20.8.2008

Kehuja kassalla


Käytiin eilen Pirkkalassa hakemassa Verkkokaupasta osia poikkiksen koneeseen (toinen käyttää rahansa ulkonäköön ja toinen laitteisiin - tosin toisella onkin töitä ja toisella ei, eh). Siinä sivussa tuli käytyä Cittarissa (violetit leggingsit, olette vihdoinkin armoillani, muahaha!) ja kassalla tapahtui jotain yllättävää. Sain kassatytöltä kehun. Vilpittömän ja hymysuin sanotun kehun. Olen aina otettu, kun joku kehuu jotakin minussa tai asussani kommenttiboksissani, mutta jotenkin silti tuntuu yllättävältä saada kehu kasvotusten. Johtunee arvatenkin siitä, ettei ihmisillä ole kovin ahkerana tapana moista kasvotusten tehdä, eikä varsinkaan täysin vieraille ihmisille.

Itse olen kehunut vierasta ihmistä kasvotusten kerran tai pari (tainnut kohdistua muuten molemmilla kerroilla myyjän upeisiin tatuointeihin), muutaman kerran useammin olen ollut sanomassa jotakin, mutta sitten tilanne on lipunut sormien välistä. Hassua, miten joskus voikin olla vaikeaa avata suunsa lausuakseen kohteliaisuuden - näpyttely on paljon helpompaa ja Internetin ihmeellisessä maailmassa en säästelekään kehujani. En usko, että syy tähän toispuoleiseen kehumisvalmiuteen olisi mikään ihmisiä etäännyttävä välineasia netin suhteen (kuten jotkut haluavat väittää), joillekinhan kommunikointi kirjoittamalla on vain paljon helpomaa kuin puhumalla. Lienen muuten yksi näistä ihmisistä. Ihmiset ovat erilaisia ja ilmaisevat itseään erilaisin keinoin, kuka puhumalla, kuka elehtien, kuka piirtäen tai kirjoittaen.

Kysymys: Milloin viimeksi kehuit toista ihmistä kasvotusten tai milloin viimeksi itse sait kehun päin naamaa?

Saamani kehu muuten koski kaulakoruani.

T-paita - Gina Tricot, leggingsit - kaapin kätköt, laukku - second hand, nahkatakki ja sandaalit - H&M, nahkahame - Lindex, kasettikoru - kirppari/DIY (DoItYourself)


22 kommenttia :

Rhia kirjoitti...

En nyt muista oliko se viimeisin antamani kehu, mutta muistan joskus kehuneeni omaa asiakastani töissä hänen upeasta farkkutakistaan. Oli kuulemma saanut sen poikaystävältään lahjaksi. Ja töissä myöskin olen saanut asiakkaalta kehuja omista vaatteistani, viimeisin muistikuva on itsetehdyn satiinipuseron saamat kehut eräältä itseäni vanhemmalta rouvalta.
Kummasti se lämmittää mieltä se kehuminen, puolin ja toisin =)

Idhren kirjoitti...

Näinhän se tekee :)

eliiina kirjoitti...

totta, että kehuminen voi joskus olla vaikeaa. kaupankassalla työskennellessäni tekisi joskus mieli sanoa asiakkaalle jotain tyyliin "sulla on ihan mieletön paita", mutta olen tullut siihen tulokseen, että se olisi ehkä hivenen sopimatonta (?).. ystäviä ja heidän asujaan ym. kehun kyllä livenäkin todella paljon, enkä blogosfäärissä säästele kehujani. :)

Nana Q. kirjoitti...

Olen huomannut, että alttiimpia kehumaan ovat mummot. Se nostaa asiakaspalvelijan mielialaa aika lailla, kun yhtäkkiä vieno ääni takana sanoo: "Onpas sulla nätti hame!" Tätä lisää, kiitos.

Itse olen aika ujo kehumaan. Sama ongelma kuin eliiinalla -tuntuu, että kehuilla astuu jonkun rajan yli. Vaikka harvahan siitä pahastuu!

Idhren kirjoitti...

Eliiina ja nana q, ehkä siinäkin on syy, miksi kehuja jaetaan harvoin. Jos tuntuu siltä, että kehuminen on jotenkin sopimatonta, niin ei kovin ihme, ettei sitä tehdä ;> Sinänsähän on aika hassua, että joku pahastuisi siitä, että hänelle lausutaan kohteliaisuus.

