21.7.2008

Hammasvuodatus

Minulla on eräänlainen hammaslääkäripelko. Se ei liene ollenkaan epätavallista, jostain syystä. Joka toinen Ylippilaiden terveydenhoitosäätiössä hammashoidoissa käyvistä ilmaisee tuntevansa hammashoitopelkoa, yksin ei siis tarvitse olla.

Epätasaista ylähammasrivistöäni voikin ihailla vasemmalla olevasta kuvasta.
Mekko - Gina Tricot, vyö ja hattu - second hand, leggarit - kaapin kätköt, kengät - Vagabond, riipus - Kalevala koru
(Olen ylpeä tuosta kukkamekosta, siinä on kivoja kasveja, mutta se ei silti ole imelä kesämekko, jota tulisi käytettyä vain, ylläripylläri, kesäisin.)

Olen ollut pienen ikäni aikana lukuisia kertoja poran ja mini-imurin käsittelyssä, joten kokemuksen puutteesta pelko ei johdu. Kenties se johtuukin mummuni kovakouraisesta "annapas kun kokeilen heiluuko tuo maitohampaasi, otetaanpa kunnon ote, älä huuda, ei tämä satu yhtään, väännetäänpä, hmm, onpa hieman tiukassa, no, nyt se on jo irti, vähän tulee verta, mutta tässä hampaasi, katso, nyt se ei enää vaivaa sinua!"

Ala-asteella hampaani olivat oikea reikäkeskittymä, ja ravasin porattavana ja paikkailtavana harva se viikko. Jos kuvittelin selviäväni niin vähällä, olin väärässä. Kiusakseni hammaskalustoni ylärivissä oli tulossa ahdasta, ja tarvitsin suuhuni härvelin. Onneksi härveliä tarvitsi käyttää vain öisin. Vempain ei itsessään ollut kamala, mutta sitä valmistelevat toimenpiteet, eli muottien otto hampaista, oli varsin ällöttävää puuhaa. No, sentään purenta tuli korjatuksi ajoissa, ei niillä etuhampailla niin väliä.

Vuosikausien aparaatin pidon aikana minulta ehdittiin myös poistaa kaksi sitkeässä istunutta maitohammasta, joista toinen poistettiin sattumoisin eräänä syntymäpäivänäni. Poski turvoksissa ja kuola suupielestä valuen (posken tunnottomuuden vuoksi en tuntenut kuolan valumista) katselin muiden herkuttelua katkerana kohtalostani. Toisen kerran hampaani poistettiin jostakin tuntemattomasta syystä, toisaalta en oikein ollut perillä sen ensimmäisenkään poistoperusteista. Kokemus oli maitohampaiden kohdalla varmasti kaikessa epämiellyttävyydessäänkin parempi, kuin juuristen viisaudenhampaiden poistot yleensä.

Vanhemmiten siirryin limsoista litkimään kivennäisvesiä, mikä toisaalta auttoi hampaiden pintaa kovettumaan ja reikiintymään huomattavasti entistä hankalammin, mutta myös lisäsi hammaskiven muodostusta. Niinpä lukioikäisenä kävin säännöllisesti pari, kolme kertaa vuodessa poistatuttamassa kiveä ja värjäytymiä, reikien paikkaamiselta vältyin, joskin edessä on varmasti vielä sekin vielä. Hampaissani on lukuisia, pysähtyneitä reikien alkuja, jotka varmasti ennenpitkää etenevät oikeiksi rei'iksi, ja sitten taas stressataan. Tähän mennessä kuitenkin ne ovat saaneet olla monta vuotta rauhassa hasmmalääkärien jättäessä ne rauhaan.

Jo useamman vuoden ajan hammasteni puhtautta hampilääkärissä kehuttu, joskin aina on moitittu hammaslangan laiskasta käytöstä. Varsinkin etuhampaideni ahtaat välit vaatisivat erityiskäsittelyä, ja peräti vuoden ajan jaksoin nähdä vaivaa, olin nimittäin saanut päähäni, että haluan huulilävistyksen. Ajattelin, että jos saan hammasvälini ja koko ajan lievän vauhdissa jylläävän ientulehduksen kuntoon, voin ottaa lävistyksen. Aikaa myöten mieli korun suhteen muuttui, ja samalla katosi rutiini. Eikö mulle vois vaan asentaa tekareita nyt heti.

