31.8.2008

Klisee: Aurinko paistaa... minne?

Edellisestä huutelusta toipuneena voinkin todeta, että sadetta seuraa aina aurinkoinen sää. Niin kävi eilenkin. Toissapäiväinen rankkasaderintama nosti tuhoisia tulvia Tampereen seudulla, mutta eilen paistoi aurinko ja oli lämmintä.

Melkein liiankin lämmintä. Huolimatta pariakymmentä astetta hipovasta lämpömittarista hylkäsin ajatuksen sonnustautua sukkahousuihin ja sandaaleihin, sen sijaan puinkin päälleni farkut. Turtolan ruokakauppareissulla tuli sitten hieman kuuma. Tänään viisaammin liikkeellä, vaikkakin ilman sukkahousuja?


T-paita - Monki, lateksileggingsit - Ida Sjöstedt, bleiseri, hattu ja laukku - second hand, sandaalit - H&M

Sanoinhan, että löytöbleiserien löytöbleiseriä tullaan näkemään paljon. -.-


P.s. Voi veljet missä lienet -leffa oli hauska ja George Clooney vaihteeksi jotain muuta kuin imelä, vaikka näytteleekin hiusvahaan yltiöpäistä kiinnostusta osoittavaa kaveria. Elokuva perustuu enemmän tai vähemmän löyhästi Odysseuksen seikkailuihin, Odysseiaan, ja olikin ratkiriemukasta bongailla elokuvasta yhteneäisyyvksiä ja analogioita. Olenhan sentään kahlannut aika monta kertaa läpi kyseisen historiallisen eepoksen Aku Ankka -version.


Huuto.net ei saa huutamaan, vaan kirkumaan

Netin huutokauppojen selailu on useimmiten hauskaa. Hauskuus katoaa hyvin nopeasti, kun on tehnyt yhdenkin haun Huuto.netissä.

Kaikki oikeastaan tiivistyy tähän otsakkeeseen:

** MEGA IHANA VAATEPAKETTI!! (36-38/S/M) **

Adjektiiveja, kirjoitusvirheitä (useimmiten yhdys sana virheitä), huutomerkkejä, käpsejä, räikyviä värejä ja vieläpä tähtiä ympärillä. Hrrh. Kaikki ne asiat, jotka varmistavat, että tulen kelaamaan hakutuloksen ohi mahdollisimman nopeasti. Toisaalta, kun koko hakutulossivu täyttyy tämän kaltaisista otsakkeista, ei oikeastaan huvita edes selata koko sivua ja hankkia itselleen päänsärkyä tästä värien, käpsien, huutomerkkien ja toinen toistaan idioottimaisempien yhdys sana virheiden joukosta. Tämä on oikeastaan kokoelma muutamista asioista, joita tulevan huutokauppaajan ei kannata myymänsä tuotteen otsakkeeseen laittaa.

Väristyksiä aiheuttavia otsakkeita ovat siis myös seuraavat esimerkit:

- Filippa K, Ihana valkoinen jakku
(Ostajahan ei itse tiedä, onko se ihana vai ei. Roolipeleissä tätä kutsutaan god-modetukseksi, päätetään mitä toinen asiasta ajattelee. Antakaa ny mun jumaliste päättää itse onko se ihana vai saatanan ruma.)

- VERO MODA farkku JAKKU koko XL
(Ilman käpsejä viesti ei kai mene perille. Tuleekohan tämä farkku JAKKU lappeen RANNASTA vaiko kenties HÄMEEN linnasta? Onko valmistusmaana alanko MAAT vaiko ISO-britannia?)

- Gina Tricot bubbelgum COCTAIL DRESS sz 38 *UUSI* sexy
(Katosiko k-kirjain lähibaariin parille sillä aikaa, kun yritettiin etsiä mistä napista käpsit saa pois päältä? K löysi selkeästi seuraa: "Aika sexy Ämmä.")

- Aivan ihana Roosa ASOS mekko sz 8
(Onko Asos siis alkanut omaksua Salkkareista tuttujen downinsyndroomaisten nimiä tuotenimikseen? Onhan se sitten ihan varmasti aivan ihana! Ja kotoisin ehkä pihlaja Kadulta!)

- DIESEL NAHKA SUPERIHANAT KENGÄT MUSTA/HARMAA KOKO 29 -29,5
(Siis se sääntö menee niin päin, että jos sanaliiton väliin EI saa ängettyä adjektiivia, niin kyseessä tällöin ON yhdyssana. Yhdys vitun rasittava sana.)

- Puma, Diesel, Carhart, Gsus
(...Ja tässä kaupiteltiin mitä?)

- Muodikas suuri naisten vaatepaketti koko 38-40, *ei hv*
(Huuto.netissä hyvin moni vaatepaketti on sitä kuuminta hottia. Trendejä ei kannata siis etsiä muotilehtien sivuilta, vaan nettihuutokaupoista, joissa ihmiset myyvät vuosi tai pari sitten hankkimiaan tavaroita! Tai hei, ehkäpä ne ovatkin Trendin toimittajia, jotka kauppaavat kaappinsa perällisiä tietoisina myymiensä vaatekappaleiden tyylillisestä arvosta. Selkeästi trendikamaa.)

-
VAATEPAKETTI M-koko, IHANA,VÄRIKÄS, MUODIKAS.H&M,LINK,ONLY
(RrrrrAAAAAuGH!)

- _____Wau!______kurkkaa mikä paketti_____s-m_______________
(Oo-äm-gee, vilauttelijoita netissä! Peittäkää lasten silmät ja vetäkää virtajohto seinästä, äkkiä!)

- ****UPEA vaatepaketti S-kokoiselle!! *****KATSO!!!*****
(*****PÄÄTÄ SÄRKEE!!!!***** TAJUUKS???**** PITÄÄ EHKÄ VETÄÄ PÄÄ TÄYTEEN VIINAA KU ALKAA TÄÄ IMBESILLEYS HAJOTTAA SILLEE!!!!!*****)


Tekosyitä ei yksinkertaisesti ole olemassa näille hirvityksille. Ostajana minua kiinnostaa saada otsakkeesta irti juuri se, minkä haluan tietää ja mitä varten otsakkeet on luotu: saada selville mitä myydään. Niin yksinkertaista se on. Tuotteen nimi, väri (tai vastaava), koko, mahdollisesti kunto - se riittää aivan hyvin.

Tekstivärit, huutomerkit, käpsit, myyjän henkilökohtaiset ihkutukset ja mitään kertomattomat houkutustekstit häiritsevät minua, eivätkä kannusta minua ostamaan. Hitot, enhän edes meinaa löytää etsimääni tästä sekamelskaviidakosta! Tällainen verbaaliterrorismi pitäisi laittaa Huuto.netissä aisoihin.


30.8.2008

Viiden minuutin feimiys Modepassissa ja teemavärit

Ennakoin, että uusinta kirppislöytöäni tullaan tässä blogissa vielä syksyn mittaan näkemään paljon. Siis paljon. Yliannostus saattaa olla aidosti vakava uhka.

