31.10.2008

Poladroid: kuvia polaroid-kehyksillä nopeasti ja hauskasti

Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Ohjelman nimi todella on Poladroid. Ilmainen pikku kuvanmuokkausohjelma muuntaa napinpainalluksella kuvista polaroideja. Pistetään kehykset, muunnetaan hieman kuvien sävyjä ja lisätään kiva vinjettiefekti reunoille. Ekstrana kehyksiin ja/tai kuva-alueen päälle voi lisätä satunnaisesti generoitavia mustetahroja. Ohjelman voi ladata osoitteesta www.poladroid.net. Miinuspuolena ohjelma tosin on toistaiseksi tarjolla vain Mac-käyttiksille, mutta Winkkari-versiota luvataan ilmestyväksi ehkä jo ensi kuussa.

Poladroidia on helppo käyttää. Kuva vain raahataan ohjelmaan (joka päällä ollessaan näyttää ruudulla pienen polaroid-kameran), pian kuuluu kameramainen klik-ääni ja kuvan miniversio pullahtaa kamerasta ulos. Sitten vain odotellaan hetki (sivuston ohjeet neuvot ravistelemaan kuvaa, epäselväksi vähän jäi se, onko tällä mitään oikeaa vaikutusta) ja tadaa, kuva on valmis! Hauska vempele, mokoma. Lisäoveluutta kaipaava voi vielä raapustella kehyksiin tekstiä vaikkapa Gimpillä.

Kaiken hyvän lisäksi Flickrissä on oma kuvapooli Poladroid-kuville: be Poladroid!

Tässä ihkaensimmäinen Poladroid-kokeiluni. Valitettavasti jäi tajuamatta se, että totta kai ohjelma tuottaa kuva-alueeltaan neliön muotoisia kuvia, ja ylimääräinen aines rajataan armotta pois. No, sitä hauskempaa yllätyssektorin kanssa!



Keksinkin jo erään käyttötarkoituksen tälle ovelalle virtuaalilaitteelle. Voisin alkaa esitellä muinaisia kuvaräpsyjäni, alkeellisia kuvamuokkauksiani ja orastavaa itsekuvauspakkomiellettäni Poladroid-muokatuin kuvin. Miinuspuolena kuvat eivät ole täysin alkuperäisenkaltaisia rajattuina, säädettyinä ja outoihin kehyksiin heitettyinä, mutta toisaalta nostalgiafiilis nousee potenssiin tsiljoona, ja avuttomistakin räpellyksistä tulee edes tekotaiteellisia. Joo hei!

Aloitankin heti. Mietitään sitä nimeä tälle nostalgiasarjalle sitten myöhemmin. Nostalgiasarja ei tosin kuulosta pahalta.


Ei, se ei ole hirttosilmukka. Se on itse asiassa koiran juoksunarussa roikkunut köysi. Sen ja koiran välissä oli vielä jokin ketjuviritelmä, joka yhdisti kyseiset elementit sulavaksi kokonaisuudeksi, joka mahdollisti haukun kirmaamisen pihassa pitkin pellon laitaa. Olen ollut punapää ja brunetti. Tämä tapahtui Saarijärven lukion toisella luokalla.

Torstait televisioviihdettä täynnä

Torstaista on tullut koko viikon odotetuin päivä. Silloin tapahtuu asioita. Päivällä vuorossa ovat hauskat englannintunnit (eilen pääsimme dramatisoimaan ääneen lukemiamme tekstejä - miten niin yliopisto on kuiva ja pölyinen), illalla televisio suorastaan pursuilee ohjelmaa. Yleensä linja etenee rataa Idols-House-Dexter, mutta eilen Housen sai korvata Ylen A-talk, jossa keskusteltiin Suomen Sisusta.

Yhdistyksestä jäi keskustelun perusteella epäsuoran (ei varsinaisesti piilotella sitä, mutta yritetään kierrellä ja kieltää se) rasistinen kuva, ja lisäksi sen edustajat tuntuivat olevan ihan pihalla siitä, mitä yhdistyksen nimissä on lausuttu tai mitä sen sloganeina on vielä hiljattain pidetty, tai mitä tällä tai sillä lausunnolla on edes tarkoitettu. Pojot myös Humanisti-lehden päätoimittajalle Jussi K. Niemelälle, joka esitti tiukkoja kysymyksiä perussuomalaisten ja Suomen Sisun edustajavieraille mm. rikostilastojen vääristelevästä ja propagandistisesta käytöstä mediassa.

Takaisin muuhun televisiotarjontaan. Dexteriä ensimmäisen tuotantokauden puolesta välistä seuranneena täytyy todeta, että koukussa ollaan ja kovaa (kyllä, Mervi, vihdoinkin myös minä). Joka torstai-ilta kymmeneltä nauliudumme kuin jähmettyneet ruuanrippeet sohvalle television ääreen, kiherrämme Dexterin oveluuksille, ylistämme hahmon harvinaislaatuista uskottavuutta, jännitämme, kenestä tulee seuraava uhri ja arvailemme tapahtumien tulevaa kulkua. Nelonen onkin kunnostautunut mielenkiintoisten ja syvyydellä häikäisevien sarjojen esittämisessä, joskin Lostin toisella ja kolmannella kaudella jo meni usko siihen, että sarjalla enää mitään varsinaista punaista lankaa onkaan. Myös Shield ja Battlestar Galactica lukeutuvat yhteisiin suosikkeihimme, poikaystäväni oli koukuttunut lisäksi Deadwoodiin ja Carnivaleen.

Huomaa, että syksyn hämäryys on laskeutunut, kun iltapäivällä kotiin tullessa rappukäytävään ei tulvi enää riittävästi valoa päivän vaatteiden kuvausta varten. Viritetäänpä siis jalusta vessaan ja keikkaroidaan itse eteisen oven eteen poseeraamaan.

Takki - H&M, laukku - second hand, huivi - Cittari, t-paitamekko ja vyö - Gina Tricot, neuletakki - Filippa K, nahkaleggingsit - Ida Sjöstedt, kengät - Global Essentials, koru - Kaipaus

30.10.2008

Kenen puolella seisot?

Blogeissa on syntynyt keskustelua turkiksista uuden maailmantrendin myötä. Turkiksen ja tekoturkiksen hankinnan eri puolia ja eettisyyttä ovat pohtineet ainakin Pinja, Salla ja Minttu. Kommenttilaatikoissa on kommentoitu myös turkinvastustamisen tekopyhyyttä siinä tapauksessa, että kuitenkin käyttää nahkavaatteita ja mahdollisesti jopa puputtaa lihaa hyvin mielin.

Tekopyhyyspuheet nojaavat siihen periaatteeseen, että ihminen on joko tai, joko tämä välttää kaikkea eläinten epäeettistä hyödyntämistä, tai sitten ei vältä sitä missään muodossa. Keskustelu kumpuaa siitä lähtökohdasta, että on valittava kahdesta vaihtoehdosta oma puolensa ja sitten pitäydyttävä tiukasti siinä - muuten on periaatteistaan luistava, tekopyhä ihminen.

