8.11.2008

Nuoret eivät ole tyhmiä

Pehmolelujen muokkaamisesta jotakin kamalaa kokeneiksi on noussut suuri kohu. Helsingissä Annantalon taidekurssilla yläastelaisten tehtävänanto "Jotain kamalaa on tapahtunut. Te itse päätätte, onko se kamala jotain pientä vai jotain suurta ja näkyvää" poiki erilaisia silvottuja, verisiä nallekarhuja, mutta myös eläinten puremiksi tulleita pehmoja, taivaan porteilla tukiryhmää järjestäviä olentoja ja yhden kuoppaan pudonneen, mutta apua saaneen mössökaverin. Eräs leijona on seivästetty ja ammuttu (josko olisi ainesta kannanotoksi uhanalaisten elukoiden metsästykseen?), yksi on joutunut oman itsensä uhriksi petyttyään lätkämatsin tulokseen. Yksi nalle on raiskattu ja toinen on viettänyt 15 vuotta vankimielisairaalassa. Kirjo on laaja.

Helsigin Sanomat on uutisoinut kurssista ja sen ympärillä pyörineestä kohusta pitkin viikkoa. Viimeisimmässä jutussa kerrotaan, miten kurssin vetäjä Anne Rossi-Horto on kokenut uhkaavia tilanteita vihaisten ihmisten taholta, ja esitetään myös hallintotahojen kommentteja aiheesta. Erityisen hauska oli kaupungin kulttuurijohtaja Pekka Timosen töräys tätä aikaisemmassa artikkelissa: "Täytyy tietysti ymmärtää se osana kokonaisuutta, mutta silpominen sinänsä ei kuulosta kovin mukavalta." Vaaleanpunaista hattaraa tänne heti, joskin minusta pehmoeläimet kuulostavat oikein mukavilta.

Vaan tätäkin enemmän ajatuksia nostatti uusimman jutun viimeinen virke: "Rossi-Horto sanoo turhautuneiden nuorten kysyneen häneltä, pitävätkö aikuiset heitä tyhminä."

Sitä sopiikin kysyä. Vaikka kurssin kannattajia löytyy vähintään yhtä paljon kuin vastustajia, niin painavin mielipide on lopulta nuorilla itsellään. On aivan se ja sama, miten herneytyneitä aikuiset ovat siitä, että söpöjä ja kivoja pehmoleluja pahoinpidellään tällä tavalla (ikään kuin eloton olento olisikin elävä) tai että heidän maailmankuvaansa uhkaavia ajatuksia nostetaan röyhkeästi käsiteltäviksi ja esille, jopa häpäistään taide, ikäänkuin taide koskaan olisi ollut sovinnaista tai mitään kyseenalaistamatonta. On aivan sama, miten kukkahattutädit kuvittelevat vessapsykologisointisessioidensa päätteeksi nuorten psyykkeen toimivan, jos sille ei löydy tukea todellisuudesta. On myös aika sama, miten hyödyllisenä aikuiset tätä taideterapiaa lähentelevää työpajaa pitävät: tärkeintä on se, miten nuoret sen kokevat ja mitä he saavat siitä irti, jos mitään.

Tähän mennessä nuorten ysiluokkalaisten palaute on ollut pelkästään positiivista. Miksi heitä ei kuunnella, kun he sanovat, että paja ei tuntunut ahdistavalta? Miksi heitä ei uskota, jos he ovat kokeneet pajan hyvänä tapana purkaa stressiä? Kyse ei kuitenkaan ole ajattelukyvyttömistä sikiöistä, vaan aikuisuuden portteja kolkuttelevista, maailman menoa ja paikkaansa siinä pyörittelevistä, mahdollisesti hyvinkin fiksuista ihmisistä. Nuoren aliarviointi varmasti aiheuttaa enemmän ahdistusta ja voimattomuuden sekä turhautuneisuuden tunteita kuin minkään pehmolelun omaehtoinen tuhoaminen, videopelien pelaaminen tai väkivaltaisten elokuvien omaehtoinen katselu. Muistan itsekin millaisia raivon tunteita nosti se, että aikuinen ei ottanut vakavasti, koska "olet vain 15/16/17-vuotias". Mikään viihdemuoto ei ole aiheuttanut samanlaisia tunteita koskaan, ikinä.

