2.12.2008

Poika ei saa olla Lucia

Tyttö voi esittää huoletta tiernapoikaa, ritaria, poikaa, miestä. Naisille on ajettu oikeus käydä armeija. Naiset murtautuvat tyypillisestä naisen elämänkulusta menestymällä töissä, luomalla uraa, olemalla johtajia. Kaikesta tästä ylistetään nyky-yhteiskunnan edistyneisyyttä ja naisen vapautta olla muutakin kuin synnytyskone miehelleen. Nainen saa ylistykset siitä, että murtautuu ulos vallitsevista sukupuolirooleista ja perinteisistä odotuksista.

Ruotsalaisessa koulussa oppilaat äänestivät Lucia-neidoksi yhdeksäsluokkalaisen pojan, Freddy Karlbergin. Koulun rehtori, Birgitta Wessman päätti kuitenkin kieltää pojalta Lucian esittämisen vedoten siihen, että Lucia oli nainen. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat. Lehden keskustelufoorumilla uutinen herätti voimakkaita mielipiteitä ja ei-niin-yllättäviä reaktioita.

Tasa-arvokeskustelu on kaksinaismoralismilla höystettyä. Ei ole mikään uutinen se, että nainen murtautuu ulos muotista ja astuu alueelle, joka on perinteisesti ollut miesten vallassa. Poikaa esittävä tyttö ei aiheuta närkästystä, inhoa tai hämmennystä, se on suorastaan normaalia. Toisin on, jos poika esittää tyttöä. Tällaista haluava tapaus on selkeästi mieleltään kieroutunut, kasvatuksessa jotenkin pieleen mennyt, tai ainakin nyt homo. Mieheksi pukeutuva nainen on lähinnä seksikäs, naiseksi pukeutuva mies puistattaa. Poikatyttö on vaaraton asia, mutta tyttöpoika suoranainen uhka yhteiskunnan perusrakenteille. Varsinaista tasa-arvoa. Hullummaksi menee ottaen huomioon sen, että historiassa on ollut sellainenkin ajanjakso, jolloin naiset eivät saaneet näytellä, ja miesten piti suoriutua näyttämöllä naistenkin roolista.

Mies on vähintään yhtä loukussa odotusten ja sukupuoliroolien kanssa kuin nainen tasa-arvokeskustelun alkaessa. Ainoa ero on ollut se, että mies on sattunut olemaan hallitsevassa asemassa, muutamien evoluutisbiologisten yksityiskohtien takia. Vaan sallivatko ihmiset miehen vaihtaa halutessaan rooliaan samalla tavalla kuin sallivat naisen vaihtaa omaansa?

Monet vetoavat sukupuolikeskustelussa perinteisiin. Perinteisiin kuuluu, että Luciaa esittää tyttö. Perinteisiin tosin kuuluu myös se, että naisen asema on miehen asemaa alempana, kuten myös se, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Perinne ei ole mikään perustelu minkään oikeellisuudelle tai säilyttämiselle, eikä ainakaan länsimaisilla ihmisillä nykyisin ole mitään sitä vastaan, että esimerkiksi perinne naisten äänestämättömyydestä on kumottu. Maailma tuskin menee huonommaksi siitä, että ihmiset saavat valita ihan itse ja antavat myös toisten valita sen sijaan, että vedottaisiin siihen, miten "asiat ovat aina olleet näin".

48 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Naistenlehdet ovat kyllä tehokkaita sukupuoliroolien uusintajia/ylläpitäjiä. "X yhdistää perheen ja uran"

Henkilöhaastatteluissa toistuu sama kaava siitä, kuinka naiselle perhe on tärkein, ja kuinka hän on aina uhrautunut muiden puolesta. "Vasta viime aikoina olen oppinut sanomaan ei"

Nainen rentoutuu kasvohoidossa, haaveilee päivästä prinsessana ja elää tunteidensa varassa. Minä en, en siis ole nainen (?)

Joku saattaa pitää Lucia-anarkiaa turhanpäiväisenä. "Asiat on liian hyvin kun tällaisesta valitetaan" jne.

Minä uskon, että mitkä tahansa tiukat rooliodotukset tuottavat ahdistusta. Ahdistus ei tuota mitään. Vaikea on sellainen maailma.

MouMou kirjoitti...

Hyvä teksti! Pistää kyllä miettimään. Tämä maailma ei ole kyllä tasa-arvoa nähnytkään.:/

Ska kirjoitti...

Yhdyn MouMoun kommenttiin!

Puhuimme juuri tänään koulussa ohimennen kavereiden kanssa armeijasta ja siitä, kuinka naisilla ei ole minkäänlaista vastaavaa velvollisuutta. Naisena itse kun kokisin sen nimittäin pelkästään tasa-arvoisena! En voi ymmärtää, miksi meitä naisia ei vaadita ottamaan vastuuta yhteiskunnastamme ellei sitten itse armeijaa käymällä, niin jollain vaihtoehtoisella tavalla. Mielestäni iänikuiset "naisilla on synnyttäminen, ne saa kärsiä siitä" -kommentit eivät ole kovinkaan järkiperäisiä perusteluita asevelvollisuuden yksipuolisuudelle - onhan synnyttäminen täysin vapaaehtoistakin.

Mielestäni nykynuorten entistä avarakatseisempaa suhtautumista sukupuolirooleihin ja muuttuvaan yhteiskuntaan kuvaa hyvin fakta, että ruotsalaisoppilaat olivat valmiit äänestämään pojan Luciaksi. Onkin äärimmäisen ristiriitaista kieltää poikaa murtamasta perinteisiä sukupuolirooleja, kun sitä naisiltakin jatkuvasti peräänkuulutetaan! Erityisesti naiset ikuisen tasa-arvon vaatijoina voisivat kerrankin mennä itseensä ja miettiä omia asenteitaan uudestaan. Liian usein asia on, kuten ystäväni kiteytti, "Mun mielestä se on ihan tasa-arvoista, ettei naisten tarvitse käydä armeijaa, mutta en mä sitä osaa perustella mitenkään!"

Shandi kirjoitti...

Jälleen kerran puhut asiaa. Kahden pojan ja yhden tytön äitinä olen joutunut usein törmäämään ennekkoluuloihin, jotka koskevat nimenomaan poikia ja heidän kasvatustaan. Ihmisillä on mieletön himo puuttua siihen, että meidän poikamme saavat leikkiä barbeillaja vauvanukeilla ja jopa halutessaan ovat saaneet laittaa päälleen mekon tai lainata äidin huulipunaa. Tytön kanssa samaa ongelmaa ei ikinä ole ollut, ei ketään haittaa jos tyttö leikkii autoilla tai pyssyllä tai käyttää housuja.

Kommentit, joita olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta ovat joskus olleet jopa loukkaavia, mutta osoittavat minust alähinnä näiden ihmisten omia ennakkoluuloja. Eräs ystäväni esim. totesi, että enkö pelkää, että kasvatan pojistani homoja. No en. Luulen ja uskon, että kasvatus ja leikit eivät ihan hirveästi vaikuta siihen tuleeko heistä homoja vai ei. Sen sijaan moniin muihin asioihin niillä saattaa olla vaikutusta, kuten siihen, että tulevaisuudessa lapseni saattavat olla hieman avarakatseisempia ja hyväksyä helpommin ne ihmiset, jotka eivät toimi niinkuin me.

Parhaimpaan tasa-arvoon meillä kuitenkin taitaa olla vielä hirveän pitkä matka. Tasa-arvokeskustelussa kun tuntuu ajoittain unohtuvan se, etteivät kaikki ole samanlaisia ja että siihen ei edes tulisi pyrkiä.

Emma kirjoitti...

