31.5.2008

Tätä tänään: lampaan angsti

En kutsuisi tätä päivää kovinkaan erinomaiseksi, erityisesti sen alkupuolisko oli kammottava. Lähes olemattoman aamupalan ja kahvin jälkeen alkoi järkyttävä pahoinvointi, arvatenkin johtui siitä kahvista, tai jotain. Tukahduttavan lämmin ilma ei helpottanut oloa. Kiereskelin sängyn pohjalla ja kyyhötin vessassa ainakin tunnin verran, lopulta sain nukuttua torkut, minkä jälkeen olo oli jo parempi.

Ilahtuneena tilani paranemisesta päätin lähteä käymään keskustassa, poikkiskin kun oli lähtenyt auttamaan kaveriaan kamojen roudaamisessa uuteen kämppään. Niin ihana ilma, lämmin, aurinkoa, lakkiaisjuhlien takia ei liikaa ruuhkaa... Kävin piruuttani sovittamassa aikaisemmin ihailemiani kenkiä, ja olin sekä ilahtunut, että pettynyt huomatessani, etteihän niitä voi ajatella alkuunkaan pitävänsä avokassukkien kanssa, koska sukan reunat. Nyt minun ei tarvitse enää haaveilla niistä. Joskus paras lääke kalliista asioista haaveilemisiin on suorittaa sovitus ja todeta, etteihän tämä käy ollenkaan laatuunsa.

Luulin jo selvinneeni kiusauksista, olinhan hylännyt jo kengät ja ohimennen myös Vilan kauniin tunikan, Vero modan ja Uffinkin olin selvittänyt kunnialla. Sitten tein virheen ja kävin H&M:llä. Sielläpä makasivat lampaiden uudet suosikit, gladiaattorisandaalit, jotka vieläpä istuivat hyvin jalkaan, eivätkä olleet ihan järjettömän hintaiset. En tiedä miten ylipäätään oikeutan itselleni muodin seuraamisen, jos tunnen itseni näin vastenmielisen lammassieluiseksi yksien kenkien takia. Yleensä minulla ei ole mitään lammassieluisuutta vastaan mitä pukeutumiseen tulee (kunhan se tulee omasta tahdosta). Useimmiten olen itsekin suoranainen lammaspyrkyri. Wannabe-lammas. Mistä nyt tuulee?

Sorruin siis syntiin ja vingutin Visa eetä. Työttömänä opiskelijana tunsin vajoavani maan alle varsinkin, kun pitkin kaupunkia tuntui näkyvän tuttuja kasvoja työn touhussa. Niillä sentään on tuloja nii. Siinä kohtaa, kun aloin jo nieleskellä vettä kapina mielessäni yhteiskunnan oravanpyöriä kohtaan kytien, eteeni sattui jäätelökoju, ja yhtäkkiä mansikkapallo tuntui ratkaisulta kaikkiin ongelmiin. Kuin musikaalissa konsanaan pilvenriekaleet väistyivät, ihmiset hymyilivät hieman leveämmin ja mieli keveni. Sitten pallo, josta olin ehtinyt nuolaista vain muutaman kerran, kierähti tylysti maahan. Pläts. Olisi pitänyt nuolla varovaisemmin, ettei tipahda. Voiko itsesääli ja kyynisyys jäätelöpallon tuijottamisesta asfaltilla enää kovemmaksi yltyä.

Onneksi sentään loppupäivä oli aavistuksen parempi. Mansikkaleivos iltakahvin kanssa, iltakävely lämpimässä auringonpaisteessa, motskaribongailua valtatien varressa, ranskalaisia ja nakkeja... Näistä vain iltakävely on suoranaisesti terveellistä, loput vievät tuhoon ja turmioon. Olisiko aika kääntyä uskoon ja hylätä vastuunsa omasta elämästään? Se helpottaisi kieltämättä kovasti. Ehkä saman asian ajaisi, jos vain muuttaisi nimensä Metsämieleksi ja muuttaisi metsään.

"Bää". Paitamekko, vyö ja leggingsit - Gina Tricot, laukku - second hand, sandaalit - H&M, vihreät helmet - Pieces

Hiushistoriikki

Ylioppilaspostauksessani kyseltiin minkä väriset hiukseni ovat luonnostaan. No, nehän ovat jotain epämääräistä harmahtavaa keskitummaa ruskeaa, värjäyskierteessä ne ovat olleet yli viisi vuotta. Tämän tajuaminen innoitti tarkastelemaan menneitä hiustyylejäni ja samalla päivittelemään muinaisia kuvamuokkauksiani.

Pienenä, eli siis ennen yläastetta, minulla oli pitkän pitkät, vaaleat hiukset, jotka ulottuivat lähelle pakaraa. Vihasin niitä, sillä luonnonkiharan hiuslaadun takia niitä piti pitää aina kiinni, joko letillä tai ponihännällä. Se oli kamalaa, jaa haaveilin lyhyistä hiuksista. Vasta yläasteella minun annettiin ne leikata, uskoivat kotona viimein, etten katuisi ratkaisuani. Enkä ole katunut hetkeäkään.

Yläasteella hiukseni olivat aikamoinen sekasotku. Otin niihin tummempia ja vaaleampia raitoja, mutta muuten en tehnyt niille vuosiin mitään. Ne olivat sellaista kuivaa hamppua. Jossain välissä lyhensin niitä vielä hieman lisää, muuten ne olivat yleensä olkapäämittaiset.