Miksi maailman tarvitsisi olla näin mustavalkoinen? Eikö se, että yrittää edes joissakin asioissa toimia mahdollisimman eettisesti ole parempi kuin se, ettei toimisi niin milloinkaan? Älä osta mitään -vuosi -blogin Isla kirjoitti aiheesta ajatuksia herättävän postauksen, jossa hän käsitteli tätä samaista aihetta. Tuossa tapauksessa käsiteltiin sitä, miksi ajatellaan helposti, että ihminen on valinnoiltaan joko kasvinsyöjä tai lihansyöjä, eikä tästä valinnasta kovin monen mielestä ole varaa varsinkaan kasvinsyöjän joustaa. Kommenttilaatikossa esiin nousi ajatuksia siitä, miten monen olisi varmasti helpompaa vähentää lihansyöntiään, kuin luopua siitä täysin. Äärimmäiset, mustavalkoiset vaihtoehdot eivät ole kovin helposti markkinoitavissa suurelle yleisölle, eikä kovin moni ole valmis luopumaan jostain loppuelämäkseen täysin totaalisesti. Moni voi kuitenkin olla valmis tekemään joitakin, omaan elämään sopivia muutoksia.

Jos tavoitteena on vähentää ympäristön kuormitusta ja eläimiin kohdistuvia raakuuksia, ei ihmisten tulisi takertua siihen, etteivät kaikki noudata samaa ehdotonta ja joustamatonta periaatetta, jonka jotkut ovat valinneet kohdalleen. Sen sijaan ihmisten tulisi iloita siitä, että niin monet kuitenkin ajattelevat ja pohtivat kulutustapojaan ja valintojensa eettisyyttä, ja ennen kaikkea siitä, että niin monet ovat valmiita tinkimään edes jostakin, valitsemaan edes joissakin asioissa sen vähän eettisemmän vaihtoehdon. Ylevien tavoitteiden kannalta ei ole hyödyllistä tyrkätä ihmisiä vain kahteen lokeroon, joissa toiseen kuuluvat valitsevat aina eettisesti ja siihen toiseen kuuluvat eivät valitse koskaan eettisesti. Tällä tavalla ajateltuna varmasti enemmistö ihmisistä joutuu siihen ei koskaan -lokeroon, mikä taas ei kuulosta yhtään reilulta. Pienetkin valinnat ovat enemmän kuin ei mitään, parempi kuin ei mitään.

Mitä tulee kasvinsyöntiin, me olemme poikaystäväni kanssa lisänneet ruokavaliossamme kasvisten määrää ja siirtyneet possusta ja naudasta kanaan. Silloin tällöin saatamme kuitenkin ostaa punaista lihaa, ja mehukkaasta pihvistä en aio vieläkään kieltäytyä, se on sen verran harvinaista herkkua. Täydellinen kasvisruokavalio olisi elukoiden kannalta parempi kuin kanaa sisältävä ruokavalio, mutta pääasiassa kanan ja kasvisten puputtaminen on sekin parempi vaihtoehto, kuin kanan, kasvisten, naudan ja possun puputtaminen. Liha on aivojeni mielestä hyvää, enkä tiedä osaisinko edes nauttia eettisestä täyskasvisvalinnastani, jos tuntisin katkeruutta riistäjärehuja kohtaan. Luopuminen on helpompaa, jos ei tarvitse kokea menettäneensä jotakin.

Turkisasiassa kallistun tällä hetkellä sille kannalle, että jos moinen olisi PAKKO nyt jostain syystä saada, metsästäisin kirpparilta aidon reuhkan - onhan se muovijäljitelmää hieman ekologisempi vaihtoehto. Uutena en aitoa ostaisi - vaikka en järin suuria antipatioita turkistarhaajia kohtaan tunnekaan, en silti halua tukea tarhausta. Samoin suosin usein (paino kyseisellä aikamääreellä, se ei ole "aina") aitoa nahkaa, mutta toisaalta pyrin olemaan harkitsevainen ylipäätään asioita ostaessani. Tällä mentaliteetilla ei kenties vääryyksiä lopeteta, mutta se on kuitenkin parempi, kuin ei mitään.

29.10.2008

Isoveli-palkinto tänä vuonna sähköiselle äänestämiselle

Vuosittaiset Isoveli-palkinnot on taas jaettu, ja tänä vuonna palkinto on myönnetty mm. sähköistä äänestämistä tietoturvasta ja vaalisalaisuudesta piittamatta ajaneille tahoille: oikeusministeriölle ja Tieto-Enatorille.

Toinen palkinto myönnettiin rikoskomisario Lars Henrikssonille, joka on ollut keskeinen hahmo poliisin laatiessa Internetin sensuurilistaa. Sensuurilistan piti olla vain lapsipornon sensuroimista varten, mutta sille on päätynyt myös muita sivuja, myös listaa kritisoivia tahoja.

Palkinnon orwellmaisen valvontayhteiskunnan edistämisestä myöntää kansan sähköisiä oikeuksia puolustava Electronic Frontier Finland -järjestö, eli EFFI. Lisää tietoa tämän vuotisista voittajista on luettavissa EFFIn lehdistötiedotteesta.

Palkinto menee selkeästi oikeaan osoitteeseen. Sähköinen äänestäminen nousi kunnalisvaalien jälkeen otsikoihin, kun tuli ilmi, että sähköisiä ääniä katosi prosessissa yli 200. Eikä tässä vielä kaikki. Sähköistä äänestämistä testanneet olivat joutuneet tekemään salassapitosopimuksen, joten testauksen aikana ilmenneitä ongelmia ei voitu saattaa kansan tietoisuuteen. Tämä sopimus ohittaa lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta. Lisäksi koko äänestysjärjestelmä on sen kehittäneiden Tieto-Enatorin ja Scytlin liikesalaisuus - ei liene tarpeen vääntää rautalangasta, millaisia väärinkäytöksiä tilanne täysin suljetusta järjestelmästä, jonka toiminnasta ja siihen liittyvistä ongelmista vain harvat ja tietyt tahot ovat tietoisia, ja jossa ei voi suorittaa äänten tarkistuslaskentaa, mahdollistaa.

Oikeusministeriö puolestaan on sivuuttanut aiheeseen liittyvät uhkakuvat välinpitämättömästi, joten kyllä sekin pulju on palkintonsa ansainnut. Koko järjestelmää on valmisteltu huonosti ja se on runnottu käytäntöön epävalmiina ja hämäräperäisenä - kadonneet äänet osoittavat sen hyvin.

Myös Yhdysvalloissa vuoden 2004 presidentinvaaleissa käytetyt Diebold-äänestyskoneet ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä ja keskusteluja - helposti käpälöitävissä olevat koneet ja ohjelmistot ovat vakava riski vaalisalaisuudelle ja demokratian toteutumiselle, ja onkin spekuloitu, että ainakin presidentti George W. Bushin presidentiksi valinta olisi tällaisen juonittelun seurausta. Keskustelu ja tutkinnat jatkuvat.