Hyvä että joku puhuu tästä, sillä asia on vaivannut minua jo kauan. Hyvä esimerkki tästä on koulun tanssitunnit joissa poikien puutteessa turvaudutaan tyttöpareihin. Tyttöjä ollessa liian vähän poikapareja ei kuitenkaan näy vaan osa pojista jää odottamaan vuoroaan. Muutenkin on ärsyttävää, kun poika jossa on joitakin niin sanotusti "tyttömäisiä" piirteitä, julistetaan heti homoksi.

maria kirjoitti...

skalle ihan vaan nopeasti lyhyt kommentti armeija-asiaa koskien. mun ajatusmaailman mukaan armeija ei niinkään ole sukupuolien välinen tasa-arvokysymys vaan enneminkin ihmisten välinen.
en usko, että tasa-arvon saavuttamista edistäisi se, että asepalvelus tehtäisiin naisille pakolliseksi saatika sitten niin, että naisille kehitettäisiin jokin vastaava oma palvelusmuoto.ensimmäkin, eikö "naisten armeija" sitten olisi sortava/alistava? ja toisena, millaista tasa-arvoa toisten ihmisten tappamiseen tähtäävä koulutus oikein edesauttaa? kun käsitellään armeijainstituutiota ja suomalaista tasa-arvoa samassa yhteydessä, luonnollisimmalta ratkaisulta minusta tuntuu se, että koko instituutio muuttuisi kaikille kansalaisille vapaaehtoiseksi.

Rhia kirjoitti...

On mielenkiintoista havaita miten maskuliiniset piirteet tekevät naisesta vain arvostetumman ja "fiksumman" mutta kun miehestä löytyy jotakin feminiinistä niin heti puhutaan homoudesta. En ymmärrä ollenkaan miten sukupuolten välinen tasa-arvoisuus ja seksuaalinen suuntatuminen voidaan rinnastaa näin kummallisella tavalla. Naisissa on miehisiä piirteitä ja naiset voivat tehdä ns. miehisiä asioita. Miehissä on naisellisia piirteitä (enkä nyt tarkoita huulipunaa ja korkkareita) ja he voivat tehdä ns. naisellisia asioita. Nämä ovat faktoja ja niillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Eräs ystäväni puki poikalapsensa vauvana tarkoituksella vaaleanpunaisiin ravistellakseen naapuruston muorien käsityksiä. Heidän perheessään pojat saavat halutessaan leikkiä nukeilla tai virkata ja neuloa jos sille tuntuu. Lapset ovat oppineet että sukupuoli ja vanhat sukupuoliroolit eivät ole (eivätkä saisi olla) esteenä sille mitä voi tehdä ja mitä ei.

Ska kirjoitti...

maria: Päätin tietoisesti, etten ota kirjoituksessani kantaa armeijan järkevyyteen tai järjettömyyteen, se olisi niin laaja ja moniulotteinen aihe itsessäänkin. Jätinpä sitten sen sanomatta.

Lähinnä tähtäsin siihen, että mikäli asepalvelus tai vastaava on miehille on pakollinen, sen tulisi olla sitä myös naisillekin. Mielestäni. Tai sitten vaihtoehtoisesti kummillekin vapaaehtoinen.

Koska aihe on hyvinkin mielenkiintoinen, haluaisin kysyä mitä tarkoitat kun sanot, että "armeija ei niinkään ole sukupuolien välinen tasa-arvokysymys vaan enneminkin ihmisten välinen"? Mihin viittaat kysymällä, että "eikö "naisten armeija" sitten olisi sortava/alistava?"? Olen toki samaa mieltä siitä, että alistava ja sortava se on jokaiselle, joka sinne pakon edessä joutuu, mikäli sitä hait takaa.

Idhren kirjoitti...

Hyviä ajatuksia on aihe näemmä herättänyt, ja niin pitääkin tietysti. Minuakin nämä asiat ovat vaivanneet jo hetken, välillä ihan puistattaa tilanteen toispuoleisuus. Eipä hirveästi lisättävää noin yleisesti siihen mitä olette sanoneet.

Armeijasta vain sen verran, että ideanahan se, että yhteiskunta asettaa pakon, joka perustuu ihan puhtaasti sukupuoleen, ja siis kohdistuu vain toiseen niistä, on aika kaukana sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Miten tilanne sitten ratkaistaan, asetetaanko naisillekin asevelvollisuuspakko vaiko tehdäänkö asepalveluksesta täysin vapaaehtoinen vai mitä kummaa, mutta nykyisellään se herättää minussa lähinnä suurta kummastusta, juurikin tuon epäreiluuden takia.

Vihnainen kirjoitti...

Rhian kommenttiin. Voidaan tietysti sanoa, että naisissa ja miehissä on maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä, ja hyvä niin. Vielä parempaan tasa-arvolliseen lopputuolkseen ehkä pitkässä juoksussa päästäisiin puhe- ja ajattelutavalla, joka nimenomaan kuitenkin luopuu yksilöiden (ei siis nainen tai mies) yksilöllisten piirteiden jaottelemisesta naisellisiin ja miehisiin.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni oleellista keskustelun kannalta on kysymys "miksi". Minkä takia yhteiskunnassa naisten on helpompaa ja sallitumpaa omaksua miehisiä käytömalleja kuin miesten vastaavasta naisellisia. Miksei poika saa siis olla Lucia?

Vastaus liittyy yhteiskunnassa piilevään rakenteelliseen valtaan. Naisten käyttäytyessä miehisesti he saavat lisää arvostusta, uskottavuutta ja valtaa ja saavat siitä lisäarvoa. Miehet käyttäytyessään naismaisesti he luopuvat tästä arvostaan ja alentavat itsensä. Taustalla vaikuttaa siis edelleen ajatus naisten alemmasta asemmasta ja naismaisten piirteiden huonommuudesta miesten vastaaville.

"Ei ole mikään uutinen se, että nainen murtautuu ulos muotista ja astuu alueelle, joka on perinteisesti ollut miesten vallassa." Ei, se ei ole uutinen nyt, mutta se oli vielä 50 vuotta sitten kun naisilla oli hyvin kapeat mahdollisuudet taloudelliseen itsenäisyyteen tai vielä 14 vuotta sitten kun naisten seksuaalinen itsemääräämisoikeus oli avioliitossa rajoitettua.

Toivottavin kehitys tietysti on, että miesten kohdalla tapahtuu samanlainen perinteisten sukupuoliroolien muutos kuin naisten kohdalla, ja tämä on osittain jo totetunut. Mm. koti-isyys on mahdollisuus, joka vielä 20 vuotta sitten oli lähes täysin tuntematon. Toivottavaan kehitykseen päästään kuitenkin vain jos sekä perinteisesti maskuliinisia että feminiinisia ominaisuuksia aletaan arvostaa samalla lailla. Totta hitossa pojankin tulee saada esittää naispyhimystä.

Idhren kirjoitti...

Olen itse asiassa samaa mieltä muuten Vihnaisen kanssa tuosta asiasta. Moni ongelmahan siinä ratkeaisi, jos vaikka nyt herkkyyttä ei yhdistettäisikään naiseuteen tai naisellisuuteen, vaan se olisi yksi ominaisuus muiden joukossa. Tosin enpä tiedä onko mahdollista päästä tai onko edes mielekästä pyrkiä täysin sukupuolineutraaliin tilanteeseen siltä osin, että varmasti jo fysiologiasta kumpuaa asioita, jotka tekevät joistakin piirteistä yleisempiä miesten tai naisten kesken. Karvaisuus esim. :D Olennaisinta ehkä olisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että vaikka olisikin naisella joitain miespiirteitä tai miehellä naispiirteitä, niin ettei olisi negatiivinen asia olla näitä piirteitä.

