30.6.2008

Farkkuleggingsit - mitkä ne on?

Vaikka kaupoista on jo hetken löytynyt vaatekappaletta nimeltä farkkuleggingsit, ilmiö ei ole ihan kaikille auennut, vaan sanan käyttö aiheuttaa monissa kummastusta. Mitkä ne ovat, miten ne eroavat tavallisista farkuista ja leggingseistä, miten niitä käytetään?

Koska hämmentyneitä on massoittain, päätin tehdä pienen farkkuleggarianalyysin, jota voi sitten sopivissa asiayhteyksissä vain linkata kysyjille. Pupulandian Jennikin muuten sivusi aihetta postauksessaan ja esitteli farkkuleggareitaan blogissaan. Hänellä on esimerkiksi loistava kuva siitä, miltä farkkuleggingsit näyttävät päällä ollessaan takaa.

Farkkuleggingsit ovat leggingsit, jotka on tehty stretch-farkusta. Tavallisista leggareista ne eroavat trikooleggingsejä jämäkämmän materiaalinsa ja olemuksensa myötä, ja tavallisista pillifarkuista ne eroavat siinä, ettei näistä löydy taskuja, vetoketjuja tai nappeja housunsuusta, vaan tilalla on joustinvyötärö. Lisäksi materiaali on tavallisia farkkuja pehmeämpää ja joustavampaa, mutta toisaalta trikoota paksumpaa. Päivänvalossa farkkuleggingsit tuovat mieleen enemmin farkut kuin leggingsit.

Materiaali näyttää farkulta. Tuotelappu kertoo leggareissa olevan 97% puuvillaa ja 3% elastaania. Pesuohjeeksi annetaan kolmekymmentä astetta. Leggarit voivat kutistua pesussa korkeintaan 5%.

Farkkuleggingsejä saa tällä hetkellä Piecesiä myyvistä liikkeistä, eli lähinnä Vero modista, Onlyistä ja Viloista, luultavasti myös Jim&Jillistä. Värejä on saatavilla mustasta vaaleaan, ja joitakin malleja koristavat lahkeissa joko napit tai vetoketjut. Tuote lähtee mukaan kolmellakympillä - huomattavasti halvemmalla, kuin tavalliset farkut, mutta huomattavasti kalliimmalla, kuin useimmat leggingsit.

Kokoa valitessa voi olla kannattavaa valita normaalia suurempi koko, sillä farkkuleggingsit ovat aikamoiset makkarankuoret, ja varsinkin aluksi päälle pukeminen saattaa olla hankalaa. Normaalisti S-kokoiseen kroppaani koko M on erittäin napakka ja tiukka. Leggingsit kyllä venyvät käytössä, joskaan eivät ollenkaan liikaa. Sovittaminen on pop.

Farkkuleggareita voi käyttää kuin tavallisia farkkujakin, sillä takaommel peban puolella saa ne näyttämään lähinnä takataskuttomilta farkuilta. Toisaalta farkkuleggingsit sopivat erinomaisesti myös pitkien paitojen ja jopa mekkojen kavereiksi päivinä, jolloin tavalliset leggingsit ovat turhan ohuita, mutta paksuja farkkujakaan ei tekisi mieli pukea.

Päällä farkkuleggarit ovat mukavan rennot huolimatta tiukaakin tiukemmasta ihonmyötäisyydestä. Koska ompeleita leggingseissä on minimaalinen määrä, eikä haarovälissä ole mitään ylimääräistä, ne eivät paina eivätkä hierrä. Kuminauha vyötäröllä on sopivan joustava.

Todettakoon siis, että farkkuleggingsit ovat paitsi monikäyttöiset, myös mukavat. Farkkuja ajatellen hinta on kohtuullinen, leggingsejä ajatellen suoranaista riistoa. Kukin päättäköön oman katsantokantansa.

29.6.2008

Uusia lemppareita: sarjoja, meikit ja traileri

Viime yö meni taas vaihteeksi Star Trekkiä katsellessa kunnon nörttipariskunnan tapaan. Eka kausi alkuperäisestä sarjasta alkaa olla pulkassa.

Tulipa nähtyä nuori ja hehkeä Joan Collinskin jaksossa The City on the Edge of Forever, jota on myös kehuttu koko alkuperäissarjan parhaaksi jaksoksi. No, ei tuo jakso kyllä turhaan ole Hugo-palkintoakin napannut. Seuraava Hugo muuten Star Trekille meni Picard-kokoelmastakin tutulle jaksolle The Inner Light.

Trekin kahdesta ensimmäisestä sarjasta on kyllä kovaa kyytiä tulossa suosikkejani, jos eivät sitä jo olleetkin - avaruusseikkailua ja syvällisiä aiheita, karismaattisia näyttelijöitä ja hauskoja hahmoja, mitä muuta sarja kaipaa, ja mitä niin monesta sarjasta puuttuu?

Tänään pukeuduin jälleen kerran uusiin lempifarkkuihini, pitsipaitaan ja Bonuskirpparilta jokin aika sitten löytyneeseen kauluspaitaan. Sade jätti jälkensä pihatielle.
Asu: ruosteen värinen paita ja vyö - second hand, pitsipaita - Carlings, farkut - Tiger of Sweden, kengät - Vagabond

Suosikeista puheenollen, olen sulauttanut meikkiarsenaaliini kaksi uutta lempparia, nimittäin huulipunan ja poskipunan. Siinä, missä en ole aikaisemmin kummastakaan aihealueesta pahemmin välittänyt, nyt ne ovat kemikaalieni suosikkeja onnistuneiden sävyvalintojen ansiosta. Ennakkoluuloton kokeilu kannattaa, joskaan rahapussi ei välttämättä ole aina samaa mieltä.

Macin poskipuna, sävy Sunbasque, joka on lähes samaa sävyä paitani kanssa. Myyjä lupasi, että tämä sopii vaalealle iholleni ja sointuu punaisen huulipunani kanssa loistavasti. Sävyä voi myös käyttää yhdessä aurinkopuuterilla tehtyjen varjostusten kanssa, ja aavistuksenomainen hohde värissä antaa raikkautta. Oli se viimeisten roposten arvoista.

