17.4.2009

Biasoitunut näkemys?

Hyvin harvalla muotiblogaajalla on toimittajan koulutusta. Kaikilla ei ole edes minkään tason akateemista koulutusta. Tästä voi seurata muutamia asioita, kuten vaikkapa se, ettei jokaisella blogaajalla ole laajaa yleissivistystä, journalismin edellyttämää yltiökriittistä, joskin aina omilla tahoillaan biasoitunutta otetta maailman ilmiöihin ja tapahtumiin. Tästäkin huolimatta muotiblogaajat voivat osoitetusti menestyä, kerätä suuren suosion, saada töitä lehdistä ja jopa elää tuottamallaan materiaalilla.

Toisinaan foorumeilla ja kommenttilaatikoissa kuuluu katkeria ja alentuvia vuodatuksia mm. itseään toimittajiksi väittäviltä siitä, miten taas on joltain oikealta journalistilta viety paikka lehden toimituksessa, tai miten toimittajakoulutusta vailla oleva muotiblogaaja ei vain vedä vertoja koulutetulle toimittajalle.

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehdessä, Utaimessa julkaistiin eilen kolumni, jossa opiskelija Anni Nissi valitteli pitkälti koko tekstinsä ajan sitä, ettei muotiblogaajilta löydy kriittisyyttä, vaikka sitä juuri soisi heillä olevan - vain todetakseen viimeisessä kappaleessa, ettei sitä nyt voikaan näiltä koulutuksenpuutteessa vaatia. Menikö ohi? Nissiä lainatakseni, "Lisääntyvän kaupallisuuden toivoisi kuitenkin lisäävän vähintään samassa suhteessa kriittisyyttä. Bloggaajan hälytyskellojen toivoisi kilkattavan... -- Bloggaajilta ei pidä vaatia sitä, mikä oikeasti on lehtien ja kriittisiksi koulutettujen toimittajien tehtävä. " Jos tässä elitistisessä ja ristiriitaisessa avautumisessa on jokin pointti, se menee minulta humisten ohi.

Muotikritiikit, jos niitä halutaan tehdä "kunnolla", tulisi Nissin mukaan kirjoittaa mm. naistenlehtien koulutettujen toimittajien toimesta. Joku voi keksiä kysyä, jottapa ovatko naistenlehdet ja muotiin keskittyneet julkaisut yhtään sen kaupalliskriittisempiä, tai näkyykö niissä tuo peräänkuulutettu journalistinen koulutus juurikaan sen enempää kuin muotiblogeissakaan. Entä kuinka laajaa kulttuurikoulutusta muodin kritisoiminen sitten vaatii, jos jokaisen ihmisen omaama kulttuurinen viitekehys ei riitä? Vogue-lehden päätoimittaja Anna Wintour keräsi oman pätevyytensä työskentelemällä muodin parissa ja Olivia-lehdelle siirtynyt blogaaja Stella Harasek puolestaan on opiskellut kirjallisuutta, taidetta ja viestintää. Toisaalta taas ammattitoimittajienkin näkee kirjoittelevan aiheista tavoilla, jotka ilmentävät heidän totaalista perehtymättömyyttään käsiteltäviin aiheisiin.

Toisin kuin Nissi näyttää väittävän, ammattitoimittajaakaan ei kriittisyyteen velvoita mikään muu kuin journalistien keskinäinen ammattietiikka, lähinnä sosiaalinen paine. Suomen lehdistökirjoa katsomalla voi todeta, ettei linja ole missään nimessä yhtenäinen. Blogimaailmaan uppoutumalla taas havaitsee, että myös suomalaisten blogaajien kesken vallitsee sosiaalista painetta mm. erottaa selkeästi mainosmateriaali sisältömateriaalista. Oikeastaan on aika yllättävää, että kriittisyyden perään kuuluttavat toimittajat ovat niin usein silmät ummessa vailla kritiikkiä mitä tulee oman ammattikunnan toimintaan.