Tiedostamattomasti tulin muuten valinneeksi eilisen ja tämän päivän asuun samat värit kuin Modepass-sivuston layoutissa, asia valkeni väsätessäni uutta banneria profiilisivulleni. Kuvissa muuten ovat toiset lempparifarkkuni, kenties erikoisimmat, jotka omistan. Jalkani pitenevät niissä kilometrejä: En melkein itsekään usko itseäni alle 160-senttiseksi. Aikaisemmin farkkuja on hämmästelty myös tässä postauksessa.

Bleiseri - second hand (Sand), hattu ja vyö - second hand, kasettikoru - DIY, t-paita - Lindex, farkut - Tiger of Sweden, kengät - Global Essentials

Päivän aiheeseen. Bongasin itseni Modepassisn Top or flop -osiosta, jota itse asiassa en ole tullut paljoa edes selailleeksi. Aika häröä. Osio on Modepassin vielä työn alla oleva julkaisuosio, johon nostetaan artikkelien kautta esiin käyttäjiä ja Modepassissa valloillaan olevia trendejä, mitä milloinkin. Ilmeisesti Modepassin ylläpidon mielestä tyylini ei ole flopannut, sillä profiiliani suorastaan mainostetaan tsekkaamaan. Ilmeisesti kommentoijani vaikutteesta luomani iskulause on iskenyt, ja täten olen ikuisesti tunnettu ranskalaisten fashionistojen parissa motosta "It's all about fun". Vois olla huonomminkin! Olisin voinut valita motokseni jonkin kuluneen poplurituksen nimen.

"What ? You don’t know Idhren’s profile yet ? Idhren has a wondeful view of fashion : it’s all about fun. She calls her photoshoots “posing like a snow leopard”, she wrote an hilarious article titled “My new leggins are like the famous food of my hometown” and her humour is only equalled by her great sense of fashion. Her outfits are really nice, and I personnaly love her T-shirt collection !

Visiting Idhren’s profile is cool :)"

Artikkeli kuvineen Top or Flopissa

Muutama hauska kirjoitusvirhe on kirjoittajalle näemmä sattunut. Siitä saankin aasinsillan kiittää kaikkia lukijoideni parissa piileviä pilkunrakastelijoita, jotka jaksavat korjata kirjoitus- ja asiavirheitäni, olivat ne sitten silkkaa tietämättömyyttä tai huolimattomuutta. Jokainen kirjoittaja tarvitsisi ikioman oikolukijan! Kiitos ja jatkakaa hei samaan malliin! Kyllä blogatessa voi uutta oppia.


29.8.2008

Omaa kivaa

Päässäni on soinut jo pitkään muutaman vuoden takainen biisi, enkä saa sitä pois päästäni. Ei kai siinä muu auta kuin järkätä bileet päänsä sisällä ja jorata kaikki pihalle.

T-paita ja nahkahame - Lindex, bleiseri - second hand, leggingsit - Norlyn, kengät - Global Essentials

Ja mikä se biisi siellä päässä soi? Kylie Minogue - Can't get you out of my head. Musavideo yksi lemppareistani. Eläköön popmusiikki!



Hyvää perjantai-iltaa ja viikonloppua!

P.s.
Tarvitsen todellakin rokkibleiseriini pinssejä. Pitääkin alkaa metsästää sellaisia, jotka kuvaavat ajatusmaailmaani. James Randilta voisikin tilata semmoisia lentäviä possuja. ^^

Täällä ei ole sokerieläimiä

Antee reuhtoo vaan!

Säätiedotus piti kutinsa ja rankkasateet velloivat Hervannassa. Niinpä varustauduin salaisella aseellani ja muutamalla lämpimällä vaatekappaleella, pestasin poikkiksen kameranjalustaksi ja hyppäsin pihalle. Ja mikä on salainen aseeni? Sama kuin muksuna: vedenpitävät Nokian kumpparit.

Stockmannilta löydetyt kotimaiset ovat juuri sopivat tyylitietoiselle lätäköissä roiskijalle. Disaini on sopivan yksinkertainen, mutta tyylikäs. Pohja on erityisen upea hienon hienolla kiilakorkovaikutelmalla. Miten olenkaan selvinnyt ilman näitä aikaisempina vuosina? Näillä kelpaa talsia lätäköissä rankksateella.

Ja niin teinkin.

Takki - Vero moda, kumisaappaat - Nokian, farkkuleggarit - Pieces, mekko - H&M, hattu ja vyö - second hand

Kahdeksannella luokalla hankittu ja sittemmin naulakkoon unohtunut villakangastakkikin pääsi pitkästä aikaan käyttöön, uusi ilme syntyi yhdistämällä päheä vyö muuten perusmalliseen, selästä aavistuksen verran liian isoon takkiin. Mutta kyllä se niin on, että sateella hattu on tytön paras ystävä. Sen kanssa ei niin haittaa, vaikka sateenvarjokin unohtuisi täysin matkasta, hattu pitää pään kuivana muutamia niskakarvoja lukuunottamatta.

Tällänen kaveri kävi isomman kaverinsa kanssa moikkaamassa kesken kuvaussession. Poikkis onnistui räpsäisemään pienemmästä vesielukasta mainion kuvan.


28.8.2008

Hobitti teki paluun

Sovittiin jo, että vaikka ylisuuret poikkisfarkut eivät näytä täysin kamalilta päälläni, ne eivät silti ole tyyliäni. Voidaankin tästä eteenpäin sopia, etteivät ne ole tyyliäni Hervannan ulkopuolella. Löysin nimittäin kaappia kaivellessani poikaystäväni yli kolme vuotta vanhat samettifarkut - muistan ne seurustelumme alkuajoilta, ne olivat todella makeat miehen päällä. Kolme vuotta ja joitakin kiloja myöhemmin samettipökät eivät enää puoliskoni päälle mahdu, mutta minä, myös tätä nykyä muutaman kilon mehukkaampana, sovin niihin lähes erinomaisesti. Tällä kertaa tosin tarvitsen jo vyön.

Voin mieluusti heittäytyä tälle ylirennolle vaihteelle kotona ja Hervannassa, tuossa teekkareiden Mekassa, jossa joukosta muutenkin erottuu pikemminkin laittautumalla, kuin ottamalla läskisti. Lammastelupäivinä tämä bueno. Se, että lapset nauravat kiiltäville leggareille ja rokkihatulle erittäin avoimesti ohittaessan minut tuntuu hupsulta.


T-paita - Paul Frank, samettifarkut - Pepe Jeans

Jes, uutistiedoite lupasi täksi päiväksi Suomen yli pyyhkäsievän rankkasadekuuron. Mikäli tämä toteutuu ja kotipihamme alkaa lainehtia lammikoista, voinkin toteuttaa erään hauskan, mutta pienimuotoisen kuvaideani. Jos ei, niin sitten ei. Rankkasateita odotellessa (uskomatonta, että sanon oikeasti näin).

Sillä aikaa hengailen poikikseni samettihousuissa. Tyylikkäämpää voi edelleen ihailla edellisen postauksen asukuvista, jotka saivatkin erinomaisen lämpimän vastaanoton. Kiitti hei siitä ^^ Olen ehkä löytänyt itseni, tai jotain.