Syöjätärkuva puolestaan esittelee toisen uuden rakkauteni, huulipunan. Lumenen punassa on paitsi todella ihana, kirkkaanpunainen sävy (sopivasti nimeltä Hymyhuulet), se kuuluu myös tuotesarjaan Cranberry kiss, ja siis minähän pidän kaikesta, missä on karpaloa, oli se pelkkää nimeä tai ei. Karpalonmakuinen kivennäisvesi, karpalosiideriä, karpalokarkkeja, antaa tulla tänne mulle vaan.

Kas tässäpä luvassa syksyn ehdottomasti hyväntuulisin elokuvatapahtuma: Wall-E. Todella harmillista vaan, että Suomeen tämän pienen robotin seikkailuja saa odottaa syyskuuhun asti, Jenkeissä teatterit pyörittävät jo sitä. Joka tapauksessa, tekijät ovat samat kuin lempparipiirretylläni Finding Nemolla, joten vikaan ei vaan voi mennä.




P.s. Vielä on päivä aikaa osallistua Valintoja-blogin arvontaan!

28.6.2008

Tätä tänään: punaisten huulten ja kopiosuojausten hulluus

Olen pari viime päivää ollut täysin myyty nostalgiselle tyylille menneiltä vuosikymmeniltä. Vintage-mekot, suuret silmälasit ja kirkkaan punaiset huulet ovat yhtäkkiä parasta ikinä. Aivan saletisti Piksin syytä.

Vaikka en himoitsekaan näyttäviä mekkoja kuohkeilla tyylihameilla Rannan tapaan, tuntuu yhtäkkiä todella hyvältä idealta hankkia söpö minimekko, pari suloista paitaa, punaiset korkokengät ja kokonainen sateenkaaren kirjo värikkäitä sukkahousuja. Sikäli kun olen päättänyt boikotoida alennusmyyntihulluutta (ei siellä edes oikeasti ollut mitään nopealla vilkaisulla, Jenni oli ihan oikeassa muutenkin), voisin suunnata tieni taas vaihteeksi Tampereen kirppareita kartoittamaan. Radiokirppis esimerkiksi on vielä iso kysymysmerkki vajavaiselle seututuntemukselleni. No, ainakin punainen huulipuna löytyy omasta takaa.

Päivän asu: raitapaita - Gina Tricot, farkut - Tiger of Sweden, kengät - second hand, ankkuririipus (paitaan takertunut) - Nadjastrange, ilme - joku poikkis siinä just virnistelee nurkan takana ;o

Hehkuttamani Picard-kokoelma on nyt katsottu läpi. Ketun aluekoodit ja kopiosuojaukset hankaloittivat DVD:n katselua läppärillä, mutta lopulta konetta vaihtamalla suojaukset antoivat periksi. Hovioikeuden mielestä DVD-suojauksia kiertävien ohjelmien levittäminen on muuten laitonta, siitä huolimatta, että kansalaisella on oikeus tuo suojaus kiertää laillisesti hankkimiensa tuotteiden käyttöä varten - seuraavaksi täytyy siis yksinkertaisesti kriminalisoida Linux ja toisto-ohjelma VLC.

Laitonta on muuten myös tarjota keinoja suojauksen purkuun - käytännössä siis pitäisi itse osata moinen kierto-ohjelma koodata (laillisesti hankkimiensa tuotteiden käyttöä varten), ja jos joku nyt laskee yhteen yksi plus yksi, niin häkki voipi kohdallani heilahtaa.

Tähän on todellakin tultu - tuotteesta täyden hinnan maksanut kuluttaja joutuu vielä painiskelemaan laitteiston kanssa, jos nyt sattuu elämään väärällä puolella planeettaa. Uskomatonta on kyllä tämä toiminta globalisaation ja kansainvälisten nettikauppojen aikakaudella, mutta kaipa se on jotenkin saatava ihmisten tekemisiä rajoitettua, jokainen ihminen kun on sentään potentiaalinen tekijänoikeusrikollinen.

Onhan myös olennaista määrätä kuluttajien elämää elokuvateatterien esitystahtien mukaan, siihen kun koko aluekoodijärjestelmä perustuu - ettei kukaan ehdi omalla alueellaan nähdä elokuvaa DVD:ltä, kun sitä vielä esitetään elokuvateattereissa. On tärkeämpää maksimoida elokuvateattereiden lipputulot, kuin tehdä ihmisten elämästä helppoa ja omaehtoista. Olisin lopulta selvinnyt helpommalla, kun olisin vain imuttanut Picard-DVD:n jaksot netistä. Kansalaiset, jokin on nyt pahasti pielessä.

Katsokaa potentiaalista rikollista. Sinäkin saatat olla yksi heistä!

P.s. Effin mielestä blogaajien taustoja himoitsevista ei ole syytä huolestua, hassut raportit eivät vielä tarkoita mitään. Asia on niin mitätön, ettei Effi julkaise asiasta edes lehdistötiedotetta. Olkaa siis rauhallisin mielin, kanssablogaajani.

27.6.2008

Tätä tänään: suohirviön luulosairaudet

Uv-säteily on pahaksi luomille.

Ei luultavasti ole mielenterveydelle hyväksi tiirailla fanaattisesti luomiaan tai nieluaan, mutta vika päässä mikä vika. Aamulla kurkku oli jonkin verran kipeä, ja sama linja on jatkunut läpi päivän, välillä helpottaen, sitten taas tullen takaisin. Kitalaessa näkyy punoittavia laikkuja ja nielu on punainen. Jälkimmäinen todennäköisesti erittäin normaali ilmiö flunssan yhteydessä. Punoittavista laikuista en tiedä. Yhdessä vaiheessa ne olivat kipeitä, mutta se on mennyt jo ohi. Luomikin se vielä punoittaa, ressukka, eilisen jäljiltä. Mitkäs ne melanooman oireet olivatkaan...

