30.9.2008

Ehkä ei sittenkään tueton

Kahlattuani viime päivinä läpi loputtomia sivuviidakkoja pitkin poikin Tampereen yliopiston eri laitosten kotisivuja, opintosuunnitelmia ja opetusohjelmia, rampattuani kirjastojen hakukoneissa, sähköisessä tentti-ilmoittautumisessa ja väänneltyäni pääni puhki (ei olisi pitänyt lintsata tutoreiden järkkäämistä opintosuunnitelmaohjauksista), olen kuin olenkin saanut kokoon toimintasuunnitelman nimeltä "Hankitaan riittävästi opintopisteitä siltä varalta, että Kela muistaa kirjeellä."

Koska monet kiinnostavat kurssit ovat tältä periodilta jo loppumaisillaan ja uusia ei turhan tiuhaan ole alkamassa (...ja koska myös olen äärettömän laiska käymään luennoilla. En ymmärrä, miksi ihmeessä luentoja ei voitaisi videoida ja asettaa opiskelijoiden saataville, kuten joitakin TTY:n opetustilaisuuksia kyseisen lafkan opiskelijoille, sopisi kaltaiselleni teknologiaihkuttajalle paremmin kuin hyvin), keskittyy suunnitelmani järjestelmällisiin kirjatentteihin. Mukaan mahtuu niin kulttuuriantropologiaa kuin filosofiaakin. Varsinainen sivuaine on edelleen näin kolmannen vuoden alussa päättämättä. Ehkä musta vielä kuitenkin saatais humanistihippi yhteiskuntahörhön sijaan?

Tarkoitukseni oli eilen lähteä reippaana lainaamaan tarvitsemiani kirjoja, mutta siinä kohtaa kun olin lopulta päättänyt mitä oikeastaan tarvitsen juuri nyt, tikitteli kello jo kohti iltakahvia, ja iltakahvin jälkeen oli jo liian myöhäistä. Tuli sentään päivän asu kuvattua kaikessa mentaalisolmuilussa. Lukion opo sanoi joskus muinaishistoriassa, että lukion kurssitarjottimen suunnittelu menee lukion pääsykokeesta, samaa ideaa olisi ehkä ollut syytä soveltaa myös akateemisissa pääsykokeissa.

Vaatteiksi kaivelin vaihteeksi erikoisimmat farkkuni (erikoisuutta pällisteltiin tarkemmin tässä postauksessa, ja voi spagettihirviö noita alkukesän aikaisia hiuksia >_<), suloisimman t-paitani ja toistaiseksi kestävimmät kenkäni. Ovat palvelleet jo kaksi talvea, ja ainoastaan kerran on korkolaput vaihdettu. Priimaa tavaraa.
Farkut - Tiger of Sweden, farkkuliivi ja vyö - second hand, t-paita - Moomin (Only), kello - Axcent, kengät - Bronx


P.s. Iiiiih, American Apparel -tilaukseni tuli tänään, pitääkin hypätä kuvailemaan näitä täydellisyyksiä! ^^


Mistä on pieni Heijastuspinta tehty

Näin siis on Heijastuspinta ottanut askeleen suuntaan X ja uudistunut ilmeeltään. Taustaväri on tummanharmaa (on se), blogitekstien pohja valkoinen ja tehostevärinä toimii vaaleanpunainen. Yläoikealla komeilee tämän hetken suosikkiasu tai -kuva, se vaihtunee vielä tarkemmin määrittelemättömän ajan välein. Kuvan vieressä ovat kuvaustekstit. Taustalla kiemurtelee pari Hawksmontin vapailla brusheilla tehtyä kasvillisuuskiemuraa, jotka hehkuvat vaaleanpunaista väriä.

Kuten mainitsinkin, olen suunnitellut ulkoasua viikkokaupalla. Ensimmäiset luonnokset tein jo kesällä, ja suunnitelmat ovat ehtineet muuttua moneen kertaan. Eniten päänvaivaa tuotti banneriosion ideointi ja toteutus - on yllättävän pitkällinen prosessi kehittää jotakin omaa silmää miellyttävää, mutta samalla toimivaa ratkaisua ilman selkeää visiota siitä, mitä haluaa. Selvää oli vain se, että tekstipohja on valkoinen, kaksipalstainen ja sivupalkki sijoittuu oikealle. No okei, selvää oli myös se, että tekstipohjan ja sivupalkin mittasuhteet saavat säilyä - riittävän leveä tekstipohja antaa kuville enemmän toiminnanvaraa kuin kapea.

Ulkoasussa yksinkertaisuus höystettynä muutamilla harkituilla yksityiskohdilla muodostui kantavaksi ideaksi. Lopputulos on jopa niin yksinkertainen, että on lähes uskomatonta, miten paljon aikaa sen suunnitteluun on tullut käytettyä.

Pähkäillessäni oman blogi-ilmeeni muodostamista selailin lukuisia blogeja ja designlistauksia. Hain innoitusta skräppäysblogeista, erityisesti Inspiroidu-blogin selailu oli inspiroivaa, vaikka en lopulta päätynytkään sitä kautta saamaani sommitteluratkaisuun. Erityisen paljon tulin tuijotelleeksi Mashablen artikkelia 50 More Beautiful Blogger Templates. Myös Smashing Magazinen 45 Excellent Blog Designs ja 30 More Excellent Blog Designs antoivat ajatuksia värimaailmasta ja varsinkin bannerigrafiikoiden erilaisista mahdollisuuksista. En halunnut perinteistä, laatikon mallista banneria, vaan jotain ovelaa.

Myös kanssablogaajieni blogeja tuijotin Sillä Silmällä, osansa kyttäyksestäni sai varmasti jokainen blogi, johon olen koskaan törmännyt, mutta erityistä huomiotani saivat niin Heidi (sivupalkki nousee hauskasti eri tasolle kuin tekstikenttä), Nomppa (jännittävät bannerit), Ia (omaperäisyyttä suorastaan henkivä blogimalli), kuin Honey Junkiekin, jonka vaaleapunainen linkkiväri teksteissä ja sivupalkissa lämmitti syvästi kuin Filippa K:n villatunika. Erilaisuuden tuskissa pohdin pitkään sitä, pitäisikö vaikka väen vängällä yrittää mieltyä johonkin toiseen väriin, mutta surffattuani totesin, ettei vaaleanpunainen yhdistettynä tummaan väriin ja valkoiseen ole niin uniikki yhdistelmä, etteikö sitä voisi käyttää senkin uhalla, että joku syyttää matkimisesta. Onhan hengentuotokseni lopulta muutenkin yhdistelmä eri lähteistä apinoituja ideoita.

Koska monimutkaisin koodirakenne, jonka osaan luoda, liittyy kuviin ja niiden linkitykseen, pestasin poikaystävän naputtelemaan Gimpillä vääntämäni ideat käytännöksi. Pitkään sain vinkua, mutta se osoittautui lopulta hyväksi asiaksi, ilman vitkuttelua olisin ehkä tyytynyt astetta kömpelömpään banneriratkaisuun. Ajatukset kääntyivät koodiksi joissakin tunneissa yöllä ja seuranneena päivänä. Väkertelyä helpotti huomattavasti se, että Bloggerin omaa Minima-mallia oli helppo käyttää pohjana ja tehdä siihen tarvittavat muutokset. Minima sai myös sanella sen, miltä sivupalkki näyttää.

Kun fontteja, otsikoiden kokoa ja asettelua ja vähän kaikkea muutakin oli riittävästi säädetty ja grafiikkoja juoksetettu optimointifilttereiden läpi silmät sirissä pikselimössöä kytäten, saatoin aloittaa meditaatiovaiheen, jonka tarkoitus oli tuijottaa ulkoasua testiblogissa riittävän pitkään, jotta kaikki mikä on huonosti, hioutuisi pois.

