Blogimiittiraportointia!

Jos ei vielä tullut selväksi, niin blogaajamiitti oli iiiihan mahtavan loistava ja ihmiset ihania ja ohjelma kivaa ja ne lahjapussukat, wautsi, ja kaikki ihmiset whoa! Miittiin osallistuminen kustansi 11 euroa per nenä, jolla siis sai ruuan ravintolassa ja ohjelmaa itse miittipaikassa.

Pöydässä lasien takana Rhia ja Tiiti.

Kuten Annakin jo ehti raportoida omassa blogissaan, ilta alkoi illallisella italialaisessa ravintolassa, Papa Giovannissa. En ole erityisesti italialaisen ruuan ystävä, enkä liiemmin pidä juustosta, joten juustossa uitettu kanapasta ja lihapullapasta, josta puuttuivat lihapullat, eivät varsinaisesti vakuuttaneet minua, mutta pisteet muuten kivasta paikasta!

Siellä Idhren jo nurkassa valmistautuu illan legendaarisia ilmeitä varten ja kuuntelee Wiken Pasila-turinoita. Turisee toki itsekin. Kuva: Annan poikaystävä, eli Valtteri, eli hovikuvaaja

Asutaan Nooran kanssa samalla kadulla, mutta tavattiin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Aika iso maailma!

Ilta jatkui Myllypurossa Kurkimäen Korttelitalolla. Ohjelman alkajaisiksi Anna lausui tervetulotoivotukset, esitteli SKT-Groupin edustajan, Mikon, joka kertoi tuotteista ja lupasi antaa niiden käyttämiseen ohjeita ja neuvoja. Ehkä illan tyylikkäimmät farkut! Olin muuten äimistynyt siitä, miten pitkä Anna on luonnossa. Toisaalta sain itse kuulla illan aikana ainakin viisi kertaa siitä, miten lyhyt itse olen. Nou hätä, olen sinut lyhyyteni kanssa ;).

Hovikuvaaja Valtteri oli myös hovi-dj. Selkeästi eristetty muista.


Sitten ne lahjapussit... mmm...




Iki-ihanat Laura (oik.) ja Sharon (vas.). Superherttaisia ja söpöjä tyttöjä. Kuten kuvasta myös näkyy, ihmiset toivat omat juomansa.


Mikon lisäksi porukan ainoa miesblogaaja, Silver.


Tätä syötiin paikan päällä: Annan äidin leipomaa kakkua (kyllä olikin hyvää!) ja erilaisia sipsejä. Limsatarjoilukin löytyi.


Sharon veti illan parhaan karaoke-esityksen. Käytiin mekin Wiken kanssa vetämässä Jemmica Laamasta, mutta siitä ei ikävä kyllä (ja onneksi) ole kuvia. Hah!


Tara ja Nadja - ihmisiä, joiden kanssa olisi kyllä pitänyt ehtiä jutskailemaan enemmänkin. Ens kerralla hei! Taustalla muuten Tukholmasta asti tullut Minttu.

Taas istun reunassa ja taas osaan ilmeillä. Oikea meininki! Vieressä kameraan tähyilee suloinen Crislia. Kuten hänkin kirjoitti, en minä oikeasti ole niin pelottava, kuin vakuuttavimmat mielipidetekstini saattavat antaa ymmärtää. Sain pituuteni kommentoinni ohella kuulla tämänkin parin kertaa illan aikana. :) Kuva: Valtteri


MouMou, the Disco Queen! Itselleni mieleen tulee tanssiva tulijumalatar - kattokaa nyt, miten se hehkuu ja on kuin pimeydessä lepattava liekki. Energiaa tällä likalla piisasi! Myöhemmin MouMou ja Polkadots riemastuttivat ihmisiä jätesäkkisilikonirinnoilla. Toivottavasti jompikumpi julkaisee tästä blogissaan kuvamateriaalia ;).


Lauran korokepohjagladiaattoritappajakorkkarit olivat uskomattomat. Myös Eliiinalla oli huippumakeat kengät, mutta kuva niistä oli niiden muistikortin data erroreiden joukossa. :(


Eliiina, Wikke ja minä kaveriposessa. Tsekatkaa muuten Wiken ihana, sininen hame!


Oltii Wiken kanssa kenkäsamiksia, ainakin melkein. Molemmilla oli jalassa Tiger of Swedenin Mae 99 -malliset popot, minulla nilkkurimalli, Wikellä avokas. Mitä upeita kenkiä!


Carrie tuli taloon... Eikun siis, meille järjestettiin muotikilpailu, jossa tehtävänä oli tuunata roskapussista muotiluomus. Polkadotsin reikämeko oli kerrassaan upea niittivyöllä ja nahkatakilla asustettu kokonaisuus. Voittoon kuitenkin sännähtivät Laura ja Tuhlaus tasaväkisen huutoäänestyksen päätteeksi. Alla oma, yliyksinkertainen luomukseni, johon lopulta ihastuin niin paljon, että toin sen jopa kotiin asti. Lol? Huomatkaa taas asenneilmeet.

Catwalk-kuvat: Valtteri

Rubio oli ihana, yhtä hymyä ja onnistuu jätesäkissäkin näyttämään nostalgisen kauniilta. Upeaa!

Kimppakuva jätesäkkikisaan osallistuneista. Mahtavan upeaa! (Klikkaa kuvaa isommaksi) Kuva: Valtteri

Oli siis ihan mahtava miitti! Illan päätteeksi suunnistimme Llauran, Crislian ja sori-nyt-mä-jo-taas-unodin-kenen kanssa kimppataksilla keskustaan ja siitä junalla eteenpäin. Itse jäin Pasilaan, jossa poikaystävä onneksi tuli asematunnelilla vastaan (hiljaista kuin kuolemassa siellä oli, ryöstäjiä ja raiskaajia enemmän huoletti tavaramäärän paino ja se, miten saan raahattua ne anopille asti).

Kuten Nelliina jo ehti hihkua, seuraava miitti pitääkin sitten meidän tamperelaisten järkätä tänne Mansen puolelle. Otetaan keväämmällä uusiksi?