27.8.2008

Kuin ostaisi Chanelia satasella

Toissailtana alkujaan tehnyt flunssa päätti ottaa reippaasti takapakkia ja vähintään siirtää lopullista ilmiintymistään. Hyvä niin. Olon kohennuttua iltapäivään mennessä suorastaan normaaliksi ja poikkiksen hinkuessa bluetooth-mininäppistä Laukontorilta noutamaan, päätin minäkin ottaa jälleen askeleen kohti parempaa seututuntemusta ja tutustua vihdoin paljon kehuttuun Radiokirppikseen. Kyllä, olen asunut kaksi vuotta Tampereella, enkä ollut koskaan käynyt Radiokirppiksellä. Nyt se puute on kuitenkin korjattu.

Soudettuani ja huovattuani pitkin kirppiksen käytäviä läpi ihmistungoksen poikkis oli jo valmis lähtemään näppäin kainalossa jatkamaan matkaa ja etsimään langatonta pelihiirtä. Olin itsekin aika finaalissa kuumassa ja ahtaissa oltavissa, mutta onneksi tulin vielä tarkistaneeksi läheisen takkirekin. Ja mitä sieltä löysinkään!

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että rokkiaskeleen ottanut tyylini voisi hyötyä suuresti mustasta jakkutakista. Bussissa nahkatakki päällä istuessani tiirailin ikkunasta ihmisiä ja jakkuja ja toistin jo tutuksi tullutta mantraa: voi miten täydellinen tyylini olisi, jos vain olisi X. X:n voisi yhdistää ihan kaikkeen ja se vaan toimisi kuin unelma. Niinpä niin. Ainakin hankintani tuppaavat siis olemaan pitkän unelmoinnin kohteita.

Niin, se löytöni. Saanko esitellä, hiilenmusta jakkutakki, bleiseri, jakku, takki, miksi sitä haluaakaan kutsua:


Hintaa mokomalla oli huimat 25 euroa, MUTTA. Jakku oli kuin uusi - ei auenneita saumoja, ei hajuja, ei tahroja, ei ryppyjä, ei nukkaa, korkeintaan pientä elämisen merkkiä kankaassa, mutta ei mitään, minkä takia en samanmoista uutenakin ostaisi.

MUTTA, se suurin mutta on siinä, että merkki on Sand. Mikäli kukaan on jostain mielenhäiriöstä koskaan tutkinut merkin vaatteita esimerkiksi Stockmannilla, niin tietää, että tämän merkin vaatteet ovat kalliita isolla koolla. Poikkiksen hiirenmetsästyksen yhteydessä kävimme Stockalla ja kävin kääntymässä Filippa K:n naapurissa: Uusi, liituraitainen versio bleiseristä maksaa pyöreät 350 euroa. Kyllä, KYLLÄ! Kolme ja puolisataa. Lähempänä neljääsataa kuin kolmeasataa. Kolmeviiskyt. Kolkytviis ja nolla perään. Kai kaikki nyt pysyy perässä?


Löytöni on siis tasoa löytää kirpparilta Chanelin laukku satasella. Todennäköisesti arvokkain koskaan omistamani vaatekappale maksoi minulle toisin sanoen naurettavan pienen hinnan uuteen verrattuna ja sikäli kun merkistä kehdataan pyytää uutena satasia, vaate yksinkertaisesti ei voi hajota käsiin. Vertailun vuoksi, edes Henkkamaukalta ei saa uutta bleiseriä alle kolmellakympillä. No okei, kyllä saa, mutta kymmenen senttiä ei ole kovin iso heitto.

Kaiken hyvän lisäksi jakku, bleiseri, takki, jakkutakki on täsmälleen kokoani. Ei yhtä numeroa liian iso, ei liian pieni, vaan täsmälleen minun kokoani. Jo se yksistään on erittäin harvinaista kirppareilla kierrellessä. Nyt voin vain pelätä millä eri keinoilla onnistun tuhoamaan uuden lapsukaiseni, rakkaani, aarteeni.

Mahtavan löytöni ansiosta tunnen itseni uudella tavalla kokonaiseksi, kuin olisi keksinyt itsensä uudelleen. Viimeksi pidin jakkuja lukiossa, kyseessä olivat tuolloin Henkkamaukan vakosamettibleiserit, jotka arvatenkin venyivät ja hajosivat aika kamalan näköisiksi kevään, kesän ja talven käytön jälkeen. Tällä kertaa pelkoa ei ehkä ole siitä. Lisäksi tunnen jakun sopivan nyt tyyliini paremmin kuin tuolloin. Olen palannut menneeseen, mutta loikannut samalla askeleen eteenpäin. Suorastaan runollista. Ainoa miinuspuoli jakuissa tosin on edelleen se, että niissä on napit. En osaa ommella nappia paikoilleen. En ole koskaan osannut. Ehkä sen takia en koskaan hankkinut uusia jakkuja? Kai se pitää sitten opetella vaan, kyllä kaapista sentään neula ja lankaa löytyy. Kiitos, mummu.

Jakku - second hand (Sand), hattu ja laukku - second hand, t-paita - Lindex, vyö - Gina Tricot, leggingsit - Ida Sjöstedt, kengät - Global Essentials, kello - Axcent


Tässä kohtaa voinee myös mainostaa Honey Junkien erinomaista artikkelia mustaan pukeutumisesta, tuosta vaikeasta taitolajista. Toivon mukaan olen läksyni oppinut, ainakaan en koe kokomustan (okei, miinus laukku) tässä asussa näyttävän lainkaan tylsältä tai mitäänsanomattomalta. Olen ihan Minä.


P. s.
Gallant Clothesin valikoima koostui aika lailla Dieselistä ja Koola Annasta. Filippa K:ta edustivat muutamat peruspaidat, ne, jotka vielä "ovat jäljellä". Syysmallistosta kuulemma ei ole uutta tulossa siltä taholta, pitävät Filkasta taukoa. Ihan mun tuuria. Tiger of Swedenia ja Velouria sen sijaan on ensi viikolla tulossa.

26.8.2008

Kuuma ja kuumeileva lammas

Jos edellisessä postauksessa puin päälleni ylisuuret, löysät farkut, tällä kertaa päälle löytyi tiukat ja ihoa nuolevat sellaiset. Ehkä kauneimmat koskaan omistamani farkut. Sama paitakin toimii näppärästi molempien alaosien kanssa. Kevättalvella hankitut ihanuudet ovat valitettavasti joutuneet lojumaan kaapin perällä liian lämpimien (voiko sellaista edes sanoa ääneen!) kelien takia, mutta ilmojen viiletessä koko kroppaa lämmittävä kääre on ihan paikallaan. Edellisen kerran näitä korkeavyötäröisiä ihailtiin tässä postauksessa.

Farkut - Diesel, t-paita - Only, saapikkaat - Global Essentials, hattu - second hand

Kräh, vähän meinaa päässä heittää kuumeisen oloisesti ja kurkku tuntuu kipeältä. Olen varmaan onnistunut pitkästä aikaa saamaan syysflunssan. Honey Junkie, annoitko minulle blogisi kautta viruksen! ;D Tai kenties sain pöpön sinä ainoana kertana, kun en pessyt käsiäni ennen nenäni kaivamista kaupasta tulon jälkeen.