Lukion ensimmäisen vuoden talvella halusin elämäntilanteissa tapahtuvien muutosten myötä myös rajua muutosta hiuksiini. Raju tarkoitti tässä tapauksessa polkkatukkaa ja tummaa, lämmintä väriä paksuilla vaaleilla raidoilla. Myös jakaus siirtyi joitakin senttejä keskeltä sivulle. Oli se mulle aika rajua. Kaverit luulivat seuraavana päivänä kouluun saapuneen uuden tytön. Sain kuulla myös kommentteja ranskalaisvaikutteista ja Ameliesta. Tiedäpä sitten...


Jonkin aikaa viihdyin tällaisessa luukissa. Kuitenkin aika pian jo saman kevään aikana elämäntilanteiden ottaessa lisää hyppyjä tummensin hiukseni tummanruskeiksi ja vielä punaisiksi.
Joskus, en muista yhtään milloin, päätin haluta sivuotsiksen. Hiukseni olivat sen leikkauttamisen aikaan vielä räiskyvänpunaiset. Aluksi oli vaikea tottua sivuotsikseen, en oikein tiennyt miten pitää sitä ja miten se pitäisi asetella, mutta lopulta sain käsiini suoristusraudat, ja otsiksen käsittelykin oli luonnonkiharissa hiuksissa tästä eteenpäin helppoa.

Ylemmäisen ja alla olevan kuvan välillä on myös tajuttu siirtyä polkkatukasta kerroksittain leikattuun malliin, joka ei saa päätäni näyttämään typerältä pyramidilta. Ei enää koskaan polkkaa! Tässä välissä olen myös ehtinyt tanssia vanhojen tanssit, joissa tuo punainen luukki oli valloillaan, ja alimmaisena olevat hiukset olivat aivan tumman ruskeat, lähes mustat.


Punainen tukka oli todella kiva, mutta sen suurin ongelma tuli juurikasvusta. Hiukseni kasvavat äärimmäisen nopeasti, ja sentin mittainen vaalea, suorastaan väritön hapero punaisen vieressä näyttää todella karmealta. Päätin alkaa liukua vaaleiden raitojen ja kylmien ruskeiden juurivärien kautta pikkuhiljaa takaisin kohti vaaleita hiuksia, tai ainakin kylmempiä sävyjä, jottei tarvitsisi joka kuukausi ravata parturissa värjäyttämässä juurta. Yhdessä vaiheessa prosessia hiukseni näyttivät väriltään lähes samoilta, kuin ensimmäisen kerran tummentaessani hiuksiani.


Lakkiaisissani hiuksissa oli vielä selkeästi lämpöä ja punaisuutta, mutta vaaleus alkoi iskeä läpi. Kesällä lyhensin kasvaneita hiuksiani jälleen reippaalla kädellä. Siitä eteenpäin annoin niiden taas kasvaa.


Yliopistoon mentiin siis latvoistaan punertavilla, päältä keskitummilla, vaalearaitaisilla hiuksilla. Jouluna hiukseni näyttivät tältä:

Päälliosa oli vaalentunut edelleen, ja oli noita hiusia altakin saatu taitettua pois pahimmasta punaisuudesta. Joskus seuraavan kesän alussa (eli siis vuosi sitten) kyllästyin lopulta sivuotsikseeni ja leikkautin rikotun sellaisen, samoin kuin otin vahvempaa kerrostusta ja rikottua linjaa:


Latvoissa on edelleen lämpöä ruskean seassa. Tämä luukki säilyi seuraavat puoli vuotta samalla, kun annoin hiusten jatkaa kasvamistaan. Vielä joitakin kuukausi sitten viuhdoin tällaisessa reuhuletissa ja harrastin ahkerasti hiustensuoristusta saatuani joululahjaksi GHD:n suoristusraudan:

Sitten nykyiseen luukkiin. Olin tähän asti käynyt aina perhetuttavamme tyttärellä leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksiani, ja tätä operaatiota varten matkustelin Tampereelta takaisin synnyinseuduilleni Saarijärvelle. Kuitenkin mummu oli keväällä muuttamassa hänkin Tampereelle, joten oli pakko etsiä uusi pleissi, jossa muokkauttaa kuontaloaan.

Pleissin kirjaimellisesti löysinkin, nimittäin Placen. Annoin Hämeenkadun salongin Kirsille lähes vapaat kädet (halusin säilyttää otsiksen ja keskivaalean värin) ja koin radikaalin muodonmuutoksen, jota rakastin kovasti. Hiuksia lyhennettiin rutkasti, takaa niistä tuli aivan lyhyet, edestä pidemmät, ja kerroksittainen leikkaus säilyi otsiksen ohella. Ihana, ihana tyyli, joka toimii hiukset suorina ja vapaan kiharina. Kiitos, sinä ihana ja pirteä Kirsi ^^.

Suorana:


Ja kiharana 21-vuotis päivänäni:


Ja nyt siis hiukset ovat taas saaneet joitakin senttejä lisää pituutta ja juurikasvu alkaa pikkuhiljaa erottua - johan tässä on muutama kuukausi edellisestä reissusta. Mitähän sitä tekis seuraavaksi...

Onnea valmistuneille!

Tänään on yksi etappi saavutettu monen nuoren aikuisen elämässä - toiselta asteelta valmistuminen. Ylioppilaat juhlivat ylioppilastutkintonsa suorittamista ja ammattikoululaiset ammattitutkintonsa suorittamista. Useimmat järkkäävät ainakin jonkinsortin juhlat sukulaisille ja ystäville, ja illalla keskusta ruuhkautuu tsiljoonista juhlijoista ja jatkoilijoista.

Päivän kunniaksi esittelen oman ylioppilasmekkoni kahden vuoden takaa (jestas, onko siitä jo NIIN kauan?) Valmistuin siis ylioppilaaksi Saarijärven lukiosta keväällä 2006.

Mekko on Kekäleestä, hattu mistälie ja riipus mummun lahjoittama. Rannekoru on rippilahja. Aamulla päällä oli lämmittämässä valkoinen jakku, johon kiinnitin vihreän ruusukkeen.