Nuori pitää kohdata tunteineen, ja nuoren pitää myös kohdata maailma, vaikka se sitten tarkoittaisi epämukavien asioiden käsittelemistä. Maailma ei katoa mihinkään siitä eristämisellä, kyllä se vastaan tulee viimeistään sitten täysi-ikäisenä. Turvallisessa ympäristössä pelottavien asioiden kohtaaminen on mukavampaa, kuin yksin ilman tukea. Nuori tai nuoren tunteet eivät nekään katoa mihinkään, vaikka nuorelta kiellettäisiin niiden ilmaiseminen siksi, että ne pelottavat aikuisia. Kenties juuri maailmasta eristyksissä aikanaan kasvaneita sellaisia.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että lelujen modaaminen ja jopa tuhoaminen ei ole mitenkään uusi ajatus: kuinka moni onkaan leikannut Barbie-nukkensa hiukset tai töhrinyt My Little Ponyja tusseilla ja huulipunilla? Kuinka moni onkaan leikkinyt leluillaan sotaleikkejä tai millä tahansa tavalla aiheuttanut tahallista vauriota leikkikaluilleen? Lelut eivät ole eläviä olentoja, eikä niihin voida soveltaa vaikkapa ihmisoikeusjulistuksissa mainittuja oikeuksia - kyllä lapset ymmärtävät, missä toden ja epätoden raja kulkee, hyvin varmasti myös teini-ikäiset ymmärtävät. Toivottavasti myös aikuiset ymmärtävät.

Myös Ellen kirjoitti pehmolelujen raatelusta rohkean postauksen blogiinsa. Siinä kirjoittaja mm. kokeilee, miltä tuntuu vääntää pehmolelunsa niskat nurin.

EDIT: Sisäpiirin tietoa Annantalosta tarjoilee myös Vzio - miten häiriintynyt saadaan ihmisestä, jolle Annantalo on ollut tuttu 15 vuoden ajan?

11 kommenttia :

S kirjoitti...

Luin alun tuosta HS:n uutisesta (en millään kyennyt enempään näin lauantaiaamuna), ja tunne, joka itelläni heräs tuosta, oli lähinnä hilpeys. Voin vain kuvitella sen innostuksen määärän, millä oppilaat on käyneet tehtävän kimppuun, enkä millään lailla osannut yhdistää tuota noihin ampumistapauksiin.

Johnny Rotten kirjoitti...

"Kyllä lapset ymmärtävät, missä toden ja epätoden raja kulkee, hyvin varmasti myös teini-ikäiset ymmärtävät. Toivottavasti myös aikuiset ymmärtävät."

Olen täysin samaa mieltä. Ongelma piilee hyvin usein tässä puolessa aihetta, enkä nyt puhu vain pehmolelujen silpomisesta.

Jutusta syntynyt kohu ja sen nostattaneet sekä kauhistukset että huvittuneisuudet ovat mielestäni hillittömiä. Varsinkin näiden kouluampumisien jälkeen. Mahtoi muutamalta stadilaismummolta jäädä puurolusikka suuhun kun selasi aamulehden.

Mielipiteesi oli kiintoisaa luettavaa. Jatkapa samaan malliin.

Idhren kirjoitti...

S, hilpeys on hyvä sana kaiken kaikkiaan kuvaamaan sitä tunnetta, jonka kritiikin vilkuilu aiheuttaa. Sitten jos erehtyy lukemaan useamman sivun paiseilua, alkaa särkeä päätä, ja parempi sana kuvaamaan tunnetta on... myötähäpeällisen kiusaantunut. Lopulta jopa ärsyyntynyt.

