26.6.2008

Harakanpesätukka

Johan oli mielenkiintoinen parturireissu, siis tuloksen suhteen. Placen Kirsi toteutti hyvin toiveeni hiusten vaaleammasta väristä (hmm, se olisi saanut kenties olla vieläkin vaaleampi) ja voimakkaasta kerrostuksesta sekä erilaisesta otsatukasta.

Mielenkiintoiseksi homma meni, kun kampaajani päätti kuivata hiukset kiharoiksi. Lopulta päässäni oli veikeistä korkkiruuvikiharoista väkerretty pallo ja hassusti hapsottava vino otsis - kampaajani mielestä tämä oli tosi makeeta ja mahtavaa, ja hetken olin uskoa itsekin niin. Valitettavasti mitä enemmän kävelin kaupungilla uuden kuontaloni kanssa, sen enemmän aloin häpeämään sitä, tunsin oloni tätimäiseksi, enkä voinut edes piiloutua otsatukkani taakse.
Kuva oikealla: harakanpesä ja otsakalju - ei mieleeni. Kaikki otsarypytkin näkyy! Toisaalta, onpa hyvä syy pitää kulmakarvat hysteerisen hyvässä kuosissa.

Kotona ensi töikseni meninkin pesemään hiuksistani tätiluukin ja annoin niiden kuivua ihan rauhassa. Luonnollinen vedenhaihdutusmenetelmä toimi kuin unelma, ja hiusteni uusi loisto pääsi oikeuksiinsa. Otsiskin alkoi heti näyttää fiksummalta, kun sen sai itse asetella. Poikaystäväni ei olennaista eroa nähnyt, ja mummukin kehui jo alkuperäistä asettelua, mutta viis muista, oma fiilis on tärkein.

Tätiluukista toiseen? Hiukset oli heti paremmin. Naama pyynätty kauppareissua ja kuvaussessiota varten. Retiisi sentään, tuo punainen huulipuna hyppää silmille. Tottuukohan siihen?

Väristä tuli toivotusti vaaleampi, muttei ihan niin vaalea, kuin olin unissani kuvitellut. Ei tää nyt ihan Gwen Stefani ole, mutta kenties seuraavalla kerralla... Juureen laitettiin ilmeisesti värinpoistoa (?) ja latvaan jotakin väriä kirkastavaa sinistä mönjää.

Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä suhteessa, etten täysin lannistunut, vaikka kaupoilla piipahtaessani heijastavat pinnat näyttivätkin harakanpesää ja kaljulta näyttävää otsalohkoa - vakuuttelin itselleni, että kunhan saa tekokiharat pois, kaikki näyttää paremmalta. Olin oikeassa. Vika ei toki ole Kirsin, näin on käynyt aiemminkin, siis että kampaaja on lopuksi kuivannut hiukseni tekokiharoiksi ja lopputulos on ollut minusta varsin karmea. Joskus sitä vaan tarvitsee toistoa, että läksy menisi perille itsellekin. Tulevaisuudessa osaan vaatia mieluummin suoristusta.

Asu: mekko - Gina Tricot, pitsipaita - Carlings, korut - Kalevala koru, kengät - second hand, pitsileggingsit - Seppälä/Lindex/Kappahl, arvo omasi!

Pitää vielä jossain välissä kokeilla miltä kuontalo näyttää suoristettuna, mallin pitäisi olla entistä huomattavasti rikotumpi, mutta hiuslinjan selkeämmin polkka. Ehh? Rokkifiilis?

Päivän asuna toimi siis Gina Tricotin trikootuubimekko mustien pitsileggingsien ja valkoisen pitsipaidan kanssa. Jalassa oli oikeasti mustat, Vagabondin ballerinat, mutkun valkoset korkkarit näyttää kuvassa paremmalta... Vyötärölläkin oli se upea kirppisvyö, jossa on kullanvärisiä metalliyksityiskohtia, mutta ehtipä sekin jo hiuspesutohinoissa kadota päältäni. Joka tapauksessa, asussa oli taas ripaus nostalgista fiilistä, tai ainakin siltä minusta tuntui. Siitä myös seepiasävyinen asukuva.

Pitsileggarit olivat loistavan rok, mutta niissä on yksi suuri vika, nimittäin reiät. Kuvitella. Muistatteko vielä sen luomen sisäreidelläni, sen, joka hankasi ilman sukkahousuja kipeästi farkkushortsien lahkeeseen? No, kävelyreissulla poikkiksen kanssa illansuussa Prisma-keskukseen tuli todettua, että reiät leggareissa aiheuttavat vastaavan ilmiön ja lisäksi yrittävät hirttää repsottavan luomiparkani. Aikaa myöten kävely kävi todella kivuliaaksi.