Tähän muuten liittyy eräs keskustelu, jonka kävin WoW Insiderin kommenttiboksissa. Harmillista, etten muista yksityiskohtia, mutta jotenkin se liittyi naispelaajiin ja miespelaajiin ja siihen tulisiko naispelaajia kohdella jossakin asiassa eri tavalla kuin miespelaajia, tai siis, että onko naiseus peruste jollekin käyttäytymistavalle, tai jotain sinne päin. Se itse asiassa liittyi jotenkin kohteliaisuuteen. Harmi etten muista tarkemmin. No, eniveis, yllättävän moni ei ollenkaan tajunnut sitä, että sukupuolen perusteella naisen suosiminen on sekin seksististä ja epätasa-arvoista (ja epäreilua ihan yleisesti ottaen). Ei ihmisiä tulisi suurimmassa osassa asioita kohdella miehinä tai naisina, vaan ihmisinä.

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, hyvä huomio, sellainen ajatus siellä kieltämättä voi taustalla olla. Selittäisi paljon.

Tuo feminiinisten ominaisuuksien arvostaminen on muuten ovela juttu. Jokin aika sitten oli tutkimus eri ammattikuntien arvostuksesta, ja hoivatyö siellä oli aika kärkipäässä ihmisten arvostusasteikolla. Tiedäpä sitten voiko tuosta mitään päätellä, mutta ainakin kysyttäessä ihmiset kuulostaisivat arvostavan ainakin tätä yhtä, yleisesti feminiinisyyteen yhdistettävää piirrettä. Liittyen myös koti-isiin, ainakin minun havaintopiirissäni rispektiä on yleisesti ottaen sadellut. Askel parempaan suuntaan, kuten sanoitkin.

Idhren kirjoitti...

Multa just katos ajatus ja pointti kesken kirjoituksen. Selitän kaiken piparisuklaalla.

Vihnainen kirjoitti...

Fyysiset erot (tyyliin juuri tuo karvaisuus) miesten ja naisten välillä eivät liene niitä oleellisimpia. Naisten ja miesten välillä on toki tilastollisesti joitakin biologiaan pohjaavia, muitakin kuin fyysisiä, eroja. Näyttäisi siltä, että miehet ovat "luonnostaan" taitavampia avaruudellisia hahmottajia ja naiset taas jossain määrin sosiaalisempia. Erot ovat kuitenkin niin pieniä, että ne menettävät täysin merkityksensä siirryttäessä yksilöiden todellisuuteen. Todellisuudessa ihmisiä kahteen blokkiin ei siis jaa biologinen väistämättömyys, vaan se aina vaan vahva käsitys, että varsin monet ja merkittävät asiat ovat väistämättömiä.

Edellä sanottu ei vielä tietenkään tarkoita, että sukupuolineutraaliudesta pitäisi tehdä päämäärää. Voihan olla - ja monilla omasta näkökulmastaan onkin - hyviä syitä (itse en ehkä vielä ole keksinyt sellaisia) vaalia naiseutta tai mieheyttä oleellisena (tai lähes oleellisimpana) osana identiteettiä.

Narksu kirjoitti...

Tuli mieleen viime vuosi, kun olin ysillä ja koulumme A-ruotsilaiset äänestivät keskuudestaan Luciaa... Oli yhdestä äänestä kiinni, ettemme poikaa (sopivasti blondia hevilettiä kylläkin) rooliin saanut, mutta jos äänestystulos olisi häneen osunut, valinta olisi ollut siinä. Asenteet eivät siis onneksi ole kaikkialla yhtä naurettavia kuin lahden takana...
Armeijasta kuulee monesti sanovan, että on se kamalaa kun naisilla ei ole vastaavaa pakkokärsimystä. Taannoin satuin kuulemaan erään inttilesken mielipiteen aiheesta: "Naisillehan se inttiaika vasta kärsimystä onkin!" :D Että tällainen näkökulma täältä.

Idhren kirjoitti...

Vihnainen, aihe on kyllä erittäin mielenkiintoinen, kiitos ajatuksistasi. Pitäisi perehtyä tähän tarkemmin. ^^

Narksu, ehkä sit oiskin kivin kun ei olis miehilläkään tuollaista pakkokärsimystä ;> Onhan se kans epäkätevää, että joutuu aika helposti jopa vuodella siirtämään täysin muuta elämää opiskeluista työntekoon ja perheeseen.

Stazzy kirjoitti...

Yhdyn vakaasti takaapäin.
Omasta mielestäni (ja painotetaan nyt tuota _minun mielestäni_ -osiota) sukupuolirooleihin kasvattamiunen on yksi yhteiskunnan pahimmista vitsauksista.

Totta helvetissä on kaikennäköistä epätasa-arvoa, kun pienestä pitäen näytetään minkÄ lieden vieressä kenenkin paikka on. Toki on tiettyjä asioita joihin miehet ovat keskimääräisesti kykenevämpiä (fyysiset työt) ja toistaiseksi naisten pitää hoitaa synnyttäminen (ja monessa paikoin syöttäminen), joten on loogista että äiti on usein lapselle läheisempi, ainakin ihan vauvalle.

Lähes kaikki muut sukupuoliroolit ovat ihan luomalla luotuja.

Muistan ärsyyntyneeni taannoin, kun täällä jaettiin kannustusstipendejä ammattikouluikäisille tytöille, jotka olivat
hakeutuneet opiskelemaan miesvaltaisille aloille.
Ideahan on kaunis, mutta alleviivaa entisestään sitä, kuinka harvinaisuus moinen tyttö on. "Katsokaa, täällä se on, outo lintu!"
Liika vouhkaminen vain toimii pohjimmaisten tarkoitustensa vastaisesti.

maria kirjoitti...

"iänikuiset synnytyskommentit" voivat implikoida myös sitä, että vaikka äitiys on toden totta useimmiten oma valinta, yhteiskunnan ja erityisesti työnantajasektorin silmissä jokainen tietynikäinen nainen on potentiaalinen äiti. kieltämättä on ikävää, että miehillä on noin selkeä sortava velvollisuus ristinään yhteiskunnassamme, mutta silti väittäisin että naisen asema asevelvollisuuden puuttumisesta huolimatta on ongelmallisempi. mies ei törmää sukupuoleensa arjessa läheskään niin usein kuin nainen.

mutta niin, "ihmisten välisellä tasa-arvo-ongelmalla" tarkoitin sitä, että myös armeijainstituution sisällä on käsitykseni mukaan hyvin paljon epätasa-arvoa. se esitetään instituution sisällä luonnollisena, kun asepalveluksessa oleville ihmisille opetetaan armeijan tarpeisiin sopivaa ihmismallia. tähän ihmismalliin kuuluu esimerkiksi heteronormin ylikorostaminen sekä individualismin väheksyminen.
jos taas naisille olisi olemassa jokin vaihtoehtoinen palvelustapa, on minun vaikea uskoa, etteikö se taas toisentaisi juuri perinteistä naiseuden mallia, jonka ainakin henkilökohtaisesti koen epätasa-arvoisena verrattuna konventionaaliseen maskuliinisuuteen ja epätasa-arvona jos ajattelee naisten välisiä eroja. ihmisten väliset erot ovat tässä tapauksessa suurempi merkitsijä. ja jos tällainen "naisten oma asepalvelus" olisi, eikö sekin olisi ihan samanlaista epätasa-arvoa kuin nykyinen miesten asevelvollisuus?

Elisa kirjoitti...