Lue lisää:

EFFIN Sähköäänestys-FAQ
EFFI: KRP sensuroi sensuroinnin vastustajan
Internet on mobiili: Isovelipalkinnot jaettu
Helsingin Sanomat: Isoveli-palkinto kritisoi sähköistä äänestämistä
Helsingin Sanomat: Sähköisestä äänestyksestä noussee oikeusjuttuja
Vaiheinen: Sähköinen moka
Wikipedia: Premier Election Solutions: Security Issues

Valjaat rokkaa

Melkein tipahdin pyllylleni tajuttuani, että uudesta vyölöydöstäni saa myös himoitsemani kaltaisen valjasvirityksen. Ristiin edestä ja ristiin takaa, niitit huiman rokkifiiliksen lataa! Olin jo lapsena riimittelijäsielu. Kuu, jossa on suu, paistaa taivaalla luu, vai onko se sittenkin jokin muu... Herra Huu? Olisipa minulla lisää pitkiä, rokkaavia vöitä.

Vyö - second hand, mekko ja boa-kuvioidut nahkaleggarit - American Apparel, t-paita - Lindex, nyörisaappaat - Vagabond


Parempi kuva leggareiden boa-kuvioinnista. Löv.


Lintsasin ekalta luennolta. Se on oikeastaan aika tavallista. Samperi soikoon. Luterilainen työmoraali istuu minussa yhtä heikosti kuin luterilaisuus. Alankin lokeroida itseni hedonistiksi. Sentään en enää ole choconisti, eli suklaanarkkari. Miksi kutsutaan ihmistä, jolla on pakkomielle vaatteisiin?

28.10.2008

Vagabond-kenkien kuolaus jatkuu

Ensi keväänä Vagabondilta tulossa seuraavia ihanuuksia... Mmm... Maailmalla on jo nähty samanlaisia virityksiä kuin listan kaksi ensimmäistä yksilöä, mutta ainahan kaikki tänne tulee hieman myöhässä. Mut pojot siitä, että edes tulee! Vagabond-kuolaus alkoi jo postauksessa Vagabond-kenkien kuolausta.


Hanki nyt omat nahkaleggingsit!

Moni on kysellyt kiiltävistä Ida Sjöstedtin leggingseistäni sitä, että mistä moisia kiiltäväpintaisia, nahkamaisia leggingsejä oikein saa. No, nyt voin iloisesti vastata, että ainakin minulta! Päätin tilata American Apparelilta muutamia kappaleita myytäväksi halukkaille, kiinnostuneita kun tuntui löytyvän, ja itsekin muistan aikoinani metsästäneeni nahkaleggingsejä kuola poskella valuen. Piina on siis ohi.

Värinä on musta ja kokoja tarjolla S-M. Lisäksi Idhrenin bonusylläri... Tarjolla ovat myös uskomattoman makeat boa-kuvioidut leggingsit, jotka tilasin myös itselleni. Lisää tietoa, kuvia sekä tilausohjeet Heijastuspinta kauppa -blogista. Tavaraa on vähän, ja nopeat syövät hitaat, joten liikettä sorminiveliin!

T-paita - Gina Tricot, nahkaleggings boa-kuviolla - American Apparel

27.10.2008

Huivi täydentää asun, tälläkin tavalla

Kokeilut sarjassamme millä eri tavoilla kietaista huivista vaate jatkuvat. Tällä kertaa huivista tuli yläosan lisuke heittämällä se olkapään yli ja tuomalla selän takaa kainalon alta takaisin eteen ja vyötärön ympäri. Vyö pitää lärpäkkeet paikallaan.

Huivikokeilujen lisäksi tuli myös kokeiltua ledivalon kanssa leikkimistä pimeässä pitkillä valotusajoilla. Saisinko sen ikioman kuvausstudion, jooks.

Huomenna iltapäivän tienoilla kannattaa muuten pitää silmänsä auki, luvassa on jotakin mielenkiintoista. ;)

T-paita ja vyö - Gina Tricot, nahkaleggings - Ida Sjöstedt, huivi - H&M


Perioditauko oli ja meni, huomenna täytyy taas raahautua aamusta luennolle. Miten selviän tästä! Ihan epistä, että jotkut pääsevät luentojen sijasta matkaamaan kohti Tukholmaa ;o Hyvää reissua vaan hei!

Vagabond-kenkien kuolausta


Nämä Vagabondin kengät ovat liian kuumat. Miten tällaisen mielikuvan kanssa pitäisi muka voida elää. Miksi en tajunnut tätä aiemmin. Miksi maailmassa on nälänhätää ja miksi kissat mouruavat silloin kun yrittää nukkua. Asiaa ei ihan hirmuisesti lohduta se, että Mungolifen Anna huomautti, että Helsingin seudulla samanmoisia jalanlämmikkeitä on bongattu myös H&M:llä. Että jos ei raaskisi hankkia vähän laadukkaampaa tavaraa vakavaan käyttöön, voisi ainakin saada kaappiinsa parin mallailua ja tilapäisiä käyttötarkoituksia varten. Poikaystäväni lienee ihan tyytyväinen, ettei kumpikaan vaihtoehto ole juuri nyt ulottuvillani.

Hankkikaa nyt joku tällaiset ja ottakaa niistä ihan tsiljoonasti kuvia, se ehkä tyydyttäisi osan huutavista kulutushimoistani. Kuin seuraisi lapsukaistensa luovan itselleen onnea, sitä voisi elää ja nauttia jostain toisen ihmisen kautta. Sentään Lookbookissa Karoline A:n jalassa näitä saa ihastella.

Ottaisin nämä kengät kyllä mukaan autiolle saarellekin. Eikö se jo kerro palavasta rakkaudesta?

26.10.2008

Dramaattinen pikkuoravan katse

Meillä on selkeästi uusi luonnenäyttelijä Salkkareihin tai Kaunisiin ja rohkeisiin. Valitse vain lempparisi roskasaippuoiden joukosta.



XD

P.s. Muistakaa käydä äänestämässä! Ai missä? No... tiäksä...

Kuinka kietaista huivista viitta eli viittasankarit vauhdissa

Mustaa, kiiltävää ja epäsymmetristä, mutta kuitenkin yksinkertaista - tyyli ja vaatteet ovat ilmiselvää Idhreniä.
Mekko - American Apparel, huivi - H&M, leggingsit - Norlyn, nyörisaappaat - Vagabond (Muscat), vyö - Gina Tricot

Pitkästä aikaa pyörähtäessäni H&M:llä vaatteita katselemaan onnistuin paitsi hukkaamaan hetkeksi rakkaan hattuni, mutta myös löytämään mitä täydellisimmän ja monikäyttöisimmän huivin. Sanaa monikäyttöinen on tullut tässä toisteltua parininkin asiaan liittyen, mutta minkäs teet - mitä enemmän käyttömahdollisuuksia, sen parempi.
(Monikäyttöisiä asioita esittelevät ainakin seuraavat postaukset: Mac-silmänrajauskynä - ilo se on harmaakin ilo!, Kolme tapaa pukeutua nahkavyöhön, Ihmetököttejä ja uskon ihmiskuntaan palauttava asiakaspalvelija ja Täydelliset vaatteet.)

