19.11.2008

Vaaleanpunainen pahe

Minulla on pahe. Tai oikeastaan minulla on niitä lukuisia, Domino-keksit ja vaalea olut niistä kärjimpäisinä, mutta tämä pahe on ollut tasaisesti mukana läpi elämän. No, toisaalta niin ovat myös Domino-keksit. Muistuvatpa mieleen lapsuuden kesät ja kesämökki, uinnin jälkeen Dominoita ja joko vettä, mehua tai limonadia. Lasta hemmoteltiin, sillä "kun tuo meidän tyttö ei oikein piiraista tai kakuistakaan välitä".

Mutta niin, se paheeni, josta juuri tässä puhun, on vaaleanpunainen sokerikuorrutus, jota löytää berliininmunkkien ja kermatäytteisten, hot dog -mallisten leivosten päältä. Tästä syystä mikä tahansa leivonnainen, joka on tällä sokeripommilla varustettu, kuuluu suosikkeihini.

Ei siis ollut varsinaisesti yllätys, että kampaajareissun päätteeksi harhauduin viemään kotiin kahvin kyytipojaksi laatikollisen donitseja. Piti ottaa vain kahdet, mutta "saman tienhän sitä voi kahvitella vaikka kahteen kertaan". Ja kun kerran vitosella saa saman tien kuusi, niin hitot, pistetään kuusi. Onpahan aamukahvillekin. Poikaystäväni suosikki vaahterasiirappikuorrute on valitettavasti poistettu tuotannosta, joten poikkiskin saa mussutella samaa väriä kuin minä. Muodon vuoksi mukaan lähti myös jotain muuta kuin vaaleanpunaista - laatikollinen pinkkiä olisi ehkä riittänyt viemään järjen.

En edes ole järinmoinen kahvin ystävä. Olen jopa varma, ettei kahvilla ole minuun muita kuin vatsan toimintaa edistäviä vaikutuksia. Silti juon päivittäin kaksi espressokupillista. Kahviloita en harrasta, enkä täten osaa olla Honey Junkien tavoin innoissani Starbucksin potentiaalisesta rantautumisesta Suomeen, joskin South Parkkini katsoneena minuakin mietityttää pienten, kodikkaiden kahviloiden ja leipomoiden kohtalo, massaketjuja kun löytyy jo nykyiselläänkin Suomesta.

Köh, sanoo hän, joka osti paheensa ketjupuljusta.

24 kommenttia :

Anna-Maria kirjoitti...

Rakastan Arnoldsin donitseja, tosin poikaystävä on taltutellut minua ostamasta niitä viime aikoina (muka laihdutan). Pomada oli herkkuja lapsena, nykyään rakastan valkosuklaisia donitseja.

harMonica kirjoitti...

meillä on yhteinen pahe, kaikki missä on vaaleanpunaista sokerikuorrutusta, on mun lemppareita.

Idhren kirjoitti...

Anna-Maria, heh, mekin täällä koitetaan sinänsä rajottaa ylenpalttista herkuttelua, tosin ihan vaan koska se on niin terveellistä x) Mut aina joskus pitää huijata ja sortua.

harMonica, samiksii ;)

Honey Junkie kirjoitti...

Täsmennetään, että minäkin toki arvostan pieniä, persoonallisia kahviloita - asioin yhdessä niistä päivittäin - enkä todellakaan toivo, että ketjut syrjäyttävät niitä tieltään!

Huh, pitikin mennä kommentoimaan koko Starbucksia. Suomessa kahvi on tapana paahtaa niin kitkeräksi että juon poikkeuksetta mieluummin teetä, en muista milloin olisin viimeksi juonut missään kahvia. Siksi ilahduin spontaanisti siitä, että tänne saataisiin edes yksi pehmeämpää paahtoa harrastava pulju jonka kahvia minäkin pystyisin juomaan (eikä tämä ole urbaania snobbailua vaan ihan puhtaasti makukysymys - elleivät makuhermoni ole tehokkaan brandayksen aivopesemiä..).