Hassua, että keskustelu koskee perinteen rikkomista perinteessä. Jos se, että Lucia on perinteisesti tyttö, ei riitä perusteeksi, niin mitä ideaa on ylipäänsä toteuttaa mitään perinnettä? Miksi ei yksin tein valita tummaa siilitukkaista poikaa, jolle ei puettaisi mitään kynttiläkruunua koska sekin on vain perinne? Olisiko myös niin, että moni perinne menettää kaiken merkityksensä, jos sen juuria ei arvosteta? Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi mennä katsomaan miespuolista Luciaa. Onhan sille Lucialle ollut aina sitäpaitsi muitakin vaatimuksia kuin sukupuoli, esim. monissa paikoissa vaalea hiustenväri. En käsitä, miksi tästä pitää tehdä tasa-arvokysymys, kun minun silmissäni kyse on jostain aivan muusta. Sama tosin itselläni toimii myös toiseen suuntaan, en halua kuunnella naispuolisia tiernapoikia. Laulakoot jotain muuta, Herodes ei ollut kuningatar.
Anonyymi kirjoitti monessa muussakin paikassa todetun asian: Naiseksi pukeutuva mies on naurettava, koska naiseuteen liitetään monia ominaisuuksia, joita pidetään ei-toivottuina. Nainen taas on sitä uskottavampi, mitä miehekkäämpi hän on. Itse en mahdu monellakaan lailla perinteisen naisen rooliin. En silti näe, että sukupuoliroolien murtaminen olisi mikään itseisarvo. On myös paljon naisia, ketkä toteuttavat ominta itseään naisellisesti toimiessaan. Heidän ei pitäisi joutua tuntemaan itseään huonommiksi tai vähemmän aidoiksi ihmisiksi kuin mitä "erilaiset rohkeat sukupuoliroolien murtajat".

Idhren kirjoitti...

Stazzy, samoilla linjoilla ollaan.

Maria, ehkä pian työantajat joutuvat tiedostamaan isien jäädessä pikkuhiljaa yhä useammin kotiin myös sen, että jokainen mieskin on potentiaalinen isä ;) Joskin toki lapsenkantajan taakka on yhdä ja tulee olemaankin naisen harteilla, ja vähintään sen muutamat kuukaudet joutuu sivussa olemaan.

Synnytyskommenteissa kuitenkin idea lienee siinä, että kun puhutaan miesten asevelvollisuudesta, niin jotkut, useimmiten naiset, yrittävät oikeuttaa sen epätasa-arvollista puolta sillä, että nainen kykenee synnyttämään, ja useimmiten tekeekin sen jossain vaiheessa elämäänsä. Se yritetään rinnastaa vastaavanlaiseksi pakoksi. Tällainen vertailu on sietämätöntä siksi, että armeija todella on ihan teinien oikeasti pakko, se on laissa määrätty, sen sijaan lapsettomuuden voi kuka tahansa valita ilman mitään kyselyjä, c-papereiden anomista tai vankilaan menemistä.

Sekin on kiintoisa väite, että mies ei törmää sukupuoleensa arjessa läheskään niin usein kuin nainen. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa käytännössä ja miten usein sitten nainen törmää sukupuoleensa?

Idhren kirjoitti...

"Jos se, että Lucia on perinteisesti tyttö, ei riitä perusteeksi, niin mitä ideaa on ylipäänsä toteuttaa mitään perinnettä? "

Kas sepä onkin hyvä kysymys. Miksi tehdä mitään vain sen takia, että aina ennenkin näin on tehty?

Herodes ei muuten myöskään ollut yläasteikäinen, tai vielä pahempaa, ala-asteikäinen pojankloppi. Miksi hiustenväri tai sukupuoli ovat ominaisuuksien joukosta niitä, joiden pitää mätsätä, mutta muut ominaisuudet, kuten vaikkapa kansallisuus ja ikä, ovat sellaisia, joissa voidaan heittäytyä villin mielikuvituksen varaan ja hahmoa voi esittää ties millainen pikkuvintiö?

Siitä olen samaa mieltä, ettei kenenkään tarvitse murtaa sukupuolirooleja vain sen takia, että jee, nyt ollaan rohkeita ja murretaan ja säväytetään. Kyse on siitä, että on aidosti mahdollisuus se halutessaan tehdä.

Anna kirjoitti...

Miksei jossain voisi olla Saint Lucius joku vuosi jos näin valitaan? Sama perinnehän sekin olisi, tosin miehen toteuttamana.. Eihän sitä sitten voi hyväksyä Idhrenin esimerkkiä lainatakseni naista esittämään tiernapoikaa, jos ei poika voi olla Lucia (=Lucius).. Tällaisella päästään hyvin nopeasti siihen, että nainen ei voi olla vaikkapa kokouksen/hallituksen puhemies, koska siis no, perinteen mukaan se on mies.. Bullshit says I!:P

Rhia kirjoitti...

Vihnainen:

Tuo tietysti olisi ihanne-tilanne. Puhuin maskuliinisista ja feminiinisistä ominaisuuksista jotta pointtini tulisi selväksi. Omasta puolestani ne voisivat olla ihan vaan ominaisuuksia, ilman sen kummempaa määritelmää. En kumminkaan usko että ihan heti maailma tulee muuttumaan niin paljon että lakataan puhumasta maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä.

Tuohon synnyttämisen omaan valintaan haluan kommentoida sen verran että vaikka lapsen saaminen/synnyttäminen on naisen "oma valinta" niin minä lapsettomana näen kyllä tilanteen niin että yhteiskunnan, yhteisön ja läheisten suunnalta lapsen saamiseen voidaan luoda järjettömät paineet niin että lopulta "ei enää ole muuta vaihtoehtoa" kuin saada lapsia. Koska mies ei lapsia voi synnyttää niin se on naisen tehtävä. Jos et saa/hanki lapsia olet huono nainen ja vaimo. Sitä odotetaan ja epänormaalihan sinä olet jos lapsia ei tule. En tiedä minkä ikäistä porukkaa olette, mutta minä lapsettomana ja 35-vuoden rajapyykin ohittaneena voin kertoa että helppoa ei tule olemaan kun kaikki ystävät ympärillä saavat lapsia ja olet ainoa "joukossa" jolla niitä ei ole. Tämä ei ole oma valintani vaan luonnon valinta. Ette voi kuvitella sitä tuskan määrää ja henkistä kamppailua jonka olen joutunut käymään läpi tämän asian tiimoilta. En mene asiaan sen syvemmälle, mutta halusin vaan tuoda esiin sen seikan että nyky-yhteiskunnassa lasten saaminen/hankkiminen ei välttämättä ole vieläkään "oma valinta".

Laine kirjoitti...

Hyvä aihe, joka on virittänyt mielenkiintoisen keskustelun.

Monet gender-aihepiiriin liittyvät asiat ovat tulleet jo esille, mutta en huomannut kenenkään nostaneen keskusteluun toiseus-teemaa. Nainenhan on kokolailla poikkeuksetta ihmisyhteisöissä aina toinen; ei se, jolla on valta (= me), vaan se, joka on alistetussa asemassa (= te, toiset, muut, vieraat, ulkopuoliset).

Vaikka suomalaisen naisen toiseus on 1900-luvun aikana lieventynyt jyrkästä alistamisesta miehen valtaan lähemmäs tasa-arvoa, se ei tarkoita, etteikö valta edelleen olisi enemmän miesten kuin naisten käsissä. Ajatellaanpa vaikka, millainen on perheinstituution valtarakenne. Yksittäisten perheitten kohdalla asia tietysti vaihtelee, mutta normaalina pidetään edelleen ajattelutapaa, jossa isällä on valta sanoa se viimeinen sana. Mihin muuhun tuo valta perustuisi paitsi perinteiseen vallanjakoon?

Koska kyse on vallasta, on kyse myös valtataistelusta. Kun suomalainen nainen on pyrkinyt parantamaan asemaansa, on se tapahtunut taistelemalla vallasta miesten kanssa. Valtaa on siirtynyt sen taistelun tuloksena miehiltä naisille. Miehet ovat menettäneet, naiset voittaneet.

Vallan menettäminen ei miellytä moniakaan. Juuri siksihän naiset ovat itsekin taistelleet; miehen orjana ei ole ollut hyvä olla. Lisäksi aina on ollut valtaa himoitsevia naisia. Vallassa oleva on aina varuillaan, koska alistettu ei halua pysyä alistettuna. Miehet pelkäävät naisia. Ja naiset pelkäävät miehiä.

