17.1.2009

Viestintää opiskelemaan, osa 3

Päästyämme yli henkisestä esteestä nimeltä ylioppilastodistus ja pohdittuamme millaisia ominaisuuksia toimittajalla on hyvä olla, voimmekin alkaa stressata siitä tärkeimmästä - valintakokeesta.

Kirjat - kuinka paljon niitä pitäisi lukea?

Seurattuani parin vuoden aikana foorumeilla keskustelua valintakokeista, olen tehnyt saman huomion, joka omana hakuvuotenani aiheutti minulle runsaasti stressiä ja päänvaivaa. Keskustelusta päätellen valmistautuminen kesän korvalla järjestettäviin kokeisiin alkaa joskus jo jopa ennen joulua. Kirjoja hankitaan heti, kun koekirjat vain on julkistettu ja niitä lueskellaan pahimmassa tapauksessa jo ennen ylioppilaskirjoituksistakaan suoriutumista. On toki ehdottoman hyvä valmistautua huolella ja varata riittävästi aikaa elämänsä yhdelle tärkeimmistä koetilanteista, mutta joku järki tässäkin. Tiedotusopin koe on kesäkuussa. Nyt on tammikuu. Kirjoja on kaksi, eivätkä ne ole ylimaallisen vaikeita teoksia. Nyt on tammikuu. Koe on kesäkuussa. Nyt on tammikuu!

Mitä tahansa kirjaa oppimismielessä luettaessa lukukertoja tärkeämpää on lukemisen laatu. Yksikin sisäistävä ja ymmärtävä lukukerta on arvokkaampi kuin monta läpikahlausta, joista ei jää mitään mieleen. Muistiinpanojen tekeminen on kätevää ja säästää lukukertoja sekin - hyvin tehdyt muistiinpanot voi selailla kertaukseksi läpi sen sijaan, että lukisi kirjan kannesta kanteen vielä muutaman kerran.

Olemme myös erilaisia lukijoita - joku muistaa asian jo ensimmäisellä lukukerralla, joku voi vaatia muutaman kerran lisää. Kannattaa olla rehellinen itsessään: jos asian osaa, eivät toistuvat lukukerrat tule ymmärrystä lisäämään, ja toisaalta, jos asia ei ole hanskassa ja hanskakin jossain männyn korkeimmalla oksalla, kannattaa vielä paneutua aineistoonsa.

Omien lukukertojensa tai lukemiseen käyttämänsä ajan vertailu muiden vastaaviin on hyödytöntä. Ahdistuin valtavasti siitä, etten käyttänyt monien muiden tavoin lukemiseen koetta edeltävinä kuukausina tuntikausia päivässä, mennyt aikataulutetusti kirjastoon lukemaan tai seurannut kurinalaisesti ennalta määrättyä lukuaikataulua. Ahdistuin myös siitä, ettei minulla ollut hinkuja lukea kirjoja läpi kuin vaivaiset puolitoista kertaa, ajattelin, ettei näin surkealla motivaatiolla edes kuulu saada opiskelupaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen hinkuja ylenpalttiseen lukemiseen ei ollut, koska en kokenut saavuttavani sillä mitään - ensimmäisellä lukukerralla tekemäni muistiinpanot palvelivat minua paremmin kuin erinomaisesti.

No pain, no gain, mutta itsensä äärirajoille piiskaaminen ei ole toisaalta aina tarkoituksenmukaista. Välillä täytyy myös nollata aivot ja rentoutua, irrottautua teksteistä ja ottaa lunkisti. Jotkut valintakokeet ovat niin rankkoja tapauksia, että ihmiset hylkäävät jopa sosiaalisen elämänsä moneksi kuukaudeksi voidakseen valmistautua, mutta viestinnän kohdalla tilanne tuskin on tämä. Kokeessa kirjoitellaan mielipidetekstejä, kuva-analyysejä, piirrellään ja ehkä kirjoitetaan jokin essee ja määritellään muutama täsmätermi. Ei siis mitään sellaista, minkä takia olisi perusteltua lähteä rockymaisesti Siperiaan, eristyksiin kaikesta harrastamaan masokismia Suuren Koitoksen edessä.

Sisäänpääsytilastot - minäkö olisin harvojen valittujen joukossa?

