16.6.2008

Riparimuistoja

Mekko - Tiger of Sweden, vyö - Gina Tricot, hattu - second hand
(enpä ole missään kuvassa vielä näin luikulta näyttäny :o)


Tähän aikaan kesästä on meneillään paljon. On festareita ja festarisuunnitelmia, juhannus lähestyy pikkuhiljaa, riparit pyörivät ja ovat monella vielä edessä, rusketus on jo hyvässä mallissa, oli se sitten luonnonrusketusta tai purkkisellaista.

Omalla kohdalla tiedossa on toistaiseksi vain nörttifestarit, tai siis Assemblyt. Lisäksi joskus keväällä oli puhetta heinäkuun alussa järjestettävästä, vuosittaisesta demittäjien kesämiitistä, Demiitistä. Serkku tai pari taitaa myös konfirmoitua kesän aikana, juhliin tosin en tainnut olla menossa, syystä että nämä serkut ovat käytännössä tuntemattomia minulle. Rusketukseni on edelleen alkutekijöissään.

Ripari-ikäisten blogeissa on jo hetken näkynyt viittauksia ripariin ja ilmoituksia viikon pituisista tauoista. Riparin jälkeen lähes poikkeuksetta hehkutetaan leirin kivuutta ja sitä, miten viimeisenä iltana itketti. Tässähän ihan muistot kirvoittuvat. "Tuuli kulkee minne tahtoo..."

Omasta riparistani on kuusi vuotta. Se tuntuu ihan uskomattoman loputtomalta ajalta, ja silti tuntuu, kuin se olisi ollut viime kesänä. Parhaiten mieleen jäi tiivis ryhmähenki, tunne siitä, että leirillä koko ajan syödään aamiaista/lounasta/välipalaa/ päivällistä/jälkiruokaa/illallista/iltapalaa, ja se, että ripari vahvisti jo entuudestaan voimakkaana kyteneen ateismini.

Erityisen hyvin tältä osin mieleen jäi kokemus epärehellisestä naispapista, joka valehteli kirkkain silmin tiedemiesten olevan hylkäämässä evoluutioteorian muka paikkaansapitämättömänä. Olisinpa ollut tuolloin muutaman vuoden vanhempi ja viisaampi sekä enemmän asioista lukenut, olisin uskaltanut sanoa ääneen papin kusettavan nyt kyllä kuolemansynnin arvoisesti. Koulutus on paras lääke propagandaan. Noin muuten ripari oli tosiaan mahtava, isoset ihania ja erityisesti iltaohjelma ratkiriemukasta. Lopputentissä yksi kysymys käsitteli naispapin varpaankynsien väriä. Ne oli aina lakattu pinkeiksi.

Muistan ensimmäisen päivän aikana ahdistuneeni sitä enemmän, mitä myöhäisemmäksi päivä kävi. En ollut tainnut tuolloin vielä koskaan olla pois kotoa kokonaista viikkoa yhteen menoon (ellei perheen lomamatkoja lasketa), ja tunsin oloni orvoksi. Soitin jopa kotiin ja kysyin voisiko tämän nyt vaan antaa kertakaikkiaan olla. Onneksi ininääni ei otettu kuuleviin korviin, ja seuraavana päivänä huolet olivatkin jo unohtuneet. Viikko tuntui samalla pitkältä, että lyhyeltä. Aika kiisi, mutta samalla mateli. Viimeisenä iltana varmasti kaikki itkivät. "Sää oot niin ihana kaveri ettei parempaa oo! Ja sä kans! Ja sä!"

Jotkut ovat kyselleet keskustelupalstoilla mitä ottaa riparille mukaan ja ehtiikö tai saako siellä meikata. Minulla kyllä oli meikkiarsenaali mukana, mutten ehtinyt aamulla edes ripsaria laittaa, ja aika pian sillä ei tuntunut edes olevan mitään väliä. Ehkä yhtenä päivänä käytin kasvomaaleja. Taisi muuten olla sattumoisin juuri se päivä, kun sain hyttysen silmääni, ja silmä turposi, vuosi vettä ja sitä kirveli. Onneksi ihan normaalit silmätipat auttoivat, ja seuraavana aamuna silmä oli kunnossa. Ehdin kuitenkin päätyä pariin otteeseen koko leirin töllisteltäväksi silmineni.

