14.6.2008

Maalta merelle, maakraput!

Suunnittelin ensin, että olisi aika yyberkhuulia kirjoittaa tavallisuudesta poikkeava matkakertomus jollakin erikoisella jujulla, mutta siinä kohtaa, kun olin lopulta saanut oksennettua matkan vaiheet TeXturiin ja saanut kaikki tarpeelliset kuvatkin (22 kpl) käsiteltyä, ei huvittanut enää jättää aihetta muhimaan. Kaikki on saatava ulos nytheti. Tässä sitä siis tulee.


Osa 1: "Eihän tämä laiva edes keeeeeeeiku!"

Ensimmäinen päivä merillä, whoppiduu ja whii-whii. Silja Serenade lähti Helsingin satamasta viideltä iltapäivällä. Laivaan siirtymistä edelsi kuitenkin Yliopiston apteekista matkapahoinvointilääkkeen hakeminen ja kiroilu Helsingin ratikkaliikenteen järjettömyyttä kohtaan.

On ruuhka-aika, ratikat täynnä, se on ongelma, okei, tämän kaikki tajuaa. Mitä onkin sitten vähän vaikeampi tajuta, on se, että mikä ihmeen neronleimaus on ratkaista tilanne tyhjentämällä koko ratikka ja menemällä poikkeusreitille, koska "perästä tulee toinen ihan minuutin päästä". Se jälkimmäinen ratikkahan ei olekaan vähintään yhtä täynnä. Järjetöntä. Sen sijaan, että ihmiset tunegttaisin kahteen ratikkaan, ne on ilmesesti parempi tunkea yhteen. Geegee Helsinki.

Laivaan lopulta kuitenkin päästiin anoppikokelaan, poikkiksen ja tämä siskon kanssa, ja heti tietysti alkoi ruokailun suunnittelu, ihmiset kun olivat vieläkin aamupalalatingilla liikkeellä. Kuudelta päästiin buffettiin syömään (poikkis siskoineen noudatti hienostuneesti ruokajärjestystä, jossa ensin syödään kaloja, sitten kylmiä lihoja, sitten jotain, sitten jotain, sitten vasta lämpimiä ruokia, jne. Oltiin anoppikokelaan kanssa kapinallisia ja kahmittiin mitä huvitti missä järjestyksessä huvitti.)

Kirjava mekko - H&M, paita ja vyö - Gina Tricot, koru - Kalevala koru: Kukkaketo


Serenadella oli vielä risteilymme ajan Intia- ja Bollywood-teema käynnissä, ja se näkyi myös osissa buffetin ruokia. Naudanlihavartaita merileväsalaatin kanssa ja käsittämätöntä kanasalaattia. Mm. Parasta oli kuitenkin jokin häränpaistin kaltainen, miedosti pippurilla maustettu, vastapaistettu ja leikelty liha. Se oli niin mureaa, että se käytännössä liukeni suussa. Tätä ja perunagratiinia tuli ahmittua peräti kahden lautallisen verran.

Huolimatta siitä, että tuntui hieman nololta ottaa kuvia lautaselleen kokoamastaan annoksesta, otin kuitenkin. Se oli niin hyvää. Kuvassa vihreä mössö yläoikealla on muuten sitä merileväsalaattia.

Pienimuotoisen shoppailun hajuvesikaupassa ja tax free -myymällässä jälkeen vetäydyimme promenade-hyttiin sulattelemaan ruokaa ja tuntemaan itsemme väsyneiksi. Vasta lähempänä kymmentä pääsimme taas liikkeelle - suuntasimme baariin. Yhtä kappaletta reippaasti rommilla terästettyä Caipiroscaa ja Sprite-drinksua pimeässä loistavilla putkiloilla myöhemmin seurasimme samaisessa baarissa värikästä Bollywood-esitystä. Yhtä reippaasti jollakin terästettyä Cosmopolitania (mun kynsilakka on samanväristä ku Cosmo!1) myöhemmin baari sai jäädä. Kello oli jotain yksi.

Bollywood-esitys kertoi tarinaa maalaiskylään sijoittuvasta rakkaustarinasta ja unelmista. Perinteistä kolmiodraamaa parhaimmillaan. Naispääosan (ja muidenkin) asut olivat kauniita, pahista näyttelevä kaveri seksikäs rock-asuineen ja meno hulvatonta. Koreografia näytti siltä, että sitä olisi voinut petrata vähän lisää, mutta meno oli silti hyvää.