Ainoa poppakonsti, jota olen sinnikkäästi käyttänyt läpi nuhien ja kuumeiden on vitamiinien riittävä saanti ja kurkkupastillit. Mieluiten eukalyptuspastilleja tai Tervaleijonaa. Myös Sisut ja Pantterit kelpaavat, ja tietysti ikuinen flunssajuoma, Hartwallin keltainen Aurinkojaffa. Pitääpä varustaa itsensä kaupassa käydessä. Pehmeää paperia niiskutusta varten - sitäkään ei sovi unohtaa. Poikaystävä yrittää aina suositella kurkun huuhtelua viskillä, mutta minähän en semmoisia kammotuksia kurkustani vapaaehtoisesti alas kaada. Jo haju puistattaa. Heh, mummu taas suositteli muinoin samaa temppua (ei sentään kouluaamuina) konjakilla. Bleäääh.

Särkylääkkeitä taas tulee nautittua lähinnä äärimmäiseen päänsärkyyn ja kestämättömään kurkkukipuun, muuten pidättäydyn kipeänä tabuista, eihän sitä flunssaviruksia vastaan mikään ole niin tehokasta kuin sairastaa se tauti vaan yksinkertaisesti pois ja rakentaa immuniteetti. Muahah, jyllätkää vaan, toista kertaa ette jyllää!


P. s. Lisää vettä myllyyn ja tyylisäännöille huutia. Kingdom of Stylen Queen Michelle onnistuu kuvaamaan tuntemuksensa aihetta kohtaan paremmin kuin minä koskaan. Jos en jo aikaisemmin sitä ollut, niin viimeistään nyt minusta taisi tulla tämän naisen vankkumaton kannattaja. Eläköön pukeutumisenvapaus, eläköön tyylinvapaus! Ringissä kaikenlaisia taivaasta pudonneita tyylisääntöjä runkaten palvovat ja sääntöjään muille tyrkyttävät ihmiset voisivat perustaa vaikka marttakerhon, jossa voihkia herkästi keskenään tyylipakanoille, eipä tarvitsisi muiden elämää moisella kotkotuksella häiritä. -.-


25.8.2008

Filippa K:ta Tampereella metsästämässä

Olenko ollut jotenkin sokea selaillessani Filippa K:n nettisivujen retailer-listoja, vai onko tämä aidosti tuore tapaus?

Filippa K:ta nimittäin löytyy siis Tampereelta sittenkin muualtakin kuin Stockmannilta - Aleksis Kiven kadulla sijaitseva Gallant Clothes keskittyy skandinaaviseen pukeutumistyyliin, ja valikoimasta löytyy Filkan lisäksi myös Tiger of Swedenia, Whyredia, Koola Annaa, Dr Denimiä ja kansainvälisenä merkkinä Dieseliä. Webshop on viritteillä.

Siis ou mai gaad, täähän pitää päästä tarkastamaan!

Urbaani hobitti poikaystävänsä housuissa

Muutamassa blogissa on pyörinyt innostus pukea jalkaan jotakin ei-omaa, nimittäin sen paremman puoliskon farkut. Poikaystävänsä vaatekaapilla ovat käyneet jo ainakin Moumou ja Salla. En ole omalta kohdaltani tälle trendille pahemmin lämmennyt, mutta en voinut vastustaa kiusausta kokeilla oman poikkikseni farkkuja. Hetken peilikuvalleni kikatettuani päätin, että tämä hupi pitää jakaa maailman kanssa.

Luukki on jotain hopparin ja urbaanin hobitin miinus jalkakarvat (kaveri keksi yhteneväisyyden hobitteihin - jes, olen aina halunnut kuulla sellaisen kohteliaisuuden! ^^), väliltä - periaatteessa erittäin hauskaa, nauruhermoja kutittelevaa ja minulle epätyypillistä -> vaihtelua, mutta jos nyt ei silti kuitenkaan. Nojoo, kotihousuina ja "kipasenpa tässä salamana lähikaupassa" -vaatetuksena tämä vielä menisi. Hassua kyllä, poikaystäväni sen sijaan tykästyi tyyliin ja osoitti sen tarraamalla tiukasti kiinni pebasta - kauan salattuja himoja breikkareihin tai hobitteihin? ;>

Paita - Only, poikkisfarkut - H&M

Analyysi: Yllätyin siitä, miten hyvin farkut istuvat vyötäröltä, tai siis lantiolta. Puoli senttiä pois lantionympäryksestäni ja olisin tarvinnut housuihin vyön. Hyvä näin, reippaasti lököttävä ja roikkuva ilmiasu näyttää makuuni paremmalta, kuin vyötärölle kasattu ja vyöllä kiristetty. Lahkeet olivat tietysti tuumakaupalla liian pitkät, mutta äkkiäkös ne kääräisee. Etumus ja takamus ovat eeeerittäin tilavia, ja tässä onkin suurin syy sille, miksi en kuitenkaan näitä osaksi omaa tyyliäni tule omaksumaan.

Olkoon tämä postaus jatkoa ilmeisesti uudelle, päätään nostavalla sarjalle, jonka ensimmäinen osa oli Urbaani Pikku Myy. ;>

Jos sitä tenttilukemista taas yrittäisi edistää varsinaiseen sisältöön, vaikka onhan johdannonkin läpi kahlaaminen merkittävä osa tenttikirjallisuutta, eikö olekin?! Vuosi sitten kirjoitin kahdessa illassa ennen palautuspäivää korkeimman arvosanan saaneen mittavan esseen, josta yli puolet punkun voimin - auttaisikohan ilmiselvän taikajuoman litkiminen myös lukemiseen?

24.8.2008

Kuolonkorinoissa vinkuva kesä ja Wrath of the Lich King -traileri

Näin paljon olen koskaan ollut kiinnostunut kynsistäni: Ei niitä jaksa hoitaa eikä lakkakerrosta pistää uusiksi ennenkuin on ihan pakko. No, ainakaan suustani ei tulla kuulemaan hihkaisua "Iiks, kynsi lohkesi/meni poikki/lensi kala-altaaseen, apua apua!"

Viikonloppuna Tampereella on saatu nauttia vaihteeksi sateen sijasta auringonpaisteesta ja jopa lämpöasteista. Syksyä en ole vielä toivottanut tervetulleeksi, syksy alkaa vasta syyskuusta ja sillä hyvä. Poikaystäväni on tämän kannan tiukka puolustaja, eikä voi ymmärtää ihmisiä, jotka päättävät kesänsä ja heinäkuun puolessa välissä. Ehkä samat ihmiset sitten toisaalta aloittavat kesänsä huhtikuussa tai peräti maaliskuussa?

Siispä vielä viikon ajan olkoon kesä, niin hyvässä kuin pahassakin. Sitten alkaa syksy, ja sitten alkaa koulu. *Gulp*. Niin, siihen antropologian tenttiinhän tässä piti alustavasti lueskella opintopisteiden toivossa... Aihe on sentään mielenkiintoinen ja kirjallisuuskaan ei päätä huimaa. Mikä parasta, se löytyy netistä, eikä minun täten tarvitse kartuttaa kokemuksia myöhässä palautetuista kirjastolainoista. Tosin koneelta tenttimateriaalia lukiessa päällä on koko ajan kiusaus surffata jossain ihan muualla. Vaan ainakin virtuaalisten muistiinpanojen teko on nopeaa.