Kuva vasemmalla: pitsileggarit, peräisin joko Lindexiltä, Seppälästä tai Kappahlista, en enää muista mistä niistä.

Kun perunalastut oli ostettu ja Gigantti ratsattu, hiippailin Prisman vessaan ja riisuin leggingsit - onneksi tuli juuri höylättyä sääret. Vaan miksi, oi miksi vaihdoin jossain välissä sandaalisukat nilkkasukkiin? Häpesin itseäni jopa aikaisempaa hiusepisodiani enemmän kävellessämme takaisin - sääriäni tummemmat nilkkasukat loistivat kauas. "Eikö voitais mennä jotain metsäreittiä tuolta jostain valtatien ojanpohjan kautta?"

Ottakaa opiksi, edes joku jostain.

No ei kukaan sisällä kenkiä käytä oikeesti.

23 kommenttia :

moonfish kirjoitti...

Et kuitenkaan usko, mutta tuo kampaajasi tekemä "harakanpesä" näyttää ihan hyvältä! :)
Itsellekin tosin on käynyt näin, että suuntaudun heti parturista suihkuun...

Idhren kirjoitti...

En uskokaan ;D

Nomppa kirjoitti...

Minunkaan mielestäni tuo "harakanpesä" ei näytä edes pahalta! Mutta siis niin, lyhyt otsis toimii tosi hyvin nuissa hiuksissa. Hienot tuli :)

Idhren kirjoitti...

Hehe, niinhän se on, että omaa silmää on vaikein miellyttää :P Saa nähdä miten tähän lyhyempään otsikseen kotiudun, toisaalta kyllä tykkäsin siitä vähän pidemmästäkin :P

poster kirjoitti...

Tuo uusi tukka on varsinkin sun laittamana tosi kiva, oikeasti! :) Mulle käy yleensä AINA kampaajalla niin, etten ensin tykkää yhtään, mutta myöhemmin, kun uuteen tukkaan tottuu, siitä tykkää paljonkin. (Ja kiviäkin kiinnostaa!)

Ann kirjoitti...

Ihanat hiukset! Ei yhtään pahan näköiset, itse asiassa oikein kivat <:

Idhren kirjoitti...

Kiitos poster ja ann :)

Nyt kun noita kuvia katselee, niin sitä vähän alkaa miettimään, että vaalenikos nuo tuossa nyt kuitenkaan, näyttää jotenkin niin samanlaiselta :D Nojoo, vaaleni ne ainakin jonkun verran. Hei, ens kerralla musta tulee Ihan Oikeasti ultravaalea!

Anonyymi kirjoitti...

Minun silmääni taas nimenomaan tuo kampaajan laittama kiharapilvi, ja siihen sopivalla tavalla hapsuille laitettu otsis näytti todella überkhuulilta! Ja sitten taas kuva, jossa näkyi hiukset niin kuin olit itse ne "laittanut" (käsittääksen annoit vain kuivua, etkä kuivaillut tai vahaa tai mitään laittanut, siitä lainausmerkit), näytti oikeastaan ihan samalta kuin hiuksesi ennen kampaamo-reissua, vähän lyhyemmiltä vain.. Jos haluaa muutosta, pitää olla oikeasti valmis myös muuttumaan. Mutta kannattaa vaikka kuivata hiuksia itsekin "tekokiharoille" ja nyppiä otsista vahan kanssa sellaisina päivinä kun olet ihan vain kotona, ja koettaa totutella toisenlaiseen lookkiin sitä kautta. Jos siis haluat. Muuten edelleen ihan huippukiva blogi!

Kiitos, T.L.

Idhren kirjoitti...

Muutos on jees silloin, kun se on hyvään suuntaan. Edellisellä kerralla samainen kampaaja toteutti aika radikaalin muutoksen ja se näytti hyvältä. Kaikesta ei tarvitse pitää eikä kaikkea tarvitse niellä, vaikka muutosta haluaisikin. Ei sitä jätesäkissäkään useimmiten kuljeta, vaikka halutaankin olla erilaisia.

Ja kuten sanottua, muiden mielipiteistä viis, oma fiilis on tärkein. Mun tukka, mun fiilis.

Shea kirjoitti...

"Väriä kirkastava sininen mönjä" lienee värihuuhtelu. Vähänku värinpoisto, mutta ei niin voimakas.

Eka kuva tosiaan makee, varsinkin otsis näyttää siinä tosi hyvältä. Mut mä oonkin kiharafanaatikko, elä mua kuuntele.

Jenni kirjoitti...