Miksi siis joidenkin tuntuu olevan niin vaikea hyväksyä sitä, että tie kirjalliseen suosioon (tai sinne lehtien palstoille) ei käy vain koulujen kautta - omat teot ja meriitit painavat varsinkin tällä alalla enemmän kuin kauniit paperilappuset tai katkerat valitukset. Meriitti voi yhtä hyvin olla esimerkiksi kuukausien tai jopa vuosien pituinen, aktiivinen blogaustausta. Kirjoittaessani tekstejä tiedotusoppiin hakemisesta heräsi keskustelua siitä, onko ylipäätään kannattavaa käyttää aikaansa kirjoittamisen teknisyyteen pureutuvaan toimittajakoulutukseen, kun ne tärkeimmät ominaisuudet piilevät sivistyksessä ja kyvyssä tuottaa sujuvaa kieltä - molemmat asioita, jotka voi saavuttaa hyvin monella tavalla, kuten voimme nähdä. Nähtävissä on myös se, ettei minkään tason koulutus takaa kykyä moniulotteiseen ja kriittiseen ajatteluun.

Toimittajille ja toimittajanaluille, jotka huolehtivat työpaikkojensa puolesta tai journalismin tasosta, voisi sanoa saman asian kuin kaikesta valittaville anonyymeille kommentoijille: Ottakaa kaikki se tieto, mikä teillä kaikessa viisaudessanne on ja toimikaa itse paremmin. Olkaa kriittisiä, olkaa viisaita ja herran tähden, yrittäkää nyt kaivaa kolumneihinne siitä blogimaailmasta irti jotain uutta ja arvokasta jo nähdyn norsunluutornista huutelun sijaan. Sellainen alkaa sitä paitsi kuulostaa enää huonosti naamioidulta kateuskortilta.

Perustakaa vaikka oma blogi.

Terveisin, toveri toimittajaopiskelija

18 kommenttia :

Minttu kirjoitti...

Tuolla meikäläisen opintaipaleella ollaan varsin sitä mieltä, että mitä isompi ja "kansainvälisempi" muotimagazine, sitä vähemmän liikkumatilaa toimittajilla on. Suurista mainostajista ei sanota pahaa sanaa eikä paljon muistakaan, koska kosmetiikka- ja muotiyritysten ristiinomistamisen ansiosta astut helposti aina jonkun varpaille. Ainoa kritiikki, mikä on (melkein) sallittua, on vaikeneminen. Eli jos uutuustuotteesta, mallistosta tms ei ole mainintaa tai maininta on vain neutraalia, on kyseessä raskain mahdollinen kritiikki. Nykyihmisen ja muotilehdistön suurkuluttajan medialukutaito lienee jo sillä tasolla, että tämän läpi nähdään, mutta tuntuu jotenkin katteettomalta, että sekä kehuissaan että haukuissaan varsin suorasanaisia bloggareita ollaan tässä nyt viemässä mestauslavalle lähinnä koulutuksen puutteen takia.

Maria kirjoitti...

Minttu, kiitoksia erittäin paljon huomioistasi! Ei noissa julkaisussa tosiaan juurikaan kritiikkiä muodista näy. En osaa sanoa tavisten medialukutaidosta, olen sen suhteen jokseenkin kyyninen, mutta aika huteraltahan tuo oikeanlaisen koulutuksen puutteeseen vetoaminen vaikuttaa. Tänään taisi Pressiklubissa jossain toisessa yhteydessä vilahtaa tuota samantyyppistä asennetta oikeista toimittajista...

Elina kirjoitti...

Minulta ei mennyt tuon kolumnistin pointti ohi. Käsittääkseni hän on sitä mieltä, että bloggaajilta toivottaisiin kriittisyyttä, hyvästä syystäkin vielä, mutta kouluttamattomilta ihmisiltä ei voi toimittajan taitoja vaatia. Luonnollisestikaan.

