30.7.2008

Urheiluhulluus?

Jättipaita ja leggingsit - Gina Tricot, liivi - second hand (olen ehkä jotain rakastunut siihen ja sen vetoketjuihin), sandaalit - H&M

Olen alkanut valtavasti pitää vaalean t-paidan ja sopivasti kuluneen farkkuliivin yhdistelmästä, ja erityisesti tämä mekkopituinen teeppariyksilö laskeutuu todella kauniisti liivin alta. Leggarit ja sandaalit sopivat jotain parhaiten asuun. Lopputulos on sopivan suloisesti rokrok.

Eilen tein jotain suorastaan uskomatonta. Kävin salilla. En ole harrastanut liikuntaa Ihka Oikeasti ainakaan kolmeen tai neljään vuoteen, joskin parisen vuotta olen harrastanut shoppailumaratoneja - lasketaanko ne? Olin pienenä ja varhaisnuoruudessani huomattavasti ahkerampi liikkuja kuin vaikkapa lukioikäisenä, ja viimeisin oikea liikuntaharrastukseni oli latinotanssien minikurssi kansalaisopiston puitteissa.

Alle kouluikäisenä osallistuin säännöllisesti nappulakisoihin ja pääsin peräti kahdesti palkintokorokkeille (waude hei!), ala-asteella olin ainakin hetken luokkani paras pituushyppääjä. Kävin myös naisvoimistelijoissa suunnilleen siitä lähtien, kun osasin kävellä, mutta valitettavasti se harrastus jäi ala-asteen lähetessä loppua - kuvataidekoulu kun meni päällekkäin, ja oli valittava harrastuksista toinen.

Kuva: "Tap Dancing Class in Ames, Iowa" - Jack Delano, 1942 / Library of Congress via Pingnews public domainilla. Lisätietoa kuvan linkistä.

Jälkeenpäin valinta on jonkin verran harmittanut, olisihan se ollut mahtavaa, kun olisi myöhemmin päässyt itse vetämään nuorempien toimintaa ja päästä kenties osallistumaan kaikenlaisiin esityksiin ja kilpailuihin. Feimiä hei niiku daa. Toisaalta taas, kuvataidekoulun vetäjänä toimi pitkään erinomaisen mainio ja ihana taiteilija Kirsi Tapper, kirjailija Harri Tapperin tytär. Kummoista taiteilijaa minusta ei tullut, mutta Kirsin pirteys ja lämminhenkisyys on jäänyt elävästi mieleen. Lisäksi tuli tehtyä iso kasa "taidetta", joista oma lempparini on riippunut seinälläni jo lähes kymmenen vuotta.

Kun Kirsi lopulta siirtyi muihin töihin ja opettaja vaihtui, alkoi minunkin kuvataideinnostukseni pikkuhiljaa laskea, ja lopulta harrastus jäi. Talvisin tuli joskus erittäi harvoin käytyä hiihtelemässä ja lähes innostuin lumilautailemisestakin, mutta ei se silti ominta alaa ollut. Yläasteella kävin yhden lukukauden nykytanssimassa, ja lukiossa tosiaan minikurssin latinotansseja. Sen koomin en ole liikuntaa harrastanut, joskin viimeiset kaksi vuotta olen suunnitellut poikaystäväni innostamana saleilun aloittamista.

Olen muutenkin erittäin nirso liikuntalajien suhteen - pelit eivät kauheasti säännöllisenä liikuntamuotona kiinnosta, uiminen kuivattaa ihon ja hiukset (puhumattakaan likaisesta vedestä ja lattioilla uhrejaan vaanivista jalkasienistä, hrrh) ja lenkkeily ja pyöräily on kaameinta rääkkiä ikinä. Tanssiminen on hauskaa ja sitä voisikin yrittää jatkaa, saleilu sopii epäsäännölliseen elämänrytmiin ja sitäkin voi tehdä kätevästi sisätiloissa silloin, kun sattuu huvittaa.

Tulipa siis vihdoin rikottua ikuisuuskierre ja lähdettyä ainakin kokeilemaan miltä tuntuu ja näyttää. Kirjoitan tätä käsivarret täristen - olkapää- ja ojentajatreeni tekeekin hyvää heikolle ruipelolle, jolla hädin tuskin on muuta täytettä kuin rasva.

11 kommenttia :

Thelma kirjoitti...

Voi että, munkin pitäisi innostua jostain liikunta-harrastuksesta taas! :-|

Idhren kirjoitti...

Joo, liikkuminen ois hyvä :>

Mai kirjoitti...

Sama juttu minulla. Lapsena tuli hilluttuaties missä liikuntakerhoissa ja teininä tanssitti kovasti. Lukiossa liikunnalliset harrastukset vain jäivät. Kenties ajanpuutteesta. Ja siksi, että muut jutut tulivat kuvioihin. Nyt vähän päälle parikymppisenä on jälleen yrittänyt hieman tsempata. Salia harrastelin silloin tällöin, mutta oikeasti liikkeelle sai oman koiran hankinta. Suosittelen! Siitä, kun on vielä paljon muutakin iloa.

Idhren kirjoitti...

Koira olisi kieltämättä erittäin kiva juttu, joskin tällä hetkellä ei ihan mahdollinen mahdottoman pienen asunnon ja tuon asuinkumppanin innostuspuutteen takia :> Lisäksi on ollut jotain orastavaa allergiaa, joka tosin kissojen osalta on asettunut siedätyshoitotyyppisellä kuurilla.

Lapsuudessani meillä oli kotona aina koira, joten se puoleen kyllä innostusta löytyisi :) Pitää katsella miten tässä asiat kehittyvät aikaa myöten.

Hex kirjoitti...

Ihanat vaatteet siulla tuossa kuvassa!

Idhren kirjoitti...

Hex, kiitti, mäkin tykkään asusta kovasti :)

jatta kirjoitti...

Tosi nätti asu, sopivasti asennetta ja trendikkyyttä!

ps. toinen laiskuri ilmoittautuu. Käyn silloin tällöin lenkillä lähinnä väkipakossa (``no pakko mun on välillä urheilla!!´´) Se on sitten lähinnä sellaista tympeää rääkkiä. Joku kiva laji ois kiva löytää.. Mulla tosin se menee toisin päin: lapsena en harrastanut mitään urheilua ja nyt vanhempana sitä vasta on alkanut edes jonkin verran vyörymään sohvalta pois.

Emmi kirjoitti...

kivannäkönen tuo asu!

Idhren kirjoitti...

Jatta ja Emmi, kiitos :)

Peippo kirjoitti...

No niin, onneksi olkoon, sait mut googlettamaan että löytyisikö näiltä kulmilta showtanssin alkeistunteja. :D No ei, hyvä se on että mäkin innostun jostain. Onhan tota ratsastusta tullut harrastettua melkein 6 vuotta, mutta jos en kohta löydä jotain muutakin "omaa" niin mun kuntoni laskee kuin lehmän häntä. x)

Idhren kirjoitti...

Peippo, hahaa, loistavaa ;) Pienistä asioista se lähtee liikkeelle ;)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...