1.9.2008

Taivaallisia tuoksuja

Jokunen päivä sitten minulta kysyttiin mitä hajuvettä käytän. Tällä hetkellä ranteissa tuoksuu keväällä poikaystävältä syntymäpäivä- lahjaksi saatu (ja kovasti kinuttu) Sarah Jessica Parkerin Covet - ainoa julkkistuoksu, josta pidän.

Olin talven mittaan monta kertaa käynyt haistelemassa vihreän pullon sisältöä (ja kauhistellut rumaa ja muovisen näköistä korkkia, joka yrittää esittää olevansa meripihkaa), ja todennut ensinuuhkaisulta kyseessä olevan erittäin outo hajuvesi. Minulla on paha tapa haistella tuoksuja usein vain pullon suulta, ja jos alku ei miellytä, en useimmiten suihkuta testilappua. Suurin osa varsinaista tuoksua jää siis kohdallani usein nuuhkimatta. Onneksi Helsingin Stockmannilla intouduin lopulta sen testilapun suihkuttelemaan, kiitos siitä poikkikselle, jonka mielestä hajuvesi vaikutti erikoiselta ja hauskalta. Hei, jos elämäni mies on valmis kokeilemaan uusia asioita, miksen minäkin.

Stockan ulkopuolelle päästyämme poikkis kuvaili tuoksun muistuttavan kukkapensasta. Minä puolestani hämmästyin kaiken vihreyden keskeltä nousevaa pehmeyttä ja sitä, miten erilaiseksi tuoksu oli alkujärkytyksen jälkeen muuttumassa. Pasilassa olin jo myyty. Seuraavalla kerralla Covet pääsi ranteeseen asti ja siitä alkoi määrätietoinen "mä sit saan 21-vuotis lahjaks sulta juuri sen kukkapuskahajuveden, onks tää nyt selvä" -mantra. Huhtikuun puolessa välissä lahjapaketista paljastuikin odotetusti vihreä laatikko, jonka sisällä oli vihreä pullo.

Virallinen tuotekuvaus lupaa Covetin sisältävän mm. suklaata, magnoliaa, kuusamaa, teakpuuta, vetiveriä ja meripihkaa. Puolista näistä en osaa nostaa mieleeni minkäänlaista mielikuvaa, mutta hienoltahan nuo kuulostavat. Now Smell This -blogi pitää Covetia parhaana julkkistuoksuna, ja samaa mieltä olen minäkin. Jotain sellaista särmää tästä löytyy, jota muilta julkkistuoksuilta puuttuu, mutta nenästähän kaikki on kiinni. Minulle Covet tuo mieleen urbaanin romantiikan ja suurkaupungin, ihmisvilinän, keväisen sään ja voimistuvan auringon. Mikäs sen paremmin kantaisikaan syksyn läpi.

Classique, kesä 2007

Ennen Covetia käytin ahkerasti alkoholitonta Jean Paul Gaultierin kesän 2007 versiota klassikkotuoksusta Classique (se muuttui iholla suorastaan aurinkovoiteen tuoksuiseksi, talvella mikään ei tuo paremmin aurinkoa mieleen kuin aurinkovoiteen tuoksu - kenties outoa, mutta minulle mieluista). Valitettavasti tissipullo on nyt joutanut kaapin perukoille tarpeettomana ja Covetin myötä nenälle sopimattomanakin.

Vikani on se, että kun löydän uuden hajuveden, omistaudun sille ja lakkaan käyttämästä aikaisempia, koska en vain osaa virittäytyä tuoksusta toiseen. Kun löytää uuden rakkauden, vanhat tuntuvat auttamattomasti "mitä mä ajattelin" -tasoisilta hankinnoilta. Onneksi ihastun toden teolla vain yhteen hajuveteen vuodessa. Tosin Diorin Miss Dior Chérie'hin olen ollut kallellani jo parikin vuotta, mutta jokin siinä silti hinaa iholla... Mutta kamoon, mansikoita ja popkornia, ihan taivaallista! Ehkä se olikin se suklaa, joka Covetissakin veti. -.-

0 kommenttia :

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...