Tiesin jo alkutalvesta haluavani omenanvihreän puvun. Sellaisen etsiminen olikin hankala homma, sillä täsmälleen oikeanvärisiä ja -mallisia pukuja oli harvassa. Taisi olla jo toukokuu, ennenkuin löysin unelmapukuni Tampereen Kekäleestä ollessani vierailulla poikaystäväni luona. Olin onnellinen löytäessäni unelmastani vieläpä juuri oikean koonkin. Vain olkaimia tarvitsi lyhentää. En halunnut teettää pukuani, sillä minulla oli väriä lukuunottamatta täydellinen visionpuute. Olisin voinut päätyä vaikka millaiseen omenanvihreään roskasäkkiin.


Poikaystäväni osoittautui pokkarillakin paremmaksi lakkiaiskuvaajaksi, kuin ammattivalokuvaaja. Tämä on paras kuva minusta lakki päässä.

Lakkaisten korvalla on kuullut paljon juttua pukeutumisetiketistä. Olkapäät tulisi peittää, asusteiden olla yhteensopivia ja pahin moka vieraalta olisi ilmestyä juhliin farkkuhameessa. Siis mitä vittua? (Voimasana alleviivannee miten paljon asia hämmästyttää minua) Monille tuntuu muodollisuuksien rakastelu olevan olennaisempaa kuin se itse juhliminen!

Minä vihaan suunnattomasti lammasmaista muodollisuuksien noudattamista ihan vain siksi, että niin "kuuluu" ja "pitää" tehdä, kun kaikki muutkin aina ja ikuisesti sitä ja tätä. Tapaorjuus on pahinta laatuaan, sitä ei edes usein itse tajuta. Jos joku järkyttyi paljaista olkapäistäni, hyvin tuo henkilö piti sen omana tietonaan, ja niin kuuluukin. Elämäänsä ei voi elää tehden valintoja sen mukaan mistä joku aikansa elänyt takakireä ihminen SAATTAA järkyttyä tai loukkaantua. Tai ainakaan minä en aio omistaa elämääni muiden miellyttämiselle.

En muista ilmestyikö kukaan juhliini farkkuhame päällään, mutta miksipä minä sellaista muistaisinkaan, olisin ottanut juhlijani vastaan vaikka sitten perunasäkissä. Läheiset ihmiset ovat kuitenkin vaatteitaan tärkeämpiä.

Juhlia eivät tee vaatteet, vaan ihmiset ja juhlamieli. Parhaat juhlani ovat olleet lopulta ne, jotka on vietetty ystävien seurassa ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Hauskoja juhlia itse kullekin!

30.5.2008

Tätä tänään: NAM

Toistaiseksi paras kiinalainen, jossa olen Tampereella syönyt, on Ly's Garden Tullintorin kyljessä. Ravintola on hieman sivussa, joten suurta kuhinaa ei ole, palvelu on ystävällistä ja ruoka ainakin tähän mennessä poikkeuksetta erinomaista. Hinnatkaaan eivät pilviä hivele.

Totta kai moinen tilaisuus sai taas kerran rikkinäisen levyn pyörimään pääkopassa: "Mitä ihmettä mä laitan päälle, ÄÄ, AA, vaatekaapissa ei ole MITÄÄN päälle laitettavaa, ehtiskö vielä käydä shoppailiemassa jonkun kivan mekon, EÄÄÄRGH!" Kyllä te nää tiedätte.

Sain lopulta tehtyä ainakin yhden päätöksen - päälle kaunis, lievästi kiinalaishenkinen paita, joka alunperin tuli hankittua lakkiaisjatkojen bilepaidaksi. Alaosa oli ongelmallisempi. En halunnut kuuman ilman takia pukea jatkoilla käyttämiäni suoria housuja. Kokeilin capreja.

Paita ja housut - Vero Moda, toppi alla - H&M

Kaikki ei kuitenkaan mätsännyt. Valkoinen oli jotenkin liian... valkoinen. Ehkä se olisi sopinut jossain toisessa yhteydessä, mutta nyt ei ollut oikea fiilis päällä. Kokeilinpa siis seuraavaksi hyödyntää GT:n tuubimekkoa, aluksi hameena.

Mekko hameena - Gina Tricot

Juttu toimi muuten oikein hyvin, mutta mekon yläosa jäi roikkumaan vyötärölle hölmösti, ja sen rullaaminen siistiksi makkaraksi ei vaan näyttänyt hyvältä. Siispä kokeilin viimeisenä oljenkortenani heittää mekon paidan alle.

Laukku ja kengät - second hand, korut - Kalevala koru

Miellyin siihen, miten kivalta mekon helma näytti kukkapaidan kanssa. Tyttömäistä, hulmuavaa, sopivan lyhyttä. Tällaisen voisi metsästää ihan oikeana hameenakin.

Jotakin kummallista kokonaisuudessa silti oli, sillä myöhemmin peilikuvaa tarkastellessani tunsin näyttäväni tasapaksulta. No, ehkä se johtui vain siitä, että oli juuri syönyt itsensä ylitäydeksi (voikin olla naudanliha ja bambu hyvää :O) ja paita laskeutui hölmösti ja mekko kupriintui paidan alla ja EI MULLA OLE PÖMPPÄÄ. Piti ihan vetää vatsa sisään ja tarkastaa, ettei vyötärö ollut ainiaaksi menetetty. Kenties paidan taakse sidottavat satiininauhat saavat ensi kerralla kaverikseen messevän korsettivyön pitämään ruuat kurissa. Kauheaa, miten luonnollisuus voikin välillä olla epämiellyttävää. Se tuli niin yllättäen ;<.