Jälleen olisi aika alkaa varailemaan aikaa hampilääkäriin, pitäisi jälleen päästä eroon kivettymistä. Myös viisaudenhampaita on puhkeamassa parikin kappaletta. Hammaslääkäripelko se vaan tekee asian hankalaksi, jokainen käynti on aina oma pieni taistelunsa. Ongelmana on lähinnä se, että suuhun tungettaan aivan liikaa tavaraa ja aivan liian syvälle, kummallisia ääniä kuuluu ja tuoksuja tuoksuu. Oksennusrefleksi on herkässä ja leukaperät huutavat tuskaa (kas siinä taas yksi suuni ongelma, laiskat lihakset, jotka pitävät leukaniveliä paikallaan, tuppaavat välillä kipeytymään ja lonksumaan, odotan kauhulla sitä päivää, kun onnistun saamaan leukani sijoiltaan).

Hammaslääkärit kertovat, että puhuminen ja pelkonsa ilmaiseminen auttavat sekä potilasta, että hammaslääkäriä. Lääkäri voi rauhoittaa potilasta antamalla tietoa toimenpiteistä ja potilasta voi helpottaa tieto siitä, että joku kuuntelee ja ottaa tämän pelon tosissaan. Douglas Adamsin kuuluisa "Älä panikoi", tai alkukielisesti "Don't panic" on myös erittäin hyvä neuvo, joka tepsii pelkoon kuin pelkoon. Jos tepsii. Paniikkihäiriöstä pari vuotta sitten kärsineenä iskulause on yksi tatskahaavelistallani olevista asioista, olisihan se enemmän kuin asiaankuuluva elämänviisaus.

En tiedä kenen pyörä. Ei ainakaan minun. Quasimodo ei aja pyörällä.


24 kommenttia :

patilda kirjoitti...

Täältäkin löytyy yksi hammaslääkäripelon omistava!

Eikä asiaa todellakaan auta yhtään se että omistan hammasraudat joiden takia hammaslääkärissä on tullut muutaman vuoden ajan käytyä kuukausittain. Hrr.

Nomppa kirjoitti...

Huh, en ole näköjään ainut joka pelkää hammaslääkäriä. Oman hammaslääkäripelkoni aiheutti meidän hammaslääkärin sijainen, huhhuh. Olin silloin pelokas ala-asteelainen kun tämä repii ylähampaista ylöspäin jos ei ollut penkissä tarpeeksi korkealla :D

babooshka kirjoitti...

Sattuipas osuvasti tämä kirjoitus. Koko eilisen ja tämän päivän viisaudenhampaani on päättänyt kiukutella ja tehdä syömisestä tuskaa ja irvistelyä.

Illalla aika hamppilääkäriin, hyhhyh.

ladyam kirjoitti...

Haa, naurahdin kuvitelmalleni tosta maitohammasta repivästä mummosta! Ja hammaslääkäripelko täälläkin, silti en vain ikinä opi (jaksa) käyttämään hammaslankaa, mikähän siinä on.

Idhren kirjoitti...

Hampaat on pelottava juttu, eihän tässä voi muuta todeta ;o

Anonyymi kirjoitti...

Välttelen hammaslääkärissä käyntiä viimeiseen asti. Kuinkahan tervettä sekään on...

Jännää, kun vain hieman yli parikymppisenä kutsut itseäsi ikuisuusopiskelijaksi. Eikös normaalia pidempään, esimerkiksi kahdeksan vuotta yliopiston kirjoilla notkuminen, ole sitä ikuisuusopiskelua?:)

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, olen mentaliteetiltani ikuisuusopiskelija :D Tällä tahdilla jo kandiksi valmistuminen siintää jossain hamassa tulevaisuudessa, joten.. ;o

nadjastrange kirjoitti...

mun vanhemmat oli ihan kauheita ku olin lapsi. jouduin pesemään hampaat kahesti, ja välillä KOLMESTI päivässä joten mulla ei ollu koskaan reikiä. vasta teininä ku mun hammashuoltoa ei valvottu mulle tuli reikiä. mulla on siis ollu vaan kaks reikää koko elämäni aikana. ai niin ja kerran lohjennu hammas!

Peippo kirjoitti...

Mulla oli pienempänä ihan helkutinmoinen hammaslääkäripelko. Syytän tästä vain ja ainoastaan entisen asuinpaikkakuntani hammaslääkäriä, joka hullunkiilto silmissään paikkasi niitä reikiä ja vähän reikien ohitsekin eikä varmaan edes puuduttanut - ja jos puuduttikin, niin ei se mulla kyllä mitään auttanut. Onneksi päästiin siitä hammaslääkäristä eroon kun muutettiin.