Päivän asu: paita - Monki, leggingsit - Gina Tricot, laukku - second hand, kengät - Vagabond

Tänään paistoi aurinko. Vastapainoksi välillä myös satoi, mutta ilma oli taas vaihteen vuoksi lämmin. Suoristin eilen illalla vielä nuo hiukset, ja malli on todella tasaisempi polkka kuin viimeksi. Voimakkaasti rikottu malli kuitenkin ennaltaehkäisee tilan nimeltä pyramidipää muodostumisen. Heh, taite otsiksessa saa värin näyttämään siltä, kuin latvaosiossa kulkisi punainen vaakaraita. Hupsua.

Sattumoisin kuvaussession aikana poikkis onnistui painamaan kameran laukaisinnappia kriittisellä hetkellä ikuistaakseen sisäisen suohirviöni. Kuvasta tuli niin karsea, että nauroin sille reippaan tovin, ja sitten keksin idean haasteesta. Haastan siis kolme ihmistä julkaisemaan itsestään järkyttävän hirveän kuvan. Ei mitään söpöhassuuksia, vaan aidosti karmaisevaa kuvamateriaalia, joka lähes vaatisi ikärajan. Haastan henkilökohtaisesti Ian, Heidin ja jälleen kerran Nompan, mutta haasteeseen voi toki tarttua kuka vain. Rohkea syö rotan, vai miten se meni.

Mitä paljastuu poseerauksien ja itsesensuurin alta, mikä on juuri sinun hirviökuvajaisesi, jota et normaalisti haluaisi kenenkään näkevän? Tässä omani:

*Murr, murrrrr, glöööh*

Paitaperjantai: Funkalicious


Poikaystävälläni on valtavan hienoja t-paitoja. Esittelen niitä perjantaisin - perjantaisin siksi, että perjantai ja paita alkavat molemmat p-kirjaimella, mikä saa homman kuulostamaan suunnitellulta ja oivalletulta. Daa hei.

Historian ensimmäisenä paitaperjantaina vuorossa on Threadlessista tilattu paita, jonka printtinä on Funkalicious, eli avaruuspukuun sonnustautunut kaveri mankan ja päävärien kanssa. Aika retro fiilis.

- Poikaystävä, mikä sai sinut valitsemaan tämän printin?
- Se ei ollut oksentava pelle, hän vastaa. Printti oli ihan hieno, siksi valitsin sen.

Enempää ei Seiskankaan toimittaja saisi miehestä irti.

Oksentava pelle on viittaus erääseen toiseen printtiin, The Morning Afteriin. Pelle tyrmättiin, koska se aiheutti yökötyksentunnetta tyttöystävässä.

Jalassa poikaystävällä on H&M:n housut, ja niissä Jack&Jonesista hankittu nahkavyö.

Käännökset kukkivat - Translations flower - Translations kukka

Oletteko koskaan kokeilleet netistä löytyviä automaattikääntäjiä? Niitä, jotka osaavat kääntää tekstiä kieleltä toiselle? Olen pari kertaa törmännyt varsin hupaisiin esimerkkeihin siitä, millaisia tuotoksia moiset käännökset ovat, ja joka kerta olen tikahtua nauruun. On ratkiriemukasta lukea vaikkapa omia tekstejään käännettynä englanniksi, mutta kuolettavan hauskaksi homma menee, jos vielä kertaalleen kääntää tekstin uudestaan suomeksi. Katsotaanpa, miltä tämä pätkä tekstiä näyttää englanniksi käännettynä. Tämän jälkeen käännetään teksti vielä takaisin suomeksi.

Have you ever tried online automaattikääntäjiä? Those who know how to translate the text language to another? I have a couple of times come across quite a hupa examples of how the yields of such drastic translations are, and every time I am tikahtua laughter. It is ratkiriemukasta even read their own texts translated into English, but the deadly pleasant homma goes, if once again to translate the text again in psychiatry. 's See what this snippet from the text appears in English translation. Since then translated into the text yet back to psychiatry.

Oletko koskaan yrittänyt online automaattikääntäjiä? Ne, jotka osaavat kääntää tekstiä kielestä toiseen? Olen pari kertaa törmännyt aivan hupa esimerkkejä siitä, miten sadot moisesta käännöksiä ovat, ja joka kerta olen tikahtua naurua. On ratkiriemukasta edes lukea omia tekstejä käännetään Englanti, mutta tappavan miellyttävä homma menee, jos jälleen kerran kääntämään tekstin uudelleen suomeksi. 's Katso mitä tämä pätkä tekstiä näkyy Englanti käännös. Sen jälkeen käännetty teksti vielä takaisin suomeksi.

En voi sille mitään, että joka kerta hirnun ja kieriskelen naurusta näppikseni päällä näitä lukiessani. ;<

I can not anything to it that every time Hirnua and kieriskelen naurusta button on the ground to read them. ; <

En voi mitään sille, että joka kerta hirnua ja kieriskelen naurusta painiketta päällä lukea niitä. <

Käännökset: http://translate.google.com/

26.6.2008

Harakanpesätukka

Johan oli mielenkiintoinen parturireissu, siis tuloksen suhteen. Placen Kirsi toteutti hyvin toiveeni hiusten vaaleammasta väristä (hmm, se olisi saanut kenties olla vieläkin vaaleampi) ja voimakkaasta kerrostuksesta sekä erilaisesta otsatukasta.

Mielenkiintoiseksi homma meni, kun kampaajani päätti kuivata hiukset kiharoiksi. Lopulta päässäni oli veikeistä korkkiruuvikiharoista väkerretty pallo ja hassusti hapsottava vino otsis - kampaajani mielestä tämä oli tosi makeeta ja mahtavaa, ja hetken olin uskoa itsekin niin. Valitettavasti mitä enemmän kävelin kaupungilla uuden kuontaloni kanssa, sen enemmän aloin häpeämään sitä, tunsin oloni tätimäiseksi, enkä voinut edes piiloutua otsatukkani taakse.
Kuva oikealla: harakanpesä ja otsakalju - ei mieleeni. Kaikki otsarypytkin näkyy! Toisaalta, onpa hyvä syy pitää kulmakarvat hysteerisen hyvässä kuosissa.