Sanon "hyvästä syystä" siksi, että muotibloggaajilla alkaa Suomessakin olla ihan älytön valta ainakin teini-ikäiten tyttöjen kulutusvalintoihin. Silloin kun me pari-kolmekymppiset ja vanhemmatkin olimme teinejä, useimmat meistä saivat pientä viikkorahaa tai palkkaa kotitöistä. Nykyään vaikuttaisi olevan toisin - rahaa saadaan vanhemmilta tai sitä tehdään töillä, miten vain, kunhan sitä rahaa riittää ja kaikkea kivaa voi ostaa. Teinien ostovoiman lisääntyminen ei nyt varmaankaan lähtökohtaisesti ole huono valinta, mutta useinkaan niitä ostovalintojakaan ei turhan tarkkaan punnita. Siinä iässä nimittäin mielipiteet vaihtuvat ja tunteet kiehuvat, jokainen tietää sen varmasti omasta kokemuksestaan. Ja muiden mielipide on usein tärkeämpi kuin oma. Muotiblogit taas tyydyttävät teinien "stalkkauksentarvetta", luonnollista kun on siinä iässä verrata itseään muihin. Bloggaajista kasvaa usein valtaisia idoleita ja kaikesta huolimatta he esiintyvät lukijoille kiiltokuvina, halusivatpa he sitä tai eivät. Siispä bloggaajan suosimaa tai peräti mainostamaa tuotetta on helppo ostaa ja kuulua siten joukkoon. Lienee selvää.

Niin, kaiken tämän analysoinnin takana on siis oma näkemykseni siitä, että kaiken koulujen mediakasvatuksen ja muun jälkeen todellakin toivoisin ja odottaisin lisää kriittisyyttä ja medialukutaitoa. Ehkä olen kuitenkin itsekin taipuvainen kyynisyyteen, ainakin nähdyn muotibloggaajien lammastelun jälkeen... Mutta, kuten sanottua, kouluttamattomalta (olipa kyse sitten koulusivistyksestä tai kokemuksesta) ihmiseltä ei voi toimittajan taitoja ja kriittisyyttä vaatia. Tässäkin skenessä kun usein on ihmisiä, joiden oppivelvollisuuden suorittaminenkin on vielä kesken.

Mutta, kuten totesitkin, norsunluutornista on helppoa huudella. Tilanne on kuitenkin se, että jokainen meistä ei (onneksi!) syystä tai tosesta blogia ryhdy kirjoittamaan. Siispä katsoisin mahdolliseksi kriittistenkin mielipiteidenkin esittämisen ilman omaa bloggauskokemustakin. Itseltäni sitä kyllä löytyy, ei tosin julkista blogia enää. Toivoisin joka tapauksessa lisää mielipiteiden vaihtoa ja nimen omaan rakentavuutta tähän koko keskusteluun. En jaksaisi enää lukea anonyymiä kiukuttelua bloggaajan bisneksistä, mutta toivoisin myös hiukan vastuuta ja avoimuutta ainakin niiltä aikuisemmilta bloggaajilta.

Pahoitteln romaania ja paikoitellen (?) epäselvää ilmaisua.. Perjantai-ilta, u know.. :D

Maria kirjoitti...

Ja imho taas se pointti koulutettujen toimittajien ihannoimisesta katoaa tuhkana tuuleen sen huomion myötä, ettei se kouluttautuminen tosiaankaan takaa mitään journalistista laatua kriittisyydestä puhumattakaan, ja toisaalta lehtiala nimenomaan on ala, jolle ei tyypillisesti hypätä mukaan papereilla, vaan näytöillä. :>

slux kirjoitti...

Niin pointti jos sitä sellaiseksi voi sanoa kai oli tosiaan vuodattaa siitä kuinka on niin väärin että blogit saavat suosiota vaikka niitä pitävät kouluttamattomat ja kritiikkiin kykenemättömät ei-toimittajat.

Sen surkuttelu miten tässä on muodollisesti pätevät toimittajat jäänyt rannalle ruikuttamaan kun tyhmät ihmiset lukee epäkriittisten amatöörien tekstejä sen sijaan että luottaisivat rautaisiin ammattilaisiin naamioitiin ovelasti. Asia esitettiin vaan niin että ensin sanotaan mitä tästä aiheesta kirjoittaakseen pitäisi osata ja sitten annetaan anteeksi sieltä norsunluutornista käsin.

