5.11.2008

Tyttöpelaaja selittää

Bongasin Blogispotin kautta mielenkiintoisen kirjoituksen Tiltin sivuilta. Hukkapaloja-blogin kirjoituksessa Tyttöpelaajat, selittäkää heti Susi kysyy, miksi jotkut naispuoliset pelaajat kokevat tarvetta alleviivata sukupuoltaan pelatessaan ja tehdä muille (mies)pelaajille tiettäväksi sen, että on nainen. Nimimerkki Vanha analysoikin hyvin vastaukseksi, että kyseessä on ajattelumalli, jonka mukaan vain pojat pelaavat. Täten pelaavat tytöt ovat jotain hyvin erityistä ja hienoa tässä poikien ja miesten kansoittamassa peliyhteisössä. Miksipä ei siis tuoda esiin erityisyyttään, sitähän meistä jokainen haluaa tavalla tai toisella olla.

Tämä herätti ajatuksia omista asenteistani. En tiedä muusta maailmasta, mutta ainakin Suomessa todella tuntuu siltä, että pelaajatyttö olisi harvinaisuus, niin suurta hämmennystä välillä sukupuoleni selviäminen joillekin aiheuttaa. Toisaalta olen erittäin tietoinen siitä, että pelaavia tyttöjä ja naisia on hurjan paljon - en ole tilastollinen poikkeavuus, eikä minulla oikeasti ole täten mitään syytä tuntea itseäni erityiseksi. Vielä vähemmän sukupuoli on tekijä, jolla on mitään merkitystä pelaamisen kannalta.

Vaan toistelepa tuota mielessäsi, kun lähes jokainen tuntematon, pelaava miespuolinen muljauttaa silmänsä ammolleen ja loksauttaa leukansa lähes kokonaan sijoiltaan - tai ainakin siltä se reaktioista päätellen vaikuttaa - joka kerta, kun puhut peleistä, tai vaikkapa Wowissa instaillessa uudelle kiltalaiselle valkenee, että mukana on *gasp* naispuolinen tiimikaveri. On vaikeaa olla tuntematta itseään erityiseksi ja tärkeäksi, kun saa niin paljon ihailua osakseen.

Vielä vaikeampaa on yrittää olla luikauttamatta jotain ovelaa sivulausetta, johon voisi ujuttaa uudelle kiltalaiselle tiedon siitä, että tämä on parhaillaan märän päiväunen seurassa. Lähes mikään kun ei ole raivostuttavampaa, kuin huomionhakuinen Queen Bitch, joka pyrkyröi sukupuolellaan - ympäristöstä riippumatta. Parhaasssa tapauksessa sukupuolella pyrkyröitsijä myös puhuu samaan hengenvetoon tasa-arvosta ja feminismistä, kuin alleviivatakseen stereotypiaa typeristä naisista.

Olen selkeästi pyörinyt ajastaan jäljessä elävissä piireissä. Lisäksi tunnen ihan liian vähän toisia pelaavia tyttöjä ja naisia. Onneksi poikaystävänikään ei ole hekumoinut peliharrastuksestani - muuten nousisi kusta päähän niin, että järki lähtisi. Ihan kirjaimellisesti.

21 kommenttia :

patentti kirjoitti...

Aika tyhjentävä selostus, vaikea sanoa mitään. Aika paljon allekirjoitan.

Saan kyllä suurta tyydytystä kun hakkaan miehen kaverit Civissä, luulevat vieläkin että J on oppinut pelaamaan sitä, ha :D Oon muuten sitä mieltä että yhdessä pelaaminen on ehdottomasti hyväksi parisuhteelle, en ole kuitenkaan vielä wowiin tjsp seonnut.

Ärsyttävimpiä asenteita pelaamistani kohtaan on tullut naispuolisilta, jos ilmoitan/mainitsen pelaavansa. "Mäki pelaan joskus tetristä mut emmä niistä muista tajua mitään!" "Eikö niissä oo jotain mörköjä, kamalan väkivaltaista" (Kaverini on tuleva kukkahattu!)

On jotkut miehetkin tietysti joskus ihmetelleet mutta yleensä hakkaan ne Soul Caliburissa sen jälkeen :) Ehkä toi mainitsemasi asenne kertoo enemmänkin Wowin yleisöstä, näin kärjistäen.

Ranna kirjoitti...

Minä puolestani tunnen rutkasti pelaavia naisia, joten en ole missään vaiheessa kokenut itseäni erityiseksi. Paitsi ehkä sen suhteen millaisista peleistä olen kiinnostunut - The Simsissä minua kiinnostaa lähinnä mahdollisuus hukuttaa hahmoja uima-altaaseen, Singstar ei innosta pätkän vertaa ja ihmisiä sukupuolesta riippumatta koukuttava WoW aiheuttaa tälle roolipelikammoiselle (Fallouteja ei lasketa!) lähinnä kasvolihasten nykimistä ja näppylöitä.