Asiakaspalvelijan roolista voin toki ymmärtää sen, että voidaan ajatella, että työntekijä on puhtaasti asiakaspalvelija ja hoitaa vai oman hommansa, eikä puutu tai arvostele asiakasta hyvässä eikä pahassa. Siitä en tiedä, onko se sitten välttämättä ehdoton toivetilanne - kai sitä nyt lämpöä voisi toinen ihminen toiselle ihmiselle jakaa vaikka mikä olisi rooli :) Eikä asiakaspalvelijaakaan ehkä kuitenkaan olisi kannattavaa ajatella ikäänkuin pelkkänä välineenä, jolla asiakas saa hommansa hoidettua, ihminenhän se toinenkin on mielipiteineen ja tunteineen.

Chanchan kirjoitti...

Täällä on yksi kehujen kannattaja! Jotenkin tuntuu, että monet naiset kyttäilevät tuntemattomien pukeutumista ja tuntevat huonommuutta tyylikkään kanssasisaren nähdessään. Miksi turhaan päästää negatiivisia tunteita valloilleen ja yrittää kilpailla, kun voi avoimesti osoittaa toiselle kehut? :)

Idhren kirjoitti...

Chanchan, täysin samaa mieltä! Ei se itseltä luulis pois olevan, että kertoo jollekin tämän ansaitseman kohteliaisuuden ^^ Jos kehuja oltaisiin herkempiä jakamaan, olisi paremmat tsäänssit vastaavasti itsekin saada niitä, ja kaikkihan kehuista pitävät, eikö ^^

Silja kirjoitti...

Ystäville ja tuttaville on helppo jaella kehuja ihan spontaanisti ja kasvotusten, tuntemattomille ei kyllä todellakaan. Muistan kuitenkin, kuinka hyvän mielen eräskin myyjä (Hervassa Duon kultaliikkeessä muutes) minulle sai huudahtamalla minulle kassalla: "Oi kun sulla on ihanat vaatteet!"

Ja ne vaatteet oli muuten musta itestänikin ihanat ;)

Ehkä tästä motivoituneena lupaan kehua vastaantulijoita vähän useammin.

nanna- kirjoitti...

Viimeisimmän kehuni tänään sain parilta tuntemattomalta tyypiltä koulussani, jotka kehuivat uutta paitaani. Se tuntuu aina hyvältä, kun huomaa, että puhuja on tosissaan. :)

Itse taisin viimeisimmän kehun osoittaa eilen äidilleni. Hänellä oli kivasti hiukset.

Minä olen melko herkkä jakamaan kehuja kaikille, tutuille ja tuntemattomille. Jos joku koru on mielestäni hieno, sanon sen. Minulla on muuten paha tapa aina lisätä kysymys siihen kehun perään. Esim "Vau älyttömän hieno, mistä oot saanu?" "Toi paita sopii sulle, mistä oot ostanu?" :D

Ja nyt on pakko kehaista tuota sinun t-paitaasi, joka oli päivän asussa. Ihanan pirtsakan värinen!

Idhren kirjoitti...

Silja, hauskaa, että motivoiduit siitä noin ^^ Ehkäpä itsekin motivoit samalla tavalla jotakuta :)

Nanna-, kiitos :) On hauskaa, että löytyy ihmisiä, jotka eivät naamatustenkaan säästele kehujaan :) Siitä tulee monelle varmasti hyvä mieli ^^

Jau kirjoitti...

Puolituttujen kehuminen esim. koulussa ei tunnu vaikealta, mutta ventovieraiden kylläkin. Mutta niinhän se menee että ensin pitää antaa että jotain saa, eli kehumaan vaan niin vastakehujakin alkaa tulla... Kiva asu muuten ja sun uudet hiukset on tosi ihanat :)

Liina kirjoitti...

Kehuminen on oikeasti mielettömän mieltäylentävää, se saattaa pelastaa päivän, jolloin on noustu väärällä jalalla sängystä. Tein korun napeista, siitä tuli positiivista palautetta asiakkailta, joku nainen pyysi vähän nolostuneena lupaa tehdä samantyylisen ystävälleen, joka kerää nappeja. Lisäksi kuukauden pätkällä hampurilaispaikassa kaksi asiakasta kehui silmälasejani, vaikka ei kai nämä nyt oikeasti mitenkään erikoiset ole.

Pakko kehua myös sinua, ihana tyyli, ja vaikutat muutenkin oikein mukavalta ihmiseltä! : )

Idhren kirjoitti...

Jau ja liina, kiitokset kehuista :) Ja tosiaan, kehutaan niin saa kehuja takaisin, ja mikäs sitä päivää sen kivemmin piristäisi kuin vilpitön kohteliaisuus :)

Anonyymi kirjoitti...

mä kehun tosi herkästi ihmisiä. esimerkiksi tänään olen ehtinyt kehua kahden kurssikaverini vaatteita ja hennesillä tuntemattoman tytön hiuslookia. kehun aika helposti myös tuntemattomia. olen aika avoin ihminen kaikinpuolin, eikä kehuminen tunnu minusta mitenkään vaivaannuttavalta.

viimeksi minua oli kehunut ystäväni äiti (tosin ystävälleni, ei minulle), hän oli sanonut että on se sanna kyllä todella kaunis tyttö. henkilökohtaisesti minua kehui viimeksi lindexin myyjä, hän kehui asuani. kehuja on kyllä myös kiva saada:)
-sanna

ps. tarviiko olla blogia, jotta voi laittaa tunnukset tänne? sorry, olen blondi.