Koko vuodatus vaan kaatuu siihen mitä postaus ja Mintun kommentti sanovat.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että kirjoitit tästä aiheesta! Olisin niin halunnut kommentoida kyseistä Utaimen tekstiä, mutta en löytänyt sieltä sellaista mahdollisuutta. Olen Mintun kanssa niiin samaa mieltä. Aikkarit tekevät tuotemarkkinointia paljon härskimmin kuin mitä mielestäni blogaajat. Ovat hekin kuule ihan varmasti saaneet ilmaiset Veet-pakkaukset tai muuta roinaa, jota arvostella tai arpoa lukijoidensa kesken.

Eikä mainonta ole mielestäni the ultimate mörkö. Se antaa kuluttajille vinkkejä ja on useimmille lehdistä elinehto. Jos ei olisi aikkareissa mainontaa, ei olisi kyllä kovin monta lehteä luettavanakaan. Lukijoiltakin sitäpaitsi odottaisin jonkinlaista kritiikkiä, ovat kyseessä sitten blogit tai arvon lehdet.

Mielestäni ainakin ne pienet tuote-esittelyt, mitä blogeissa on tähän asti tehty, ovat sellaista harrastaja-piperrystä ja askartelua, että ei niistä kannattaisi mitään "suurta mediakampanjaa" nähdä. On hyvä, että asiasta puhutaan, mutta maailma nyt vain menee siihen suuntaan, että mainontaa on joka puolella ja parasta oppia näkemään ja tunnistamaan sitä. Ja sitten tekemään omat valintansa - johon toki osittain vaikuttaa mainontakin.

Anonyymi kirjoitti...

Kovin alentuvasti "sivistyneemmät" tahot suhtautuvat oikeastaan suureen osaan blogeista. Ne ovat helppo pilkan kohde juuri meidän taviskirjoittajien takia. Muotiblogit mielletään varmasti pinnallisimmaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi, riittäähän monelle äimistelemistä mm. siitä että joku ottaa joka päivä itsestään kuvan ja laittaa sen nettiin. Nissin tekstissä annettiin läpinäkyvän naiivi kuva siitä kuinka tyhjäpää bloggarit kertovat vain kaikesta kivasta eivätkä tajua mitä heidän pitäisi oikeasti tehdä - valistaa massiivista seuraajakantaansa, kenties? Miksi kun sitä ei todellakaan tehdä edes ammattikirjoittajien toimesta, ainakaan niiden jotka toimivat muodin kentällä esim. naistenlehdissä.

Muotibloggarien lisäksi muuten kritiikkiä ei löydy myöskään käsityöblogeista, askartelublogeista, Tilda-fanien blogeista, ruokablogeista jne. Tukiaisen blogista en ole varma, luin sitä kerran ja menin niin hämilleni etten kyennyt puhumaan kymmeneen minuuttiin.

Mielestäni ne bloggarit jotka ovat saaneet taloudellista hyötyä muodossa tai toisessa ovat olleet sopivan vastuullisia toimissaan. He ovat niitä nuoria aikuisia jotka on katsottu edustuskelposiksi ja joilla tuntuu olevan kovastikin kyky pitää hommat kohtuullisen järkevissä puitteissa. En siis ymmärrä tältäosinkaan alkuperäisen kirjoituksen perusteita.

Niin, itselläni on käsityöblogi ja se on perkeleen varma että elämäni on muutakin kuin lähikuvia kukkasista ja söpöjen lastenvaatteiden ompelua. Enkä koe tästä antamastani valheellisesta mielikuvasta minkäänlaista syyllisyyttä.

Olikohan siinä kaikki? Vaikea ajatella kun ei ole sitä koulutusta ja lapsetkin vaativat aamupalaa... :)

Riia kirjoitti...