Poikkiksen Varusteleka-paketti tuli. Aavikkokengät näyttävät hauskoilta, ja huomattavasti paremmilta lahkeet varsien päällä kuin toisin päin. Housujen napinlävet ovat kuulemma aika tiukat ja housut itse ovat aika löysät. Myös Konami-paita tuli, Snake siinä komeilee paidan rinnassa. ^^ Metal Gear Solid 4 julkaistaan 12. kesäkuuta. Itse paita tosin on Portable Opsiin littyvä, mutta väliä mitä hällä, Snake on aina Snake, oli peli mikä tahansa.

29.5.2008

Voiko materialismiin kuolla?

Onko mahdollista aiheuttaa oma kuolemansa haalimalla liikaa materiaa ympärilleen? Jyväsiiloon voi tukehtua, veteen voi hukkua, jätepuristimeen tai lihamyllyyn liiskautua... Carrie ei ainakaan vielä osoita kenkähaalintansa takia muita oireita kuin ainaisen rahapulan.

Materian haaliminen voikin olla kohtalokasta psykologisten tekijöiden kautta - tavarasta tulee riippuvaiseksi kuin tupakasta, shoppailuun voi kehittyä pakkomielle, rahaa kuluu, elämä pyörii yhä pienempää piiriä hankkimisen ja haalimisen ympärillä... Onko syöksykierre edessä minullakin? Tätä pohdin haalittuani Sammon kirppikseltä jälleen lisää tavaraa ahtaisiin kaappeihini.

Sinänsähän tämä on ikuisuusaihe, länsimainen materialismi ja kulutusvimma. Aihe alkaa olla klisee, mutta aina ah niin ajankohtainen ja paikallaan. Miksi meistä on tullut harakoita ja marsuja?

Ja sitten yleisiä tiedotteita. Kirppikseltä löytyi kaunis kenkäpari (ks. kuva vasemmalla) viitosella ja ruskea nahkalaukku parilla eurolla. Kengät ovat Aaltoset, joita on muillakin kirpparikerääjillä välillä näkynyt. Pitänee ottaa selvää tämän suomalaisen merkin alkuperästä ja mahdollisesta nykyhetkestä (nyt ei voi, Lost-putki päällä!) Eniveis, ne ovat kauniit. Kuumat kelit tosin saavat taas haaveilemaan niistä peep toe -avokkaista, ja nimenomaan lättänänä.

Paita, kengät, vyö ja laukku - second hand, mekko ja leggingsit - Gina Tricot, korut - Kalevala koru, kello - Axcent


Tämä kuva aikaisemmalta ostoskeskusreissulta. Muun muassa sohvatyynyjä siinä piti mummulle katsastaa.

Kengät - Vagabond, laukku - mummun kertoman mukaan Saarijärven tori joskus lähimenneisyydessä

Huomenna mennään poikkiksen ja mummun kanssa Korkeasaar... eikun kiinalaiseen ravintolaan syömään. Mummu ei ole koskaan käynyt moisessa, joten pitäähän se nyt semmoiseen viedä. Hapanimelät kastikkeet, inkivääri ja bambunversot, mmm...

Osallistu maailmanennätykseen!

Firefox-selaimella on käynnissä kampanja, jossa yritetään tehdä maailmanennätystä. Ennätyksessä pyritään saamaan vuorokauden sisällä mahdollisimman paljon uuden selainversion latauksia. Firefox 3:n julkaisupäivää ei ole vielä julkistettu, joten ennätysyrityksen päivämäärä on vielä avoinna, mutta jos ilmoittaa sähköpostiosoitteensa, Tuliketun pyörittäjät lupaavat tiedottaa asiasta mailitse.

Tällä hetkellä maailmanennätysyritykseen ilmoittautuneita on hieman yli 66 000, mutta määrä varmasti kasvaa roimasti julkaisupäivän lähetessä. Suomalaisia ilmoittautuneita on vasta hieman yli 300, joten nyt kaikki sankoin joukoin mukaan!

Tämä on ehdottomasti lempparini Firefox-mainoksista. Räkätin katketakseni ekalla katselukerralla x)


28.5.2008

Tarinoita uljaita

Reilun tunnin käveleskely ympäri itäistä Kalevaa tuotti paitsi yli standardien mittaisen kuntoilutuokion, myös joitakin kuvia, ja toivottavasti myös kevyen nilkkarusketuksen. Matkaseurana oli kukas muu kuin oma hanitsupuppeli, joka ystävällisesti räpsäisi kattokaa -mä-ulkoilen-kuvan (ks. kuva vasemmalla).

Reitti kulki ensin Pellervonkadulta kohti Prisma-keskusta, sitten valtatienreunaa takaisin päin ja lopulta takaisin Pellervonkadulle. Tämän jälkeen kuljimme Pellervonkadun toiseen päähän ohi jokin aika sitten palaneen kirkon, kiersimme lähimmän korttelin ja tulimme Sammonkatua pitkin takaisin. Matkalla ohitettiin mikä-lienee-grilli, sukelluskeskus ja Pub Väinämöinen. Tulipa siinä alkumatkasta bongattua myös Sammon kirppis - sielläpä pitää ensitilassa vierailla.

Kaikenlaisia autoja ja moottoripyöriä tuli myös bongailtua. Hanitsupuppeli oli niistä erityisen kiinnostunut, minua viehttävät lähinnä kuplat. Poikkis bongasi jonkin Suomessa ultraspesiaalin näyn punaisen Tuscanin hahmossa. Onhan siinä hienoot vanteet ja vähän erikoisempaa muotoilua, mutta en minä kyllä osaa arvostaa autoja.


No okei, kuplissa on jotain suloista ja todella viehättävää ^^. Niissä on vanhan ajan fiilistä.