Johnny Rotten, nimenomaan, olen huomannut saman ilmiön. Heh, joissakin asioissa vaan lapsetkin jo tuntuvat olevan paremmin asioiden tasalla kuin aikuiset ;o

Hillitön on sekin hyvin kuvaava termi. Siellä vedellään Hesarin foorumilla erittäin hillittömiä syy-seurausyhteyksiä taas ties minkä asioiden välillä. Jopa syytettiin taidetta turmeluksesta. Varmaan on puurot myös lennelleet niille aamulehdille.

vzio kirjoitti...

juu-u, tää tulee nyt liian lähelle. oli ihan pakko blogata itsekin pitkästä aikaa. allekirjoitan ajatuksesi :)

Idhren kirjoitti...

Vzio, kirjoitit mielenkiintoisen postauksen :) Linkkasin senkin tuohon postaukseeni.

Vasiliisa kirjoitti...

Oikeastaan minua tuossa huolettaa enemmänkin se, että nuorten vakavat kriisit ja psykiatriset ongelmat ikävä kyllä eivät ole kukkahattutätien keksintöä, joten esiin voi nousta oikeasti rankkoja juttuja. Ja niiden kohtaamiseen taidepedagogilla ei, sori vaan, ole riittäviä taitoja ja resursseja. Itselläni on kuvataiteilijan koulutus, ja minua järkyttää miten yhteisötaiteen nimissä joskus pelleillään ihmisten kanssa.

Jos mitään tällaista ei noussut esiin, great, mutta syytä olisi tiedostaa, että kyse oli kohtuullisen kokoisesta riskistä. Jos tarkoitus on saada tunteita esiin, onkohan arvon taidepedagogi valmistautunut siihen, mitä niille tunteille sitten tehdään? Toivon totisesti, että tämä pedagogi ei kuulu siihen porukkaan, jotka eivät osaa vastata muuta kuin "niin, kaikista tunteistahan on lupa puhua".

Idhren kirjoitti...

Vasiliisa, se, onko tällainen oikea paikka suorittaa pehmisten silpomista tai pelkojen esiin nostamista, se on oma keskustelunaiheensa. Valitettavan moni tuntuu juuttuvan kauhistelemaan sitä pehmisten tuhoamista itsessään ja olemaan vakuuttunut tuntevansa mitä työpajaan osallistuneiden nuorten päässä liikkuu paremmin kuin nuoret itse.

Kukkahattutätien keksintöä sen sijaan ovat aivan varmasti sellaiset väitteet, kuin että tietynlainen taide aiheuttaa ongelmia yhteiskunnassa, tai että kauhuelokuvat tai muu väkivaltaviihde on syynä nuorten pahaan oloon ja väkivaltaisuuksiin. Näistä ei ole kerrassaan mitään vakuuttavia todisteita.

sugar kane kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, olen pitkälti samaa mieltä. Luin eilisen (lauantain) Hesarin just ja siinä mm. kerrottiin Rossi-Horton saaneen uhkauksia lähinnä vanhemmilta naisilta. Päivittelin sitten niitä äitini kanssa, eli kaikki vanhemmat naiset eivät suinkaan ole hysteerikkoja tämänkään asian tiimoilta.

Siksi mun on pakko älähtää sanan kukkahattutäti käytöstä tässä yhteydessä: Pöljyys, sensuurihakuisuus ja hysteerisyys on ikäänkuin "tätien" ominaisuus. MIKSI me naisetkin jankutamme kukkahattutädistä, vaikka setien/miesten/ukkelien/poikien JA tyttöjenkin joukoissa on varmasti kauhistelijoita, hyssyttelijöitä ja sensuroijia. En älähtäisi, ellen pitäisi sua niin fiksuna kirjoittajana ja keskustelijana, että pystyt muuhunkin kuin kukkahattutätileiman heilutteluun! Onko Pekka Timonen "kukkahattuTÄTI"? Miksi naiseuteen liittyvillä termeillä on niin helppo lyödä ja leimata? Häh.

Terv. Pipapäinen anarkisti-täti monien puolesta.

Idhren kirjoitti...