Yhtenä päivänä mulle aiottiin tehdä yksi vähän vaikeampi (ja pelottavampi) operaatio, jossa hampaan päälle kasvanut ien oli määrä repiä pois. Ajatuskin on aika karmea, eikö? Mun suuni puudutettiin ja mut pumpattiin täyteen ilokaasua (jonka piti auttaa mua rentoutumaan ja leikkimään, ettei mikään ollut vinossa). Lopputulos oli kuitenkin se, että hammaslääkärin pakottamisista/aneluista/lahjomisista huolimatta en edes avannut suutani. Että se siitä sitten. Marssin ulos, ja parin-kolmen viikon päästä huomasin, että se ien oli itsestään hävinnyt hampaan päältä. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Nyt mulla ei ole enää niin suurta pelkoa. Lähinnä varmaan siksi, etä olen tottunut käymään hammaslääkärissä parin kuukauden välein näitten rautojen takia. En jaksa odottaa, että pääsen eroon näistä raudoista, mutta toisaalta odotan kauhulla sitä päivää, kun ne otetaan multa pois. Onhan ne olleet mulla jo vuoden päivät - mitä jos ne on juurtuneet kiinni ja ne joudutaan repimään irti??

Peippo kirjoitti...

Oho, olipas toi edellinen pitkä kommentti. :D

Idhren kirjoitti...

Nadjastrange, onnekas sinä :D Mähän en ole koskaan saaut hammasrutiiniini mahtumaan sitä pesua kahta kertaa päivässä, vaan kun silti on hammaskalustoa erittäin puhtaaksi kehuttu (hammasvälejä lukuunottamatta), niin eipä kai tuossa lopulta tarvetta olekaan :D

Peippo, kurjia kokemuksia :/ Vaan voiton puolella jo! Mä en muuten ole koskaan saanut puudutusta paikatessa, mutta onko sit ollu sen verran matalia reikiä vai taitavia lääkäreitä, ettei se toisaalta ole sattunutkaan. Kauheinta on se, että suu on täynnä tavaraa ja äänet ovat karseita :D

Emmanuelle kirjoitti...

Mulla oli lapsena hammasraudat puoli vuotta ja sitten vuoden ajan yöraudat(ne muoviset). Ei haittaa, koska ainakin nyt on nätti hammasrivi. :)

Viimeksi kävin hammaslääkärissä puolisen vuotta sitten paikkaamassa reiän. En ottanut puudutusta ja voi hirveetä kun se sattui! Sen jälkeen tuska oli vieläkin pahempi ja vielä piti lähteä Helsinkiin. Koko viikonlopun hammasta kolotti ja vihloi.

Ei tämä elämä ole helppoa.

Idhren kirjoitti...

Elämä on itse asiassa toisinaan erittäin vaikeaa :/

Anonyymi kirjoitti...

olen noin 9 vuotiaasta asti käynyt oikomis hoidossa ja nyt keväällä sain hammasraudat( sitä ennen kumi aparaatti öisin). Ja voih kun vihaan niitä. Oikeestan vielä hirveempää oli laittaa ne, tunnin joutusin olemaan suu auki, auh!

Mutta se hyvä puoli on hampaiisani ollut että ikinä ei minulla ole ollut reikiä : ) ja ei oikeastaan hammaslääkäri pelkoakaan.

Idhren kirjoitti...

Onnellinen sinä :) Hyvä, että välillä näinkin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Itselläni ei ole hammaslääkäripelkoa, mikä on suuri ihme, sillä minulla on ollut raudat (sekä ylhäällä ja alhaalla) ja kaiken näköisiä yörauta virityksiä. Oikomishoito kesti yhteensä n. viisi vuotta, mutta nyt on nätit hampaat:) Lisäksi kaksi viisaudenhammastani on leikattu (ei siis revitty irti vaan kaivettu sieltä ikenen sisältä). Onneksi olen päässyt kunnioitettavaan 22 vuoden ikään ilman yhtäkään reikää hampaissani!

r kirjoitti...

mulla ei ole varmaan koskaan ollut kunnon hammaslääkäripelkoa. itsekin oon joutunut pienenä ravaamaan hammaslääkärissä turhankin usein, vuosia kestäneen oikomishoidon vuoksi. rautoja oli ties minkälaisia, mutta reikiä ei ihme kyllä koskaan.

no, nyt on raudoista päästy, ja reiät on sitten tällä kertaa vuorossa. vielä kun kotikuntani hammaslääkäri kielsi enää käymästä siellä kun yths:kin on olemassa, ja jouduin jonottelemaan yli vuoden ensimmäistä aikaani, reiät vain pahenivat ja nyt on uudella hammaslääkärilläni mukava urakka menossa. nyt sitten se hammaslääkärissä käyntikin hieman jännittää, kun en ole tottunut poraamiseen ja hampaiden siirtelemiseen pois paikoiltaan (mulla reiät on pääasiassa hampaiden väleissä, koska oon myös huono lankailemaan) ja juurihoitoihin jne.

