23.8.2008

Havaintoja Pekingin olympialaisista

Sitä huomaa vanhenevansa, kun huomaa kiinnostuvansa asioista, jotka eivät ole ennen jaksaneet vähempää kiinnostaa. Pekingin olympialaisia on tullut seurattua parin viikon ajan niin yöllä kuin päivälläkin, mielenkiinto suomalaisiin kohdistettuna. Viimeisimpänä keihäänheitto, joka antoi odottaa suuria tuloksia vahvoilta suomalaisilta.

Vaan ei tullut suomalaisille olympiakeihäässä kahta mitalia, yhteen on tyydyttävä. Pronssille heittänyt Tero Pitkämäki sanoo olevansa tyytyväinen kolmanteen sijaansa, mutta olisihan siellä lihasten lomassa ollut aineksia parempaankin. Ahkera rukoilukaan ei korjannut miehen tekniikkaa huippuvireeseen.

Myös neljänneksi tullut Tero Järvenpää osoitti, että aineksia vielä korkeammillekin sijoille olisi ollut - miestä varmasti harmittaa paitsi se, että kuudesta heitosta neljä oli yliastuttuja, myös se, että se kaikista pisimmälle heitetty, uskomattomalla voimalla tempaistu heitto oli yliastuttujen joukossa. Sillä olisi melko varmasti hopeaa irronnut. Teemu Wirkkalan (viides sija) Apis-kalju tuo mieleen elokuvan Menolippu Mombasaan, mutta mihinkähän sekin tässä liittyy.

Ainakin kotikatsomon pettyneet ja katkerat suomalaiset voivat lohduttautua sillä, ettei yli 90 metrin tempaissut Andreas Thorkildsen ollut ruotsalainen, vaan norjalainen. Vaan on Suomen kansallistunnari olympialaisissakin soinut, nimittäin Satu Mäkelä-Nummela toi Suomelle kultaa trap-ammunnassa. Tunnari soi myös, kun Viron Gerd Kanter vei miesten keikonheiton kullan. Ja kyllä toinenkin suomalaislähtöinen on päässyt kullasta nauttimaan, tosin Norjan leirissä.

Draamaa ei Pekingin olympialaisista muutenkaan puutu. Arabiprinsessa sai turpaansa taekwondoossa ja japanilainen taitouimari kävi katselemassa altaan pohjaa. Diagnoosi: hyperventilaatio. Aitajuoksija Liu Xiang taas loukkasi itsensä lopullisesti lähtometreillä vetäen kotikatsomon ja valmentajansa kyyneliin asti. Jamaikalainen Usain Bolt keräsi muutaman maailmanennätyksen ja kullan pikajuoksussa, yhdysvaltalainen Michael Phelps puolestaan uinnissa tehden samalla olympiahistoriaa samojen kisojen aikana kaulassa roikkuvien metallinpalojen määrässä.

Jännittävintä oli kuitenkin seurata 38-vuotiaan romanialaisen naismaratoonarin, Constantina Tomescun urakkaa - edes kanssakilpailijat eivät uskoneet hyvissä ajoin etumatkaa ottaneen juoksijan jaksavan loppuun saakka samalla vauhdilla. Vaan kultaa tuli.

Nyt kun unirytmi on olympialaisten loppua kohti lähestulkoon korjattu öillisistä valvomisista yöllisiin uniin, onkin hyvä alkaa stressata muista asioista kuin suomalaisten suoriutumisesta johonkin muualle kuin häntäpäähän, kuten nyt vaikkapa syksyn ensimmäisistä tenteistä. Siinäpä suorittava tekniikkalaji, jossa valitettavasti ei kultaa eikä lohdutuspalkintoja osallistumisesta jaeta.

8 kommenttia :

Stazzy kirjoitti...

Haluatko hakata päätäsi seinään? Lue ihmeessä (etenkin) keskustelukin...

Idhren kirjoitti...

Jo pari ensimmäistä viestiä saivat repimään hiuksia. No, tätä yhtä ja samaa hokemistahan nyt on nähty useammassakin threadissa lähimenneisyyden aikana ;< Pitää taas hokea itselle sitä "Suomalaiset on fiksuja, suomalaiset on fiksuja, suomalaiset on fiksuja" -mantraa, ettei ihan mene kansallinen usko inhimillisyyteen.

Anonyymi kirjoitti...

"Vaan on Suomen kansallistunnari olympialaisissakin soinut, tavallaan: Viron Gerd Kanter vei miesten keikonheiton kullan."

No onhan Suomen kansallislaulu soinut ja Suomen lippu noussut salkoon, kun Satu Mäkelä-Nummela voitti kultaa ammunnassa.

Idhren kirjoitti...

Anoyyymi, katoppas, pääsi ihan unohtumaan tuo ammunta :D

poster kirjoitti...

"Teemu Wirkkalan (viides sija) Apis-kalju tuo mieleen elokuvan Matkalla Mombasaan, mutta mihinkähän sekin tässä liittyy."

Mahdatko, Idu, tarkoittaa leffaa Menolippu Mombasaan? ;) Pakko viilata välimerkkiä, kun kyseinen leffa oli silloin joskus pienen posterin mielestä kuumaa kamaa.

Idhren kirjoitti...

Poster, tsiisus, nytpä on tullut tehtyä virheitä ihan olan takaa :D Mietin hetken et mikäs Mombasa se olikaan, mutta sitten vakuutuin siitä, että se on tuo, enkä viitsinyt tarkastaa kun ei tullut mieleen, että olisin muistanut väärin :D Pilkunviilaus tälläsissä hyvin tarpeellista ;)

Peippo kirjoitti...

Mäkin huomasin, että Peking kiinnosti aika tavalla. Outoa, yleensä en katso urheilua. :D

Yhtenä päivänä osuin just sopivasti TV:n eteen, kun pidettiin lehdistötilaisuus siitä Liu Xiangin loukkaantumisesta. Se oli kyllä vähän naurettavaa, että valmentaja nyyhkii edessä että "tämä on niin kamalaa, me luotimme häneen, hän oli huippuunsa asti hiottu, minkään ei pitänyt olla vinossa". No juu juu, ihan kun Kiina ei olisi muutenkin voittanut muutamat kultamitalit Pekingissä. Sitä paitsi olympialaiset tulee uudestaan neljän vuoden päästä, menköön niihin sitten. What's the big problem?

Idhren kirjoitti...

Se on varmaan tää, että olympialaiset jo itsessään ovat luultavasti se suurin juttu, jossa urheilija voi kilpailla, eikä niihin pääseminenkään vielä ole itsessäänselvyys. Sitten kun vielä kyseessä on kotikisa, niin odotukset, toiveet ja paineet ovat valtavat. Varmaan ihan ymmärrettävää, että pettymys on suuri, jos sitten vaan kroppa pettää eikä pääse edes kilpailemaan, edes yrittämään tuoda kunniaa. Kunnia on kaukoidässä vielä isompi juttu kuin täällä meillä. Joo, mitaleja varmasti tuli Kiinalle muualtakin, mutta yksilön kannaltahan tuo on silti aika dramaattista. ;o Lisäksi urheilijoilla ei mitenkään selkeästi ole vuosikausia tai loppuikäänsä aikaa yrittää uudestaan olympialaisia - kello tikittää, ja tietyt urhelulajit vaativat tietynikäistä kroppaa huippusuorituksiin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...