Pidän lopputulosta onnistuneena. Erityisen mukavaa on se, että tämä vastaa makumieltymyksiäni paremmin kuin entinen ulkoasu, jonka Tolkien-vibat olivat toki erittäin kivoja, mutta silti jonkun verran off-topic. Onhan se myös hieno tunne ajatella, että ulkoasua on voinut itse ideoida ja grafiikoiden osalta toteuttaakin merkittävissä määrin. Uuden ulkoasun vahvuutena on myös helppo muokattavuus - värejä ja bannerigrafiikkaa on suhteellisen yksinkertaista muuttaa, ja mielessäni siintääkin jo ideoita taustavärin asteittaisesta vaalentamisesta kevättä kohti, ja joulun tienoilla blogia voikin koristella hohtavin lumihiutalein. Koko bannerin konseptin voi senkin laittaa hyvin helposti remonttiin, ei muuta kuin uutta kuvaa tilalle.

Siinä mielessä puhisen suoranaista ylpeyttä lapsukaistani kohtaan, etten ole pitänyt itseäni kovinkaan visuaalisesti luovana, ideoita pursuilevana ihmisenä, kuviksennumeroni pyöri aina jossain seiskan ja kasin tietämillä, ja oikeastaan vasta valokuvauksen ja kuvanmuokkauksen myötä olen alkanut osoittaa joitakin taiteellisia ja muka-taiteellisia piirteitä. Toivottavasti en kyllästy lapsukaiseeni nyt ihan heti, kun olen viimein saanut sen pitkällisen kypsyttelyn jälkeen valmiiksi.

Nostalgiahuuma taitaa olla vielä hieman aikaista tässä vaiheessa, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa voi kaihoisin mielin tuijotella tätäkin kuvaa, jonka saa muuten klikattua isommaksi:


Rakentavia kehitysehdotuksia saa ja on toivottavaa heitellä. Makuasioista en ala tinkimään, mutta esimerkiksi luettavuutta ja käytettävyyttä parannan mielelläni.

29.9.2008

Heijastuspinta luo nahkansa

Täten ilmoitettakoon juhlallisesti ja virallisesti, että Heijastuspinta uudistuu ulkoasultaan. Muutosta on suunniteltu ja pitkällisesti valmisteltu viikkoja ja kuukausia, ja se saatetaan toimeenpantavaksi vuorokauden aikana. Muutoksen tarkoituksena on saattaa kyseessä olevan blogin ulkoasu vastaamaan paremmin sisällöstä vastuussa olevan persoonaa ja makua.

Uudessa ulkoasussa on tuleva olemaan tummia värejä, vaaleita värejä ja vaaleanpunaista. Hempeästä korosteväristä huolimatta tehtäkööt kansan tietäväksi, että sokerista päähäntaputtelukerhoa ei olla valmistelemassa nyt eikä tulevaisuudessa.

Täten myös huomautettakoon, että Heijastuspinnan linja, juttuaiheet tahi muut sisällölliset seikat eivät tule tämän takia muuttumaan, normaali kehitys se sijaan on normaalia.

Tämä ilmoitusteksti on hätäännyksen ja ylimääräisen hämmennyksen estämiseksi kirjoitettu, ja se on suoritettu mukahauskalla ja virkamiestyylisellä kapulakielellä.

Allekirjoitus: Allekirjoittaneen allekirjoitus

Bongaussarjaa, osa 9

Liikuttavia tatuointeja

Poliittisen satiirin ja kaunistelemattoman puheen sekä stand-up komiikan ystävän sydän pakahtuu liikutuksesta, kun tämä törmää George Carlin -tatuointiin. Jos joltain on mennyt ohi, niin Carlinista olen puhunut ennenkin näissä postauksissa.

Scifiharrastajan ja panikointiin taipuvaisen mieltä taas lämmittää Don't panic -tatuointi, joka on viittaus Douglas Adamsin legendaariseen kirjaan Linnunradan käsikirja liftareille. Tatuoinnin ottajalle teksti on konkreettinen muistutus pitää pää kylmänä, ja samaa funktiota ajamaan voisin itsekin hakkauttaa ohjeen ihooni, joskin käteen ja ilman kiekuroita.

Sisäisen romantikon kurkkuun nostaa palan kokoelma tatuointeja, joita parit ovat ottaneet hääpäivänsä kunniaksi tai muuten sitoutumista osoittaakseen. Suurin osa näistä ei edes ole aiheeltaan imeliä tai ylisokerisia, joten yliannostusta ei pääse syntymään, joskin teko jo itsessään jossain määrin sokerinen onkin.

EDIT 29. 9. klo 23.57 Vzio heitti kommenttilootaan erinomaisen linkin The Loomin Science Tattoo Emporium -sivulle. Nimensä mukaisesti sivulla esitellään tiedeaiheisia tatuointeja. Erittäin mielenkiintoista matskua.


Uskomatontako?

Miljoona suomalaista ei kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon, tiedottaa Tampereen Vapaa-ajattelijat ry ylläpitämällään eroakirkosta.fi -sivustolla. Lukua nostavat tilastointihetkellä vielä kastamattomat vauvat (84% vauvoista päätyy kastettavaksi), joten varsinainen luku jää vielä toistaiseksi alle miljoonaan. Kirkkoonkuulumattomista suurin osa, noin 830 000 ihmistä, ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, vähemmistöuskontoihin kuuluu noin 70 000 ihmistä, ortodoksiseen kirkkoon noin 60 000 ja helluntaiseurakuntaan noin 50 000 ihmistä.

Suomessa oli Väestörekisterikeskuksen mukaan heinäkuun lopussa noin 5,3 miljoonaa asukasta.


Parodiaa Katy Perryn biisin avulla

Wow-kilta Dirt Dogsin jäsenet ovat väsänneet hauskan machiniman ja pistäneet uusiksi Katy Perryn kappaleen I kissed a girl. Tällä kertaa lauletaankin gnome warlockista, joka haluaa olla taistelun etulinjassa. Tässä siis Tanked a boss:




P.s. Muistakaa myös Mintun maanantaiarvonta!

28.9.2008

Savua erinnäisistä rei'istä ja korkealentoisia elämänohjeita

Olen naurettavan helposti provosoitavissa. Ohimoni saa tykyttämään helposti möläyttelemällä mielipiteitä, joita selkeästi ei ihan ole mietitty loppuun asti, tai muuten vaan perseilemällä epäloogisilla väittämillä tai tekopyhällä toiminnalla. Odotan innokkaasti sitä, että kasvan moisesta idiotismista yli ja opin sivuuttamaan nämä möläytykset. Maailmasta ei ajattelemattomuus ihan heti lopu, se on varmaa, joten kummoisempi reagoiminen on lähinnä energian tuhlausta, oli kyse sitten kuvitelma sensuurin pelastavasta voimasta yhteiskunnassa tai pukeutumissääntöjä ja tyylimuotteja palvovien tapauksessa muiden ihmisten ivaamisesta samalla, kun itse itketään ilkeilevistä anonyymeistä ja ulkonäköpaineista.

Niin makaa kuin petaa, molemmissa tapauksissa. Käännettynä ympäri asetelmasta saadaan Gandhin lausuma elämänviisaus: Sinun tulee itse olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa. Neuvo on erinomainen siitäkin huolimatta, että välillä sen noudattaminen on vaikeaa varsinkin minunlaisilleni höyrypäille. Vaan yrittäkäämme. Toinen hyvä neuvo on muuan Jeesus Nasaretilaisen opetus: Tee toisille niinkuin haluat itsellesi tehtävän. Toisen asemaan asettuminen voi vaikuttaa hyvinkin paljon omaan toimintaan.