Poikkis halusi vielä baareilun jälkeen 1) pelata rahapelejä ja 2) seikkailla kannella, joten takki vaan mukaan ja menoksi. Laivan kannet ovat pelottavia paikkoja. Paitsi, että pelkään koko hiuskuontaloni irtoavan tuulessa kuin huonosti liimattu peruukki, pelkään myös jotenkin kummasti tippuvani mereen. Laivan peräkannella tekee suorastaan huonoa katsella alas ja kuvitella itsensä putoavan hyytävään veteen ja pimeyteen.... Titanic, anyone?

Lopulta kannet oli nähty, kuvat räpsitty ja pari autopelimatsia tyhjässä pelihallissa pelattu (ja kaikki kahdenkymmenen sentin kolikot tuhlattu kolikkoja eteenpäin työntelevään rahapeliin, jossa oli ihan tsiljoona kolikkoa iiiiihan tippumaisillaan... Dämmit, se yksi puuttuva kakskytsenttinen olis varmasti räjäyttänyt potin.) Oli aika siirtyä unten maille ja valmistautua aamulla shoppailumaratoniin Tukholman keskustassa. Silti vielä kello kolmelta yöllä Idu se kirjoitteli läppärillään TeXturilla kertausta päivän tapahtumista...

Päivän asu: Mekko ja vyö - Gina Tricot, nahkatakki - H&M by Madonna, laukku - second hand, kengät - Bianco Footwear








Kuvassa hassut drinkit, jotka maistuivat ikään kuin suolaiselta Spritelta. Ovelaa.

Silja Serenade on hieno. Ganesh on myös hieno.


Osa 2: "Tänne ei ole tultu hyttiin makoilemaan"

Toisena päivänä päästiin sitten Tukholmaan. Myöhään venyneen illan takia osaa porukasta oli vaikeaa saada sängystä ylös, mutta lopulta päästiin aamukahville ja sitten metroa etsimään. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että tunnelbaanalla pääsikin ihan sataman vierestä juuri sille seudulle, missä hehkuttamani Soukin ostoskeskus sijaitsi.

Valitettavasti Soukkia ei löytynyt ihan heti. Ilman karttaa suunnistaminen oli hieman kyseenalaista, ja anoppikokelaskin halusi painella kohti Vanhaa kaupunkia. Kun lopulta kartta löytyi, tuli todettua, että Soukhan on todennäköisesti ihan vastakkaisessa suunnassa (en muistanut muuta kuin ostoshelvettiä ympäröivien kahden kadun nimet).

Anoppikokoelas otti ja lähti kohti Vanhaa kaupunkia, jossa hän kuulemma käy jokaisella Tukholman reissulla, ja me lähdimme suunnistamaan takaisin päin.

Paita - Gina Tricot, toppi alla ja takki - H&M, shortsit - Only, laukku ja vyö - second hand, kengät - Vagabond (Ja poikkis vielä varoitteli pitkien housujen pois jättämisestä, siellä mitään kylmä ollut...)
Bongatkaa Vanhanen-look-a-like!

Suunnistaessa ehti jo kehittyä draamaa ("Mikset katsonut tarkkaa osoitetta, onko se niin vaikeaa, miks suunnittelet menevän johonkin, josset tiedä edes osoitetta!" "No mennään sit jonnekin muualle, jos kerran on niin vaikeaa vähän etsiä yhtä tiettyä paikkaa!" "No mennään nyt katsomaan ku kerran tänne on tultu..."), josta kuitenkin selvittiin - Souk olikin sitten käytännössä ihan metroaseman ja Åhlens Cityn vieressä. Jej, Beyond Retro!

Poikkis otti ja häippäs siskoineen toiseen tavarataloon, Souk ei näemmä kelvannut heille. Käski soitella. No, minä pengoin Soukin ylhäältä alas ja alhaalta ylös ainakin kolmeen otteeseen ja ostin tavaraa tietämättä edes paljonko maksoin mistäkin.

Tulin ilmeisesti lopulta maksaneeksi yhteensä lähes neljäkymppiä Beyond Retrossa mustasta hatusta ja sinisestä laukusta, ja lisäksi 25 euroa Monkissa t-paidasta. No, ainakin kaikki oli huippuhienoa, ja paidasta ja hatusta syntyi uusi luukki (paita on tätä postausta muokatessa jo ehditty sotkea suklaaseen). Luukkia pehmentävät korkokengät - silloin, kun niitä jaksaa käyttää.