Konfirmaatio oli puuduttava tapahtuma, ja ehtoollisviini sysipahaa. Uskontunnustuksen aikana pidin sormiani ristissä omantunnon syistä. Lahjoja sain paljon. 18-vuotiaana erosin ensitöikseni kirkosta. Sain alkuun haukut kommariudesta ja teinikapinoinnista, kertaalleen siinä jo maalailtiin uhkakuvia ikuisesta naimattomuudestakin. Siviilivihkimys ei tainnut vielä tuolloin kuulua mummuni sanavarastoon.

Kenties, jos olisin ollut menossa riparille vuotta myöhemmin, olisi voinut jäädä koko leiri käymättä. Toisaalta taas, sitten olisin missannut hauskat isoset ja muut ihmiset, yhteisfiiliksen ja lahjat. Ilman riparia en luultavasti toistuvasti herneilisi valehtelevasta papista ja lopulta kokisi kirkkoa niin epärehellisenä laitoksena kuin koen. Onko se sitten hyvä vai paha, kukin tulkitkoon miten haluaa, itse en ole vielä täysin varma.

Ilman riparia eräs toinen vanha sukulaisnaiseni olisi varmasti kiusannut minua jo teinivuosinani julkiuskonnottomuudestani, ja silloin olisin saattanut jopa ottaa itseeni. Näin Isona ja Fiksuna moiselle tekopyhyydelle osaa jo nauraa räkäisesti päin naamaa. Ehkä vielä Isompana ja Fiksumpana moiselle ei tarvitse edes nauraa.

Ainoa asia, jota olisin toivonut jo ennen riparia, on parempi tiedotus vaihtoehtoisista aikuistumisleireistä. Protu olisi voinut kiinnostaa minua varteenotettavana vaihtoehtona, mutteihan sellaisesta kukaan puhunut halaistua sanaa. No, tehty mikä tehty, ripari todellakin oli kasvattava kokemus, ja olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen, että se tuli käytyä. Avoimin mielin, mutta kriittisenä sinne kannattaa lähteä.

Päivän asu on omistettu ystävälleni Merville, joka toivoi uudesta mekosta kuvaa päälläni. *insert tähän teinisydämiä* Suoristin muuten otsiksen, kuten uhkasin! Nyt iltakahveelle.

P.s. /me kuuntelee Stadionilla esiintyvän Bon Jovin keikkaa. On se kätevää, kun ei tarvitse mennä edes paikan päälle päästäkseen fiilikseen. ^^

11 kommenttia :

aya kirjoitti...

voi kiitos tuosta listauksesta, sininen korkeavyötäröinen hame on ihan H&M:stä, mutta niinku 3 vuotta sitten :)

Anonyymi kirjoitti...

en oo ikinä nähny rumempaa ku sinä kirjotus tyylisi on aivan hirvea yklimielinen paska hyi

Idhren kirjoitti...

Aya, kiitos ^^

Anonyymi, sinun kirjoitustyylisi on myös aika kauheaa.

Poff kirjoitti...

Ihana asu! :)

Idhren kirjoitti...

poff, kiiti :)

Bananas kirjoitti...

Mullakin on pieniä pituuskomplekseja ton laukun suhteen mutta ehkä se tästä:D

Ah voi niitä aikoja, mullakin riparista on jo nelisen vuotta. Olihan se ihan jees kokemus, vaikken konfirmaatioon osallistunutkaan muuten kuin katsojana. En ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon ja kovastihan pappi sitten yritti sitä kastetta tyrkyttää 8)

-rillu-

Idhren kirjoitti...

Rillu, meidän riparilla pidettiin muuten kastajaiset kirkkoonkuulumattomalle kaverilleni, hän kun halusi konfirmoitua :P

Tellu kirjoitti...

Uuu, sehän oli arvokas. Valinnanvaikeus on aika yleistä näemmä, pitää varmaan ostaa jokaisessa mahdollisessa värissä. ;)
Yritän ottaa tässä joku päivä jotain julkaisukelpoisia otoksia =D

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat todella hyvin. Luin postauksen jos toisenkin oikein hujauksessa. Vaikutat myös kauniilta ihmiseltä, sisäisesti ja ulkoisesti. Onnea :D

Idhren kirjoitti...

Heh, kiitoksia ^^

Thelma kirjoitti...

voi kiitos ideasta ! <:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...