6.12.2008

Pekka-Eric Auvinen - ihminen

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä on erittäin mielenkiintoinen artikkeli, joka löytyy myös kokonaisuudessaan Hesarin sivuilta: Pekka-Eric Auvisen elämän viimeinen syksy. Teppo Sillantauksen kirjoittama juttu kuvailee Auvisen elämää netissä ja sen ulkopuolella, ja nostaa esiin ihmisiä, joiden kanssa Auvinen oli tekemisissä. Mukaan mahtuu esimerkiksi netissä koettu ensirakkaus, joka päättyi tuskallisesti kolmiodraamaan ja nöyryytykseen.

Erityisen koskettavaa jutussa on sen osoittama inhimillinen puoli nyt jo hirviöksi maalaillusta Auvisesta. Hän ei ollut helvetistä maan päälle ilmestynyt demoni, vaan hänelläkin oli tunteensa, hänellä oli kyky empatiaan, hänellä oli ihmisiä, joista välitti. Auvinen oli henkinen olkapää englantilaiselle nuorelle äidille, jonka mies pahoinpiteli tätä, ja jota nuori mies rohkaisi seisomaan omilla jaloillaan.

Pahakaan ei ole jotain, mikä vaatisi jotain erityistä tai poikkeavaa - siihen pystyvät monenlaiset ihmiset, sellaisetkin, joista sitä ei uskoisi. Se meitä varmasti niin pelottaakin.

11 kommenttia :

Vihnainen kirjoitti...

Paha nimenomaan ei ole erityistä ja poikkeavaa, vaan arkipäiväistä. Ja kyllä, siihen pystyvät monenlaiset ihmiset. Erityisesti minä. Pahan näkeminen jonakin, joka tulee ulkopuoleltamme ja elää vain eräissä erityisyksilöissä, johtaa tilanteeseen, jossa siihen uskotaan olevan vaikea vaikuttaa. Pahan tunnistaminen ihan tuikitavallisessa itsessään on ensimmäinen askel hyvään.

Anonyymi kirjoitti...

Oli muuten ihan älyttömän hyvä artikkeli Kuukausiliitteessä, herkistyin oikein kun luin!

Elisa kirjoitti...

Niin paatoksellista ja ylevää Eino Leinon Hymyilevä apollo osittain onkin, niin silti se

"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista jne."

on monissa tapauksissa niin todellisen tuntuista. On se muutenkin ihana runo. Mutta mää fanitankin suomalaista runoutta ihan kympillä! Näin anonyymisti netissä voin tunnustaa sen, itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Eino Leinoa lukiessa on muutenkin tullut mieleen, että on niitä mielenterveysongelmia ollut ihmisillä maailman sivu, mutta niitä ei vain ole diagnosoitu samoin kuin nykyään. Lukekaa vaikka Leinon "Tumma".

Anonyymi kirjoitti...

Oliko tuossa nyt jotain yllättävää...

Idhren kirjoitti...

Vihnainen, nimenomaan, eipä tuohon ole lisättävää.

Anonyymi, et ole ainoa!

Elisa, mulle runous ylipäätään on vähän vieraampi asia, ei ole ikään kuin iskenyt, mutta nuo Leinon neljä riviä kyllä ovat hyvin kauniita! Ehkä tässä pitäisi alkaa tutustumaan miehen kirjoituksiin.

poster kirjoitti...

Ko. artikkelia lukiessa tuli mulle sellainen fiilis, että taas mentiin vähän turhaankin tirkistelyn puolelle. Joo, myönnän, oli todella mielenkiintoinen ja kyllä hyvin kirjoitettu juttu, mutta silti jostain syystä mua jäi artikkelin syväluotaavuus vaivaamaan. Haluaisinko minä, että omia kipeimpiä asioitani - kuten Auvisen tapauksessa ensirakkauden särkymistä jne - pohdittaisiin julkisuudessa, vaikka tarkoituksena olisikin ehkä saada ymmärrystä minun puolelleni?

Idhren kirjoitti...

Poster, kuolleena et todennäköisesti ole haluamassa tai epähaluamassa moisia asioita :>

poster kirjoitti...

Idu, no enhän olisikaan. Siltikään en pääse yli siitä ajatuksesta, että tässä taas mennään enemmän tirkistelyn kuin järkevän ja perustellun journalismin puolelle - ainakin hieman.

Idhren kirjoitti...

Minusta taas tämä oli hyvä valotus Auvisen elämästä - muutamat lainaukset pikaviestinkeskusteluista sekä ihmisistä, joiden kanssa hän oli tekemisissä, näyttävät konkreettisesti sen, miten kukaan ei ole absoluuttisesti paha, ja toisaalta miten haavoittuvainen ihmismieli voi olla, tai siis tämä on se viesti, mikä minulle jäi päällimmäiseksi. En tiedä olisiko artikkeli herättänyt esimerkiksi mitään myötätuntoa ilman näin lähelle menevää ja eläytyvää, mutta samalla saarnaamatonta ja moralisoivaa otetta - asia, joka varmasti monia juuri pelottaakin. On pelottavaa huomata ymmärtävänsä jotakin miehen ajattelumaailamsta ja tuntemuksista, kun tietää miten hirveän teon tämä on tehnyt.

Mutta noin muuten, kyllähän vastaavantasoisia artikkeleita kirjoitetaan, hyvinkin yksityiskohtaista kuvausta ihmisen elämästä ja tapahtumista. Mikä se perustelu sitten tällaisen takana on? Pakottaa ihmiset huomioimaan ongelmia?

Minussa tämä herätti paljon ajatuksia.

poster kirjoitti...

Minussakin tuo artikkeli todellakin herätti ajatuksia, sitä ei voi kieltää. Enkä voi väittää, etten olisi lukenut koko juttua läpikotaisin ja mielenkiinnolla. On hyvä, että mediassa pyritään tuomaan esiin asioiden, tapahtumien ja erityisesti henkilöiden eri puolia, eikä asioita nähdä ainoastaan mustavalkoisina.

Yritin saada selitettyä ajatuksiani sanoiksi, mutta enpä nyt onnistu (ja se ärsyttää aivan suunnattomasti! :D). voisin heittää jonkun kortin tähän, mutta enpä taida ;)

Noin hieman ohi aiheen: oli paras Hesarin kuukausiliite pitkään, pitkään aikaan!

Idhren kirjoitti...

Ka, sana on vapaa jos saat sanamuodon päästä vielä kiinni ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...