Edellisen kerran alla olevan kuvan pejpeihin on pukeuduttu täällä. Niistä on luultavasti tullut viralliset provopökäni - jos näette minut näissä, olen luultavasti nielaissut jonkinlaisen koukun kuin pahaa-aavistamaton ahven konsanaan. Todennäköisesti provopökät yhdistyvät kiihkeätempoiseen askellukseen ja savun nousemiseen korvista. Onneksi on vielä aikaa kasvaa. Jotkut kun eivät tajua edes seitsemänkymppisinä, että voisivat olla kypsempiä kuin parikymppiset *krhm- yks teini-iän ja varhaisaikuisuuden välille jymähtänyt sukulaisnainen -krhm*.

Farkut - Diesel, t-paita - Carlings, neuletakki - Filippa K, kengät - Global Essentials


P.s. Nams, eilen tehtiin tortilloja. Sisälmykseksi tungettiin jo bravuuriksi muodostunutta kana- ja kasviswokkia jalapenojen, juuston ja salaatin siivittämänä. Velkopopovickyn vaaleasta Kozel-oluesta on myös muodostumassa uusi suosikkini.

Tupla-P.s. Bongasin Lisaplace-blogista mitä ihkuimman maiharihenkisen Vagabond-parin. Pakkomielteitä senkun kertyy. Nämä olisivat niinkuin Aeryn Sunin avaruusalusoleilukengät siinä, missä hurjat kumpparini olisivat kuukävelyjä varten. Väritykseltään mustat Muscat-kengät myös Vagabondin sivuilla.


27.9.2008

Raitasukat

Viimeisimmän kammotuskohtauksen jälkeen voi huokaista helpotuksesta ja palata astetta normaalimpaan päiväjärjestykseen.

Tätä asua innoitti mm. jossain naapurissa saksofonilla jazzia soittava pelimanni, myös perjantai-illan huuma ja sukkalaatikosta tehty löytö. Ehkä alankin rohmuamaan itselleni mielikuvituksellisia ylipolvensukkia ja kääriydyn talvella niihin. Ainakin nämä color block -yksilöt ovat aika päheät.

Viimeisimmän oikean asun jälkeen tämä tuntui ensialkuun kaiken asiallisen ja hillityn vastakohdalta, ja hetken tunsin katselevani peilistä jotain raitasukkaernuteiniä. No toisaalta, onhan sitä koko elämä aikaa näyttää kypsältä ja asialliselta. Viikonloppuja hei!

T-paita - Zara, leggingsit - Norlyn, ylipolvensukat - Gina Tricot, hattu - second hand, kengät - Global Essentials


Haaste: kolme uutta catwalk-trendiä

Sain Moumoulta vallan hauskan haasteen, pitäisi nimittäin viritellä mielikuvituksen syövereistä vähintään kolme uutta catwalk-trendiä ja haastaa sitten kolme ihmistä tekemään sama.

Mielikuvituksen köyhyydessä päätin soveltaa jo olemassaolevia vouhotuksia ja viedä ne yli uusiin sfääreihin. Lopputulos on jotain hykerryttävän hullua ja lukijoissa epäilemättä myötähäpeän tunteita aiheuttavaa. Vaan ei itseään kannata liian vakavasti ottaakaan.


Trendi 1: Vyö päässä

Vöitä on sovellettu jo lantiolla, vyötäröllä, jalan ympärillä ja peräti tissien päällä - on siis aika ottaa seuraava askel ja asetella vyö pään ympärille. Samalla tulee kehitettyä ohuiden hippipantojen rankempi versio. Vyössä kannattaa olla joko todella paljon reikiä, tai sitten vyön materiaalin sellainen, että soljen voi huitaista vyön läpi ja kiinni. Mikäli vyö on riittävän pitkä ja ohut, voi sen myös solmia huolettomasti umpisolmuun tai näperrellä kauniin rusetin. Vyö pysyy parhaiten päässä silloin, kun vyön painavin kohta, useimmiten solki, on niskassa.


Trendi 2: Paita leggingsien sisällä

Kavahatakaa, se on totta! Leggingsejä on jo käytetty hetken housunkorvikkeina. Seuraava askel on tunkea näihin housunkorvikkeisiin paidan helma sisälle, vähän samaan tapaan kuin muutama vuosi sitten vedettiin sukat farkkujen lahkeiden päälle ja paitaa tungetaan nyt korkeavyötäröisiin farkkuihin.


Trendi 3: Gigantic size -clothing

Jos oversize-vaatteet ovat nyt inessä, niin eihän tästä voida mennä kuin vielä suurempaan: seuraava askel on tietysti gigantic-size. Helpoiten trendiä toteuttaa nappaamalla itseä suurikokoisemman poikaystävän, isän tai naapurinsedän takin, ne näyttävät päällä sopivan giganttisilta.

Ekstrana ennustan Marimekon raitapaitojen yleistä paluuta.

Ylläolevassa kuvassa myös kaksi aiempaa trendiä yhdistettynä. Lopputulos saattaa näyttää silmään varsin karsealta, mutta kyllähän me kaikki tiedämme mitä mieltä me kaikki olimme pillifarkuista ja sittemmin korkeavyötäröisistä farkuista, ennenkuin rakastuimme niihin.

Haastan omia trendejä keksimään Nelliinan, Puukkohupparitytöt ja Desthean.

26.9.2008

Yksin kotona

Miten hyödyntää aikaansa silloin, kun poikaystävä on työmatkalla, ja kämpän ainoat äänet ovat telkkari ja oma itse, joka puhuu ääneen?

Jos katselisimme merkittävästi erilaisia ohjelmia, juhlisin television vapautumista. Vaan koska seuraamme molemmat Sairaalaa, Idolsia, Housea ja Dexteriä torstaisin, ei paljoa juhlimista ole. Jos taas kehtaisin piereskellä vain vessassa, käyttäisin tilaisuutta hyväkseni ja päryyttelisin koko yksiön täydeltä metaanikaasuja. Olemme kuitenkin sen verran joko vapautuneita tai juntteja, ettei hajuja ja ääniä säästellä, joten ei iloa tästäkään. Siivoaminen olisi aina hyvä ratkaisu, kun nyt kerran on kymmeniä kiloja vähemmän massaa pyörimässä nurkissa, mutta toisaalta järjestystäkin syntyy yhteistuumin paremmin kuin yksin järjestellessä.

Olemmeko näin synkronoitu pari? Mahdollisesti, mutta ainakin itsekseen ääneen puhelu tuntuu yksin ollessa vähemmän tyhmältä kuin ihmisten seurassa. Päätin myös herkutella Stockmann Mealsin pekingin kana -aterialla, kerrankin on edes kohtuullinen tekosyy hylätä halpa, kotitekoinen ruoka.

Muistan lapsuudesta, miten mummua pelotti maaseudun omakotitalossa silloin, kun vaari oli yötä pois kotoa. Kerrostalon kolmannessa kerroksessa tuskin on ikkunan kautta sisään murtautuvia hiippareita, ja todennäköisyys joutua hämäräheikkien puhalluskohteeksi oven kautta on häviävän pieni. Mummun pelko tarttui pienenä usein minuunkin, ja yksinolosta tuli lähes ahdistavaa. Nyt kun ympäristö on eri, ahdistavuuskin on kaikonnut. On mukavaa, kun ei tarvitse pelätä kotona.

Eilen pukeuduin kahteen rakkaimpaani. Neuletakki ja lateksileggarit ovat yhdessä raju, mutta silti hillitty kokonaisuus.