Jos lukutapojensa vertailu muiden lukutapoihin tuottaa vain alemmuuskompleksin ja turhaa stressiä, niin saman tekee myös edellisvuosien sisäänpääsytilastojen tutkiminen. Käsitellään luvut siis pois alta heti alkuunsa.

Vuonna 2008 tiedotusopissa oli aloituspaikkoja 39. Ensisijaisia hakemuksia oli 529, yhteensä hakemuksia oli 633. Valintakokeeseen osallistui 456 hakijaa ja lopulta 46 hyväksyttiin. Prosenteissa katsottuna siis noin kymmenen prosenttia valintakokeeseen osallistujista saa hakemansa opiskelupaikan, kaikista hakijoista reipas seitsemän prosenttia. Koska tiedotusoppia opiskelemaan valitaan ihmisiä pelkän valintakokeen avulla, ylioppilasarvosanat ovat todellakin tässä kohtaa vain kuriositeetti. Kaikki riippuu täysin omista kyvyistä koetilanteessa.

Tästä saammekin päivän opetuksen. Numeroiden tuijottelu ei kannata, sillä niiden itseensä soveltaminen on mahdotonta etukäteen. Kukaan ei ennalta tiedä, mitä kokeessa kysytään, miten niihin itse vastaa, miten terävänä itse on tuona päivänä tai mikä on hakijoiden yleinen taso tällä kertaa. Lisäksi viestintä on todella mediaseksikäs ala - pyrkimässä on tavallista enemmän myös sellaisia, joilla ei varsinaisesti ole rahkeita alalle, intoa ja halua seurata Lois Lanen romantisoituja jalanjälkiä sen sijaan sitäkin enemmän.

Täytyy myös muistaa, että joka ikinen vuosi sisään kuitenkin pääsee se tietty määrä ihmisiä. Joka vuosi reippaan neljänkymmenen ihmisen unelma päästä opiskelemaan tiedotusoppia toteutuu. Jos valmistautuu riittävän hyvin ja korjaa potin koetilanteessa, ei ole mitenkään mahdotonta saada opiskelupaikkaa. Toisaalta, jos sisään ei pääse, on ainakin yhtä kokemusta rikkaampi ja on toivottavasti oppinut jotain, jonka avulla seuraavana vuotena uusi yritys on aikaisempaa helpompi.

Päivän opetus: älä lannista itseäsi vertailemalla itseäsi muihin tai tuijottamalla tilastoja. Valmistaudu vain huolella, opettele valintakoekirjoissa esitetyt asiat ja käy katsomassa, miten koe menee. Vain sillä tavalla saa oman opiskelukelpoisuutensa selville.

Vanhoja valintakoekysymyksiä on aikaisempina vuosina ollut Tampereen yliopiston sivuilla nähtävillä, mutta viime vuonna tehdyn sivu-uudistuksen takia niitä ei ole sinne lisätty vieläkään lupauksista huolimatta. Kyttäämistä voi kuitenkin harjoittaa.
EDIT: 21. 3. 2009: Parin edellisvuoden kysymyksiä löytyy nyt sivuilta. Tuleepa nostalginen fiilis, itse vastasin vuoden 2006 kysymyksiin, joskaan en enää muista mitä tarkkaan ottaen tarinoin. Joka tapauksessa, vanhoja kysymyksiä voi nyt siis selailla.

Lue myös:
Viestintää opiskelemaan, osa 1
Viestintää opiskelemaan, osa 2

11 kommenttia :

Mirell kirjoitti...

Sisäänpääsyprosenteista ja hakijoiden määrästä: moni varmasti menee tiedotusopin pääsykokeisiin vain haistellakseen ilmaa (ja hakeakseen "oikeasti" vasta seuraavana vuonna) tai ihan vain jotta voisi sanoa hakeneensa tuolle ah-niin-ihanalle alalle. Vaikea sanoa, moniko on tosimielellä liikenteessä, mutta se luku ei takuulla ole 100%.

norppa kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tuosta lukemisesta. Harmittaa aina, kun joku tuskailee lukeneensa vain kerran, kun muut kolme kertaa jne. Eli ihan turhaan verrata ja lannistua noin turhan takia. Muistiinpanot on yleensä se avain siihen, ettei kirjaa tarvitse välttämättä lukea kuin kerran :)

Emmanuelle kirjoitti...

