25.5.2008

Tirkistelyä ja runollisesti jääsirpaleita

Olipa mahtavaa aloittaa päivä toteamalla lämpömittarin kivunneen lähemmäs kahtakymppiä ja auringon porottavan kirkkaalta taivaalta. Eikun maisemakuvaamaan läheiselle auringonottomäelle, joskin minä ja hysteerinen melanoomapelkoni (toinen isoisäni kuoli aikoinaan ihosyöpään, mikä nostaa minunkin riskiäni sairastua) pitänemme uv-säteilyn minimissään ja yritämme nähdä kalpean ihon esteettiset puolet. Lopulta päätynemme maalaamaan itsemme keltaisen läikykkäiksi purkkirusketuksella.

Ei aikaakaan, kun sain uteliasta yleisöä touhuilleni. Läheisen leikkikentän hirmut kiipesivät jonkinlaisen varastohökkelin katolle voidakseen vakoilla ympäristöään. En tiedä luulivatko pojat olevansa ovelia, mutta se kirkkaanpunainen pipo näkyi varmasti kilometrin päähän. Poikaystäväni totesi jälkeenpäin, että minun olisi tietysti pitänyt teeskennellä kuvaavani heitä, mikäli olisin halunnut kylpeä egoismissani rauhassa katseilta. Pitää muistaa tämä seuraavalla kerralla.

Muutenkin olo kerrostalojen ympäröimänä tuntui hieman eläintarhamaiselta - ah tätä urbaanin elämän ihmeellisyyttä, ei voi edes kameran edessä keikistellä ilman huolta kaikenlaisista vakoilijoista! No, jos nyt muutama ihkaoikea maisemakuvakin tässä samalla, ehkäpä yleisön mielenkiinto loppuu siihen...

Aterian jälkeen oli aika suunnata tarkastamaan Hervannan putkiremonttikatastrofin keskellä etenevää projektia nimeltä jääkaapin sulatus. Poikkis kävi jo eilen käynnistämässä operaation, nyt oli aika todeta tilanne ja hakea vähän lisää vaatteita evakkopaikkaan. Yli kolmen vuoden sulattamattomuus on muuttanut jääkaapin pakasteosion aikamoiseksi napajäätikköalueeksi, eikä se ollut vuorokauden aikana ehtinyt kummoisemmin sulaa. Sentään ympäröivät kalikat olivat muuttuneet nestemäiseen muotoon, ja niitä, jotka olivat vielä kiinteitä, oli ylihauskaa sulatella kuuman kraanaveden alla. Kuin tyhjyyteen pienet sirpaleet katoavat silmien edestä ja kiidättävät proosamaisiin monologeihin pään sisällä. Huomenna pitänee käydä tyhjentämässä kipot.

Paita - Gina Tricot, shortsit - Vila, kengät - second hand, korut - Kalevala koru, taustalla mummun kotitalo

Mutta kertokaapa tämä: miksi korkokengät eivät sovellu edes kevyeen maastokävelyyn? Miksi lyhytkin kävely hiekoitetulla tiellä tuhoaa korkolaput? Onko olemassa vaativien alustojen korkokenkiä? Näitä kysymyksiä, sekä lisäksi sitä, tulisiko tänä vuonna osallistua Assemblyjä varten kimppatilaukseen ja ostaa tietokonepaikka, vai tyytyä jälleen pelkkään sisäänpääsylippuun, olikin mainiota pohtia kahvin ja jäätelön parissa. Kysymykset odottavat vastauksiaan.


P. s. Venäjäpä se sitten voitti Euroviisut. Hieman kenties yllättävää, joskin milloin tahansa mieluummin Venäjän esitys (ja tietysti Pluchenko!) kuin ultraturha ja ällösöpö Kreikan makeilu. Ikävää, ettei Turkki menestynyt paremmin. Toisella katselukerralla myös Albanian 16-vuotias likka tarjosi oikein mukavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, hänellekin olisi parempaa menestystä voinut suoda. Eniveis, pojot serbeille hyvien Viisujen tarjoamisesta, ensi vuonna sitten kisat onkin naapurissa.

Tupla-P. s. np: David Hasselhoff - I'll be ready x)

4 kommenttia :

tipitii kirjoitti...

Voi että noi sun kenkäs on ihanat!

Mun oma Euroviisusuosikki oli se Tanskan ihanan kesäinen rallatus.

Idhren kirjoitti...

Kiitos :) Kirppareilta voi tehdä yllättäviäkin aarrelöytöjä :D

Tanskalla oli letkeää menoa juu :P

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään blogistasi kovasti!!

Jee, bongaan sut vielä jostain kameran kaa sohimasta, kun asun itsekin treella, heh...

Idhren kirjoitti...

Jos näin käy, niin saa toki tulla moikkaamaan ;D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...