Neuletakki - Filippa K, t-paita ja vyö - Gina Tricot, leggingsit - Ida Sjöstedt, kengät - Global Essentials


25.9.2008

Hyviä kirjoja ja syksyisiä lehtiä

Sitä sitten kiusataan tuistaan jo muutenkin taistelevaa entisestään. Neljä opintopistettä luvannut luentokurssi siirtyi tyystin keväälle ja syksyn opintopistevaatimukset nousivat Tampereen yliopistossa viime vuodesta, joten tulevista kuukausista tulikin kertaheitolla aavistuksen stressaavampia. Tyhmästä päästä kärsii ainakin vatsa, mutta ehkä jotain on vielä tehtävissä harrastamalla kirjatenttejä.

Onneksi luen tenttikirjoja nopeammin kuin romaaneja, nimimerkillä kesällä aloitettu Dyyni on edelleen pahasti kesken. On muuten eräs parhaita lukemiani kirjoja, ekstraplussat scifiaiheesta. Muita loistavia kirjoja, joihin olen luku-urani aikana törmännyt ovat The Time Traveller's Wife, 1984, joka muuten minusta ihan jokaisen tulisi lukea, Taru Sormusten Herrasta, Coraline, Ennen päivänlaskua ei voi (jonka juuri tajusin sijoittuvan Tampereelle), Tuntematon sotilas ja Kotona maailmankaikkeudessa. Myös Neil Gaimainin, saman miehen, joka kirjoitti Coralinen, Sandman-sarjakuvat ovat erinomaista luettavaa. Keräilysarjastani puuttuu vielä noin puolet albumeista. Blogaamiseenkin kuluvan ajanhäivän voisi kieltämättä käyttää tenttilukemiseen.

Vaan elämässä on muutakin kuin opiskelustressi, esimerkiksi syksyn leudoista ja värikkäistä päivistä nauttiminen (ennen koleaa, rännäntäyteistä, pimeää ja masentavaa talvea). Poikkiskin suostui eilen muutaman kuvan ulkona ottamaan.



"Kansallisromantiikkaa koivupuun katveessa", "Pään vallannut eksoottinen eläin" sekä "Etukeno". Näin nimeäisin kuvat, jos ne olisivat näytillä galleriassa.
Neuletakki - Filippa K, pitkä paita - Lindex, leggingsit - Norlyn, kengät - Global Essentials, vyö - Pieces


24.9.2008

Pelkoa Pohjanmaalta

Eilisen tapahtumat Kauhajoella pysäyttivät, taas. Jokohan kahden kouluampumistragedian jälkeen alkaa löytyä päättäjiltä rahaa nuorten mielenterveystyöhön - halua tiukentaa aselakeja ilmeisesti ainakin on. Tulevat kuntavaalit ovatkin hyvä hetki vaikuttaa asioihin ja äänestää sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita viemään muutosta eteenpäin.

Keskustelufoorumit tulvivat jälleen mitä erilaisimmista ehdotuksista väkivaltaisuuksien syiksi, syytteiden kohteeksi pääsevät tuttuun (ja aiheettomaan) tapaansa paitsi Internet, elokuvat, pelit ja hevimusiikki, myös pätkätyöt, homoseksuaalien hyväksyntä yhteiskunnalta, Big Brother ja käytösnumeroiden poistaminen koulutodistuksista (mistä erityisesti olisikin ollut apua, ampujahan oli rauhallinen ja sosiaalinen). Selvää on ehdottomasti se, että nuoret voivat pahoin ja tarvitsevat apua.

LISÄYS: Tässä kun lueskelee asiantuntijalausuntoja ja sitä, mikä kouluampujia yhdistää noin yleisesti, niin sieltä nousee sellaisia asioita kuin pettymys itseen, ympärillä oleviin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kaikkia ei ole kiusattu, mutta ampujat ovat vihanneet ihmisiä. Mikä synnyttää tätä vihaa, mikä aiheuttaa näitä kokonaisvaltaisia pettymyksen tunteita? Miten näitä voidaan ehkäistä, miten voidaan ehkäistä ihmisvihaa? Helppoja vastauksia ei ole, ja ongelmat lienevät syvällä yhteiskunnassamme ja omassa ajattelumaailmassamme. Välitämmekö tarpeeksi muista?

Vaikka koulusurmia on vuoden sisällä ollut kaksi ja maailmalta kantautuu uutisia muista vastaavista tapauksista, ei silti kannata menettää toivoa. Sata vuotta sitten nuoret Suomessa tekivät nykyistä paljon enemmän henkirikoksia, eikä suurin osa nuorisosta ole lainkaan läpeensä mätää. Turvattomuuden tunteelle ei saa antaa sijaa, vaikka se alituiseen tuntuukin kyseenalaisena olevan. Pelko on lopulta ihmisen pahin vihollinen, niin yksilön kuin kansankin kohdalla. Ei välttämättä tiedä, kuka on valmis tuota pelkoa hyödyntämään.


"FEAR" - springhill2008 Flickr.comissa tällä lisenssillä


Surunvalittelut kaikille läheisiä menettäneille ja voimia ihan jokaiselle.


23.9.2008

Juttua väännetään vaikka tiskiharjasta

Kuinka monella eri tavalla voi samaan paitaan pukeutua? Monkin pitkä puhelinteeppari on nähty jo aika monta kertaa aavistuksen erilaisissa asukokonaisuuksissa. (Taitava osaa käyttää ylävasemmalla olevaa hakulootaa ja etsiä hakusanalla "Monki".)


Jee, mulla on ääni! Pahin yskä ja käheys ovat tipotiessään ja olo on lähes mainio. Vaan illalla tilalle tuli päänsärky, joka epäilemättä johtui koko päivän vallinneesta heikosta ravitsemustilanteesta ja kokopäiväisestä konejumituksesta. Siis totta kai sitä pitää lukita hartiat yhteen asentoon ja unohtaa syödä, jos on väsättävänä ohjeiden mukaisia juttunäytteitä työhakemukseen. Sitä välillä toivoi, että olisi tullut käytyä hakemassa halpaa saksalaista mallasjuomaa Lidlistä.

Tuli tehtyä tuossa viikonloppuna tilaus American Apparelilta. Nyt sitten vain odotellaan ja jänskätään millaisella aikataululla paketti pääsee perille asti. Paketista odotettavasti putkahtaa pari mustaa mekontapaista. Mukanokkelasti voisi heittää hörönaurun saattelemana vitsin, ettäpä toivottavasti ei sentään laatikosta loikkaa mustaleskiä, kuten naapurissa Ruotsissa on käynyt mielenkiintoisin seurauksin. Hrrh.

Nuhakuumeen ymmärrettävänä sivutuotteena painoni putosi pari kiloa. Ihan jännittävää, jeejee, mutta miksei tavaraa olisi voinut kadota vatsan sijasta vaikka jostain tyyliin takareisistä, ei mun mahassa mitään vikaa ollu >_<. Nähtäväksi jää millaisella aikataululla menetetyt kilot palaavat, sikäli kun olen saanut ruokahaluni takaisin. Ehkä Domino-lakon ansiosta kilot pysyvätkin poissa? Jessus, alanko kehittää itselleni jo grammatarkkailuun perustuvaa syömishäiriötä - ei käy, Dominoita tänne nyt ja sassiin. No okei, vohvelikeksitkin kelpaavat.

Jo osaa paita laskeutua kivasti ja verhota. Kengät näyttävät lähes kiilakorkoisilta, tässäkö uusi aihe haaveilulle? Vaan onko allekirjoittaneella aina ollut noin norja selkä?