mutta yths:llä on se hyvä puoli että sieltä löytyy hammaslääkärin odotushuoneesta lomake, johon voi selittää kaikki pelkonsa ja määritellä kuinka vakavia ne ovat. mun purukalustoa tampereen yths:llä on hoitanut hieman timo soinia (lol) ulkonäöltään muistuttava ukkeli, joka tuntuu aika hyvin ottamaan huomioon mahdolliset pelot, ja kyselee jos jokin tuntuu epämukavalta ja yleensä myös selittää mitä tapahtuu, että ei ne poraamisetkaan sitten niin kauheesti jännitäkään. plus se myös puuduttaa mulla suun aina aluks, koska oon nössö. kahden jäljellä olevan viisaudenhampaan poistoa kyllä hieman pelkään, koska kaksi edellistä oli niin pahaa tuskaa (operaation jälkeiset päivät ja viikot etenkin), mutta onneksi ne on vuorossa vasta joskus toivottavasti pitkän ajan päästä, sitten kun noi reiät on saatu hoideltua.

btw, sori pitkä teksti :D luen blogiasi usein mutta nyt vasta kommaan ekaa kertaa, ja heti tuli tällainen raamattu.

Idhren kirjoitti...

Anonyymi, huh, aikamoinen suoritus, jos ei yhtäkään reikää koskaan ole ollut :D No, suita on erilaisia :P

R, hehe, eihän tossa mitään, saahan sitä raamattuja kirjottaa, jos kirjotussuoni sykkii ;P Pitänee pitää mielessä tämä Soinin näköinen kaveri, jos vaikka osuisi omallekin kohdalle, siis kun, köh, saisi joskus varattua sitä aikaa :D

Anonyymi kirjoitti...

tykkään niin tuosta hatusta : )

Ranna kirjoitti...

Minä pelkään hammaslääkäreitä ihan tuhottomasti!
Viimeksi kun kävin ihan perustarkastuksessa aloin itkeä hysteerisesti sillä hetkellä, kun takalistoni kosketti tuolia. Hammaslääkäritäti joutuikin sitten hyssyttelemään ja maanittelemaan minua pitkän tovin, ennen kuin sain edes suuni avattua. :)

Hauskintahan tässä on se, ettei minulta ole koskaan löydetty yhtäkään reikää, eikä viisaudenhampaitanikaan ole poistettu supervahvan hammasluuni ja suussani olevan ylimääräisen tilan takia.
Mutta eiväthän ne pelot koskaan ole kovin rationaalisia.

Anonyymi kirjoitti...

vaikka olen pienestä asti pessyt hampaat joka päivä, silti oli jo 6-vuotiaana neljä reikää ja oikeesti vaan se yks karkkipäivä viikossa :0erittäin huono hammasluusto siis, hampaat on vielä törkeen ruman väriset kun ne oikomishoitojen jälkeen ois vihdoin suorat :D ei oo reiluu ei

Idhren kirjoitti...

Ranna, voi kurjuutta :/ Eivät ole pelot aina järjestä kiinni todellakaan, joskin joskus niitä voi järjellä ainakin lievittää. Toivottavasti et joudu vastaisuudessakaan kokemaan mitään traumatisoivaa hampilääkärillä, kun kerran olet pahimmilta painajaisilta jo siltä osin säästynyt :>

Anonyymi, voidaan perustaa huonohampaisten kerho ;o Ei tää kahvin ja punkun litkiminen varmaan ainakaan hampaiden tummuutta vaaleammaksi muuta :D

Salsa kirjoitti...

Mun hammaslääkärikäynnit on aina äärimmäisen tylsiä; lääkäri toteaa n. kymmenessä minuutissa, ettei ole reikiä tai ientulehdusta eikä viisaudenhampaita tarvitse edelleenkään poistaa. Sitten vielä muistutetaan hammaslangan ja fluoritablettien tärkeydestä ja toivotetaan tervetulleeksi kahden vuoden päästä uudelleen. Olen siis säästynyt paljolta. Toisaalta odottelen kauhulla, milloin se ensimmäinen hammasoperaatio tehdään - en todellakaan usko hyvän onneni jatkuvan loputtomiin :D

Anonyymi kirjoitti...

http://www.apteekkituotteet.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Eura/Products/4989602931140

Tämä, niin ei tarvi ravata hammaslääkärissä....

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...