15.1.2009

Viestintää opiskelemaan, osa 2

Tie kohti viestinnän opintoja jatkuu. Toisin kuin piti, en käsittelekään ihan vielä valintakokeita, vaan vastaan erääseen kysymykseen:

Millainen ihminen soveltuu viestinnän opiskelijaksi, tai siis tässä tapauksessa, lähinnä toimittajaksi?

Mieleni tekisi aloittaa kertomalla mitä viestinnällä tarkoitetaan ja mikä on toimittajuuden historia, sekä miten nämä käsitteet ovat muuttuneet suhteessa yleisöönsä ja mikä ero näillä on. Jätän kuitenkin ne asiat Kuneliuksen, Nordenstrengin, Ruohon ja kumppaneiden saaranattaviksi valintakoekirjoissa ja tiedotusopin perusopinnoissa, joten totean vain lyhyesti kaikessa yksinkertaisuudessaan, että toimittaja kertoo mitä maailmassa on meneillään, ja että lehdistöä on pidetty vallan vahtikoirana: journalistien tärkeimpiä tehtäviä on ollut ja on yhä kertoa, mitä päättäjät puuhaavat ja välittää tämä tieto kansalle, joka on päättäjänsä valinnut. Päivittäinen arkemme tuntuu pysähtyvän heti, jos emme saakaan tietoa siitä mitä tapahtuu ja missä. Sähkökatkoksen aikaan koemme suorastaan tulleemme eristetyksi maailmasta. Viestintää on kaikkialla ja koko ajan - myös muissa muodoissa kuin toimittajan luomana.

Toimittajan perusluonteeseen kuuluu tehdä alati kysymyksiä. Kysymyksiä on hankala tehdä, jos ei ole tippaakaan uteliaisuutta, tai jos hyväksyy kaiken eteen annetun sellaisenaan. On koko ajan kyseenalaistettava, varmistettava ja otettava selvää, tehtävä tyhmiä kysymyksiä ja taas kyseenalaistettava. Huhupuheisiin tai mututietoon luottaminen ei kuulu hyvän journalistin tapoihin - Wikipediaan surffaileminen on huomattavasti parempi kuin ei mitään. Marraskuussa Turun Sanomien vastaava päätoimittaja tuli leimanneeksi EFFI ryn, kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustavan yhdistyksen, Suomen Sisun kaltaiseksi kansallismieliseksi ja maahanmuuttajiin vieroksuvasti suhtautuvaksi liikkeeksi.

Koska toimittajan tehtävä on tarkastella yhteiskuntaa ja ilmiöitä kriittisellä otteella, tulee journalistilla olla kattava yleissivistys. Esimerkiksi poliitikkojen puheita on hankala asettaa perspektiiviin ilman minkäänlaista käsitystä yhteiskunnan tilasta, siihen johtaneista tapahtumista, politiikan toiminnasta ja niin edelleen. Ilman taustatietoa asiantuntijoiden lausuntoja ei välttämättä tule tarvittaessa kyseenalaistaneeksi lainkaan. Sokea auktoriteettiusko ei sovi toimittajalle - firmoilla ja poliitikoilla on kyllä omat mainostoimistonsa ja tiedottajansa huolehtimaan siitä, että ilmi tulee vain tarkoin etukäteen määriteltyä tietoa, ja että ihmisillä säilyy mahdollisimman myönteinen mielikuva tarkastelun kohteena olevista toimijoista.

Journalistille tekee hyvää suhtautua uteliaasti ja kriittisesti paitsi ympäröivään maailmaan, myös itseensä. Uutisia ja reportaaseja puolueettomasta näkökulmasta kirjoittavan on tärkeää tunnistaa itsessään vaikuttavat agendat ja ideologiat, jotka voivat ohjata uutisointia tiettyä näkökulmaa suosivaksi. Sekä yleissivistystä että itsetuntemusta (sekä kasaa muita hyödyllisiä ja hyödyttömiä taitoja) kyllä rakennetaan ja kehiteteään opiskeluiden edetessä - kenenkään ei tarvitse olla valmis tähtitoimittaja hakiessaan opiskelemaan.