Eiköhän se tämä selkeästi ole tämän hetken lemppariteeppari, varsinainen kesähitti Tukholman reissulta.
T-paita - Monki, farkut - Lee (lahja itselle pari vuotta sitten, kun aloitin opiskelut Lipastolla, ovat muuten ekat pillifarkkuni koskaan), kengät - Global Essentials


P.s. Pihisen tällä hetkellä kateudesta Honey Junkielle tämän reissusta Tukholmaan ja erityisesti mekko- ja vyölöydöistä. Coldplaysta ei niin väliä, mutta voi, kun olisin ollut aiemmin kesällä innostunut Filippa K:sta. Valikoima olisi luultavasti ollut hippasen parempi kuin Suomessa, Tampereesta puhumattakaan. Ei ole helppoa pakkomielteisen elämä.


22.9.2008

Nahkalääh

Nahka on *teinisydän*

Olen niin hurahtanut vaatteissa nahkaan, mustaan ja vetoketjuihin, että unelmieni hääpukukin on vaihtunut loisteliaasta iltapuvusta napakkaan ja lyhythelmaiseen nahkamekkoon. Muutama vetoketju siellä täällä ei tekisi sekään pahaa. Juhlapaikalle (joka olisi samalla myös vihkipaikka) saavuttaisiin moottoripyörällä ja menuun kuuluisi tortilloista, tacoista ja nachoista notkuva seisova pöytä. Siinä tähän mennessä ainoat todelliset haavekuvat, joita olen ehtinyt muodostaa. Vaikka avioliittoa ei tulisikaan, voisi silti järkätä isot bileet näillä mausteilla.

Ilmeisesti H&M:llä on viime talvena ainakin josssain päin maailmaa ollut valikoimassa tämä nahkamekko. Vielä lähempänä täydellisyyttä on tämä Marks & Spencerin mekko, jota myös Victoria Beckham on käyttänyt, joskaan ei hääpukuna. Merkin tämän syksyn mallistossa on toisaalta myös hihaton, taskuilla varustettu nahkiaisunelma, HMM.


T-paita - Only, nahkahame - Lindex, ketjuvyö - second hand


P.s. Jeah, kulttuuriantropologian tentti meni läpi peräti kolmosen arvosanalla. Ja pisteitä ropisee. Tätähän vois lueskella pari kurssia perusteita pitemmällekin.

21.9.2008

Eläviä ja kuolleita

Syksyn harmaudessa piristää kirjava ja värikäs mekko. Yhdistettynä mustaan ja erityisesti nahkatakkiin, lopputulos on söpöllä tavalla raju. Jostain syystä mieleen tulevat autot, kisat ja autokisat. Jotain tekemistä eilisen Konna ja Koukku -elokuvan kanssa?


Mekko ja takki - H&M, vyö - second hand, t-paita - Filippa K, farkkuleggingsit - Pieces, kengät - Global Essentials


Kuume on väistynyt, mutta tilalle on äkännyt armoton räkätauti ja yskä. Käheyden mielenkiintoisena sivutuotteena voi ainakin uskottavasti imitoida Bonnie Tyleria. Sen sijaan mummuni päässee vihdoin tupakkayskästä, on saanut mokoma lopetettua vuosikymmenien sauhuttelun jälkeen. Kertomuksensa mukaan mennessään sairaalaan osastolle ihokokeita varten hän vain yksinkertaisesti lopetti, eikä kuulemma ole edes tehnyt yhtään mieli sauhutella. Tosin muutamaa päivää myöhemmin mummu oli pelännyt ahdistavan olon seurauksena saavansa infarktin ja hakeutui yöhoitajan luo, joka ystävällisesti antoi tälle nikotiinipastillin. Jos ei mieli halua, niin sitten kroppa haluaa. Mummulle fyysiset vieroitusoireet tulivat täytenä yllätyksenä.

Ei jotain hyvää, jos ei jotain ikävääkin. Poikkiksen äidin kissoista toinen, Siiri, karkasi joitakin viikkoja sitten viettämään villiä ulkoelämää, ja oli toistuvasti kiinniottajiaan ovelampi karkuri. Siiri saatiin vihdoin kiinni, mutta villikissan elämällä oli hintansa, ja Siiri jouduttiin huonokuntoisena lopettamaan. On kuitenkin jossain määrin lohduttavaa ajatella, että jo aikaisemminkin terassilla fiilistelystä pitänyt Siiri pääsi kokemaan jotakin jännittävää ja elämään kuin rokkitähti - vain hetken, mutta sitäkin vauhdikkaammin. Munuaisongelmista kärsinyt katti olisi sisätiloissa saattanut elää vielä vuosia, mutta Siiri selkeästi teki valintansa siinä määrin, kuin nyt kissa voi valinnan tehdä. Siskonsa Saara voi edelleen hyvin kypsässä 11-12 vuoden iässä ja pelkää edelleen ulkoilmaa.




Villi ja vapaa?


20.9.2008

Huteraa sensuuria, turhaa sensuuria

Tassu pystyyn se, joka ei muka tiedä mitä punaisen lapun alla on


Surkeaa sensuuria on valtavasti ja lähes kaikissa medioissa. Big Brother täyttyy piippauksista, ihan kuin kukaan ei ymmärtäisi, että nyt tässä kiroillaan. Nettiartikkeleissa jätetään kirosanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain rauhaan ja täytetään sanan keskusta tähdillä, ettei varmasti jää kenellekään epäselväksi, että nyt on kiroiltu näillä ja näillä sanoilla, mutta ei hätää, kyllä meillä tähtiä riittää. Ulkomailla BB:ssa sensuuria kohtaisivat myös nännit, mutta Suomessa maitorauhaset on jätetty rauhaan ja suihkukäyntejä voi peräti katsella maksusta kännykällään. Vittua ei siis saisi sanoa, mutta vitun tirkistely on ihan ok. Myös peniksen näkeminen on BB:ssä ihan jees, paitsi siis jos penis sattuu olemaan tietyssä kulmassa kohti taivaita.

Linjaus on kiinnostava ja lähentelee lievästi jenkkiläistä kaksinaismoralismia, jossa kirosanat, tissit ja karvakolmiot saavat pikselimössöä päälleen (kyllä, jopa kirosanoja ääntävät suut), mutta silmitön väkivalta verukkeella kuin verukkeella on ihan jees. Kaikella tällä tietysti väitetään suojeltavan lapsia huonoilta vaikutuksilta. Logiikka ei ilmeisesti ole ohjelmantuottajien ja kukkahattutätien vahvimpia osa-alueita. Valitettavasti tämä korvien välisen tilan tyhjenemissyndrooma etenee kiihtyvällä vauhdilla kohti Suomea.

Vaan mitä tahansa lapsien puolesta, eiks je. Kullannuput tunnetusti eivät kirosanoja kuule missään muualla kuin televisiossa, eivätkä täten tiedä mitä se fu-BEEP tai per-BEEEP-e oikeasti tarkoittaa. Kaipa tämän takia kannattaa kiinnittää muutamiin sanoihin erityishuomiota oikein äänimerkein, alleviivata kielenkäyttöä, jota useimmat harrastavat joka tapauksessa ja häiritä katsojia alituisella piippauksella sekä sotkea kuva pikselipalikoilla. Katsokaa lapset, Suomi suomettuu taas.

Hyvin te vedätte, tekopyhät p****t


Jopa lapsen paras on sensuroinnin kohdalla kyseenalainen peruste sensuroida tai kieltää asioita, sikäli kun televisioväkivallan ja videopelien väkivaltaistavaa vaikutusta ei sitäkään ole tähän mennessä kyetty osoittamaan. Jenkkilässä kirosanapolitiikka jopa sallii yhden tai kaksi kirosanaa (Suomessa minkäänlaista politiikkaa ei oikeasti ole), joten nyt liikutaan aika heikoilla hangilla. Perhe, ystävät ja muu lähipiiri joka tapauksessa vaikuttanevat merkittävästi kiroiluun tai kiroilemattomuuteen, ja jos perheen kullannuppu alkaa laukomaan ärräpäitä, sietäisikin syytä luoda vihaisia katseita televisioon päin silloin, kun elävien kuvien laatikko on kiinni. Mieluusti vielä niin läheltä, että voi nähdä oman heijastuksensa.