Olipas hyvää luettavaa! :) Aivan naurettavaa väittää, ettei blogaajat olisi kriittisiä, vaan sokeina sponsorisoppareiden perässä kuolaavia tyhjäpäitä. Itse en ole bloggari, mutta luen blogeja kyllä melkein päivittäin. Se on melkein samanlainen rutiini kuin aamulehden lukeminen; kahvikuppi kädessä klikkailen suosikkiblogit läpi ja sillä alkaa aamu. Olen vaihtanut naistenlehtien lukemisen muotiblogien seuraamiseen, koska pitkän ajan lukijana mm. Trendi-lehti toistaa itseään, ja sisällöllisesti se on kovin heppoista diipadaapa tekstiä.

mangolisa kirjoitti...

Yksi pätkä siinä kolumnissa pomppasi esiin:

"Iso osa muotibloggaajista on sitä paitsi yläasteikäisiä tyttöjä, joilla on vielä kaikki oikeus olla lapsenuskoisia, naiiveja ja sinisilmäisiä. Hyvä vain, jos ovat sellaisina säilyneet."

Miksi tuo käsitys nousee kovin usein esiin mediassa? Mistä se syntyy? Tässä on mielestäni ristiriita. Vai moniko blogilista top-50 listan bloggareista on yläasteella? minusta ei kyllä todellakana kovin moni. Pikemminkin ikägaarukka on 18-22.v

Ärsyttääkö näiden "kakaroiden" keräämä huomio esim. naistenlehtien toimittajia, kun tavallaan tyttöset astuvat lehtitoimittajien reviirille.

Toki iso osa muotiblogaajista on teini-ikäistä, mutta paljonko näillä top-listan ulkopuolella hilluvilla nuorilla on vaikutusmahdollisuuksia lukijoihin? Jos kriittisyyttä pitää jossain määrin vaatia, niin ehkä homma koskee vain suosituimpia blogeja.

tiiti kirjoitti...

noinkohan naistenlehtien toimittajista kovin suuri osa on korkeastikoulutettuja, saati sitten koulutukseltaan toimittajia. tai välttämättä muissakaan julkaisuissa.

aika harva toimittaja saa ihan itse vapaasti valita sen kriittisyyden asteen, vaan se julkaiseva mediahan sen määrää, eli se joka toimittajan palkan maksaa. se aste on sitten eri riippuen teetkö m.o.t -ohjelmaa vai kirjoitatko johonkin kuponkiuutisten tasoiseen kaupunkilehteen.


bloggaajilla ei ole tällaista ylhäältäpäin asetettua kollektiivista vastuuta, jokainen päättää itse kirjoittako mainosblogia vai kaikki-kulutus-on-pahasta-blogia vai jotain siltä väliltä. tässä lukija tekee sitten sen vastaavan päätöksen kuin paperimediassa, kun hän päättää tilaako esim. aamulehden vai seitsemän päivää.

ei kriittisyys edes mun mielestä ole mikään itseisarvo. eikä sen edes pitäisi olla. ja pitäisihän jo ihan suomen poliittisen historian perusteella ymmärtää miten hassuilta nuo "ammattitoimittajat ovat automaattisesti kriittisiä" -argumentit kuulostavat. vai koskikohan tämä kritiikki siis pelkästään huulipunia ja muita helppoja kohteita eikä esimerkiksi politiikan toimitusta?

ärsyttävintä tuossa utaimen jutussa on se, että noin lapsellisen ja tylsämielisen tekstin pukelsi tuleva toimittaja, jonka pitäisi siis lähtökohtaisesti pystyä parempaan. toki siellä kuponkiuutisissa on varmasti tuonkin tasoiselle tekstimaakarille tilaa.

Anna-Maria kirjoitti...