Tosin ultimaalinen tyttöpeli on mielestäni Zelda. En ole tähän mennessä tavannut yhtäkään Nintendon kanssa joskus tekemisissä ollutta naispelaajaa, joka ei pitäisi siitä.
Minusta tuntuu, että suurin syy siihen käsitykseen naispelaajien vähyydestä on heidän epäaktiivisuutensa netin keskustelupalstoilla. Minulle ei tulisi mieleenkään sännätä vaikkapa Pelit-lehden foorumille ruotimaan yhtään mitään. Sen sijaan tunnen kasan poikia, joiden sormet sauhuavat sen parissa tälläkin hetkellä. :)

Idhren kirjoitti...

Patentti, hehe, se onko pelaaminen hyväksi parisuhteelle riippuu varmaan suhteen osapuolistakin ;> Nimimerkillä kyllä tässä on pari kriisiä saatu Wowin takia aikaiseksi. Pirun raidit. -.-

Ranna, mä oon Zeldan suhteen ihan nuubi, oon vähän matkaa pelannut Windbreakeria ja Wiillä kokeilin tätä uusinta, mutta kieltämättä se vaikutti ihan hauskalta :D

Mutta totta, naispelaajia ei tunnu klimpeiksi asti pahemmin foorumeilla olevan. Suurin klimppi, johon olen törmännyt, on ollut Irc-Gallerian joku naiswowittajien yhteisö, jossa oli useampi sata jäsentä.

teetyttö kirjoitti...

Täällä on kanssa tyttöpelaaja :) Ja se on kyllä totta että jos sanoo että pelaa jotakin peliä miehille, niin niillä on suu auki aika isosti. Ja ennenkaikkea yleensä tyttöpelaajat kuvitellaan noh ei muodista pitäviksi, kuten varmaan tiedät.

teetyttö kirjoitti...

Ja zeldaan liittyen, sitä en ole pelannut ollenkaan! :D

kirsikka kirjoitti...

Patentille, miten se on muka "asenne" jos sanoo että pelaa joskus tetristä mutta niistä muista ei tajua mitään? Saahan sitä nyt hyvänen aika ihminen olla pelaamatta, vai pitäiskö kaikkien tyttöjen alkaa tasa-arvon nimissä pelaamaan vai häh...

Mä yritän nykyään äärimmäisen helposti addiktoituvan luonteeni vuoksi pysyä erossa kaikennäköisistä peleistä, oli ne sitten tyttöpelejä tai poikapelejä :)

Idhren kirjoitti...

Kirsikka, olisiko tuolla asenteella haettu takaa sitä, että kun tunnustautuu pelaajaksi, heti on toinen tyttö vieressä ikäänkuin vähättelemässä tätä toteamalla, että kyllä itsekin pelaa, muttei suhtaudu asiaan edes sen vertaa vakavasti, että tunnustaisi tajuavansa mitään Tetriksestä monimutkaisemmasta ja hui kauheaa väkivaltaa?

tiiti kirjoitti...

toki nörttipoikien silmitön ihailu ja koiranpentumainen huomio yllyttää varmasti sitä että tuntee itsensä jotenkin erityiseksi, niin vaan monesti käy, kun on vähemmistöä. tähän auttaa se, että elää muuallakin kuin pelimaailmassa ja huomaa, että siellä on ihan tavallinen tyttö (puhun lähinnä kokemuksesta äärimmäisen miesvaltaisen alan opiskeluajoilta). toisaalta, myös virtuaalihuomioivat nörttipojat todennäköisesti saavat osakseen erilaista kohtelua verkkopelin kuninkaana kuin oikeassa elämässä epävarmana ja finnisenä nörttiolmina.

sinänsä pelatkoon jos tykkää, tetristä tai wowia. tai jos ei miellytä voi vaikka kerätä my little poneja. tyhmäksi heittäytyminen on mun mielestä ihan yhtä suuri tai pieni paha kuin, että pelaamisharrastuksella haetaan jotain väsyneitä äijäpisteitä tyyliin: "hakkaan miehet siinä-ja-siinä".

Idhren kirjoitti...

Tiiti, puhut asiaa. Sukupuolesta numeron tekeminen on joka tapauksessa typerää silloin kun sillä ei mitään merkitystä ole, teki sen tavalla tai toisella. Tuli muuten mieleen, että vastaavaa ilmiötä voisi ehkä olla havaittavissa esimerkiksi suhtautumisessa mieheen, joka päättää ryhtyä sairaanhoitajaksi.