Viimeisään vetelevät lämpimät ilmat tarkoittavat sitä, että on hyvin todennäköisesti meneillään viimeiset tilaisuudet käyttää shortseja ja sandaaleja pelkäämättä varpaidensa putoavan paleltumiskuolion seurauksena. Otan siis ilon irti, tosin sääreni verhoan jo rakkaiksi muodostuneilla violeteilla leggingseillä. Alla olevan kuvasarjan ensimmäinen kuva on muuten ehkä paras kuva minusta hetkeen - siinä on kaikki kohdallaan valoa (ainakin Gimpillä säädettynä) ja poseerausta myöten ja mikä tärkeintä, näytän ihan tajuttoman hyvältä. Kuolaan ehkä seuraavan viikon omalle kuvalleni. Siltä varalta, että joku keksii alkaa vakuutella minua päinvastaisesta, täytyypä vain ihmetellä motiiveja.

Paita - Filippa K, farkkuliivi - second hand, korkeavyötäröiset shortsit - Vila, leggingsit - Cittari, vyö - Pieces, korut - Kalevala koru

Viimeisimmän World of Warcraft -laajennuksen traileri julkaistiin Leipzigin Games Conventionissa pari päivää sitten. Traileri sai ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta ylistettiin Blizzardille tyypillistä korkealaatuisuutta mitä trailereihin tulee, toisaalta oltiin pettyneitä siihen, ettei pätkä edustanut vanhaa ja tuttua linjaa, jossa pelissä esiintyvät rodut ja hahmoluokat taistelevat näyttävästi toisiaan vastaan.

Itse suhtaudun traileriin yhtä ristiriitaisesti. Jälki on, kuten aina, upeaa, hahmot elävän näköisiä, tunnelma ympäristöjä ja musiikkia myöten väristyksiä nostattavaa sekä idea hieno, toisaalta taas minäkin odotin näkeväni enemmän kuin Arthaksen, laajennuksen pääpahiksen, manaavan esiin pimeitä voimia armeijaansa samalla, kun tämän isän, kuningas Terenaksen ääni kaikuu menneisyydestä. Niille, jotka eivät sitä tiedä, taustatiedoksi: Muututtuaan hyviksestä pahikseksi Arthas tappoi isänsä ja lopulta hänestä tuli zombien armeijaa komentava lichi-kuningas, jonka valtakuntaa on pohjoinen Northrend, jonne laajennuksen tapahtumat sijoittuvat. Te wowittavat lukijat, mitä mieltä olitte trailerista?

Tässä siis vielä World of Warcraft: Wrath of the Lich Kingin traileri (suosittelen kylläkin menemään Youtubeen ja valitsemaan "View in high quality"-namiskan):


23.8.2008

Uusia merkityksiä suosikkidemosta

Poikaystävä se tuossa uudella telkkarilla leikkiessään pyörittelee vanhoja demoja. Sattuipa pyörimään vuonna 2006 julkaistu Kewlersin ja Mfx:n tuotos "1995", josta tuli yksi suosikeistani jo nähdessäni sen ensimmäistä kertaa Assemblyillä.

Olen puhunut harvinaisen paljon blogissani ja blogini ulkopuolella vapaudesta pukeutua haluamallaan tavalla, sekä suuresta etiketti-inhostani, joka nostaa päätään aina jonkin juhlasesongin lähestyessä. Niinpä demosta hypännyt toteamus "If all those able minds would be set free -- To overcome formality with creativity" iski kuin atrain Ahtia takalistoon, ja suosikistani tuli vielä vähän entistä parempi.

Demossahan haikaillaan vanhan hyvän demoskenen perään, eikä suinkaan vaadita etikettikorppikotkien päitä vadille, mutta näinhän ne biisien lyriikat ja Raamatun jakeet toimivat - kukin poimii omaan elämäänsä ja ajatuksiinsa sopivia kohtia ja näkee, miten ne kuvaavat juuri sitä omaa elämää ja omaa tilannetta. Konteksti eri, sanoma sama. Joskus sanomakin tosin on eri. Eh.

Tässä siis Kewlers ja Mfx - 1995:





Havaintoja Pekingin olympialaisista

Sitä huomaa vanhenevansa, kun huomaa kiinnostuvansa asioista, jotka eivät ole ennen jaksaneet vähempää kiinnostaa. Pekingin olympialaisia on tullut seurattua parin viikon ajan niin yöllä kuin päivälläkin, mielenkiinto suomalaisiin kohdistettuna. Viimeisimpänä keihäänheitto, joka antoi odottaa suuria tuloksia vahvoilta suomalaisilta.

Vaan ei tullut suomalaisille olympiakeihäässä kahta mitalia, yhteen on tyydyttävä. Pronssille heittänyt Tero Pitkämäki sanoo olevansa tyytyväinen kolmanteen sijaansa, mutta olisihan siellä lihasten lomassa ollut aineksia parempaankin. Ahkera rukoilukaan ei korjannut miehen tekniikkaa huippuvireeseen.

Myös neljänneksi tullut Tero Järvenpää osoitti, että aineksia vielä korkeammillekin sijoille olisi ollut - miestä varmasti harmittaa paitsi se, että kuudesta heitosta neljä oli yliastuttuja, myös se, että se kaikista pisimmälle heitetty, uskomattomalla voimalla tempaistu heitto oli yliastuttujen joukossa. Sillä olisi melko varmasti hopeaa irronnut. Teemu Wirkkalan (viides sija) Apis-kalju tuo mieleen elokuvan Menolippu Mombasaan, mutta mihinkähän sekin tässä liittyy.

Ainakin kotikatsomon pettyneet ja katkerat suomalaiset voivat lohduttautua sillä, ettei yli 90 metrin tempaissut Andreas Thorkildsen ollut ruotsalainen, vaan norjalainen. Vaan on Suomen kansallistunnari olympialaisissakin soinut, nimittäin Satu Mäkelä-Nummela toi Suomelle kultaa trap-ammunnassa. Tunnari soi myös, kun Viron Gerd Kanter vei miesten keikonheiton kullan. Ja kyllä toinenkin suomalaislähtöinen on päässyt kullasta nauttimaan, tosin Norjan leirissä.

Draamaa ei Pekingin olympialaisista muutenkaan puutu. Arabiprinsessa sai turpaansa taekwondoossa ja japanilainen taitouimari kävi katselemassa altaan pohjaa. Diagnoosi: hyperventilaatio. Aitajuoksija Liu Xiang taas loukkasi itsensä lopullisesti lähtometreillä vetäen kotikatsomon ja valmentajansa kyyneliin asti. Jamaikalainen Usain Bolt keräsi muutaman maailmanennätyksen ja kullan pikajuoksussa, yhdysvaltalainen Michael Phelps puolestaan uinnissa tehden samalla olympiahistoriaa samojen kisojen aikana kaulassa roikkuvien metallinpalojen määrässä.

Jännittävintä oli kuitenkin seurata 38-vuotiaan romanialaisen naismaratoonarin, Constantina Tomescun urakkaa - edes kanssakilpailijat eivät uskoneet hyvissä ajoin etumatkaa ottaneen juoksijan jaksavan loppuun saakka samalla vauhdilla. Vaan kultaa tuli.

Nyt kun unirytmi on olympialaisten loppua kohti lähestulkoon korjattu öillisistä valvomisista yöllisiin uniin, onkin hyvä alkaa stressata muista asioista kuin suomalaisten suoriutumisesta johonkin muualle kuin häntäpäähän, kuten nyt vaikkapa syksyn ensimmäisistä tenteistä. Siinäpä suorittava tekniikkalaji, jossa valitettavasti ei kultaa eikä lohdutuspalkintoja osallistumisesta jaeta.

