18.5.2008

Parhaat puolet

Muotikuvia ja mainoskuvia muokataan usein armotta. Ihoa silotellaan, silmäpusseja ja näppylöitä poistetaan, reisiä saatetaan ohentaa ja hiussuortuvia korjailla pois naaman edestä. Trendi kirjoitti tänä keväänä numerossa X, että mallivaatimukset eivät kuvanmuokkauksen ansiosta ole enää yhtä tiukat kuin ennen - näppylänaamakin kelpaa malliksi. Useimmiten tällaista häiritsevien yksityiskohtien poistamista ja naamankorjailua paheksutaan, poistaahan se kuvalta dokumentaarisen arvon todellisuuden vangitsijana.

Vaan dokumentaarisuuspa ei olekaan ainoa arvo, joka kuvalla voi olla. Ihmiset otattavat muotokuvia itsestään muistaakseen vaikkapa jonkin tärkeän tapahtuman ja sen, miltä näytti tuona päivänä. Kukapa ei haluaisi olla parhaimmillaan lakkiaiskuvassaan tai hääpotretissaan? Näppyjä ja mustia silmänalusia peitellään meikeillä niin hyvin kuin osataan - onko todella kovin paljon kamalampaa peitellä niitä jälkeenpäin kuvankäsittelyvaiheessa? Moni haluaa muistaa itsensä kauniina ja freessinä, ei silmäpussihirviönä tai kirjavaihoisena kammotuksena. Siksi minäkin muokkaan suurimmasta osaa kuviani pahimpia silmäpussiefektejä piiloon ja tasoitan punaläikykkään ihoni väriä.

Trendi kirjoitti myös, että silottelemalla liiat virheet näkymättömiin luodaan samalla tylsän täydellistä luukkia. Viimeisimmässä numerossa käsiteltiin malleja ja todettiin, että toisin kuin missit, mallit tarvitsevat jonkin särön näyttääkseen persoonallisilta ja muistettavilta. Särö voi olla liian pieni nenä tai etäällä toisistaan olevat silmät. Minun kohdallani särö lienee hassunmuotoinen nenä ja muhkurainen suunympärys, jonka olen epäilemättä perinyt mummultani. Kasvoissani on myös teini-iässä sairastamani vesirokon arpi. Hei, minullahan on mielenkiintoiset kasvot!

Tämä saattaa kuulostaa siltä, kuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi - korjaile ja ole tylsän muovinen, tai älä korjaile ja ole persoonallinen ja erottuva. Kuitenkaan finnit eivät ole kauniita, eikä liioin punertavan läikykäs iho tahi kummalliset varjot sen puoleen. Kuvia muokatessa on mahdollista löytää tasapaino, kultainen keskitie - muokata sopivasti, muttei liikaa.

Jalosti olen uhrautunut koekaniiniksi, ja näytän omasta pärstästäni miten paljon suhteellisen kevyelläkin muokkauksella saa aikaan hyvää ilman, että lopputulos on täysin muovinen. Olen vaalentanut tummia silmänalusiani sekä nenäni vieressä olevaa varjoa, tasoittanut ihoani ja korostanut silmiä ja huulia. Olen kuitenkin jättänyt silmäni alla olevan vesirokkoarven sekä jonkin verran ihon läikykkyyttä, jotta tulos ei olisi liian siloiteltu. Myös värejä ja kontrasteja olen säätänyt, kuten nyt jokainen itseään kunnioittava valokuvaaja tai kuvajulkaisija säätää. Käytössä on ilmainen ja vapaasti levitettävä kuvamuokkausohjelma Gimp.



Tutoriaali kasvonkohotukseen Gimpillä mm. tässä <-.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...