Huivi on viskoosin ja lurexin sekoitusta, eli siis mukavasti laskeutuvaa ja kimaltelevaa materiaalia. Huivi on pitkä ja leveä, ja sen toisessa reunassa on röyhelöntapainen kangaskaistale. Muotonsa ja pituutensa ansiosta huivista saa tavallisen kaulankääreen lisäksi hupun, sen voi kietoa olkaimettomaksi yläosaksi ja peräti hameeksi ja erilaiset kietaisuviritelmät suorastaan tyrmäävät mahdollisuuksillaan.

Inspiraatiosta voin kiittää Sam Ledgeriä (lue myös postaus Sam Ledger, luovuta vaatteesi minulle!) ja nuoren miehen lisäksi Kingdom of Stylen ihanan rohkeaa Queen Michellea. Hyvän fiiliksen naisen ennakkoluulottomuudesta ja epäsymmetristen muotojen suosimisesta saa jo lukemalla jutun Cape Capers, jossa nainen muuntaa kaappiin lojumaan jääneen viitan hameeksi.

Oman viittailuni toteutin tällä kertaa näin:

1. Huivi harteille ja toinen liehulärpäke vyön alle. Hihaa voi jättää niin paljon kuin huivia piisaa, tai niin paljon kuin sattuu huvittaa.

2. Huivin toista lärpäkettä voi heitellä toisen vastakkaisen olkapään yli, niin löysästi tai tiukasti kuin haluaa. Huivin voi jättää peittämään rintamusta ja toista olkapäätä, tai kietaista sen ohuelti ja tiukasti kaulan ympäri.

3. Tadaa, viittalook on valmis!

Ja kuten sanottua, hauskuuden ei tarvitse loppua tähän. Pitäisikin joskus ihan alkaa laskemaan monellako eri tavalla huivin voi kietoa ympärilleen. Ainesta uudeksi haasteeksi?

25.10.2008

Bloglovinia ja muita leluja


Rekkasin. Tavoitteenani kun muutenkin on tyyliin rekisteröityä vähintään joka toiseen maailmassa olevaan blogipalveluun ja muuhun sosiaaliseen yhteisöön, niin tämähän oli väistämättömästi edessä.

Kaikenlaisia härpäkkeitä ja lisukkeita on muutenkin kiva kokeilla ja blogiinsa lisätä (onnistunhan myös kuluttamaan parhaimmillaan tuntikausia ihan vain Naamakirjan pikkuohjelmien parissa näpertelemällä). Samasta syystä itsensä voi myös nyt listata tämän blogin lukijaksi sivupalkista löytyvän namiskan kautta, palvelun tarjoaa Blogger, ja se hyödyntää Google Readeria (joka on luultavasti paras tällä hetkellä olemassa oleva blogifeedien lukija).

Härpäköitse itsesi tälle vuosituhannelle!

Mac silmänrajauskynä - ilo se on harmaakin ilo!


Viime viikoinloppuisella Helsingin reissulla mukaan tarttui muutakin kuin kengät. Alunperin oli tarkoitus vain vilkuilla Macin tuotteita näiden pisteellä Stockmannilla, mutta niinhän siinä kävi, että rakastuin silmänrajauskynään. Tummanharmaa ja aavistuksen metallisesti kimaltava sävy nimeltä Phone number jotenkin kutsui ja huuteli luokseen, eikä suostunut häipymään mielestäni edes sovituskoppeilun aikana.


Olen tähän mennessä käyttänyt Lumenen ruskeaa rajauskynää, ja se toimi hienosti siihen asti, kunnes hiukseni vaalenivat vaaleanruskeasta täysin vaaleiksi. Siinä kohtaa ruskea alkoi näyttää tunkkaiselta ja liittymättömältä, joten lisäsin hankintalistalleni mustan rajauskynän, mutta tummanharmaa toimii sekin - varsinkin, kun sävy on yhtä viekoitteleva ja kimaltava kuin Phone number.

Koeajot ovat osoittaneet kynän paitsi Lumenen yksilöä paremmin silmiin tarrautuvaksi, mutta myös sopivaksi luomien värjäämiseen. Kun kynän kääntää lappeelleen, saa värittämällä aikaan täysin uskottavan silmämeikin. Harmaastakin saa lähes mustaa lisäämällä ylimääräisen rajauskerroksen, ja jos sekään ei riitä, ainahan on musta luomiväri. Koska meikeilläni on tapana kestää suoranaisia ikuisuuksia (edellisen mustan kynäni hankin joskus yläasteen alussa ja käytin sitä vielä viime vuonna, sitten se yksinkertaisesti loppui), voi olettaa, että tällä pitäisi pärjätä tovi.


Ovela juttu muuten. Olen tänä vuonna perusripsareiden lisäksi hankkinut vain poskipunan, sekin muuten Macin. Lieneekö syy kerrankin nappiin menneissä värivalinnoissa, saamassani asiakaspalvelussa vaiko yltiöpositiivisisaa mieliassosisaatioisaa Applen Mäkkeihin, mutta näistä kahdesta meikkituotteesta, siis poskipunasta ja uudesta silmänrajauskynästäni, olen pitänyt luultavasti enemmän kuin mistään muusta koskaan ostamastani meikkikosmetiikasta. Pidän niistä yhtä paljon kuin Filippa K:n neuletakistani, ja se on paljon se. Yleensä meikkihankintani hoituvat rutiinilla, eikä niitä tule sen kummemmin edes ihasteltua tai hämmästeltyä. Samasta syystä meikkivalikoimani myös on hyvin maltillinen ja sisältää vain yhden tuotteen kutakin laatua, yksi rajauskynä, yksi ripsari, yksi puuteri, yksi poskipuna, yksi luomiväripaletti, jne. Niihin ei oikeastaan synny edes käytännön miellyttävyttä syvempää tunnesidettä.

Selkeästi filosofiaa vaatteiden hankinnasta voi ja kannattaa soveltaa myös kosmetiikkaan: hanki vain sellaista, josta todella, todella kovasti pidät. Filosofia ei ehkä erityisesti auta mihinkään, ellei nyt kosmetiikan ostelu ole ryöstäytymässä käsistä, mutta piristää se silti arkipäiväisiä rutiineja huomata, että saa sanoinkuvaamatonta iloa siitä, että voi rajata silmänsä ihan superhuitsin kivalla kynällä tai sutia poskiinsa hullun makeaa poskipunaa.

24.10.2008

Blogikarkki (jossa ilmeisesti typo, kheh)

Sain MouMoulta karkkia blogiini, kiitos siitä! Tästä kiertomerkistä erityisen hauskaksi tekee teksti "I Love You Blog!" ;)

Ohjeet saaneille: Laita blogikarkki blogiisi. Anna karkki kuudelle blogin pitäjälle.

Kuusi blogia olisi helppo vetäistä tuosta sivupalkin blogrollista, mutta taitavat useimmat jo olla saaneet tämän palkinnon. Metsästystä siis kehiin, annan merkin kivalta vaikuttaville blogeille, joita en ehkä ole seuraillut niin aktiivisesti kun olisin voinut, mutta jotka mielestäni karkkinsa ansaitsevat.