Kotona ensi töikseni meninkin pesemään hiuksistani tätiluukin ja annoin niiden kuivua ihan rauhassa. Luonnollinen vedenhaihdutusmenetelmä toimi kuin unelma, ja hiusteni uusi loisto pääsi oikeuksiinsa. Otsiskin alkoi heti näyttää fiksummalta, kun sen sai itse asetella. Poikaystäväni ei olennaista eroa nähnyt, ja mummukin kehui jo alkuperäistä asettelua, mutta viis muista, oma fiilis on tärkein.

Tätiluukista toiseen? Hiukset oli heti paremmin. Naama pyynätty kauppareissua ja kuvaussessiota varten. Retiisi sentään, tuo punainen huulipuna hyppää silmille. Tottuukohan siihen?

Väristä tuli toivotusti vaaleampi, muttei ihan niin vaalea, kuin olin unissani kuvitellut. Ei tää nyt ihan Gwen Stefani ole, mutta kenties seuraavalla kerralla... Juureen laitettiin ilmeisesti värinpoistoa (?) ja latvaan jotakin väriä kirkastavaa sinistä mönjää.

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä suhteessa, etten täysin lannistunut, vaikka kaupoilla piipahtaessani heijastavat pinnat näyttivätkin harakanpesää ja kaljulta näyttävää otsalohkoa - vakuuttelin itselleni, että kunhan saa tekokiharat pois, kaikki näyttää paremmalta. Olin oikeassa. Vika ei toki ole Kirsin, näin on käynyt aiemminkin, siis että kampaaja on lopuksi kuivannut hiukseni tekokiharoiksi ja lopputulos on ollut minusta varsin karmea. Joskus sitä vaan tarvitsee toistoa, että läksy menisi perille itsellekin. Tulevaisuudessa osaan vaatia mieluummin suoristusta.

Asu: mekko - Gina Tricot, pitsipaita - Carlings, korut - Kalevala koru, kengät - second hand, pitsileggingsit - Seppälä/Lindex/Kappahl, arvo omasi!

Pitää vielä jossain välissä kokeilla miltä kuontalo näyttää suoristettuna, mallin pitäisi olla entistä huomattavasti rikotumpi, mutta hiuslinjan selkeämmin polkka. Ehh? Rokkifiilis?

Päivän asuna toimi siis Gina Tricotin trikootuubimekko mustien pitsileggingsien ja valkoisen pitsipaidan kanssa. Jalassa oli oikeasti mustat, Vagabondin ballerinat, mutkun valkoset korkkarit näyttää kuvassa paremmalta... Vyötärölläkin oli se upea kirppisvyö, jossa on kullanvärisiä metalliyksityiskohtia, mutta ehtipä sekin jo hiuspesutohinoissa kadota päältäni. Joka tapauksessa, asussa oli taas ripaus nostalgista fiilistä, tai ainakin siltä minusta tuntui. Siitä myös seepiasävyinen asukuva.

Pitsileggarit olivat loistavan rok, mutta niissä on yksi suuri vika, nimittäin reiät. Kuvitella. Muistatteko vielä sen luomen sisäreidelläni, sen, joka hankasi ilman sukkahousuja kipeästi farkkushortsien lahkeeseen? No, kävelyreissulla poikkiksen kanssa illansuussa Prisma-keskukseen tuli todettua, että reiät leggareissa aiheuttavat vastaavan ilmiön ja lisäksi yrittävät hirttää repsottavan luomiparkani. Aikaa myöten kävely kävi todella kivuliaaksi.

Kuva vasemmalla: pitsileggarit, peräisin joko Lindexiltä, Seppälästä tai Kappahlista, en enää muista mistä niistä.

Kun perunalastut oli ostettu ja Gigantti ratsattu, hiippailin Prisman vessaan ja riisuin leggingsit - onneksi tuli juuri höylättyä sääret. Vaan miksi, oi miksi vaihdoin jossain välissä sandaalisukat nilkkasukkiin? Häpesin itseäni jopa aikaisempaa hiusepisodiani enemmän kävellessämme takaisin - sääriäni tummemmat nilkkasukat loistivat kauas. "Eikö voitais mennä jotain metsäreittiä tuolta jostain valtatien ojanpohjan kautta?"

Ottakaa opiksi, edes joku jostain.

No ei kukaan sisällä kenkiä käytä oikeesti.

25.6.2008

Tätä tänään: kapteeni Picard parantaa alkavan flunssan?

Ihan ensimmäiseksi kaikkein parhaat uutiset: Hervannassa kämppämme keittiöremontti on valmis! Vihdoinkin useiden kuukausien evakkoilun jälkeen milloin missäkin sitä voi jo aidosti alkaa harkita paluuta omille nurkille. Vessa tosin on edelleen kysymysmerkki - periaatteessa suihkuosio on valmis, mutta lattiakaivon sijoittelu vaikuttaa niin järkijätöltä ratkaisulta, ettei se vaan VOI olla vielä valmis, puhumattakaan siitä seinää vasten nojailevasta kylpyammeesta. Tähän vielä palataan.

Päivän asu: farkut - Diesel, paita ja laukku - second hand, takki - H&M by Madonna, kengät - Vagabond

Hervantaan siis matkasimme tänään tarkastuskierrokselle. Samalla tuli haettua postista useampikin poikkiksen tilaama paketti, joissa oli lukuisia ulkomailta tilattuja t-paitoja sekä kirja, levy ja dvd Amazonista. Poikkiksen paitoja pitääkin esitellä vielä omassa postauksessaan, jos ei tänään, niin jonain toisena päivänä. Suostuisikohan miekkonen peräti malliksi?

Sitten pitääkin hehkuttaa. Amazonista tilattu dvd nimittäin oli minunminunminun - Star Trek: The Next Generationin kapteeni Picard -kokoelma, johon on kerätty Patrick Stewartin loistokkaimmat näyttelijäsuoritukset sarjasta. Erikoista kyllä jenkkijulkaisu sisältää eri jaksot kuin brittijulkaisu, ja ensimmäistä on kehuttu jälkimmäistä enemmän, joten jenkkiversio oli saatava. Picard-kokoelman ahmiminen pitääkin aloittaa ensi tilassa.

Kuvassa poikkiksen tilaama Alpha Conspiracy - Aura (loistava artisti ja loistava levy) ja Jean-Luc Picard Collection. Oon hieman heikkona tuohon kaljuun.