Asu: paita - Monki, hattu - Beyond Retro (second hand), farkkuleggingsit - Pieces, kengät - Vagabond, kello - Axcent

Beyond Retro muuten on ainakin Soukissa aika tajuttoman iso liike. Läpikahlattavaa on ihan julmetusti, aika siinä olisi loppunut kesken, jos olisi alkanut joka rekkiä penkomaan. Vaatteita, kenkiä, laukkuja, hattuja, kaikkea oli niin käsittämättömät kasat, että yritäpä sieltä valkata edes jotain mieleistä kotiinviemistä, kun silmät alkavat harottaa jo siinä viidennen laukkurekin kohdalla. Mutta erittäin käymisen arvoinen kohde jokaiselle second handista ja vintagesta kiinnotuneelle.

Laukku - Beyond Retro

Sen sijaan hämmästelin, miten vähän Tiger of Swedeniä oli tarjolla Denim Shopissa. Pitääkö sitä joku konseptiliike etsiä, jotta saisi merkiltä käsiinsä edes kohtuullisen farkkuvalikoiman?

Väliaikaa vietettiin Åhlensin kahvilassa, jonne myös anoppikokelas oli selviytynyt. Jostain syystä poikkis siskoineen vaikutti hyvin uneliaalta ja suorastaan flegmaattiselta - ei nyt voida olla väsyneen myrtsejä, nyt ollaan Tukholmassa! Hällä väliä, vaikka yöunet olis jääneet lyhyiksi, Tukholma kamoon! (Minähän se lopulta nukuin lyhyimmät yöunet ja vaikutin pirteimmältä.) Muodostaisimme kyllä hyvän kaksisuuntaisen mielialahäiriön, jos meistä sellaisen voisi tehdä - minä olisin sen yhtymän maaninen osa, poikkis siskoineen depressiivinen osa. Olinhan jo onnistunut hankkimaan kaksi muovikassillista tavaraa ja heidän kätensä olivat edelleen tyhjät.

Mekko - Tiger of Sweden

Kun poikkis sattui mainitsemaan, että oli nähnyt Åhlensilla Tiger of Swedenin alennuksia, säntäsin lähes salamana tutkimaan tarjontaa. Petyin farkkujen täydelliseen puutteeseen, mutta ihastuin harmaaseen mekkoon. Sovitettuani sitä päätin uhrata hajuveden, jonka olin ajatellut ostaa laivalta, ja hankkia sen sijaan superihanan ja superkalliin (no alennuksen kanssa kymppi enemmän kuin se hajuvesi ;o) vaatteen. Soiteltuani matkakumppaneideni perään sain tiedon, että edelleen sitä vaan istutaan kerrosta ylempänä kahvilassa. Siis mitä se tällainen matkailu on ;o

Anoppikokelas lähti takaisin laivalle parturiin, ja me lähdimme, tällä kertaa yhdessä, harhailemaan vuorostamme Vanhan kaupungin suuntaan. Matkalla pysähdyttiin levykaupan kohdalla, ja tietysti räpsimään muutamia kuvia. Itse Vanha kaupunki oli hieno kapeine kujineen ja liikkeineen. Scifi-kirjakauppa oli hauska löytö.

Illalla laivan lähdettyä Tukholmasta käytiin syömässä laivan pihviravintolassa, El Capitanissa. Härkäpihvi friteeratuilla jalopenoilla ja sipulirenkailla maalaisranskalaisten ja BBQ-dipin kera oli mielettömän hyvää. Kiitos ammuu-eläin antimistasi.

Illan mittaan juostii vielä Tax free -myymälässä ja hajuvesiä nuuskimassa. Aikaan saatiin myös poikkiksen kanssa riitaa ja mykkäkoulua, joka sovittiin vasta yön pikkutunneilla. Itse menin aikaisin nukkumaan ja baareilut jäivät tuolta illalta välistä. No, ainakin tuli laivan viinakaupasta ostettua Caipirosca-sekoitusta pullossa. Poikkis ja anoppikokelas ostivat viinejä. Karkit tietysti kuuluivat nekin asiaan.

Vanhan kaupungin löytöjä:

Jerusalem Kebab & Cafe

Rolex-liike

Scifi-kirjakauppa

Philip Pullman - Once upon a time in the North


Osa 3: Loppusilaus

Aamulla rahtasimme tsiljoona kiloa tavaroitamme kärryillä ja lihasvoimilla taksitolpalle. Kellon tullessa yksitoista aamulla pääsimme takaisin Pasilaan ja keitimme kahvit, minkä jälkeen puolet matkaseurueestamme väsähti ja nukkui useamman tunnin torkut. Idu sen sijaan istui ainakin neljä tuntia koneella muokaten kuvia ja kirjoitellen matkakertomuksen toista osaa. Ai-ai selkää.