Karkki lähteköön seuraaville blogeille:
No Fashion Victims
My Loudspeaker
Cherries and Coconuts
Music is my boyfriend
Model Behavior
3chic

Kaivelin tuossa vanhoja kuvatiedostojani, ja tyrskähdeltyäni muutamalle pari vuotta vanhalle kuvalle törmäsin lopulta lähes tasan vuosi sitten otettuun räpsyyn, jossa minut totaalisesti yllätti hiustyyli, josta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Hämärästi muistan, että joo, tuon pituiset ja tuon väriset hiukset on joskus ollut, mutta että olisin pitänyt koskaan hiuksiani noin... Kummallista. Eihän toi nyt pahaltakaan näytä, mutta en samastu yhtään itseeni kyseisessä kuvassa.

Haaste: Autiolla saarella

Sain Mungolifen Annalta haasteen kasata kokoon asuja aution saaren seikkailua varten. Ohjeistus kuuluu näin:

"Joudut autiolle saarelle, jossa päivällä voi olla hyvin lämmin ja yöllä hyvin kylmä. Saat kuitenkin ottaa kolme asukokonaisuutta mukaan saarelle. Mieti mitä tarvitset siellä ja päätä sen mukaan kolme asukokonaisuutta. Haasta sen jälkeen kolme jotain muuta."

Beachwear - hot by Idhren


Oikeastihan olisi sula mahdottomuus yrittää valita vain yksi asu yhtä keliä varten, niin fiksua kuin se pakkaamisen ja tavaroiden raijaamisen kannalta useimmiten olisikin. Koska ollaan rannalla ja on kuuma, tarvitaan tietysti uimapukua. Epäkäytännöllisesti se on musta, vaan onpa edes kiiltävää materiaalia. Mitään rantalaukkuja ei myöskään tueta, designeriä vaan kainaloon (ehh). Sentään ihosyövän vaarat tunnistan ja otan vakavasti, joten hattu, vartaloa uikkaria paremmin peittävä paita ja aurinkolasit ovat ihan pop. Aurinkorasvaputelikin tuohon kuvaan kuuluisi, yleensä levitän sitä suorastaan vainoharhaisia määriä iholleni. Usein myös sellaisiin paikkoihin, joihin aurinko ei paista.



Beachwear - middle by Idhren


Sitten se väli-ilmojen asustus. En tiedä mihin tarvitsisin nörttilaseja, mutta sellaiset olisi tosi khuul. Kiiltävää hametta, kiiltävää laukkua, järeitä korkoja, eksoottisilla väreillä somistettu kaulakoru, eksoottisella printillä varustettu t-paita, fedora-hattu ja sopivan paksu neuletakki - mitä sitä muuta viilenevällä autiosaarella tarvitsisi. Drinkkilasin ja pari Caipirosca-pulloa?


Beachwear cold by Idhren


Ohjeissa ei kerrottu, ettäpä miten kylmä saarella tarkkaan ottaen tulee, mutta sikäli kun päivällä oletettavasti tarkenee uimapuvulla, ei yöaikaankaan nyt absoluuttista nollapistettä olla lähestymässä. Käytän siis tilaisuutta hyväkseni jatkaa unelmointia nahkahousuista ja uudesta nahkarotsista. Juuri saatuani käsiini yhdet, jo hetken unelmoinnin kohteena olleet kengät, enkö jo ole bongannut seuraavan, kiilapohjaisen uhriparin, joka vainoaa minua päivin öin ja tulee päiväuniinikin. Tai siis tulisi, jos sellaisia yhä ehtisin nukkua kaikelta nörttiaktiviteetiltani. Joka tapauksessa, kylmässä ilmastossa totta kai tarvitaan lämpimiä neuleita ja päänlämmike. Pörröiset strutsit menevät melkein lampaista, joten neuletakilla on lähes moraalinen velvoite olla päällä lämmin. Jos ei kylmältä saa nukutuksi, voi ainakin laskea karvaisia lintuja omasta rinnuksestaan.

Haastan omia vaatekokoelmiaan rakentelemaan Linnun, Lovelyn ja Ellan. Tsemppiä tähän!

Zombit valtaavat Azerothin, eli kuinka himo palata WoWiin heräsi

Whoah. World of Warcraftissa on alkanut massiivinen world event, joka mitä ilmeisemminkin liittyy marraskuun 13. päivä julkaistavaan Wrath of the Lich King -laajennukseen. Tällä hetkellä Azerothissa ja Outlandsissa leviää tarttuva rutto ja eläviäkuolleita zombeja vilisee yhä laajemmalla ja laajemmalla alueella...

Nyt alkaakin tuntua siltä, että voisi olla aika hyvä hetki palata reippaan puolisen vuotta kestäneeltä pelitauolta ja katsastaa tilanne. Kaiken kaikkiaanhan world eventit ovat kenties sitä kiinnostavinta WoW-antia, ja ropekin varmaan pyörii kovempana kuin koskaan. Vaan ovatko rakas epäkuollut pappini ja veritonttu temppeliritarini (on selkeästi syynsä sille, miksi yleensä puhun WoW-termeistä niiden alkuperäisillä nimillä, enkä yritä vääntää suomennoksia) vielä vedossa, vai joko vanhuuden kolotukset painavat luita?

Lue myös:
WOW Insider: I was a teenage Zombie

23.10.2008

Ulkoavaruuden mömmöt jaloissani, eli paluu suosikkivaatteiden tykö

Oma koti kullan kallis, ja niin edelleen. Tampereelle kotiutumisessa parasta on tietenkin se, että vaatekaappi ammottaa pullollaan ihania ja rakkaita asioita (Kiiltoleggingsini, muruset, oi te nahkamaisesti hohtavat elämänrakkauteni!), ja lisäksi porraskäytävässä on ylihelppoa saada makeita asukuvia. Miten se menikään, amatöörin tunnistaa siitä, ettei saa vaikeita olosuhteita toimimaan edukseen? ;o

Tämän kunniaksi urbaani trolli tekee paluun ja poseeraa kuvasarjassa. Musta, kiiltävä nahka ja lateksi tuovat mieleen Alien-saagan (scifi ftw!) ja buutsithan nyt ovat ihan suoraan Aeryn Sunilta ryövätyt. Ainakin melkein.


Mekko - Vero moda, neuletakki - Filippa K, leggingsit - Ida Sjöstedt, kengät - Vagabond, vyö - second hand

Ja ketä hittoa sitä äänestäisi kunnallisvaaleissa!?!?! Sitä ikäänkuin kokee menettävänsä oikeuden valittaa asioiden poliittisen tilan paskuudesta, jos ei ole vaivautunut tekemään kansallisvelvollisuuttaan ja pyrkinyt vaikuttamaan. Irc-Gallerian vaalikone ehdotti 65-vuotiasta naista Suomen kommunistisesta puolueesta.

Kaikella kunniotuksella ehdokasta kohtaan, ajattelin harrastaa ikäsyrjintää ja etsiä jonkun hieman nuorekkaamman, ja kenties jopa hieman vähemmän äärimmäisen puoluekannan (mikä vitsi sekin, Suomessa ei kyllä lopulta kovin kirjavaa puoluekirjoa ole, lähes samaa kauraa kaikki tyyni) ehdokkaan. En silti aio noukkia ehdokastani myöskään kokoomuksen tai kristillisdemokraattien joukosta, toisin kuin Tampereen oma vaalikone ehdottelee. Kuten sanoin: Ketä hittoa sitä äänestäisi!?!?!

