21.12.2008

Verenluovuttajia tarvitaan koko ajan

Kuva: Daniel Morris käyttäen tätä lisenssiä

Verenluovutus on elintärkeää noin 50 000 potilaalle vuosittain. Leikkauspotilaat tarvitsevat veren punasoluja ja plasmaa, syöpäpotilaat verihiutaleita ja verenvuototautia sairastavat myös plasmaa. Ilman luovutettua verta monilla sairailla ihmisillä ei olisi tätä päivää, eikä tätä joulua.

Espoolainen Yrjö Yrjöläinen on luovuttanut verta yhteensä 557 kertaa. Suomessa on kaikkiaan yhdeksän ihmistä, jotka ovat ylittäneet viidensadan luovutuskerran rajan. Tämäkin mies on hengenpelastaja, vaikkei itse näekään itseään sellaisena. Espoo-mitalin hän kuitenkin on saanut urakastaan. (lue juttu Helsingin Sanomista)

En ole itse luovuttanut koskaan verta. Olen paitsi neulapelkuri, mutta myös keikun luovutukseen vaadittavan 50 kilon alarajoilla, tällä hetkellä juuri sen alapuolella. Silti luovutuksesta saatavat edut olisivat ylivoimaisesti paremmat kuin siitä minulle aiheutuvat haitat, joten pitäisi vain kerätä rohkeutta ja mennä piikille.

Tarvetta luovuttajille on koko ajan, myös joulun aikoihin. Ihmiset sairastavat pyhinäkin. Mikä olisikaan sen parempi joululahja kuin konkreettinen, elintärkeä apu jollekulle sitä kipeästi tarvitsevalle?

Oletko sinä luovuttanut verta, tai aiotko luovuttaa verta?

68 kommenttia :

MouMou kirjoitti...

En ole enkä luovuta! Mitään en pelkää niin kuin että joku imee minusta verta.:( Pyrtyisin jo siinä jonotusvaiheessa muutaman kerran...

Anuma kirjoitti...

Kyllä olen, torstaina viimeks. Ja se on todella, todella tärkeä juttu jolla pelastetaan ihmishenkiä, että jos ei mitään terveydellistä syytä ole kannattais käydä kokeilemassa.

Crislia kirjoitti...

Äh, jotenkin tulee todella syyllinen olo, kun en ole käynyt luovuttamassa koskaan. Joku aika sitten kävin yrittämässä, mutta mua ei huolittu sinne, kun oli hieman liikaa ihottumaa käsissä. Nyt olisi iho jo paremmassa kunnossa, mutta en ole "viitsinyt" mennä yrittämään uudestaan.

PS. Siellä pitää kai juoda sitä mehua ennen luovutusta, onko muita vaihtoehtoja kuin omena- tai appelsiinimehu? Jos ei ole muuta mehua, niin siinä kohtaa olisi sitten seuraava ongelma.

Idhren kirjoitti...

MouMou, voihan se olla pelottavaa, mutta varmasti pelko laantuisi aika nopeasti kun vain menisi :>

Anuma, kyllä, pitäisi ehdottomasti kokeilla. Taitaisin tarvita kyllä henkistä tukea (käytännössä sais ehkä poikkis tulla mukaan, olen joskus pyörtynyt keskellä katua vartti sen jälkeen kun minulta on otettu yksi pahainen verikoe), jotta voittaisin pelkoni :> Oma, todennäköisesti hetkellinen pelko ja epämukavuus kuitenkin on aika paljon merkityksettömämpi asia kuin toisten ihmisten henkikulta...

Crislia, syyllinenpä hyvinkin! Ja tässä senkun syyllistetään lisää ;> Mut hei, oma mehu tai limsa mukaan? En tiedä mikä pointti mehulla on, yhtäkkiä tulee mieleen jokin sokeriin liittyvä :P Joku luovuttamassa käynyt valaiskoon asiaa?

Maj kirjoitti...

Kuvittelisin, että tuo 50 kilon painoraja jonka tienoilla itsekin pyörin on kuitenkin määritelty ihan aiheesta (ts. huomattu että hentoisempia luovuttajia on pyörtyilemässä tämän tästä). En ole tosin käynyt testaamassa, joten jos käyt niin kerro ihmeessä kokemuksesta!

Ja, joo, ei se oma hetkellinen epämukavuus kyllä millään mittareilla niin vakava juttu ole kuin ne mihin luovutettua verta tarvitaan. Mutta toisaalta, ei tuo painoraja minun asettamani ole ja se vähän lievittää huonoa omaatuntoa.

S kirjoitti...

Mulla kans paino on just ja just siinä viidenkympin kieppeillä, enkä viitsi kerätä painoa lisää "vain" sen takia, että luovuttaisin verta. Oon myös kerran pyörtyny verikokeessa, jossa otettiin muutama putkilo verta, joten en senkään vuoksi uskalla mennä luovuttamaan. Huonohkoja selityksiähän nämä on.

Veikkaisin muuten, että se mehunjuonti ennen luovutusta vähentää huonovointisuutta?

Idhren kirjoitti...