Aamulla herätessäni kurkku oli lievästi kipeä. Se meni päivällä ohi, mutta nyt mokoma jälleen meinaa aavistuksenomaisesti kiusata. Saa nähdä kehittyykö tästä flunssa, mutta kävi miten kävi, huomista parturia en peru. Jos suoriuduin aikoinaan yliopiston valintakokeestakin kuumeen kourissa (ja pääsin peräti sisälle), niin pakko se on suoriutua keskustaan käsiteltäväksi, sentään kyseessä uudet ja upeat hiukset!1 Kapteeni Picard, pelasta minut!

Olen odottanut tätä päivää, jotta voin heittää muidenkin nähtäväksi tämän loistavan trekittäjiä ja erityisesti, hyvin erityisesti Picardia diggaavia puhuttelevan musavideon. ;>



P.s. Uutisbongaus Hesarin sivuilta: "EU-parlamentti haluaa bloggaajien taustat selville". Ei tässä oikein tiedä mitä ajatella. Epäilyttää moiset aikeet, toisaalta on tietysti hyvä asettaa julkiselle kirjoittelulle pelisääntöjä, mutta toisaalta kuten keskustelufoorumilla tuolla todettiin, kyllä ne kirjoittajan aikeet ja motiivit aika hyvin näkee sitä itse blogia lukemalla. Kenties oleellisempaa olisikin keskittyä kehittämään kansalaisten mediakriittisiä taitoja, kuin alkaa vaikeuttaa blogaajien tekemisiä. Odotan silti mielenkiinnolla Effin kantaa asiaan.

Hiussarjaa

Torstaina siis parturiin--- erhm, kampaajalle. Viimeisestä salonkivierailusta on jo kuukausia, ja todisteena siitä on rehottava hiusmalli ja äklö juurikasvu.

Tampereen monista kehutuista hiustenlaittopaikoista valitsin ensimmäiselle kuontalonpuunausreissulle Placen, jonka vetonaulana toimii Fab5:sta tuttu Gekko. Ihan julkkiksen takia en paikkaani valinnut, vaan valintaani vaikutti mm. asialliset, ammattimaisen näköiset sivut, työntekijöiden esittely, portfolio ja ennen kaikkea sähköinen ajanvaraus. Paikka, jossa asiointi on mahdollista netin kautta ei ole aikaansa edellä, vaan ajassa mukana - muut ovat siitä auttamattomasti jäljessä.

Sen sijaan aikaansa edellä Place on siinä, että asiakkaita varten tiloissa toimii langaton verkko. Voisi siis päivittää kampaamotoimenpiteensä suorana sitä mukaan, kun projekti etenee! "Värit on päässä, vähän tässä kuumottaa nahkaa, mutta ainakin kahvi on sopivaa."

Kampaajakseni sain ihanan ja pirteän Kirsin, joka laittoi ilmeeni aivan uuteen uskoon. Tälläkin kertaa suuntaan hänen hoiviinsa, niin uskomattoman upeaa jälkeä tämä iloinen nuori nainen teki.

Olen jo päättänyt, että hiukseni vaalentuvat. Kuinka paljon, sitä en osaa vielä sanoa. En ole enää varma siitäkään, haluanko pitää raidat. Jotain hajua sentään on. Seuraavat, inspiraationani toimivat kuvat ovat lehdestä Hair, kuvasin ne tyylikkäästi hämärässä valaistuksessa anoppikokelaan telkkaripöydällä.




Kuten huomata voi, kuvien hiustyylit ovat lopulta aika erilaisia. Tumma väri on siis poissa laskuista, mutta hiusmallit ovat kivoja. Haen siis huoletonta rokkifiilistä, sellaista, jossa hiukset voi suoristaa ja sitten pelmauttaa sekaisin ultrakhuulin luukin saavuttamiseksi. Toisaalta hiusten pitää toimia myös kiharana, sillä en kuitenkaan jaksa aina suoristaa kurittomia luonnonkiharoitani. Malli saa olla lyhyt, mutta mieluummin keskipitkään kallisteleva. Otsatukasta ei keskustella, se saa korkeintaan olla lyhyt ja hassun mallinen. Hiusmallissa saa myös olla epäsymmetriaa, ja vaikkapa kontrastivärinen pläntti jossain sopivassa paikassa.

Ottaen huomioon edellisten kuvien surkean kuvanlaadun, ja ottaen huomioon seuraavan kuvakollaasin naurettavuuden, tämä voi hyvinkin olla lyhyen blogihistoriani laaduttomin ja kenties mauttomin postaukseni. Nauretaan sille sitten ensi vuonna.

Värjäsin siis hiukseni. Gimpillä.

Tämän kuvan perusteellahan minulle ei sopisi mikään, ei vaalea, ei tumma, ei räiskyvän punainen. Köh. Se johtuu vain osaamattomuudestani. Kenties olisi kannattavinta ajaa kalju ja hankkia pari peruukkia?

Saavuimme Tampereelle kymmeneltä illalla. Puoli yhdeltätoista nautimme myöhäisen illallisen. Kahdeltatoista siirsin kuvat koneelle. Puoli tuntia muokkasin, vartin kirjoittelin ja hörpin olutta. Ei paha!

P.s. Uutisotsikko: "-- God arrested for selling cocaine near a church" Aika epic, ei tohon muuta osaa sanoa.

24.6.2008

Päivän ohjelma


Yellow Mohican, originally uploaded by tanakawho.

Tänään luvassa:
- kahvin lipitystä
- suuri ja mahtava, ennennäkemätön hiussuunnitelmapostaus! Hehkutan sitä nyt, jotta voitte pettyä myöhemmin. Eiku...
- matkustus Tampereelle, todennäköisesti ennen edellä mainittua
- vaatekaappien penkomista - ihanaiseni, aim bäk!
- pippelikateutta, en vielä tiedä mistä tai kenen osalta

Pysytelkääpä siis kanavalla! (Olisin heittänyt hienon ja trendikkään fraasin englanniksi, mutta vastustan moista syvästi, suomen englantilainen vääntely on ihan riittävästi.)