P.s. Lehtien foorumeilla ja blogeissa näyttää olevan taas rinkirunkkukierros käynissä Idolsin stailauksesta vastaavaa Ida Jokikunnasta kilpaa haukkumalla. Onhan se kivaa, että ihmisillä on yhteisiä inhokkeja, joiden päälle heitellä lokaa niin paljon kuin sielu sietää ja unohtaa täysin se pieni ja tietysti täysin epärelevantti yksityiskohta, että kilpailijoilla itselläänkin on mahdollisuus milloin tahansa sanoa, ettäpä kuule, minä en tuota päälleni laita. Kai se sitten on kivempaa kohkata kimpassa yhdestä, pahasta, kamalasta, ammattitaidottomasta pyrkyristä, kuin nähdä se tilanteen toinenkin (osa)puoli. Kilpailijatkin voivat käteväsit heittäytyä uhreiksi ja kerätä säälipisteitä makkarankuorillaan, josko niillä pari äänestyssoittoa heruisi. Pieleen menneistä biisivalinnoista sentään voivat syyttää vain itseään.

22.10.2008

Kolme tapaa pukeutua nahkavyöhön

Vyö - Uff

Kuten aina silloin tällöin vaate- ja asustelöytöjen kohdalla, tämäkin iski tajuntaan kuin salama. Ohut, pitkä ja mininiitein varustettu nahkavyö on jälleen yksi esimerkki monikäyttöisestä vaatekappaleesta, jonka käytölle rajoituksia asettaa vain oma mielikuvitus. Esittelen kolme esimerkkiä.


1. Vyö vyönä vyötärön ympärillä

Tuttu ja turvallinen tapa käyttää vyötä on tietysti kietaista se lanteille tai vyötärölle. Erityisen pitkät niittivyöt, jotka voi kietoa vyötärölle kahdeksi kerrokseksi ovat tällä hetkellä varsinaista hottiskamaa (tsektsek esimerkiksi rokkimimmi Mintun niittivyö Filippa K:lta), joten hauskan idean lisäksi voi myös olla tosi in. Ilman tätä trendiä olisin tuskin huomannut koko vyötä takkuisen lärpäkekorin päällä.


2. Vyö rannekoruna

Riittävän siron vyön voi myös kääriä rankaksi rannekoruksi, eikä sen tarvitse rajoittua edes kyynärvarren ja ranteen välille. Miltä näyttäisi koko käsivarren mitalle kiedottu, ristiin pujoteltu niittimakeus? Tämän sovellutuksen hyvä puoli on se, että nyt voin vihdoin lopettaa ylikarun nahkarannekkeen etsinnän.


3. Vyö nilkan ympärillä

Jos se toimii ranteen ympärillä, miksi ei sitten myös nilkan ympärillä. Saappaat saavat helpolla tavalla rokkiuskottavan tuunauksen, ja kesällä niitit antavat kontrastia vaikkapa söpöille ballerinoille.

Muita tapoja käyttää pitkää ja ohutta niittivyötä ovat erilaiset kaulanauhaviritelmät: Kireän pannan luominen onnistuu siinä missä rennosti roikkuvan ketjunkin. Myös pään ympärille kiedottavat hippinauhat saavat ihan uuden ulottuvuuden mustasta nahasta ja metallin kappaleista. Taitava keksisi myös miten saada vyö pysymään bondage-tyyppisenä, silmien kohdalta ristiin vedettynä undead-maskina, jota jotkut World of Warcraftin epäkuolleet käyttävät.

Lue myös:
Kolme tapaa pukeutua nahkahameeseen

Bongaussarjaa, osa 10

Clusterflock haastatteli kuun alussa Lookbookin ja Modepassin kautta minulle tutuksi tullutta näyttelijää, valokuvaajaa ja selkeätä tyyli-ikonia, Nouk Baudrotia. Tämä saksalainen, 21-vuotias mies osaa paitsi käsitellä kameraansa ja pukeutua ultrakhuulisti, hänellä näyttää myös olevan penaalin kynät terävinä. Mielenkiintoinen kaveri, mielenkiintoinen henkilöhaastattelu. Plussat kasvojen Jude Law vs. Ewan McGregor -sekoituksesta. Noukin upeita kuvia voi katsella mm. Flickristä.

***

Vaateliike Gallant Clothes järjestää Tampereella lauantaina 25. 10. klo 17-20 Saleparty-illan, jonka aikana voi shoppailla "etuoikeutetusti hyvillä alennuksilla". Purtavia ja virvokkeita on tarjolla. Pääsy on kaikille vapaa, tilaisuus avoin ja kaverinkin kuulemma saa tuoda mukana. Elänkö vain tynnyrissä, vai onko Tampereella alkanut viime aikoina tapahtua jotain mielenkiintoista?

***

Jon Stewart vääntää tuttuun tapaansa poliittista satiiria The Daily Showssa, ja Comedy Centralilla esitetyt jaksot ovat nähtävissä tätä nykyä myös Internetissä (ovat itse asiassa tainneet olla jo pitkään, mutta eihän tällainen randomkatselija moista ajoissa tajua).

Pätkä 10,000 McCainiacs osoittaa joidenkin John McCain -fanien järjettömän, fanaattisen pelon presidenttikisan toista kilpailijaa, Barack Obamaa kohtaan - kukapa sitä pelkoa olisikaan innokkaammiin lietsonut, kuin toistaiseksi alakynnessä oleva McCain itse. Vaan alkaako jo mopo karata käsistä? Tässä kohtaa viimeistään onkin myös erinomainen aika alkaa tosissaan pohtia ketä hemmettiä sitä äänestäisi kunnallisvaaleissa.

21.10.2008

Kylmää gootteilua ja puputtamista

T-paitamekko - Lindex, toppi - Filippa K, vyöt - second hand ja H&M (poikkiksen komero), sukkikset - Vogue, nyörisaappaat - Vagabond

Goottiprinsessa esittäytyy. Epähuomiossa asusta tuli raskashenkisempi, kuin oli alun alkaen tarkoitus. No, näillä mennään sitten.

Reippaan neljä päivää hengattuani minimaalisella vaatevarastolla alkavat yhdistelmät huveta, ja pian houkutus lähteä shoppailemaan vaatteita Helsingin keskustasta käy vastustamattomaksi. Toistaiseksi olen jopa onnistunut täysin välttämään Filippa K:n oman putiikin Gina Tricoteista ja Spiritstoreista puhumattakaan. Joko mennään hani takaisin Tampereelle? >_< Roben kadun Uff tuli sentään tarkastettua, teinkin sieltä (taas) hienon vyölöydön. Se esittelyyn sitten ensi tilassa.

Anoppikokelas tyttärineen palasi reissusta eilen illalla, tuliaisiksi saimme ranskalaista viiniä, juustoa ja Tobleronea. Hyvin asiaankuuluvaa siis. Kun tässä viikonlopun ja alkuviikon aikana on tullut mässättyä moisilla ja lisäksi harrastettua erimuotoisia pikaruokia, sitä onkin kadonneet Domino-painot pian kertyneet takaisin. Vaan kerranhan sitä ihmisellä vain makuaisti on.


