31.5.2008

Onnea valmistuneille!

Tänään on yksi etappi saavutettu monen nuoren aikuisen elämässä - toiselta asteelta valmistuminen. Ylioppilaat juhlivat ylioppilastutkintonsa suorittamista ja ammattikoululaiset ammattitutkintonsa suorittamista. Useimmat järkkäävät ainakin jonkinsortin juhlat sukulaisille ja ystäville, ja illalla keskusta ruuhkautuu tsiljoonista juhlijoista ja jatkoilijoista.

Päivän kunniaksi esittelen oman ylioppilasmekkoni kahden vuoden takaa (jestas, onko siitä jo NIIN kauan?) Valmistuin siis ylioppilaaksi Saarijärven lukiosta keväällä 2006.

Mekko on Kekäleestä, hattu mistälie ja riipus mummun lahjoittama. Rannekoru on rippilahja. Aamulla päällä oli lämmittämässä valkoinen jakku, johon kiinnitin vihreän ruusukkeen.

Tiesin jo alkutalvesta haluavani omenanvihreän puvun. Sellaisen etsiminen olikin hankala homma, sillä täsmälleen oikeanvärisiä ja -mallisia pukuja oli harvassa. Taisi olla jo toukokuu, ennenkuin löysin unelmapukuni Tampereen Kekäleestä ollessani vierailulla poikaystäväni luona. Olin onnellinen löytäessäni unelmastani vieläpä juuri oikean koonkin. Vain olkaimia tarvitsi lyhentää. En halunnut teettää pukuani, sillä minulla oli väriä lukuunottamatta täydellinen visionpuute. Olisin voinut päätyä vaikka millaiseen omenanvihreään roskasäkkiin.


Poikaystäväni osoittautui pokkarillakin paremmaksi lakkiaiskuvaajaksi, kuin ammattivalokuvaaja. Tämä on paras kuva minusta lakki päässä.

Lakkaisten korvalla on kuullut paljon juttua pukeutumisetiketistä. Olkapäät tulisi peittää, asusteiden olla yhteensopivia ja pahin moka vieraalta olisi ilmestyä juhliin farkkuhameessa. Siis mitä vittua? (Voimasana alleviivannee miten paljon asia hämmästyttää minua) Monille tuntuu muodollisuuksien rakastelu olevan olennaisempaa kuin se itse juhliminen!

Minä vihaan suunnattomasti lammasmaista muodollisuuksien noudattamista ihan vain siksi, että niin "kuuluu" ja "pitää" tehdä, kun kaikki muutkin aina ja ikuisesti sitä ja tätä. Tapaorjuus on pahinta laatuaan, sitä ei edes usein itse tajuta. Jos joku järkyttyi paljaista olkapäistäni, hyvin tuo henkilö piti sen omana tietonaan, ja niin kuuluukin. Elämäänsä ei voi elää tehden valintoja sen mukaan mistä joku aikansa elänyt takakireä ihminen SAATTAA järkyttyä tai loukkaantua. Tai ainakaan minä en aio omistaa elämääni muiden miellyttämiselle.

En muista ilmestyikö kukaan juhliini farkkuhame päällään, mutta miksipä minä sellaista muistaisinkaan, olisin ottanut juhlijani vastaan vaikka sitten perunasäkissä. Läheiset ihmiset ovat kuitenkin vaatteitaan tärkeämpiä.

Juhlia eivät tee vaatteet, vaan ihmiset ja juhlamieli. Parhaat juhlani ovat olleet lopulta ne, jotka on vietetty ystävien seurassa ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Hauskoja juhlia itse kullekin!

6 kommenttia :

Mju kirjoitti...

Kuvasta ei oikein näe, minkä pituinen mekko on... Ihanan värinen ainakin ja istuu hyvin.
Itsekin olen ihmetellyt noita pukuetikettejä.

Idhren kirjoitti...

Mekko laskeutuu hieman yli polvien :) Kenkiäkään ei tuossa muuten näy, ne olivat valkoiset matalapohjaiset sandaalit :>

Anonyymi kirjoitti...

Vauu, tosi nätti ylppärimekko sulla oli. Toi vihreän sävy mätsää noiden punertavien hiusten kans..

Kumpi hiusväri on oma, nykyinen vai toi kahden vuoden takainen, vai onko kumpikaan?

Idhren kirjoitti...

Kumpikaan ei varsinaisesti, oma värini on jotain tyypillistä harmahtavaa keskivaaleaa ruskeaa. Hyvin määrittelemätön väri. Vetäsin joskus lukion alkupuoliskolla pääni tummanpunaiseksi ja pidin sitä jonkun aikaa (mm. vanhojen tanssien yli), ja sitten aloin pikkuhiljaa vaalentamaan raidoilla, lakkiaiskuvissakin tää prosessi on parhaillaan käynnissä. Nyt olen hetken viihtynyt tässä keskivaaleassa luukissa vaaleiden raitojen kera.

Anonyymi kirjoitti...

Kommenttipommitus! :D Jösses, siitä ON jo kaks vuotta! :O Mie pääsin käyttämään ihanaaihanaa yo-mekkoani viime vkl:na serkun lakkiaisissa. Ja ihania vihreitä korkkareita. Ja tyttöily jatkui viel seuraavana päivänä, mustassa hameessa ja samaisissa korkkareissa mentiin leffaan kattomaan uusin Indy (ihan hauska, suosittelen, en maksanu ite ;)). Ja suunnitelmissa lisää tyttöilyä, tyttöporukalla Sinkkuelämää-leffa kattomaan pukeutuneina.. Ja tänään kesäilin kesävaatteissa, tosin oli hieman kylmä tuulessa tääl meren äärellä :D. Mutta taitaa se pieni pukeutuja asua minussakin aina välillä... -mk

Idhren kirjoitti...

Voi kun mäkin pääsisin käyttämään tuota mekkoa, mutkun ei oikein oo ollu tiedossa sellaisia tilaisuuksia, joihin tuollaista olisi voinut ajatella pukevansa :/ Indy pitäis joo nähdä ja Sinkkuelämää-leffaan oon kans kovasti kinuamassa, ajattelin itsekin pukeutua tuohon tärkeään tilaisuuteen :D Ajattelin olla kuin Carrie ja laittaa jonkun tyttömäisen mekon jykevien mustien sandaalikorkkareiden kanssa. Suuren kukan kun vielä jostain taikois ;) Tsekkaapa tuollanen asu sit valkokankaalta, lempparini ^^

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...