Itse en tekisi yhtä jyrkkää eroa "pelimaailman" ja "oikean elämän" välillä, vaan näkisin, että pelaaminen ja nettiä kommunikointikanavana käyttäminen kuuluu yhtä lailla siihen oikeaan elämään kuin kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen. Ihmiset voivat saada elämänsä eri osa-alueilla tunnustusta ja ihailua, vaikka eivät joillain toisilla alueilla olisikaan taitavia. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Vaan kuten sanoitkin, lopulta kyse on vain eri ympäristöissä toimimisesta ja siitä, mikä se oma asema kussakin ympäristössä kulloinkin on.

Emmanuelle kirjoitti...

Itse en aiemmin pitänyt mitenkään ihmeellisenä sitä, että pelaan. Oon tehny niin lapsesta asti ja veljenikin pelaa, joten se on normaalia. Tosin olen aina tiennyt ettei kaikki tytöt oo samanlaisia että on turha niinkuin jutella jostain gtasta kun suurin osa kavereistani ei edes tunne koko peliä(paitsi minun mainostamanani ja yhden sain jopa sitä pelaamaan). Ehkä herätys todellisuuten oli viime helmikuussa kaverin tupareissa kun kaverin poikaystävä ja tämän kaverit eivät meinanneet uskoa että minäkin pelaan. Ja muutkin sukupuolesta riippumatta eivät voi uskoa että minä juuri kaikista ihmisistä pelaan väkivaltapelejä. En tiiä mistä johtuu.

Tuli taas hirveen pitkä kommentti. Mutta sen verran vielä sanon, että koska minä pelaan, ainakin veljeni ja veljeni kavereiden mielestä tyttöpelaajat on aivan normaali asia. Jopa niin normaali, että hän jokin aikaa sitten totesi aika pettyneenä, ettei kukaan hänen luokan tytöistä pelaa.

patentti kirjoitti...

Kirsikka, tuo oli tuo yleisasenne, vähättely mikä siinä ärsyttää.

Kaikenkaikkiaan, hämmästyttää se että pelaaminen edes on mitään "erityistä". Kyse kuitenkin on maailman suurimmasta viihdebisneksestä (tai ainakin isommasta kuin elokuva), eikä kukaan ole kirjoittanut siitä millaista on elokuvista tykkäävä nainen. "Joo kyllä mäkin välillä katson Uuno Turhapuroja mutta en mä niistä muuten oikein tykkää."

Sukupuolen tuominen esiin on toistaiseksi hyvä asia, koska itse ainakin haluaisin kertoa ihmisille että pelit ovat muutakin kuin Tomb Raideria, Simsiä ja Wowia. Täytyy selkeästi kaivella omia varastoja ja tehdä oma postaus, en ala enempää floodimaan Idhrenin tonttia ;)

Idhren kirjoitti...

Emmanuelle, hehe, tuo oma peleihin herääminen tapahtui vasta teini-ikäisenä, vaikka lapsuudessa mulla olikin Nintendo, jolla väänsin innoissani Super Mariota ja jotain moottoripyöräajelua :D

Patentti, en vain itse näe, miten se sukupuoli liittyy siihen, että kertoisi ihmisille, että pelejä on moneen lähtöön ;) En haluaisi myöskään olla tukemassa stereotyyppistä ajattelua ja kategorisointia poikien ja tyttöjen peleistä, ahtaita sukupuolirooleja on jo muutenkin ihan riittävästi :>

Vaan kirjoita patentti toki oma postaus aiheesta, siitä varmasti tulee mielenkiintoinen :)

patentti kirjoitti...

Vielä minä: tuota yritän jotenkin sanoa. Sukupuoli liittyy asiaan siten että sitä jakaumaa pitäisi saada tasapainotettua, ja siksi että olisi kiva jutella (nais)kavereiden kanssa peleistä. Päivystän täällä vain siksi että välttelen tenttiin lukemista (onnistuu), pitää tosiaan ajatella asia uusiksi ajan kanssa.

En pidä ajatuksesta että pitäisi puhua tyttö/poikapeleistä (yöks niitä hevospelejä) vaan ehkä pitäisi puhua aikuisten peleistä ja lasten/nuorten peleistä? Kuittaan aiheen, on kyllä äärimmäisen kiinnostava :D

Idhren kirjoitti...

Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan mahdollista postaustasi :) Kiitos kiinnostavista kommenteistasi.

Rhia kirjoitti...

Olen pelannut siitä asti kun serkkupojilla oli Spectrum. Arkanoidia ja Space Invaderia ja tietenkin Pongia ja mitä niitä nyt oli. Niin ja tietty elektroniikkapelejä. Olen siis pelannut reilusti yli puolet elämästäni. Roolipelit ja varsinaiset Quaken kaltaiset räiskinnät eivät minua kiinnosta mutta sen sijaan tasohyppelyt, seikkailu ja pulmapelit ovat ne joista jaksan kiinnostua. Tulipa ennen muinoin Amiga 500:lla pelattua myös Pinball Dreamsia.