Onko tasapainotila naisten ja miesten välillä edes tavoittelemisen arvoinen? Jos valta ei ole kummallakaan, lakkaako kumpikaan osapuoli tavoittelemasta sitä? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vallanhimo loppuu siihen, että saavutetaan niin sanottu tasa-arvo. Tasapaino on äärimmäisen epävakaa tila.

Minusta naisten ja miesten välisessä valtataistelussa tavoittelemisen arvoinen on tilanne, jossa valta vaihtelee sen mukaan osapuolelta toiselle, kummalla on paremmat kyvyt johtaa kulloisessakin tilanteessa. Valta sinänsä ei ole hyvä eikä paha asia. Se on vain johtamisen väline. Johtajaksi pitäisi valita aina se, jolla on parhaat johtajankyvyt.

Mutta usalaiset valitsivat kahdesti peräkkäin George W. Bushin...

Laine kirjoitti...

No, just. Lähetin sitten keskeneräisen kommentin (yllä). Nikke Nokkelasormelle olisi täällä töitä; omani haparoivat minne sattuu. Piti vielä lisätä, että:

Mielestäni myös ruotsalaisessa Lucia-jupakassa näkyy naisten ja miesten välillä käynnissä oleva valtataistelu.

Vaikka pojan Lucia-uran tyrmäsi nainen, näen kuitenkin tilanteen osana naisten ja miesten välistä valtataistelua. Kyseinen nainen ei vain taistele naisten vallan lisäämiseksi vaan päinvastoin ylläpitääkseen miesten ylivaltaa. On harhaa kuvitella, että kaikki naiset olisivat tässä taistelussa samalla puolella. Tai kaikki miehet.

Perinteitten ylläpitäminen, niiden korkean yhteiskunnallisen arvostuksen säilyttäminen, on minun nähdäkseni vallassa olevan miesten valtaa puolustavan rintaman käyttämä, tehokas ase. Uudistusmielisiä vallantavoittelijoita on kovin helppo lyödä sillä, että he eivät arvostakaan vallitsevia, hyvinä pidettyjä arvoja ja normeja. Rikollisiahan semmoiset ovat, ja heitä pitää rankaista!

winda kirjoitti...

Todella hyvä postaus. Tämä maailma ei tosiaankaan ole tasa-arvoinen eikä suvaitsevainen, vaikka kovasti se siihen mukamas pyrkiikin. Ainoa toivoni paremmasta maailmasta on kasvattaa tyttäresestäni hyvä ja suvaitsevainen ihminen, ja toivoa että muutkin ikäluokkani vanhemmat pyrkivät samaan. Meidän Alinan kummi on kihloissa naisen kanssa, ja toivonkin Alinan oppivan ihan pienestä asti että heidän suhteensa on ihan yhtä normaali ja oikeutettu kuin kenen tahansa muunkin. Sinä päivänä kun Alina menee kouluun, toivon että poika saa esittää Luciaa siinä missä kultakutriset tytötkin.

Idhren kirjoitti...

Laine, erittäin paljon kiinnostavia pohdintoja, kiitos niistä!

Valta onkin erinomainen pointti tuoda esiin. Tosiaan, jos tasapainon saavuttaminen on sinänsä mahdotonta, niin ainakin voisi pyrkiä siihen, että vallassa olevaa ei määrittele sukupuoli, vaan kyky johtaa.

Se on muuten tullut huomattua, etteivät kaikki naiset ja miehet ole samalla puolella "omiensa kanssa". On noita nähty naisia, jotka puoltavat naisen alempaa kyökkiasemaa ja pitävät itsestäänselvänä sitä, että mies on se pääjehu ja piste, tämä siis räikeimpänä esimerkkinä.

winda, sitähän sitä toivoo kasvaville sukupolville, enemmän ymmärrystä kuin nykyisillä ihmisillä.

Idhren kirjoitti...

Aijoo, Rhia, on ihan totta tuo, että pidetään niin itsestäänselvyytenä sitä, että totta kai lapsia tekevät, että siihen on oikeastaan aika kovat paineet. Esimerkissäni tosin pointti oli ehdottomassa pakollisuudessa, mutta ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Tuntuu siltä, että tytöt alkavat hyvin usein jo teini-iässä määritellä itseään sen kautta, että tulevat olemaan äitejä ja vaimoja, elämä tavallaaan rakentuu sille ajatukselle. Virallisilta tahoiltahan painostusta tulee myös, kukas se olikaan, joka kehoitti opiskelijoitakin lisääntymään ahkerammin...

Oli lapsettomuus oma valinta tai ei, niin kovat on paineet siihen suuntaan. Näillä näkymin itseä ei lapsenteko tai -kasvatus ajatuksena houkuta ollenkaan, vaikka kasvoin minäkin rakentaen käsitystäni tulevaisuudestani sen ympärille, että opiskellaan jokin ammatti ja tehdään muksuja, ollaan naimisissa, ja sitten... jotain. Varsinaista syväpohdiskelua on tullut tehtyä kun on tajunnut, ettei oikeastaan edes halua lapsia.

Vaatii viisautta ymmärtää todella se, että elämänsä voi ja saa järjestää monella tavalla mitenkään ihmisarvostaan tai hyvästä elämästä tinkimättä. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun on näitä normeja ja raameja, joiden mukaan ympäristö odottaa ja olettaa yksilön toimivan.

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen saanut huomata, ettei roolien rikkominen ole naisille ja tytöillekään niin suotavaa kuin moni tuntuu uskovan. Kyllä omien havaintojeni mukaan yleensä suhtaudutaan selvästi positiivisemmin ja kunnioittavammin niihin naisiin, jotka eivät ole "liian epänaisellisia". Me liian epänaiselliset saamme kuulla naputusta milloin mistäkin muka vääristä valinnoista. Ja juu, molempien sukupuolten edustajilta tietysti.

Roolia on tosin sallittua ja ehkä suotavaakin jättää noudattamatta jostain kohtaa, mutta vain määrättyjen rajojen sisällä ja muilta osin pitää sitten olla odotusten mukainen. Eli nainen saa monen mielestä ihan hyvin vaikka käydä armeijan tai olla poliisi, mutta sitten pitäisi kuitenkin olla ulkonäöltään "naisellinen" ja tykätä muutenkin ns. naisten jutuista. Etenkin juuri ulkoinen "naisellisuus" on todella kovassa kurssissa nykyäänkin. Joustoa löytyy naisen roolista jonkin verran, mutta usein ei katsota hyvällä jos sitä venyttää monesta kohtaa.

Toki varmaan miehille ja pojille tilanne on vielä pahempi. Syystä tai toisesta miesroolin rikkominen herättää voimakkaampia tunteita. Arvostuseroja on jo täälläkin väläytelty selityksenä, mutta mieleeni tulee toinenkin hokema: tämä että mies mielletään neutraaliksi ja ihmisen normiksi, vain nainen selvästi sukupuoleksi. Tällöin voisi ajatella, että miehen roolia omaksuva nainen hyväksytään paremmin koska miehen roolissa katsotaan olevan enemmän ns. yleisinhimillisiä piirteitä. Naisen roolin taas mielletään sisältävän nimenomaan naisten juttuja, ja siksi sen omaksuminen olisi selvemmin "sukupuolen vaihtoa".

"Onhan sille Lucialle ollut aina sitäpaitsi muitakin vaatimuksia kuin sukupuoli, esim. monissa paikoissa vaalea hiustenväri."

Aiheen vierestä menee, mutta tämä on minusta hirveän outoa. Alkuperäinen Lucia, jonka kunniaksi juhlaa vietetään, oli kuitenkin Sisiliasta ja niin ollen käsittääkseni melko todennäköisesti tummatukkainen. Siitä lähtien kun Lucian tarinan kuulin, en ole ikinä tajunnut mistä ihmeestä vaalean tukan vaatimus oikein keksittiin.