Ja toisaalta, kuka antaa perheen pienimpien katsella myöhään illalla tulevaa ohjelmaa, jossa juoruillaan muiden selän takana, ryypätään ja rellestetään, heitetään huonoja vitsejä ja juoruillaan vähän lisää, eli toisin sanoen ollaan tavallisia ihmisiä kaikessa asiaintilan karuudessa? Eikö lätkäistä vaan se ikärajahuomautus ohjelmatietoihin ja nautita sohvalla piereskellen suomalaisesta ja ulkomaisesta kulttuurista sellaisena kuin se on ja kasvateta itse omalla vastuulla ne mukulat. Isot ihmiset, sentään.

(Sitä paitsi Isoveli sensuroi vaan vitut, sen sijaan perkeleet ja helvetit saavat hivellä katsojan korvia koskemattomina.)

"Jos mä tunnen, että mua v***ttaa, niin silloin mua v***ttaa."
- Marianne Suomen Big Brother 2008:ssa


Neuletakki - Filippa K, hiekanvärinen pitkähihainen - Lindex, vyö - Gina Tricot, farkut - Diesel, kumisaappaat - Nokia, kaulakoru - Kalevala koru

Huumoripläjäys aiheen vierestä: "George Carlin on soft language":




19.9.2008

Paitaperjantai: Snake Face


Sopivasti samoihin aikoihin kun poikaystävän tilaama Metal Gear Solid 4:n erikoisversio saapui postissa (kuukausien edestakaisen nettiputiikin venkslaamisen jälkeen) mieheke pukeutuu teemaan sopivaan t-paitaan. Minäkin olen siihen läpällä joskus luikerrellut ja matkinut äijän irvistystä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan paitaan on printattu naamakuva pelisarjan päähahmosta, Snakesta. No, välillä kyseessä on klooni-Snake ja välillä alkuperäinen Snake, mutta hiippari mikä kommandoninja. Naamakuvaa ympäröi keltainen, paksu ääriviiva, itse paita on asiaankuuluvasti sammaleenvihreä ja printti on valkoista rasterikuviota. Paita on tilattu Konamistylesta.

Tiedustellessa motiiveja paidan hankkimiselle poikaystävä vastaa: "Snake on äijä. MGS on loistava pelisarja mahtavalla juonella ja tarinalla. Ei siihen ole muuta sanottavaa."

Sairaus kuvina

Selviäminen flunssan kourista on virallisesti alkanut. Eilen kuume laski niin dramaattisesti, että sitä jopa jaksoi suorittaa villakoiranäkökulman kuvasessiota flunssaisista ja päänsäryn sekaisista fiiliksistä.

Neuletakki - Filippa K, t-paita - Carlings, farkkushortsit - Only, leggingsit - Norlyn, villasukat - joko mummun tai isomummun neulomat, ei tietoa, koska molemmat ovat hukuttaneet tsiljoonana vuotena lahjapaketit villasukkiin

Oikeasti en flunssaisena haahuile farkkushortseissa, vaan pelkässä t-paidassa ja leggingseissä + pitkähihaisessa neuleessa tai vastaavassa. Muuten hyvä.

Tämän kuvaussession päätteeksi olikin hyvä jatkaa tutulla ja tyypillisellä luulosairaalla linjalla, tällä kertaa aiheena "missä menee kuumeisilta kielletyn fyysisen rasituksen raja?" Edellisiä ja osittain yhä päällä olevia hypokondrian tiloja ovat mm. allergiapelot, sydänvaivapelot ja syöpäpelot. Olisi mukava sanoa, että pelkoni selittyvät edes puoliksi lähipiirin kokemuksilla, mutta vaikka lähipiirissä onkin ollut sydänongelmia ja syöpää kuolemaksi asti, pääsyy vainoharhaisuudelleni on silti se kummallinen, korvien välissä oleva solmu, se sama, joka saa aikaan pelkotiloja ja paniikkikohtauksia. Positiivista on kuitenkin se, että järkeilemällä helpottaa moni murhe - jos stressaamisesta ei ole mistään näkökulmasta katsottuna hyötyä, ei vain ole kannattavaa stressata. Kyllä sitä vois meteoriittikin päähän tippua, eikä siinä auttaisi korkeiden stressihormonitasojen jatkuva ylläpito.


18.9.2008

Rakkaat blogit

Sain Stazzylta rakkaudentunnustuksen. Pistetään rakkautta jakoon, mitä sitä itsellään pihtaamaan.

Rakkautta ansaitsisivat monet lukuisin eri perustein, mutta jos floodaisin tämän merkin kerralla kaikelle blogikansalle, hukkuisi se piirrettyihin sydämiin. Harvat ja valikoidut blogirakkaudet siis olkoon tällä kertaa seuraavat: Honey Junkie, Nadjastrange, Ranna ja Thumbelina.

Tämän vaativan tehtävän jälkeen voikin palata kuumehoureiseen pyöriskelyyn ja tuskailla vielä englanninkurssin ainetta, jonka palautuspäivä on sattumoisin tänään, dedis puolilta päivin. Onneksi olen kohtuullisen taitava jauhamaan ulostetta vaikka sitten tikusta vaaditut parisataa sanaa.

Näin koko toissayön mafiaunia, varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että tuli katsottua Sopranosien kolmas kausi loppuun. Kuulin myös keskellä aamuyötä ääniä, jotka muistuttivat aplodeja. Pienenä minulla oli tapana nähdä kuumeunia pylväistä, jotka aggressiivisesti suurenivat ja pienenivät, lähenivät ja loittonivat.

Vaan poikkikseni on paras maailmassa. Pyysin tuomaan kaupasta jaffan ja mustikkakeiton ohella Ampparin, ja tämä kullanmuru tuokin minulle kokonaisen laatikollisen niitä. ^^ Ei vaivaa kurkkukivut tällä makeisvaliolla.

17.9.2008

Tätä tänään: Aina ei voi jaksaa

Nahkatakki - H&M, t-paita - Lindex, farkkuleggingsit - Pieces, kumisaappaat - Nokia, hattu ja laukku sekä huivin alta pilkottava farkkuliivi - second hand, kaulahuivi - Cittari


Lidl ei ansaitse nähdä kasvojani meikattuna. Ei sillä, etteikö saksalaisketju olisi erinomainen erikoisessa tarjonnassaan ja halvoissa hinnoissaan, muttei se silti ihan ole sellainen määränpää, jota varten jaksaisi laittautua, ellei sitten satu olemaan ylimääräistä energiaa ja viitseliäisyyttä. Pari vuotta taaksepäin, eikä olisi tullut kuulonkaan, että olisin ilmestynyt julkiselle paikalle ilman ripsiväriä tai edes peitevoidetta. Mieli voi muuttua.

Kaiken tämän jälkeen saan huomata olevani tulossa sittenkin kipeäksi. Kurkku oli koko eilisen kipeä, erityisesti pitkin iltaa, ja kuumekin siinä alkoi kivuta. Kenties siis tyydymme pari seuraavaa päivää pyöriskelemään sängyn pohjalla, retkottamaan nojatuolissa läppärin edessä ja arvuuttelemaan mikä tulee olemaan tilanne perjantaiaamuna, kun pitäisi olla reippaana taas luennolla.

Sitten hieman huumoria. Presidenttiehdokas John McCain, Barack Obama ja Rick Roll:



16.9.2008

Uusi luuri

Pirtsakka.