Turhuuksista haudanvakavuuksiin

Jos Johanna Korhosen tapausta joudutaankin puimaan oikeudessa, niin tässä tapauksessa ei pulju itsekään kiistänyt tasa-arvolle tapahtunutta vääryyttä. VR:n virkailija ei suostunut myymään perhelippua kahdelle miehelle ja näiden lapsille, koska "miehet eivät kuulu yhteen". Lopulta puimisen jälkeen tilanne selvisi, perhe sai liput ja pääse viettämään syyslomaansa, ja reklamaation yhteydessä tilannetta pahoiteltiin. Tapauksesta uutisoi Iltalehti.

Yhtä kaikki, seksuaalisen suuntauksen perusteella syrjiminen on kaikkea muuta kuin eilisen päivän heiniä. On surullista, että asiakaspalvelijoissakin on ihmisiä, jotka katsovat voivansa syrjiä asiakkaita omien henkilökohtaisten vakaumustensa perusteella vastoin lakia ja vastoin työnantajapuljun ohjeistuksia. Sitä jotenkin kuvittelisi, että erilaisia ihmisiä työssään päivittäin kohtaava myös sietäisi erilaisia ihmisiä ainakin sen pienen piirun verran, ettei koe tarvetta alkaa julistaa näille omia näkemyksiään elämästä kesken työnteon.

Jos ei oma vakaumus homouden tai muun itselle epämiellyttävän, mutta harmittoman asian kohtaamista muissa ihmisissä kestä, ala ei ole oikea. Vuosisata ei ole oikea. Maanosa ei ole oikea, nimittäin kun se kansallisfraasi "Maassa maan tavalla" pätee myös suomalaisiin. Itsestäänselvästi.

20.10.2008

Välimatkat vaihtelevat, ystävyys säilyy ja siirappi on hyvää

Takki - Vero moda (Hankittu kasiluokalla, hyvin on pitänyt villakangastakki kutinsa!), kaulahuivi - Cittari, laukku - second hand, farkkuleggingsit - Pieces, nyörisaappaat - Vagabond
Kiitos Mialle kuvan ottamisesta!

Joku kysyi minulta jokin aika sitten, ettäpä miltä uusi hiusmallini näyttää silloin, kun en ole edes yrittänyt suoristaa hiuksiani. No, tässäpä tulos. Sade on lisäksi tehokas kihartaja, joten efekti on varsin tehostettu. Pitikin jättää hattu kämpille juuri sen ainoan kerran, kun oikeasti alkaa sataa ja kunnolla.

Keskustassa hengailun tarkoituksena oli 1) tavata pääkaupunkiseudulle erään tapahtuman perässä tullutta kaveria 2) tavata pääkaupunkiseudulla asuvaa kaveria (jota tulee nähtyä ihan liian harvoin, vaikka useamminkin voisi), joka majoitti edellä mainitun kaverin. Yhteistä historiaa on aina ala-asteen viidennellä luokalla alkaneilta pitkän saksan tunneilta asti läpi yläasteen ja lukion, monennäköistä on tullut yhdessä opittua ja koettua (*pyyhkii sen kuuluisan tipan silmäkulmastaan*).

Onneksi välimatkoista ja aina eri aikaan sijoittuvista lomista ja aikatauluista huolimatta Internetin ihmeellinen aikakausi mahdollistaa tiiviin yhteydenpidon, eikä nörttisukupolvi kärsi kenties ihan niin kovasta ikävästä, kuin liitukaudella eläneet esi-isänsä.

Punainen hattu

Mia

Jotkut vaatteet kuvastavat erityisen hyvin kantajansa persoonaa, ja parhaimmillaan oma ulkomuoto onkin kuin salakoodattu elämäntarina. Omaelämäkerrasta en tiedä, mutta ystäväni Mian pirteä, punainen hattu ainakin sopii likan luonteeseen kuin hiukset päähän. Paitsi että väri kuvaa loistavasti hänen energisyyttään, myös hatun muoto tuo mieleen asioita: musiikin, jazzin ja popin. Punainen kaulahuivi mätsää hattuun mahtavasti. Mia, sä olet niin upea!

Helsinkiläinen

19.10.2008

Taitavat katit

Videobongaus, pitkästä aikaa. On niillä mirreillä aika hauskaa vessanpönttöjen kanssa. ;o Ei tuo anoppikokelaan Saara-kissa ainakaan vielä ole tuommoisia temppuja oppinut, vaikka muuten taitava katti onkin. ;> Murisi mokoma mulle sängyn alta, kun tulin eilen illalla takaovelle koputtelemaan.

Ilta liskossa

Lauantai-ilta meni suurimmaksi osaksi kaverin kanssa Iguanassa istuskellessa. Tarkoitus oli lähteä muutamalle, mutta mikäs siinä samalla syödessä. Selkeästi odotukseni meksikolaishenkisestä pastasta ja jauhelihasta juustolla ja maissilastuilla höystettynä oli turhan korkea, ruoka maistui nimittäin aika lailla lasagnelta. Seuraavalla kerralla tilaankin suoraan kanatortillan, extra hot pls. Paikka itsessään oli oikein kodikas ja mukava, pitkällisiin keskusteluihin tuoppien ja drinkkilasien äärellä mitä mainioin. Tiina, me niin otetaan tää uusiks nyt, kun olemme vihdoin löytäneet toisemme myös sähköisten viestimien ulkopuolella. Ah. Ah? Ah.

Mekko - American Apparel, vyö - H&M (poikkis), farkkuleggingsit - Pieces, väärinpäin pyörähtänyt riipus - Kaipaus, kengät - Bronx (,jotka tosin vaihdoin pitkällisen pähkäilyn jälkeen uusiin nyörisaappaisiini, päällekin kiskaisin vielä neuletakin)

18.10.2008

Sovituskopissa Tiger of Swedenin kanssa

Oonks mä cool vai oonks mä cool. Tunika - Tiger of Sweden, sukkahousut - Vogue, kengät - Vagabond

Jos vaatteiden ihailu ja hipelöinti vaatekaupassa saakin tuskanhien virtaamaan sillä hetkellä, kun silmä osuu hintalappuun, niin ainakin sovittaminen on ilmaista ja voit ratkaista monta asiaa. Stockmannin vaateosastolla pyörähdys oli oikeastaan Filippa K:n innoittama juttu, mutta Tiger of Sweden vetää tuossa puljussa jopa paremmin puoleensa astetta nuorekaammilla vaatevalinnoilla.

Sovituskoppiin lähti mukaan huitsin hieno, viskoosinen ja harmaa tunika, jonka helma oli liukuvärjätty hyvin maltillisesti kohti tummempaa harmaata. Materiaali kiilsi ja oli erittäin sulavainen päällä - melkein yhdeksänkympin hinta sitten olikin aivan kaamea yksityiskohta, joka aika itsestäänselvästi sai jättämään paitulin kauppaan. Vaan olis se ollut ihan näköiseni. Aletanko, mallikappale, merkkiplakaatin kohdalta revennyt yksilöö? Mikä vain kelpaisi! Nojaa, toisaalta tissini näyttivät tunikassa kummallisesti vaakatasoisilta suorakulmioilta. Ei käsitä.