Todella hyvää tekstiä, tää olis ihan julkaisukelpoista matskua jossain virallisessakin nettijulkaisussa. :) Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Ammattilaisia tuntuu kismittävän, kun alaa opiskelemattomat nuoret tytöt vievät heiltä leipätyöt. Käsittääkeni naistenlehdissä on paljon sellaisia muotitoimittajia, joilla ei ole mitään koulutusta hommaan, pelkkä kiinnostus muotiin riittää. Jos osaa markkinoida itseänsä oikein, niin voi päästä hommaan kun hommaan - tämä taito vaan tuntuu puuttuvat aika monelta suomalaiselta.

L-M kirjoitti...

"Muotikritiikit, jos niitä halutaan tehdä "kunnolla", tulisi Nissin mukaan kirjoittaa mm. naistenlehtien koulutettujen toimittajien toimesta. Joku voi keksiä kysyä, jottapa ovatko naistenlehdet ja muotiin keskittyneet julkaisut yhtään sen kaupalliskriittisempiä, tai näkyykö niissä tuo peräänkuulutettu journalistinen koulutus juurikaan sen enempää kuin muotiblogeissakaan."

Minusta Nissikin kyllä ainakin vihjaa tuohon kysymykseen. Ainakin minä ymmärtäsin tämän kappaleen niin:

"Jos muotia haluaisi kritisoida kunnolla, se pitäisi ensin nähdä musiikin ja maalaustaiteen tapaan osana laajaa kulttuurin kirjoa. Muotikriitikko lähtisi muotinäytökseen samalla mielellä kuin ravintolakriitikko parsanmaistajaisiin: ei ihastelemaan vaan arvioimaan."

Minä ymmärtäisin tuon niin, että Nissin mielestä vielä ei ole olemassa varsinaista kriittistä muotijournalismikulttuuria. Eli bloggareilta ei voi edellyttää sellaista mitä ei edellytetä ammattilaisiltakaan.

Siitä olen kuitenkin Nissin kanssa eri mieltä, että nimenomaan toimittajien pitäisi luoda tämä kriittisempi kulttuuri. Miksei homma voisi mennä niin päin, että blogeissa kehittyisi kriittinen muoti- ja kulutuskulttuuri, joka sitten pakottaisi ammattijournalistitkin muuttumaan, kun kuluttajat tottuisivat vaatimaan krittisempää otetta.

Ruohonjuuritasolta se muutos usein lähtee.

kirsikka kirjoitti...

Huvittavaa!
Jokunen aika sitten nimittäin juttelin tällaisen "ihkaoikean" muotitoimittajan kanssa ja hän sanoi olevansa bloggareille kateellinen, koska bloggarit saavat sanoa mitä tahansa ja miten kriittisesti haluavat, toisin kuin hän :)

Itse pääsin puhtaasti blogini perusteella muotilehteen töihin, enkä todellakaan koe vieneeni keneltäkään koulutetu(mma)lta kirjoittajanalulta paikkaa. Tärkeintä on se lopullinen juttu, ei se millainen koulutus sen kirjoittajalla on. Vaikka koulutus jotenkin maagisesti takaisikin sen kriittisen ajattelun, niin saattaa siellä lehdessäkin tulla pomolta kehotus sille koulutetulle toimittajalle olla haukkumatta isoa mainostajaa.

Mutta ikinä en kyllä itseäni kutsuisi toimittajaksi, sen verran kunnioitusta minulla on kouluttautuneita ja/tai alalla pitkään työskennelleitä konkareita kohtaan :) Ainakin toistaiseksi olen vain harrastelija, joka on onnekas kun saa tehdä maailman parasta osa-aikaduunia!

Maria kirjoitti...

Kiitoksia kaikille kollektiivisesti erinomaisista kommenteistanne ja hyvistä, arvokkaista näkökulmistanne! :)

Kommentoin erikseen nyt vain muutamaan, mutta olen kuitenkin lukenut kaikki läpi suurella mielenkiinnolla ja ilolla :).