Maj, jos/kun uskaltaudun, niin kerron varmasti! Mutta kieltämättä tuo rajan olemassaolo hieman lievittää syyllisyyttä ja tätä venkuilua asian suhteen. Silti tuntuu vähän selittelyltä omalla kohdalla yrittää vedota "taipumukseen" pyörtyillä ja voida pahoin ja ties mitä kaikkea. Mutta raportoin tilanteen varmasti jos/kun siihen päädyn :D

Idhren kirjoitti...

S, samiksia o/ Hmm, toimisikohan siinä tapauksessa se limsa vähintään yhtä hyvin? Nestettä, sokeria?

Salsa kirjoitti...

Painorajoitus on ihan siitä syystä, että verta otetaan kaikilta se sama määrä ja näin ollen pienikokoisilta otetaan suhteessa isompi määrä verta. Oma painoni on sen verran alle 50 kg, ettei ole asiaa luovuttamiseen. Saisivat mielestäni muutenkin hieman muuttaa noita luovuttajan kriteerejä, siellä on osaltaan ihan täysin käsittämättömiä kieltoja o_O

poster kirjoitti...

Mä haluaisin luovuttaa verta, todellakin. Ajatus siitä, että minä voin omastani antamalla pelastaa konkreettisesti ehkä jonkun, on tosi painava peruste verenluovutukselle. Kaiken lisäks äitini sattuu olemaan lääkäri ja miespuoliskokin opiskelee lääkiksessä, joten oon saanut kuullakin paljon siitä, miten paljon luovutetulla verellä saadaan hyvää aikaiseks.

Mutta (:D) mutta... Oon vielä alaikäinen (3,5kk vielä!), joten en edes pääse verta luovuttamaan. Ja toisekseen mulla on neulakammo, eli jeejeejee. Onneksi poikkis on uhannut/luvannut raahata mut mukanaan luovuttamaan heti huhtikuussa, kun siirryn täysi-ikäisyyden vaativaan maailmaan. :)

Idhren kirjoitti...

Salsa, joo, varmasti ihan vakavastiotettava juttu tuo raja sinänsä. Kuitenkin jos nyt tässä on tyyliin kilon tai kaksi välillä ollut alle, niin ei kai se suurta eroa tee? No, en tiedä, parasta olisi tietysti mennä luovuttamaan ja antaa siellä tätien ja setien arvioida tilanne :>

Viittaatko muuten käsittämättömillä kielloilla sattumoisin siihen homoseksiin? Siitähän oli vilkasta keskustelua tässä jokin aika sitten, oliko tämän vuoden puolella peräti. Siinä kohtaa ainakin vähän mua epäilyttää täyskielto, veri kun tutkitaan joka tapauksessa, sanoivat tilastot sitä tai tätä :F

pinja2 kirjoitti...

En ole käynyt luovuttamassa verta koskaan just ton painorajoituksen vuoksi. Sinänsä toi painorajoitus on kyllä vähän tyhmä, eikö alle 50kg painavilta voitaisi ottaa sitä verta vähän vähemmän kuin muilta? Potentiaalisia luovuttajiakin olisi enemmän. Esimerkiksi mä en neuloja tai verta pelkää ja voisinkin luovuttaa ihan hyvin, jos ei oltaisi sanottu, että luovutukseen ei ole asiaa ennen kuin kiloja on kertynyt lisää.

Idhren kirjoitti...

Poster, hehee, mahtavaa, hyvä synttärilahja päästä luovuttamaan verta ;) Tsemiä sit hei siihen!

Idhren kirjoitti...

Pinja2, joo, olis tosi kätevää, jos voisi luovuttaa normaalia pienemmän satsin. Mitenkähän tiukka tuo raja sitten käytännössä on, onko sillä kilolla tai parilla vielä väliä vai mitä... Ja punnitaanko siellä ihmisiä vai luotetaanko vain siihen, että luovuttaja ilmoittaa oikean painonsa :>

annu kirjoitti...

en ole luovuttanut, enkä saa nytkään luovuttaa, kun on niin monta lääkereseptiä päällä. muuten voisin ihan hyvin, hempparitkin on niin hyvät.
kyselylomakkeen täyttäminen oli kuulemma kokemus sinänsä, sen jälkeen siusta tiedetään siellä kaikki :D ihan ymmärrettävää tiestysti.
paikkakunnaolle tulee nyt kuitenkin joka kuukaus verenluovutus mahdollisuus, niin täytyy kattoo että millon vois mennä sitten.

Salsa kirjoitti...

En tiedä miten tarkka tuo raja on, onko kilolla tai kahdella väliä. Itselläni on -5kg, hoitaja oli sitä mieltä, etten pystyisi tämän kokoisena edes kävelemään omin neuvoin luovutuksen jälkeen :D Ja kyllä, pienikokoisimmat punnitaan varmuuden vuoksi.

Luulen, että sitä verta otetaan aina saman verran, jotta sen varastointi ja käyttö olisi helpompaa. Erikokoiset luovutusmäärät varmaan hankaloittaa käytäntöjä. Emt.

Ja kyllä, nimenomaan tähän homo-juttuun viittasin. Ensinnäkin, miten ne muka voisivat tarkastaa kenen kanssa ihmiset on harrastaneet seksiä? Eivät mitenkään. Ja kun käsittääkseni homoseksuaalit eivät edes ole suurin ryhmä HIV/hepatiitti -tilastoissa (ja miten tällaisia tilastojakin muka ylläpidetään? eivät kaikki varmasti puhu avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestaan)

Salsa kirjoitti...