23.6.2008

George Carlin on kuollut - kauan eläköön kuningas!

Ystäväni kertoi minulle miehen nimeltä George Carlin kuolleen eilen. Nimi ei ollut tuttu, mutta hän ilmeisesti oli Jon Stewartin esikuva, ja Jonin minäkin tiedän. Ystäväni linkkasi Youtubesta pätkän Carlinin stand-up -esiintymisestä, ja olen kyllä myyty tämän rohkean ja huumorintajuisen miehen edessä.

George Carlin tunnettiin mustasta huumoristaan ja huomioistaan poliitikan, uskontojen, psykologian ja kielen alueilla. Lavalla mikään aihe ei ollut tabu. Katsomassani videossa mies heitti käsitettä elämän pyhyys vesilinnulla ja antoi abortin vastustajille kasan herneiltävää. 2000-luvun puolella Carlin käsittelikin satiireissaan paljon modernin Pohjois-Amerikan poliittisia ydinkysymyksiä ja kulttuuria. Sen vähän perusteella, mitä olen nyt ehtinyt nähdä, Carlin oli erittäin älykäs ja nokkela mies.

Carlin kuoli 71-vuotiaana, hänen sydämensä petti.

Tämä video on sitä videota, jonka näin, edeltävä pätkä, ja se käsittelee myös abortin vastustajia ja heidän argumenttejaan. "Pro-life is anti-women!"



George Carlin, sinut varmasti muistetaan.

22.6.2008

Inspiroitumista ja pääsiäislöytöjä

Löysin tänään pitkästä aikaa uudelleen Rannan blogin kautta Piksin (ks. kuva oikealla) tyylikuvavirran Flickrissä. Olen ihaillut tämän nuoren naisen asuja jo Tyylitaivaassa, mutta tämä yksinkertaisesti räjäytti potin. Ihana, nostalginen tyyli, punaiset huulet ja vaaleat kutrit - nämä innoittivat minua tänään valitessani päivän asua ja tehdessäni meikkiä.
Kiitokset ihanalle Piksille luvasta käyttää hänen kuvaansa ^^

Eilisen juhannussaunan (miten mahtavalta voikaan koivuvihta tuoksua ^^) jäljiltä hiukseni olivat jälleen yhtä kikkuraa, mutta otsatukkani oli kuin ihmeen kaupalla asettunut hauskasti. Niinpä tyydyin vain suihkuttelemaan lakkaa kutrien ankkuroimiseksi paikoilleen.

Meikin kanssa kokeilin jotakin, mitä en ole ennen kokeillut. Käytin kirkkaan väristä huulipunaa ja jätin ripsarin pois. Rajaukset tein ruskealla rajauskynällä, meikkipohjan tein normaalisti. Luukki oli yllättävän toimiva. Vielä kun saisi yhtä vaaleat hiukset kuin Piksillä... Ja vielä, kun osaisin kantaa ne yhtä upeasti.

Asuksi valitsin jo aikaisemmin nostalgiahenkisiksi todetut farkut, vyön, pitsipaidan, boleron ja maailman ihanimmat kengät. Fiilis oli uskomaton, ja poikaystävänikin osasi kuvata minut juuri sellaisena, millaiseksi oloni tunsin. Mahtavaa!

Pitsipaita - Carlings, bolero - Vila, farkut - Tiger of Sweden, kengät - Bianco Footwear, vyö - second hand, korut - Kalevala koru

Tässä samaisessa asussa koin järkytyksen hetkeni ja käyttötilini saldon huventumisen. Onneksi oli käteistä. Ostin Macin poskipunan, joka toivon mukaan on tällä kertaa oikean sävyinen kalpealle iholleni. Näin ollen käytän sitä luultavasti ainakin seuraavat viisi vuotta. Voinkin viiden vuoden päästä katuojasta vastata kysyjille, että viimeiset rahani menivät poskipunaan, eiku... Kai se pitää sörkkiä sitten säästötiliä.

Hiukset asettuivat vaihteeksi hyvin

Firefox 3:ssa on pääsiäismuna. Poikkis löysi sen äsken. Löytäkää tekin. Munan avaaminen vaatii Firefox 3:n, sen saa täältä.

P. s. Nadjastrange julkaisi viimein shoppailupostauksensa Tukholman reissulta ^^

Tupla - P. s. Lähistöllä kaadettiin tänään Ylen tontilta hirvi. Yle uutisoi. Vaikka hirvipaistin ystävä olenkin, pistää silti mietityttämään, miksei näitä terveitä ja vaarattomia eläimiä voi vaan nukuttaa ja siirtää muualle.

Elegia mielenrauhalle


Minulla on ongelma. Olen riippuvainen. Se täyttää pääni lähes päivittäin, humalluttaa hulluuteensa, ottaa valtaansa, saa järjen kaikkoamaan ja arvostelukyvyn pettämään. Toteutan himojani useammin kuin haluaisin, tai mihin minulla olisi varaa. Tahtini on kiihtynyt kevään aikana.

Joskus salailen tekojani, koska hävettää, että olen taas kerran retkahtanut. Syyllisyys on kestämätön tunne, eikä siitä ole helppo vapautua. Piilottelen ja laskelmoin, mikä on paras hetki toimia paljastumatta. Aina en kehtaa tunnustaa. Olen saanut kuulla läheisiltäni varovaisia ehdotteluja lopettamisesta, mutta kukaan ei uskalla täysin tuomita minua. Uskoa parannukseen ei ole, sillä olen itse ainoa, joka edes näkee todellisen ongelmani.

Riippuvuuteni on pinnallisuus, kauneus, ostaminen. Riippuvuuteni on kuvitelma siitä, että tulen paremmaksi, mitä enemmän kulutan rahaa. Riippuvuuteni on uskomus, että lapsuuden muistot syrjääntyönnetystä, rumasta hikipinkotytöstä väistyvät kauneudella, ja kauneus ostetaan rahalla. Riippuvuuteni on harhaluulo siitä, että itsetuntoni puutteet korjataan muuttamalla itseä, ei hyväksymällä itsensä.