Kyllä nyt on rahaa poltettu ihan olan takaa. Tosin uuden puhelimen ostaminen on ollut suunnitelmissa ainakin viime talvesta asti, ja saatuani tietää alkuvuodesta, että Nokia tuo markkinoille söpön simpukkapuhelimen, joka on paitsi tyylikäs, myös riisuttu suurimmasta osasta turhia ominaisuuksia, joita kännyköihin tätä nykyä lisätään, ja täten hintakin on normaalia alhaisempi, tiesin kohdanneeni kohtaloni. Kun törmäsin tähän täydelliseen elämäni puhelimeen, eli Nokia 7070 Prismiin Cittarissa ruokaostoksilla, ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö se lähtisi mukaan. En odottanut vielä tapaavani kohtaloani, sikäli kun Nokian sivut kertovat puhelimen olevan edelleen Tulossa, mutta mikäs tässä.

Hintaa epelillä oli pyöreä 80 euroa, jonka kylläkin saan takaisin, koska sain syntymäpäivälahjaksi lupauksen kustantaa minulle uusi kännykkä. Jos olisin röyhkeä, olisin saattanut kuormittaa lupaajaa paiskaisemalla tiskiin Applen iPhonen.

Näppis on niiiin hieno verrattuna edellisen muovikapulani sotkuiseen ilmiasuun. Tässä muovikapulassa on tyyliä niin paljon, kuin nyt nokialaisessa kapulassa voi olla.


Teknisiä ominaisuuksia voi halukas lueskella Nokian omilta sivuilta. Sen verran voin sanoa, että kuten mainitsin, turhia ominaisuuksia ei juuri ole. Se tarkoittaa, ettei kännykästä löydy kameraa (jotka useimmiten ovat surkeita ja pikselimössöisiä kuvia tuottavia, eli jo itsessään muutenkin hyödyttömiä), radiota tai monimutkaisia tiedonsiirto-ominaisuuksia, joilla puhelintaan ainoastaan puhumiseen ja tekstaamiseen (okei, ajaa se myös herätyskellon virkaa) käyttävä meikäläinen ei tee yhtään mitään.

Aukaistuna ulkopuolella oleva sarana ei näy lainkaan, vaan puhelin näyttää tyylikkäästi käyrältä. Ovela yksityiskohta.


Täytyy vaan todeta, että tämä on kyllä ihan näköiseni kapula. Enää pitää opetella aukaisemaan kansi nopeasti yhdellä kädellä, jotta viestien ja puhelujen tarkastaminen sujuu nopeasti tilanteessa kuin tilanteessa. Tekniikkalaji tuo kännykän käsittely.

P.s. Jos joku wowittaja ei vieläkään tiennyt, niin Wrath of the Lich King -laajennus julkaistaan 13. marraskuuta. Vielä siis tuskaiset pari kuukautta minulle, ennenkuin voin palata eskapisminhuuruisiin pelitunnelmiin. En kuitenkaan taida hankkia tällä kertaa Collector's Edition -versiota, tai siis, enhän mä sitä viimeksikään hankkinut, vaan sain poikkikselta lahjaksi.


15.9.2008

Esittelyssä uusi rakastaja

Kuten jo pääsinkin vihjailemasta, löysin perjantaina Stockalta jotain älyttömän mahtavaa. Hengaillessani ympäri tavarataloa samalla, kun odottelin suutarin vaihtavan korkolappuni, tulin haahuilleeksi jälleen kerran Filippa K:n osastolle. Kuten aina, käyn järjestelmällisesti läpi neuletakkivalikoiman siinä toivossa, että rekkiin olisi mystisesti ilmestynyt koko xs oikeastaan mistä tahansa kuvaukseen sopivan tapaisesta. Kun pienintä kokoa ei taaskaan löytynyt, päätin kokeilla kokoa S (jotain, mikä sekin on pitkään puuttunut Tampereen Stockan valikoimista).

Normaalisti tuo koko on osoittautunut minulle Filkan tapauksessa liian suureksi, mutta ihme ja kumma, toisin oli nyt! Pitkä, merinovillainen neuletakki oli kyllä löysän mallinen päällä, muttei ollenkaan liian iso. Jos alkaa kovasti ketuttaa, voi aina heittää vyötärölle kiristävää. Mieleni teki alkaa hihkumaan sovituskopissa, mutta maltoin kuitenkin mieleni ja kiikutin sen sijaan takin kassalle leveä virne naamalla.

Koko loppukesän ja alkusyksyn mieltäni kalvanut unelma laatuneuletakista on siis toteutunut, vihdoin. Kolmitaskuinen napeilla varustettu ihanuus on vain... täydellinen. Tällä on sitten parasta pärjätä vähintään seuraavat viisi vuotta.

Neuletakki - Filippa K, t-paita - Gina Tricot, farkut - Vila, nilkkurit - Global Essentials


Kiitos muuten Honey Junkielle tämän nimenomaisen mallin suosittelusta, olisi saattanut mennä bongaus ihan sivusuun muuten ^^.

Viimeiseen kuvaan liittyen, hupulliset kaulaliinat ovat ehkä nerokkain keksintö sitten... jonkin muun keksinnön. Tarvitsisin ehdottomasti sellaisen. Jos joku bongaa jossain, kertokoot siitä välittömästi minulle.

Ikä ja ulkonäkö ovat muuten hassu juttu. Taannoin ladatessani bussikorttiani Stockmannin palvelupisteessä minua palvellut nuori nainen puhui minulle erittäin asiallisesti ja kirjakielisesti, en voinut olla miettimättä, antoiko bleiserini minusta hitusen tärkeämmän kuvan kuin potentiaalinen ikuisuusopiskelija. Muutama päivä sitten lähikaupan kassapoika kysyi papereita kahden oluttölkin takia. 18-vuotis syntymäpäivänäni kävin Alkossa ostamassa itselleni juhlajuotavaa, mutta papereita ei kysytty, vaikka niin kovasti olisin halunnut päästä todistamaan täysi-ikäisyyteni. Useimmiten papereita kyselevätkin korkeintaan portsarit.

Tällaisten ristiriitaisten kokemusten myötä sitä tulee välillä pohdittua minkä ikäiseksi muut arvioivat minut ulkoisen olemukseni perusteella, vaatetuksesta toki riippuen. Joskus Alkossa asioidessa tulee jopa kiusallinen olo kuvitellessani suorastaan vainoharhaisesti työntekijöiden kilpaa arvuuttelevan riittääkö ikä samalla, kun kiertelen hyllyjen välissä. No, ainakaan minulta ei ole vielä kyselty papereita ostaessani k-15 elokuvaa, toisin kuin eräältä ikäiseltäni ystävältä. Miksei, miksei! Ne on salee ne silmäpussit. Vinkki siis sille blogiini hakusanalla "kuinka näyttää 18-vuotiaalta" eksyneelle: piirrä itsellesi mehevät rinkulat silmien alle. Pröplem söölvt.

Huomenna luvassa kapulaesittely.

P.s. Big Brotherissa nähtiin eilen herkkiä hetkiä Andreaksen saadessa tietää tulevansa isäksi. Helposti tulee mieleen, että tämä oli ehkä koko ohjelman aidosti parhaita hetkiä, eikä millään vahingoniloisella, myötähäpeävällä tavalla. *Pyyhkii tipan silmäkulmastaan*

14.9.2008

Haaste: vanhat kledjut

Hilla haastoi minut pukeutumaan päiväksi asuun, jonka jokainen vaatekappale vöitä, koruja ja kenkiä myöten on vähintään vuoden vanhaa. Lisäksi asun tulisi miellyttää silmää nytkin. Ekologisesti hyvä haaste - ei keskitytä uuteen, vaan siihen, mitä jo kaapissa on.