Teksti on useimmiten toimittajan työkalu. Sujuvan ja virheettömän tekstin tuottaminen on tärkeää, joskin tätäkin harjoitellaan kyllästymiseen asti opinnoissa. Kielioppikurssit ja tekstinhuollot tulevat tutuiksi, esseitä, uutisia, repotaaseja ja kolumneja tullaan kirjoittamaan runsaasti ja pilkkujen, pisteiden ja sanavalintojen kanssa loputtomasti painiminen tulee varmasti aheuttamaan muutaman pienoisen hermoromahduksen. "Miksi kirjoitit 'sähköisten oikeuksien puolustaja' sen sijaan, että olisit kirjoittanut 'ajaja'? Puolustamalla valitset itse puolesi ja tarjoat lukijalle ikään kuin mielikuvaa sankaruudesta, jonkin asian ajaminen on paljon neutraalimpi ilmaisu." Toisaalta, jos pitää pilkunrakastelusta ja sanoihin takertumisesta, voivat nämä kurssit olla parasta ikinä. Minä pidin vain ilmaisujen kanssa nysväämisestä.

Ymmärrettävästi myös kielien monipuolinen osaaminen on journalistille valtava etu, mutta jos nyt englanti (ja pakollisuuden takia myös ruotsi) on hanskassa ja hanska kädessä, niin sillä pääsee jo erittäin hyvin liikkeelle. Osa opiskeltavasta materiaalista on englanniksi ja toimittaja seuraa vähintään työnsä puolesta myös ulkomaalaisia medioita.

Toimittajalla on tietoa välittäessään ja sitä luodessaan aina valtaa. Hän vaikuttaa osaltaan siihen miten ihmiset asioita käsittävät, mistä näkökulmasta tilanteita tarkastelevat ja mitä ylipäätään tietävät. Tietynlainen vastuullisuus ja pyrkimys totuudenmukaisuuteen on siis koko ajan läsnä, ja sitä hankaloittavat paitsi kierot poliitikot, myös omat tapamme ajatella ja käsitellä todellisuutta.

Lue edellinen osa: Viestintää opiskelemaan, osa 1

17 kommenttia :

jakew kirjoitti...

Pakko kyllä kommentoida, nyt jo kotvasen blogia seuranneena, että julkaisutahtisi on toisinaan jopa uuvuttava. Sinulla on varmasti teksti hallussa, ja nautit sen tuottamisesta, mutta joskus tuntuu, että jos vaikka viikkoon ei syystä tai toisesta ole vilkaissut blogia, on vanhoja tekstejä jo niin paljon, ettei kaikkea ehdi/jaksa lopulta lukea. Tämä ei siis ollut kehu eikä haukku, vaan yleinen havainto. Enemmänhän se ehkä kuitenkin on mukavaa, että on päivitystä tarjolla usein.

Idhren kirjoitti...

Jakew, se on välillä tää, että juttua tulee, ja toisaalta on tottunutkin jollain tapaa siihen, että tulee päivittäin blogailtua :D Itse olen niin aktiivinen blogien lukija ja nörtti nyt muutenkin, että tulee päivittäin blogit luettua, useimmiten Google reader aukeaa useammankin kerran päivässä :P Oma postaustahtikin on sen mukaista :P

jakew kirjoitti...

Hyvä, jatka samaan malliin siis. Ilmiömäinen kyky tuottaa tarinaa sortumatta kuitenkaan ihan kevyeen huttuun. Hatunnosto!

Idhren kirjoitti...

Jakew, kiitän!

Katariina kirjoitti...

Hei!

Täysin aiheeseen liittymättä haluaisin kysyä sulta hankkimastasi Nokian Prism-puhelimesta. Onko palvellut hyvin ja moitteetta? Löytyykö miinuspuolia?

Ajattelin huomenna käydä ostamassa itselleni moisen, on meinaan tosi edulliseen hintaan läheisessä liikkeessä.

Ja toisekseen haluaisin vain sanoa, että blogiasi on ilo lueskella. Se kuuluu päivittäisiin internet-rutiineihini, ei vaan ole tullut annettua itseään ilmi :>

eeva-kristiina kirjoitti...

Oon kyllä Jakewin kanssa täysin samaa mieltä, nämäkin tiedotusoppi-postaukset olivat aivan loistavia! Itsekin haaveilin pitkään kyseisen aineen opinnoista, mutta koska mun isä on toiminut tiedotusopin proffana juuri Tampereella, mua alkoi ahdistaa koko ajatus.