Haaste: Tällainen olisin miehenä

Kuva: "Nerd Glasses" - DeaPeaJay Flickr.comissa tällä lisenssillä

Kuten jo sanottu, sain haasteen kertoa millainen olisin, jos olisin mies. Pähkättyäni aihetta pitkään tulin siihen tulokseen, että jos minulla olisi eri geenit, niin kuka tietää minne ne olisivat minua ohjanneet. Ehkä olisin saanut urhelijageenit, ehkä olisin saanut aggressiivisuusgeenit. Kenties geenini olisivat tehneet minusta komean ja vankkarakenteisen, ehkä laihan ja aneemisen. Koska tätä puolta ja sen vaikutuksia on kuitenkin aika mahdotonta lähteä arvailemaan, pohdin asiaa siis lähinnä kasvatuksen pohjalta.

Pyöriteltyäni lapsuusmuistojani ja kasvattajieni asenteita ja sukupuolirooleja, tulin toiseen tulokseen: kiinnostuksenkohteeni ja perusluonteeni olisivat varmasti aika samanlaisia kuin naispuolisenakin, sen verran sukupuolineutraalia kasvatusta koen saaneeni. Esimerkiksi minua on kannustettu koulunkäyntiin ja kirjojen lukemiseen aika samoilla tavoilla ja samoilla sanoilla kuin pikkuveljeäni. Erilaiset tietokirjat ovat olleet molemmille vakiolahja syntymäpäivillä ja joulupaketeissa, ja kannustus on ollut sekä opiskelun tärkeyttä korostavaa, että myös oman parhaansa tekemiseen kannustavaa. Vertailu veljeeni ei kuitenkaan täysin onnistu, sillä olemme kuitenkin lopulta kasvaneet eri kodeissa eri ihmisten ja eri asenteiden vaikutusten alaisena.

Kuva: "Reading" - Sugar Pond Flickr.comissa tällä lisenssillä

Listaan muutamia asioita, jotka eivät lapsuudessani varmasti olisi olleet toisin, vaikka sukupuoleni olisikin ollut eri.

- Katsoin toimintaelokuvia vaarini kanssa jo ennenkuin osasin lukea tekstityksiä. Pidin sankareinani Arnold Schwarzeneggeriä, Mel Gibsonia, Bruce Willistä ja Sylvester Stallonea. Lempielokuviini kuului Alien-saaga, Leathal Weapon -trilogia ja myöhemmin myös neljäs jatko-osa, Die hard -trilogia (neljättä elokuvaa en ole vieläkään nähnyt) ja tietysti Rocky- ja Rambo-elokuvat. Vaarini oli myös suuri James Bond -fani, ja olenkin katsonut hänen kanssaan kaikki elokuvat uusimpia lukuunottamatta. Opin tästä, että myös Sean Connery ja Roger Moore rokkaavat.

- Luin paljon lapsille ja nuorille kirjoitettua tietokirjallisuutta. Jurassic Park -elokuvan myötä koin ylitsevuotavan innostuksen saada selville ihan kaikki dinosauruksista, joten tietokirjallisuuslukemistooni kuului myös erilaisia muinaishistoriateoksia (edelleen lapsille ja nuorille suunnattuja, tietenkin) ja pikkuautojen lisäksi muovisia dinosaurushahmoja. Contact-elokuvan myötä koin vastaavasti ylitsevuotavan innostuksen saada selville ihan kaikki tähdistä ja avaruudesta, joten liityin Ursaan, luin Tähdet ja avaruus -lehteä, tuijotin talvista tähtitaivasta ja haaveilin astronomin urasta.

Kuva: "Dinosaur Walk" - Mykl Roventine Flickr.comissa tällä lisenssillä

Saan luultavasti kiittää näitä kahta kiinnostuksenkohdetta siitä, että kiinnostuin ainakin hetkeksi matematiikasta ja otin selvää kehitysopista ja kosmologiasta, niin paljon kuin nyt teini-ikään tullut ihminen voi ymmärtää. Tähtikiinnostukseni ajoi myös lukemaan 15-vuotiaana Esko Valtaojan kirjan Kotona maailmankaikkeudessa, ja lähetettyäni hänelle ihailevaa sähköpostia sain kunnian olla siihen mennessä hänen nuorin faninsa. Kirjan lukeminen johti myös siihen, että pääsin rippikoulussa korjailemaan papin käsityksiä evoluutioteoriasta.

- Minua kannustettiin lapsesta asti urheilemaan, erityisesti vaarini oli aina hinkumassa minua mukaan lenkille tai hiihtämään. Aluksi menin mukana, mutta jossain vaiheessa touhu ei ollut enää hauskaa. En usko, että minua olisi painostettu enempää, vaikka olisinkin ollut poika.

- Kaiken tämän seurauksena ja sivuoireena olisin ollut koulussa samanlainen yhtä aikaa itsestään epävarma ja itsevarma hikipinko, kuin olinkin.

Kenties poikuuteni olisi altistanut minut kiusaamiselle, enkä olisi seurustellut ennen 20. ikävuotta. Pitäisin nykyisellä tavalla scifistä ja tietokoneista, ja hikipinko-leiman lisäksi saisin leiman nörtti. Toisin kuin tyttöjen kohdalla, sitä ei pidettäisi seksikkäänä ja erikoisena, vaan säälittävänä ja elämättömänä, mikä voisi latistaa itsevarmuuttani. Koska aikani ei kuluisi muodin ihkuttamiseen, aikani kuluisi luultavasti pelaamiseen nykyistä suuremmissa määrin, mikä mahdollisesti lisäisi angstista itseinhoani. Musiikkimakuni olisi sama kuin nytkin - elektroa, jazzia, elokuvien soundtrackkeja ja satunnaista heviä sekä pop/rock -linjaa. Suosikkisarjoihini kuuluisi, kuten nytkin, paljon scifiä.

Kuva: "Marco Gomes com camiseta Nerd Power" - Marco Gomes Flickr.comissa tällä lisenssillä. Huomatkaa hiusten samankaltaisuus omaan pehkooni.

Minulla olisi kuitenkin yhtä nörttejä kavereita, joiden kanssa lievittäisimme elämisen tuskaa kilpailemalla siitä kuka saa pelattua GTA:n uusimman pelin ensimmäisenä läpi ja polttelemalla kotikasvatteista pilveä. Nörttikavereideni vaikutuksesta katsoisin mahdollisesti nykyistä innokkaammin animea ja naisen puutteessa pornoa. Minulla saattaisi jopa olla pumpattava Barbara.

Kuva: "Cannabis Pastilles" - Psd Flickr.comissa tällä lisenssillä

Vakavana maailmantilasta huolestuneena sieluna hakeutuisin opiskelemaan suunnilleen samaa alaa kuin nytkin opiskelen, vaihtoehtoisesti painisin itseäni dippainssiksi (huonoista matemaattisista taidoista huolimatta) tai kansainvälisen politiikan kandiksi.