Ja luulevatko ne nyt ihan tosissaan, ettei homot käytä koskaanikinämissään kondomeja? :D Mä en ihan oikeesti käsitä sitä logiikkaa. Joku viisaampi valaiskoon.

Idhren kirjoitti...

Annu, tsemppiä sit sullekin! Hee, vai että niin tiivis kyselylomake :> Kiintoisaa.

Salsa, hmm, voiskin käydä punnittautumassa. Varsinainen rajatapaus... ;o Mut vähän kuulostaa pelottavalta tuo "pysty kävelemään omin neuvoin" :D Kyllä siinä sit taitaa pienempää vähintään huojututtaa kovasti ;o

Noista tilastoista, olen kyllä ollut näkevinäni tilastoja, joiden mukaan homoseksuaaleilla on muuhun väestöön nähden suurempi riski saada HIV-tartunta, liittyykö jo sitten siihenkin, että tarttuu anaaliseksissä normiyhdyntää herkemmin ja siinä käytetään lisäksi harvoin kumia. Mutta noin yksilöiden kohdalla ajatellen yhtä lailla sitä voi heterokin perseillä ja saada tartunnan ja toisaalta homo elää vaikka hitto selibaatissa. -.- Toisaalta kyllähän sieltä raakataan pois sellaisiakin, jotka ovat matkustaneet tietyillä alueilla jonkin ajan sisällä, ihan vain sen kohonneen riskin takia. En tiedä, älyttömältä tuntuu, että kun veri kuitenkin tarkastetaan jokaisen kohdalla erikseen, että tehdään laajoja kieltoja, jotka rajaavat luovutuskelpoisiakin raskaalla kädellä joukosta. Kai se on resurssikysymys?

Idhren kirjoitti...

...Vaikka siinäkin homma tuntuu ristiriitaiselta, kun toisaalta koko ajan hingutaan lisää luovuttajia >_>

Salsa kirjoitti...

Tuntuu kyllä todella hassulta, että tietyllä ihmisryhmällä oletetaan olevan samanlainen elämäntyyli. Että kaikki homot panee kaikkea, mikä liikkuu. Vähän niinkuin kaikkki (hetero)sinkutkin. Tää on tietysti vain induktiivista päättelyä, mutta mun kaveripiirin homot käy aika säännöllisesti testaamassa itsensä tautien varalta. Sitten taas tunnen MONIA ihmisiä, jotka ei ole koskaan käyneet testeissä (yleensä heteromiehiä). yyh. Mutta taitaa jo mennä aiheen vierestä.

Ja niin, kyselylomake on todellakin kattava.

http://www.veripalvelu.fi/uploads/1681f.pdf

Idhren kirjoitti...

Salsa, kyllähän se oudolta tuntuu, mutta toisaalta sillä tavallahan ne todennäköisyydet kai pelittää. En kyllä muista ollenkaan missä noita tilastoja näin ;o Kyllähän se menee tosi loukkaavasta ennakkoluulosta täysin vastuullisten yksilöiden kohdalla, ja muakin tuo tilanne suututtaa. Tuntuu siltä, kuin heitettäisiin hukkaan täysin hyvää materiaalia.

Maj kirjoitti...

Tuossa verenluovutuskeskustelussa taidettiin jossain sivulauseessa todeta, että kaikkea ei saada luovutetusta verestä testattua - esim. alle 3kk sitten saatu HIV-tartunta ei näy, ja osittain on pakko luottaa vain luovuttajan sanaan siitä että madollisuutta tartuntaan ei ole. Siitä en sitten sano mitään kuinka aiheellinen tuo homoseksin aiheuttama täyskielto on, kun en saanut tolkkua tilastoista joilla sitä havainnollistettiin...

Salsa kirjoitti...

Kyllä mä tavallaan ymmärrän sen, että mahdolliset riskitekijät halutaan karsia jo alkuvaiheessa pois. Mutta se logiikka, että kaikki niputetaan samaan kastiin. Eikö riittäisi samanlainen karenssi kuin heteroillekin (kolme kk uuden seksipartnerin jälkeen)? Ja kun kyseessä ei ole nimenomaisesti homot vaan "miesten välinen seksi". Jos esim. mies saa suuseksiä (yhden kerran elämänsä aikana) toiselta mieheltä -> elinikäinen luovutuskielto.

Idhren kirjoitti...

Maj, totta tuokin. Onhan sekin aika pelottava ajatus, että voisi olla HIV eikä itsekään vielä tietäisi asiasta. Sitä jos vähääkään vastuuttomalla asenteella olis liikkeellä, niin voisi tartuttaa vaikka kuinka monta - eikä edes itse tosiaan tietäisi! :< Hrh, jos joskus itse saan verta, niin olen luultavasti super vainoharhainen juuri tällaisista asioista. >_<

Idhren kirjoitti...

Salsa, hei, tuohan on hyvä pointti. Tosiaan, miksi ei noin tehdä? Ei vaikuta yhtään järkevältä.

Crislia kirjoitti...