On jotenkin huvittavaa kuinka kiihkeästi ihmiset puolustavat niitä idyllisiä pikkukahviloita suurta eli automaattisesti pahaa ketjua vastaan, mutta silti asioivat ihan hyvillä mielin H&M:llä, MacDonaldsissa, ja S-ketjun valtaamissa ravintoloissa, joissa ei ole kohta jäljellä enää mitään autenttista ja omaa. Kohta Tavastiallakin kysytään Plussa- tai S-etukorttia ja bissetuopista saa 10 senttiä alennusta jos keskittää kaiken baarissa luuhaamisensa sinne.

Itse aiheeseen, Arnoldsin donitsit ovat myös mun suuri pahe. Yritän kiertää myyntipisteet kaukaa, koska ostan aina kerralla ison laatikollisen joka kummasti tyhjenee päivässä kahdessa ja sitten on paha olo..

MouMou kirjoitti...

Voi nam, kyllä vaaleanpunainen on makea väri!:) Minun lemppareitani Arnoldsissa ovat ne vaniljamöhnäiset sydämet, kinuskikuorrutuksella!<3

patentti kirjoitti...

Millaista vaaleaa olutta? Oikeasti vaaleaa vai suomalaista lageria? :)

Noi donitsit on kyllä oikeasti vaarallisia. Ite en ole koskaan pinkistä tykännyt, lapsena aina halusin berliininmunkin koska se on niin hienon värinen ja sitten raaputin kuorrutuksen pois :D Perinteisellä suklaalinjalla mennään jos mennään, mun kalorit kertyy viineistä.

Oletko muuten huomannut, että minkä kokoisia ihmisiä niissä donitsipaikoissa työskentelee? Oon varma että ne palkkaa sinne keskimääräistä hoikempia ihmisiä ihan vain sekoittaakseen asiakkaita.

Idhren kirjoitti...

HJ, en käsittääkseni ihan sellaista väittänytkään, ja hei, makunsa kullakin ;>

Ketjut valtaavat alaa monella eri osa-alueella, ja enemmän tai vähemmän siinä pienet sortuu elon tieltä. Miksi ketjut ovat niin vetovoimaisia? Onko markkinointi vaan niin tehokasta, vai onko niissä jotain tehty aidosti paremmin kuin pienissä puljuissa? No, HJ:n kahvimaun kohdalla vastaus ainakin tiedetään ;D.

MouMou, en olekaan tullut maistaneeksi vanilijamöhnäisiä sydämiä, ehkä pitäisi!

Idhren kirjoitti...

Patentti, olen pitänyt Velkopopovickyn vaaleasta Kozelista ja toinen lempparini on Saku. Enmä mitään oluista muuten tiedä kuin että mitä tummempaa, sen enemmän Idu irvistää :D

En ole koskaan kiinnittänyt huomiota donitsipaikkojen työntekijöihin, nyt varmaan alan kyttäämään haukan tavoin.

Honey Junkie kirjoitti...

Et niin, halusin vaan täsmentää koska kovin moni on oman blogini puolella ymmärtänyt asian väärin ja vaatinut mua tilille siitä, että "iso olisi aina parempi" - huh, enhän mä sellaista ole koskaan missään sanonut.

Kahvimaustani vielä sen verran, että joisin tietysti kaikkein mieluiten kahvini pienessä italialaisessa kahvilassa (noniin, tulihan se snobbailu sieltä kuitenkin), koska Italiassa todellakin ymmärretään mistä kahvissa on kysymys! Valitettavasti niitä pieniä italialaisia kahviloita on täällä Helsingissä tarjolla aika rajallisesti, joten iloitsen yleensäkin kaikesta kahvista, jota voi juoda ;)

Vaniljamunkit on parhaita! Kinuskikuorrutuksella, ehdottomasti. Pinkkikin käy kyllä.

Idhren kirjoitti...

Heh, kai sitä saa hyvästä ja laadukkaalla tietämyksellä valmistetusta tykätä. Tai sitten olen käsittänyt sanan snobi ihan täysin väärin :D

Mun pitää selkeästi kokeilla näitä vanilijamöhnäkinuskirakennelmia - on niin helppo pysyä tutussa ja hyväksi havaitussa, että kun sillon harvoin tulee mässättyä, sitä mässää sit sillä unelmiensa vakkarilla :D "Poikkis hei, meidän täytyy nyt kyllä hankkia toinen satsi näitä sokeripommeja, ei ole muita vaihtoehtoja."