Tieto ja järki eivät välity ymmärrykseen asti, vaan samat ajatuskuviot pyörivät paikoillaan kuin rikkinäinen levy. Hoen itselleni ja muille, etten tanssi kenenkään pillin mukaan, mutta samalla tottelen kuin orja sisäistä järjettömyyttäni. Peilikuvani on petollinen - se tukee toimintaani ja vakuuttaa minulle, että tämähän toimii, jatka samaan malliin.

Tänään käyttötilini tyhjeni ensimmäistä kertaa koskaan. Olen leikkinyt huoletonta, mutta huolestunut vain enemmän leikkieni myötä. Olen epätoivon partaalla, mutta samalla haluan edelleen lisää. Lisää. Lisää. Minulla ei ole tarjota onnellista loppua. Miten sellaisen saisi?

21.6.2008

Vihtahousut ja kissanvahdit

Siiri

Juhannustaikoja en ole tänä vuonna tekemässä, liekö skeptisyyteni vienyt jopa huumorintajuni mitä taikauskomuksiin tulee, mutta juhannussaunasta aion nauttia vihdan kera. Valitettavasti vihta ei ole itsetehty, vaikka siihenkin bongasin ohjeet Suomen Saunaseuran sivuilta, vaan vihta on torilta eilen hankittu. Viimeksi on tainnut tulla nautittua tästä katoavasta kansanperinteen taidonnäytteestä muksuna kesämökillä. Tuolloin vihdan teki vaari.

Päivän asu: pitsipaita - Carlings, vyö - Gina Tricot, farkkushortsit - Only

Viime yönä anoppikokelaskin näytti, miten juhlitaan, ja kaikessa naurunremakassa ja rikkinäisten levyjen pyörittelyssä kissatkin jo pääsivät karkaamaan terassin ovesta yöhön. Sentään ei Siiriä ja Saaraa tarvinnut liikaa haeskella - Saara ei ollut ehtinyt terassia kauemmas, ja Siirikin palasi lähipuskista pienen haeskelun jälkeen.

Tänään kisut pääsivät taas ulkoilmaan, joskin tarkan valvonnan alaisena. Siiri on selkeästi innokas laajentamaan reviiriään, Saara taas puolestaan on hyvin varovainen etenemään terassilla. *kateellinen anoppikokelaalle kämpän loistavasta sijainnista, luonnonläheisyydestä ja tilavasta terassista, sekä omasta takapihan palasesta* Lisää Flickrissä.

Varasin muuten ajan parturiin (tai siis kampaajalle, olen vain niin tottunut sanomaan parturi, jostain syystä, kampaaja kuulostaa jotenkin hömpältä, sori mun sukupuolistereotyypittäminen) ensi torstaiksi. Aion vaalentaa hiuksiani ja hankkia rokkitukan. Juuri nyt tuntuu siltä, ettei mikään ole liian villiä. Jos en kuitenkaan silti irokeesia tai puolisiiliä hankkisi... Tai miksipäs ei, toisaalta. Sekasotkuun helposti sekoitettava voimakas kerrostus riittänee. Tehnen tästä vielä hiussuunnitelmapostauksen ennen aikaani.

Siiri ja Idhren

Joku muukin on käynyt Ruotsissa kuin minä! Tsekatkaa Nadjastrangen ihanan kuvarikas postaus Tukholman keskustassa seikkailemisesta. Luvassa myöhemmin myös shoppailupostaus, jota muunmuassa allekirjoittanut odottaa kuin kuuta nousevaa. Sitä odotellessa.

20.6.2008

Tätä tänään: Juhannus kaupungissa on värikkäitä naapureita täynnä

Juhannusaatto on mennyt rauhallisesti, naapureiden kokopäiväistä riehumista ja tappouhkaushuuteluita toisilleen lukuunottamatta, Länsi-Pasilassa kotosalla ollessa. On syöty possupihvejä ja uusia perunoita, juotu erinomaista chileläistä valkoviiniä, katsottu telkkarista Star Trek: Nemesis, sekä kyylätty ikkunasta villejä naapureita. Viimeisimpänä vetona paikalle oli ilmestynyt jo muutama poliisikin. Oletan, että partio ei tullut lähellä olevalta asemalta juhlimaan juhannusta tuon porukan kanssa.

Joka tapauksessa, alkupaloina retiisiä suoladipin kanssa. Tämä on kuulemma poikkikseni perheelle perinne.
Se olla retiisi. Taustalla olla pojkkis. Papukaijamerkki sille, joka hoksaa mikä pyörii koneessani.

Possua, lisää retiisejä, uusia perunoita, herkkusieniä, valkkaria sekä neitsytoliiviöljyssä lilluvia chilejä ja laakerinlehtiä.

Ruoka oli erittäin erinomaista. Ja veitsi välähtää yössä... Ruokapöydän ollessa tavaran valtaama päätimme syödä japanilaisittain lattialta ja kattaa telkkaripöydän ruoka-antimin. Istuimena toimii väliaikainen vuoteeni.

Päivän asuna vaatimatonta, mutta kivaa: paita - Carlings, farkut - Tiger of Sweden, vyö - second hand.

Nolo peilikuva johtuu pihalla haahuilevista juhlijoista. Pikkupoikien tiiraamiset vielä siedän, humaltuneille höperöille sen sijaan ei tee mieli esiintyä.

Paita - Carlings

Neljällä eurolla irronnut pitsipaita ei oikein päässyt eilisessä kuvassa oikeuksiinsa. Tässä siis parempaa kuvaa yksityiskohdista.

Kaupunkiloman iloja.

Olin menossa pihalle kuvaamaan itseäni, kun huomasin jonkun naapureista möllöttävän pihan edessä ilmeisesti tupakoiden. Nappasin siis nopeasti kuvan lähimmästä kukkasesta ja palasin pikimmiten takaisin sisälle.

Hyvää juhannusta itse kullekin!

P. s. Taas uusi käyntiennätys, 223 käyntiä rekisteröity eiliselle :O Jej, kahdensadan raja rikki, tätä pitääkin juhlistaa vaikka oluella. o/

Haaste: Meikkipussin sisältö

Sain Ialta haasteen esitellä meikkipussini sisältö. Koska juhannusaaton päivänä ei ollut muutakaan tekemistä kuin odotella illan grillausta ja juominkeja, päätin tarttua haasteeseen saman tien. Olen postaillut kosmetiikastani ennenkin, mutta tulos ei aivan tyydyttänyt. Otetaanpa siis uusintaversio.

