5.6.2008

Rakastuminen ja kuolon kosketus Messukylällä

Tänään pukeuduin uuteen lempimekkooni. Maltoin hädintuskin odottaa päivän h-hetkeä edes aamiaisen yli. Lisänä yli 25 lämpöasteen helle, joka lähes tukahdutti - tahtoo mekon päälle! Kirjavuus on siis eilen ostamani olkaimeton Henkkamaukka-vaate. Mustat rintsikat eivät häiritse, sillä ne menevät ihan mekon omista olkaimista. Jos en kerro, kukaan ei tiedä, eiks je.

Mekko - H&m

Myöhemmin ulos lähtiessä heitin mekon alle vielä Indiskan harmaan paidan, ihan vaan, että pääsisi eroon noista vanhoista, liian pienistä mustista rintsikoista. Uskomatonta, miten sitä yhtäkkiä voikin huomata rintojensa olevankin oikeasti kuppia B, eikä A. -.- Onneksi tuli joskus läpällä kokeiltua sitä OIKEAA kokoa.

Ulkona poikkiksen kanssa käveleskellessä saimme idean lähteä katsomaan Messukylän hautausmaata, joka on Tampereen vanhin hautausmaa. Eksyimme jo yhdellä iltakävelyllä Kalevan vastaavalle, ja siellä riittikin näkemistä. En ollut esimerkiksi koskaan ennen Suomessa törmännyt hautakiviin, joita koristaa muiden uskontokuntien symbolit ja vierailla kirjaimilla kaiverretut tekstit. Messukylän vainajamaalla taas on vapaussodan (tai millä nimellä nyt haluaakaan sitä kutsua) aikaisia hautoja ja muistomerkkejä. Noin muuten hautausmaa ei ollut järin suuri eikä järin ihmeellinen. EDIT: Dämmit, tuli missattua Kalle Päätalon hauta. Olis pitäny lukea Wikipedia ennen sinne menemistä.

Karmivinta hautausmailla liikkumisessa on se, että sitä alkaa erilaisia hautakivia tutkaillessaan ja arvioidessaan jo suunnittelemaan moista itselleenkin. Noin muuten hautausmaat ovat minusta aika kesyjä paikkoja, ei tule mieleen Kingin tarinat eikä muutkaan zombeilut.

Niistä suunnitelmista. En tiedä haluanko edes tulla haudatuksi, mutta jos hautakiveä olisi tarkoitus pystyttää, sen pitäisi olla kaunis ja erikoinen. Uskonnollisia tunnusmerkkejä kiitos ei, jokin kaunis kuvakaiverrus kyllä kiitos. Mahdollisesti pieni rautainen penkki kiven viereen, johon ihmiset voivat istua ja sitten ikuistaa itsensä hautani äärellä (totta kai ihmiset haluaa!) Kiveni viereen voisi myös istuttaa puun symboloimaan elämää ja energian säilymistä muodosta riippumatta. Hrrh. Katselkaa kuolonkosketuksen vastapainoksi vaikkapa oikealla möllöttävää liikkumista -->

Ja kaikki muistaa sit katsoa Derren Brownin lavashown tänään kakkoselta kello 23.05.

1 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Saanko ärsyttää ja viilata hiukan pilkkua? Energia virtaa systeemin läpi ja aine kiertää siinä loputtomasti. Toisin sanoen puun kasvu ei symboloi energian säilymistä, vaan aineen. Muutut orgaanisesta epäorgaaniseksi, joka voi taas muuttua orgaaniseksi ja jatkaa ikuista kulkuaan vaikkapa sitten siinä puussa. Mutta eittämättä ihan kaunis skenaario.

Tykkään blogistasi ihan hirmuna. Olet kiivennyt lempibloggareideni kärkikolmikkoon vaikka olen tilannut blogiasti ehkä neljä päivää. Luen vanhoja ajatuksiasi läpi näin iltani ratoksi. Kirjoitat hyvin.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...