Minusta uusi tukkasi on tosi suloinen. :) Otsis muistuttaa hieman omaa otsatukkaani sillä kertaa, kun kampaaja leikkasi sen "pois". :D

Tuossa itse laittamassasi kampauksessa ja kuvan lookissa muutenkin on mielestäni sellaista ihanaa vanhan ajan glamouria. Tykkään!

On muuten kamala tunne, kun kampaajan tuolissa tukka tuntuu ihan kivalta ja kotimatkalla iskee sellainen olo, että tekisi mieli laittaa paperipussi päähän. :D Onneksi uuteen kuontaloon tottuu yleensä äkkiä.

Idhren kirjoitti...

Haha, tuttuja tuntemuksia, jenni :D

shea, kiitos tiedosta, selvisi kampaajan koodikieli :D

nadjastrange kirjoitti...

olin ihan vakuuttunu että sun tukka värjätään semmoseks gwen -blondiks! :D

mun mielestä se kiharaläjä oli tosi söpö, mut otsatukka jotenki liian lyhyt. siinä suihkun jälkeisessä kuvassa se otsatukka ei näyttäny enää niin lyhyeltä ja tukka oli muutenki tosi söpö, aww! mäki haluun kampaajalle!

Idhren kirjoitti...

Joo mä silleen yritin sanoa et haluisin tosi vaaleeta mut sit se sano et tehään näin ja olin vaan silleen et joo tehään niiku sä sanot ja sit se vaan teki :D Oon selkeesti helposti johdateltavissa jos johdattelijana on ammattilainen ;o

neiti Y kirjoitti...

Kummatkin tyylit näyttävät hienoilta! :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanan punaista huulipunaa! Mitä merkkiä ja sävyä se on?

Idhren kirjoitti...

Huulipuna on Lumenen Cranberry kiss -sarjaa (siniset putkilot), sävy 62 - Hymyhuulet. :)

adora kirjoitti...

Tuo tukka on minun mielestäni tosi nätti, sopii sulle hyvin. Älä turhaan piilottele :D Mullakin on muutaman kerran käynyt tuo, että kampaajalla hiukset näyttää kivoilta, mutta kotona tekee mieli hautautua peiton alle ja passittaa joku hakeen mulle peruukki. Onneksi nuo ovat uusiutuvia luonnonvaroja, hiukset siis!

Idhren kirjoitti...

Juu, hiukset kasvaa aina takasin, mulla ehkä vähän turhankin nopeasti ;) Näillä mennään, eikä näissä nyt sinänsä yhtään mitään vikaa ole, perushyvä :D

e lina kirjoitti...

asiasta kukkaruukkuun... ei voi olla totta!! kuvagoogletin hakusanalla retiisi (kyllä, hain kuvaa retiisistä), ja tuloksiin ponnahti Idhrenin pärstä! "Retiisi sentään", nimenomaan. Kovin hassua, koska luen blogiasi säännöllisesti :)

Idhren kirjoitti...

E lina, hehe, omalaatuista :D Tosin onhan mulla se yks kuva, jossa poseeraan retiisin kanssa, jos se oli se, niin sitten se ei ehkä ole niin kummallista ;D

e lina kirjoitti...

Heh :P joo! Itse asiassa huomasin, että se retiisiposeerauskuva tulee myös! Se, ja sitten tämän postauksen toiseksi ylin huulipunakuva. Eli kaksi kuvaa susta :b Varsinainen retiisiblogi! :)

Tiina kirjoitti...

Värihuuhtelulla ja värinpoistolla ei muuten ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Paitsi sillä tasolla, että ne vaikuttavat hiusten väriin.

Värinpoisto: poistaa väriä hiuksista avaamalla ammoniakin tai muun vastaavan aineen vaikutuksesta hiussuomua niin, että väri pääsee hiuksista vekeen. Värinpoisto ei värjää hiuksia minkään värisiksi, vaan ottaa pigmenttiä hiuksista pois järjestyksessä sininen, violetti, punainen, oranssi, keltainen. Värinpoiston jälkeen hiukset myös tuntuvat karheilta ja huonokuntoisilta, koska värinpoisto ei värjää hiuksia minkään värisiksi, lisäksi värinpoiston jälkeen hius jää ns. "tyhjäksi"/"tyhjemmäksi".

Värihuuhtelua ei enää edes ole olemassa. Värihuuhtelu oli aikanaan hyvin kevyt, hiuksissa olemassa olevaa värisävyä lähinnä korostava käsittely. Värihuuhtelu oli yleensä ammoniakiton, ja sen vaikutus hiuksissa ei kestänyt muutamia pesukertoja kauempaa. Tässä yhteydessä uskon tarkoitettaneen: värihuuhtelu = sävy = kevytväri.

Kiitos,
Tiina

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...