Minun on jonkin verran kyllä fuskattava haastetta toteuttaessani. Meikkipussini sisältö nimittäin sisältää paljon sellaista tavaraa, jota en käytä, ja toisaalta jokapäiväisessä käytössäni olevia meikkejä löytyy vähän sieltä sun täältä eri laukkujen taskujen pohjalta sekä repusta. Esittelen siis ensin kaiken, mitä meikkipusisstani löytyy, ja sitten vielä kaiken, mitä käytän, mutta ei löydy pussista.

Meikkipussinani toimii toiselta mummultani joululahjaksi saatu Isadoran pussukka, jossa on päällä tähtikuvioita. Sisällä on pieni tasku hilpehöörälle, muuten tavara on sikin sokin sisällä. Sisäpuoli on myös aika mukavan likainen, joten en ala sitä nyt esittelemään.

Kuten tulette huomaamaan, meikkini koostuvat pääosin Lumenen tuotteista. Hei, halvalla saa riittävän hyvää. Tosin tuon Lumenen silmämeikkikynän olen suunitellut vaihtavani johonkin muuhun. Nelliina suositteli omassa blogissaan Rimmelin rajauskynää, sellaisen voisin kokeeksi metsästää. Haaveilen myös Macin luomivärin hankkimisesta, sävynä voisi olla jokin kylmä hiekan sävy. Tuo Lumenen Blueberry Curl -ripsiväri muuten on sen verran pätevää tavaraa, etten tarvitse lainkaan ripsentaivutinta tai ripsikampaa - maskara osaa taivuttaa ja erotella ripset aivan riittävän hyvin.

Lobellon perushuulirasva on palvellut vuosikausia ja jatkaa edelleen. Lumenen peitevärinappi on jo muinainen tapaus, ja alkaa pikkuhiljaa himottaa uuden napin ostaminen. Raaskisiko sitä piruuttaan hankkia tähän tarkoitukseen jotain Joe Blascoa - ainakin käyttäisin sitä taas seuraavat viisi tai seitsemän vuotta.

Meikkipussukassani kulkee muutakin kuin meikkejä - sieltä löytyy mm. sillä hetkellä käytössä oleva ehkäisypilleriliuska, hammaslankaa (jota käytän luvattoman harvoin, taas saa hammaslääkäri motkottaa ientaskuista ja hammaskivestä...) sekä jonkinlainen tulehduskipulääkepilleri. Tällä kertaa siellä pyörii Miranaxia (lääkärin määräämää menkkukipuihin, en tosin ole tarvinnut enää hetkeen), joskus muulloin Buranaa eri vahvuuksisina.

Pussukastani löytyy myös lukuisia hakaneuloja penkkaripäivän muistona parin vuoden takaa (se jedikaapu oli PAKKO saada jollakin kiinni) sekä cocktail-tikku Latviassa vuosi sitten nautitusta martinista. Oli oikeastaan aika yllättävä löytö tuo viimeisin.

Valitettavasti pussukkani sisältää myös paljon tavaraa, joka ei ole edes käytössä. Ikivanha miniaurinkopuuteri on eilisen kamaa, samoin silmänympärysvoide, kulmaväri, ripsiharja ja Lumenen tunkkaisen värinen luomiväri, joka on lähes käyttämätön. Matkasivellintä sentään tulen silloin tällöin käyttäneeksi luomivärin levitykseen. Suurimman osan näistä saisi kuitenkin heittää rehellisesti pois.

Viimeisenä esineenä meikkipussistani löytyy Fiskarsin kynsisakset. Parhaat, joihin olen törmännyt. En edes osaa leikata kynsiäni muilla saksilla, aina terät jotenkin lipeävät kaikissa muissa ja kynsi ei katkea, vaan korkeintaan lohkeaa inhasti terien luistaessa. Kuvassa on myös Lumenen irtopuuteri, joka tosin ei mahdu pussiini, vaan pyörii jossain repun tai käsilaukun pohjalla. Tästä päästäänkin viimeiseen kuvaan...

Uskomatonta, miten paljon olennaista tavaraa ei oikeastaan edes mahdu meikkipussiini. Ehkä olisi jo aika hankkia uusi ja uljas kuljetusväline näille. Kuvassa siis Lancomen meikkivoide, Diorin luomiväripaletti (nämä kaksi tuotetta ovat varmasti laadukkaimmat kosmetiikkani, ja täytyy kyllä sanoa, että ihan ovat hintansa arvoisia), huulipunani, valopuuteri (ajaa kivipuuterin virkaa, en kyllä huomaa eroa) sekä aurinkopuuteri siveltimineen. Poskipunankin omistan, mutta niin harvoin sitä käytän, ettei se ole vielä ansainnut paikkaansa osana meikkiarsenaaliani. Muutenkin sävy taitaa olla ihan väärä. Jos sitä saman tien hommaisia Macilta myös poskipunan...

Meikkien taustaksi päätyi kivipöydän lisäksi poikkiksen eilen ostama Desert Planetin levy Moonrocks.

Haasteeseen kuuluu heittää haaste kolmelle ihmiselle eteenpäin. Heitän haasteen Nompalle, Nadjastrangelle ja Thelmalle.

Haa, pian on grillatut ruuat valmiita, joskin ankean ja kolean sään takia grillaus on tapahtunut sisällä uunissa, eikä ulkona sähkögrillissä. No mut fiilis on tärkein!

P. s. Huomatkaa kuvien vaihteleva laatu. Säätäisivät jo Gimppiin sen makrotoiminnon, enmä jaksa kuluttaa tuntia siihen et saisin kuvista paitsi hyviä, myös laadullisesti identtisiä ;< Ei se kuitenkaan onnistu pidemmän päälle ;<< Pari ekaa jaksaa vääntää, kolmas on jo siinä rajoilla, ja lopuista tuleekin ihan karmeaa kuraa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...