Wow aiheuttaa mulle hengenahdistusta ja verenpaineen nousua ja voin rehellisesti sanoa että Wow on yksi iso syy edellisen parisuhteeni kariutumiseen. Siinä vaiheessa kun isäntä käytti kaiken vapaa-aikansa pelin ääressä ja kun se kiinnosti enemmän kuin vällyjen välissä peuhaaminen niin kiitti mulle riitti. Näin mulle kävi. Onneksi nykyinen mies ei ole kiinnostunut Wowista. Nykyisin pelaan PS2:lla Tekkeniä, Crash Bandicootia ja olenpa pelannut Tomb Raideriakin. PC:llä pelailen lähinnä pulmapelejä, eivät siis varsinaisesti mitään ns. äijäpelejä. En koe olevani mitenkään omituinen. Tunnen muitakin pelaavia naisia/tyttöjä. Naisten pelaamista pidetään outona koska naiset eivät yleensä julkisesti pelaamistaan kuuluta (paitsi ehkä siellä peli ympäristössä)tahi mainosta. Eivätkä naiset välttämättä muodosta pelaamisesta sellaista addiktiota kuin nuoret miehet jotka ehkä helpommin syrjäytyvät pelimaailman syövereihin. Pelaamista on pidetty nörttiytenä ja naisethan eivät voi olla nörttejä koska nörtit ovat miehiä. Tämä on se logiikka joilla miehet menevät eteenpäin eivätkä siksi voi käsittää että joku nainen pelaa ja ehkä on vielä heitä parempi. Sukupuoliroolit istuvat sitkeämmin ihmisissä kuin nörtit Wowin ääressä.

Ranna kirjoitti...

Hehee, ilmeisesti. Se on nimittäin Wind Waker. :D
(Ja alkaa muuten aika pirun mainiolla Metal Gear Solid-parodialla!)

Ranna kirjoitti...

(Terveisin Nintendo-Nörtti)

Idhren kirjoitti...

Ranna, heha x)

Rhia, meillä hengenahdistusta ei aiheuttanut niinkään eriävät käsitykset peliin käytetystä ajasta, kuin pelityylistä ja siihen liittyvistä asioista. Jos bisneksen pyörittämisen sanotaan olevan haastavaa pariskunnalle, niin kyllä killan pyörittäminen ja kunnianhimoisten tavoitteiden eteen työskentely pelin sisällä on sekin rankkaa ;o

Anonyymi kirjoitti...

Tämä postaus herätti minutkin kommentoimaan ensimmäistä kertaa, vaikka olen seurannut blogiasi jo iät ja ajat.

Joskus 10 vuotta sitten teini-ikäisenä tunsin itseni erityiseksi koska olen pelaava tyttö. Nörttipoikien (myös tuntemattomien) välitön ihailu ruokki ajatusta siitä, että olen jotenkin uniikki ja cool koska pelasin. Olin pitkään laniporukkamme ainoa tyttö, välillä niissä kävi päivän verran vierailevia tähtösiä, joille jonkun pojista piti olla koko ajan kädestä nevomassa että “näin tähtäät, sitten tästä ammut…”. Lanit kyllä onneksi karsivat joukosta ne, jotka eivät oikeasti olleet siellä pelaamisen takia, siis myös pojista.

Nykyään en enää oikeastaan edes halua kertoa sukupuoltani tuntemattomille, koska en jaksa enää niitä “gasp pelaava tyttö!” –reaktioita. Omat poikapuoliset pelikaverit tuntuvat nykyään pitävän pelaavaa tyttöä jo ihan normaalina, mikä on helpotus.

Sukupuolestaan numeron tekevät naiset aiheuttavat ärsytysreaktioita, mutta yritän muistaa että joskus olen itsekin ollut pelinoobi, joka on hurmaantunut vain sukupuolellaan saamastaan ihailusta.

Kiitokset ihanasta blogista, on aina kiva lueskella toisen scifi/peli/muoti/tyttönörtin mietteitä.

- Aivina

Liina kirjoitti...

mä en voinut välttyä ajatukselta, että nyt nimenomaan tässä postauksessa ja joissakin kommenteissa, kuitenkin haluttiin tehdä nimenomaan pieni numero siitä, että on tyttö-pelaaja vaikka muuta sanallisesti väitetäänkin.

Idhren kirjoitti...

Aivina, hehe, mahtavia kokemuksia ;> Kiitos kommentistasi (ja kehuistasi), se oli mielenkiintoinen. Toivottavasti näitä saadaan lisää ;)

Liina, postauksessa se oli aika ilmitarkoituksellista (kun olis niin kivaa olla se erityinen hämmästelynkohde, mutta toisaalta moinen toiminta on aika pöljää ja ärsyttävää), kommenttien osalta sitten kukin itse vastatkoon tuohon :P

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...