Joka tapauksessa, risteily oli kaikkien streotyyppien mukainen - halpaa viihdettä, buffetti, ryyppäystä, shoppailua Tukholmassa, ihmettelyä kannella ja Vanha kaupunki, verovapaita tuomisia unohtamatta. Stereotyypeissä ei sinänsä ole toki mitään pahaa. En sentään innostunut trendikkäästä ruotsin kielestä - puhuin kaikille englantia.

Tänään luvassa saunaa ja grillausta, karkkien mussutusta ja todennäköisesti muutama olut. Näillä eväillähän sitä on hyvä palautua matkailusta. Vaan räjähtäneempi olo oli viime kesäisen Baltian roadtripin jälkeen.

17 kommenttia :

Bella kirjoitti...

Tosi hienon ja pitkän jutun sait matkastasi kirjoitettua! :)

bella kirjoitti...

+ upeat kuvat. :)

Citrus kirjoitti...

Samaa mieltä Bellan kanssa. :)

Idhren kirjoitti...

Kiitti :) Vähän siinä kävi mielessä, että pitäiskö jakaa kahteen erilliseen postaukseen tuo sepustus, mutta toisaalta ei ehkä olis ollu kätevää sit myöhemmin lukea juttua nurinkurisessa järjestyksessä.

Pink Chihu kirjoitti...

Voi kiitos. :) Pitää alkaa etsiä ohjeita sen Gimpin käyttöön.
Pääsisinpä minäkin käymään Tukholmassa, hyvin kerroit reissun tapahtumista. =)

ilmi kirjoitti...

oikea taivutusmuotohan on maakravut...

Idhren kirjoitti...

Asia on tiedossa. Kraput kuulostaa hauskemmalta.

Idhren kirjoitti...

...Virke muuten alkaa isolla.

Thelma kirjoitti...

Kiitos ! Ihana blogi ! :>

Anonyymi kirjoitti...

Olipa mukava idea tuo. Hienoja kuvia ja kivasti kirjotettu (;

Idhren kirjoitti...

Kiitos ja kiitos :)

ilmi kirjoitti...

tän blogin lukeminen kasvattaa verenpainettani aivan tuhottomasti - olet niin ärsyttävä ja kärkäs. tuhoutunut varmaan 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000000 aivosolua kiitos sinun.

tiedän että virke alkaa isolla, mutta tiestikös, että minulla on raiskattu näppis, jolla ei saa isoja alkukirjaimia?

onneks asun niin kaukana susta että ei tarvitse olla missään tekemisissä sun kanssa.

kiitti moi.

nadjastrange kirjoitti...

hahahaah wtf toi ilmin kommentti :DD
mut miten ilmi voi tehä kysymysmerkin jossei muka voi tehä isoja alkukirjaimia? :D

ps. mä kirjotan pienellä siks koska oon laiska. ja mun mielestä pienet kirjaimet on kivemman näkösiä ku isot lol.

Idhren kirjoitti...

Pointtihan ei ole siinä, että mua jotenkin häiritsis joidenkin pienikirjaimisuus, vaan siinä, että hyvä siinä neuvoa toisia, jos itse ei vaivaudu edes isoja alkukirjaimia kirjoittamaan ;D

ilmi, kuten olen aikaisemminkin ohjeistanut, mikäli minä ja blogini eivät kelpaa juuri tällaisenaan, olet täysin vapaa siirtymään aivo-oksennuksinesi muille sivuille. Kiitos kuitenkin päivän huumoriannoksesta ;)

Milla kirjoitti...

Hienoi kuvii etenkin toi katukuva. Rakastan vanhaa arkkitehtuuria ja kapeita katuja. Ihana on myös tuo sähkön sininen laukku :)

Idhren kirjoitti...

Kapeat kadut on ihania :) Niissä on jotain jännittävää romantiikkaa. Kiitos ^

Anonyymi kirjoitti...

Voisitko vielä kertoa lisää ateriasta ja anoppikokelaasta. Varmasti pokkariksessasi on vielä kuvia noista ihanista merellisistä särpimistä.

Mitä muutein mahtoi olla se murea liha?

Ja paljonko ostoksesi lopulta maksoivat? Montako kiloa raahasit niitä taksitolpalle

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...