randomin aasialaisen mafiapomon junailemia tietysti), porukkaa lakoaa kuin heinää ja pilotitkin ovat vähän heikossa hapessa, samoin Jacksonin pari, jonka olemassaolon katsoja jo ehtii autuaasti unohtaa. Maahan pitäisi päästä, mutta alla on vain merta.

Onneksi langan päässä on Barack Obaman näköinen poliisipomo ja tätä avustamassa faradaymainen (tsek. Lost) käärme-ekspertti, joiden välillä käydään pitkällisiä dialogeja siitä, miksi on niin kamalaa, että kone on täynnä käärmeitä. Yleisö ei ehkä olisi tarvinnut vakuutteluja: antaa lennokkaiden animaatioiden ja kuplivaa sylkyä suusta tunkevien kapseleiden puhua puolestaan samalla, kun näyttelijät esittävät kuolemaa kaikissa sen tunneskaaloissa. Vaikka elokuvassa on toista tusinaa semimielenkiintoisia hahmonraakileita, mitään ei kehitetä, eikä mikään kehity: Tämä leffa ei pyöri hahmojen ympärillä. Toisaalta sitä voi pitää tutkielmana siitä, miten erilaisilla tavoilla hahmot voivat kuolata, ja miten hyvin näyttelijöiden itseilmaisu toimii tällä tasolla.

Kun elokuvaa katsoo sellaisena kuin se on, eli hulvattomana tahattoman ja tahallisen komiikan taidonnäytteenä, käärmemallinnusten edistyneiden kurssina, Jacksonin pahaperseperformanssina ja täysin älyttömien tapahtumien jatkumona, saa leffasta irti muutamat hurmioituneet naurut ja wtf-reaktiot. Vai mitä sanotte kohtauksesta, joka alkaa kahden teinin kiimaisena pilvenpössyttelynä koneen vessassa, edistyy pehmopornokohtaukseksi, sitten Scary Movie -tyyppiseksi kauhukohtaukseksi käärmeiden hyökätessä lemmenparin kimppuun ja lentomiehistön naureskellessa silmää toisilleen vinkkaillen oven ulkopuolella kiljunnan säestämälle räminälle, ja johon myöhemmin palataan, kun hysteerinen supergangstaräppäri yrittää paeta käärmeitä vessaan vain löytääkseen mustuneen ja puoliksi muumioituneen parin (ja lisää käärmeitä), ja muuttuu vain entistä hysteerisemmäksi? Kaiken tietysti pelastaa Jackson, joka saa lentokoneen hyytyneen ilmastoinnin pelaamaan.

Päällimmäiseksi elokuvasta jää vain yksi kysymys: miksi tällainen elokuva on tehty? Samapa tuo, tuotti se parit väsyneet naurut. Hyvin väsyneet. Tosin siinä kohtaa, kun ikkunoiden rikkoutuminen aiheutti koneeseen kovasti Hollywoodissa suositun (Ja Mythbustersissa teilatun) tyhjiöefektin, leffasohvalta kuului äännekkäitä "Busted!" -huutoja.

2 kommenttia :

Ann kirjoitti...

Haha, minäkin katselin tuota eilen kovalevyltä sellaiset 30 minuuttia, kunnes olin liian tylsistynyt :D Jackson on varmaan ollu joidenkin aineiden vaikutuksen alaisena suostuessaan kyseiseen leffaan.

Oliko se jätkä olevinaan teini?! Hahaha!

Maria kirjoitti...

Aww, tuo leffa selkeesti vaatii seuraa ja jonkinlaisen tajunnantason heikentymisen, kuumehoure, humala... :D Hehe, en ole varma oliko se oikeasti olevinaan teini, mutta jotenkin sain sellaisen käsityksen, että hyvin nuori poika oli olevinaan - ei ainakaan niin vanha, kuin miltä näyttelijä näytti :DD

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...