9.5.2008

Kerro kerro... mik lienee kliseistä suurin päällä maan

Hei sinä lukija, olet lämpimästi tervetullut blogiini! Odota, älä vielä asetu liian mukavasti istuimeesi ja aloita luku-urakkaasi, ensin on muutamia asioita, jotka meidän täytyy tehdä selväksi, ennenkuin voimme aloittaa.

Tässä on alku blogille. Blogista voi tulla suuri menestys tai suuri floppi. Saatan innostua kirjoittamaan viisi kertaa päivässä tai kerran vuodessa. Postauksista saattaa tulla pitkän pitkiä tai lyhyenläntiä. Olen päättänyt, että se on samantekevää: en aio hankkia blogaamalla itselleni mahahaavaa, niin kiintoisaa kuin voisikin olla kirjoittaa ja lukea tyyliblogia, joka keskittyy sairaalamaailman tamineisiin.

Kirjoitan tätä blogia pääasiassa itselleni ja omaksi ilokseni, mutta haluan antaa muille mahdollisuuden lukea ja katsella hengentuotoksiani. Otan kritiikkiä vastaan, mutta nimenomaan kritiikkiä - en perustelemattomia tölväisyjä tai tai täysin makumieltymyksistä riippuvaisia näkemyksiä. Kritiikistä on iloa vain silloin, kun se on rakentavaa ja perusteltua. Kukaan, paitsi sadistiset kommentoijat, eivät hyödy esimerkiksi vartalon arvostelusta tai toisen maun haukkumisesta, sen sijaan esimerkiksi kirjoitusten ja kuvien kritisointi antaa vastaanottajalle paljon enemmän kuin hämmästyneen mielen.

En halua tästä blogista tulevan uuvuttava ja stressaava taakka, jota pakon edessä hammas irvessä päivitetään, tarkoitushan on tehdä jotain, josta nauttii ja josta voi samalla oppia. Muutenhan en blogaisi. Tämä ei myöskään ole lukijalähtöinen tuotos, ensijainen tarkoitus olen minä itse. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö pyrkisi tuottamaan lukijaystävällistä sisältöä tai kirjoittamaan muustakin kuin itsestäni, se tarkoittaa vain sitä, ettei tarkoitukseni ole pyrkiä miellyttämään jokaista ihmistä maailmassa, ei ihmisenä eikä käsittelemieni asioiden tiimoilta - se on mahdottomuus, jonka tavoittelu on silkkaa energian tuhlausta. Jos jollakulla on ongelma tämän asetelman kanssa, uloskäynnin tarjoaa Maria -> tervettä menoa sinulle.

Nyt kun olemme käsitelleet tämän pois alta, voinkin kertoa mikä innoitti minut aloittamaan kirjoittelun Heijastuspintaan.

Kaikilla tuntuu olevan ikioma muotiblogi, johon kerätään kuvia omista asuista ja vähän muidenkin, kerrataan shoppausreissun saaliita ja pohditaan omaa elämää siinä sivussa. Minäkin haluan sellaisen. Haluan yhdistää kolme, tai oikeastaan neljä asiaa, jotka koen hallitsevani:
  1. Omien asuyhdistelmien esittely
  2. Valokuvaus
  3. Kirjoittaminen
  4. Paskanjauhanta niin asiasta kuin asian vierestäkin
Vaatteet, pukeutuminen, trendit ja itsensä ilmaisu pukeutumisella ovat suuria mielenkiinnon kohteitani, kuten nyt arvata saattaa. Esittelen tyyliäni myös Tyylitaivaassa, mutta kyseisellä saitilla on omat rajoituksensa, kuten nyt vaikkapa se oman kirjoittelun puuttuminen. Siksi tämä.

Nimen alku

Heijastuspinnan nimi on ystäväni Mervin heittämä sattuma. Yritimme yhdessä pähkätä nimeä tälle sieluntuotokselleni (tai hän yritti, ja minä yritin googlata netistä bloginimigeneraattoreita) ja eräs Mervin heittelemistä ehdotuksista sitten tarttui kuin takiainen villapaitaan.

Heijastuspinta on pinta, joka heijastaa. Nokkelaa, eikö? Psykologiassa ihmisen minäkäsitys rakentuu paitsi siitä, miten ihminen kokee itsensä, myös siitä, miten kokee muiden kokevan itsensä ja siitä, miten haluaisi muiden kokevan itsensä, siis ihanneminästä. "Minä" rakentuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, heijastelemalla itseämme muihin me näemme millaisia olemme, tai millaisia haluaisimme olla. Kaikki tapamme ilmaista itseämme, oli se sitten blogikirjoittelu tai pukeutuminen, heijastaa jotain siitä, miten koemme itsemme. Toisaalta - onko näkyvillä oleva heijastuma vain pintaa, vai kertooko se todellisesta itsestä? Kukin päättäköön itse.

Ja kuka minä olen? Minä olen minä. Tarkemmin sanottuna minä on vuonna 1987 syntynyt ihmisolento nimeltä Maria Morri, joka asuu Tampereella ja opiskelee samaisen kaupungin yliopistossa. Tämä meidän minä seurustelee ja asuu yhdessä toisen minän kanssa, mutta minulle tämä minä on hän tai sinä. Eeh, liikaa animevänkyilyä, Ergo Proxylla on vaikutuksensa muodolliseen ilmaisuun.

Loppukaneettina, hyvä lukija, pamautan sinua vielä tiukalla, riimimuotoon puetulla asenteella, jonka yritän parhaani mukaan säilyttää blogini kehittyessä ja kirjoitusteni karttuessa: seuraa tai älä seuraa, minä teen kaikkeni, jotta se ei kiinnostaisi minua karvan vertaa. Kyllä minua silti lukijani kiinnostavat, en vain halua, että kirjoittamisesta tulee itsetarkoituksellista lukijoiden kalastelua.


P.s. Jos joku haluaa käyttää kuviani tai tekstejäni, niin tiedoksi, että julkaisen kaiken oman matskuni Creative Commonsin Nimeä-Tarttuva 3.0 Unported -lisenssin alla. Lienee itsestäänselvää, että lisenssi ei koske muualta netistä lainattua matskua. Epäselvissä tapauksissa vastaan mielelläni kysymyksiin. Sähköpostiosoitteeni on saatavilla Bloggerin profiilisivullani.

1 kommenttia :

Kalle kirjoitti...

Arvostan sitä, että olet kirjoittanut näin perinpohjaisen esittelytekstin blogistasi. Minulle on blogien lukijana tärkeää, että saan tietää jotakin siitä, mitä juuri löytämäni blogi minulle tarjoaa ja miksi sitä kirjoitetaan. Tästä kelpaisi monen ottaa mallia.

Minusta on myös hauskaa, että olet kirjoittanut esittelytekstisi ikään kuin kirjeeksi lukijalle. Se tuntuu heti henkilökohtaiselta ja tärkeältä. Puhuin sattumalta samasta aiheesta taannoisessa bloggaamisvinkkejä sisältävässä viestissäni.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...