Idhren kirjoitti...

Sanna, mahtavaa, että olet saanut paljon kehuja etkä itsekään arkaile niitä antaa ^^ Lisää teidänlaisianne rohkeita ihmisiä!

Bloggerissa ei tarvitse olla blogia saadakseen vakituisen nimimerkin ja profiilin käyttöönsä, riittää, kun rekisteröityy. :)

Vadelma kirjoitti...

Viimeksi sain kehun tänään uudesta paidastani kaveriltani. Ja viimeksi itse kehuin eilen toisen kaverini kenkiä. :) "Vierasta" ihmistä kehuin viimeksi viimeviikolla. Uudella ryhmäläiselläni olivat ihanat gladiaatorit.

patilda kirjoitti...

En ole tainnut koskaan kehua tuntematonta ihmistä muutenkuin netin välityksellä - vaikka usein tekeeki mieli. Pitäis varmaan joskus kokeilla.

En tosin oo tainnut saada itsekään päin naamaa kehuja, joten se, eeh, puolustukseksi:--)

Liberation kirjoitti...

Kehuin viimeksi toista Kouvolan Taiteissa viime perjantaina. Sillä oli kivat kuiturastat. Kehun ihmisiä jatkuvasti kaduilla jos näen jotain kivaa. Minulle se ei ikinä ole ollut vaikeaa enkä ole edes tullut ajatelleeksi että se voisi olla vaikeaa.

Idhren kirjoitti...

:)

Emmanuelle kirjoitti...

Viimeksi taisin kehua veljeni uutta kampausta, tosin kehumisen kohde ei ollut otettu asiasta.

Itseäni viimeksi kehuttiin tänään töissä. Kun olen työni niin hyvin tehnyt. Minusta se on edelleen jotenkin noloa vaikka samaa olen kuullut koko kesän. En tiedä mistä se johtuu. Varmaan jostain perus en-halua-tulla-huomatuksi -kompleksista, joka silloin tällöin vaivaa vieläkin. :)

Melkein kaksi viikkoa sitten lauantai-iltana vanha tuttu sanoi että "kun mä näin sut olin niinku oh shit" joka oli kohteliaisuus. Kai. Se oli selitys siihen miksi hän halusi työntää kielensä kurkkuuni. Että se siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Viimeksi taisin kehasta tuntematonta päin naamaa... no, olenhan minä jotain hiuksia kehunut joskus, mutta mieleen on jäänyt viime vuodelta eräs tyttö koulustamme. Hänellä oli parina päivänä kerrassaan ihana mekko päällä, ja kerran hänen ohi kävellessään sitten sanoin "Ihana mekko!". Kehuttava ei tietenkään kuullut mitä sanoin, joten jouduin toistamaan ja nolostuin.

Kehujen kuuleminen on oikeastaan tosi kivaa. Oma itsetuntoni on aika maassa tälläkin hetkellä, eli kuvittelen kaikkien itseni lisäksi ajattelevan, että olen ruma, kääpiö jne. Kehut (tutuiltakin) piristävät ja saavat hymyn huulille. :)

Joo, tähän nyt ei varmaan hassummin voi vastata, mutta teki mieli kirjoittaa. :D

r kirjoitti...

kävit sitten lähes mun naapurissa :) mä oon tosi huono antaan ja vastaanottamaan kehuja, ainakin irl, kun olen muutenkin sen verran ujo. en vaan osaa sanoa tuntemattomalle kuinka kivalta hän näyttää tai jotain vastaavaa vaikka tekisikin mieli, enkä todellakaan tietäisi mitä tehdä jos mua kehuisi joku tuntematon. meen aina hämilleni jos mua kehuu edes joku tuttu, vaikka onkin tietenkin kiva saada hyvää palautetta. viimeksi mua taisi kehua serkkuni kun piirsin sen lapsesta muotokuvan, ja sitten jotkut muutkin paikallaolevat alkoivat kehua mua ja pamahdin tulipunaiseksi ja sopersin jotain "heh kiitti joo" ja halusin vaan karkuun pois huomion keskipisteestä :D itse kai kehuin viimeksi tänään poikakaveriani kun se sai pitkän uurastuksen jälkeen kultaisen ak-47:n cod4:ssa lol.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...