Naurettavinta tuossa koko touhussa on oikeastaan juuri se, että jatkuvasti ne on kitisemässä, että luovuttajia ei ole riittävästi, ja sitten varmaan suurinta osaa väestöstä ei huolita luovuttajiksi jonkun täysin epäolennaisen ominaisuuden vuoksi.
(Todennäköisemmin potilas kai kuolee jos ei saa verensiirtoa, kuin että saisi esim. mun "ihottumaverta".)

Caramelo kirjoitti...

Olen pohtinut useastikin tuota luovutusta, mutta sama paino-ongelma on mullakin, eli ei tule se 50-kiloa täyteen. Mutta olenhan vasta 15-vuotias, joten jos aikuisena pystyn niin menen varmasti luovuttamaan, eihän se pieni pistos ole iso vaiva jos jonkun henki sillä pelastuu!

Anonyymi kirjoitti...

Tutkitaanko se veri sitten jälkeenpäin esim. HIV:n varalta? Kun voihan siihen alkutietolomakkeeseen höpöttää mitä sattuu :p Tai eihän kaikki HIV:tä sairastavat edes tiedä sairastavansa. Ilmoitetaanko myöhemmin todetusta epäpuhtaasta verestä sitten sen veren luovuttajallekin?

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, kyllähän se veri jokaisen kohdalta tutkitaan, mutta kuten tuossa Maj sanoikin, alle 3kk vanha HIV-tartunta ei näy testeissä. Siitä en tiedä miten sitten ilmoitetaan epäpuhtaasta verestä.

jonsku kirjoitti...

Hyvä ja tärkeä aihe!
Itse oon luovuttanut verta mutta nyt en pysty kun on lääketyspäällä,tai no sekin pitäisi tarkistaa että onko siitä haittaa.

Tii kirjoitti...

Pakko osallistua keskusteluun... Itse olen kerran YRITTÄNYT luovuttaa verta. Hemoglobiini oli reilusti alarajan yläpuolella, painoa riittävästi, mutta kyynärtaipeen laskimoni eivät suostuneet yhteistyöhön. Ne "karkailivat" ja suonia jouduttiin kaivelemaan sillä neulalla (mikä on normaalia verinäyteneulaa paksumpi). Lopulta suoni löytyi, mutta veren tulo loppui kun pussi oli puoliksi täynnä:( Sanoivat, että suoneni ovat kenties perinnöllisesti sen verran pienet, että ei kannata vähään aikaan yrittää luovuttaa, vanhemmiten saattavat muuttua yhteistyökykyisemmiksi;)

Itselläni ei ole minkäänlaista kammoa neuloja ja pistämistä kohtaan, eikä se neulalla kaivelu sattunut minua.

Ja sitten tuohon homo/HIV asiaan...
Opiskelen sairaanhoitajaksi, joten aika paljon FAKTA-tietoa löytyy näistä asioista. Käykääpä katsomassa tästä osoitteesta tilastoja.

http://www.ktl.fi/ttr/gen/rpt/hivsuo.html

Sieltä näkyy rekisteröidyt HIV tartunnat Suomessa vuodesta 1980 vuoteen 2008. Ne on jaoteltu eri ryhmiin (naiset, miehet, homot ym.)ja jokainen voi sieltä todeta, että homoseksin välityksellä tartunnan saaneiden määrä on ylivoimaisesti suurin.

Itse olin aikaisemmin (ja tavallaan edelleen) myös sitä mieltä, että homojen verenluovutuskielto on aivan naurettava, mutta fakta on, että siihen liittyy todella paljon riskejä. Tartunta ei todellakaan näy heti testeissä.
KTL:n tilastosta näkee myös, että Suomessa on yhteensä saanut HIV-tartunnan verituotteista (punasolut, plasma ym.) 13 ihmistä mikä on ihailtvan pieni määrä verrattuna esim. Kiinaan missä HIV tarttuu vuosittain tuhansiin ihmisiin verituotteiden kautta.

Anteeksi sekava selostukseni, mutta jos joku haluaa jotain vielä tietää, niin voin yrittää vastailla...

pim kirjoitti...

En ole mennyt luovuttamaan verta alhaisen hemoglobiinini takia. Eivät taitaisi edes ottaa minua... Ja jos ottaisivatkin, pyörtysin varmaan heti otettuani ensimmäiset askeleet luovutuksen jälkeen.

Harmittaa kovasti, verenluovutus olisi verraten hyvin pieni teko, joka kuitenkin tekisi paljon hyvää. Isäni käy säännöllisesti luovuttamassa, joten ainakin joku pitää perheen lippua korkealla.

Salsa kirjoitti...

No, mä toistan edellisen kysymykseni; miksei homoilla ole samanlaista karenssijärjestelmää verenluovutuksessa kuin heteroilla? Ei mun mielestä seksikäyttäytymisen pitäisi olla este, jos on terve ihminen. Tiedä sitten miten yleistä on, että HIV-positiiviset käy luovuttamassa verta..? Yhtään HIV-tartuntaa verenluovutuksessa ei ole Suomessa tapahtunut sen jälkeen, kun luovutetun veren testaus aloitettiin.

Ja mitenkäs se menikään; vale, emävale, tilasto... Olihan tuolla KTL:n tilastossa monia, jotka eivät ole ilmoittaneet tartuntalähdettä.

Idhren kirjoitti...