Kengät - Bronx, kaulakoru - Kaipaus, vyö - H&M (poikkis)

Toinen mahtibongaus oli saman merkin ohut viskoosipaita (en vieläkään ymmärrä, miten kaksi paitaa, joista molemmat ilmoittavat olevansa 100 % viskoosia, näyttävät aivan kuin eri materiaalista valmistetuilta), joka pienessä koossa on normaalipituinen, mutta suuressa koossa menee tunikasta. Ainakin melkein. Koko L oli periaatteessa muuten passeli, mutta takaa pari senttiä liian lyhyt. Missä on koko XL sen ainoan kerran, kun tarvitsisin moista!

Mutta toisaalta taas, ultralyhyt ja lisäksi läpikuultava malli pidentää jalkani kilometrin mittaisesta kymmenen kilometrin pituisiksi. No ehkä siitä osakiitos kuuluu myös sukkahousujen kuviolle - voisikin hurahtaa seuraavaksi ylipolvensukkiin. Ei aikaakaan, niin alan haaveilla polven yli ulottuvista saappaista.

*Kliks* kuva suuremmaksi. Paita - Tiger of Sweden, vyö - second hand. Taustalla jo sovitettu, liukuvärjätty tunika.

Jään haikeana unelmoimaan näistä kauneuksista...

P.s. Olen selkeästi muuntumassa kasvinpuputtajaksi, kun elimistökin jo protestoi, jos vetää yhden illan pelkkiä kanansiipiä. Ei tätä ennen runsasta kasvistenmussuttamista tapahtunut! Terveisin mouruvatsa.

Syntiä Muscateilla - uudet kengät

Tämän vuoden aikana minusta on kuoriutunut lupaava kenkäfriikin alku. En yleensä koe himoja kasata eteistäni ja kaappejani täyteen naisten kenkiä (muita vaatteita sen sijaan senkin edestä), mutta viime aikoina on ovenvierusta käynyt ahtaaksi ja poikaystäväkin on alkanut kommentoida tilannetta. En halua edes laskea monetko kengät olen tänä vuonna hankkinut, joka tapauksessa luku on moninkertainen normaaliin vuositahtiini, joka on tyyliin yhdet, korkeintaan ehdottomasti kahdet kengät per seinäkalenteri.

Eteisen valloittanut kenkäryökkiö kasvoi jälleen parilla. Ainakin nämä olivat syvästi himoitut! Ja nahkaa! Ja niissä on niin paksut pohjat, että varmasti kestävät Suomen soraisen talven! Ja pohjassa on vielä urakuviointi, joten niillä ei onnistu edes liukastelemaan! Ja ne on Vagabondit - jotkut senkin korkealaatuisuuteen uskovat, itse olen vieläkin epäilevä, mutta olen varmasti outo lintu ja nämä ovat mahtavat! Näissä kengissä on kaikki hyvää! Voiko huutomerkkien yliannostuksesta saada allergisen reaktion?! Antakaa joku mulle sähköshokki aivoihin, haluan päästä kulutushysteriasta.

Mutta ei itku sunnuntaimarkkinoilla auta, meni jo. Morkkiksista ei hyötyä. Pilaavat vain suotta taivaallisuuksien käyttönautinnon.

Vagabond - Muscat.

Maiharihenkisissä nyörisaappaissa on myös pienimuotoinen korko. Muscatit löytyvät myös Lisalta ja Iakin niitä kuolasi, mutta likkapa löysi tsiljoonasti edullisemmat versiot kirpparilta (*kade*). Fluxorkin on jo aikaisemmin syksyllä kaivanut omansa esiin. Ovatko maiharit blogosfäärin uusi nahkahame? ;o Tulemmeko näkemään tämänlaisia kenkiä lähitulevaisuudessa kuin sieniä sateella tai kuin valkoisia karvoja mustassa neuleessa?

Tarkkasilmäinen varmasti huomaa, että yllä oleva kuva on otettu sovituskopissa. Luvassa jälleen siis sovituskoppeilua. Pysykää, ei kuulolla, vaan näöllä. Eh.

17.10.2008

Kiiltävä leopardikuosi uusissa sukkahousuissa on aika kuuma

Musta leopardi

Koska en selkeästikään saa tarpeekseni Ida Sjöstedtin leggingseistäni (ks. hakutulokset hakusanalle "Ida Sjöstedt"), lieni ihan perusteltua hankkia jotain muutakin nahkamaisesti kiiltävää jalkojen peitteeksi. Vahingossa bongatut Voguen sukkahousut ovat mitä ovelimmat, joskin niiden ikävänä puolena on kiiltävän leopardikuvioinnin "tahmaisuus": kuviot tarttuvat helposti kiinni, ei kuitenkaan sentään ihoon, vaan toisiinsa. Ongelma on siis läsnä lähinnä silloin, kun on istuskellut pohkeidensa päällä, tai muuta vastaavaa.

Tämä on muuten luultavasti niitä harvoja poikkeuksia, joissa katson eläinkuvion olevan jotain muuta kuin omaan makuuni sopimaton. Lisäksi tämä ratkaisee ongelman, jonka hahmotin siinä kohtaa, kun vaatekaapissani alkoi taas olla paljon mustaa: tavalliset, läpikuultamattomat ja paksut sukkahousut ovat lopulta aika tylsiä kokomustassa asussa, ja en oikein vieläkää lämpiä muille syksyisille väreillä jaloissani. Mustalla kuvioitu musta on mitä selkeimmin vastaus ongelmaan. Erilaiset sovellutukset supermakeasta ja urbaaniuskottavasta eläinkuosista siintävät jo sielun silmäparissa...

Matkajärjestelyä

Soita mulle jazzia, beijbe. Mekko - American Apparel, neuletakki - Filippa K, farkkuleggingsit - Pieces, koru - Kaipaus, hattu - second hand

Pakkaan yleensä aina mukaan liikaa vaatteita. Jopa viikonlopun mittaiset ekskursiot tuppaavat keräämään laukkuja, pusseja, kimpuja ja kampsuja magneetin tavoin. Tällä kertaa taistelin tietoisena kantamisurakan perseydestä mukaan ainoastaan mekon, neuletakin, sukkahousut, farkkuleggingsit ja vaihtopaidan. Sukkia ja alusvaatteita ei tietenkään lasketa. Sen sijaan tavaraa kerääntyy yllin kyllin tietokoneesta tarvikkeineen, järkkäristä, suoristusraudasta plus muista hiustuotteista sekä meikkipussista. Repulla ja laukulla pyritään etenemään.

Pitääkin vielä tänään pääkaupunseudulle pyyhällettyä sännätä sovittamaan kuolaamiani Vagabondin kenkiä. (ks. Haaste: Inspiroivimmat blogipostaukset, kuolataan sitä sielläkin.)

En ole ihan niin vaikuttunut Idolsin finalisteista vielä tässä vaiheessa kuin voisin olla. Ehkä genre on väärä, ja olen jo täysin turtunut rokki- ja heviyrittelijöihin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...