Palanut kirkko oli ovela ilmestys. Oveluuden sai aikaan palaneissa ja silmin nähdän pahoinvoivissa kattorakenteissa kököttävä satelliitilautanen. Asetelma suorastaan huutaen haastaa tarkastelijan pohtimaan ja keksimään tarinoita, syitä ja seurauksia tilanteelle: Näinkö sieltä taivaasta vastaanotetaan viestejä, vai onko tämä kenties jumalainen rangaistus liiasta maallistumisesta.


Kaleva, kuten Tampere kyllä muutenkin, on yllättävän vihreää aluetta. Ilmiön tietysti selittää kaupungin levittäytyminen laajalle alueelle, täällä ei ole rakennettu niin tiheään kuin oikeastaan voisi. Keskeltä kaupunkia löytyy metsäkaistaleita ja vihreyden ympäröimiä pyöräteitä. Minä pitää.


Olen muuten asmitilauksen myötä löytänyt tieni takaisin irkin ihmeelliseen maailmaan. Aloitin irkkaamisen joskus 15-vuotiaana, ja sitä kautta olen löytänyt paitsi ystäviä, myös hanitsupuppelini. Irkissä on ylläpidetty ja nähty paskanjauhantaa, läpänheittoa, sanapelejä ja yltäkylläistä draamaa. Nykyisin irkkikommunikointini on tosin aika vähäistä - vanhat kuviot ovat hajonneet, uusia ei ole muodostunut, mielenkiintoa ei tahdo riittää. No, ehkäpä muutama vanha tuttu riittää kuitenkin pitämään yllä mielenkiintoa edes sitä yhtä kanavaa kohtaan, sitä, jonka kautta kimppatilaukseenkin päädyttiin. Idlailen sitten lopuilla. Loisteputkella tavataan.

Myös wowittaminen on meiltä molemmilta jäänyt aika vähälle huomiolle viimeisen parin kuukauden aikana. Jotenkin sitä vain kyllästyi kaikkeen ja alkoi angstata. Noh, viimeistään laajennuksen myötä tulee varmasti palattua puikkoihin ja ohjattua undead priestini ja belffi paladinini kohti uusia seikkailuja. Raksu-ihku-hihitän sitä belffiäni. Se on niin kuuma mimmi.

Tänään katsellaan ainakin Diiliä. Odotan kovasti uuden suosikki-inhokkini Herra Älykkyysosamäärän tempauksia. Ärsyttäviin hahmoihin suhtautuminen on aika ristiriitaista - toisaalta haluaa heidän putoavan pelistä mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisi nauramaan vahingoniloista räkänaurua itsestään liikoja luulleen tyypin televisiokuvalle, toisaalta haluaa näiden pysyvän mukana juuri siksi, että heidän typeryyksiään pääsisi seuraamaan lisää. Ulos potkiminen lopettaa myös ilkeän katsojan ilon. Pidemmän päälle tosin ongelmana on se, että ärsyttävästäkin tyypistä alkaa löytyä inhimillisiä ja positiivisia piirteitä, sitä huomaa, että toinenkin on kaikesta huolimatta ihminen. Ketäs nyt inhotaan ja kenestä nyt juorutaan pahansuovasti?! Sitä saattaa jopa omatunto kolkuttaa omasta mustavalkoisuudesta. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä!

Kävelyltä palattaessa pöydässä odotti kahvin lisäksi pari mansikkaleivosta. Tässähän alkaa elopaino kertyä mummun hoteissa.

P. s. Tampereen keskustassa ilmeisesti autoiltu kovaa kyytiä päätellen poliisin takaa-ajosta ja kaahailijan ajamasta kolarista :o Miks oon aina väärässä paikassa väärään aikaan ;< (Selkeesti viihdeteollisuus saanut musta ylivallan, kun suhtaudun rattijuopouteen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseenkin kuin viihdeohjelmaan. Olen orja, olen orja!)

Kokeiluja vaatekaapin kätköistä.. enkö kliseisempää otsikkoa keksi?

Päivä, jolloin ei ole muuta tekemistä kuin penkoa vaatekaappia ja etsiä uusia vaateyhdistelmiä. Elloskaan ei suostu vastaanottamaan tilausta, olisin kerrankin hyödyntänyt messeviä alennuksia...

Eniveis, päivän penkomisen onnistuneimmat tulokset: koulu on ulkona ja keijukaiset pornoilevat.

Mekko ja mustaharmaat ylipolvensukat - Gina Tricot, t-paita - second hand

shortsit - Vila

Hopeakoru vaaleansinisellä kivellä - Kalevala koru: Lähde (ylioppilaslahja isältä, settiin kuuluu myös nappikorviset, joita pidän 24/7)

Mekko - Vero moda, leggingsit - Gina Tricot, kengät - Vagabond, riipus - Kalevala koru: Kukkaketo

Seuraavaksi voisi lähteä seikkailemaan pihalle ja kenties roikuttaa sitä kameraakin mukana.

27.5.2008

Tätä tänään: Kapteeni, tarvitsemme lisää polttoaineita!

Jos eilen jäi unet vähille, niin tänä yönä niitä tuskin nukuttiinkaan. Kooma.

Aijoo, ja päätettiin muuten sitten lähteä mukaan kimppatilaukseen ja ottaa Assyiltä tietokonepaikat. Kivakiva, mutta taas ollaan useita kymmeniä euroja köyhempiä ja tili lähestyy taas nollaa. Nyt ei edes voi odottaa kuun alussa tulevaa opintotukea, kun ei sellaista viitsi nostaa kesällä turhaan, kun se oikea opiskelukin jää kuitenkin aika nolliin. Kunkunkun. No, säästöjä ja sukanvartta sitten kaivelemaan...