Jonsku, hehe, kurjaa meillä, joiden periaatteessa tekisi mieli luovuttaa, mutta on näitä mahdollisia esteitä.. :P

Tii, auts, kuulostaa epämiellyttävältä kokemukselta, vaikka tietysti saikkuopiskelijalla on erilainen tuntuma koko tilanteeseen varmasti jo oman kokemuksenkin takia. Noista hiv-asioista tässä taidettiin päätyä sellaiseen kysymykseen, että eikö homoseksin kohdalla riittäisi sama 3kk karenssi, mikä heteroseksissäkin on uusien seksikumppanien suhteen? Antaisi mahdollisuuden myös niille homoille, jotka harrastavat seksiä turvallisesti ja käyvät testeissä.

anskusiili kirjoitti...

Luovutin vuosi sitten verta, ja koska omakin paino oli vain pari kiloa sen viidenkymmenen yläpuolella, olo oli aika.. hentonen koko loppupäivän. (Hengästyin kun nousin istumaan tuolilta) En ollut mitenkään huonovointinen, mutta tuntui todella kevyeltä.

Itse verenluovutus ei ollut kamalaa - pelkäsin neulaa hulluna etukäteen, mutta sairaanhoitaja oli niin kokenut ja taitava, etten edes tuntenut pistosta. Kädessä tuntui pientä painetta, muttei minkäänlaista kipua.

Kokonaisuudessaan voittajaolo tuosta kuitenkin tuli, ja menen varmasti vielä pikimmiten luovuttamaan.

Idhren kirjoitti...

Anskusiili, olipa mukavaa, että kokemuksesi oli noin positiivinen ^^ Vai että kevyt oli olo, ei olisi ehkä itselle tullut mieleen ajatella sitä noin :P Kertomuksesi on rohkaiseva, tässä tulee itsekin varmemmaksi siitä, ettei se niin kamalaa lopulta olisi :D

noora kirjoitti...

En oo luovuttanu verta enkä varmaan tuu (ainakaan hetkeen) luovuttamaan, koska mulla on niin alhainen hemoglobiini ja oon sairastanu anemiaakin sen takia. Oishan se kiva auttaa muita, mutta oon sen verran itsekäs, että pidän omasta terveydestä ensisijasesti huolta. :)

Whuha kirjoitti...

Ha, ihanaa (ihanaa?) itekkin painan kiikun kaakun sen viisikymmentä ja se on yksi syy miksi en nyt turhaan viitsisi raahautua luovuttamaan jos vaan käännytetään veks. Toinen on se että oon vähän aneeminen, toisaalta on tullut mässäiltyä noita rautatabletteja, mutta.

Siis se ettei homot saa luovuttaa verta voisi melkeinpä olla kolmas este sille etten luovuttaisi verta. Vaikka Tii tuolla perustelikin että siihen on hyvät syyt jne, jotenkin se vaan kuulostaa kamalalta syrjinnältä. Tai eikö sitäkin voitaisi tilanteen mukaan? Vai meneekö liian hankalaksi ja on helpompi pistää kaikki homot pannaan?

Eli vastaus kysymykseen: toivottavasti tulen vielä joskus harmaassa tulevaisuudessa luovuttamaan verta.

Jenna kirjoitti...

Aion luovuttaa heti kun veripalvelu saapuu tänne pikkukaupunkiin, eli luultavasti tammikuussa. Tai ainakin menen yrittämään, on vähän kiikunkaakun saanko luovuttaa. Tämä nyt on erityisen läheinen aihe, kun lähipiirissä on sellainen henkilö, joka tarvitsee verihiutaletankkausta ~ parin viikon välein. Pistää miettimään hitusen eri tavalla kun osuu näin lähelle tuollainen tarve.

Idhren kirjoitti...

Noora, tokihan se kannattaa, ei kukaan odota, että uhraisi oman terveytensä jonkun toisen terveyden takia :>

Whuha, ei ne taida ainakaan punnitsematta pois käännyttää ;> Ja no, en tiedä onko tuo verenluovutuksen bokotoiminen kuitenkaan fiksuin veto, vaikka homojen kohdalla vääryyttä tapahtuukin, tilannehan olisi toinen, jos olisi vaikkapa toinen palvelu, jota voisi suosia epäeettisesti toimivan sijaan. Jos vain kieltäytyy luovuttamasta, niin eihän siinä kukaan mitään voita :> Mutta toivotaan, että päädymme molemmat vielä luovuttajiksi :D

Jenna, yrittäminen on hyvä, se kannattaa. Varmasti se, että on omakohtaista kokemusta sellaisesta ihmisestä, joka oikeasti hyötyy luovuttamisesta, on järjettömän iso motivoija.

Elisa kirjoitti...

Olen käynyt luovuttamassa verta useampia kertoja. Piikkikammoisena ihmisenä se ei ole minulle ikinä ollut helppoa, mutta muutama minuutti siinä vain kärvistellään. Lähtökohtana verenluovutuksessa on se, että luovutetun veren pitää olla turvallista vastaanottajalleen, ja luovuttamisen pitää olla turvallista luovuttajalle. Siksi siinä on niin valtavasti noita epäolennaisenkin tuntuisia kieltoja. Oikeus luovuttaa verta ei kuitenkaan ole niin olennaista kuin oikeus saada mahdollisimman turvallista verta. Itseäni huvitti, kun kävin Usassa ja siellä oli silloisella työpaikallani verenluovutus. Kävin kysymässä kelpaisinko luovuttajaksi, ja en kelvannut, koska Euroopassa on ollut hullun lehmän tautia joskus vuonna nakki. Palasin sitten Suomeen, ja täällä en meinannut kelvata luovuttajaksi, koska olin asunut Kaliforniassa, jossa on sitten talvisin jotain legionellaepidemiaa.