Niin ja pakko vielä mainita! Luen tosiaan pääaineenani nyt kulttuuriantropologiaa. Etkö säkin lue sitä sivuaineena? Ootko tykännyt aineesta?

Huh mikä stalker-olo! :)

Mirell kirjoitti...

Ah, Tampere ja vapaa sivuaineoikeus, pelastukseni! Kun suomen kielen pakolliset peruskurssit tympivät, voi aina livistää vaikkapa tiedotusoppia, viroa tai mediakulttuuria pänttäämään... Ja miksiköhän meikäläisen pitäisi valmistua kun vähän kaikkea on kokeiltava?

Idhren kirjoitti...

Katariina, Prism on toiminut perushyvin, välillä tosin on näppäinten kanssa ongelmia, rähmäkäpälä meinaa näppäillä aina väärin ;D Lisäksi pitäisi muistaessani säätää virransäästötilaa (vaimikäsenyoli) sellaiseksi, ettei näyttö sammuillisi itsestään tyyliin viiden sekunnin päästä viimeisestä näppäimen painalluksesta -.- Mutta ihan tyytyväinen olen ollut! Ja hei, kiva juttu, jos blogini tuottaa iloa :)

Eeva-Kristiina, hohoo, harmillista, että se vei opiskeluhimosi tiedotusoppia kohtaan, mutta toivon mukaan viihdyt kulttuuriantropologian puolella :) Juu, sivuaineena sitä tuossa aloittelin, mielenkiintoa kyllä on pitemmällekin :) Kirjat ehkä kiinnostavimpia, mitä olen tämän opiskeluni varrella lukenut :P

Mirell, samis, valmistuminen siintää tulevaisuudessa "sitten joskus". Iiris Ruoho sanoi meille ekana päivänä, että te ette ole täällä koulussa, ja että teidän tulee nyt rakentaa henkistä pääomaanne ja kasvaa ihmisinä, ja jotain :D No, sitähän tässä... ;>

Marsu kirjoitti...

En ole koskaan Helsingin yliopistolla huomannut, ettei jokin sivuaine olisi "vapaa" (varsinkin kun oon valtsikassa ja viestintäkin on). Toki seminaarit on usein varattu pääaineopiskelijoille, mikä on ihan reilua.

Toivottavasti kaikki kuitenkin ymmärtävät, että HS:n toimittajista suurin osa on opiskellut ihan muuta kuin viestintää / tiedotusoppia, media on kuitenkin vain väline, substanssi hankittava muualta. Toimittajaksi pääsee kirjoittamalla. (Enkä nyt sano että tiedotusopin opinnoista olisi haitaa. Inhottavaa vaan jos joku haaskaa unelmiaan vuositolkulla hakemalla ja pettymällä.)

Idhren kirjoitti...

Marsu, en muiden yliopistojen tai aineiden käytönnöistä tiedä, mutta käsitykseni on se, ettei ole täysin itsestäänselvää, että kuka vain voisi opiskella sivuaineekseen ihan mitä vain. Saatan toki olla ihan väärässäkin.

Totta on, että toimittajuus tulee kirjoittamalla, joskin käsitykseni on se, että kyllä koulutuksesta ilman muuta on etua. Käsitykseni on myös se, että hyvin tavallista tehdä itsestään toimittajakelpoinen onkin opiskella tiedotusoppia sivuaineenaan, pääaineena melkeinpä mitä tahansa kielistä politiikkaan. Kuten sanottua, toimittajalle tärkeää on yleissivistys. Sitä tulisikin itselleen rakentaa tutkintoa väsätessä.

Onhan se inhottava ajatus, että joku tuhlaa aikaansa minkä tahansa tavoittelemiseen, mutta toisaalta, mitäpä sitä muutakaan ihminen tekisi kuin tavoittelisi unelmiaan?

Idhren kirjoitti...

Ai muuten, mielenkiinnosta, millaisia aineyhdistelmiä HS:n toimittajilla sitten on taustallaan? Eivätkö he siis todellakaan ole opiskelleet viestintää missään vaiheessa koulutustaan? Yhtäkkiä löysin tietoa vain verkkotoimittajista, joista jokainen on kyllä ollut viestinnän opintojen kanssa tekemisissä, kaukaisimpana niistä tiedotusopista niinkin etäällä oleva ala kuin mediatutkimus. -.-

http://blogit.hs.fi/online/miata-on-pienet-verkkotoimittajat-tehty/

Stazzy kirjoitti...