Inhoan pääsykokeita. Siksi kai olen aina panostanut numeroihini. Luovutin kahden yrityksen jälkeen päästä lääkikseen. En jaksa enää uhrata puolta vuotta neljän seinän sisällä kykkimiseen turhan takia. Ja stressata hulluna sen takia.

Onhan minulla opiskelupaikka, jonne pääsin yo-kokeiden tulosten perusteella. Ei ehkä mikään maailman halutuin tai kouluaikojen unelma(ennemminkin kauhu), mutta kyllähän tämä on menny puolitoista vuotta. Tosin suoraan pääsy ei tee hyvää motivaatiolle. :D

Jotta tässä olisi jokin järki, tuntuu että me älypäät joille kaikki on ollut aina helppoa luovutetaan jossain vaiheessa ja mennään opiskelemaan jotain randomalaa ja ne, jotka aina on saaneet tehdä enemmän töitä pääsevät unelma-alalleen.

Tai sitten tässä viestissä ei ole mitään järkeä... En osaa selittää.

Anonyymi kirjoitti...

Kävin katsomassa tänään Poika raidallisessa pyjamassa -leffan, ja tuli mieleen et saattaisit tykätä siitä. Suosittelen! (;

Idhren kirjoitti...

Mirell, niinpä, samaa ilmiötä varmasti on muillakin hyvin suosituilla aloilla, kulttuurialat, oikis, taidekoulut, mitähän muita olis...

Norppa, kyllä, juurikin noin! Tekemällä hyvät muistiinpanot samalla tekee asiasta itselleen ymmärrettävää, ja on helpompi palatakin asioihin myöhemmin.

Emmanuelle, varmaan varsinkin lääkiksen kanssa se on juuri tuo, että kun lukeminen vie mielettömästi aikaa, niin sitä ehkä väsyy aika nopeasti uusiin yrityksiin.. Ikävää, ettet päässyt sisään, mutta ainakaan et ole ainoa!

Voihan se olla niinkin, että jos ei ole muodostunut koskaan sitä tiettyä opiskelurutiinia, niin voi olla vaikeaa omaksua vaikeampia asiasisältöjä, joita joissakin valintakokeissa vaaditaan. Toisaalta en nyt tiedä onko tuo suorastaan sääntö - jotkut alat sitten taas ovat sellaisia ja jotkut ihmiset nopeastilämpeäviä, ettei välttämättä koskaan joudu varsinaisesti rutistamaan. Poikkis tuota esimerkiksi paljon paasaa teknillisen puolen muutamasta suorastaan naurettavasta alasta ;o

Anonyymi, pitääpä pistää korvan taakse, kiitos vinkistä! :)

Ranna kirjoitti...

Ja sitten on tietysti se fakta, että Tampereen pääsykoe poikkeaa rakenteeltaan ihan helevetisti esimerkiksi Helsingin vastaavasta, jossa painotetaan oikeasti sitä kuinka hyvin kirjat on oppinut ulkoa.

Idhren kirjoitti...

Ranna, hyvä pointti, tuota en olisi tiennyt!

Anonyymi kirjoitti...

Heiii koska nelososa tulee? :) Aloitan lukemisen ensi viikolla apuaa.

Maria kirjoitti...

Hmm, mitä nelososa käsittelisi? :) Onko toiveita? :)

Onnea luku-urakkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hmm no jos vaikka kertoisit siitä opiskelusta? Millaista se käytännössä on? Joku sanoi, ettei teille esim ole paljon mitään luentoja vaan teette pienryhmissä jotain yms?
Miten työpaikkojen suhteen? Kirjoittatteko paljon Aamulehteen jne?

Kysymyksiä kyllä löytyy :D Vastaile kun ehdit.

Kiitti, onnea tarvitaan! :)

Maria kirjoitti...

Joo, kyllähän tosta postauksen vielä taitaisi saada :) Työpaikoista tosin en oikein muuta tiedä, kun että kyllä niistä aina vähän taistella saa ja omilla näytöillä on hirveesti merkitystä ;o Nimimerkillä opintoihin kuuluva pakollinen harjoittelu vieläkin suorittamatta -.-

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...