Kaikki pikku ihottumat ja nuhanpoikaset estää luovuttamisen, koska ne voi olla myös ensioireita jostakin vakavammasta taudista. Esimerkiksi hiv ei näy testeissä heti tartunnan jälkeen, mutta se saattaa nostattaa hiukan flunssaa muistuttavan pikku kuumeen ja nuhan. Muistakaa lapsukaiset, että hoitajalle ei saa valehdella terveydentilastaan tai muusta! Muuten ilosta luovuttamista :)

winda kirjoitti...

Mä en luovuta niin kauan kun homotkaan ei saa luovuttaa. Tyhmä tekosyy tai ei, mutta musta toi on törkeää syrjintää, mitä en kuvitellut löytyvän enää 2000-luvun Suomesta. Kaikki luovuttajat tietääkseni testataan HIV:n varalta kuitenkin, joten en näe mitää syytä miksei homotkin saisi luovuttaa vertaan sitä tarvitseville.. :/

Ssu- kirjoitti...

Voisin luovuttaakin, vaikka minulle on tässä lähiaikoina kehittynyt jostakin tyhjästä neulakammo... ja toisena esteenä taitaa olla ikä. Eikös verenluovutusta varten täydy olla yli 18? Vai oliko se 16?
Totta puhuen en edes tiedä, missä on lähin luovutuspiste... :s

Idhren kirjoitti...

Elisa, tokikaan kukaan ei kiellä verensaajan oikeutta saada mahdollisimman turvallista verta. Ei vaan käy järkeen miksei homoja ja heteroita voida kohdella tässä asiassa samalla tavalla (3kk luovutuskielto uudesta partnerista), kun samoista taudeista ja samoista riskeistä kuitenkin puhutaan.

Tuota linkattua tilastoa jos muuten katsoo, niin miehillä näyttäisi olevan tartuntoja enemmän kuin naisilla. Ruukataanko kaikki miespuoliset luovuttajat pois tämän takia, ihan vain varmuuden vuoksi, kun nuo tilastotkin... -.-

Idhren kirjoitti...

Ssu-, ikäraja on 18 vuotta. Luovutuspisteistä varmaan löytyy tietoa aika helposti tuolta Veripalvelun sivuilta :)

Anonyymi kirjoitti...

Mehun juominen liittynee ihan vain verensokeriin (ei ala heikottaa niin helposti jos verensokerit ovat kunnossa tms).

"Saastuneesta" verestä ilmoitetaan tietääkseni postitse tai viimeistään seuraavalla luovutuskerralla (ainakin oman veriryhmän saa tietää toisella luovutuskerralla).

Itse luovutin pari kk sitten sen 18 vuotta tultua täyteen. Kokemus oli erittäin positiivinen. :) Seuraavan kerran pääsen valitettavasti vasta keväällä kun otin syntymäpäivälahjaksi itselleni tatuoinnin, joka johtaa kuuden kk:n luovutuskieltoon.. :/

Minusta homojen täysi luovutuskielto on suorastaan typerää.
Kuinka esimerkiksi vakaassa parisuhteessa elävä homo on sen suurempi riski kuin minäkään?

sagas kirjoitti...

Kyllä heteroillakin on se karenssiaika verenluovutukseen jos on on ollut 3 kuukauden sisällä uusi seksipartneri. Myös juurihoidon jälkeen on kahden viikon karenssi.

Itse oon luovuttanut verta kaksi kertaa. Oon reilu 50 kiloa ja hemoglobiini keikkuu normaalin alarajoilla. Saan silti luovuttaa, mutta vain kerran vuodessa. Vuoden alussa meen taas uudestaan.

Kannattaa. Autat muita ja sinulle tulee hyvä mieli. Helppoa!

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, oolrait, eli limsakin siis kävisi. Pitääkin muistaa ottaa omaat eväät mukaan. Hyvä homma, että kokemuksesi oli positiivinen!

Sagas, niin, ja edelleen kysymys kuuluu, että miksi homoille ei tuo sama karenssiaika riitä, kun kerran riittää heteroillekin. Miksi on tarpeellista antaa elinikäinen luovutuskielto?

vippe kirjoitti...

Oon luovuttanu ja pitäny sitä erittäin positiivisenä kokemuksena. Markkinoin luovuttamisen tärkeydestä myös kavereille ja meillä päin se onkin suosittua :)
Harmikseni olen ainakin 5kk vielä luovutuskiellossa, turhan huonot arvot tällä hetkellä ja tutkimuksissa ollaan, tylsää!!!

Kehoitan kaikkia luovutuskykyisiä luovuttamaan. Tekosyyt on aivan eri asia kuin oikeat terveydelliset syyt. Jokainen voi miettiä vaatiiko luovuttaminen oikeasti itseltä ylivoimaisen paljon. Etenkin kun vertaa siihen, että luovuttaminen oikeasti pelastaa henkiä, se pelastettava henki saattaa olla lapsesi, isäsi tai sinä itse.