"Marsu, en muiden yliopistojen tai aineiden käytönnöistä tiedä, mutta käsitykseni on se, ettei ole täysin itsestäänselvää, että kuka vain voisi opiskella sivuaineekseen ihan mitä vain. Saatan toki olla ihan väärässäkin."

Esim. Jykylässä vain osa sivuaineista on vapaita, muihin pitää pyrkiä, osaan ihan kovienkin pääsy-/tasokokeiden kautta. Kyllähän ne nyt pyrkivät enemmän ja enemmän vapauttamaan, mutta ei siellä sivuaineen saaminen ole mitenkään itsestäänselvyys.

Marsu kirjoitti...

Ok, Helsingissä rajoituksenalaisia ovat tiettävästi ainakin kieliaineet (mikä on ymmärrettävää, koska vaaditaan jonkinlainen pohjataso) ja yleinen historia. Kosketukseni aiheeseen on siis pintapuolinen - mitä nyt itse tai ystäväni ovat halunneet opiskella. Valtsikan historia-aineet ovat vapaita sivuaineita.

Ymmärtääkseni monet HS:n toimittajista ovat opiskelleet valtiotieteitä, taiteiden tutkimusta ja filosofiaa tms., mutta ei mulla ole ole esittää jakaumasta mitään piirakkakuviota. Luen itsekin viestintää sivuaineena, ei siinä mitään, mutta on virhe olettaa sen olevan jonkinlainen pääsyvaatimus tai "toimittajakoulu". Mitä et olettanutkaan, ei siinä mitään.

Idhren kirjoitti...

Juu, mikäs tuossa, takerruin vain tapani mukaan ilmaisuun "opiskellut ihan muuta kuin". ;> Jotenkin minun on vaikea uskoa, että sieltä löytyisi kovinkaan montaa toimittajaa, jotka eivät olisi koskaan opiskelleet viestintää tai mitään sitä vastaavaa.

Lisäksi minä puolestani sitten taas en mitenkään vähättelisi viestinnän opiskelua tai sen hyödyllisyyttä, joskin toki journalismi ylipäätään on sellainen ala, että reittejä sille on monia. Pelkkä koulutus ei vielä takaa mitään puolin tai toisinkaan. Se tarjoaa lähinnä kasvualustan, kukin sitten joko kasvaa tai ei kasva sillä.

Nana Q. kirjoitti...

En tosiaankaan vähättele viestinnän opiskelua -poikaystäväni opiskelee kyseistä alaa, itsekin harkitsin sitä aikoinaan. Mutta moni toimittaja on päätynyt alalle ihan muita reittejä. Tunnen kuusi hesarin toimittajaa, joista yksikään ei ole opiskellut viestintää, ja useita muiden lehtien toimittajia, joilla heilläkään ei ole viestinnän opintoja plakkarissa. Voipi johtua siitäkin, että täällä helsingissä viestinnän opinnot ovat hyvin teoreettisia, lähinnä mediatutkimusta painottavia.

Mutta ken viestinnän opintoja harkitsee, ei varmasti tule katumaan! Media on iso osa nykyelämää ja sen ymmärtäminen on palkitsevaa jo ihan yleissivistyksen vuoksi.

Idhren kirjoitti...

Nana Q, tosiaan, älkööt kukaan luulko, että pelkkiä kouluja käymällä kaikki ovet aukenisivat. Pitääkin sisällyttää tämä ajatus vielä jonkin tulevan tekstin lomaan ;> Totta on sekin, että median toiminnan ymmärtäminen on hyvin tärkeää, eikä pelkästään toimittajille. Kaikennäköistä mediakriittisyyshässäkää saisi olla enemmän jo ihan peruskoulusta lähtien, on se kuitenkin niin merkittävä asia mitä tulee ihmisten käsitysten ja maailmankuvan muokkaamiseen.

Nana Q. kirjoitti...

No juuri tätä olen itsekin pohtinut! Peruskouluihin vaan reilusti lisää mediaopetusta, kiitos. On aika käsittämätöntä, että nuoren, vaikutuksille äärimmäisen alttiin koululaisen pitäisi kyetä mediakriittisyyteen ilman kunnollista opetusta.

Veikkaan, että mediaopetuksen lisääminen voisi kohentaa niitä paljon puhuttuja mielenterveystilastojakin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...