Elsa kirjoitti...

Menee liikaa omiin intresseihin nää pullat...:)

Arnold's on kaikessa ketjuudessaan ihana! Ja jos otamme sen ja wayne'sin pois laskuista, mitä Tampereelle edes jää valinnan varaksi?

Ainoa oikeasti hyvä kahvila Tampereella on la Familia (onkohan sitä enää, kun en netistä löytänyt mitään tietoa, kääk!) ja Vanha Vanilja, kun nuo Linkosuot ja muut on niin järkkyhuonoja. Ja varsinkin Vohvelikahvila on myyntiartikkeleiltaan ihan kamala, en ymmärrä sen hehkutusta. Hernemaissipaprika-raejuusto-punajuurisalaatti ei ole hyvä täyte, helvetti!

Vaadin Tampereen kauppahalliin hyvätasoisen kondis-kahvilan, ja Linkosuon teollisuuspullat pois! Siihen asti käytän Arnoldsia ja Wayne'sia, sieltä saa sentään ok-laatua, mitä ei maakuntaleipomoista täällä tule.

Anonyymi kirjoitti...

Elsa, Amurin Helmi Tampereella on kanssa kiva kahvila, mistä saa hyvää kahvia.

Idu, Moi! Mä en tykkää noista pinkeistä kuorrutuksista, mutta vaniljamöhnällä täytetyillä sydämillä mennään täälläkin silloin harvoin kun Arnold'siin päädyn. Itse pidän maitosuklaakuorrutuksesta eniten. Yleensä en kyllä juurikaan donitseista välitä, joten Arnold'sissa tulee käytyä ehkä kerran, max. kaksi vuodessa.

Ja yksi juttu vielä: Sulla tosi kivan näkönen toi uusi tukka! :)

- Tiina

ms.fist kirjoitti...

Kiitän onneani ettei täällä mun kotikaupungissa ole Arnold'sia. Paisuisin vaan entisestään. Minä kun olen hurjan hurjan perso kaikelle suklaalle. Suklaadonitsit ja -muffinssit ihan kärjessä. Joten ymmärrän ihanan tuskasi. :D

Piti edelliseen merkintään jo kommentoida että sun uus tukka on älyttömän hyvännäköinen!

Kate kirjoitti...

Minä olin yläasteella riippuvainen pinkkikuorrutteisista berliinimunkeista... Söin niitä päivittäin ja kun viikonloppuna en päässyt kauppaan, niin ajattelin niitä munkkeja koko ajan... :D Nykyään en himoitse niitä tuossa mittakaavassa, vaan herkuttelen juurikin noilla Arnoldsin kuorrutedonitseilla kerran kuussa. Olen tosin ehkä jo hieman tympääntymään päin tuon pinkin mössön kanssa (mistäköhän johtuu..), nykyään nautiskelen kinuskikuorrutteesta :)

shandi kirjoitti...

Oli niin mielenkiintoinen keskustelu täällä kommenttiosiossa, että unohdin, mitä halusin alunperin kommentoida.

Niin, massaketjuihin se kai liittyi. Meidän kylällä kun ei ole muita ketjuja kuin Presso. Kaikki muut kahvilat ovat niitä pieniä. Minusta on ihanaa aina suuremmassa kaupungissa käydessäni visiteerata Arnoldsilla, Wayne's Coffeessa tai missä tahansa muussa ketjukahvilassa.

Ja se vaniljatäyte + kinuskikuorrutus rocks ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mut hei. Arnolds on kuitenki suomalainen. Kivempi se suomalaista on kannattaa, vaikka sitten olisikin ketjupulju. :)

Idhren kirjoitti...

Tiina, kiitti :) Dääm, toi valkonen olis ollut valkosuklaa, mutta annoin poikkiksen syödä sen maistamatta sitä edes itse :P Hitsit, pitäs varmaan ainakin sen Amurin helmen verran harrastaa kahvilointia, sitä meinaan kaikki kehuu lipaston kurssivetäjistä tutuntuttuihin.. :P

Ms.fist, hyvä niin siis ;) Kiitti!