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, erittäin hyviä huomioita!

Enpa tosin itse tiedä tuosta miehen normaaliudesta, onko vika vain minussa itsessäni, mutta olen kyllä aina mieltänyt miehenkin hyvin voimakkaasti sukupuoliseksi, ja saanut jopa kuvan, jossa monia miehisiäkin piirteitä pidetään epätoivottavina. Ehkä se johtuu vain kotioloista, joissa perheen mies oli epäsiivo, huonokäytöksinen, hajamielinen ja suorastaan uusavuton, vaikka pitikin itseään perheen päänä ja toi ruuan pöytään. Meidän kotona nainen oli se, joka oikeastaan piti homman pystyssä. Kenties kuvani sukupuolien.. sukupuolisuudesta on tasaisempi kuin todellisuus, en tiedä. Toisaalta populaarikulttuurissakin miehet ovat sikoja, väkivaltaisia ja vähintään ajattelemattomia matsoilijoita.

Ja heh, onpa tosiaan mennyt ihan ohi tuo Lucian alkuperäinen, todennäköinen tummahiuksisuus. Noin muuten minua on ihmetyttänyt se miksi koko Luciaa edes juhlitaan, tarinahan on todella raaka ja itseltään silmät päästä repivä nainen kaikkea muuta kuin psyykkisesti vakaa tai esikuvallinen ;o

Sia kirjoitti...

Sen enempää suureen sukupuolten väliseen taistoon osaa ottamatta haluaisin ottaa esiin sellaisen pointin, että kun Lucia-neidosta olivat yläasteikäiset itse äänestäneet, heitäkään yhtään väheksymättä, olisikohan mahdollista, että sitä on porukalla keksitty hyvä läppä ja äänestetty Lucia-neidoksi se takarivin surffitukkainen retku, joka olisi hoitanut hommansa nuuska suupielessä ja koko juhlaa halveksuva virne naamallaan. Näinollen veikkaisin, että rehtorin tavoite ei ole ollut sortaa sukupuolia suuntaan tai toiseen, vaan yksinkertaisesti säilyttää perinteisten karkeloiden arvokkuus.

Idhren kirjoitti...

Sia, siinä tapauksessa rehtorin perustelun olisi kuvitellut olevan jotain muuta kuin "Lucia oli nainen". Hämmästyttää myös, miksi pojan on annettu asettua ehdolle, jos ei ole ollut luottamusta siihen, että poika kykenisi hoitamaan tehtävänsä asian vaatimalla arvokkuudella. Se, että järjestetään demokraattiset vaalit, joiden tulos yksiselitteisesti mitätöidään tuosta vain on jo itsessään aika fail ratkaisu ;<

Elisa kirjoitti...

Ihan sama juttu tuli mieleeni kuin Sialla (hauskasti taipuu tuo nimimerkkisi), että yläasteikäisistä pojista tuo voisi olla tosi hauska läppä. Jos rehtoria hirvitti se ajatus, että luciakulkue menisi teini-ikäisten poikien hirnumiseksi, niin tuskin hän sitä syytä olisi voinut julkisuuteen sanoa.

Mikä olisi oikea tapa valita Lucia? Sukupuoli ei siis käy kriteeriksi, tukan väri vielä vähemmän. Laulutaitoakaan ei varmaan saa vaatia, ettei tule nuotin vierestä veisaaville paha mieli. Kauneuskaan ei käy, kun sitten rumia taas sorsittaisiin. Eli tästä lähtien Lucia/Lucifer tulee valita arpomalla kaikkien oppilaiden keskuudesta.

Miksei muuten yhteiskunnassa harrastettaisi enemmänkin arpomista? Esimerkiksi poliittiset vaalit ovat huono vaihtoehto sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, koska niissä useilla ihmisillä yhtenä äänestysperusteena on ehdokkaan sukupuoli. Nokialla kuntavaalien alla monet puolueet etsivät riveihinsä "nuoria naisehdokkaita". Eli että saataisiin viimeisetkin äänet kahmittua, niin listoille piti saada nuoria naisia, aatteista ja poliittisista näkemyksistä viis. Että kyllä se vain on ihmisten ajattelumaailma kamalan sukupuolittunut!

Idhren kirjoitti...

Elisa, jaa että mieluummin rehtori ottaa vastaan syytteet sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä? Ja vielä Ruotsissa, joka tunnetusti on sukupuolisen tasa-arvokiihkoilun luvattu maa? Hieman epäilen tätä, mutta saahan sitä toki arvailla.

Lucia voidaan valita ihan vaikka sillä tavalla, kun tässäkin tapauksessa alunperin oltiin tekemässä - äänestämällä. Toki muitakin keinoja voi olla. Se mikä hämmästyttää on se, että sukupuoli nostetaan tsiljoonien esikuvaan mätsäämättömien ominaisuuksien joukosta juuri siksi merkittävämmäksi, jonka perusteella rajauksia tehdään, ja lähinnä poikien tapauksessa. Edelleen kyllä tyttö saa koulunäytelmässä olla joulupukki tai tiernapoika. Että jos muiden ominaisuuksien mätsäämättömyys ei haittaa, niin miksi sitten ei saman tien vaan äänestää. Ehkä Herodeskaan ei ollut kaksinen laulumies.

Ja kyllä, se on ongelma, että politiikassakin pelataan sukupuolella, ja että se vielä tehoaa ihmisiin. SDP:n puheenjohtajavalinta on hyvä esimerkki siitä, miten helvetin huonoja päätöksiä sitä voidaan tehdä, kun halutaan olla väen vängällä uudistusmielisiä ja ehdoin tahdoin valita nuori nainen nolaamaan vähän lisää koko puoluetta, vaikka vanha patu nimeltä Eki olisi saleena ollut pätevämpi ja uskottavampi kärkihahmo.

Idhren kirjoitti...

Mikä Herodes, siis Lucia ja laulunainen. -.-

Eniveis, esikuvaa ei tulla missään tapauksessa kuitenkaan jäljittelemään täydellisesti muutenkaan. Täytyy siis tehdä valintoja. Miksi siis juuri sukupuoli aiheuttaa närää? Ketään ei epätäydellinen esikuvan matkiminen tunnu haittaavan missään muussa tapauksessa kuin siinä, jos poika sattuu esittämään tyttöä.

maria kirjoitti...

"Sekin on kiintoisa väite, että mies ei törmää sukupuoleensa arjessa läheskään niin usein kuin nainen. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa käytännössä ja miten usein sitten nainen törmää sukupuoleensa?"

onhan nainen edelleen aika usein jonkinlainen normipoikkeama toimivana subjektina. itse kirjoitit taannoin kokemuksista tietokonepelejä pelaavana tyttönä. kuten kirjoititkin, on sukupuoli täysin triviaali asia tietokonepelejä pelattaessa, mutta edelleen tyttöjen pelaamista jaksetaan ihmetellä, koska "sehän on sellainen poikien juttu". toisena esimerkkinä voisin mainita tytöttelyn, josta varmaan useimmilla naisilla on omakohtaista kokemusta. tytöttelyyn voi kukin suhtautua halunsa mukaan, tässä yhteydessä se on minusta vaan hyvin konkreettinen esimerkki "sukupuoleensa törmäämisestä".

totta on, että asenteet vanhemmuudesta johtuvien kulujen jakamista kohtaan saattavat ajan myötä muuttua, mutta väittäisin silti ettei tämä muutos tule tapahtumaan kovinkaan nopeasti. erilaisia vanhemmuuteen liittyviä (varsinkin pidempiä) vapaita pitää edelleen vain aika marginaalinen osa miehistä ja sama varmasti koskee myös lapsen sairaudesta johtuvia työstä poissaoloja.