Isona minusta tulisi hieman tyylitajuisempi, mutta edelleen nörttileimalla varustettu toimistoihminen, joka on vihdoin löytänyt toisen mukavan nörtin rinnalleen ja on juuri hankkinut lelukseen HD-telkkarin, jolla pyörittää pelejä ja ihkuttaa demoja. Olisin siis... poikaystäväni, mutta rutkasti nörtimpi.


Kuva: "Nerd!" - Aev Flickr.comissa tällä lisenssillä

Lapsuuteni sankareiden ihailu ei todennäköisesti olisi ollut yhtä romanttista kuin tyttönä, joten kenties olisin innostunut myös treenaamaan itsestäni lihaksikkaan. Voihan myös olla, että en olisi vanhempana kokenutkaan James Bondeja naisia loukkaavasti kohtelevina elokuvina, vaan olisinkin ottanut oppia naishurmurilta.

Kuva: "Random muscle guy" - Dustinpsmith Flickr.comissa tällä lisenssillä

Loppukaneettina todettakoon, että olisin siis suurilta osin aika samanlainen miehenä kuin naisenakin, poislukien kiinnostukseni muotiin ja pukeutumiseen. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta kasvanut sen verran streotyyppisissä oloissa haluten ehdottomasti sulautua massaan, etten olisi rohjennut edes leikkiä ajatuksella alkaa esimerkiksi fruittariksi. Jos blogaisin, käsittelisin luultavasti teknologiaa, pelejä, tekijänoikeuksia tai muuten maailman ilmiöitä blogissani.

Haastan oman miehisen egonsa paljastamaan Sallan, Stazzyn ja Nadjastrangen!



22.8.2008

Paitaperjantai: Paul Frank ja pirulainen


Pitkän ja liian massiivisen tauon jälkeen Paitaperjantai palaa näytöille. Tällä kertaa esittelyssä on kenties yksi maailman suloisimmista piruista, Paul Frankin näkemys apinapaholaisesta.

Poikaystävä ei ole koskaan ollut merkin perään, ellei merkki ole ollut aidosti laadukas. Kenties tämä paita on siitä poikkeus. Hieno paita tarttui mukaan vuosi tai pari (eihä tuota enää muistakaan) sitten paikallisesta Jim&Jillistä, jonne tyttöystävänsä oli tämän raahannut.

Tankojen välistä löytyi yllättäen erittäin hieno, lyhythihainen t-paita, jonka rinnassa komeili tutun näköinen apinalogo muutamalla pirullisella yksityiskohdalla varustettuna. Maija Vilkkumaan mummot varmasti huutavat pelastusta tämän nähdessään, mutta söpöydessä tätä apinademonia on paha piestä. "Älä sää mulle rypistele, tuikkaan sua hiilihangolla!"

Poseeraamisen asenneopas, tai jotain

Helooou violetit säärikääreet!


Trenssitakki - Global Sports, nilkkurit - Global Essentials, t-paita - Monki, leggingsit - Cittari

Sain Honey Junkielta haasteen kertoa millainen mies olisin. Tämä vaatiikin oikeasti vähän pyörittelyä. Millaiseksi mieheksi olisin kasvanut samoissa oloisuhteissa... hmm... Palataan tähän myöhemmin.



21.8.2008

Kohtaaminen ihmemaassa

Kuva: "Alice in Wonderland" - La Méchante

"There was a table set out under a tree in front of the house, and the March Hare and the Hatter were having tea at it: a Dormouse was sitting between them, fast asleep, and the other two were using it as a cushion, resting their elbows on it, and talking over its head. `Very uncomfortable for the Dormouse,' thought Alice; `only, as it's asleep, I suppose it doesn't mind.'

The table was a large one, but the three were all crowded together at one corner of it: `No room! No room!' they cried out when they saw Alice coming. `There's plenty of room!' said Alice indignantly, and she sat down in a large arm-chair at one end of the table."

- Lewis Carrol, Alice's Adventures in the Wonderland



Mielikuvitus ja sen luomat maailmat ovat aina olleet mieltäni lähellä. Saatoin leikkiä itsekseni luomassani ulottuvuudessa tuntikausia, lähteä sieltä ja tulla taas takaisin. Takapihalla olevat vanhat koneet olivat eläintarha sekä gladiaattoriesterata, elokuvien tapahtumia seurasin toisella silmällä ja heiluin mukana samalla, kun kuvittelin olevani mukana tapahtumissa ja aamuiset kouluun lähdöt tuntuivat jännittäviltä, kun kuvittelin olevani avaruuden sankaritar vieraalla ja kylmällä planeetalla.

Walt Disney -elokuva Liisa ihmemaassa oli yksi lapsuuteni suosikkipiirrettyjä, vaikka psykedeeliset tapahtumat ja hahmot joskus tuntuivatkin pelottavilta. Oikeastaan pelkään niitä ehkä nyt enemmän kuin muksuna. Muutamia päiviä sitten katsoin elokuvan uudestaan ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen - hurjan pitkä aika, joka tuntuu samalla uskomattoman lyhyeltä. Jep, Irvikissa oli yhtä kammottava kuin millaisena sen muistinkin, mutta tapahtumat tuntuivat etenevän hurjan paljon nopeammin kuin muistinkaan. Poikaystäväni ei ollut koskaan Liisan seikkailuja nähnyt, mutta tulipa nyt korjattua sekin puute yleissivistyksessä. ;> Seuraava askel voisikin olla Lewis Carrolin alkuperäisteoksen lukeminen.

Kuva: "Alice in Wonderland" - La Méchante

Vain pari päivää piirretyn jälkeen löysin Modepass-sivuston kautta ranskalaisen La Méchanten käsittämättömän ihanat Liisa ihmemaassa -fantasiakuvat. (Kaikki kuvat voi katsoa Lamechanten blogista. Suosittelen lämpimästi!) Kuvissa seurataan väljästi elokuvan tapahtumia aina kukkien keskellä loikoilusta valkoisen kaniinin (,josta minulle tulee jostain syystä mieleen Donnie Darko) takaa-ajoon ja teekutsuihin. Satumainen tunnelma on voimakkaasti läsnä ja siihen suorastaan imeytyy itsekin. Mahtavaa! Kiitokset La Méchantelle luvasta käyttää kuvia :)!

Mielikuvitus on tärkeä asia. Se auttaa uusien ideoiden keksimisessä, mielikuvitusmaailmaan voi paeta todellisuutta, sen avulla voi elävöittää arkea ja rutiiniksi muuttunutta elämää. Ihmemaan Liisa on uppoutunut omaan mielikuvitukseensa ja aluksi se on hauskan jännittävää, mutta kuten elokuvassa voi huomata, hän ajautuu jopa liian syvälle siihen. Liisalla on lopulta vaikeuksia päästä irti mielikuvituksensa tuotteista ja saada taas otetta todellisuudesta, lopussa kaikki kääntyy häntä itseään vastaan. Kohtuus siis kaikessa.

Kuva: "Alice in Wonderland" - La Méchante


"At any rate I'll never go there again!' said Alice as she picked her way through the wood. `It's the stupidest tea-party I ever was at in all my life!