Kate, hei mullakin oli jonkin sortin riippuvuus yhdessä vaiheesssa, oli niinkun koulun jälkeen joku vakkarivälipala kahvin kanssa (oon selkeesti joku tapakahvittelija) :D Tosi terveellistä ja silleen.

shandi, varmaan nyt viimeistään pitää sitä kinuskisydeemiä kokeilla, kun näin vuolaat kehut se saanut :P

Anonyymi, nojoo, onhan se tietysti aika iso plussa ;)

Jenna kirjoitti...

Eiköhän yksi Starbucks mahdu tänne siinä missä Robert's Coffee ja Wayne's Coffeekin. Suomi on muutenkin jo pilattu kahvin sekä kahviloiden laadun suhteen, vaikka meillä juuri pitäisi olla kahviloiden parhaimmistoa, kun niin kovia kahvin juojija täällä Suomessa yleisesti ollaan. On harmi, että suomalaisille maistuu niin kovin hyvin se perus pannukahvi, josta siitäkin saa pulittaa jo aivan liikaa. Juurikin kun esimerkiksi Italiassa saa erikoiskahveja siihen parin euron hintaan korkeintaan.

Mutta joo, kuten Honey Junkey jo ilmaisikin, niin yksi Starbucks ei varmastikaan ole kovin paha sen rinnalla mitä nyt voi verrata muihin tällaisiin suuriin ketjuihin. Elikkä tervetuloa vaan Starbucks tänne meillekin!:)

Pauliina kirjoitti...

Arnoldsin jätän suosiolla väliin, mutta tummapaahtoinen kahvi sekä vaaleat (ja tummat...) oluet iskevät täysillä makuhermoihin! :) Oletko muuten Idhren kokeillut vaaleita vehnäoluita? Ovat ainakin mun mielestä parempia kuin lagerit, vaikkakin vaalea Velko Premium maistuu toki. Esim. Franziskaner, Hoegaarden ja Ayinger ovat kokeilemisen arvoisia. Taidan tosin laittaa ostoslistalle Aventinuksen tai pari syysmyrkyssä lämmittämään, tummaa vehnäolutta siis... :D

Pauliina kirjoitti...

ps. Turkuun jos joku sattuu eksymään niin käykää ihmeessä kahvilla jokirannassa sijaitsevassa kahvilassa nimeltä Café Art. Lähemmäksi italialaista kahvilaa en ole Suomessa päässyt, hieman eri tunnelma ja taso kuin noissa ketjupaikoissa. Oikea helmi siis! :)

Idhren kirjoitti...

Jenna, onhan se noinkin toki.

Pauliina, ei ole tullut venhäoluita maisteltua, ellen sitten vahingossa epähuomiossa :D Pitää laittaa maistelulistalle.

Anonyymi kirjoitti...

Hillitön tuo Honey Junkien puolustusreaktio. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen, eikä toinen kerta kun tyttö alkaa kovin kärkkäästi puolustelemaan sanomisiaan ja tekemisiään. Ei kukaan ole edes hyökännyt häntä vastaan. Taitaa olla aika heikko itsetunto, minkä kyllä olen aistivinani myös hänen blogistaan ja tarpeestaan tuoda itseään niin kovasti esiin jotenkin erityisen hyvässä valossa.

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, ja mikä oli sinun ongelmasi lukuisten vaihtoehtojen joukosta: kateus, heikko itsetunto, ylikorostunut itsetunto, vallanhimo vai jokin muu epätasapainoisuus?

Anonyymi kirjoitti...

Hei, on Tampereella mm. Kahvila Runo, paras paikka! Siellä leivotaan pullat ja keksit itse ja väännetään kahvit vielä käsityönä, eikä niinku jossain Coffee housessa iskemällä valmis espressopussi (vai mikä onkaan) koneeseen ja sillain. Ja se sisutus on ihana <3 on siellä Vohvelikahvilan kulmilla.

Amurin helmi on kans ihan paras!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...