Aluksi ajattelin haasteen olevan todella helppo, mutta vaatekaappiani penkoessani huomasin, että ainakin yhden asian suhteen makuni on rutkasti muuttunut viimeisen vuoden aikana: pitkähelmaiset paidat. Vuoden ja sitä vanhemmat paitani ja neuleeni ovat poikkeuksetta lyhyitä ja kiusallisesti mahaa pilkotuttavia. Miten olen pärjännyt talvisin! Ai niin, olen vetänyt alle mustaa urheilukerrostoa. No, pitkien paitojen voin katsoa olevan kannattava hankinta, onneksi olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa olla hankkimatta enää uusia farkkuja, paitsi jos edelliset alkavat hajota käsiin TAI vastaan tulee jotain ihan todella erikoista.

Sain kuin sainkin kuitenkin itseäni miellyttävän asun kasaan. Se on jopa aika lailla nykyiseen tyyliini sopiva. Kaksi vuotta sitten hankkimani Dieselin farkut ovat edelleen priimakunnossa, ja ajan kanssa mukavasti haalistuneet ja kuluneet hiilenharmaiksi - ahkera käyttö ei sitten muussa näykään. Kuten sanoin, priimakunnossa. Iron Sky- fanipaita sen sijaan on ostettu viime vuoden Assyilta itseltään Samuli Torssoselta. Olin hirveän ujo ja unohdin pyytää nimikirjoitusta. Neuletakki on myös hankinta kahden vuoden takaa, samoin nilkkurit, jotka nyt hohtavat kuin uutuuttaan uusien korkolappujen ja perusteellisen plankkauksen myötä. Kaulakorun olen saanut 18-vuotislahjaksi poikaystävältäni.

Neule - Vero moda, Iron Sky -paita - öö, hmm, kuunatsien design-osasto? farkut - Diesel, nilkkurit - Bronx, kaulakoru - Kalevala koru (Huomatkaa, että koru laskeutuu sopivasti kotkaprintin päälle - hippikotka!)

Haastan vanhoista vaatteistaan asun kasaamaan Heidin, Jennin ja Runwayn. Toki muutkin voivat haasteen toteuttaa.

P.s. Sen mahtavan löytöni esittely täten viivästyy. Palataan asiaan huomenna.

Tupla-P.s. Tenttikysymykset vaikuttivat todella helpoilta, suorastaan yllättävän. Ellei kulttuuriantopologian tenttaattori vaadi poikkeuksellisen hyviä vastauksia, vähintään läpimeno pitäisi olla taattu. Ja kuitenkin, arvosanoja on saatu paljon huterammillakin suorituksilla.

Tripla-P.s. Tieteellinen tutkimus: pystyraidat eivät hoikennakaan kantajaansa, vaan itseasiassa saavat tämän näyttämään paksummalta kuin vaakaraitoihin pukeutumalla! Raidat tosin jo itsessään saavat moisen optisen illuusion aikaan. Aamulehti uutisoi täällä. Sitten voi vielä kysyä, että mitä tarkoittaa se, että ihmiset haluavat näyttää hoikemmalta kuin ovatkaan.

13.9.2008

Aamuisten heräämisten vaikeus

T-paita - Gina Tricot, neulebolero - Vila, farkkuleggingsit - Pieces, vyö - H&M, kengät - Bronx, kello - Axcent, kaulahuivi - Cittari


Joskus tuntuu siltä, että koko akateeminen opiskelu-urani saattaisi kaatua aamulla pidettäviin luentoihin. Ellei ole herätessään kuolemanväsynyt, niin ainakin on superviluinen. Eilen aamulla herätyskellon soidessa kävin läpi jo kaikki mahdolliset tekosyyt jäädä peiton alle kuorsaamaan - väsynyt, kurkku kipeä, kuumetta, tarpeeton kurssi, epäinhimillinen sää, lähestyvä tentti, vaatteettomuus... Näistä vain väsyneisyys ja lähestyvä tentti pitivät paikkaansa, mutta eivät lopulta pitäneet kutiaan sarjassamme "Tekosyitä lintsata". Onneksi on edes neuleet ja lämpimät kolmiohuivit.

Luennon jälkeen kävin kiikuttamassa jo kaksi talvea kokeneet, mustat ja matalapohjaiset Bronxin nilkkurini aseman pikasuutarille, jota oli kehuttu paitsi nopeudesta, myös halvoista hinnoista. Nopeus, no, ehkä ei puolen päivän aikaan, vaikka eihän vajaa tunti paljoa ole, mutta reippaan kuuden euron hinta ainakin oli suorastaan naurettava. Tiedetäänpä ainakin, missä Idu tulee ramppaamaan vastaisuudessa kenkiensä kanssa.

Samalla reissulla tuli todettua, että viime talvena hätätilassa hankitut toiset, ruskeat Bronxit ovat paitsi väriltään epäidumaiset, myös malliltaan huonot. Kenkien kärjet ovat ottaneet aikamoista hittiä normaalissa kaupunkikävelykäytössä, ja ennen pitkää ne tulevat kulumaan puhki. Ei sinänsä ihme, kun pohjakin on kärjen kohdalta superohut. Ei se merkki, vaan se malli, pätee epäilemättä universaalisti. Laskettakoon ruskeiden ritarien ansioksi sentään mielenkiintoiset ja sopivan järeät yksityiskohdat.

Odotellessani kenkieni valmistumista pyörin Stockalla ja tein ihan mielettömän löydön. Jatkuu ensi jaksossa...

12.9.2008

Ei maailmanloppua - nahanhimo jatkuu

Kadonnut on löytynyt.

Löysin eilen erään vaatteeni uudelleen. Keväällä syntymäpäivälahjaksi itselleni hankkimani puhvihihainen mekko oli suloinen ilmestys suurimman osan kesää, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua liian rokilta, että voisi pitää puhvihihoja. Puhvihihat saattavat vielä tehdä paluun, mutta sitä odotellessa yhdistänkin mekon vastaisuudessa neuletakkeihin tai vastaaviin. Liehuhelmasta itsestään saa oikein särmikkään kiiltävillä pökillä.

Tästä puheenollen, Kate Mossin Topshop-kokoelman kiiltäväpintaiset, nahkaa materiaaliltaan muistuttavat pillifarkut, jotka oli varustettu vetskareilla takalahkeessa, veivät sydämeni, ja nyt sydämeni itkee verta, koska 1) Topshop ei toimita Suomeen 2) vaikka toimittaisikin, koot olivat jo menneet sen sileän tien. Mistähän sais yhtä hienoja nahkapökiä...

Mekko ja neuletakki - Vero Moda, leggingsit - Ida Sjöstedt, kengät - Global Essentials, vyö - Gina Tricot, korut - Kalevala koru

Kaikki ovat varmasti huomanneet jo tähän mennessä, että maailmanloppu ei uhkailuista huolimatta tullut (vai tuliko ehkä sittenkin - Lehti kirjoittaa asiasta). Tämä siis huolimatta siitä, että ennen keskiviikkoista maailman suurimman hiukkskiihdyttimen käynnistystä keskustelufoorumit suorastaan tulvivat kaikenlaisten vessanpyttyfyysikoiden arvailuja mustien aukkojen syntymisestä ja epäuskoa asialleen omistautuneiden tutkijoiden tietämyksestä. Iltapäivälehdet luonnollisesti olivat mukana heittämässä vettä löylyyn ja Iltalehti nimesi vessanpyttyfyysikot peräti skeptikoiksi. Maailmanlopun etenemistä voi seurata nettisivulta http://hasthelargehadroncolliderdestroyedtheworldyet.com/. Sivusto tarjoaa peräti rss-syötteen, joten päivityksiä voi kytätä myös Google Readerista.

Tänään edessä viimeiset pinnistykset saada tietämys tasolle selviän-tentistä. Eilinen jäi pahasti väliin, koska lyhyet yöunet + väsymys + koulu + Idols-House-Dexter.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...