Just as she said this, she noticed that one of the trees had a door leading right into it. `That's very curious!' she thought. `But everything's curious today. I think I may as well go in at once.' And in she went. "

- Lewis Carrol, Alice's Adventures in the Wonderland


20.8.2008

Kehuja kassalla


Käytiin eilen Pirkkalassa hakemassa Verkkokaupasta osia poikkiksen koneeseen (toinen käyttää rahansa ulkonäköön ja toinen laitteisiin - tosin toisella onkin töitä ja toisella ei, eh). Siinä sivussa tuli käytyä Cittarissa (violetit leggingsit, olette vihdoinkin armoillani, muahaha!) ja kassalla tapahtui jotain yllättävää. Sain kassatytöltä kehun. Vilpittömän ja hymysuin sanotun kehun. Olen aina otettu, kun joku kehuu jotakin minussa tai asussani kommenttiboksissani, mutta jotenkin silti tuntuu yllättävältä saada kehu kasvotusten. Johtunee arvatenkin siitä, ettei ihmisillä ole kovin ahkerana tapana moista kasvotusten tehdä, eikä varsinkaan täysin vieraille ihmisille.

Itse olen kehunut vierasta ihmistä kasvotusten kerran tai pari (tainnut kohdistua muuten molemmilla kerroilla myyjän upeisiin tatuointeihin), muutaman kerran useammin olen ollut sanomassa jotakin, mutta sitten tilanne on lipunut sormien välistä. Hassua, miten joskus voikin olla vaikeaa avata suunsa lausuakseen kohteliaisuuden - näpyttely on paljon helpompaa ja Internetin ihmeellisessä maailmassa en säästelekään kehujani. En usko, että syy tähän toispuoleiseen kehumisvalmiuteen olisi mikään ihmisiä etäännyttävä välineasia netin suhteen (kuten jotkut haluavat väittää), joillekinhan kommunikointi kirjoittamalla on vain paljon helpomaa kuin puhumalla. Lienen muuten yksi näistä ihmisistä. Ihmiset ovat erilaisia ja ilmaisevat itseään erilaisin keinoin, kuka puhumalla, kuka elehtien, kuka piirtäen tai kirjoittaen.

Kysymys: Milloin viimeksi kehuit toista ihmistä kasvotusten tai milloin viimeksi itse sait kehun päin naamaa?

Saamani kehu muuten koski kaulakoruani.

T-paita - Gina Tricot, leggingsit - kaapin kätköt, laukku - second hand, nahkatakki ja sandaalit - H&M, nahkahame - Lindex, kasettikoru - kirppari/DIY (DoItYourself)


19.8.2008

Matkiminen on elämän suola

Lisää tukkaa eilisen vaatetuksella. Paita on muuten tätä nykyä aika karvainen, kiitos pienet hiuksiin jääneet latvanpalaset, jotka satunnaisesti leijailevat harteille.

T-paita - Lindex, vyö - Pieces, leggingsit - Ida Sjöstedt, kello - Axcent

Jotkut tahot blogien kommenttilootissa ovat ilmaiseet ärtymyksensä siitä, että ihmiset pukeutuvat "samalla tavalla", viitaten ajoittain blogeissa nouseviin ja laskeviin villityksiin, kuten Carrie-kukkaseen ja tällä hetkellä jylläävään nahkahamebuumiin.

En tiedä miten nuo tahot pukeutuvat, mutta minä en ainakaan ole niin riippuvainen siitä mitä muut päälleen pukevat, ettenkö voisi laittaa päälleni tasan sitä mitä muutkin, jos vain itse satun vaatteesta tai asiasta pitämään. Samoin voin pukea sitäkin, mitä ei muilta löydy. Ylitsevuotava persoonani kyllä pitää huolen siitä, ettei kukaan erehdy luulemaan minua keneksikään muuksi kuin itsekseni. Jos jollakulla tämä ongelma kuitenkin on, kehoitan lämpimästi hankkimaan sen persoonan. Yksikään ihminen ei elä ideatyhjiössä, ei muodin huipulla viilettävä designeri eikä eteläsuomalaisen yläasteen värikkäinkään emohippihevihoppariernu. Elämä perustuu matkimiseen aina kehdosta ruumisarkkuun, sillä tavalla opitaan, sillä tavalla kehitytään ja selviydytään - onko siinä muka jotain pahaa?

Bongaussarjaa, osa 7: Wowia pelaamalla paremmaksi kirurgiksi

Tutkimus: kirurgit, jotka pelaavat World of Warcraftia tai muita videopelejä, ovat yleisesti ottaen parempia kirurgeja kuin ne, jotka eivät pelaa. Esimerkiksi vatsakirurgit, jotka pelaavat, suorittavat vaikeita kirurgisia operaatioita 27 prosenttia nopeammin ja tekevät 37 prosenttia vähemmän virheitä, kuin pelaamattomat. Näin kertoo American Psychological Associationin tekemä tutkimus, josta BostonHerald.com uutisoi.

Selitys löytyy siitä, että pelit kehittävät motorisia taitoja sekä ongelmanratkaisukykyjä ja tätä kautta tieteellistä ajattelua. Myös matemaattinen ajattelu saa peleistä potkua. Tätä käsitystä tukee myös suomalainen tutkimus, jossa kertotaulupelejä pelanneet ala-asteikäiset saivat parempia tuloksia kertotaulutesteissä kuin lapset, jotka eivät pelanneet noita pelejä.

Pelien pelaamisella voi olla myös haittapuolensa. APA:n tutkimustulosten tiimoilta haastateltu kansainvälisten suhteiden opiskelija totesi, että pelien pelaaminen haittaa keskittymistä asioihin, joissa ei koko ajan tapahdu monia asioita kerralla, kuten vaikkapa historiankirjan keskittynyttä lukemista.

Lähteet: Sinnemäki, Jussi (1998)

18.8.2008

Blondi tuli huudeille

Operaatio hiustenvaalennus Alpha (vaimikäseolikaan) onnistui odotetusti - kiitos Jemina vielä kerran! Jos ei ennen oltu, niin nyt ainakin ollaan blondeja. Latvoihin jätettiin lämpöä elävöittämistarkoituksessa. Pääni vallannut eksoottinen eläin sai myös pikatrimmin - nyt kelpaa taas näytellä. Tämä on nyt aikalailla juuri sellainen, jollaisesta olen haaveillutkin. Kuvat (jotka saa klikattua isommiksikin) kertokoot loput.

Ennen

Jälkeen

Kävellessäni takaisin pysäkille päin ohitin KappAhlin, jonka ikkunassa luki suurilla kirjamisilla "You look great!" Teki mieli huutaa ääneen takaisin "Thanks, I'm broke!" Syyskuu, syyskuu... "Kultsihanimurupuppeli, jos mä ostan seuraavat kaks viikkoa vaan riisiä, ni ostaisiksä niinkun... kaiken muun?"

Ehkäisypillereiden kiitos kuvioissa ei ole lasta. Onnistuisin luultavasti kuluttamaan tukirahat ja lapsilisät kaikkeen muuhun kuin lapsukaisen hyvinvointiin. Tai sitten kuluttaisin ne lapsukaiseen, mutta täysin eri tavalla, kuin mihin tuet on alunperin tarkoitettu. Minusta aika varmasti tulisi yksi näistä "Doltse et Kappanaa meidän Miki-Angelolle!" -trendimameista samalla, kun vaatisin äänekkäästi uskonnottomien oikeuksien toteutumista päiväkodissa. -.-

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...