Tein selkeästi virheen valitessani kenkienetsintäreissulle remmittömät korkokengät. Päivän mittaan jalan hiotessa kengät alkoivat paitsi hiertää, myös lipsua kantapäästä. Varsin kiusallista. Lisäksi en lainkaan muistanut, että ystäväni Marjut on aika likka viilettämään kovaa kyytiä pitkin katuja, ja siinä kyydissä meinaa korot jäädä kakkosiksi. Huokaus, kenties minun on sittenkin alistuttava matalapohjaisten käyttömukavuuteen. Minä kun olin jo toivonut, että tämä on se kesä, jolloin siirryn littanoista kengistä carriemaiseen elän koroilla -tyyliin. Käytäntö on taruakin ihmeellisempää. Mutta korolliset nilkkurit vielä hankin syyskengiksi! Bahh, syvällisetpä ovat ongelmani.

Asu yläoikealla ja alhaalla: nahkatakki - H&M by Madonna, paitis - second hand (Marimekko!1), farkkuleggingsit - Pieces, vyö - Gina Tricot, kengät - second hand, ankkuririipus - Nadjastrange, kello - Axcent. Laukkuna palveli kuvasta eksynyt lainattu yliolan veska mummulta, musta, nahkainen, tahattoman monimutkaisesti ilmaistuna.


Viiletimme siis edestakaisin Hämeenkatua sillan itäisellä puolella. Andiamot, Kenkärepo, Spiritstore ja Stocka tulivat huolellisesti tarkistetuiksi. Monet kengät kokeiltiin, ihailtiin, ja sitten kauhisteltiin hintoja. Mitään ei vielä kuitenkaan tarttunut mukaan. Minäkin menin ihastumaan Vagabondin sekasotkunvärisiin peep toe -avokkaisiin... Ysäri mikä kasari, mutta jokin niissä oli todella suloista.

Kierroksen päätteeksi käytiin vielä syömässä Koskikeskuksen en-muista-missä-pasta -ja-pizzapaikassa (en menis kyllä uudelleen, sen verran epämääräinen lafka oli) ja Marjut osti irtokarkkeja. Sitten minä suuntasin jalat rakoilla takaisin Kalevaan ja Marjut jäi keskustaan metsästämään isoveljeään. Huomenna keksitään taas jotain.

Kenties kipeytyneet jalat ja lipsuvat kantapäät kuitenkin arvostavat tämän videon ansiosta sitä, ettei tarvitse keikkua mallien tavoin vaarallisissa ja ylisuurissa kenkäviritelmissä pitkin vaarallisen liukkaita catwalkeja. Mallin hommista voisi saada jotain vaarallisen työn ekstraa?



Väsynyt mieli sen sijaan arvostaa sitä, ettei tarvitse osallistua Haluatko miljonääriksi -kisaan pelkän kofeiinin voimalla ja pelätä vastaavansa ensimmäiseen kysymykseen idioottimaisen väärin.

26.5.2008

Puolikkaita kierroksia

Äyh, liian vähän yöunia, liian kuuma ja kylmä nukkua yöllä ja herätys "jo" puolen päivän jälkeen. Ei käy täysillä kierroksilla tämä likka tänään. Kahvillakin on taipumusta lähinnä pistää metaanikaasut kiertämään sen sijaan, että se piristäisi ja nostaisi vireystilaa. Valivali. Sentään joku kiva oli aamulla kylällä käydessään samalla käynyt uusittamassa valkoisten kenkieni korkolaput. ^^

Kävin matalasta vireystilasta huolimatta Uffilla penkomassa. Poikkiksen mukana olo shoppailukierroksilla on siitä hyvä asia, ettei tule ihan jokaista vaaterekkiä käytyä läpi, eikä ihan jokaista vaatekappaletta tiirailtua, eikä varsinkaan tule raahattua sovituskoppiin kuutta tai kymmentä eri vaatekappaletta sovitukseen, joka sekin tietysti kestää ainakin puoli tuntia. Tällä kertaa siis pelastava elementti jäi tekemään etätöitä. No, sain sentään karsittua hankinnat kuudesta kahteen superkivaan paitaan.

Jej, jääkaappi oli sulanut. Tilannetta tarkisteltiin shoppailukuteissa (ks. kuva ylävasemmalla, lähes identtinen kuva myös postauksen alaosassa).
Paita - H&M: Fashion against Aids, Chicks on speed, neulebolero - Vila, farkkuleggingsit - Pieces, kengät ja laukku - second hand, kello - Axcent, korut - Kalevala koru

Ja sitten ne löydöt. Pitkä raitapaita tummansinisillä raidoilla ja kaksirivisellä napituksella - Marimekko (!), n. 14e. Valkoinen, pitkä paita solmio- ja kouluvaakunaprintillä - H&m, n. 4e. Joku oli tuonut paidan niin uutena, että H&M:n omakin hintalappu oli vielä tallella. Printti vetosi erikoisena.

Mutta voi nyyh, lempparilaukkuni (kuvassa) nahkahihna on vetänyt viimeiset henkäyksensä ja mennyt katkeamaan. Kotiin päästessäni laukku halasi minua enää ommellankojen varassa, urhea poloinen. Pitää etsiä nopeasti lapsukaiselleni uusi nahkahihna.

Poikaystävänikin on tarpeessa, nimittäin kenkien tarpeessa. Lukuisten kenkämerkkien kokeilemisen jälkeen epätoivo uhkaa (yllättävää, että jopa Eccon kengät ovat nyt vetelemässä viimeisiään vajaan vuoden käytön jälkeen), ja nyt onkin aika suunnata katseet armeijan varastomyymälöihin - jospa kovaan käyttöön erityisesti valmistetut militanttikengät kestäisivät aavistuksen kauemmin. Varustelekassa ainakin näyttää vaihtoehtoja olevan lukuisia, siis muitakin kuin perusmaihareita. Itsehän kyttään Varustelekasta erästä hassua, itäsaksalaista karvalakkia talvikelejä varten...