armeijakeskustelusta vielä sen verran, että joo - ihan paska homma että miehillä on tuollainen sukupuoleen sidottu velvollisuus. muttamutta, se onkin sitten lähes ainoa kaikkia miehiä koskettava paskamainen homma yhteiskunnassa. (ja kuten jo edellä olen sanonut, en usko asevelvollisuuteen) naisiin kohdistuvat pakot ja odotukset ovat niin institutionaalistuneita, ettei niitä edes välttämättä tiedosteta. jos esimerkiksi ajatellaa tätä armeijakeskustelua aloittanutta kommenttia, jossa kirjoittaja (nainen) kaipasi naisille "omaa asevelvollisuutta", jotta tasa-arvo toteutusi paremmin. en ole kuitenkaan koskaa kuullut kenenkään miehen vapaaehtoisesti haluavan pienempää palkkaa kuin mitä hänelle maksettaisiin solidaarisuudesta samaa työtä tekevää, mutta pienempää palkkaa saavaa naiskollegaansa kohtaan. lisäksi ajatus "naisten omasta asepalveluksesta" tasa-arvon toteutumiseksi kertoo myös suomalaisessa yhteiskunnassa vallalla olevasta ns.tasa-arvofeminismistä, jossa naisen biologinen sukupuoli nähdään tasa-arvon esteenä joka pitäisi ylittää ja jättää taakse, jotta tasa-arvo saavutettaisiin. ts. naisen on oltava kuin mies pärjätäkseen ja saadakseen kunnioitusta.

Idhren kirjoitti...

maria, on ihan totta, ettei epätasa-arvoa korjata sillä, että tuotetaan molemmille yhtä paskat olot ja sitten riemuitaan tasa-arvosta. Järkevämpäähän se on korjata tilanne niin, ettei paskamaisuudesta tarvitse kenenkään kärsiä.

Naisen on oltava kuin mies pärjätäkseen ja saadakseen kunnioitusta. Miehenkin on oltava kuin mies ;< Varmaan tää on sitten juuri sitä, että miehisyyttä ja mieheyttä pidetään naiseutta parempana.

Mitä tulee tyttöjen pelailuun ja sen ihmettelyyn, sitä voisi verrata siihen, että mies ryhtyy hoitoalalle. Sitä joko kummastellaan tai sitten ylistetään, että miten hienoa, että ihan mies lähtee näihin hommiin.

En tiedä määristä kun en ole laskenut, mutta kyllä miehiinkin kohdistuu paljon sellaisia käsityksiä, jotka ovat epätasa-arvoisia ja joita ei aina edes tiedosteta. Mies mielletään johtajaksi, kovaksi, tunteitaan ilmaisemattomaksi ja kuitenkin edelleen siksi, joka tuo perheelleen sen pääasiallisen leivän. Jos ei, on luuseri. Miehen ei auta valittaa eikä itkeä, muuten on kauhea nössö. Pitää olla lihaksikas ja miehekkään näköinen, muuten voi tulla leimatuksi homppeliksi sekä miesten että naisten taholta. Miehiin kohdistuu enemmän väkivaltaa kuin naisiin - nainen harvemmin joutuu nyrkkitappeluun nakkikioskilla. Hatara muistikuvani on, että miehet olisivat myös naisia väkivaltaisempia. Huoltajuuspäätöksissä oikeus suosii usein äitiä. Miesten syrjäytyminen on yleisempää kuin naisten syrjäytyminen.

Tässä mielenkiintoinen artikkeli Arno Kotron ja kumppaneiden kirjoittamasta kirjasta, jonka punaisena lankana on ajatus siitä, että miesten tasa-arvoon liittyviä ongelmia väheksytään tasa-arvokeskustelussa. En ole itse lukenut, mutta pistää miettimään.
Miesasia-antologia syyttää tasa-arvokeskustelua vääristyneeksi

Katja Tanskanen kirjoitti...

Todella monipuolinen ja älykäs kirjoitus. Uusia mielenkiintoisia näkökulmia tasa-arvokeskusteluun.
Nautinnollista luettavaa!

Juliet kirjoitti...

Hyviä pointteja, moni ei tota puolta näe.

juliet xxx

maria kirjoitti...

kuten jo edellä sanoin, naisen on oltava _kuin_ mies, eli täytettävä maskuliininset normit. en väittänytkään, että naisen tulisi _olla_ mies. sama luonnollisesti koskee miehiäkin: myös miehen on täytettävä tietyt ihanteet, jota yhteiskunnassamme ovat hyvin maskuliinisia. ongelma siis onkin yhteiskunnan muodostama tietynlaisen maskuliinisuuden odotus, joka tulee täyttää. miehen tulee siis myös _olla_ kuin mies tullakseen hyväksytyksi.

ei kai kukaan nyt enää ole nykyisin ole niin yksinkertainen, että kuvittelisi epätasa-arvon koskettavan ainoastaan niitä ihmisiä, jotka sattuvat olemaan biologiselta sukupuoleltaan naisia...

ja lisäksi mä en ihan oikeasti ymmärrä, mitä ihmettä saavutetaan sillä, että jos puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja sen puuttumiseta ja sitten kaivetaan esille jotain tilastoja ja määrällisesti arvioidaan, ketkä ovat kärsijöinä missäkin väsyneessä diagrammissa. ilmeisesti yleinen humanismi todellakin on kuolemassa. surullista.

Idhren kirjoitti...

maria, en käsittääkseni mitään tuollaista väittänytkään :D Mehän olemme samaa mieltä tästä asiasta. Mieheyttä pidetään normina, ja niin miehen kuin naisenkin tulisi pyrkiä siihen saadakseen arvostusta.

Ja usko mua, kyllä niinkin yksinkertaisia ihmisiä on, että kuvitellaan epätasa-arvon koskevan lähinnä naisia. Kuin miesten epätasa-arvollisia ongelmia ei olisikaan, tai ainakaan niin paljoa, että niihin kannattaisi kiinnittää mitään huomiota. Keskustelufoorumeilla pyöriminen on välillä aika masentavaa ;<

Väitit, että armeija on "lähes ainoa" miehiä koskettava paskamainen homma yhteiskunnassa, arvelin, että tarkoitat tällä sitä, että se on suunnilleen ainoa epätasa-arvoisuus, josta miehet kärsivät. Halusin vain tuoda esiin sen, ettei tilanne ole todellakaan niin. Minulla ei sinänsä ole mitään hinkuja alkaa rakastelemaan tilastoja, ellei sitten todella väitetä, että oikeastaan vain toisella sukupuolella on epäkohtia tasa-arvoasioissa. Tässä kohtaa ymmärsin sinut sitten ilmeisesti väärin, ja pahoittelen siitä.

Idhren kirjoitti...

...Ja miksi niitä yksinkertaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat, että epätasa-arvoisuus koskee lähinnä naisia ja miehillä on kaikki vähän liian hyvin, on ylipäätään? Siihen vastaa Arno Kotro ja kumppanit. Koska miehistä ja miesten tasa-arvoa rikkovista ongelmista tuskin puhutaan sanallakaan. Armeijaakin leimaa "pojista miehiä" -fraasi, joka tietysti liittyy ylipäätään mieheyden normiasemaan, ja tämä, usein jo lapsena opittu hokema estää minkäänlaisen kriittisen tarkastelun asiaa kohtaan. Se hyväksytään ja sitä pidetään täysin ookoo-asiana.

Milloin viimeksi on ollut mediassa keskustelua miesten tasa-arvon epäkohdista? Entä milloin viimeksi on nillitetty naisista? Ei ole kauaakaan, kun Hesari julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan korkeasti kouluttautuneet naiset ovat enenevissä määrin kokeneet tulevansa syrjityksi työpaikoillaan. Tasa-arvo ja naisasia vilisee keskustelussa vilkkaana. Miesten ongelmia ei noteerata tasa-arvo-ongelmina, ja vaikka nyt koti-isyydestä puhuttaessa hyvä jos koko käsitettä edes mainitaan aiheen laajemmasta käsittelystä puhumattakaan.