Sugar kane, hyvä niin! Omassa lähipiirissäni vanhin nainen on mummuni, ja vaikka päivittelyjä lähtee sieltäkin ahkeraan, niin sentään ei olle valmiita kuuna päivänä alkamaan uhkailla tai valittamaan kovaan ääneen julkisesti >_< Sitä niinkun tajutaan pitää se omana tietona ja luotetaan siihen, ettei itse tarvitse jokaista vääryyttä henkilökohtaisesti korjata :D

Pekka Timosta voidaan pitää kukkahattutätinä ;) Kyse eikö ole kuitenkin stereotyypistä henkilöstä, joka juurikin kauhistelee, hyssyttelee ja sensuroi - jos se sattumoisin on lähtenyt naisista liikkeelle, niin syytön minä siihen olen. Olen syytön siihenkin, että uhkailuja sateli sattumoisin juurikin naisilta. Kenties toki voisi alkaa puhua kukkahattutyypeistä tai jopa -henkilöistä, joskin silloin mielikuvan koomisuus kärsii ;o

Poliittisesti korrekti kielenkäyttö, jossa sanat ja ilmaisut on riisuttu täysin arvolatauksista ja neutralisoitu, jottei ketään voida vahingossakaan loukata, on lopulta aika tylsää ja hengetöntä. Sellaisessa kielenkäytösssä ei puhuttaisi edes lumiukoista, kun on niin hirveän epäreilua, että lapsille rakas rakennelma edustaa oletusarvoisesti vain toista sukupuolta. Ja lopulta, miehiinkin kohdistuvia nimityksiä kyllä löytyy ukonrötjäkkeistä äijjiin ja puliukkoihin. Ikään kuin nainen ei voisi olla koditon juoppo.

Vaan mielenkiintoinen aihe tämäkin, ja tiedostan sinänsä kyllä sen, että käytetty kieli vaikuttaa myös asenteisiin ja maailmankuvaan, tai toisin päin ilmaisee sitä. Kenties kukkahattutätiä käyttämällä useampi nainen miettii kahdesti lähteäkö sille holhoamishyssyttelylinjalle.

Idhren kirjoitti...

Aijoo, plus mä myös väitän, että juuri ketään tuskin olisi kiinnostunut, jos olisin puhunut puliukoista tarkoittaen sillä yleisesti kodittomia alkoholisteja. -.- Kukaan kukkahattuinen tai pipopäinen täti (ja väitän, että kyseessä olisi tällöin nimenomaan täti eikä setä) ei tällöin tulisi kitisemään mistään kieleen sidotusta epätasa-arvosta tai stereotyypin elossapitämisestä kielikuvin tahi oikein mistään muustakaan aiheeseen liittyvästä. Puliukot saisivat rauhassa pitää peniksensä. Naisiin kohdistuvat pienetkin epätasa-arvon häivähdykset tuntuvat yhtäkkiseltään olevan kuin punainen vaate, nimenomaan spesifisti tädeille, miehet ja heidän kokemansa tasa-arvovääryydet hyssytellään pois vuosisatoja jatkuneeseen perinteeseen vedoten.

sugar kane kirjoitti...

Tota noin, puliukoista puhuttaessa puhutaan miehistä, kyllä aika hyvin jengi huomaa mainita puliakat ja kassialmat erikseen.

Mä en vaadi poliittisesti korrektia kielenkäyttöä, mutta esim. kukkahattutäti-kielikuva on jo todella kulunut tämäntyyppisessä keskustelussa, ja sitäpaitsi vanhentunut - harvalla sensuurihakuisellakaan henkilöllä on enää kukkahttu päässä... Tällainen kliseiden viljely on myös tylsää ja hengetöntä.

Kukkahattutäti-tyylisiä kliseitä käyttämällä kirjoittaja päästää itsensä liian helpolla, tässä esimerkkitapauksessa olemme "tietävinämme" että sensuurin kannattajat on just sellaisia jotain tätejä, vaikkemme todellisuudessa tietäisi (vanhempien) naishenkilöiden ajattelusta ja mielipiteistä yhtään mitään. Mun mielestä on outoa ja TYLSÄÄ, että nainen käyttää naiseen viittaavaa epiteettiä halventavassa merkityksessä (Pekka on täti, miksei Pekka on tyhmä setä?).

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...