Superkivaa, hyvä ystäväni Marjut on tänään tullut veljensä hoteisiin Tampereelle, aikomuksena hänellä on tehdä kesällä töitä täällä, huomenna pitää kuulemma käydä etsimässä hänelle kesäkengät. Jee, kaveri ja shoppailua, shoppailukaveri, kaveri, shoppailua... ^^

Tänään vielä sauna, ranskalaisia ja nakkeja sekä sitä vanhaa tuttua tanskalaista Faxea. Kyllä nyt verenpaine ottaa taas nousukierteen kaikesta suolasta ja rasvasta.

Feeniks laskeutuu tuleen?


Nasan Mars-luotain Phoenix laskeutuu tänään. Laskeutumista voi seurata sivustolta http://www.jpl.nasa.gov/news/phoenix/main.php josta pääsee myös seuraamaan suoraa lähetystä Nasan tiloista tehtävän edistymisestä. Lähetys pyörii juuri tälläkin hetkellä!

Phoenixin tarkoitus on kaivaa ja analysoida näytteitä Marsin pinnalla ja selvittää, onko Marsissa orgaanisia yhdisteitä. Jänskää! Tsemppiä suuresti laskeutumiseen Phoenixille, ei oo helppo homma jysäyttää luotain kaukoohjauksena avaruudesta ilmakehän läpi ehjänä pinnalle asti.

Lisäys: Phoenix laskeutui onnellisesti ilman ongelmia. Nasan komentokeskuksessa tunnelma oli iloinen ja helpottunut onnistuneen laskeutumisen varmistuttua. Jee ^^

Kuva: Taiteilijan näkemys Phoenixin laskeutumisesta, NASA/JPL-Caltech/University of Arizona

25.5.2008

Tirkistelyä ja runollisesti jääsirpaleita

Olipa mahtavaa aloittaa päivä toteamalla lämpömittarin kivunneen lähemmäs kahtakymppiä ja auringon porottavan kirkkaalta taivaalta. Eikun maisemakuvaamaan läheiselle auringonottomäelle, joskin minä ja hysteerinen melanoomapelkoni (toinen isoisäni kuoli aikoinaan ihosyöpään, mikä nostaa minunkin riskiäni sairastua) pitänemme uv-säteilyn minimissään ja yritämme nähdä kalpean ihon esteettiset puolet. Lopulta päätynemme maalaamaan itsemme keltaisen läikykkäiksi purkkirusketuksella.

Ei aikaakaan, kun sain uteliasta yleisöä touhuilleni. Läheisen leikkikentän hirmut kiipesivät jonkinlaisen varastohökkelin katolle voidakseen vakoilla ympäristöään. En tiedä luulivatko pojat olevansa ovelia, mutta se kirkkaanpunainen pipo näkyi varmasti kilometrin päähän. Poikaystäväni totesi jälkeenpäin, että minun olisi tietysti pitänyt teeskennellä kuvaavani heitä, mikäli olisin halunnut kylpeä egoismissani rauhassa katseilta. Pitää muistaa tämä seuraavalla kerralla.

Muutenkin olo kerrostalojen ympäröimänä tuntui hieman eläintarhamaiselta - ah tätä urbaanin elämän ihmeellisyyttä, ei voi edes kameran edessä keikistellä ilman huolta kaikenlaisista vakoilijoista! No, jos nyt muutama ihkaoikea maisemakuvakin tässä samalla, ehkäpä yleisön mielenkiinto loppuu siihen...

Aterian jälkeen oli aika suunnata tarkastamaan Hervannan putkiremonttikatastrofin keskellä etenevää projektia nimeltä jääkaapin sulatus. Poikkis kävi jo eilen käynnistämässä operaation, nyt oli aika todeta tilanne ja hakea vähän lisää vaatteita evakkopaikkaan. Yli kolmen vuoden sulattamattomuus on muuttanut jääkaapin pakasteosion aikamoiseksi napajäätikköalueeksi, eikä se ollut vuorokauden aikana ehtinyt kummoisemmin sulaa. Sentään ympäröivät kalikat olivat muuttuneet nestemäiseen muotoon, ja niitä, jotka olivat vielä kiinteitä, oli ylihauskaa sulatella kuuman kraanaveden alla. Kuin tyhjyyteen pienet sirpaleet katoavat silmien edestä ja kiidättävät proosamaisiin monologeihin pään sisällä. Huomenna pitänee käydä tyhjentämässä kipot.

Paita - Gina Tricot, shortsit - Vila, kengät - second hand, korut - Kalevala koru, taustalla mummun kotitalo

Mutta kertokaapa tämä: miksi korkokengät eivät sovellu edes kevyeen maastokävelyyn? Miksi lyhytkin kävely hiekoitetulla tiellä tuhoaa korkolaput? Onko olemassa vaativien alustojen korkokenkiä? Näitä kysymyksiä, sekä lisäksi sitä, tulisiko tänä vuonna osallistua Assemblyjä varten kimppatilaukseen ja ostaa tietokonepaikka, vai tyytyä jälleen pelkkään sisäänpääsylippuun, olikin mainiota pohtia kahvin ja jäätelön parissa. Kysymykset odottavat vastauksiaan.