L-M, minusta saa kyllä hieman lähteä hakemalla hakemaan, mikäli saa tuosta tekstistä kaivettua tuollaisen näkökulman, mutta mikä jottei. :> Minä katsoin lainaamasi kappaleen viittaavan juurikin ajatukseen siitä, että blogaajat vain ihastelevat ja hypettävät, viitaten aiempaan kappaleeseen:

"Bloggaajat itse eivät nähneet ongelmaa siinä, että he eivät krititisoi tuotteita blogeissaan. He kirjoittavat vain mukavista asioista – siis itseään kiinnostavista muoti-ilmiöistä, tilaisuuksista ja tavaroista – ja samalla sulkevat silmänsä ja suunsa negatiivisilta asioilta."Mutta se on totta, että kehitys voi yhtä hyvin mennä niinkuin kuvailit. Se voi tietysti ketuttaa ammattikirjoittajia ja niitä tahoja, jotka julkaisujen lankoja pitelevät käsissään... ;o

Kirsikka, vau, ihan suoraanko on noin sanottu :D Aika hauskaa kyllä. Tukee hyvin tuota, mitä Minttukin sanoi. :) Ja heeei, imho ei kannata olla liian vaatimaton ;) Never say never ;P

Maria kirjoitti...

Aijoo, ja Tiiti, kommenttisi sai minut hykertelemään :D Hauskasti sanottu ^^

Anonyymi kirjoitti...

"Toimittaja" on mielestäni ammatti, joka ei tarvitse tiettyä koulutusta taakseen. Itse olen työskennellyt Turun Sanomissa viimeiset 3 vuotta, ja todennut että todella moni (etenkin nyt keski-ikäisistä) on lukion/kansakoulun jälkeen yksinkertaisesti lähetellyt kirjoituksiaan lehtiin ja sillä tavalla pikku hiljaa päässeet kiinni toimittajan ammattiin.

Toimittajan ammatti ei myöskään ole mikään vain yliopiston käyneiden (vrt. amk, opistot..) tai etenkään viestintää/mediatutkimusta opiskelleiden "omima" -etenkin valtiotieteellisestä ja humanistisesta luultavasti suhteessa yhtä iso määrä poppoosta siirtyy jonkinlaisiin toimittajan tehtäviin.

Tämä ei nyt itse aiheeseen liittynyt, olen kanssasi täysin samaa mieltä kys. kolumnitekstistä -ja hienoa, että on ainakin yksi "tuleva toimittaja", joka ei pidä itseään ylivertaisena muihin nähden. Pahoittelut tekstin sekavuudesta -lauantai-ilta ja neljäs viinilasi meneillään ;)

Maria kirjoitti...

Anonyymi, kiitos arvokkaasta näkökulmastasi, eiköhän sieltä se olennainen tullut viinilasienkin läpi (ka, täällä pullot odottavat vieläkin korkkaustaan, uskomatonta!) sanottua ;)

Kalle kirjoitti...

En tiedä, pitäisikö kaikkien muotiteollisuuden tuotteista ja tyylikuluttamisesta bloggaavien omaksua journalistiikan piiristä kriittisyyttä ja pyrkimystä yksilön näkökulmaa laajempiin perspektiiveihin. Tämä riippuu varmasti ennen kaikkea blogin tarkoituksesta ja yleisöstä.

Kuitenkin bloggaaja, jolla on tyylistä muutakin sanottavaa kuin se, miten ihania vaatteita hän on juuri ostanut, tapaa olla myös kirjoittajana keskivertoa kiinnostavampi. Lähdekritiikkiä, arviointikykyä ja tervettä epäluuloa kaupallisia kytköksiä kohtaan kannattaa ilman muuta kehittää, mutta syy tähän ei voi olla se, että ammattitoimittajatkin niin tekevät. Journalisteilta kannattaa lainata siksi, että tällaiset taidot ja asenteet auttavat tekemään blogista entistäkin mielenkiintoisempaa ja arvokkaampaa luettavaa.

Ilman muuta pitäisi kirjoittaa enemmän myös muotiteollisuuden ja kuluttamisen ongelmista, vastuullisesta pukeutumisesta. Mutta tämä ei liity mitenkään siihen, onko kirjoittaja journalismin ammattilainen – vastuu on kaikkien, joilla on yleisö.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...