Olipa paatoksellista, mutta joskus oikeasti kannattaa vain luovuttaa :)

Tuhlaus kirjoitti...

en ole koskaan luovuttanut verta. Aiemmin olin niin pahasti neulakammoinen, ettei edes verikokeisiin meno meinannut onnistua. Sitten kun vihdoin pääsin kymmenien ja kymmenien lyhyelle aikavälille sijoittuneiden verikokeiden ja muiden neulan kanssa tehtyjen tutkimusten jälkeen eroon tuosta kammosta, on ollut muita syitä. Toista vuotta söin kaikkea sellaisia lääkkeitä, ettei ollut mitään asiaa luovuttamaan ja nyt mulle on epäselvää, että saisinko luovuttaa koskaan. Todennäköisesti en, sillä mulla on hieman epäselvien testitulosten mukaan jonkinasteinen von Willebrandin tauti, eli vuototaipumusta. Vaikka diagniisini ei ole ihan täysin vahvistettu, ei minun varmaankaan annettaisi silti luovuttaa. Tai toisaalta voisin kai luovuttaa ja sitten ne verta tutkiessaan voisivat saada taas yhden testituloksen tuon willebrandin olemassaolosta, mutta enpä viitsi mennä antamaan verta,joka todennäköisesti ei kelpaa. Olisi turhaa työtä kaikille.

Idhren kirjoitti...

Vippe, markkinointi on hyvä ;> Itse yritän patistella kaikkia tuttuja ja lähipiiriä täyttämään elinluovutuskortin, se ainakin on niin helppo toimenpide, että siihen ei pitäisi mitään selityksiä löytyä ;>

Tuhlaus, jotain elämän omaa ironiaa siinä, että kun olisi henkisesti täysin valmis, niin sitten muut käytännön asiat estävät ;o

Helena kirjoitti...

Verenluovutuksesta on aika ikävä mielikuva, kaikki ne sormenpäihin tökkimiset ja valtavat neulat. En ole itse paljon näitä asioita miettinyt, ikää kun ei ole luovuttajaksi, mutta kirjoituksestasi tuli jotenkin hyvä mieli: ajatus siitä että se on elämänpelastava lahja jollekulle kuullostaa varsinkin näin joulun alla todella kauniilta. Jutun tyyli ei ollut "olen parempi ihminen ja hyväntekijä". En tiedä miksi hyvän asian puolestapuhujasta tulee aina enimmäisenä tällaista mieleen, mutta kuitenkin :D

Idhren kirjoitti...

Helena, neulat sun muut ovatkin pelottavia ;< Pienestä asti kauheat paiseilut, vasta nyt vanhemmiten alkanut neulakammo vähän hellittää. Ja ihan mahtavaa, jos onnistuin tekstillä tavoittamaan jonkin muun mielentilan kuin saarnaavan "parempi ihminen" -fiiliksen ^^

Rhia kirjoitti...

Huh miten pitkä keskustelu =) En ole koskaan luovuttanut verta johtuen siitä yksinkertaisesta syystä että jopa omassa verikokeessa suoneni käytännöllisesti juoksevat piiloon ja kokeneiden ammattilaistenkin on vaikea löytää suoniani. Vain pari sairaanhoitajaa on tässä onnistunut ilman että koen tarpeetonta agoniaa ja saan ylimääräisiä neulanreikiä pitkin käsivarsia. Neuloja en varsinaisesti pelkää jos nyt en suoranaisesti rakastakaan. Muitakin verenluovutusta rajoittavia juttuja löytyy kuten tatuoinnit joita olen ottanut kaksi kertaa ja migreeninestolääkitys. Tatuoinnin ottaminen on tarkoittanut tähän asti puolen vuoden verenluovutustaukoa.

Stazzy kirjoitti...

"En tiedä mikä pointti mehulla on, yhtäkkiä tulee mieleen jokin sokeriin liittyvä :P Joku luovuttamassa käynyt valaiskoon asiaa?"

Sillä sekä nostetaan verensokeria (ei tule niin helposti paha olo), että korvataan verenhukkaa tuomalla lisänestettä elimistöön. Verta menettäneen ihmisen pitäisi noin yleensäkin juoda reilusti.

En ole vielä luovuttanut verta.
Kokeilin Suomessa kahdesti: ekalla kerralla olin niin kauhuissani että pyörryin jo jonossa. Toisella kerralla rauhallisempi, mutta sain seksin takia kolmen kuukauden karenssin.

Täällä olen ollut vain saamaton. Tai siis, aluksi en tiennyt viitsisikö luovuttaa, vai joutuisinko Suomessa karenssiin. Veripalvelulta asiaa kysäistyäni se olisi ok, mutta en vain ole saanut aikaiseksi (Huono ja laiska mä.)

Iskä luovutti verta ihan viime aikoihin saakka sen sallitut kolme kertaa vuodessa, joten siihen "tapaan" on kyllä kasvanut.

Idhren kirjoitti...

Rhia, ilkeä tapaus nuo tuollaiset verisuonet. Kaverilla kuulemma ollut jotain samantapaista ongelmaa, häneltä onnistui hoitsu vielä repäisemään sen koko verisuonen >_> Oli kuulemma komeaa katseltavaa se veren suihkiminen sykkeen mukana :F

Stazzy, hui, jonossa pyörtyminen ei sitten olekaan aina täysin läppäpuhetta :D Noo, kunhan nyt saat aikaiseksi ennenpitkää.