P. s. Venäjäpä se sitten voitti Euroviisut. Hieman kenties yllättävää, joskin milloin tahansa mieluummin Venäjän esitys (ja tietysti Pluchenko!) kuin ultraturha ja ällösöpö Kreikan makeilu. Ikävää, ettei Turkki menestynyt paremmin. Toisella katselukerralla myös Albanian 16-vuotias likka tarjosi oikein mukavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, hänellekin olisi parempaa menestystä voinut suoda. Eniveis, pojot serbeille hyvien Viisujen tarjoamisesta, ensi vuonna sitten kisat onkin naapurissa.

Tupla-P. s. np: David Hasselhoff - I'll be ready x)

24.5.2008

Euroviisut, jej!

Tänään vihdoin nähdään miten Teräsbetonille käy - pelastaako poikien kankean esiintymisen loordimainen pyroshow, vai onko poppoo hankkinut bikinipukeisia taustatanssijoita lisä-ääniä tuottamaan? Entä miten käy muiden kilpailijoiden - kompastuuko olympiavoittaja Pluschenko kesken Venäjän esityksen Diman päälle luistimineen, repiikö Charlotte Perelli kristallimekkonsa pisteidenlaskun aikana (saleesti Ukrainan Ani Lorak saa kurttunaamaa enemmän pisteitä) ja pukevatko kommentaattorikopissa istuvat Jaana ja Peltsi viimein kengät? Kaikki tämä varmasti selviää tänä iltana!

(kuva vasemmalla: Bosnia-Hertsegovinan kokoonpano Laka, kuvaus: Jasmin Fazlagiä. Hitsi miten värikkäitä ja sadunomaisia värejä ja asuja näillä tyypeillä on esityksessään ja promokuvissaan, näistähän voisi vaikka inspiroitua!)

Oma viisusuosikkini on Turkin rokkipoppoo Deli, jonka biisissä on paitsi lämpöä ja meininkiä, myös Sitä Jotain. Toki kaiken maailman Qele Qelet ja Secret Combinationit jäävät päähän jopa Mor ve Ötesia paremmin, mutta mikäpä hölmö rallatus nyt ei muutenkin päähän jäisi. Olen oooomena...

Muita ookoo-esityksiä ovat Islannin, Bosnia-Hertsegovinan ja Azerbaidzanin hyppelyt. Jos ei muuta, niin kyllä ne ainakin edukseen erottuvat.

Lupasin eilen kuvia eilisistä kirpputorilöydöistä. Tässäpä ne ovat.
Farkut - Diesel, paita ja kengät - second hand, koru - Kalevala koru, kello - Axcent

Tämä alunperin Indiskasta ostettu paita löytyi kolmella eurolla Bonuskirpparilta. Siitä puuttuu yksi nappi, mutta sikäli kun aion pitää paitaa korkeiden farkkujeni kaverina, sillä ei ole merkitystä. Varanappikin kyllä löytyy pesuohjelapusta.

Paita - second hand, kengät - Bianco Footwear

Tähänkin paitaan kuului alunperin olkatoppaukset, mutta heitin ne taas huitsin viidakkoon. Ihastuin tähän paitaan kirpparilla, ja ihailin sitä vielä kotonakin. Hintaa sillä oli kaksi euroa. Reippaan tunnin kylällä paita päällä hikoiltuani totesin, että tämä vaatii alleen topin tai vastaavan - väljät hihat sallivat hikivanojen juosta pitkin kylkiä, ja toisaalta kangas näyttää kosteana erittäin tummalta. Ei kätevää. Värikään ei enää miellytä yhtä paljoa kuin eilen... No, ehkä löydän sen vielä uudestaan.

Ihailkaa vielä sitä Pluchenkoa vuodelta 2001, on se sellainen seksipommi. Tämä itse asiassa piristi suuresti väsynyttä olotilaani.



23.5.2008

Lämpimän päivän varovainen avaus, eli tätä tänään

Tampereen alueen yleissivistyksessäni oleva aukko parhaista second hand -putiikeista vaatii korjaamista. Poikaystäväni on alkanut osoittaa hänkin kiinnostusta aihetta kohtaan, joten nappasin hänet mukaani kaupungille.

Aloitin Itsenäisyyskadun kyljessä makaavasta Kaunottaresta ja kulkurista, josta en tosin tällä kertaa löytänyt mitään mieleistä. Liike kuitenkin viehätti kodikkuudellaan ja vaatteiden mietityllä esillepanolla, joten todennäköisesti siellä tulee käytyä tästä eteenpäin useamminkin. Ennen Disney-kaimaa tuli käytyä samalla Bonuskirpparilla, josta tarttui mukaan kaksi paitaa (näistä lisää seuraavassa postauksessa).

Aikaa näiden kahden putiikin kiertelyyn vierähti reipas tunti, ja iltapäivä alkoi olla lopuillaan, samoin poikaystäväni kärsivällisyys minun odotteluuni. Vaikka erityisesti Bonuskirpparilta löytyi häntäkin kiinnostavia asioita, nimittäin vanhoja kirjoja, niin rajansa kaikella. Vaatteiden penkomiseen kuluva aika > kirjojen kahluuseen kuluva aika.

Mekko - H&M, leggarit ja vyö - Gina Tricot, kengät - Diesel, korut - Kalevala koru

Lämmin ilma yllätti, ja nahkatakki alkoi nopeasti tuntua hiostavan kuumalta. Olin sentään tajunnut vaihtaa farkut leggareihin. Eläköön kesä!

P.s. Pieneksi toviksi, eli noin viikoksi, luulin jo hukanneeni toisen parin noista Dieselin avokkaista, jotka alunperin on hankittu alennusmyynnistä Virosta. Kaikeksi onneksi uljas prinssini ratsasti apuun löytämällä sattumalta kenkäni hyllyn takaa (älkää kysykö) ja näin pelasti päiväni. Öö, toissapäiväistä edeltävän päiväni siis.

Nyt Olipa kerran elämää.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...