On luotu diskurssi, jossa vain nainen kärsii epätasa-arvosta.

Idhren kirjoitti...

Pöh, Hesari mitään tutkimusta julkaissut, kun siis uutisoi julkaistusta tutkimuksesta. Sori mun verbaalisolmut.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo eri sukupuolten mieltäminen sukupuoliksi, minkä itse otin esille... En siis ole itsekään kyseisen näkemyksen oikeellisuudesta täysin vakuuttunut, mutta otin sen esiin koska moisen teorian olen kerran jos toisenkin kuullut ja se tuntui liittyvän tähän aihepiiriin.

Yksi asia, joka on sanut minut miettimään tuota näkökulmaa, on tekemäni havainto, että jos jossain työssä tai tehtävässä käytetään mies-päätteistä nimikettä, niin sitä saatetaan muunnella arkipuheessa kummallisesti. Noin esimerkkinä, jos sellaisessa tehtävässä on nainen, niin moni vaihtaa mies-päätteen puheessa naiseksi tai henkilöksi. Henkilö-pääte sopisi mieheenkin, mutta sitä ei heidän kohdallaan juuri käytetä, ellei sitten puhuta isommasta ihmisryhmästä jossa on molempia sukupuolia. Siis mies on mies mutta nainen on mies, nainen tai henkilö.

En tiedä mitä johtopäätöksiä moisesta pitäisi tehdä. Tuolta pohjalta voisi yhtä hyvin päätellä että miestä pidetään vahvemmin sukupuolen edustajana. Toisaalta voi ajatella niinkin, etä mies sanana mielletään "oikeaksi" ja neutraaliksi, ja esim. tuo periaatteessa molempiin sukupuoliin sopiva henkilö taas kankeaksi muka-neutraaliksi kieleksi, jonka jokainen tietää tarkoittavan sitä että näissä hommissa on naisiakin... Näkemystä täydentäisi jos tietäisi miten toimitaan miesten kohdalla kun on kyse naisvaltaisista töistä, joissa on jotain sukupuoleen viittaavia nimikkeitä (kuten erilaiset -emännät). Löytyykö kokemuksia?

Anonyymi kirjoitti...

Asevelvollisuudesta sen verran, että se on kuitenkin olemassa maan puolustamista varten. Systeemin tarpeellisuudesta ja toimivuudesta voidaan olla erimielisiä ja väitellä, mutta jos ei nyt siihen puututa niin muistetaan huomioida ettei järjestelmä siis ole olemassa ihan vain kiusan vuoksi. Ja tällä en siis puolusta nykyjärjestelmän säilyttämistä. Tarkoitan sitä että ihmiset, jotka esittävät jonkinlaista asevelvollisuutta naisillekin, eivät siis välttämättä ajattele että kärsimystä pitää jakaa kaikille tai että naisten pitää olla kuin miehet jotta kelpaisivat, vaan että jos/kun tuollainen systeemi kerran on oltava niin sen pitää koskea kaikkia.

Kaikille yleinen asevelvollisuushan ei välttämättä tarkoita että enemmistö menisi armeijaan samalla tyylillä kuin miehet nyt. Monet -mutu-tuntumalla ehkä useimmat- systeemin muuttamista kannattavat haluavat että armeijaan otettaisiin riittävä määrä sopivia ja loput ehkä suorittaisivat jonkinlaisen siviilikoulutuksen erilaisten kriisien varalle, toisaalta tasapuolisuuden ja toisaalta nykyistä laajemman varautumisen nimissä.

Monet varsinkin miehistä haluaisivat myös havaintojeni mukaan että naisille ensisijaisena vaihtoehtona olisi nimenomaan nuo muut jutut kuin armeija. Siltä pohjalta en oikein näe että kyse olisi halusta ohjata naiset "tekemään kuten miehet". (Eipä sillä, sotilaan ja taistelijan tehtävät eivät ole naisillekaan mikään aivan outo ja uusi asia historiassa.) Paremminkin ehkä haluavat, että olemassaolevien roolien puitteissa myös naisille annettaisiin ennakkokoulutus sodan varalle. Hyötynä olisi miehille se, että naiset eivät saisi etumatkaa opiskelemaan/työhön lähtiessä ja siinä ohessa naisille se ettei mahdollisen sodan tulen tarvitsisi pikavauhtia opetella tarvittavia taitoja tyhjästä.

Itsehän olen sitä mieltä, että joko kaikille pakollinen kansalaispalvelus tai valikoiva asevelvollisuus voisi korvata nykyjärjestelmän, mutta sen pitäisi olla sukupuolineutraali ja tasa-arvoisesti kaikkia kohteleva. Tehtävät jaettaisiin kunkin kykyjen, taipumusten ja motivaation sekä toisaalta järjestelmän tarpeiden mukaan, ei sukupuolen.

Jotenkin ajatus että maskuliinisia ominaisuuksia arvostetaan korkeammalle kuin feminiinisiä tuntuu itselleni ongelmalliselta. Sinänsä kai ymmärrän miksi asiasta puhutte, mutta en näe ominaisuuksien olevan miesten ja naisten vaan ihan kenelle tahansa kuuluvia. Vaikkapa usein naisellisiksi luokitellut kiltteys ja empaattisuus ovat kyllä ehdottomasti aliarvostettuja. Nehän ovat kuitenkin asioita jotka tekevät ihmisten keskinäisestä elosta missään määrin mielekästä. Saamastaan leimasta huolimatta ne eivät kuitenkaan ole erityisesti sidoksissa etenkin naisiin tai ylipäänsä muuten "naisellisiin" ihmisiin.

Tästä voisi muuten kehitää yhden pohdinnan: onko niin että miesten perinteisesti korkeamman aseman vuoksi miehiä ja sitä myöten miehisyyttä arvostetaan enemmän? Vai menikö se niin päin, että miehet, saavutettuaan ehkä erinäisten biologisten etujensa avulla korkeamman aseman, leimasivat monet hyvinä ja tavoiteltavina pidetyt ominaisuudet (rationaalisuus, määrätietoisuus, suoraviivaisuus, kylmähermoisuus, rohkeus...) miehisiksi, pönkittääkseen asemaansa ja oikeuttaakseen paremman osansa?

Anonyymi kirjoitti...

Ja juuri tajusin että tuon viimeisen kommenttini vimeisin kappaleen voi ymmärtää niin, että ajattelisin sukupuolten välillä olevan jonkin sodan jossa kaikki miehet joukolla miettivät keinoja alistaa naisia... Sitä en siis tarkoittanut, vaikka ajatuksen muotoilu oli karkean yleistävää.

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, tuo mies-pääte voisi toisaalta ehkä liittyä siihenkin, että ilmaisut puhemies jne. ovat olleet pitkään käytössä, ne ovat tavallaan vakiintuneet normeiksi, ja tietysti kumpuavat siitä, että ovat olleet miehen hommia. Että naisten ilmaantuessa kentille pakka alkaakin sekoittua ja ei ihan tiedetä miten ketäkin pitäisi kutsua? En tiedä. Lehtimiehistä on ainakin ihan sujuvasti tullut toimittajia. Mielenkiintoinen näkökulma kyllä.

Anonyymi, puhut asiaa asevelvollisuudesta. En ole itse hirmuisesti koko aiheeseen perehtynyt, mutta käsittääkseni tosiaan voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto supistaa koulutettavien määrää tai "jotain vastaavaa".

Mutta eniveis, erinomaisen kiinnostavia ajatuksia tuli esille, toivottavasti niistä syntyy vielä lisää keskustelua!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...