Via kirjoitti...

Kävin itse asiassa eilen luovuttamassa verta, ensimmäistä kertaa koskaan. Kärsin järjettömästä neulakammosta, mutta kokemus oli lopulta hyvä. Ei sattunut eikä tullut huono olo pientä heikotusta lukuunottamatta. Henkilökunta oli kannustavaa ja ystävällistä. Jos verenluovutus jännittää niin siitä kannattaa mainita hoitajille niin he rauhoittavat. Kaupanpäällisinä saa hyvän mielen!

Anonyymi kirjoitti...

Olen käynyt luovuttamassa kahdesti. Tarkoitus oli mennä nyt joulun alla, mutta flunssan poikasen takia se jäi välistä. Itselläni 50 kg painoraja ylittyy kirkkaasti :) samoin vaadittava hemoglobiinin alaraja, eikä minua ole kyllä luovutusten jälkeen yhtään heikottanut tai mitään. Neuloja en erityisemmin rakasta mutten kammoakaan, joten kaikin puolin helppo kokemus.

Idhren kirjoitti...

Via, mahtavaa, että näin monella on peloista huolimatta ollut näin hyviä kokemuksia ^^ Ihan käsittämättömän rohkaisevaa!

Anonyymi, hyvähän se on, että joillekin on noin helppoa :) Ainakaan ei ole henkisesti eikä fyysisesti sitten kovin mullistava asia käydä luovuttamassa. ^^

Juliet kirjoitti...

Verenluovutus ON hengentärkeää, mutta itse en tule ainakaan näillä näkymin luovuttamaan verta vielä pitkään pitkään aikaan.
Ensinnäkin en pysty menemään edes hemoglobiini testiin ilman rauhottavia.
Ja toiseksi niin kauan kun homojen veri ei kelpaa en ymmärrä miksi omanikaan kelpaisi, täydestä heterosta kun en mene.

Tii kirjoitti...

Olen itse myös sitä mieltä, että se 3 kk karenssi olisi myös homoilla aivan riittävä varotoimi. KTL:n tilastolla halusin vai osoittaa, että tälle kiellolle on jonkilaisia perusteita, vaikakaan ei kaikkien mielstä hyväksyttäviä/ymmärrettäviä.

Ranna kirjoitti...

Minulla taas ei ole koskaan ollut ongelmaa neulojen kanssa ja verikokeissa käyminen on mielestäni aidosti viihdyttävää!
Se on oikeasti siistin näköistä, kun se veri suhisee siihen pieneen putkiloon. (Sisälläni asuu selkeästi 9-vuotias pikkupoika.)

Menisin luovuttamaan verta enemmän kuin mielelläni, mutta silloin kun onnistun syömään itseni siihen kuosiin että painoraja ylittyy hemoglobiini ei kuitenkaan anna myöten.
Korkein koskaan mitattu hemoglobiiniarvoni on 121 ja alaraja verenluovutukseen on 125. :/

sagas kirjoitti...

Joo, olen myös sitä mieltä ettei seksuaalisen suuntautumisen pidä vaikuttaa verenluovutukseen. Mainitsin vain tosta heterojen karenssiajasta kun se ilmeisesti oli lipsahtanut silmieni ohi tätä kommenttikeskustelua lueskellessani.

Ei mullakaan ole hemoglobiini ikinä yltänyt 125:een, mutta olen silti saanut luovuttaa :O

Idhren kirjoitti...

Hmm, taitaa ehkä mun luovutus lykkääntyä jonkun verran, pitäis saada hammasasioitakin pikimmiten uuden vuoden jälkeen kuntoon :/ Vaikka noh, tietysti YTHS:n hammashoitojonot tietäen saa ensin jonottaa tyyliin vuoden, että ehkä sitä sittenkin ehtisi odotellessa :D

Saga kirjoitti...

arvaappa, miks mä en voi luovuttaa verta! oon asunut Briteissä vuosina 90-91, eli mulla kuulemma voi olla hullun lehmän tauti :D:D

Idhren kirjoitti...

Saga, hörh! Ei sit vaa voi tutkia ja pistää vaikka ylös että TILASTOPOIKKEAMA ;D

Anonyymi kirjoitti...

Tänään menin yrittämään verenluovutusta. Olen piikkikammoinen ja otin tuekseni mukaan ystäväni, joka panikoi yhtä paljon kuin minäkin. Kaiken perusteella olin luovutuskelpoinen ja hemoglobiinikin oli mitattaessa oikein hyvä, mutta sen mittaamisen jälkeen tuli huono olo ja huimata. Sairaanhoitajakaan ei suositellut luovuttamista tällä kertaa.

Ehkä menen joskus uudestaan yrittämään, mutta valitettavasti tällainen jättää hieman pahan maun suuhun ja lisää pelkoa mennä. :(

Maria kirjoitti...

Aww, joskus voi käydä näin :/ Toivottavasti uskallat vielä joskus kokeilla! Mä taas oon edelleen alle sen 50 kilon, että mua ei taidettais tosissaan ees huolia :/

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...